Hohtoloota

Mystinen suomalainen elokuvafoorumi
Tänään on Ma Loka 15 2018 13:45


Etusivu » Foorumit » Elokuvat - yleistä


Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 17265 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 1114, 1115, 1116, 1117, 1118, 1119, 1120 ... 1151  Seuraava
Kirjoittaja
Etsi tätä:
Viesti

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3308
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: To Helmi 22 2018 20:16 
Ylös  
Exterminator kirjoitti:
^ Hyvä, että lähti noin mukavasti. Pakko tämän on ollakin kova, koska tämmöinen vähemmän kauhusta välittäväkin innostui oikein tosissaan. Tekisi mieli vaikka heti taas katsoa uudestaan. Sellainen on huippua.


Juu, ei kyllä itsekään kaihtaisi uusintakatselmusta joskus lähiaikoina.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Täysloota
Täysloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Helmi 19 2010 9:35
Viestit: 517

Viesti Lähetetty: Pe Helmi 23 2018 22:45 
Ylös  
Kyllähän It Follows on toki moderni klassikko ja yksi parhaista koskaan katsomistani kauhuelokuvista. Se on aina hienoa, jos joku uusi elokuva nousee kärkiosastolle suosikkielokuvien listalla. Sitä ei tapahdu kyllä ollenkaan usein.

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3308
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: La Helmi 24 2018 0:13 
Ylös  
^En nyt ihan uskalla sitä ikilemppareitteni joukkoon lähteä nostamaan - mutta laatupätkä mikä laatupätkä. Eikä niitäkään nykyissellään ihan joka päivä esiin astu.

rautapuoli kirjoitti:
King Kong (1933) :star: :star: :star: :star:
Emmie tästä jaksa liiemmälti lätistä, koska samat kehut ja huomiot on kaikki muutkin tehneet sen tsiljoona kertaa. Joka tapauksessa edelleen tiukka leffa, josta voi nauttia ilman, että tarkastelisi tätä kulttuurihistoriallisesta näkökantista. Teki vaikutuksen pentuna ja teki vaikutuksen jälleen. Vähän ennen puoltaväliä tää muuttuu lähes nonstop-monsteriactionseikkailuksi. Että eipä se kyllä koskaan ole ollut mikään nykyleffojen juttu olla holtitonta efektimässäilyä.


Minäkin uusin legendaarisen Kongin. Enkä minäkään tästä hirmusti jaksa mitään lässyttää, kun itseäni viisaammat ovat jo varmasti niin yltäkylläisesti tehneet. Mitä nyt sen kommentoin tuohon Rautapuolen lausuntoon, että tässä leffassa oli sentään joku muukin tolkku kuin se pelkkä efektimässäily, mikä nostaa sen useimpien nykyvastaavien yläpuolelle.

Se on myös mainittava, että itse katsoin tämän suomalaiselta DVD:ltä, jonka laatu oli taas kerran kohtuullisen hurmaava - paitsi että valikon oli taittanut joku nero ilmmeisesti Microsoft Paintia apunakäyttäen, oli koko elokuvan ajan vasemmassa laidassa ruutua paksu vesileima, jossa luki "VERSION". Jostakin syystä. Etenkin mustaan feidatessa tämä oli aina varsin hienoa eikä juuri ollenkaan pajauttanut ulos elokuvasta. Eli hyvä pojat, mitä sitä suotta tähänkään taas panostamaan. Olisikohan näinkin klassisesta ja visionäärisestä elokuvasta mahdollisuus saada joku kunnollinen, fiksu versio jossa olisi vaikka tyylillä restauroitu kuva ja muuta vastaavaa? Mahdollisesti. Ekstratkaan eivät olisi pahitteeksi, vaikka kaikkihan tästä toki jo aikapitkälti ns. yleisessä tiedossa jo onkin.


