[Invictus]

Ah, kyllä on ikävä noita aikoja, kun neekereistä sai kertoa vitsejä ilman mitään ongelmaa!!!

[Tina DeMona]

Invictus kirjoitti:

Ah, kyllä on ikävä noita aikoja, kun neekereistä sai kertoa vitsejä ilman mitään ongelmaa!!!

Se on toki ihan totta - tousaalta, ne vitsit voisivat samalla vaivalla olla hauskojakin.

[aTomiK]

Kävin muuten katsomassa Fakta Homma leffan teatterissa

Mutta siihen oli ihan hyvä syy koska me naapureiden kanssa tavallaan tykättiin niistä noin 15 minuutin Fakta Homma jutuista mitä silloin ´86 näytettiin.
Eihän se sitten elokuvan mitassa toiminut ollenkaan...

[Tina DeMona]

aTomiK kirjoitti:

Kävin muuten katsomassa Fakta Homma leffan teatterissa

Mutta siihen oli ihan hyvä syy koska me naapureiden kanssa tavallaan tykättiin niistä noin 15 minuutin Fakta Homma jutuista mitä silloin ´86 näytettiin.
Eihän se sitten elokuvan mitassa toiminut ollenkaan...

Joo, uskon kyllä että lyhyinä sketseinä toimii huomattavasti paremmin.

[Invictus]

Joo, en ole leffaa nähnyt, menee varmaan samaan kastiin muiden sketseistä pidennettyjen elokuvien kanssa kuten Onks Viljoo näkynyt ja Rampe & Naukkis. Joita en myöskään valitettavasti ole nähnyt. Tosin ei toi FH-sarjakaan aikanaan ihmeemmin sytyttänyt. Mieluummin Team Ahma!!

[aTomiK]

Ihan kuin rakkautta (It´s My Turn, 1980)
http://www.imdb.com/title/tt0080936/ http://www.fixgalleria.net/release.php?id=5589

Michael Douglasin vuoksi hankkimani 80-luvun alun ihmissuhde draamakomedia oli semiviihdyttävää suhdepeliä.

Jill Clayburghin esittämä Kate Gunzinger (!) on Chicagon yliopistossa opettava matematiikan proffa joka elää vapaassa suhteessa rakennustarkastaja Homerin (Charles Grodin) kanssa.
Katen isä on menossa New Yorkissa uusiin naimisiin missä nainen tapaa morsiamen pojan, entisen baseball pelaajan Ben Lewinin (Michael Douglas). Hyökkäävä Ben saa Katen pimpsan märäksi ja pohtimaan elämäänsä ihan uudelta kantilta.

Niin, silkkaa feminismin riemuvoittoahan tämä elokuva on mutta toki Clayburghin ja Douglasin romanssissa on myös hetkensä.
Grodin on suhteessa tyypillisessä joo joo miehen osassa mutta sutkauksista puuttuu tällä kertaa se jokin. Toisaalta heppu onkin tuomittu häviämään tässä(kin) leffassa joten eipä Grodinille paljon mahdollisuuksi ole annettu.
Juttu on täysin naisten käsialaa joten sikäli filmin teemat ymmärtää. Sivurooleissa aloittelivat Daniel Stern sekä Dianne Wiest ja listoillakin menestyneen tunnarin lauleskeli Diana Ross.

[Tina DeMona]

Invictus kirjoitti:

Joo, en ole leffaa nähnyt, menee varmaan samaan kastiin muiden sketseistä pidennettyjen elokuvien kanssa kuten Onks Viljoo näkynyt ja Rampe & Naukkis. Joita en myöskään valitettavasti ole nähnyt.

Voi kuuleppa juuri nämä kaksi merkkiteosta ovat boksini viimeiset tarjottavat, joista katsoin nyt tuon Onks Viljoo Näkyny? -merkkisen.

http://www.imdb.com/title/tt0183607/combined

Ja periaatteessa ihan yhtä pointitonta ja kädetöntä touhuahan tämä on kuin tuo aiempi Pierru & Hailhitlu -elokuvakin, mutta tällä kertaa meiningin absurdius oli huomattavasti nautittavampaa laatua. Jo sen takia, että asioita tapahtui, meininki meni jotensakin eteenpäin ja edes jonkinsorttinen punainen lanka löytyi tapahtumien väliltä. Ei sillä, että tässä edelleenkään minkään Monty Pythonin varpaille oltaisiin tallomassa, mutta tylsää ei tullut ja myönnänpä naurahtaneeni useammankin kerran - mm. siksi, että elokuvassa oli jopa niitä komediaelokuvaan joskus melkotarpeellisia vitsejä.

