Eddie Murphy - The Fuck You Man

[aTomiK]

Kun niinkin kova koomikko kuin Eddie Murphy täyttää huomenna 60 vuotta niin onhan mies viimein oman ketjunsa ansainnut.
Itselleni ensikosketus miehen magiaan oli Beverly Hillsin kyttä elokuvateatterissa joskus alkuvuonna 1985 ja sen jälkeen on mies ollut seurannassa ylä- ja alamäkineen.

Nyt olisi tarkoitus uusia hepun leffoja ja katsella myös sellaisia mitä en ole ikinä nähnyt. Kaikki ei varmasti ole kultaa mutta pitäähän asia omin silmin todistaa.

Eddie on myös muusikko ja tuossa hänen eka hitti "Party All the Time" joka nousi myös Suomen listalle. Miehen ekaa levyä en valitettavasti ole mistään löytänyt mutta toisen So Happy kiekon omistan ja jopa pidän siitä.

[aTomiK]

Pähkähullu professori (The Nutty Professor 1996)
https://www.imdb.com/title/tt0117218/

Pähkähullu proffa uusittu ja kyseessä tietysti Jekyll & Hyde johdannainen sekä Jerry Lewis leffan remake omalla twistillä.

Eli Eddie on isokokoinen college proffa Sherman Klump joka ihastuu uuteen kemian opettajaan Claraan (Jada Pinket Smith) mutta kokee alemmuuden tunnetta lihavuudestaan.
Nolatuksi tulemisen jälkeen Sherman lukitsee itsensä labraan ja kehittää liuoksen mikä muuttaa hänet timmiksi Buddy Loveksi mutta samalla hepun testosteroni taso on niin korkea ettei häntä pysty hallitsemaan.

Kyllähän tämä Tom Shadyakin heti klassikko Ace Venturan jälkeen ohjaama elokuva sisältää monta erinomaista hetkeä joten Murphyn paluu huipulle pienen taantuman jälkeen oli selviö.
Eddie esittää leffassa seitsemää eri roolia ja joutui istumaan tuolissa 80 päivän ajan kolme tuntia päivässä, kun Oscarin efekteistä napannut Rick Baker miestä rakenteli eli on siinä saanut rahansa eteen töitä tehdä.

Elokuva tasapainoilee irvokkaan huumorin sekä sympaattisen perhekomedian välillä eikä tälläinen tosiaan aina ole helppoa mutta kyllä The Nutty Professor ihan kuiville pääsee.
Klumpien perheateriat joissa Muprhy esittää siis viittä tyyppiä menee välillä liiallisuuksiin mutta tulihan noille myös naureskeltua. Vitun kovaa kamaa on myös Buddy Loven sekä klubilla härskiä talk showta vetävän Reggien (Dave Chappelle) väliset verbaaliset ja fyysisetkin taistelut. Fatzilla/King Kong with tits uni oli myös mahtavaa kamaa

Kyllä tämä hyvin kolisi ja kelpasi myös kansalle ympäri maailmaa kassan kilistyä 274 miljoonan verran. Seuraavaksi sitten se jatko-osa mitä en olekaan ennen nähnyt.

[Tina DeMona]

Eddie Murphykin on kyllä monessa ollut mukana. Katsoin vasta 48 Hrs:in uudestaan bluraylta, mutta kommentointi jotenkin sitten jäi. Helvetin kova buddy cop -klassikko kumminkin jossa Eddie jo heti supervedossa.

Itsekin Nutty Proffasta tykkäilen. Etenkin tietysti kun minulla teini-iästä asti on mukana roikkunut.

Jatko-osa oli muuten jo aikoinaan kakkia...

[Exterminator]

Joskus tuli nähtyä tuo Eddien versio Pähkähullusta proffasta, ja inhosin sitä En muista, olenko nähnyt sen jälkeen uudestaan. Uskoisin toimivan ainakin paremmin nyt.

