Viimeksi katsomasi elokuvat

[Exterminator]

aTomiKille ihan pakko nyt vielä suositella Tyhjiötä, jossa Björkman on aivan loistava niin ikään. Mielestäni jo tuon roolin takia kannattaa nähdä. Korpelakin taitaa olla aina hyvä, tuo ei ole poikkeus ainakaan. Ihana Laura vielä siihen päälle ja elokuvahan on moninkertainen Jussi-voittajakin. Ja harmi kyllä, että noita Chuckyja mikään kanava tuskin ikinä esittää ja ei varmasti mistään kirjastostakaan löydy. Kiinnostaisi nähdä, ei niinkään luultavasti omistaa. Tai no, onhan vuokraamokin...


Room -
https://www.imdb.com/title/tt3170832/?r ... f_=nv_sr_2
Lenny "Frank" Abrahamsonin ohjaus äidistä (Brie Larson) ja 5-vuotiaasta pojasta (Jacob Tremblay), joita pidetään vankeudessa vuosikausia yhdessä huoneessa. Reiskan takakannessa lukee hieman harhaanjohtavasti, että "kidnapatut äiti ja poika", vaikka kyllä poika näissä olosuhteissa oli maailmaan tiensä löytänyt. Eli pelkkää juttuseuraa kaappaaja ei uhristaan hakenut. Sitten, kun

Spoiler: show

kaksikko onnistuu vihdoin pakenemaan, elämä ei kauheasti helpotu, ehkä jopa muuttuu haastavammaksi. Jack (Tremblay) ei ole koskaan Huoneen ulkopuolella käynyt ja äitikin on tottunut elämään tietyllä tavalla, joten sopeutuminen tosimaailmaan ei käy käden käänteessä.

Larson voitti kaikki mahdolliset palkinnot roolistaan ja en aio protestoida, tekihän tuo äärimmäisen vaikuttavan, luonnollisen suorituksen. Kapteeni Marvelina vakuutti häikäisevillä supervoimillaan, tässä häikäisevillä näyttelytaidoillaan. Tremblayn kerrotaan valittaneen 2000 lapsen joukosta ja niinhän tuo kiitettävästi osasikin pelata yhteen elokuvaäitinsä kanssa. Muistakin aikuisista kuin Larson tykkäsin kovasti, siellähän oli muun muassa Bill Macy Man (Larson) isänä ja Joan Allen vähintään yhtä hyvänä äitinä.

En ole varma, aukesiko itselle kaikki "sanoma" tästä, mutta uusinta kelpaisi hyvinkin, ehkä sitten on vielä syvällisempi kokemus. Laadukkaan draaman ystävän joka tapauksessa ei tarvitse epäröidä.

[aTomiK]

Katsotaan Tyhjiö jos tulee vastaan. Room on hyvä ja samat neljä tähteä annoin minäkin.

[aTomiK]

Spring Breakdown (2009)
https://www.imdb.com/title/tt0814331/?ref_=tttr_tr_tt

Rantakomediaa väliin ja viihdyin paljon paremmin kuin osasin odottaa.

Alussa näytetään, että Amy Poehler, Parker Posey sekä Rachel Dratch ovat tavismimmejä collegessa eikä mikään ole muuttunut kun hypätään ajassa 15 vuotta eteenpäin.
Naiset saavat kuitenkin elää hetken bilehuumaa, kun Posey saa töistään komennuksen lähteä spring break viikonloppuun paimentamaan senaattorin tytärtä ja ottaa kaverit mukaan.

Tässä oli oikeasti hauskoja ideoita ja juttuja vaikka paljon tallataan myös tuttuja latuja. Cast pistää itsensä kunnolla likoon ja hyvin kyllä vetävät.
Monia suhteellisen tuttuja kasvoja leffasta löytyy ja The Duff leffasta tuttu Mae Whitman on myös mukana.

Elokuva oli kolme vuotta hyllyllä ja jossain välissä räävittömästä tissikomediasta sitten tuli PG-13 leffa mutta ei se juuri menoa haittaa, bikinitypyjä on mestoilla ihan riittämiin.
Viinaa vedetään ankarasti ja sehän tietää sekoilua minkä lisäksi mukana on perus talenttikisaa sekä menevää musaa. Ihan kiva pätkä, kun en mitään odottanut.