Hyvänä puolena sitten julkaisussa oli tietysti se, että levyltä löytyi myös minulle ennastaan tuntematon jatko-osa, Son of Kong.

https://www.imdb.com/title/tt0024593/reference

Ja tämähän oli kaikin puolin klassinen jatko-osa: kalpea varjo edeltäjästään, jota on vielä tarvinnut nössöntää oikein urakalla (sensuuriviranomaiset tiukensivat otettaan suuresti heti alkuperäisleffan julkaisun jälkeen). Tässä versiossa jättiapina on nimittäin kiva ja mukava kaveri, eli pois jäävät kaikki kivat ihmisten liiskaukset ja mörköjä vastaan matsailut. Talojen telomisesta nyt puhumattakaan, kun koko touhu sijoittuu sinne saarelle.

Juonessa sen sijaan oli ihan mielenkiintoisetkin piirteensä - mitään niistä ei oikein käytetty, mutta kuitenkin. Edellisen leffan päähenkilöt eivät palanneet, vaan se leffamoguli on nyt kunnolla homman keskiössä. Oikeushaasteita satelee ja raha ei kasva puissa edellisen seikkailun jälkimainingeissa, joten tie käy taas Englehornin paattiin tällä kertaa ihan perinteinen laivayrittäjyys mielessä. Kuinka ollakaan jostakin Vinkuintian satamasta mukaan eksyy myös uusi kiva naikkonen myös se norjalaisäijä, jolta elokuvamies alunperin Kongista kuuli. Tämä jätkä on tietysti täysi kusipää ja vastuussa mm. elokuvan naispäähenkilön isän kuolemasta känniriehumisillaan. Nyt hän saa huijattua kapteenin ja filmiveijarin uudestaan Pääkallovuoren saarelle vetämällä hatusta jonkun tarinan jostain rikkauksista siellä. Koska tämä onkin niin selkeästi niitä kavereita, mihin kannattaa luottaa.

Stop Motion oli ihan kohtalaista, mutta kun ei tässä ihan hirveitä tapahdu. Lopussa oli vähän actionia, kun se saari lopulta uppoaa mereen. Pahiskaan ei kunnolla oikein pahaile tuon alkupuolen jälkeen. Lisäksi sinne saarelle päästään vasta puolivälin tietämillä, mikä toimi ekassa filmissä, mutta nyt kun kaikki tiedetään mihin tämä on menossa niin olisi ehkä voinut miettiä vähän uudestaan. Eikä edes sillä, että se alkupuoli tuntuisi juurikaan liian pitkältä, vaan että siellä perillä ei ehditä oikein rakentaa ja ratkaista mitään: koko teos kun on vain 70 minuutin mittainen. Voisikin melkein sanoa, että homma toimi paremmin ennenkuin päästiin edes sinne Kongiin asti ja sitten kaikki vaan aika ikävästi hajoaa käsiin.

Ei mikään sysipaska filmi nyt sentään kuitenkaan. Jos tästä olisi tehty saman universumin remake kuin mitä oli se Jackson -versio, olisi sitä norjalaista kusipäätä voinut näytellä Dolph Lundgren. Mikä olisi ollut ässää. Kyllä tuon nyt katsoi, kun ei tuossa pitkään tärväytynytkään ja tosiaan animaatio ja muu oli ihan jees. Mutta ei juuri asiaa alkuperäisklassikon asemia kolkuttelemaan.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 7401

Viesti Lähetetty: La Helmi 24 2018 5:11 
Ylös  
Kuva
Three Billboards Outside Ebbing, Missouri :star: :star: :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt5027774/?ref_=nv_sr_1
Nyt ois jätkät tällaista nannaa teatterissa. Niin se vain Frances McDormand reilut 20 vuotta mestarillisen Fargon jälkeen onnistui löytämään samanhenkisen ja hyvin pitkälti -laatuisenkin projektin itselleen. 3BOEM:stä nimittäin löytyy tuttuja asioita. On joku peräjunttila, jossa tapahtuu ikäviä. On hupaisia hahmoja, joista mainittakoon poliisipäälikköä esittävän Woody Harrelsonin kollega Dixon (Sam Rockwell), päähenkilön ex-ukon hädin tuskin täysi-ikäinen heila ja Dinklagen riemukkaan sivujuonen kutova kaupungin kääpiö. On paljon mustaa ja ennen kaikkea törkeän hauskaa huumoria, jota molemmissa elokuvissa rakastan. On pysäyttäviä dramaattisia hetkiä, sekä menneisyydestä että tästä hetkestä. Jälkimmäisestä on nostettava esiin pitkänä ottona kuvattu jakso, jonka aikana olisi voinut hyvinkin kusta alleen, varsinkin kun ei ollut tullut tyhjennettyä tarpeeksi lähellä elokuvan alkamista. Tuli sen verran vahvasti puun takaa, niin kuin sanonta kuuluu. On väkivaltaa, ja aika ilkeääkin sellaista. Sekä ehtaa vigilantismia, vandalismiakaan unohtamatta.