Murphyn sooloilut eivät juuri ole kiinnostaneet 80-luvun muutaman onnistumisen jälkeen, ja kai siellä pääosin heikkoa tavaraa on syntynyt, mutta ehdottomasti rainoista mielellään lukisi. Jospa jotain toimivampaakin on saatu aikaan.

Laulajana Eddie on kyllä jäänyt ihan pimentoon, mitä nyt MTV:llä joskus parempina aikoina muistan miehen musiikkivideon nähneeni. Siitä en vielä kummoista kuvaa ukon musikaalisuudesta saanut.

[aTomiK]

Pähkähullu professori II: Klumpit (Nutty Professor II: The Klumps 2000) -
https://www.imdb.com/title/tt0144528/

Jatko-osan ohjasi aiemmin mm. loistavan Tommy Boyn tekaissut Peter Segal ja sitä samaahan tämän on mutta ihan ok silti.

Shermanilla on uusi typy Denise (Janet Jackson) ja aluksi hassutellaan Klumpien kokoontuessa syömään seisovaan pöytään. Buddy Love geeni ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään ja alkaa tehdä tepposia joten Shermanin on pakko poistaa se.
Tämä aiheuttaa tuhoa aivoissa ja miehen älykkyys alkaa laskea mistä seuraa ongelmia collegessa sekä Shermanin kehittämän nuorennusliuoksen esittelytilaisuudessa. Erään onnettomuuden jälkeen myös Buddy Love herää henkiin sekoittaen soppaa entisestään.

Kyllä täytyy Murphylle nostaa taas hattua sillä äijä on painanut tiukasti töitä palkkansa eteen. Leffan lisänimi ei ole turhaan Klumpit sillä Shermanin perhe on entistä enemmän esillä ja sehän on tiennyt sitä, että maskeerauspenkillä on saanut istua ja monissa kohtauksissa Eddien on pitänyt esittää kuutta roolia pelkät tennispallot vastanäyttelijöinä.

Elokuva on yllättävän härski ja lähes jokaisessa kohtauksessa on kyse seksistä. Mukana käsikirjoittamassa ovatkin olleet American Pie veljekset Chris ja Paul Weitz.
Isä Klumpilla on potenssiongelmia, monsterimarsu panee dekaania perseeseen ja isöäiti Klump se vasta seksipeto onkin laittaen jopa Buddyn koville.

Elokuvaspooffejakin riittää sillä Sherman painajaisissa vitsaillaan mm. Armageddon, 2001 sekä Star Wars filmeistä ja Cape Fearkin on esillä. Lopussa Buddyn muuttuessa pikkulapseksi liikutaan jo sellaisilla leveleillä ettei tiedä itkeäkö vaiko nauraa
Janetin tissivakoakin hiukan esitellään ja onhan mimmi paljon hotimpi kuin edellisen filmin Jada Pinkett Smith.

Joo, eihän tämä mitään komediaklassikko ole mutta sisältää hauskoja hetkiä ja Murphy saa eri hahmot toimimaan yllättävän hyvin. Rahaa tuli sata miljoonaa vähemmän kuin ekalle osalle mutta eiköhän tuosta silti riittänyt kaikille hiukan jaettavaa.

[aTomiK]

Bumerangi (Boomerang 1992)
https://www.imdb.com/title/tt0103859/

Hyvä romanttinen komedia tämä ja oli lähes täysin mustin voimin tehty, 90-luvun alussahan mustien omat leffat koki jonkinlaista renessanssia.

Murphy esittää mainostoimisto Chantressin executive Marcus Grahamia joka on todellinen peluri naisrintamalla vaatien mimmeiltä ihan täydellistä kroppaa jotta voisi edes harkita sitoutumista.
Sitten käy niin, että Lady Eloise Cosmetics ostaa firman ja Grahamin yläpuolelle siirtyy Jacqueline (Robin Givens) niminen tyrmäävä pakkaus joka onkin Marcusin naispuolinen vastine pistäen hepun miettimään elämäntapaansa uusiksi.