[Cloud]

Godzilla II: King of the Monsters
Kehnoja näyttelijäsuorituksia ja senkin takia aika löysä juoni, hirviötehosteet loistavia, mutta paikoin sekavasti kuvattuja. Harmi että upeat japsiversioista tutut musiikit jäävät tehosteäänien jalkoihin ainakin teatterissa, ehkä kotiteatterissa kuuluvat paremmin. Tosin lopputekstien aikana nuo sulosoinnut kuuleekin sitten ihan kaikessa ihanuudessaan ja niiden jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtauskin, joten kannattaa jäädä ihan loppuun asti

Seuraavaksi tulossa Godzilla vs. Kong vuonna 2020.

[Exterminator]

Isolle G:llehän on muuten oma ketjunsakin... kuitenkin tästä, kiinnostavaa.


Harlem Nights -
https://www.imdb.com/title/tt0097481/?r ... f_=nv_sr_1
Richard Pryor esittää Sugar Raytä, harlemilaisen yökerhon omistajaa 30-luvulla. Eddie Murphy on Sugarin siipiensä suojaan ottama nuori bisneskumppani ja kova jätkä Quick. Paheellinen juottola tuottaa loistavasti ja kaikilla olisi niin mukavaa, ellei paikka alkaisi kiinnittää Bugsy Calhounen (Michael Lerner) huomiota negatiivisessa mielessä. Tämä sikäläisen klubi-imperiumin Sedu ei suvaitse ainakaan näin menestyvää kilpailua, joten herra alkaa pistää Sugaria ja Quickia ahtaalle. Auttavan kätensä kieroiluun ojentavat Danny Aiello lahjottuna kyttänä ja Jasmine Guy vamppina.

Eddien ilmeisesti ainoaksi ohjaukseksi jäävä elokuva jää sellaiseksi varmaan monen mielestä ihan aiheesta. Tässä en itsekään kovin erilaista mieltä pysty olemaan. Viimeistään siinä ~parinkymmenen minuutin kohdalla ei voinut olla pudistelematta päätä, että nyt puhti puuttuu komiikasta, keskitytään epäkiinnostavuuksiin ja kohtaukset venyvät räikeästi yli optimikestojensa. Kässärinkin raapustanut Eddie oli muutaman hauskan jutun kehitellyt, mutta lähelle kahta tuntia kellottavassa elokuvassa niitä on auttamatta liian harvassa. Asialle olisi ollut tehtävissä jotain leikkauspöydällä ja ilmiselviä trimmauksen paikkoja tässä olisi ollut siellä sun täälläkin. Vaan oliko suosionsa huipulla paistatteleva Murphy niin ihastunut kaikkeen omaan kädenjälkeensä, ettei tohtinut luopua mistään? Oppi-isä Pryorin kanssa oli varmasti upeaa päästä tekemään, mutta mahtoiko tämäkin debytoivaa ohjaajaa sokaista vain enemmän... että tietenkin tässä tehdään hyvää kamaa, eihän nyt oman idolin kanssa voi epäonnistua! Paras kamu Arseniokin siellä meuhkasi sivuosassa. Prinssille muuten ovat näköjään nyt tekemässä jatkoa, oho.

Vähiin siis jäävät kehut edelleen, vaikka tämä lähtikin paremmin kuin silloin aikoinaan. Huuli lentää välillä jopa onnistuneesti ja R:nä onneksi on tehty, joten motherfuckerit ja pussyt kuuluvat vakiosanastoon. Olisi nyt Guy vaikka vielä näyttänyt tissit, vaikka en tähän kreisicollegelaiseen juuri mitään vetoa tuntenutkaan

Siitä vain ei pääse mihinkään, että Eddien ei-muutenkaan-niin-kummoisessa filmografiassa tämä on sitä keskitason alapuolen osastoa, johon ne hyvät pääositukset valitettavasti taisivatkin tyssätä lopullisesti.

Hyvin hämmentävää, miten paljon paremmin Stallone kaikista mahdollisista näyttelijöistä onnistui mafiakomediallaan pari vuotta myöhemmin.