Jätin itse tarkoituksella hämärän peittoon etukäteen, mistä elokuvassa edes on kysymys. Ja koska olen tähän päätökseen niin tyytyväinen, en lähde tässä nyt selostamaan juonta ollenkaan. Jostain muualta siitä voi halutessaan lukea. Yllätyksiä ja kekseliäisyyttä pätkä tarjosi ainakin minulle minkä ehti ja lopulta ynnättynä kaikki yhteen 5 tähteä oli itsestäänselvyys.

McDormand on roolistaan Oscar-ehdokkaana ja jos voitto taas tulee, se kyllä sopii minulle. Kovin vähän on naista yhtään missään tullut nähtyä tässä välissä, mutta ainakin juuri oikeassa roolissa on edelleen täyttä rautaa. Viimeksi oli kyttä, tällä kertaa pelataaan enemmän vastustajan puolella. Tiukka täti! Woody Harrelsonin huomasin vasta nyt olevan ehdokkaana sivuosasta ja katsellessa kyllä kovasti diggailinkin, että sikäli ei mitään tämänkään suorituksen mahdollista palkitsemista vastaan. Myös parhaan elokuvan ja käsikirjoituksen pystejä tavoitellaan. Muita elokuvia näissä kategorioissa en ole nähnyt, mutta ainakaan eivät huonolle häviä, jos Three Billboards patsaat vie.

Eiköhän tässä kaikki (kultti)klassikon ainekset ole kasassa. Jään odottamaan ennestään täysin tuntemattoman ohjaaja-käsikirjoittaja McDonaghin seuraavaa elokuvaa valtaisalla mielenkiinnolla.

_________________
"It's really big..."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2813

Viesti Lähetetty: La Helmi 24 2018 12:48 
Ylös  
Mielenkiintoisalta kuulostaa, tuo huumorin ja väkivallan tasapaino saattaa nousta itelle kynnyskysymykseksi miten paljon starboja sitten heilahtaa.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
Vittuuntunut kirjastotäti
Vittuuntunut kirjastotäti
Käyttäjän avatar

Liittynyt: To Maalis 13 2008 13:02
Viestit: 11541
Paikkakunta: Seinäjoki

Viesti Lähetetty: La Helmi 24 2018 13:21 
Ylös  
McDonagh on jo ohjannut yhden mestariteoksen eli Kukkoilijat.

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2813

Viesti Lähetetty: La Helmi 24 2018 13:33 
Ylös  
Kuva

Daisy Miller (1974) :star: :star: :puoli:
http://www.imdb.com/title/tt0071385/?ref_=nv_sr_1

Parina iltana tuli katsottua unilääkkeeksi tätä Peter Bogdanovichin pukudraamaa mikä perustuu Henry Jamesin vuonna 1878 kirjoittamaan pitkään novelliin.

Elokuva pääosassa nähdään ohjaajan tuolloinen naisystävä Cybill Shepherd Daisynä joka kevytkenkäisesti käyttäytyvänä aiheuttaa paheksuntaa euroopan aatelispiireissä.
Barry Brown on Frederick Winterbourne joka ihastuu Daisyyn ja tietäähän sen ettei juttu tule päättymään onnellisesti.