Tässäkin leffassa asiat pyörii jatkuvasti seksin ympärillä ja upeiden naisten kanssa on yllättävänkin rauhallisesti esiintyvä Eddie saanut työskennellä. Givens on tosiaan tuo ykköskohde joka näyttää mukavasti kroppaa sekä sivutissiä, alussa Marcus jahtaa maukasta Lela Rochonia ja se lopullinen love interest on sitten Halle Berry.
Grahamilla on tietysti myös jätkäporukka johon kuuluu David Alan Grier sekä Martin Lawrence ja Chris Rock esittää firman postipoikaa.
Pillu sekä paneminen on jatkuvasti tapetilla ja castiin kuuluu lisäksi myös "pelottava" kaksikko Eartha Kitt sekä firman mainoskasvo Strangea esittävä Grace Jones jotka molemmat laittaa kyllä kunnioitettavasti kroppaa likoon.

Onhan tämä tarinaltaan melkoisen ennalta-arvattavaa touhua mutta jos homma on hyvin tehty ja cast pelittää niin kyllä minä näitä tykkään katsella.
Muutama hyvä vitsi löytyy ja jonkin verran rasismijuttujakin joista erityisesti Lawrence hahmon biljardia rasistiseksi peliksi syyttävä pätkä oli hauska. Ja pitäähän se paikkansa, että valkoisella pallolla isketään punaista, keltaista ja lopuksi mustaa palloa pussiin

Boomerang menestyi hyvin ja leffan soundtrack myi helvetisti nousten US Billboard 200 listalla jopa neloseksi. Kivaa Murphy meininkiä aikuisempaan makuun.

[aTomiK]

Brooklynin vampyyri (Vampire in Brooklyn 1995)
https://www.imdb.com/title/tt0114825/

Eddie Murphy Wes Cravenin ohjauksessa? Kuulostaa oudolta eikä se kyllä oikein toimikaan.

Eli Murphy on Transilvanian sijaan Bermudalla elänyt vampyyri Maximillian joka on kuitenkin ongelmissa yksinään ja lähtee hakemaan partneria Brooklynissä elävästä puolivampyyristä.
Tämä nainen sattuu sitten olemaan kyttä Rita Veder (Angela Bassett) jonka Max saakin lopulta valtaansa mutta Ritan partneri Justice (Allen Payne) pistää hanttiin.

Booklynin vampyyri on ongelmallinen tapaus koska se ei ole tarpeeksi kauhua eikä se myöskään oikein naurata. Murphy tahtoi kerrankin esittää pahista sekä tehdä vakavaa leffaa ja Craven taas hassutella joten palikat oli hiukan sekaisin.
Lisäksi tämä oli Murphyn Paramount sopparin viimeinen leffa ja väkisin jää tunne ettei ihan kaikkea laitettu peliin.

Ja kyllähän sitä hassutteluakin on mukana ihan tarpeeksi esimerkiksi Kadeem Hardisonin esittämän jatkuvasti hajoavan Julius Jonesin muodossa jonka Max nappaa apurikseen.
Murphy näyttelee lisäksi kahta muutakin roolia joista italorikollinen Guido oli ok ja Preacher Pauly suorastaan hauska. Hepun saarnaamat "Evil is good"ja "ass is good" jutut pisti oikeasti nauramaan.
Muutamia ruumiita tulee ja Max nappaa eräältä sydämen rinnasta Tuomion temppeli tyyliin mutta ei tässä oikein kauhutunnelmaa pääse syntymään.

Murphy on ok ja Bassett ihan hyvä näyttäen todella kuumalta sen jälkeen, kun Max on saanut puremajäljet kaulaan. Hardison ja John Witherspoon hassuttelevat minkä ehtivät ja mukana on lisäksi muista Craven leffoista tutut Joanna Cassidy, Zakes Mokae, Mitch Pileggi, Jsu Gracia sekä Wendy Robie.