Edit: kirjoitusvirhe

[aTomiK]

Itellä lähti paljon paremmin Harlemin yöt viime kerralla eli ainakin se kolme tähteä täältä.

[aTomiK]

Boris Sagal: The Omega Man - 70-luvun versio Richard Mathesonin kirjasta, jossa tappava virus on tuhonnut suurimman osan ihmisistä ja loput muuttanut sairaiksi sekopäisiksi yksilöiksi. Aikaisempaa Vincent Pricen tähdittämää en ole nähnyt, uudemman Will Smithin kera kyllä. Smithin I Am Legend oli varsin hyvä, laadullisesti kovempi ja vakavammin otettava kuin tämä Charlton Hestonin pääosittama versio mutta 70-lukulaisuudessaan The Omega Man on silti kelpo viihdettä, osittain tahattoman huumorin vuoksi. Mutta on tässä saatu ihan hyvää tunnelmaa ja jännitystäkin aikaan, vaikka halpuus turhan paljon näkyykin. Mutta alun kuvat Hestonista autioituneessa kaupungissa ruumiiden kanssa ovat onnistuneita, olkoonkin että siellä taustalla näkyy liikkuvia autoja ja sen semmoista. "Mukavan" lohdutonta menoa ja 70-luvun tyyli, musiikki ja kuvaus antavat plussaa. Leffan pahismutantitvampyyrit tjms. eivät ole kovin tehokkaita, vaikka aluksi kaavuissa hiiviskelevät olennot siltä vaikuttavat. Anthony Zerbe mukana pääpahiksena. Leffa hiukan latistuu puolenvälin tienoilla, kun Hestonin hahmo löytää lisää hengissäolevia ja Hestonin ja Rosalind Cashin esittämän vosun romanssi on kaikkea muuta kuin uskottava. Eikä pelkästään valkoinen mies/musta nainen -seikan vuoksi. En ole muutenkaan Hestonin suurimpia faneja, ihan ok sinänsä, mutta tässä mies on kyllä välillä vähän pihalla eikä ole toimintasankarina sinisissä trikoissa ja moottoripyörällä hurjastelemassa mitenkään uskottavin tapaus, saatikka sellainen johon nuorempi nainen ihastuisi vaikka viimeinen mies onkin (vaikkei olekaan). Lisäksi leffassa on ehkä typerin neekerikersa tai kersa ylipäätään, jonka toiminnassa ei ole mitään järkeä. Leffassa on varmasti paljonkin tollouksia muutenkin mutta 70-lukulaisuus pelastaa usein ja niin tässäkin. Vuosikymmenen leffoissa vaan oli sellainen oma magiansa. Ja hiukan lattean loppupuolen pelastaa synkeä lopetus (tavallaan), vaikka on siinäkin hiukan naureskelemista. '

Katsoin Omega Manin ja aikalailla kaikki pystyn allekirjoittamaan mitä Invictus tuossa mainitsi eli annan samat tähdet. Hyvä elokuva mutta selkeästi on niitä heikkouksiakin.

Carpenter tuli monessa kohtaa mieleen ja John olisi kovina päivinään tehnyt varmasti helvetin hyvän version tästä. Musateema oli hieno ja sitä toisteltiin eri variaatioin, aivan kuin Carpenterin leffoissakin.

[aTomiK]

Sherlock Holmes: A Game of Shadows (2011)
https://www.imdb.com/title/tt1515091/

Toinen Silver/Richie/Downey/Law/etc. Holmes leffa ja oli ihan hyvä mutta ei ykkösen veroinen. Vauhtia riitti mutta sehän ei yksistään takaa mitään.

Ekassa leffassa oli jotenkin kompaktimpi tunnelma, tiukempi juoni ja fiksumpia juttuja sekä ratkaisuja.
Tämä on sellainen Euroopan kiertue, kun Lontoosta lähdetään jo hyvissä ajoin maalle, Ranskaan, Saksaan ja vielä Sveitsiin.

Tuttu cast on mukana mutta Rachel McAdamsista luovutaan nopeasti. Uusista kasvoista Stephen Fry on aina mahtava ja teki maukkaan suorituksen Holmesin veljenä.
Noomi Rapacesta tykkää myös vaikka mimmi olikin välillä vain nätti tyttö siinä sivussa. Leffan pahis eli Moriarty oli yllättävän valju, kyllä ykkösen Blackwood veti näistä pidemmän korren.