Show kuuluu kaikkinensa Heikki Kinnuselle, Pirkka-Pekka Peteliukselle ja Aake Kallialalle, jotka esittävät kaikki n. viittä eri roolihahmoa. Mm. PulttiBoisista ja Hymyhuulista tutut lappalaiset ja mannet on saatu samaan tarinantynkään mukaan. Olisiko nuo Kinnusenkin hahmot sitten jotakin hänen sketsijuttujaan - siis, tiedän että tämä nimikkokysymyksen esittäjä on, mutta nuo muutkin.

Ehkä parasta oli Kristiina Elstelän tulkitsema, topakka ja fyysiseen väkivaltaan taipuvainen täti, joka hoivaa poikaansa, pälvikaljulla ja Kekkos-laseilla varustettua meteorologivässykkää milloin korvasta vääntämällä ja milloin leivosta tarjoamalla. Tai se suomileffalle pakollinen Vesa Vierikko -hetki, jossa kyseinen maestro esittää mielisairaalan mielisairasta tohtoria. Kyllä tässä jo aika lähellä jotain Bunuelia ollaan. Ikävänä puolena sitten Kinnusen esittämä, kiero rahamieshahmo on hitusen rasittava, muttei sentään esiinny aivan jokaikisessä kohtauksessa, kuten olisi edellisen tuotoksen esimerkistä voinut kuvitella. Juonenkäänteitäkin elokuvassa on, mutta onneksi ne sentään tajutaan välttää täydellä olankohautuksella joka kerta.

En tiedä, kuinka paljon tässä on Fuck'da Homma -lisuketta, mutta ihan hauskaa vammailuahan tämä nyt lopulta oli. Tai harmitonta hölmöilyä nyt ainakin, vaikka ei tarpeeksi lapsellinen sitä ihaillakseen olisikaan. Kevyt väsymys tai kori alkoholijuomia varmasti auttaa myös - itseltäni löytyi tuo ensiksi mainittu, eli ihan viihdyin.

[Exterminator]

^ Kävin tuon näkemässä teatterissa, ei pahemmin sytyttänyt edes kaikenlaisesta kömpelöstä paskasta pitävää pätkäversiota meikäläisestä. Ei tietenkään voi olla varma, olisiko mielipide sama nykyään. Ihan mielelläni vaikka katsoisin, jos tilaisuus tulisi.

Fakta hommasta en edes tiennyt tai muistanut olevan elokuvaa, toki tv-sarja oli tiedossa ja tullut joskus vilkaistuakin. Epäilemättä tuo jälleen hupaisa arvio oli hyvinkin totuudenmukainen. Eikö liene melkoinen kasa paskaa koko "elokuva" ja pahoin pelkään, ettei sarjakaan tänä päivänä hauskuudellaan häikäisisi Pakko nostaa hattua rohkeudesta tämäkin ottaa katseluun!

Invictus kirjoitti:

Joo, en ole leffaa nähnyt, menee varmaan samaan kastiin muiden sketseistä pidennettyjen elokuvien kanssa kuten Onks Viljoo näkynyt ja Rampe & Naukkis.

Lisäksi tietysti oli ainakin Pikkupojat sekä Hei kliffaa hei!, viimeksi mainittu kyllä näistä paras

[Liskohallitus]

Jeesus mitä paskaa toi suomikomedia on ollut

[Tina DeMona]

Exterminator kirjoitti:

^ Kävin tuon näkemässä teatterissa, ei pahemmin sytyttänyt edes kaikenlaisesta kömpelöstä paskasta pitävää pätkäversiota meikäläisestä. Ei tietenkään voi olla varma, olisiko mielipide sama nykyään. Ihan mielelläni vaikka katsoisin, jos tilaisuus tulisi.

No eipä muuta, kuin testaamaan - tuskinpa nämäkään kaikensorttiset setit paljoa edes maksavat.

Mutta, näin nopealla aikataululla täydentyikin sitten tämä hieno elokuvakolmikko teoksella Rampe ja Naukkis: Kaikkien Aikojen Superpari.

http://www.imdb.com/title/tt0241874/combined

Miten tehdä elokuva kahdesta sketsihahmosta, jonka ainoa pointti on näyttää ja kuulostaa typeriltä, soittaa biisejä paskasti ja kertoa todella huonoja vitsejä? Saman ongelman ovat ilmeisesti kohdanneet armon auteurit Pirkka-Pekka & Aake, koska eihän tässä nyt jälleen kerran ollut mitään järkeä. Siis edes sitä vähää, kuin mitä vanhasta muistin ja voisi tällaisista vastaavista kuvitella. Pätkään on ängetty n. seitsemän normaalin elokuvan verran juonivyyhtejä, jotka kaikki sitten vaan ratkeavat maksimissaan 15 minuutin sisällä alkamisestaan, ja sen jälkeen loistava duomme tempautuu taas aivan muille raiteille.

