Hohtoloota

Katsoin 80-lukukomedian Bachelor Party.

https://www.imdb.com/title/tt0086927/reference

Meinasin aluksi laittaa T&A-komediaosastolle mutta eihän tässä sitten lopulta niitä tissejä niin hirmusti ollut. Vaan helvetin hauska komedia tämä sitä vastoin oli joten tuli kyllä nautittua koko rahan (arvatenkin divarivaihdossa n. 2 euroa) verran - ja ylikin.

Tom Hanks. Mitä vittua sille miehelle on tapahtunut? Tässähän se pistelee kuin joku Bill Murrayn ja Jim Carreyn epäpyhä rakkauslapsi - miksi siitä on sittemmin tullut niin luotaantyöntävän vetelänleppoisa möhköfantti kaikkiin pullamössödraamoihin yli 60-vuotiaille? En voi sanoin kuvata kuinka eri boogie sillä on tässä päällä - lennokasta, hassua ja kuitenkin myös mukavan kyynisen pohjavireen omaavaa. Eli siis oikein oivaa seurattavaa. Myös Hanksin kaverit olivat hauskoja karakteerejä eikä nyt liene hirvittävän iso yllätys kellekään että hitusen parempi kuvaus kaveriporukan kreisibailukuvaus tässä on kyseessä kuin joku Luokkakokous. Sulhonsa uskollisuutta aprikoivaa morsmaikkua näyttelee Tawny Kitaen joka on itselleni tutuin Deianeirana siitä Kevin Sorbon Hercules: The Legendary Journeys -sarjasta. Ja onpa tuo näköjään ollut itse Gwendolynekin! En kyllä olisi tunnistanut.

Hauskasti ja kaikkia komedian sääntöjä noudattaenhan tässä kaikki tikku perseessä taivaltavat hienohelmat saavat kivasti ansionsa mukaan. Se oli ihan huippu kohtaus missä ne roikottaa sitä morsiammen kilpakosijaa sieltä huoneesta lakanoissa. Tai kun ne vähän tuunaa sen rakasta automobiilia uuteen uskoon. Hassua oli myös se kuinka se yksi tyyppi rakastuu transvestiittiin tai kuinka prostituoidun lemmittäväksi tuotu aasi saa slaagin pöydältä naamariin vetämistään huumeista - ehkei ihan näille leveleille nykyään mentäisi, voisin veikata. Päähenkilön kiusausta sitten edustaa hyvinkin kaunis Monique Gabrielle joka on näemmä esittänyt nimiosaa jossakin lukuisista Emmanuelle -jatko-osista.

Hauskahan tämä oli. Kunnon kasarikomedia missä Hankskaan ei vituttanut vaan lähestulkoon päin vastoin - tätä miestä seuraa jopa mielellään! Tahtoisin vain kovin tietää mille saatanalle se on sielunsa sittemmin myynyt ja ennenkaikkea miksi. Maksetaanko sysipaskoista Oscar-mitättömyyksistä todella niin paljon enemmän? Kai sitten vissiin. Leffan bileitä säestänyt bändikin veti muutamat ihan hauskat veisut, sanailu oli kohdallaan ja väärinkäsityksiä riitti. Vähän kuin Carry On steroideilla. Tulen varmasti tämänkin uusimaan vielä moneen kertaan.

Tina DeMona wrote:Katsoin 80-lukukomedian Bachelor Party.

https://www.imdb.com/title/tt0086927/reference

Meinasin aluksi laittaa T&A-komediaosastolle mutta eihän tässä sitten lopulta niitä tissejä niin hirmusti ollut. Vaan helvetin hauska komedia tämä sitä vastoin oli joten tuli kyllä nautittua koko rahan (arvatenkin divarivaihdossa n. 2 euroa) verran - ja ylikin.

