[speKtacle]

Sinfonia Erotica (1980)
https://www.imdb.com/title/tt0081519/?ref_=fn_al_tt_1

Jess-setää vaihteeksi Severinin reiskalta. Sinfonia Eroticassa Franco on taasen kovasti suosimassaan Markiisi De Saden mindsetissä. 8 kuukauden parantolareissulta tilalleen palaava Martine (Lina Romay vaaleassa peruukissa) löytää aviomiehensä Markiisi de Bressacin rinnalta homorakastajan. Poikien kirmaillessa tiluksilla he löytävät tajuttoman nunnan (Love Letters of a Portuguese Nun leffasta tuttu Susan Hemingway) jota on kohdeltu seksuaalisesti kaltoin. Reippaana markiisina Bressac kourii nunnan hereille tämän haarovälistä ja näin saadaan yksi tekijä lisää kartanon seksuaalisiin voimapeleihin. Kuka lopulta selviää hengissä viettien, himojen ja väkivallan triangelista...

Sleazyä saastaa odottavat katsojat joutuvat pettymään Sinfonia Erotican antiin. Vaikka lähikuvaa karvaisista tuheroista, napakoista rinnoista ja veltoista kulleista saadaankiin ruutuun, ei mitään hc-kamaa, eikä hikistä törkyä tarjota. Myös vähäinen väkivalta tapahtuu off-screen muodossa. Elokuva onkin enemmän arthouse kokemus jota tukee Francon pehmeillä filttereillä tehty kuvaus, vajaa valaistus ja pois fokuksesta linssailu . Kaikenlaista muutakin kokeellista kameratekniikkaa on tarjolla, Jess tykkäsi rikkoa sääntöjä alettuaan toimia itse kamera-operaattorina. Lina Romay kyllä puristaa rintojensa ohella nautittavan vereslihalla, ilman mitään meikkiäkin näemmä kun ihon epäpuhtaudetkin ovat näkyvillä. Paketin kruunaa Lisztin ja Francon symbioitunut vittumaisen kuuloinen urkumusiikki.

Elokuva on siirretty siniselle 4K:na ainolta olemassa olevalta filmiprintiltä ja voi pojat sitä rakeen määrää ulkokuvissa, DNR rakastajat saisivat sydänkohtauksen. Aito on silti aitoa haaleahkot värit mukaanluettuna. Bonarina taas mainion Jess Franco asiantuntija Stephen Throwerin mietteet elokuvasta ja sen paikasta Jess kaanonissa.

[aTomiK]

Invictus kirjoitti:

Francolla oli näköjään omakin ketjunsa... Täytyy myöntää, että Vampyros Lesbosin hehkutus on kyllä yliampuvaa..

Jess Franco: Vampyros Lesbos - tulipa viimein katsottua tämäkin kulttiklassikko ja lieväksi pettymykseksi osoittautui. Plussaa tietysti kauniista naisista mutta Soledad Mirandaa ja blondia olisi voinut kyllä käyttää enempikin hyväksi. Siis paljastavassa mielessä. Odotin huomattavasti eroottisempaa kamaa, nyt se jäi lievään nakuiluun ja pariin kesyyn lesbokohtaukseen, joista se performanssi kaiken lisäksi oli kahteen kertaan... Melko tylsää haahuilua eikä tässä onnistuttu luomaan sellaista tunnelmaa kuin esim. Rollin parhaimmillaan. Osaksi varmasti johtui siitäkin, että joku aurinkorannikko ei ole paras ympäristö "mystiselle" vampyyritarinalle. Eli löysän paljastelun lisäksi ei saatu aikaiseksi juurikaan minkäänlaista jännitystä saatikka kiinnostavaa väkivaltaa eikä psykedeelinen musiikki saanut kaverikseen tarpeeksi psykedeelistä kuvastoa, että olisi jaksanut täysillä kiinnostua. Itsensä Francon esittämä naistenkiduttajakin oli melkoisen säälittävä tapaus. Ei tää kuitenkaan ollut niin huonokaan, että siitä tulisi lisäarvoa eli kaikista surkein seuraus on, että valitettavan unohdettava tapaus ja tuskin tulee leffaan toistamiseen palattua.