Nähtäväksi jää saavatko sitä kolmosta tehtyä, kun se on jo vuosikaudet kehittelyhelvetissä aikaa viettänyt.

[Cloud]

Isolle G:llehän on muuten oma ketjunsakin... kuitenkin tästä, kiinnostavaa.

En tajunnut katsoa löytyykö omaa ketjua

Tälle ei omaa ketjua löytynyt tv-osiosta, joten menköön tähän:

Deadwood: The Movie
10 vuotta on kulunut tv-sarjasta. Teknologiset ihmeet, kuten puhelin, ovat löytäneet tiensä myös piskuiseen Deadwoodin kaupunkiin vuoden 1889 Etelä-Dakotassa. Kun eräs kaupungin asukkaista murhataan, joutuu Sheriffi Seth Bullock (Timothy Olyphant) jälleen ylläpitämään verisin keinoin lakia ja järjestystä. Mukana suurin osa tv-sarjan vakinäyttelijöistä, kuten Ian McShane, Molly Parker, Paula Malcomson, Dayton Callie, Kim Dickens, Brad Dourif, John Hawkes, Robin Weigert, jne. Powers Boothe ehti kuolla ennen kuvauksia, joten miestä ei harmittavasti mukana ole. Hetken jo tuntui että ei tässä oikein mitään Deadwood-sarjan fiilistä ole, mutta niin vain perkeleen kullinlutkuttajat onnistuivat ihan kelvollisen leffan pyöräyttämään sarjan faneille. Lisäähän tässä jää kaipaamaan

[aTomiK]

Cult of Chucky (2017)
https://www.imdb.com/title/tt3280262/

Toistaiseksi viimeisin Chucky katsottu ja perusvarmaa tekemistä tämäkin sisälsi. Don Mancini jälleen kerrran puikoissa.

Tarina jatkuu suoraan edellisestä eli Nica (Fiona Dourif) on mielisairaalassa ja saa siirron keskitason laitokseen missä sallitaan myös vierailut joten ei ole vaikea arvata kuka astelee mestoille.

Elokuva alkaa mielenkiintoisesti ja tykkään kyllä näistä laitoskauhareista tyyliin Dream Warriors ja Bad Dreams. Keskivälillä hieman perseillään mutta loppuhetket on taas nautittavaa touhua.
Efektit on laatutyötä ja muutama erittäin ilkeä tappokohtaus löytyy. Lähes koko leffa vietetään jälleen yhdessä ja samassa rakennuksessa Curse of Chuckyn tapaan.

Spoiler: show

Andy Barclay on taas isommin kuvioissa mukana mikä on sekä rasite, että ihan coolia. Tässähän on sitten uuden loitsun ansiosta useampikin Chucky nukke kansaa kiusaamassa.
Lopun hetket on hienoja ja olisihan se mahtava nähdä mitä filmin sekopää naiskolmikko saisi jatkossa aikaan mutta voi hyvinkin olla, että siihen ei koskaan päästä.

Kyllä tämä leffasarja piti perushyvän tasonsa loppuun asti. Yhtään klassikkoa ei mukaan mahdu mutta toisaalta ne kaikkein pahimmat karikot vältettiin.
Tutkin hieman tarkemmin tuota pian elokuviin saapuva Child´s Play remakea ja sehän on tosiaan MGM:n oma idea jolle Mancinit ja muut ei ole siunaustaan antaneet.
Donilta on tulossa jotain tv-sarjaa asian tiimoilta Syfy kanavalle mikä tuntuu näin ennakkoon huonolta idealta.

[Tina DeMona]

Myöhään meni mutta tuli sitten todellakin elokuva katsottua: oikein From Beyond uusinnassa, ja että oikein bluublääböy -levykkeeltä kaikessa mainiokkuudessaan!

https://www.imdb.com/title/tt0091083/reference

Ja olihan tuo, edelleen, varsin mahtava leffa. Jossain määrin tykkään tästä jopa enemmän kuin Re-Animatorista vaikka siinä on kyllä ihan omanlaistaan magiaa myöskin. Mutta onhan tämä nyt vaan helvetin hieno teos. Jeffrey Combs, Barbara Crampton ja Ken Foree loistavat päähenkilöinä H. P. Lovecraftin kuulemma oikein seitsemänsivuisen lyhyttarinan arvatenkin kohtuullisen vapaassa adaptaatiossa. Ei siinä, Lovecraft -maisuuksiahan tästä kyllä löytyy yllin kyllin - jos nyt Stuart Gordon -maisuuksia vielä ehkä vähän enemmän!

