Sekalaista chattia TV-ohjelmista

Keskustelua elokuvien tv-esityksistä ja mielenkiintoisista ohjelmista. Myös vinkit katsomisen arvoisista ohjelmista ovat enemmän kuin toivottavia.
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5666
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Sekalaista chattia TV-ohjelmista

Post by Tina DeMona »

Rovaniemellä tuli myös katsottua televisiota jonkun verran. Kas kun minun näköjään tarvitsee houkutella itseni johonkin paikkaan, missä on hyvin rajatusti erinäköisiä viihdyttämisoptioita että tuo onnistuu: kotona on vaan jotenkin ihan liikaa kaikkea muuta varmasti hauskaa, jota voisi tehdä. Plus en ole vieläkään saanut tuota digiboksiani toimimaan. Koska maailmantilanne, ei oikein huvittanut mihinkään lappalaisten yöelämäänkään lähteä tutustumaan joten päivät harhailtuani iltasella tuli sitten antauduttua töllöttimen ääreen oikein urakalla.

Ensimmäisenä iltana katsoin jonkun Trump vs. Biden -dokumentin. Siinä koluttiin molempien presidentiksihalajajien elämät ja urat tähän asti hienolla kammalla läpi. Välillä tuokin touhu oli kyllä melkein sinne 31 Days of Horror -ketjuun kelpaavaa osastoa, mutta mainittakoon, että ei ainakaan minun silmissäni antanut kummastakaan herrasta mitenkään järjettömän hyvää kuvaa. Ei sillä, että mieleni olisi tässä suhteessa mihinkään suuntaan muuttunutkaan.

Toisena iltana tuli katsottua kokonaiset kolme jaksoa Baywatchia, koska jostakin syystä se näkyy jollakin kanavalla. Luonnollisesti kyyläilläkseni Pamela Andersonia, mutta nämä olivatkin näköjään sen ensimmäisen kauden jaksoja, joissa Pamsu ei vielä ollut mukana. No, olihan siellä nyt muuten sitten bikininaisia oikein urakalla, ei siinä, ja tietysti David Hasselhoff vammailemassa koko rahan edestä.

Nämä oli muuten niitä streamauspalveluistakin kuulemma löytyviä HD-remasterointeja, joissa on maksimi-idiootisti kuvasuhde pan & scannattu 4:3:sta 16:9:ksi ja tekijänoikeussyistä muutettu kaikki ihanaiset 80-luvun lopun / 90-luvun alun hittibiisit joksikin geneeriseksi pimputukseksi. Nytkin keskimmäisessä jaksossa ainakin oli joku hieno montaasi mihin olisi selkeästi kuulunut joku oman aikansa A&R -mestaruus. No, ei voi minkään.

Ensimmäinen jakso kertoi jostain vedentutkijanaisesta, jota jahtaa joku hullu kalastajapsykopaatti. Se varmaan selvisi jossain kohtaa että miksi, mutta minulle ei kyllä täysin auennut. Kaveri ei tietenkään myöskään yhtään erottunut muusta väestöstä rannalla kun ne ovat kaikki shortseihin tai uimapukuihin pukeutuneita valokuvamalleja ja tämä ruma, takatukkainen, lippahattuun ja armeijavaatteisiin pukeutunut, ilmiselvä tv-pahis. Tämä vedentutkijanainen tarkkailee saastetasoja joka esitetään niin, että se puljaa pipetillä vettä yhdestä kemiapikarista toiseen ja näyttelee yllättyneeltä, vaikkei mitään näkyvää tapahdu.

Psykopaatti hyökkää naisen kimppuun ja vaikka tämä pääsee pakoon, hänessä nousevat pintaan tunteet hänen aiemmin kokemataan raiskauksesta - kyllä, Baywatch on juuri sopiva ohjelma näitä teemoja käsittelemään. Naista sitten päätetään käyttää sopivasti syöttinä houkuttelemaan kahjo esiin mutta Hoff ja se musta äijä joka ajaa aina sillä mönkijällä luulee jotain naisten pukuhuoneen tirkistelijää siksi ja näin se nainen jää taas pahiksen armoille. Sitten sen täytyy tietysti voittaa pelkonsa ynnä muuta vastaavaa. Tämä loppuhutmakka käytiin jonkun laiturin alla ja siellä oli koetettu väsätä ihan jopa kauhutyyppistä ilmapiiriä: oli varjoja, savukonetta ja sen takia valosuiruja ynnä muuta vastaavaa.