Puhuin tuolla aiemmin potaskaa, että en olisi yhtään Francoa nähnyt koska Greta - Haus Ohne Manner on tännekin tullut arvosteltua.
Mutta nyt siis jo kaksi katsottuna, kun tsekkailin Vampyros Lesbos tekeleen. Tuo Invictusin arvio osuu niin hyvin omien tuntemuksien kanssa yhteen joten lainasin sen tähän, samat tähdet irtoaa siis.

Tästä tuli nimenomaan mieleen Rollinin haahuiluleffat enkä niistäkään liiemmin kiksejä saanut joten ei tätäkään hirveästi kehuskella voi.
Seksi oli laimeaa ja vaikka Soledad ja muut ihan ok mimmejä olivatkin niin parhaat tissit oli sillä klubiesityksen statistilla. Kiihottavia ne lyhyet lesbohetket eivät myöskään olleet.
Istanbulin rannikkoseutu on ollut erikoinen paikka Draculan tiluksien perijälle asuttavaksi mutta kai siellä on muuten ollut kiva filmiä kuvata. Ehkä Franco on vain halunnut irtiottoa niistä tyypillisimmistä linnakauhareista.
Psykedeliset musat kiehtoivat hetkittäin mutta yleensä vain ärsyttivät, leffan tarina sinänsä oli yllättävänkin selkeä. Eli ei tämä minusta vieläkään Jess uskovaista tehnyt.

Franco on persoonana kuitenkin todella kiinnostava jannu mikä selvisi 20 minuuttisesta haastattelusta. Äijä muistaa helvetisti asioita vaikka ikää tuntui jo olevan ja kuntokin oli melkoisen rapistunut.
Mirandan ura käytiin myös kokonaisuudessaan läpi toisessa parikymppisessä haastatteludokumentissa ja siinäkin tuli paljon kivaa infoa. Tämä osasto toimi, leffa ei niinkään.

[speKtacle]

aTomiK kirjoitti:

Invictus kirjoitti:

Francolla oli näköjään omakin ketjunsa... Täytyy myöntää, että Vampyros Lesbosin hehkutus on kyllä yliampuvaa..

Jess Franco: Vampyros Lesbos - tulipa viimein katsottua tämäkin kulttiklassikko ja lieväksi pettymykseksi osoittautui. Plussaa tietysti kauniista naisista mutta Soledad Mirandaa ja blondia olisi voinut kyllä käyttää enempikin hyväksi. Siis paljastavassa mielessä. Odotin huomattavasti eroottisempaa kamaa, nyt se jäi lievään nakuiluun ja pariin kesyyn lesbokohtaukseen, joista se performanssi kaiken lisäksi oli kahteen kertaan... Melko tylsää haahuilua eikä tässä onnistuttu luomaan sellaista tunnelmaa kuin esim. Rollin parhaimmillaan. Osaksi varmasti johtui siitäkin, että joku aurinkorannikko ei ole paras ympäristö "mystiselle" vampyyritarinalle. Eli löysän paljastelun lisäksi ei saatu aikaiseksi juurikaan minkäänlaista jännitystä saatikka kiinnostavaa väkivaltaa eikä psykedeelinen musiikki saanut kaverikseen tarpeeksi psykedeelistä kuvastoa, että olisi jaksanut täysillä kiinnostua. Itsensä Francon esittämä naistenkiduttajakin oli melkoisen säälittävä tapaus. Ei tää kuitenkaan ollut niin huonokaan, että siitä tulisi lisäarvoa eli kaikista surkein seuraus on, että valitettavan unohdettava tapaus ja tuskin tulee leffaan toistamiseen palattua.

Puhuin tuolla aiemmin potaskaa, että en olisi yhtään Francoa nähnyt koska Greta - Haus Ohne Manner on tännekin tullut arvosteltua.
Mutta nyt siis jo kaksi katsottuna, kun tsekkailin Vampyros Lesbos tekeleen. Tuo Invictusin arvio osuu niin hyvin omien tuntemuksien kanssa yhteen joten lainasin sen tähän, samat tähdet irtoaa siis.