Eli eräs Tohtori Pretorius (hienovaraista, pojat, hienovaraista) kehittelemä masiina onnistuu lähettämään värähtelyjä jotka kehittävät käpytumakkeitamme niin että pystymme yhtäkkiä näkemään ympärillämme vellovan toisen ulottuvuuden jossa sitten luonnollisesti lilluu jos jonkinlaista, normaalisti näkymätöntä mölliäistä ja pahaa tahtoa. Pretorius heittää veivinsä kokeen tuloksena mutta Combs joutuu uusimaan tempauksen todistaakseen oman mielenterveytensä Cramptonin esittämälle psykiatrille. Kaikki ei luonnollisesti sitten mene ihan putkeen ja kohta jälkimmäinen muuttuu dominaksi ja edellinen ulkomuodosta päätellen Apulanta -yhtyeen muusikoksi.

Juu, eli koko juttu on periaatteessa vähemmän hienovarainen allegoria omien seksuaalisten rajojen venyttelemiselle milloin voi käydä kuten Levottomat 3:ssa - että mikään ei riitä. Tämä dominahommakin on paperilla todella typerä ja huvittava juttu paljastaen ehkä elokuvan tietyn vanhakantaisuuden - mutta toisaalta käy myös täydellisesti järkeen kun uudenlaisten kokemusten hakemisesta on kuitenkin kysymys. Crampton toki näyttää erittäin mukavalta nahka+niitti -kuosissaan.

Ja mitä visuaalisuuteen yleensä tulee, niin voi pojat, pojat. On kyllä ihan uskomattoman kaunis taas tämäkin elokuva. Aina kun sitä helvetinkonetta käytetään valaistus muuttuu kertaheitolla: kun näkee värivaloja voi arvata että kohta tapahtuu. Hirviöilmestykset ovat kanssa oikein melleviä ja koko hommassa on hyvä karnevaaliviihteen meininki. Elokuvan meiningissä oli jotain vähän samaa kuin GhostBustersissa - ei sillä ilmeisimmällä tavalla mutta siten että tässä on ikään kuin ihan uudenlainen uhka mutta millä on selkeästi kuitenkin omat, kummat sääntönsä ja lorensa jota ei vaan meille vaivauduta mitenkään täysin selvittämään. Ja tämä kontrastoituu sitten kivasti ympäröivän todellisuuden arkisuuden ja verrannollisen normaaliuden kanssa. Kummallisesta koekokemuksesta leikataan suoraan aamupalanvalmistukseen ja kananmunien paistoon: nerokasta!

Combs toki varastaa show'n niin lopun kummajaisena kuin alkupuolen hullu-mutta-ei-sittenkään -meiningillään. Ken Foree on myös mies paikallaan, kuten yleensäkin. Ja yksi hieman unohdettu roolitus on myös Carolyn Purdy-Gordon äkäisenä, kilpailevana psykiatrina. Mukavasti saadaan alun järjen äänestä aika pienin ja yksinkertaisin jutuin lopun kostonhimoinen oikeusmurhaaja.

Kyllä minä tykkäsin taas ihan helvetisti. Pitää huomenna katsoa ekstratkin.

[aTomiK]

Tervetuloa, Mr. Chance! (Being There, 1979)
https://www.imdb.com/title/tt0078841/

Tervetuloa, Mr. Chance! elokuvan kansikuva on kiehtonut jo ammoisista ärrän katalogeista lähtien ja nyt vasta tuli nähtyä. Hal Ashby laatuahan tämä.