Touhun dementtisyys tulee mieleen jo heti alusta, kun parivaljakko saa lahjakkaan idean pistää kaikki rahansa likoon isoon stadionkeikkaan, jonka voisi sitten kuvitella olevan koko filmin kliimaksi vähän The Blues Brothersin tyyliin, mutta eih - sinne päädytään jo heti seuraavassa kohtauksessa. Siitä sitten solahdetaan rikosseikkailutakaa-ajoon, romanssiväärinkäsitysfarssiin, ja Rampen dramaattiseen muodonmuutosmysteerioon. Loppu menee jo niin absurdiksi, että heikompaa lienee hirvittänyt. Jossain vaiheessa kaiken tämän ärrävikaisen klenkkauksen keskellä pysähdytään useaksi minuutiksi pohtimaan elämän tarkoitusta ja Jumalan olemassaoloa ilman vitsin vitsiä. Eikä muuten ikinä selvinnyt, miksi filmimme pääpahikset esitellään meille painimasta alasti toimistossaan.

Eli käsikirjoitus on jälleen kerran sitä samaa kamaa mitä osasin jo odottaakin; sen sijaan teknisesti elokuva jopa yllätti hitusen. Elokuva tosiaan eteni nopeakinttuisella tahdilla, eikä tylsiä hetkiä juuri mukaan mahtunut, ja joihinkin yksityiskohtiin oli jopa panostettu. Oli stunttia, vähän komiampaa kuvauslokaatiota ja muutamassa kohtaa kamera jopa liikkui. Näistä boksin elokuvista tämä olikin ehdottomasti elokuvallisin näistä tekeleistä - tosin nyt sillä painotuksella, että nimenomaan näiden kategoriassa, koska tottahan kaikki oli silti niin vähillä kuvilla ja varmasti ilman uusintaottoja taltioitua hutlausta kuin ikinä mahdollista.

Onko kummallakaan näistä asioista lopulta mitään väliä? No, ei kai. Kyllä veikkaan että tästä nauttiminen on suoraan verrannollista typerän PulttiBois -huumorin mukanaan mahdollisesti tuoman lapsekkaan riemun määrän kanssa, ja käänteisesti verrannollista sen luomaan vitutukseen. Jos viihtyy sen parissa kun kaksi semihauskaa näyttelijää pukeutuvat typerästi ja puhuvat hassusti kaiken muun järjenkäytön jäädessä onnellisesti minimiin, ei tämänkään kanssa voine pettyä. Kunhan ei tule tylsää, kuten tuon Fakta Homma -teelmyksen kanssa pääsi käymään.


Ai niin! Tottakai kaikki suomalaiset näyttelijät, jotka ovat aina mukana kaikessa, ovat mukana tässäkin: Mikko Kivinen, Kristiina Elstelä, jopa nuori Antti Virmavirta. Ainoastaan Vesa Vierikko jostakin syystä jäi uupumaan. Mutta mikä parasta, näillä esiintyjillä oli tällä kertaa jopa jotakin tekemistä, eli ihan hyvä homma siinä mielessä. Vitsejäkin oli muistettu kirjoittaa / improvisoida. Eli huonomminkin voisi yhä olla.

Liskohallitus ei varmaan ehkä tykkäisi. Toisaalta, haluaisin lukea hänen kommenttinsa aiheesta.

[Liskohallitus]

Tina DeMona kirjoitti:

Liskohallitus ei varmaan ehkä tykkäisi. Toisaalta, haluaisin lukea hänen kommenttinsa aiheesta.

Katoin näitä lapsena telkkarista mutta en varmasti koske näihin enää

[Adventurer]

Mä tykkäsin Rampesta & Naukkiksesta kun tuli TV:stä aikoja sitten.

[Tina DeMona]

^^Liskolta selkeästi puuttuu seikkailumieltä ja / tai masokismia!


Nyt sitten, kouluhommien jo kivasti vähän höllättyä katsoin The Belko Experimentin uudelleen siniseltä levyltä.