Tom Hanks. Mitä vittua sille miehelle on tapahtunut? Tässähän se pistelee kuin joku Bill Murrayn ja Jim Carreyn epäpyhä rakkauslapsi - miksi siitä on sittemmin tullut niin luotaantyöntävän vetelänleppoisa möhköfantti kaikkiin pullamössödraamoihin yli 60-vuotiaille? En voi sanoin kuvata kuinka eri boogie sillä on tässä päällä - lennokasta, hassua ja kuitenkin myös mukavan kyynisen pohjavireen omaavaa. Eli siis oikein oivaa seurattavaa. Myös Hanksin kaverit olivat hauskoja karakteerejä eikä nyt liene hirvittävän iso yllätys kellekään että hitusen parempi kuvaus kaveriporukan kreisibailukuvaus tässä on kyseessä kuin joku Luokkakokous. Sulhonsa uskollisuutta aprikoivaa morsmaikkua näyttelee Tawny Kitaen joka on itselleni tutuin Deianeirana siitä Kevin Sorbon Hercules: The Legendary Journeys -sarjasta. Ja onpa tuo näköjään ollut itse Gwendolynekin! En kyllä olisi tunnistanut.

Hauskasti ja kaikkia komedian sääntöjä noudattaenhan tässä kaikki tikku perseessä taivaltavat hienohelmat saavat kivasti ansionsa mukaan. Se oli ihan huippu kohtaus missä ne roikottaa sitä morsiammen kilpakosijaa sieltä huoneesta lakanoissa. Tai kun ne vähän tuunaa sen rakasta automobiilia uuteen uskoon. Hassua oli myös se kuinka se yksi tyyppi rakastuu transvestiittiin tai kuinka prostituoidun lemmittäväksi tuotu aasi saa slaagin pöydältä naamariin vetämistään huumeista - ehkei ihan näille leveleille nykyään mentäisi, voisin veikata. Päähenkilön kiusausta sitten edustaa hyvinkin kaunis Monique Gabrielle joka on näemmä esittänyt nimiosaa jossakin lukuisista Emmanuelle -jatko-osista.

Hauskahan tämä oli. Kunnon kasarikomedia missä Hankskaan ei vituttanut vaan lähestulkoon päin vastoin - tätä miestä seuraa jopa mielellään! Tahtoisin vain kovin tietää mille saatanalle se on sielunsa sittemmin myynyt ja ennenkaikkea miksi. Maksetaanko sysipaskoista Oscar-mitättömyyksistä todella niin paljon enemmän? Kai sitten vissiin. Leffan bileitä säestänyt bändikin veti muutamat ihan hauskat veisut, sanailu oli kohdallaan ja väärinkäsityksiä riitti. Vähän kuin Carry On steroideilla. Tulen varmasti tämänkin uusimaan vielä moneen kertaan.

Tämä on yksi ikisuosikeistani. Tulee katsottua aika usein uudestaan. Mm. perse ikkunassa on legendaarinen kohtaus. Toki myös Gabriellen paljastelut olivat aikanaan yksi ensimmäisistä kohtauksista joita teiniminä kelaili jo vhs-aikoina antaumuksella edestakaisin.

^Joo, se persehomma oli tosi hauska kanssa. Ja Gabrielle-kelailut uskon täysin.

^ Ai siinä on Hanks, tuo yksi suosikeistani. Ja äitini, myönnettäköön Kiinnostavaa, voisi ihan hankkia Hanksia taas.


Call Me By Your Name
https://www.imdb.com/title/tt5726616/?r ... f_=nv_sr_1
Amerikkalainen professori Oliver (Armie Hammer) saapuu asumaan italilaiseen perheeseen tekemään tutkimustyötä kesän ollessa kauneimmillaan. Pikkukylässä ei ole liiaksi aktiviteetteja, joten perheen musikaalisesti lahjakas 17-vuotias poika Eliokin (Timothée Chalamet) viettää fiksun vieraan kanssa aikaa ja alkaa vähitellen lämpenemään miehelle romanttisessakin mielessä. Tyttöystäväkandidaatin kanssa yritetään haudata ne tunteet, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Tämähän onnistui tekemään Brokeback Mountainit, eli homoilulla kahmittiin jälleen tukku Oscareita. No, ei nyt pidä kärjistellä, hyviä elokuvia ovat kumpikin. Tässä oli asioita kohdallaan: hienot pääosaroolit, kiinnostavaa dialogia, Italia kauniisti kuvattuna näyttämönä... kliseisyyttäkin tunnuttiin osaavan karttaa hienosti siinä, että mitään pilkkakirveitä ei heitelty tai ranteita viillelty auki kauhean häpeällisen hinttitouhun tähden. 80-luvulle tämä sijoittuu, vaan vanhanaikaisuus loistaa poissaolollaan.