Tarina seuraa pienestä lapsesta saakka samassa talossa asunutta herra Chancea (Peter Sellers) joka on hoitanut paikan puutarhaa mutta joutuu nyt lähtemään isännän kuoltua.
Miehellä on ollut elämässään tarkat rutiinit, hän ei osaa lukea eikä kirjoittaa mutta televisioita talosta löytyi jokaisesta huoneesta ja jopa puutarhassa oli kuvaruutu.
Chance ajautuu pienen haaverin jälkeen upporikkaan mutta kuolemansairaan Benjamin Randin (Melvyn Douglas) kartanoon joka tykästyy yksinkertaiseen vieraaseensa.
Pian Chance on tavannut presidentin joka lainaa tämän puutarhaohjeita politiikassa ja päässyt talk show vieraaksi sekä koko Washingtonin puheenaiheeksi saaden journalisitit, FBI:n sekä CIA:n ymmälleen koska väärinkäsitysten vuoksi miehestä ei löydy minkäänlaista rekisteriä.

Ensimmäisenähän tästä tulee mieleen Forrest Gump vaikka täytyy myöntää, että en ole sitä leffaa koskaan kokonaan katsonut. Yksinkertainen kaveri vain ajautuu juttuihin ja kaikki onnistuu.
Sellers luki Jerzy Kosinskin Being There kirjan jo 1972 ja oli siitä lähtien halunnut näytellä Chancea. Ja onhan heppu roolissaan ihan vitun mahtava saaden Oscar ehdokkuuden mutta ei pystiä.
Patsaan sen sijaan voitti Douglas sivuosaroolistaan ja mies on ihan yhtä hyvä eli ei mennyt väärään osoitteeseen se palkinto. Shirley MacLane Benin vaimona, Jack Warden pressana ja Richard Dysart tohtorina on myös helvetin kovia.

2001 elokuvasta tuttua Straussin Also sprach Zarathustraa versioidaan upeasti funk ja jazz vaikutteineen, kun Chance astuu talosta ulos kadulle ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin.
Äijän matkaa on hiton kiinnostavaa seurata ja näinpä 130 minuuttinen filmi meni vauhdilla. Välillä näytetään pätkiä aikalais televisiotarjonnasta ja onhan tässä paljon poliittista vittuilua mukana.

Criterionin kiekolla ekstrana mainio dokkari ja Sellersin parit talk show vierailut oli mukava nähdä, heppuhan sitten menehtyi pitkään jatkuneisiin sydänongelmiin heti seuraavana vuonna. Life is a state of mind, isot suosittelut!

[speKtacle]

Tervetuloa, Mr. Chance! (Being There, 1979)
https://www.imdb.com/title/tt0078841/

Tervetuloa, Mr. Chance! elokuvan kansikuva on kiehtonut jo ammoisista ärrän katalogeista lähtien ja nyt vasta tuli nähtyä. Hal Ashby laatuahan tämä.

Tarina seuraa pienestä lapsesta saakka samassa talossa asunutta herra Chancea (Peter Sellers) joka on hoitanut paikan puutarhaa mutta joutuu nyt lähtemään isännän kuoltua.
Miehellä on ollut elämässään tarkat rutiinit, hän ei osaa lukea eikä kirjoittaa mutta televisioita talosta löytyi jokaisesta huoneesta ja jopa puutarhassa oli kuvaruutu.
Chance ajautuu pienen haaverin jälkeen upporikkaan mutta kuolemansairaan Benjamin Randin (Melvyn Douglas) kartanoon joka tykästyy yksinkertaiseen vieraaseensa.
Pian Chance on tavannut presidentin joka lainaa tämän puutarhaohjeita politiikassa ja päässyt talk show vieraaksi sekä koko Washingtonin puheenaiheeksi saaden journalisitit, FBI:n sekä CIA:n ymmälleen koska väärinkäsitysten vuoksi miehestä ei löydy minkäänlaista rekisteriä.

Ensimmäisenähän tästä tulee mieleen Forrest Gump vaikka täytyy myöntää, että en ole sitä leffaa koskaan kokonaan katsonut. Yksinkertainen kaveri vain ajautuu juttuihin ja kaikki onnistuu.
Sellers luki Jerzy Kosinskin Being There kirjan jo 1972 ja oli siitä lähtien halunnut näytellä Chancea. Ja onhan heppu roolissaan ihan vitun mahtava saaden Oscar ehdokkuuden mutta ei pystiä.
Patsaan sen sijaan voitti Douglas sivuosaroolistaan ja mies on ihan yhtä hyvä eli ei mennyt väärään osoitteeseen se palkinto. Shirley MacLane Benin vaimona, Jack Warden pressana ja Richard Dysart tohtorina on myös helvetin kovia.