Toinen jakso oli sellainen, jossa Hoff ja joku muu jannu palkataan joidenkin rikkaiden pintaliitoklubille yksityistilaisuuteen rantavahdeiksi. Hoff sitten tietysti sopivasti sankarmiehen elkein pelastaa siellä jonkun hengen ja tästä syystä siihen iskee silmänsä naispuolinen elokuvamoguli joka päättää tehdä tästä tähden - ja varsin Harvey Weinstein -maisesti myös päästä sen pöksyihin, tottakai! Hoffin hahmo ei tahtoisi näytellä, mutta hän on niin PA ettei voi kuin suostua, ja sitten seuraa kaikkea mahtavaa kuten David Hasselhoff näyttelemässä huonosti huonosti näyttelemistä, jonkun moottorisahamurhaajaleffan kuvaamista (?) ja dialogia, jossa Hoffia verrataan kaikkiin Warren Beattyyn ja muihin klassisiin elokuvatähtiin. Eivät yhtään olleet Davidin itse kirjoittamia nämä replat...

B-juonessa se blondi muija joka oli tässä sarjassa ennen Pamsua löytää kavereineen haavoittuneen hylkeen ja päättää pelastaa sen johonkin merieläinhoitolaitokseen. Käsikirjoitus varmaan kutsui uskomatonta kamppailua hylkeen kanssa mutta touhu on jouduttu sitten toteuttamaan niin, ettei elikko ole samoissa kuvissa päähenkilöiden kanssa. Koska merieläinhoitolaitos (tai mikä lie nyt onkaan) on rahallisissa vaikeuksissa, pääsee blondi nainen parhaaseen mahdolliseen ideaan ikinä, eli rahoittamaan laitoksen jatkon bikinikilpailulla! Ai että rakastan tällaista juonenkuljetusta! Tässä mentiin jo niin ihanasti Bikini Summer -osastolle kaikessa muussa; ainoastaan ne paljaat tissit jäivät puuttumaan.

Kolmas jakso oli köyhin: siinä David Hasselhoffilla onkin yhtäkkiä veli nimeltä Buzz joka saapuu paikalle. Buzzilla on poika, jonka olemassaolosta hän ei ole tiennyt ennenkuin kolme vuotta sitten kun pojan äiti kuoli. Ne ei sitten tietenkään tule toimeen keskenään kun Buzz on sellainen hulivili joka ei osaa ottaa vastuuta asioista ja poika on heti vetämässä sitä Hasselhoffin pentua huonoihin vaikutteisiin ynnä muuta ja blää blää ja yhyy nyyh. Hirveää saippuaoopperaripulivelliä. Hoff on myös yhtäkkiä joku uskomaton surffarifani joka on harrastanut sitä koko nuoruutensa ja nyt pojat aikovat mennä surffaamaan johonkin supervaaralliselle, superkielletylle laiturille joka on tosi tappava tai jotain.

B-juoni oli onneksi todella typerä: joku selkeä koominen kevennys -hahmo myy muijille jotain superhienoja bikinejä jotka sitten sulavat pois päältä kun eukot menevät veteen. Tuosta yläpuolisesta, vakavan naaman sydämenulvottamisesta leikataan suoraan siihen kun muijat peittelevät tissejään kirkuen koska niiltä on lähtenyt uimapuvut yltä ja jotkut kovikset uhkaa hakata tämän hassutteluhahmon ynnä muuta. En edes muista johtiko tämä koko sivujuonne yhtään mihinkään. Todennäköisesti ei.

On tämä kyllä vammainen sarja. Kolme jaksoa tuota vielä katsoi ihan kivuttomasti ja räiskyville aivopieruille jaksoi naureskella - mutta muutamakin jakso lisää ja olisi jo varmasti valmis jäämään jyrän alle hyvillä mielin. Tavan touhua kyllä, ihmiset, ihan oikeasti.

Eilen sitten katsoin YLE Teeman 60-lukuiltaa, missä oli parikin mielenkiintoista juttua. Ensiksi oli dokumentti The Kinks -yhtyeestä, jolta minä musitan lähinnä sen Sunny Afternoon -biisin mikä on aina joka paikassa. Dokkari käsitteli heidän albumiaan jolla tuokin raita on, ja herätti kyllä laajemmankin kiinnostuksen koko poppoota kohtaan. Vaikutti varsin hauskalta ja mukavan peribrittiläiseltä pop-yhtyeeltä. En panisi vastaan, jos vaikka sen käsitellyn albuminkin joskus vaikka löytäisin jostain halvalla.