Tina DeMona kirjoitti:

http://www.imdb.com/title/tt1082807/combined

The Belko Experiment puolestaanhan on tämä James Gunnin kirjoittama vilmi. Jos Free Fire oli vähän kuin komeedisempi Reservoir Dogs 70-luvulla, on Belko puolestaan kuin Battle Royale toimistoympäristössä. Ison, kansainvälisen yrityksen konttorin 80 työntekijää löytävät itsensä teljettyinä kyseiseen rakennukseen, ja eteerinen jumalääni sitten komentaa heitä hankkiutumaan tietystä prosentista toisiaan eroon keinoin mihin hyvänsä. Pullikointi ja kansannousu pidetään poissa päiväjärjestyksestä, koska tottakai työntekijöihin on myös asennettu tappavat räjähteet, jotka voi laukausta napin painalluksella jostakin pahaaenteilevästä monitorihuoneesta.

Oikein miellyttävä pätkä tämäkin. Kyllä oli mukava nähdä Gunn kirjoittamassa taas jotakin järkevää! Jälleen kerran hahmot ihmissuhteineen ja huumori olivat enemmän kuin passeleita. Odotetusti puhkeava väkivalta oli näyttävää ja leffa sisälsi pari aika messevääkin hetkeä - tosin halpuus hitusen taisteli tätä vastaan, sillä jotakin kohtuukökköä CGI:ta ja yleistä resurssipulaa oli havaittavissa. Ei senkään kyllä niin kamalasti haitannut, kun homma oli muuten hyvin kasassa.

Pätkästä löytyy myös paljon tuttuja naamoja eri tv-sarjoista ja muista vastaavista. Hahmot on taas muistettu maalata tarpeeksi lavealla pensselillä, mikä tällaisessa touhussa toimii oikein kivasti. Lopetus oli kyllä hieman muuta elokuvaa kökömpi, mutta se ei mennyt sitä kliseisen odotettavinta ja aneemisinta reittiä, mikä oli mukavaa. Muutenkin yllätyksiä oltiin pätkään saatu rakennettua.

Eihän tällä nyt mitään sanomista Battle Royalen laatuun nähden ole, mutta kyllä tämä jotain Guardians of the Galaxyä potkii kiville vaikka toinen housunlahje olan yli heitettynä.

Ei paljoa lisättävää tuohon teatterikokemukseen. Oikein hyvä filmi edelleen, mitä nyt ehkä näin jälkeenpäin tuo hitusen yliselittelevä loppu vitutti huomattavasti enemmän, kuin ekalla kerralla. Olisi pitänyt vaan silleen Cube -maisesti antaa homman olla ja jäädä mysteeriksi. Samoin pieneksi lisämiinukseksi voinee merkitä sen, etten tahdo erottaa elokuvan kahta tähdellisintä naisosaa toisistaan juuri mitenkään. Aina ihan hukassa, että kumpi siinä nyt milläkin hetkellä on ruudussa.

Tästä huolimatta kuitenkin yhä varsin suositeltava ajatusleikkielokuva.

[Exterminator]

Tina DeMona kirjoitti:

Eikä muuten ikinä selvinnyt, miksi filmimme pääpahikset esitellään meille painimasta alasti toimistossaan.

Ai näinkös se oli Olen joitakin vuosia sitten viimeksi nähnyt ja tuota en muistanut. Mutta aika peruskauraa esim. Uunoja katselleille, niissäkin niitä irtolankoja piisasi.

Jokuhan joskus veikkaili sellaista, että herrat Kalliala ja PPP olisivat olleet ihan oikeasti humalassa siinä jossain metsässäpiileskelykohtauksessa. Mitäs viisauksia nämä nyt latelivatkaan... "raja railona repiääp" ja sitä rataa, ärrävikaisesti tietty

Tuosta Viljosta vielä tuli mieleen, että muistan pettyneeni, kun alussa kai lupailtiin jotain itse Viljoonkin törmäämistä elokuvan aikana, eikä sitä tapahtunut. Ei näitä kyllä mitenkään uskalla lähteä hankkimaan, mutta mahtaisiko vaikka kirjastosta löytyä.

[Tina DeMona]

Exterminator kirjoitti:

Jokuhan joskus veikkaili sellaista, että herrat Kalliala ja PPP olisivat olleet ihan oikeasti humalassa siinä jossain metsässäpiileskelykohtauksessa. Mitäs viisauksia nämä nyt latelivatkaan... "raja railona repiääp" ja sitä rataa, ärrävikaisesti tietty

Hyvin paljon mahdollista. Vaikka eipä tuo meininki nyt niin paljoa totutusta eronnut...