Jees, kyllähän tästä jotkut tykkää isostikin ja odottelin, että itsekin nauttisin tällä kertaa aiempaa enemmän mutta eipä käynyt niin. Lippuluukuillakin filmi oli pettymys netoten vain vajaat 20 miljoonaa.

[rautapuoli]

^
Tuli itsekin katseltua aika tasan kk sitten. Eikä jäänyt kyllä juuri yhtään mitään käteen. Penskana tää oli tv:stä nauhotettuna ja kattelin muutamaan otteeseen. Eikä jäänyt silloinkaan mitään käteen. Tästä on vaikea muistaa mitään. Koko ajan on kauhea vauhti päällä ja kohtaukset vaan sotkeutuvat keskenään. Keskittyminen herpaantuu helposti jatkuvan suhaamisen takia. Oli täs kuitenkin jotain näyttäviä ja hassuja juttuja. Muistan parhaiten sen koirajutun, joka aiheuttikin huutonaurut.

[Tina DeMona]

Minäkään en muista Vampire in Brooklynista mitään. Tosin olenkin sen katsonut vain kerran enkä kokenut kokoelmissa säilömisen arvoiseksi. Luulin, että olisin arvostellut sen tänne mutta eipä ainakaan löytynyt.

Sen sijaan tuli muuta Murphya nyt katsottua joten kait on OK koota aiempia hemmoon liittyviä arvostelujani aluksi tänne.

Re-Animator ja Beverly Hills Cop on molemmat loisteliaita elokuvia. Tekisikin mieli nähdä molemmat pitkästä aikaa uudestaan...

Näin olen näköjään vähän aikaa sitten kirjoitellut, ja nyt tulikin katsottua Axel Foleyn seikkailuja - tosin Beverly Hills Cop II, vielä pidemmästä aikaa.

http://www.imdb.com/title/tt0092644/combined

Kyllä tämäkin elokuva hyvin potkii. Ei ykkösen veroinen, mutta huumori ja toiminta on kivasti tasapainossa, hahmot on hyviä ja Eddie Murphyn ei-pelkästään-lapsille -ässäily toimii. Myös Birgitte Nielsen on oikein mukava. Ja se kohtaus, missä A.F. kusettaa kokonaisen kartanon itselleen viikoksi on vaan päheä.

Onneksi sitten tuli kolmososa, joka kusi kaikkien muroihin. No, sitä en edes omista, joten tuskimpa harhaudun sitä piakkoin katsomaan. Tästä jäi kuitenkin kiva maku suuhun, mikä olisi ikävä taas hapantaa.

Tulin nyt sitten katsoneeksi paremman tekemisen puutteessa tämän tänäaamuna vaihdossa saamani Eddie Murphyn Raw -stand up -taltioinin.

http://www.imdb.com/title/tt0092948/combined

Ja hauskahan tuo oli. Ilmeisesti jopa jonkin sortin klassikko, ja hyvin kyllä ymmärtää miksi - läppä lensi aika kovaan tahtiin ja aikalailla kaikelle mahdolliselle ehdittiin vittuilla.

Vissiin aikamoinen naistenmies tuo Murphy ollut aikoinaan, kun seksipuheissa erityisesti riitti. Tosin ehkä hauskinta kamaa kuitenkin olivat miehen puheet loukkaantuneista julkkiksista ja keikan päättävä "humalainen isä muistelee menneitä" -hassuttelu.

Pätkä alkoi jollaan kummallisehkolla, näytellyllä sketsillä, missä nuori Eddie Murphy kertoo ensimmäisen vitsinsä. Tämäkin oli ihan hauska, mutta ihmettelin kyllä aluksi hiukan, että sainko väärän DVD:n divarista mukaani. Etenkin kun tämä oli niitä, jotka eivät mene sinne valikkoon aluksi ollenkaan vaan alkavat suoraan toistaa sitä itse leffaa.

Mutta siis. Varsin hauska 90-minuuttinen.