Chalametin todelliset taidot pianon ääressä olivat vaikuttavia ja yhdet ihan nätit tissitkin päästään näkemään, eli automaattinen plussa kilahti vielä siitäkin. Negatiivista en juuri keksikään, paitsi että miksi tämän nimeä ei muka olisi voinut suomentaa. Kyllä Kutsu minua nimelläsi kuulostaa ainakin minusta vähintään yhtä hyvältä.

Jaa, että ohjaaja Guadagnino teki sen uuden Suspirian? Enpä tiennyt lainkaan tätä yhteyttä. Tai sitä, että CMBYN:lle näyttäisi olevan tulossa jatkoakin. Odottelen melko suurella mielenkiinnolla.

Edit: hei, tuo Polttarit näköjään löytyy täältä kirjastosta ja on vieläpä vapaana! Nappaan sen, jos ei ihan silkkaa naarmua ole lukupinta...

Solange wrote:

Tina DeMona wrote:Katsoin 80-lukukomedian Bachelor Party.

https://www.imdb.com/title/tt0086927/reference

Meinasin aluksi laittaa T&A-komediaosastolle mutta eihän tässä sitten lopulta niitä tissejä niin hirmusti ollut. Vaan helvetin hauska komedia tämä sitä vastoin oli joten tuli kyllä nautittua koko rahan (arvatenkin divarivaihdossa n. 2 euroa) verran - ja ylikin.

Tom Hanks. Mitä vittua sille miehelle on tapahtunut? Tässähän se pistelee kuin joku Bill Murrayn ja Jim Carreyn epäpyhä rakkauslapsi - miksi siitä on sittemmin tullut niin luotaantyöntävän vetelänleppoisa möhköfantti kaikkiin pullamössödraamoihin yli 60-vuotiaille? En voi sanoin kuvata kuinka eri boogie sillä on tässä päällä - lennokasta, hassua ja kuitenkin myös mukavan kyynisen pohjavireen omaavaa. Eli siis oikein oivaa seurattavaa. Myös Hanksin kaverit olivat hauskoja karakteerejä eikä nyt liene hirvittävän iso yllätys kellekään että hitusen parempi kuvaus kaveriporukan kreisibailukuvaus tässä on kyseessä kuin joku Luokkakokous. Sulhonsa uskollisuutta aprikoivaa morsmaikkua näyttelee Tawny Kitaen joka on itselleni tutuin Deianeirana siitä Kevin Sorbon Hercules: The Legendary Journeys -sarjasta. Ja onpa tuo näköjään ollut itse Gwendolynekin! En kyllä olisi tunnistanut.

Hauskasti ja kaikkia komedian sääntöjä noudattaenhan tässä kaikki tikku perseessä taivaltavat hienohelmat saavat kivasti ansionsa mukaan. Se oli ihan huippu kohtaus missä ne roikottaa sitä morsiammen kilpakosijaa sieltä huoneesta lakanoissa. Tai kun ne vähän tuunaa sen rakasta automobiilia uuteen uskoon. Hassua oli myös se kuinka se yksi tyyppi rakastuu transvestiittiin tai kuinka prostituoidun lemmittäväksi tuotu aasi saa slaagin pöydältä naamariin vetämistään huumeista - ehkei ihan näille leveleille nykyään mentäisi, voisin veikata. Päähenkilön kiusausta sitten edustaa hyvinkin kaunis Monique Gabrielle joka on näemmä esittänyt nimiosaa jossakin lukuisista Emmanuelle -jatko-osista.

Hauskahan tämä oli. Kunnon kasarikomedia missä Hankskaan ei vituttanut vaan lähestulkoon päin vastoin - tätä miestä seuraa jopa mielellään! Tahtoisin vain kovin tietää mille saatanalle se on sielunsa sittemmin myynyt ja ennenkaikkea miksi. Maksetaanko sysipaskoista Oscar-mitättömyyksistä todella niin paljon enemmän? Kai sitten vissiin. Leffan bileitä säestänyt bändikin veti muutamat ihan hauskat veisut, sanailu oli kohdallaan ja väärinkäsityksiä riitti. Vähän kuin Carry On steroideilla. Tulen varmasti tämänkin uusimaan vielä moneen kertaan.