Parina iltana sain komeasti unen noin 15 minuutin katselun jälkeen joten leffa toimii paremmin kuin monet pillerit :lol:
Elokuva kallistuu siis ehdottomasti tylsän ja rasittavankin puolelle sillä Shepherd ja tämän kauhea pikkuveli jauhaa loppumatonta dialogia ainakin kolmen elokuvan edestä.
Tarina tarjoaa keskusteluja keskustelujen perään, Daisy kiusoittelee Frederickiä joka puolestaan kuulee varoituksen sanoja vanhemmilta ja viisaammilta. Boring!

Pisteet sinänsä hyvin näyttelevälle pääosakaksikolle ja sille, että filmi on kuvattu paikan päällä Sveitsissä ja Italiassa.
Etenkin Brown tulkitsee ilmeillään hyvin tunteensa. Sääli, että miehellä ei muuten ollut asiat ihan kohdillaan ja hän teki itsemurhan neljä vuotta myöhemmin.
Kokonaisuutena kuitenkin siis hyvin tapahtumaköyhä ja kuiva elokuva. Ohjaajan mukaan monia muitakin projekteja oli tuolloin tarjolla joten tämä olisi kannattanut jättää hyllylle.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 7401

Viesti Lähetetty: La Helmi 24 2018 19:59 
Ylös  
Invictus kirjoitti:
McDonagh on jo ohjannut yhden mestariteoksen eli Kukkoilijat.

Aha! Tämähän pitäisi nähdä. ....Katsoinpa vielä filmografiaa, niin todella kova keskitaso sitten, kun vasta kolme ohjausta ja joku shortti.

Jaa, eikö aTomiKille lähde väkivaltaiset elokuvat? Ei siinä mitään, en vain ole pannut merkille tuollaista. :hmmm:

_________________
"It's really big..."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2813

Viesti Lähetetty: La Helmi 24 2018 21:18 
Ylös  
Tarkoitin sitä, että miten noiden kahden symbioosi toimii. Huonosti toimivasta esimerkkinä vaikkapa yksi paskimmista leffoista ikinä, Very Bad Things.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 7401

Viesti Lähetetty: Su Helmi 25 2018 11:29 
Ylös  
^ Okei, en kyllä usko siinä suhteessa mitään pettymystä tuottavan. VBT:stä kun en itsekään perustanut sen kummemmin.

Kuva
Close Range :star: :star: :star: :puoli:
http://www.imdb.com/title/tt3511596/?ref_=nv_sr_2
Ihan hyvä, mutta silmät pyöristävän Ninja 2:n jälkeen ei aivan täyttänyt kovia odotuksia. Hyvin ohuessa juonessa Adkins on sotilas Colton, jonka siskon tytär on kidnapattu. Syystä että siskon huonompi puolisko on sotkeutunut Meksikon ja Ameriikan väliseen huumekauppaan ja vetänyt välistä. Tyttären pelastusoperaatiossa lähtee mukaan myös muistitikku, joka sisältää pahisten kaikki tärkeät tiedot. Niinpä Coltin perässä ovat kohta paitsi huumeväki, myös poliiseja, sillä niiden joku päällikkö vai mikä se oli on lahjottu.

Sisko tyttärensä kanssa asuu maalaistyyliin jossain vuoristojen lähistöllä, eli tuollaisessa maastossa Adkins saa ottaa mittaa takaa-ajajistaan. Talossa käy kova mäiske myös. Nyt en enää muista niin hyvin sitä Ninja 2:n sisältöä, pitäisi uusia, mutta aseilla räiskimistä siinä luultavasti oli paljon vähemmän kuin tässä - jos lainkaan? Kun ihan john woota ammuskelut eivät olleet - eivät toki mitään paskaakaan - niin olisin kernaasti korvannut näistä ison prosentin aseettomilla välienselvittelyillä. Adkinsin jalka sentään nousee sen verran komeasti, että sitä kykyä hyödyntämällä mahdollisimman paljon päästään näyttävimpään lopputulokseen. Tämä tosin onkin tällainen länkkärihenkisempi tekele, kuten taustamusiikeissakin annetaan ymmärtää. Loppukohtaus tuntui lajityypin perinteiseltä sellaiselta, vaikka en tiedäkään, onko tuollaista esim. jossain Clintin, Waynen tai vastaavan elokuvassa.

