Täydenkuun pedon reviiri Lootassa

[Dogsoldier78]

Seuraavaksi odottelemaan uutta painosta tästä sarjasta

...kukaan nähnyt jaksoja tästä?

[mertsi]

^ Ei mitään havaintoa.

Mutta kohtsillään tulee DVD ulos jossa näyttäisi ainakin kannen perusteella olevan jonkinlainen karvaturri.

[Invictus]

Siis kyllähän tv-tason näyttelijätkin ovat ammattilaisia... Vai onko Kiefer Sutherland esim. amatööri?

Kyllä niinkin... tv-tasolla viittaan kuitenkin vähemmän kokemusta omaavia näyttelijöitä. Kieferhän on vanha tekijä niin elokuva kuin tv-puolellakin. Mutta kerrot vaan sopivamman termin niin korjataan

Kyllähän mä tiiän mitä sä haet tv-tasolla, se ei vaan nykyään ole oikein enää paikkansapitävä tai ehkä koskaan ollutkaan, ehkä joku saippuasarja-taso on kuvaavampi, toisaalta saippuasarja-näyttelijätkin ovat yleensä rautaisia ammattilaisia. Ehkä suoraan vaan voi sanoa että amatööritasoa.

[Dogsoldier78]

Tämä ei ole elokuva mutta sen verran paljon tätä aihettä käsitellään, että mainittakoon täälläkin.

Being Human
näyttelijät: hyvää TV-tasoa
ihmissusi: peto ilman inhimillisyyttä
muodonmuutos: aina täydenkuun aikaan
gorea: verta roiskuu ihan kiitettävästi
nakuilua: pääasiallisesti sarjassa vilahtelee susimiehen pakarat

Sarjassa mies kohtaa yöllisellä kävelyllä ihmissuden ja saa tältä kyseisen kirouksen "raapaisun" välityksellä. Yhdessä asuntovereittensa kanssa hän koittaa elää mahdollisimman normaalisti, oppia elämään ongelmansa kanssa tai parantua siis jos vaan mahdollista.

Ensimmäiseltä kaudelta löytyy pieni huumorilla höystetty pikakurssi kuinka selviytyä joka kuukautisesta muutoksesta. Kakkoskaudella mietitään miten suden kämppä kannattaaa sisustaa

Itse muuntuminen on hieno yhdistelmä meikkausta ja trikkikuvausta/editointia(?).

...voice-over at the beginning of the second episode of the series describes the physiological changes that a human (George in this case) undergoes during the transformation into a werewolf:

"He should be dead within 30 seconds. The werewolf heart is about two-thirds the size of a human's. But in order to shrink, first it has to stop. In other words, he has a heart attack. All of the internal organs are smaller, so while he's having his heart attack, he's having liver and kidney failure too. If he stops screaming it's not because the pain has dulled, his throat, gullet and vocal chords are tearing and reforming. He literally can't make a sound. By now the pituitary gland should be working overtime, flooding his body with endorphins to ease some of the pain, but that too has shut down. Anyone else would have died of shock long ago. But it won't kill him and that's the thing I find most remarkable. It drags him through the fire and keeps him alive and even conscious to endure every second. Nothing like this could just evolve. This... is the fingerprint of God. An impossible lethal curse spread by tooth and claw, victim begets victim begets victim. It's so cruel, it's... perfect."

[Dogsoldier78]

Le Poil De La Bete
näyttelijät: ammattilaisia
ihmissusi: ihmismäinen peto, joka osaa ajatella
muodonmuutos: niin halutessa (digitaalinen muutos )
gorea: tuskin yhtään
nakuilua: ei laisinkaan



- 1665, Uusi Ranska, Kanada. Saarnaajaksi tekeytynyt pikku rikollinen pakenee lain pitkää kättä ja päätyy lopulta synkän metsän reunalla sijaitsevalle tilalle. Omistajan ollessa postimorsianten nouto matkalla työläiset joutuvat ihmissuden hyökkäyksen kohteeksi.