Tästä tuli nimenomaan mieleen Rollinin haahuiluleffat enkä niistäkään liiemmin kiksejä saanut joten ei tätäkään hirveästi kehuskella voi.
Seksi oli laimeaa ja vaikka Soledad ja muut ihan ok mimmejä olivatkin niin parhaat tissit oli sillä klubiesityksen statistilla. Kiihottavia ne lyhyet lesbohetket eivät myöskään olleet.
Istanbulin rannikkoseutu on ollut erikoinen paikka Draculan tiluksien perijälle asuttavaksi mutta kai siellä on muuten ollut kiva filmiä kuvata. Ehkä Franco on vain halunnut irtiottoa niistä tyypillisimmistä linnakauhareista.
Psykedeliset musat kiehtoivat hetkittäin mutta yleensä vain ärsyttivät, leffan tarina sinänsä oli yllättävänkin selkeä. Eli ei tämä minusta vieläkään Jess uskovaista tehnyt.

Franco on persoonana kuitenkin todella kiinnostava jannu mikä selvisi 20 minuuttisesta haastattelusta. Äijä muistaa helvetisti asioita vaikka ikää tuntui jo olevan ja kuntokin oli melkoisen rapistunut.
Mirandan ura käytiin myös kokonaisuudessaan läpi toisessa parikymppisessä haastatteludokumentissa ja siinäkin tuli paljon kivaa infoa. Tämä osasto toimi, leffa ei niinkään.

Useille Francoille nasahtaa heti yksi stara lisää arvioon jos olosuhteet ja fiilis on vaan erinomaisesti kohdillaan. Ilta/yö, pari bissee alla ja munissa sellaista semiä kutinaa jolloin jo napakka tissipari kirraa boksereita...

[väliaikainen nikki]

speKtacle kirjoitti:

Ilta/yö, pari bissee alla ja munissa sellaista semiä kutinaa jolloin jo napakka tissipari kirraa boksereita...

Tähän kiteytyy lootalaisten leffaharrastus

[Tina DeMona]

Katsokaa niitä 70-luvun juttuja! Ne on niitä parhaita!

[aTomiK]

speKtacle kirjoitti:

She Killed In Ecstasy (1971)

Tulipa katottua tämä Jesse-sedän elokuva Severinin reiskalta. Eka katselu ja ihan hyvissä fiiliksissä. Soledad Mirandan esittämän Rouva Johnsonin aviomies on tohtori joka käyttää tutkimuksissaan epäeettisiä metodeja ja saa niskoilleen kollegoiden vihat ja dissauksen. Mies ajautuu masennukseen ja tekee itsemurhan. Rouva halailee aikansa miehensä ruumista ja alkaa kostamaan hikisille ja muutenkin vittumaisesti lähikuvissa kuvatuille mulkkutohtoreille. Seuraa viettelyä ja penistensilpomista. Yhden naistohtorin kanssa ajaudutaan myöskin sänkyyn ennen teloitusta ja tässä kohtaa on jopa erottista kihelmöintia saatu filmille. Soledad on kyllä maanisen vaikuttava roolissaan. Naikkonen ei laihuudessaan ole täysin naismakuni kärkipäätä, mutta on noissa kasvoissa ja silmissä jotain maagista. Ilman traagista autokolaria olisi tässä ollut semmoinen muusa Francolle jatkossa ettei mitään rajaa. Pornofunk toimii ja itse maestrokin esiintyy yhtenä tohtoreista "pornokomeana"
Jerppaa lainatakseni. Hikinen Jess olisi vain voitu listiä hieman graafisemminkin. Tohtori Johnsonia esittävä Fred Williams on kyllä harvinaisen
puiseva tapaus mitä Franco itsekin moittii extroissa olevassa haastiksessa. Onneksi en nänyt tätä enkä muitakaan Francoja koskaan veehooässiltä. On nimittäin sen verran taas ohjaajalla ollut se tavaramerkiksi muodostunut zoom käytössä, että mitähän muuta kuin nenäkarvoja on pan & scan raiskatussa versiossa näkynyt? Joo, seuraavaksi se Vampyros Lesbos fiilistelysoittimeen...