Niitä matsejakin tietenkin silti nähdään ja ohjaaja Florentine on viisaasti pitänyt linjansa: temput on kameran edessä oikeasti osattava, eikä katsojaa yritetä hämätä nopeilla leikkauksilla tai muullakaan paskalla. On näissä kivan energinen meininki ja sankarikaan ei ole mikään ylivoimainen jyrääjä, vaan osumaa tulee siihenkin suuntaan usein. Adkins toimittaa ruudulle myös varsin siistin stuntin, jossa hyppää liikkuvan auton päälle.

Silmänruokaa tarjoaa tytärtä esittävä hemaiseva Madison Lawlor :razz: joka on lisäksi jopa oikein pätevä roolissaan. Tod panisin! Huono ei ole Caitlin Keatskään tämän äitinä.

Tulisipa vielä lisää Florentinelta ja Adkinsilta, seuraavahan voisi olla vaikka taas täysosuma.

Edit: ai niin ja pituus on osattu jättää fiksusti alle puoleentoista tuntiin, kyllä se riitti.

_________________
"It's really big..."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2813

Viesti Lähetetty: Su Helmi 25 2018 16:16 
Ylös  
Laitetaan Close Range muistiin ja välillähän pitää katsoa noita yksinkertaisia juonikuvioita ja samantyylistä lähes nimikaimaa tsekkailin minäkin...

Kuva

Tappajan jäljet (Point Blank, 1967) :star: :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0062138/

Eli kaveri pettää Lee Marvinin esittämän Walkerin ja jättää tämän kuolemaan ryöstön jälkimainingeissa mutta Walker palaa kostamaan korkojen kera.

Kyseessä siis Donald E. Westlaken noir romaaniin perustuva John Boormanin Hollywood debyytti.
Tyyliä ja tuttuja naamoja tarjolla niin perhanasti John Vernonista Keenan Wynniin ja Carol O´Connorista James Sikkingiin.
Angie Dickinson nähdään naispääosassa ja tuossa muijassa on sekä kauneus että uskottavuus samassa paketissa.

Elokuva ei aikoinaan menestynyt mutta on noussut sittemmin arvoon. Aikatasoilla hieman hypiskellään ja katsojille jätetään myös runsaasti pähkäiltävää.
60-luvun lopun Los Angeles sekä San Francisco on aiemminkin nostettu mahtaviksi tapahtumapaikoiksi eikä tuota mielipidettä tämän filmin perusteella tarvitse muuttaa.
Jännä trivia löytyi IMDb:stä eli se upea talo missä Marvin ja Dickinson vetää rajun esileikin O´Connoria odotellessa on nykyään Drew Barrymoren hallussa.
Alcatrazin vankilasaarellakin käydään, sehän oli suljettu neljä vuotta aiemmin ja tämä on ensimmäinen elokuva mikä käytti saarta tapahtumapaikkana.

Tarina etenee omaan taattuun tahtiinsa mutta minutkin yllätti fakta, että vaikka miestä lakoaa niin Walker itse ei oikeastaan tapa filmissä ketään.
Lähiaikoina vuorossa sitten toinen samaa lähdettä hyväkseen käyttänyt Mel Gibsonin tähdittämä Payback.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
Kultaloota
Kultaloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: To Elo 14 2008 0:05
Viestit: 820

Viesti Lähetetty: Su Helmi 25 2018 19:18 
Ylös  
aTomiK kirjoitti:
Laitetaan Close Range muistiin ja välillähän pitää katsoa noita yksinkertaisia juonikuvioita ja samantyylistä lähes nimikaimaa tsekkailin minäkin...