Erittäin tyylikkään näköinen elokuva... synkkiä metsiä, likaisia työläisiä yms. Juonikin on toimiva ja tunnelma on katossa... mutta kaikki muu sitten onkin päin mäntyä. Suden muutos on digitaalinen ja huono kuin mikä, kiitos digitaali tehosteiden copy/paste käytön. Pientä miinusta myös raatelujen pois jäämisestä sekä goren olemattomasta käytöstä.

Erosi muista elokuvista siten,että purema ei tehnyt uhrista sutta. Tässä ihmissudet lisääntyivät kuten ihmiset yleensä. Toinen eroavaisuus oli siinä, etteivät sudet omanneet mitään erikoisvoimia vaan kuolivat siinä missä tavan kuolevainen.

Virheistään huolimatta OK tuotos tässä genressä.

[mertsi]

Werewolf: The Beast Among Us (2012) BD
Transylvanian syksyisissä metsissä kuvattu ihmissusijahti. Yllättävän komeasti lavastettu sekä maisemia, linnoja ja raunioita hyödyntävä tuotanto. Plussaa myös hyvistä tehosteista, suolista ja verestä. Mitä ohjaus nyt vähän laahaa, mutta ihan oikealta leffalta tämä näytti, ja se on jo paljon näinä digivideopaskan päivinä. Elokuvassa oli jopa jonkinlainen juoni. Tutuimpana naamana aina yhtä väsyneen oloinen Stephen Rea joka häärii pedon terrorisoiman pikkukaupungin lääkärinä. Pääosan neito, Rachel DiPillo on myös oikein kaunis kasvoiltaan.
Ei ollenkaan pöllömpi tuotos lajissaan.

[aTomiK]

Hopealuoti (Silver Bullet, 1985)
http://www.imdb.com/title/tt0090021/

Uusintakatselussa tämä semiklassikko 80-luvun puolivälistä. Tarker´s Millsin pikkukaupungissa pääsee piru irti, ruumiita tulee ja poliisi on voimaton.
Tarinan keskiössä 11-vuotias rampa Marty (Corey Haim), hänen siskonsa Jane (Megan Follows) sekä heidän eno Red (Gary Busey). Elokuva sijoittuu vuoden 1976 keväästä Halloween juhliin.

Haim on erittäin hyvä varhaisessa roolissaan ja yhteistyö varsinkin Buseyn kanssa on saumatonta. Busey pistää itseään likoon viinaanmenevänä mutta reiluna miehenä. Heppu teki stuntitkin itse.
Kun taustatukea tulee niin kovilta äijltä kuten Everett McGill, Terry O´Quinn sekä Bill Smitrovich niin tämä puoli on kunnossa.

Tapahtumia seurataan eniten Martyn näkökulmasta vaikka kertojana onkin jo aikuistunut Jane. Tämä onkin leffa joka kannattaa nähdä ensimmäisen kerran nuorena ja pisteytyksessä onkin nostalgiaa mukana.
Tunnelma on vahva ja elokuvan lopussa nähtävä säikytyskohtaus on jäänyt pysyvästi mieleen 80-luvulta. Verta näkyy mukavasti eikä kaupungin nuorisokaan säästy pedon vihalta.
Hopealuoti tarjoaa alussa muutamaa henkilöä ihmussudeksi mutta aika nopeasti karvaturrin henkilöllisyys selviää.

Alunperin ohjaajaksi oli ehdolla Don Coscarelli mutta näkemykset tuottaja Dino De Laurentiisin kanssa olivat kaukana toisistaan. Työhön valittiin lopulta Daniel Attias ja tämä jäi miehen ainoaksi teatterifilmiksi.
Olen Stephen Kingin lyhyromaanin joskus lukenut mutta en muista sitä niin hyvin, että lähtisin tässä vertailuja tekemään. Kaikinpuolin hieno elokuva jolla oli hyvä aloittaa syksyn kauhufilmikimara jo hyvissä ajoin.