Tämä on yksi ikisuosikeistani. Tulee katsottua aika usein uudestaan. Mm. perse ikkunassa on legendaarinen kohtaus. Toki myös Gabriellen paljastelut olivat aikanaan yksi ensimmäisistä kohtauksista joita teiniminä kelaili jo vhs-aikoina antaumuksella edestakaisin.

Polttarit
Tämä oli nappivinkki Tinalta tällaiselle naurattavien komedioiden ja Hanksinkin ystävälle. Paljon oli hauskoja juttuja ja heti alussa näki, että nyt lähtee. Kun tiesi odotettavissa olevan vielä polttarisekoilua, niin kyllä siinä odotukset nousivat ja aika hyvin niihin pystyttiin vastaamaankin. Tämän jälkeen se Luokkakokous tosiaan näyttänee yhtä sähäkältä kuin jonkun vanhainkodin päivänokosia tölläisi, tai jotain.

Tulipa mukavana yllätyksenä sekin, että Ameriikan Ninja Dudikoffkin nähtiin mukana törttöilemässä Minä kun olin kuvitellut sen tehneen vain niitä toiminta/jännityspätkiään.

Taatusti tulee katsottua uudestaan ja olisikohan tästä hyvää reiskaa. Melkoinen mysteeri ylipäätään, että en ole aiemmin nähnyt...

Olen tietysti samalla täysin eri mieltä Hanksin myöhemmästä urasta ja tykkäillyt lähes poikkeuksetta miehen elokuvista, mutta se on toinen juttu.

^Dudi tuli yllätyksenä itsellenikin, en edes miestä tunnistanut ennenkuin vasta lopputeksteistä tajusin miksi siinä tyypissä oli jotain tuttua.

Hanksista vielä että Green Mile on ihan kelpo leffa.

Oli se aika teidänkin nähdä Polttarit, näyttää nyt tuo meikäläisenki avatar varmaan tutummalta

Game Over (The Wizard, 1989)
https://www.imdb.com/title/tt0098663/ http://www.fixgalleria.net/release.php?id=11008

Poika tahtoi katsoa tämän, kun kerroin, että leffassa pelataan Nintendo pelejä.

Road movie draamasta on kysymys, kun rikkoutuneen perheen pari lasta Corey ja Jimmy (Fred Savage ja Luke Edwards) karkaa ja kohteena Kalifornia. Matkan varrella tapahtuu kaikenlaista ja toinen heistä paljastuu kovaksi videopelien pelaajaksi.
Naskaleita jahtamaan palkataan eräs vittumainen äijä joka ottaa yhteen usean otteesen perään myös lähteneiden isän (Beau Bridges) ja isoveljen (Christian Slater) kanssa. Lopussa sitten osallistutaan Video Armageddon turnaukseen.

Silkkaa Nintendo mainostahan tämä powergloveineen ja useine peleineen on. Pelihalleissa viihdytään pitkään ja esillä ovat mm. Double Dragon, Ninja Gaiden, TMNT ja turnauksen pääpelinä ensimmäistä kertaa Amerikassa nähty Super Mario Bros 3.
Periaatteessa ihan semihauska perheleffa kyseessä ja sanomaakin on kässäriin saatu ujutettua. Montaaseja on parikin kappaletta ja toisen aikana soi Real Life yhtyeen hieno "Send Me an Angel".

Muistelisin, että suominauhasta on joskus saanut maksaa huutonetissä kelpo hinnan. Nyt leffaa saa myös reiskana minkä taso on tosin todettu erittäin heikoksi.

aTomiK wrote:Oli se aika teidänkin nähdä Polttarit, näyttää nyt tuo meikäläisenki avatar varmaan tutummalta

No perskele, jotain tuttua siinä kohtauksessa olikin!

Se on varmaa sit pakko uusia Polttarit piakkoin, kun näin kovasti suhinaa saa lootassa aikaiseksi. Vuosia sitten tullut nähtyä ja ihan kivaksi totesin.

Crime + Punishment in Suburbia (2000)
https://www.imdb.com/title/tt0197384/

Lähiöperheen auvoista arkea pääsi seuraamaan tässä leffassa. Ohjaajana Rob "Wrong Turn" Schmidt ja kässäristä vastasi Larry "48 Hours" Gross.