Metro
Vihdosta viimein sain aikaiseksi katottua tän Eddie Murphyn panttivankiactiontrillerin. Aika virheellisesti tätä markkinoitiin aikanaan komediana ja imdb:ssäkin se on yksi genremerkintä. Huumoria on lopulta todella vähän eikä se kyllä mitään haittaa, koska aihe on aika rankka. Kun Murphy ensin esitellään epähauskassa alkukohtauksessa päästäänkin erinomaiseen panttivankihässäkkään. Ekstrat ovat pankin asiakkaina ja työntekijöinä niin paiseissa, että itseäkin alkoi närästää. Murphy hoitaa homman kotiin ja saa myös koulutettavaksi uuden työparin, kuinka ollakaan. Sitten aletaan paikkailla välejä entisen emännän kanssa ja eikös lopulta yksi niljake päätä kostaa Murphylle, kun tämä hänet poseen sai.
Olisin kyllä paljon mieluummin katsellut ihan kunnon panttivankitrillerin, jossa Murphy ois joutunu toden teolla vääntämään kättä rosvon kanssa. Eksän kanssa deittailua on ihan liikaa ja sitten mennäänkin perinteikkääksi toimintaleffaksi, jossa juurikin nämä toimintakohtaukset eivät hirveämmin jaksa innostaa. Aikamoinen sillisalaatti, joka loppua kohden alkoi tylsistyttää. Toisaalta oli kyllä oikein mukava katsella ysärileffa, josta näki, että filmille on kuvattu, eikä olla värimääritelty pitkin vittua ja, että ukkoa, kun ampuu niin sieltä pärskähtää oikeaa tekoverta eikä mitään paintpiirroksia tai pahimmassa tapauksessa ei mitään.

Sain minäkin lopulta Metron katsottua - käsittääkseni varsin vihattu leffa mutta ihan hyvinhän tuo tosiaan pelitti. Ymmärrän että jos tätä on markkinoitu ihan päin vittua niin on mahtanut kivaa Eddie Murphy -komediaa hakevia ärsyttää mutta edelleen tämän imdb-pisteet keikkuu jossain vitosen tietämillä. Ja eihän tuo nyt niin huono leffa mistään kohtaa ollut!

Toki Murphy nyt on kyttäleffoja tehnyt ennenkin joten sinänsä ihan fiksua että mentiin vähän eri suuntaan. Toki nuo kaikki Beverly Hills Copit ja 48 Hoursit ovat omassa, komediallisemmassa kategoriassaan täysiä muotovalioita kun tämä on lopulta hyvinkin peruskyttäactionnönnönnöö. Se ei kuitenkaan tee siitä mielestäni huonoa kun toteutus on kohdillaan ja vaikka olenkin Rautapuolen kanssa samaa mieltä että juuri alun panttivankidraaman kaltaista kehittelyä olisi voinut olla enempi filmin keskiössä ihan hyvin minulle tuo toimintapuolikin pelitti. Raivostuneen raitiovaunun pysäyttäminen poikittaisella autolla oli varsin huima homma ja lopussa mennään kanssa ihan hyvällä tavalla pikkaisen överiksi.

Se nyt tietysti että aika ohueksi jäi tuo buddy cop -kaverin hahmo - toki siinä mielessä hyväkin antaa valokeila puhtaasti Murphylle että erottuu niistä Nick Nolten kaverina olemisista mutta tarvitsiko koko hahmoa sitten olla alun pitäenkään? Kyllähän se lopussa asioihin vaikuttaa mutta... no, helposti olisi niitäkin juttuja voinut miettiä vähän eri suunnasta. Nolointa ja yksi absoluuttisen typerimmistä asioista muuten näinkin vajakkiusvapaassa elokuvassa oli se alun homma missä annetaan ymmärtää että Murphyn hahmolla ja sillä muijalla on yhteinen lapsi - kiistellään sen huoltajuudesta ja mitä paskaa - ja sitten se paljastuu jonkikin limaiseksi koiraksi. Miksi? Voi vittu se oli typerää.