[Tina DeMona]

No voi haukotus. Katsoin ihan potentiaaliselta vaikuttaneen mutta hirviömäiseksi pettymykseksi osoittautuneen ihmissusileffan Bad Moon herrain vuodelta 1996.

http://www.imdb.com/title/tt0115610/combined

Elokuva alkaa ihan mallikkaasti, kun heti ekassa kohtauksessa tarjoillaan näyttävä, animatroniikkaan luottava ihmissusi, verellä lotrausta ja tissitkin vilahtavat. Valitettavasti heti sen jälkeen koko tuotos tärähtää jollekin Susikoira Roi -akselille ja muuttuu kuin kokoperheen superkivaksi lämminhenkisyyselokuvaksi, johon on vain väkisin ängetty R-rated sushukka. Elokuvan sankaripäähenkilö on myöskin koira - ihan oikeasti. Tämän lisäksi on myös huono lapsinäyttelijä. Näinollen jäinkin ainoastaan kaipaamaan kynsien raapimista liitutaululla, joka olisi koko tuotoksen päälle miksattuna tehnyt kokemuksesta täydellisen.

Niin siis se juoni. Siinä alun susihyökkäyskohtauksessa purruksi joutuu köyhän miehen Robert Patrickin oloinen äijä, jonka sisar on elokuvan toinen aikuinen henkilö, Epämääräisillä Kulmakarvoilla Varustettu Nainen. Tämä lykantropiakirousta kantava pallinaama päättää sitten mennä pitkäaikaiselle vierailulle siskonsa, tämän nuoren pojan ja näitten nelijalkaisen perheenjäsenen luo, koska miksi ei. Ja loppu onkin sitten niin ennalta-arvattavaa kuraa ettei toista. Tämä on todella sääli, sillä lukuunottamatta todella noloa ja tyylitajutonta tietokonemorfausmuuntautumiskohtausta, ihmissusi on praktikaalinen ja melkoisen siisti.

Eli leffa on vähän niinkuin se uusi Godzilla: nimikkohirviö on jees, mutta päästäkseen sen mellestystä seuraamaan joutuu kärsimään loputtomat määrät ylipaskaa draamaa ärsyttävien hahmojen tulkitsemana.

Kannattaa ennemmin laittaa vaikka se CCR:n melkein samanniminen biisi soimaan ikuiselle luupille. Se ei varmasti vielä 1000:nkaan kerran jälkeen tunnu yhtä ennalta-arvattavalta ja loppuunkuluneelta kuin tämä.

[aTomiK]

Ei Bad Moon leffaa missään nimessä hyväksi voi väittää, mutta se on Michael Pare hei! Eikä mikään köyhän miehen Robert Patrickin oloinen äijä
Streets of Fire, Eddie and the Cruisers, Tuhon kuilu, Upseerin kosto ym. ym.

[Tina DeMona]

Ei Bad Moon leffaa missään nimessä hyväksi voi väittää, mutta se on Michael Pare hei! Eikä mikään köyhän miehen Robert Patrickin oloinen äijä
Streets of Fire, Eddie and the Cruisers, Tuhon kuilu, Upseerin kosto ym. ym.

No hitto. Olen jotenkin onnistunut välttämään tämän miehen. Anteeksi keksimäni uusi nimitys - sillä miehellä miestä päässäni kutsuin, kun en oikeaa nimeään saatikka hahmonsa nimeä vaivautunut opettelemaan (tai luiskahtamaan sitä varten toiselle tabille imdb:n puolelle).

[Tina DeMona]

Hopealuoti (Silver Bullet, 1985)
http://www.imdb.com/title/tt0090021/

Uusintakatselussa tämä semiklassikko 80-luvun puolivälistä. Tarker´s Millsin pikkukaupungissa pääsee piru irti, ruumiita tulee ja poliisi on voimaton.
Tarinan keskiössä 11-vuotias rampa Marty (Corey Haim), hänen siskonsa Jane (Megan Follows) sekä heidän eno Red (Gary Busey). Elokuva sijoittuu vuoden 1976 keväästä Halloween juhliin.