2001 elokuvasta tuttua Straussin Also sprach Zarathustraa versioidaan upeasti funk ja jazz vaikutteineen, kun Chance astuu talosta ulos kadulle ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin.
Äijän matkaa on hiton kiinnostavaa seurata ja näinpä 130 minuuttinen filmi meni vauhdilla. Välillä näytetään pätkiä aikalais televisiotarjonnasta ja onhan tässä paljon poliittista vittuilua mukana.

Criterionin kiekolla ekstrana mainio dokkari ja Sellersin parit talk show vierailut oli mukava nähdä, heppuhan sitten menehtyi pitkään jatkuneisiin sydänongelmiin heti seuraavana vuonna. Life is a state of mind, isot suosittelut!

Juurikin näin, kansikuva on kiehtonut ja Katso-lehdestä monet ylistävät arviot lukenut. Jokunen vuosi sitten katsoin sairauslomalla C-morelta ja elokuva pyöri mielessä pitkän aikaa kunnes hommasin lopulta kiekon. Todellinen feelgood leffa ilman minkäänlaisia imelyyksiä.

[mr_bungle]

Boris Sagal: The Omega Man - 70-luvun versio Richard Mathesonin kirjasta, jossa tappava virus on tuhonnut suurimman osan ihmisistä ja loput muuttanut sairaiksi sekopäisiksi yksilöiksi. Aikaisempaa Vincent Pricen tähdittämää en ole nähnyt, uudemman Will Smithin kera kyllä. Smithin I Am Legend oli varsin hyvä, laadullisesti kovempi ja vakavammin otettava kuin tämä Charlton Hestonin pääosittama versio mutta 70-lukulaisuudessaan The Omega Man on silti kelpo viihdettä, osittain tahattoman huumorin vuoksi. Mutta on tässä saatu ihan hyvää tunnelmaa ja jännitystäkin aikaan, vaikka halpuus turhan paljon näkyykin. Mutta alun kuvat Hestonista autioituneessa kaupungissa ruumiiden kanssa ovat onnistuneita, olkoonkin että siellä taustalla näkyy liikkuvia autoja ja sen semmoista. "Mukavan" lohdutonta menoa ja 70-luvun tyyli, musiikki ja kuvaus antavat plussaa. Leffan pahismutantitvampyyrit tjms. eivät ole kovin tehokkaita, vaikka aluksi kaavuissa hiiviskelevät olennot siltä vaikuttavat. Anthony Zerbe mukana pääpahiksena. Leffa hiukan latistuu puolenvälin tienoilla, kun Hestonin hahmo löytää lisää hengissäolevia ja Hestonin ja Rosalind Cashin esittämän vosun romanssi on kaikkea muuta kuin uskottava. Eikä pelkästään valkoinen mies/musta nainen -seikan vuoksi. En ole muutenkaan Hestonin suurimpia faneja, ihan ok sinänsä, mutta tässä mies on kyllä välillä vähän pihalla eikä ole toimintasankarina sinisissä trikoissa ja moottoripyörällä hurjastelemassa mitenkään uskottavin tapaus, saatikka sellainen johon nuorempi nainen ihastuisi vaikka viimeinen mies onkin (vaikkei olekaan). Lisäksi leffassa on ehkä typerin neekerikersa tai kersa ylipäätään, jonka toiminnassa ei ole mitään järkeä. Leffassa on varmasti paljonkin tollouksia muutenkin mutta 70-lukulaisuus pelastaa usein ja niin tässäkin. Vuosikymmenen leffoissa vaan oli sellainen oma magiansa. Ja hiukan lattean loppupuolen pelastaa synkeä lopetus (tavallaan), vaikka on siinäkin hiukan naureskelemista. '

Katsoin Omega Manin ja aikalailla kaikki pystyn allekirjoittamaan mitä Invictus tuossa mainitsi eli annan samat tähdet. Hyvä elokuva mutta selkeästi on niitä heikkouksiakin.