Muutenhan tämä oli ihan yllättävänkin jees, aika toki peruskauraa omalta ajanjaksoltaan mutta, no, mikäs siinä. Pahiskin oli mukavan kusipää. Kylläpä tuon katsoi varsin mielellään.


EDIT: Se vielä, että miksi vitussa pätkän nimi on Metro? Eihän tässä olla Metrossa kertaakaan. Vai tuleeko se nyt jostain Metropolitan Policesta? Vai eikös se ollut brittien käyttämä termi eikä jenkkien? Vai viittaako se ihan yleensä isompiin kaupunkeihin? No saman tien leffan nimi olisi sitten voinut olla vaikka 'Frisco koska sen verran hyvin nuo kukkulaiset kadut tulevat taas esille tässäkin.

The Golden Child - https://www.imdb.com/title/tt0091129/reference
Pari minulle vieraampaa Eddie Murphy -tuotosta tuli tiirattua, tämä niistä ensimmäisenä. Ja tämähän oli oikein oiva leffa! Mainio parivaljakko Big Trouble in Little Chinalle, jolle toki häviää mutta odottiko kukaan nyt muuta. Murphy on oivassa vedossa, Charles Dance on aina siisti ja kummalliset aasiamytologiafantastisuudet kutkuttelivat mukavasti. Huumorikin toimi enimmäkseen oikein oivasti.


The Adventures of Pluto Nash - https://www.imdb.com/title/tt0180052/reference
Toinen Murphy-leffa ja tämä nyt oli sentään ihan oikeaa kakkaa. Tosin väitän ettei nyt ainakaan merkittävästi enempää kuin moni nykyajankin vastaava koko perheen härpäke mitä ei haukuta samalla tavalla ihan vaan siksi että ne tahkoavat lippuluukulla tuohta. No, tämä ei tahkonnut mikä sille varmaan ihan oikein lieneekin. Mutta on se Rosario Dawsonkin kyllä ihan ylisöpö.

Ja nyt sitten se illan uusi tuttavuus eli Showtime (2002).
https://www.imdb.com/title/tt0284490/reference

Murphy on jälleen kyttänä - shokeeraavaa - mutta tällä kertaa enemmän poliisileffoista elämänoppinsa saaneena ja oikeassa elämässä ei juuri mitään tehneenä variaationa. Robert De Niro puolestaan on kunnon kokenut alan ammattilainen ja uskomattomien käänteiden johdosta näistä kahdesta paitsi tehdään pari, aletaan myös kuvaamaan reality-sarjaa heidän touhuiluistaan. Murphy on tietysti elementissään päästessään lausumaan ässiä reploja kameroille mutta De Niroa vituttaa.

Hyvin samaistuttavaa oli tuo vitutus; kyllä itseänikin ärsyttäisi jos koettaisin vain työtäni tehdä ja sitten tämmöinen apinasirkus pärähtäisi ympärille. Ja ne tulee muuttamaan sen kämpänkin väkisin ja kaikkea. Muutenkin tämä viihdemaailmalle vittuilu oli leffan paras puoli, vaikka onhan noitakin toki nähty. Tosi-tv:n falskiudelle naureskelu on kuitenkin ihan oikein. Huumori toimi ajoittain ihan kohtuullisesti ja useampi oikeasti hauska hetki oli mukaan saatu.

Sitä vastoin toiminta- tai jopa buddy cop -leffana tämä jää kyllä auttamattomasti vajaaksi. Oli siellä se joku ihan kiva kaahailukohtaus ja pari muuta menevää hetkeä, mutta ei oikein ikinä tarrannut mukaansa tämä. Sitä en myöskään mistään kohtaa niellyt että ne loppupuolella pakonomaisesti alkaakin arvostaa muka toisiaan. Millä meriiteillä? Esim. 48 hrs:issa kaiken niiden kokeman jälkeen sen uskoi ihan täysin, tässä se tuntui jotenkin tosi tekaistulta. De Niro tykästyy siihen sen niskoille tyrkättyyn koiraankin yhtäkkiä - mitä?