She Killed in Ecstasy katsottu ja toimi hieman paremmin kuin Vampyros Lesbos eli starboja antaisin

Juoni on äärimmäisen yksinkertainen joten päähuomio kiinnittyy tunnelmaan sekä viettely- ja tappokohtauksiin jotka toimii ihan kohtalaisesti.
Tina ja spektaakkeli on tykänneet leffan scoresta mutta itseäni tuo 60-luku vaikutteinen svengaava groove ei vaan miellytä.
Miranda on nätti peruukissa ja ilman ja Ewa Strömberg on myös jälleen mukana. Howard Vernon on mahtavassa vittuiluvedossa saaden lopulta ansionsa mukaan ja vanha kunnon Derrick eli Horst Tappert puolestaan haahuilee täysin pihalla olevana poliisipäällikkönä.

Haastattelussa Franco sanoo ettei tykännyt Fred Williamsin roolisuorituksesta ja leffa olisi noussut nextille levelille jos esim. Klaus Kinski olisi hahmoa esittänyt. Olisihan se saattanut jotain ekstraa juttuun tuoda.
Jess höpöttelee muutenkin jälleen mukavia ja jos näistä parista elokuvasta ei muuten hirveästi mieleen jää niin ainakin tuon tiukan papparaisen haastattelut jättää lähtemättömän vaikutuksen

Ja Tinalle tiedoksi, katsotaan niitä myöhempiäkin leffoja kun ehditään!

[Tina DeMona]

^Joo, uskotaan!

Jesuksen haastattelut on kyllä aina kovimpia!

"Now even smerican actors look like effects. Have you seen Ben Affleck?"

[Tina DeMona]

Tuolla halloweenkauhuiluketjussa horisin katsomastani La Cauhemars Naissent La Nuitista. Juoruanpa täällä edes vähän asianmukaisemmassa osiossa siitä, että levyllä oli pari maittavaa ekstraa: Francon haastattelu mikä ei tuttuun tyyliin liittynyt juuri tähän elokuvaan mitenkään mutta mikä oli, kuten yleensä, kiinnostava yhtä kaikki sekä dokumenttipätkä Eurocine -firmasta, joka näitä Francon (ja monen muun) tuotoksiakin on tuottanut ja levitellyt. Se oli kyllä siistin oloista touhua ja tuollaisen firman soisi nousevan maailmaan nykypäivääkin sulostuttamaan. Mitä mahdollisuuksia sillä olisi pärjätä en uskalla edes kuvitella mutta kyllä tämä kliininen ja valmiiksipureskeltu aika kaipaisi noin hienoa yritteliyyttä sekä kokeilumeininkiä!

[Tina DeMona]

Pitkästä aikaa taas Francoa! Die Sieben Männer der Sumuru taikka The Girl from Rio:

https://www.imdb.com/title/tt0062808/reference

Ja tämähän oli veikeä tapaus! Kuin Francon variaatio tuohon aikaan, 60-luvun lopulla, buuminsa huipulla olleesta James Bondista. Rion lähistöllä olevalla saarella sijaitsee Femina, naisten kaupunki, jota johtaa hurja ja julma maailmanvalloittajaeukko Sumitra. Hän kaappaa rahamiehiä saarelleen rahoittaakseen naisarmeijansa kokoamista ja niinpä hänen haaviinsa jääkin elokuvan päähenkilö joka on ryöstänyt kymmenen miljoonaa dollaria - oikeasti kyseessä on tietysti silkka savuverho jolla on tarkoitus päästä pelastamaan Sumitran vankina pitämä tyttö tämän rikkaan isän toimesta. Samaan aikaan Riolainen liikemies himoitsee demonittaren jo haalimaa miljoonaomaisuutta itselleen.