Diggailin tästä aikoinaan ekalla kerralla aika kovastikin, mutta kokeilin uusintaa melko vasta ja jäi kesken. Olin ekan katselun jälkeen rakastunut sekä The Last Man on Earth -leffaan sekä varsinkin kolmanteen Hestonin tähdittämään dystopiaan tuolta ajalta (Soylent Green) ja näiden jälkeen tämä tuntui pannukakulta. Pitää koettaa avoimemmin mielin joskus vaikka parin olusen kera.

[Tina DeMona]

The Hole (2009)
http://www.imdb.com/title/tt1085779/

Tämä oli hyvä nuorten jännitysleffa vanhalta mestarilta, Joe Dantelta. Käsikirjoituksesta vastaa mm. Vacancyn tehnyt ja viimeksi The Revenantia kirjoittamassa ollut Mark L. Smith.

Tarinassa äiti Susan (Teri Polo) ja pojat Dane (Chris Massoglia) sekä Lucas (Nathan Gamble) muuttavat Bensovillen pikkukaupunkiin. Ei aikaakaan, kun pojat löytää talon kellarista pohjattomalta tuntuvat onkalon.
Pojat ryhtyvät tutkimaan asiaa ja saavat hommaan mukaan naapurissa asuvan nätin Julien (Haley Bennett). Todella outoja asioita tapahtuu ja nuoret joutuvat kohtaamaan pahimmat pelkonsa.

Oikein mieltä lämmitti huomatessa, että Dante on saanut olla jälleen mukana sellaisessa minkä parhaiten osaa. Tarjolla näppärää nuorten välistä dialogia ja semijännittävää tunnelmointia.
Cast tekee hyvää työtä eikä perseilyä ole havaittavissa. Hienoa oli nähdä myös vanha herra Bruce Dern pikkuroolissa.
Danten tavaramerkkejä havaitsin ainakin kaksi eli vanha monsterileffa televisiossa (Gorgo) ja legendaarinen vakikasvo Dick Miller pizzalähettinä.

Kaikenkaikkiaan mainio mysteerijännäri jossa tarinan hahmot joutuvat kohtaaman pelkonsa ja menneisyyden haamut. Toivottavasti edes pieni osa nykynuorista törmää tähän laatuleffaan jota voi sitten muistella vanhempana.

Mitähän jännää sieltä onkalosta seuraavaksi nousee.

Minäkin katsoin The Holen.

Vuokrapoisto DVD on eksynyt kaappiini oletettavasti siksi että ohjaajana on tosiaan itse Joe Dante. Ja aika hyvin mies taas kikkaileekin Gremlinsien ym. linjalla eli tehdä rehellisesti lapsille sopiva jännärijuttu mistä sitten kuitenkin löytyy huumoria ja ihan pelottaviakin hetkiä. Ja mikä ei ole perseestä, kuten yleensä - joskaan eihän tässä nyt minkään oikeiden kasariklassikoiden tasolla toki mitenkään olla. Tyylillisesti toi ehkä enemmän mieleeni monia muita 80-luvun klassikoita kuten The Gaten ja jopa Poltergeistin.

Kyseessä hyvinkin hahmovetoinen juttu mikä onkin järkevää kun budjetti on varmaankin ollut kohtuullisen rajallinen eikä verellä ja suolenpätkillä toki voi kovinkaan rönsyillä. Perhe naapurin somine tyttöineen ovatkin varsin onnistuneita karaktäärejä eikä kukaan vituttanut - miten voikaan olla että leffan ilmestymisvuoden kohdalla 2009 ah niin monet ihan vakavalla naamalla aikuisille tehdyt kauhuleffat onnistuivat tässä(kin) niin holtittomasti huonommin?

Leffa on rajoissaan myös ihan näyttävä ja kivasti kuvattu - mitä nyt överiksi vedetty värimäärittely ja ajoittain kuseva rytmi vähän harmittavat. Ei mikään kuoleman juttu toki tuokaan.

Varsin kelvollinen nuorisojännäri; varmaankin positiivisin mukavan Trick'r'Treatin ohella. Kyllä Dante voisi näitä lisääkin väsäillä... vaan eihän tämäkään pätkä saanut edes juuri minkäänlaista levitystä joten eipä kai sitten.