Draama trillerin pääosissa nähdään Vincent Kartheiserin esittämä Vincent joka stalkkaa ja kuvaa Roseanne Skolnickia (Monica Keena) sekä tämän perhettä.
Roseannen vanhemmilla on avioliitto räjähtämäisillään, äiti Maggie (Ellen Barkin) aloittaa suhteen Chrisin (Westworld sarjan Jeffrey Wright) kanssa ja isäpuoli Fred (Michael Ironside) vetää viinaa.
Tapahtuu ikäviä ja Roseanne pyytää poikakaveriaan Jimmyä (James DeBello) apuun aikoen tappaa isänsä. Asiat menevät vielä huonompaan suuntaan mutta onko kaikella pahalla lopulta myös jotain positiivista vaikutusta?

Tämähän oli sellaista synkänhauskaa indietyylin touhua ja leffa on jaettu seitsemään osaan Vincentin toimiessa kertojana. Kai tähän jotain Dostojevskin kirjastakin on otettu.
Cast tekee hyvää duunia ja varsinkin Ironsidea oli kiva nähdä roolissa jossa pääpaino ei ole pelkässä ammuskelussa vaikka harrastaa mies toki sitäkin.
Välillä homma menee melko rankan veriseksi joten sitäkin puolta löytyy. Keena on hyvännäköinen pimu ja näytteli myös Freddy vs Jasonissa mikä pitäisi uusia koska enpä häntä siitä muistanut.

Tina DeMona wrote:

aTomiK wrote:Oli se aika teidänkin nähdä Polttarit, näyttää nyt tuo meikäläisenki avatar varmaan tutummalta

No perskele, jotain tuttua siinä kohtauksessa olikin!

Oho! Ai se oli tuosta, joo... oli tosiaan jo aika!


Lucy -
https://www.imdb.com/title/tt2872732/?r ... f_=nv_sr_6
Scarlett Johanssonin hahmo Lucy joutuu vähemmän kiitolliseen rooliin huumekuriirina, jolle piilotetaan kamat vatsaan. Aine on jotain samaa tavaraa, mitä raskaana olevat naiset tuottavat sikiöille avittamaan kasvamista isoksi ja vahvaksi. Kun pussi mahassa repeää, Lucy saa käyttöönsä aivokapasiteettia normaalin 10 prosentin sijaan koko ajan enemmän ja mutatoituu yli-ihmiseksi. Typykkä osaa mm. lukea ajatuksia, pistää naamansa tv-ruutuun ja varsinkin olla voittamaton tappokone, mikä hyödyttää kostoa janotessa.

Luc Bessonin kirjoittama & ohjaama elokuva kuulostaa kiinnostavalta ja johonkin pisteeseen asti onkin, mutta olisi tässä varmasti ollut aineksia paljon parempaankin. Mitään tosissaan päräyttävää tämä ei ainakaan minulle tarjonnut, kunhan jäi hyväksi yritykseksi. Toki on tyydyttävää katsella Scarlettia kovana muijana päästämässä ilmoja pihalle pahoista tyypeistä ja välillä hoitamassa nämä tieltään Darth Vaderin malliinkin, koskematta ja ilman aseita. Lisäksi paljon tietysti on tehty hyvin jo siinä vaiheessa, kun SJ on pääosaan palkattu. Morgan Freeman on mukana höpisemässä jotain hölynpölyä noista aivojen rajoittuneista käyttötavoista tai jotain ja välillä näytetään asiaan kai jotenkin liittyviä Avaran luonnon parhaita paloja.

Vaikea selittää tarkalleen, miksi ei toiminut niin hyvin kuin olisi toivonut. Jotenkin vain jäi itselle osiensa summaa pienemmäksi kokonaisuudeksi ja sitä tunnetta mahtavuuden katsomisesta ei tullut. Kertakatselu menee kyllä.

^Tuo on kyllä yksi typerimpiä premissejä varmaan Turkkilaisen laatuelokuvan ulkopuolella... Mikä ei toki estäisi leffaa olemasta hyvä jos se olisi mutta jotenkin kyllä epäilyttää. Jo ennen Exän arvion lukemista.