Kuva

Tappajan jäljet (Point Blank, 1967) :star: :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0062138/

Eli kaveri pettää Lee Marvinin esittämän Walkerin ja jättää tämän kuolemaan ryöstön jälkimainingeissa mutta Walker palaa kostamaan korkojen kera.

Kyseessä siis Donald E. Westlaken noir romaaniin perustuva John Boormanin Hollywood debyytti.
Tyyliä ja tuttuja naamoja tarjolla niin perhanasti John Vernonista Keenan Wynniin ja Carol O´Connorista James Sikkingiin.
Angie Dickinson nähdään naispääosassa ja tuossa muijassa on sekä kauneus että uskottavuus samassa paketissa.

Elokuva ei aikoinaan menestynyt mutta on noussut sittemmin arvoon. Aikatasoilla hieman hypiskellään ja katsojille jätetään myös runsaasti pähkäiltävää.
60-luvun lopun Los Angeles sekä San Francisco on aiemminkin nostettu mahtaviksi tapahtumapaikoiksi eikä tuota mielipidettä tämän filmin perusteella tarvitse muuttaa.
Jännä trivia löytyi IMDb:stä eli se upea talo missä Marvin ja Dickinson vetää rajun esileikin O´Connoria odotellessa on nykyään Drew Barrymoren hallussa.
Alcatrazin vankilasaarellakin käydään, sehän oli suljettu neljä vuotta aiemmin ja tämä on ensimmäinen elokuva mikä käytti saarta tapahtumapaikkana.

Tarina etenee omaan taattuun tahtiinsa mutta minutkin yllätti fakta, että vaikka miestä lakoaa niin Walker itse ei oikeastaan tapa filmissä ketään.
Lähiaikoina vuorossa sitten toinen samaa lähdettä hyväkseen käyttänyt Mel Gibsonin tähdittämä Payback.


Multa lohkeaa tälle täydet tähdet, helvetin kova pätkä! Kai katsoit laajakuvana etkä veehooässältä?!

 Profiili  

Poissa
Sinanjun mestari
Sinanjun mestari
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ma Huhti 07 2008 17:57
Viestit: 3086

Viesti Lähetetty: Ma Helmi 26 2018 5:39 
Ylös  
Jason Goes to Hell: The final Friday :star: :star: :puoli:
Kun machetemaurin Manhattan seikkailut olivat pettymys vähän kaikille, nappasi New Line tämän Paramountin häpeäpilkun itselleen. New Linea, kun ei halpojen kauhuleffojen tekeminen nolostuttanut ja Freddy oli jo aiemmin firman saanut jaloilleen. Alkuperäisen ohjannut Sean S. Gunninham tuli tuottajaksi eikä veressä ajateltu säästellä. Kaikki näytti hyvältä, mutta sitten päätettiin ruveta funtsimaan asioita boksin ulkopuolelta. Ja se laatikko kyllä ihan heitettiin huitsin vittuun asti.

Jason räjäytetään tuhannen päreiksi heti alussa ja sitten selviää, että kaverihan on jonkin sortin demoninen entiteetti, joka alkaa siirtyillä tyypistä toiseen. Ja aika lailla ilman järjen hiventä kroppia vaihdellaan, vaikka päämääränä onkin päästä johonkin Vorhees-suvun uuteen vesaan. Perässä on joku länkkäriäijä, joka alun jälkeen unohdetaan sopivasti kunnes saapuu lopussa tekemään ei juuri mitään eikä päähenkilöstä ole tietoa ennen puolta väliä. Eikä missään ole tolkkua muutenkaan.

No joka tapauksessa ihan hauska sekoilu. Budjettiaan vähän kalliimman näköinen ja tehosteet pääasiassa hyvää laatua. Hahmoja piisaa, joista ainakin dinerin tyypit olivat varsin veikeitä. Siinä missä visuaalinen puoli pelaa niin musiikki on sävelletty kahvitauolla ja nauhoitettu kolmen soittajan orkesterilla. Aivan kauhea soundtracki. Aloitus on jotenkin älyttömän hauska ja kuuluisin Jasonin esittäjä Kane Hodderkin pääsee näyttämään oikean naamansa jonain randomkyttänä. Loppunäytös menee uskomattoman typeräksi ja herätti kaikenlaisia reaktioita vaivaantuneisuudesta naurunhörähdyksiin.