Haim on erittäin hyvä varhaisessa roolissaan ja yhteistyö varsinkin Buseyn kanssa on saumatonta. Busey pistää itseään likoon viinaanmenevänä mutta reiluna miehenä. Heppu teki stuntitkin itse.
Kun taustatukea tulee niin kovilta äijltä kuten Everett McGill, Terry O´Quinn sekä Bill Smitrovich niin tämä puoli on kunnossa.

Tapahtumia seurataan eniten Martyn näkökulmasta vaikka kertojana onkin jo aikuistunut Jane. Tämä onkin leffa joka kannattaa nähdä ensimmäisen kerran nuorena ja pisteytyksessä onkin nostalgiaa mukana.
Tunnelma on vahva ja elokuvan lopussa nähtävä säikytyskohtaus on jäänyt pysyvästi mieleen 80-luvulta. Verta näkyy mukavasti eikä kaupungin nuorisokaan säästy pedon vihalta.
Hopealuoti tarjoaa alussa muutamaa henkilöä ihmussudeksi mutta aika nopeasti karvaturrin henkilöllisyys selviää.

Alunperin ohjaajaksi oli ehdolla Don Coscarelli mutta näkemykset tuottaja Dino De Laurentiisin kanssa olivat kaukana toisistaan. Työhön valittiin lopulta Daniel Attias ja tämä jäi miehen ainoaksi teatterifilmiksi.
Olen Stephen Kingin lyhyromaanin joskus lukenut mutta en muista sitä niin hyvin, että lähtisin tässä vertailuja tekemään. Kaikinpuolin hieno elokuva jolla oli hyvä aloittaa syksyn kauhufilmikimara jo hyvissä ajoin.

Näin itse nyt Silver Bulletin ekaa kertaa, ja pakko yhtyä aika pitkälti kaikkiin kehuihin, vaikkei nostalgiaa minulla mukana olekaan - helvetin kova leffa! Etenkin, kun mukana on niin monia, ilmeisiä katajaankapsahtamisaineksia, kuten lapsi päähenkilönä ja ihmissuden rinnastaminen aikuisten epäuskoon/kiinnostumattomuuteen lapsosia kohtaan ym. Mutta kyllä vaan tässä pelitti melkoisen hyvin.

Tunnelmahan tässä oli tosiaankin toteutettu hienosti. Tuollainen lievästi unenomainen meininki vaan jotenkin sopii tällaisiin, käsikirjoituksellisesti kuitenkin semimaanläheisiin juttuihin joskus tosi hyvin. Tyylitajua oli muutenkin mukana. Sudella oli tolkuttoman iso pää, mutta oli muuten supersiisti. Ja se unikohtaus siellä kirkossa oli ehkä päräyttävin leffahetki vähään aikaan.

Ei voi kun kehua.

[Tina DeMona]

Jatkoimpa ihmissusilinjalla ja katsoin pitkästä aikaa myös An American Werewolf in Londonin.

http://www.imdb.com/title/tt0082010/combined

Hyvä leffa, klassikko ja vielä hauska kauhukomedia, mutta ei jostain syystä kuitenkaan itselleni yhtä rakas, kuin moni muu ihmissusipätkä. Tämän ja samoihin aikoihin valmistuneen Howlingin väliltä olen aina valinnut jälkimmäisen - vaikka toki, teosten tyylit ihan erilaisia ovatkin.

Mutta ei todellakaan mikään huono pätkä, kuitenkaan! Kaikkihan tästä muistaa erityisesti sen klassisen muuntautumiskohtauksen ja ne oudot unipätkät, mutta ihan draamanakin toimi melkoisen hyvin. Hahmoista välitti ja niiden ympärille rakennettu kauhu samoin kuin komediakin piti otteessaan. Myös verta löytyi melkoisesti, mikä on aina tietysti hyvä juttu.