Kuten luvattua: A Good Day to Fart Hard (2013)

https://www.imdb.com/title/tt1606378/reference

Olipas mölväys! Siis, joo: tästäkin vannoin etten tätä koskaan katsoisi jo ihan sen takia että en kertakaikkiaan voinut sietää sitä nelososaakaan. Jo se oli mielestäni oksettava hyvän hahmon ja mainion trilogian lokaanvetämistumpelointi ja rikos elokuvataidetta vastaan. Vaan tuollakin kakkanokareella Hollywoodin jalanpohjassa on omat faninsa ja jopa nämä ihmiset sanoivat tämän vitososan olevan vielä hirvittävämpi - ja nimenomaisesti kaikilla niillä tavoilla joilla nelonen oli jo kussut. Kyllähän se pieni mielenkiinto kutkutteli kaiken aikaa että miten on edes mahdollista kusta tätäkään juttua enää suuremmin mutta en antanut periksi kiusoitukselle; no mitä nyt joku ehkä kymmenen minuuttia tästä olen jo aiemmin television kautta joskus todistanut ja senkin hirvittäväksi todennut. Päätin siis entistä tiukemmin jättää tämän täysin omaan arvoonsa...

...ennenkuin nyt.

Niin, siis. Olin tosiaan siellä Svedulassa ja en enää iltasella jaksanut lähteä mihinkään mitään baaria tai muuta yöelämää etsimään ja tämä oli ainut ei-ruotsinkielinen ohjelma mikä huoneen telkkarista näkyi. Joten tulihan se sitten todistettua.

Ensinnäkin, onko ihan liikaa pyydetty että arvon herra ohjaaja ja arvon käsikirjoittajat vaikka vaivautuisivat katsomaan ne alkuperäiset elokuvat - tai edes sen ensimmäisen - hahmottaakseen edes etäisesti mikä niistä teki toimivia ja hienoja. Se ei nimittäin ollut päähenkilön käteen tällätyn tulivoiman määrä, sula persoonattomuus tai kauhistuttavan päällekäyvä värikorjailu. Kaikki ne asiat jotka tekevät erityisesti ekasta Die Hardista niin hyvän on kaikki tuhottu viimeistään nyt täydellisesti.

John McClane, tuo mukava mutta periksiantamaton ja nokkela jokamies johon on helppo samaistua koska se nyt vaan joutuu hankaliin paikkoihin ja sitten joutuu taistelemaan niistä ulos, nimenomaisesti itseään säästelemättä. Millä oli vähän avio-ongelmia mutta mitkä nekin selkeästi koostuivat kahden aikuisen ihmisen välisistä ongelmakupruista joissa ei ollut selkeää syyllistä. Nyt siitä on kuoriutunut raivostuttava, perheensä elämää dominoiva, jokaiseen paikkaan turvonneen pärstänsä väkivaltaisesti tunkeva öykkäri; juuri sen oloinen tyyppi että voi uskoa kuinka se kahden kaljan jälkeen hakkaa vaimonsa ja vielä naapurinkin ihan varmuuden vuoksi. Juuri sellainen mies minkä julkista joukkomuilutusta seuraisi mielellään.

Lisäksi, se oikea McClane oli nimenomaan haavoittuvainen mies. Joo, kyllähän se kaikkia huisia stuntteja teki viimeisinä keinoinaan paeta varmaa kuolemaa ja niin poispäin mutta ei se nyt saatana koskaan mikään teräsmies ollut joka suurin piirtein nakkelee tankkeja banaanipotkuilla ja ampuu ohjuksia persereiästään. Kaikki hahmon inhimilliset heikkoudet on onnistuttu paitsi maksimoimaan myös nostamaan oikeamielisyyden jalustalle ja hahmosta tullut täysi Mary Sue - kyllä! Käytin tuota muotihuora-SJW-idiootti-ilmaisua ja mikä pahempaa, tarkoitan sitä. "Jos minä olisin Venäjällä niin ottaisin sitä Puuttiniakin niskalenkistä kiinni ja kantaisin saunan taakse; sitten koko Venäjän kansa nostaisi maljan vuokseni ja ne juhlisi minua ja tekisi minusta patsaan ja hei tästähän syntyisi hieno elokuva", pohtivat käsikirjoittajat tässä kuvassa.