Ehdottomasti panostetuin Franco-leffa mitä olen tähän mennessä nähnyt: niin lavastukseen kuin omituisen amatsooniyhteiskunnan puvustukseenkin on selvästi käytetty sekä rahaa että aikaa. Myös kuvallinen kerronta on paljon normaalia huolitellumpaa. Todella näyttävä pop-maailma muoviverholemmenpesineen ja pleksilasivankiloineen ynnä muine kuivajäässä uivine värivaloineen toi mukavalla tavalla mieleen paitsi jotkut euroseikkailusarjakuvat (jotka Franco itsekin bonuksena olevalla haastattelulla mainitsee) myös oman lempi-Francoiluni Das Frauenhausin. Lopussa on oikein actioniäkin useamman helikopterin, savukranaattien ja yleisen ammuskelun voimin - olkoonkin ettei toiminnan kuvaaminen ole koskaan ollut Francon parhaita puolia.

Hahmot toimivat todella kivasti. Pääpahis Sumitra periytyy ilmeisesti jostakin aiemmasta tuotoksesta, missä sitä myös näyttelee Bond-filmi Goldfingerissäkin esiintynyt Shirley Eaton. Eatonissa on jotain oikein lumoavan Lena Headey -mäisen kylmää ja kovaa. Harmi että lopetti näyttelemisensä tähän. Hyvänä vankitypykkänä taas monestakin Franco-pätkästä tuttu Maria Rohm joka päätyi myös Francon seuraavaan, 99 Womeniin, joka kuvattiin keskellä tätä elokuvaa Rion Samba-karnevaaleja odotellessa. Kyseiset kinkerit tuovatkin myös osaltaan leffaan mukavasti eloa ja tuotantoarvoja, ja Bond-kaavan mukaan nähdään myös pahisten hulppeita keksintöansoja kuten lasertykki jonka säteet kuulemma murentavat sisuskalut mössöksi.

Oikein mainio pätkä - ettenkö sanoisi että ehkä jopa lempparini näistä vielä vähän hillityimmistä ennen Erwin C. Dietrichin tuottajuutta tehdyistä Francoista. Ehdottomasti suositeltavaa kaikille paitsi Euro-roskan myös vähemmän vakavahenkisen seikkailuviihteen ystäville!

[Tina DeMona]

Ja lisää Francoa tähän väliin: sain lopulta katsottua kunnollisen version La Maldicíon de Frankensteinista eli Erotic Rites of Frankensteinista.

https://www.imdb.com/title/tt0068559/reference

Kunnollisen siksi, että tästä oli pitkään yleisesti saatavilla vain Espanjaa (jossa kuitenkin oli tällöin sen toisen Francon sensuuri mutta klassisilla hirviöleffoilla riitti kysyntää) varten kuvattu "kiltti" versio mistä puuttuvat paitsi alastomuudet myös pahimmat kummallisuusideat ja puolestaan pituutta on topattu täysin turhanpäiväisellä paskanjauhannalla ynnä muulla haahuilulla. Mielenkiintoinen se on ainoastaan siinä mielessä että sitä varten kuvattiin muutama, täysin irrallinen kohtaus Lina Romaytä jonka oli Franco tuolloin juuri löytänyt - näin ollen tämän on huhuttu olevan hänen näyttelijädebyyttinsä. Valitettavasti noissakaan kohtauksissa ei tapahdu juuri mitään.

Sitten jossakin vaiheessa Nucleus Films -lafka on julkaissut yleisempään eksploitaatiomyyntiin tarkoitetun variaation ja ai jai mitä elokuvanteon juhlaa! Pituutta on vain 1h 13 min mikä on juuri sopivasti tällaiselle leffalle, kahjoja ideoita ja sekoilua riittää enemmän kuin säkillisessä Police Academyjä ja hommaan kuuluu joitakin ehkä Francon koko uran nerokkaimpia mutta samalla omituisimpia hahmoja ja konsepteja. Näistä lempparini on ehdottomasti Melisa Lintunainen, joka on sokea mutta se ei haittaa koska hän on lintu (?). Hän ääntelee kuin joku merimetso ja viipottaa menemään pelkkään viittaan kääriytyneenä, vihreitä sulkia teräväkyntisissä käsissään ja sattumanvaraisesti ruumiillaan.