Ehkä uusin suosikkijuttuni tältä katselukerralta on kuitenkin tämä feikkierotiikkaelokuva, joka yhden kohtauksen takana pyörii. Ei ollut kovin kaukana vaikkapa jostain TV5:n muutamia vuosia sitten esittämistä suoraan videolle -pehmoleffoista. Tuotakaan juttua en enää edes muistanut.

Eli ei minulle mikään tärkein ihmissusijuttu, mutta ymmärrän kyllä, miksi tämäkin on aikoinaan niin ison vaikutuksen jättänyt.

[aTomiK]

Tämä pitää uusia tuossa hiukan syksymmällä. Katsottu viimeksi liian kauan sitten.

[Tina DeMona]

Tämä pitää uusia tuossa hiukan syksymmällä. Katsottu viimeksi liian kauan sitten.

Minulla ihan sama juttu. Joskus varmaan teininä nähnyt viimeiksi.

[aTomiK]

Ihmissusi triple treat viikonloppuna:



Ihmissusi Lontoossa (An American Werewolf in London, 1981)
http://www.imdb.com/title/tt0082010/

Ekaa kertaa leikkaamattomana! Jep, painajaispätkät paljastivat sen sillä esim. natsisusien hyökkäys taisi olla suomikasetilta kokonaan poistettu..? Kovaa kamaa enivei.
Hyvin pelitti leffa edelleen enkä edes muistanut, että ihanainen Jenny Agutter on tässä naispääosassa. David Naughton vetää hyvin mutta Griffin Dunnen rooli olikin selvästi pienempi.
Efektit on parasta laatua ja tämä leffahan kaappasi vuonna ´82 ensimmäistä kertaa jaetun best makeup pystin.
Hyvä tunnelma säilyy kautta elokuvan, Landis on valinnut soundtrackille lähes kaikki kuuta käsittelevät kappaleet ja lopun mayhem Lontoon kaduilla on yhä pirun vaikuttava.

Late Phases (2014)
http://www.imdb.com/title/tt2420756/

Yllättävän tunnelmallinen kauhudraama jossa sokea sotaveteraani Ambrose McKinley (Nick Damici) muuttaa eläkeläisten asumalähiöön missä mellastaa verenhimoinen karvaturri.
Tarina etenee rauhalliseen tahtiin joten hahmojen kehittelyyn on aikaa ja lopussa nähtävä hurmos tuntuu sitten sitäkin tehokkaammalta.
Hukkien ulkonäöstä voi olla montaa mieltä mutta onpahan ainakin jotakin erilaista ja efektit on pääosin käsityötä mistä voi nykyaikana nostaa hattua ja korkealle.
Damici on huikea pääosassa ja oli mukava nähdä monia vanhoja tuttuja, nykyelokuvissa harvemmin nähtyjä, naamoja kuten Lance Guest, Tina Louise, Tom Noonan ja Dana Ashbrook castissa.



Teenwolf eli ihmissusi murrosiässä (Teen Wolf, 1985)
http://www.imdb.com/title/tt0090142/?ref_=nv_sr_2

Uuusinnassa tämä sikahalvalla tehty teinikomedia joka menestyi varsin hyvin. Michael J. Fox oli kuumaa kamaa 80-luvun puolivälissä Family Ties tv-sarjan ja samana vuonna ilmestyneen Paluu tulevaisuuteen leffan ansiosta.
Karvojen alla tämä on hyvin tyypillinen opetuksen sisältävä teinileffa jossa pääosanesittäjä saa yhtäkkistä suosiota mutta huomaa lopulta, että omana itsenäänkin pärjää.
Fox on ok mutta sivuosanesittäjät meinaavat välillä varastaa huomion liiankin tehokkaasti. Susan Ursitti on super ihana ns. naapurintytön roolissaan ja Jerry Levine bailaa Stilesina kuin viimeistä päivää.
Miles Goodman on kirjoitellut soundtrackille hyviä raitoja joita sitten soitellaan lähinnä koripallopätkien ja tanssiaisten taustalla. We will win in the end!