Ja se sen poika. Voi iisakin perse. Voiko olla vajakimpaa ja ei-Die Hardimpaa suuntaa mihin tämä olisi voinut mennä kuin joku ihmeen vakoojasketseily täydellä nolla kinos -mentaliteetilla suoritettuna? Ja se näiden kahden pakollinen, jatkuva naljailu ja vaikerrus ja vammailu. Esimerkiksi Die Hard with a Vengeancessa Willisillä on kränää sen Samuel L. Jacksonin kanssa mutta ne joutuu silti tekemään yhteistyötä. Joo, hyvä. Homma vaan meni siinä niin että kun joku osoittaa niitä aseella tai huoneellisella sellaisia ne unohtaa ne pikkuiset "ei kun sinä, yhyy" -kitinänsä ja keskittyy olennaiseen. Niinkuin oikeat ihmiset. Mutta se on tottakai liikaa pyydetty herra Max Payne -vajakkiohjaajalta. Ja sitten kun näiden yhteispeli alkaa pakon sanelemana toimia vasta vaivaannuttavuuden valtameressä seilataankin.

Toiminta lähtee tietysti välittömästi täysillä lapasesta ja jos kokonainen kaupunki ei halkea joka viides minuutti ADHD-yleisö tylsistyy täysin. Tätä sitten ryyditetään tuolla mainitulla isä / poika -ämpyilyllä ja todella väkinäisellä komedialla. Koko tuotos tuntuu yhtä elämänmakuiselta ja todentuntuiselta kuin tikku-ukkopiirrokset uutisvalokuvien joukossa. Superpaska nykyajan vispaus & hutlaus -kameratyöskentely ja leikkaus joka kolmannen sekunnin välein ei taas kerran auta asiaa.

Ja jotta paketti saataisiin kursittua maksimaaliseen naurettavuuteensa käydään tietysti jossain Chernobylissä perseilemässä ja kirjaimellisesti polskimassa jossain kuralätäköissä nyt jostain säteilymääristä sen kummemmin välittelemättä. Tottakai todellisuuden venyttäminen kuuluu toimintaelokuvien luonteeseen mutta vittu kun tässä ei mitään muuta ollutkaan. Fiilis oli kuin olisi puraissut hampurilaista minkä välissä on kirjaimellista paskaa.

Yksi kamalimpia asioita ehkä koskaan.

The Last Man on Earth (1964)
https://www.imdb.com/title/tt0058700/

Sainpa myös tämän ensimmäisen I Am Legend filmatisoinnin haltuun. Leffahan oli yllättäen italo-amerikka yhteistyönä tehty ja Italiassa kuvattu.

Pääosassa touhuilee ja kertoilee Vincent Price joka on taas taistellut sen kolme vuotta viruksen saastuttamia pahiksia vastaan jotka on nyt alkuperäisen tekstin mukaan eniten vampyyrien kaltaisia vaikka liikkuvatkin kuin zombit.
Price pitää huolen, että valkosipulia sekä peilejä riittää, tappaa kohtaamiaan saastuneita teroittamillaan puutapeilla ja polttaa nämä. Joka ilta kuitenkin muutama pahis saapuu äijän talolle paukuttamaan seiniä lausuen "Morgan, come out. We will kill you".
Kun päivän rutiinit on nähty alkaa mies muistella miten virus eteni surmaten vaimon sekä tyttären ja myöhemmin kuulemme miksi Price itse on immuuni. Eräänä päivänä heppu sitten tapaa elossa olevan naisen ja se on lopun alkua se.

Kiva versio oli mutta omat vikansa löytyy tästäkin. Ylidramaattiset musat hieman häiritsee, pahikset on välillä huvittavia ja jälkiäänitys on tehty melko heikosti. Ja vaikka pohjatunnelma onkin aika synkkä niin olisin silti tahtonut nähdä leffasta Hammer yhtiön version mitä ei koskaan toteutettu.
Vaikutteita elokuva on varmasti antanut monille myöhemmille filmeille ja George Romerohan on avoimesti myöntänyt napanneensa idean Night of the Living Dead klassikkoon tästä leffasta.

Sanoin jo aiemmin, että Richard Mathesonin kirjasta on vaikea tehdä paskaa elokuvaa eikä mikään kolmesta valmistuneesta sellainen olekaan. Täydellistäkään ei ole kuitenkaan aikaan saatu mutta The Omega Man toimi itselleni parhaiten.