Juoni alkaa siitä kun se kuuluisa tohtori F on juuri hirviötään luomassa - hirviönä tällä kertaa joku kehonrakentaja puolikas Boris Karloff -maski naamalleen liimattuna ja yltäpäältä spreijattuna hopeiseksi. Melisa hyökkää paikkaan, tappaa tohtorin ja vie hirviön. Monsun on itselleen tilannut läheisessä linnassa asuva Cagliostro (Howard Vernon ehkä hienoimmassa roolissaan), tuhatvuotinen, maailman hallintaa tavoitteleva velho joka osaa myös kontrolloida ihmisiä Pekka Siitoimelta tutulla, magneettishypnoottisella katseellaan. Hän on väsäämässä hirviölle morsianta (joka on tietysti tavallisen näköinen, alaston muija) Lintunaisen, kärrynajajansa, paikalla satunnaisesti luuhaavien huppupäävartijoiden sekä aiempien, epäonnistuneiden kokeidensa - sinne tänne valkoisissa lakanoissa laahustavien elävien kuolleiden - avustuksella. Tarkoituksena on saada Frankensteinin Hirmu siittämään morsiammen kanssa uusi herrarotu planeetalle.

Samaan aikaan Frankensteinin tytär saapuu linnalleen isänsä kuolemasta kuulleena ja lupaa jatkaa tämän kokeita. Hänellä on myöskin jonkinlainen väliaikaisesti eloonherättävä koje jonka avulla hän pystyy aina välillä kommunikoimaan kuolleen isukkinsa kanssa. Myös muuta porukkaa ramppaa paikalla aina silloin tällöin kun on hyvä saada jonkinlainen uhri hirviölle, Cagliostrolle tai Melisa Lintunaiselle.

Huippuhetkiä oli ihan vitusti! Kärrykuskin ja Hirviön piti mennä joku maalarin alastonmalli kaappaamaan Morsiammen rakennuspalikaksi mutta vahingossa metsikössä erehtyvät muijasta ja kaappaavatkin sen Frankensteinin tyttären. Tästä Cagliostro suivaantuu Kärrykuskille niin paljon että päättää sitoa heidät toisiinsa ja seisottaa veitsenterillä sojottavassa huoneessa Hirviön ruoskimana kunnes toinen kaataa toisen naama edellä terävään kuolemaansa. Jotain muijiakin on jossain vankityrmässä ja välillä kaapupukuiset elävät kuolleet - eli luurankonaamaiset pööpöt - käyvät näitä toljottelemassa. Joltain tyypiltä ruoskitaan toinen käsi irti (!). Franco itse näyttelee alussa Frankensteinin apulaista eikä oikein sovi muun touhun viktoriaaniseen kuvastoon pitkine hiuksineen ja kämäisine labratakkeineen. Sen sijaan yleiseen puvustukseen, kameratyöskentelyyn ja myös välillä henkeäsalpaavan kauniisiin (tai kauniiseen, ei kai niitä kuin se yksi hieno linna ollut) lokaatioihin on panostettu jälleen yllättävänkin paljon.

Tämähän oli aivan loistavaa kamaa - saattoi nousta jopa Franco-lempparieni joukkoon. Toki, shlockia isolla S:llä mutta juuri sellaisella hyvällä, pilke silmäkulmassa -tavalla. Mukana tulleessa haastattelussa se joku britti Franco-tuntija joka on ollut monen muunkin leffan bonusmateriaaleissa kertoo Francon saaneen ideoita pätkiinsä italialaisista fumeteista ja se kyllä näkyy tässä erityisen positiivisella tavalla. Jos tuo edellinen The Girl from Rio oli kuin James Bond euroseikkailusarjakuvassa on tämä kuin goottikauhuromantiikkaa happokylvyssä - tai kuten blurayn kannen lainaus itsessään sanoo: "If Hammer horror is a glass of sherry, Jess Franco gives you absinthe -Stephen Thrower".

Loistoviihdettä. Täydet pisteet!