Katsottu versio oli jonkin sortin leikkaamaton R-rated. Unratedissa olis vielä lisää herkkuja, mutta oliko peräti niin ettei sitä ole julkaistu kuin nauhalla tai jotain muuta vastaavaa paskaa. Ainakin ymmärtääkseni todella harvinainen.

Vaikka muut Fridayt tuli hommattua hyllyyn jo vuosikausia sitten niin nyt vasta näin tän. Ehkä oli parempikin, että meni näin myöhään. Sai tästä jotain kuitenkin irti, mutta eipä ole pitkään aikaan tarvetta uusia ellei unrated kävele vastaan ja iske hirveä inspis. Saapa nähdä.

Jason X :star: :star: :star: :puoli:
Edellisen ollessa varsin suuri pettymys jäi Friday-saaga nuolemaan haavojaan useammaksi vuodeksi. Sitten saatiin kuningasidea laukaista Jason avaruuteen. Miksipäs ei, koska niin hyvinhän se oli muillakin kauhutähdillä aina toiminut. Ai ei vai? No oho...

Kaikesta huolimatta ihan viisaasti Jason Goes to Hell unohdetaan jatkumosta. Heppu ei enää ole idioottidemonimutantti vaan ihan vaan ihmeellisen kaikenkestävä mongoloidi. Ja tuo holtiton kestävyys sitten kiinnostaa pahoja tahoja kovasti ja sitten syväjäädytellään ja ollaankin tulevaisuudessa ja sitten avaruudessa ja kaikkea sitä. Ihan vitun tyhmä leffa tämäkin, mutta maulla sellainen.

En oo ikinä ymmärtäny tän holtitonta vihaamista. Hyviä tappoja on mukavasti, hahmot pätevät, huumori hauskaa, idea toteutettu kohtuullisen hyvin ja koko paska muutenkin ihan sutjakas. Puolivälissä sotilashiippailut kestävät liian kauan ja lopun kanssa junnataan, mutta eipä nuo hirveämmin haittaa. Silloin voi aina keskittyä enemmän kaljanjuontiin ja paskanpuhumiseen mahdollisten katselutovereitten kanssa, kun on hitusen tylsempiä kohtauksia.

Ehkä mie annan tälle aika paljon anteeksi, koska tää oli ensimmäinen koskaan näkemäni Friday-leffa. Aivan sama, väitän edelleen, että hyvää pölhöilyä. Menee helposti jatko-osien parhaimmistoon ihan jo silläkin ettei tää ole taas yksi kesäleireily, jossa tappojen kohdalla olisi leikattu äkkiä puunrunkoon johon roiskahtaisi peräti kupillinen verta.

_________________
Saab 900
Built as a Merc, safe as a Volvo, and so much cooler than a BMW.

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2813

Viesti Lähetetty: Ma Helmi 26 2018 8:09 
Ylös  
^^ Ihan teikäläisen germaanireiskalta Point Blankin katsoin :LOL4:

^ Kiitokset Jason Goes to Hell arviosta sillä se on vielä näkemättä enkä taida pitää turhaa kiirettä leffan hankkimisessa.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
Kultaloota
Kultaloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: To Elo 14 2008 0:05
Viestit: 820

Viesti Lähetetty: Ma Helmi 26 2018 16:39 
Ylös  
Gibsonin Paybackista on sitten kaksi leikkausta olemassa, theatrical ja dir.cut. Ohjaajan versio on synkempi ja muistaakseni siinä oli myös kylmempi värimäärittely. Kannattaa katsoa molemmat.

 Profiili  
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 17265 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 1114, 1115, 1116, 1117, 1118, 1119, 1120 ... 1151  Seuraava

Hyppää:  


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia vestejäsi
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group :: Style based on FI Subice by phpBBservice.nl :: Kaikki ajat ovat UTC [ DST ]
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com