Myös The Monkeesista luulin tulevan dokkarin, mutta se olikin joku heidän väsäämänsä älytön psykedeliasekoiluelokuva jonka sinne tänne sinkoilevaa kahjoilua jaksoin ehkä kolme minuuttia. Katsoin ennemmin YouTubea tällä ajan.

Illan päätti kuitenkin varsinainen jymypaukku: tämä Jayne Mansfieldin ja Anton Zsandor LaVeyn kohtaamisesta kertova Mansfield 66 / 67 -koko illan dokkari. Tämä on vaikuttanut todella kiehtovalta kun olen siitä kuullut mutta enhän minä sitä koskaan olettanut pääseväni näkemään kun en streamauspalveluja omista enkä normaalisti televisiotakaan katso. No, mikä iloinen sattumusten sattumus että se juuri eilen sitten tulikin sopivasti!

Ja oli kyllä hyvä! Aina olen tykännyt Mansfieldin julkisuuskuvasta - leffojaan en ole vissiin nähnyt ainuttakaan. Mutta onhan tuo ollut melkoisen viekoittelevan näköinen kimuli aikoinaan. Toinen blondi povipommi Pamelan ohella joka miellyttää minun silmääni. LaVey on toki sitten muuten vaan kova jätkä ollut aikoinaan ja dokumentti kertoo molemmista paljon jänniä faktoja ja myös sitä, miten kaksi näin erilaista, jopa toistensa vastakohdilta vaikuttavaa hahmoa on voinut paitsi hyödyntää toisiaan, myöskin jollakin lailla myös olla kuitenkin enemmän samasta puusta kuin arvaisi. Puhuvina päinä oli paljon 60-luvun tyyppejä ja aina kaikkeen jännään änkevä John Waters joka ilmoittautui Jayne Mansfield -faniksi - miksi en ole yllättnyt!?

Näiden ohella jokunen silmäys vanhaa Reinikaista (siinä muuten kahjo ohjelma näin jälkikäteen ajateltuna) ja jotain The Big Bang Theoryä sieltä täältä. Eli tulihan tuota tuijoteltua kerrankin nyt sitten, joo. Ja hauska tosiaan nähdä että kuten Exterminator muistaakseni joskus aiemmin minua ojensikin, että sieltä tosiaan ajoittain tulee ihan kiintoisiakin asioita kun vaan osaa löytää.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
Invictus
Vittuuntunut kirjastotäti
Vittuuntunut kirjastotäti
Posts: 12168
Joined: Thu Mar 13 2008 13:02
Location: Seinäjoki

Re: Sekalaista chattia TV-ohjelmista

Post by Invictus »

Minäkin meinasin ohittaa Monkees-leffan suosiolla, mutta piti se sitten ottaakin talteen, kun selvisi että kässäristä vastaa Jack Nicholson ja ohjauksesta Bob Rafelson, jonka kanssa Jack teki monta kiinnostavaa leffaa yhdessä. En silti toki odota tuolta Monkees-leffalta mitään muuta kuin sekoilua. Mieluummin silti katselen Monkeesia kuin Beatles-leffoja.
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5015
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Sekalaista chattia TV-ohjelmista

Post by aTomiK »

Hyvä, että otitte puheeksi sillä siinähän on mukana myös Annette Funicello! Areenaan siis ; )
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5666
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Sekalaista chattia TV-ohjelmista

Post by Tina DeMona »

Invictus wrote: Mon Oct 26 2020 14:09 Mieluummin silti katselen Monkeesia kuin Beatles-leffoja.
Se lienee kyllä varmaankin totta. Ei vaan tuppaa iskemään meikäläiseen ihan noin puhdas ajatusvirtahörhöily, vaikka mistäpä minä tiedän jos se sieltä vielä jossain vaiheessa tasaantuisikin.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5015
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Sekalaista chattia TV-ohjelmista

Post by aTomiK »

Parin heikon jakson jälkeen Columbon kakkoskausi jatkui etsivämme ja itse Spockin yhteenotolla eli pahiksena episodissa siis Leonard Nimoy murhaajatohtorina.
Tiukka kohtaus tässä, kun tohtori nauraa paskaisesti ja Columbolta menee sarjassa ekaa kertaa hermot :upeeta2:

"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
Post Reply