Pahiksillakin on se yksi ässä hetki; se missä ne lanaa sen jonkun petturiäijän talon ihan päreiksi niillä jollain supertykeillään kylmästi. Muuten ei oikein noistakaan sen kummempaa irti saanut. Muissa rooleissa sitten tuottajana Rene Russoa ja itse William Shatner näyttelemässä itseään. Ja onhan nyt Shätykkää aina hauska nähdä.

Ehkä tämä olisi toiminut paremmin kunnon mustana komediana. Juuri sellaisena, missä Murphyn perseily ja koko jatkuvasti ympärillä pyörivä kuvausryhmä aktiivisesti tuhoaa sen poliisityön ja aiheuttaa rutosti kuolonuhreja ynnä kaikkea kamalaa. Se alun setti missä Murphy töhöilee tiensä De Niron soluttautumistehtävään ja yrittää pidättää tämän oli kanssa yksi tähtihetkiä - ehkä vähän sellaisella linjalla mutta alati hurjistuen olisi voinut jatkaakin tässä. Niin, että tuon kohtuu tutunoloisen buddy cop -skenaarion sijaan nämä ajautuisi yhä enemmän ja enemmän sotajalalle keskenään kunnes De Nirolla lopulta napsahtaa päässä. Ja yhteenotto olisi valmis alkamaan.

Mutta se olisi jo vaatinut R-ikärajauksen ja nyt ollaan jo selkeästi PG-13 -landiassa. Silti siis ihan kaikin puolin katsottava leffa ja molemmat päätähdet vetävät ihan hyvin toimivat roolit.

[aTomiK]

Kiintoisaa, että Showtime on noinkin katsottava, kun olen aina ihan roskaa luullut olevan. Tulee varmaan tsekkailtua jossain välissä.

[Tina DeMona]

Kiintoisaa, että Showtime on noinkin katsottava, kun olen aina ihan roskaa luullut olevan. Tulee varmaan tsekkailtua jossain välissä.

Hyvin perushollywoodkomediahan tämä hyvässä ja pahassa. Ei mitään missään määrin ihmeellistä mutta en nyt toisaalta vihannutkaan.

[aTomiK]

Tuhannen tilanteen mies (Metro 1997) +
https://www.imdb.com/title/tt0119664/

Murphy palasi kovaan kyttätoimintaan tällä Metro filmillä ja oikein viihdyttävää joskin hyvin tutunoloista menoa oli tarjolla.

Eddie on siis San Franciscossa toimiva panttivankitilanne neuvottelija Scott Roper ja alkuun nähdään tehokas pankissa tapahtuva kohtaus jonka jäbä hoitelee tyylillä.
Tämän jälkeen mies saa McCall (Michael Rapaport) nimisen partnerin SWAT osastolta jota pitää kouluttaa ja samalla yritetään valloittaa exä Veronica (Carmen Ejogo) takaisin.
Sitten käy niin, että hyvä kaveri luutnantti Baffett (Art Evans) tapetaan rutiinijutussa ja kytät pääsee psykopaatin jalokivivaras Kordan (Michael Wincott) jälijille mutta tämä heppu aiheuttaakin Roperille todellista harmia.

Jees, genret leffassa vaihtelee jännityksestä komediaan sekä vauhdikkaaseen toimintaan hyvinkin nopeasti ja isossa kuvassa touhu pelittää varsin hyvin.
Tarjolla on hyvää dialogia sekä pyssyjen paukuttelua ilman mitään estoja eli kirosanat ja veri lentää hyvään tahtiin.
Ainostaan yhdessä kohdassa tyylitaju pettää eli kun Kordan serkku on juuri meinannut tiukassa välienselvittelyssä tappaa Veronican niin heti seuraavassa otoksessa tämä hassuttelee Roperin kanssa ravintolassa. Ei toiminut sitten lainkaan.

Friscon tuttuja katuja käytetään taas toimintakohtauksissa ja olihan se cable car sekoilu helvetin tiukaa meininkiä ja mikä parasta, cgi:stä ei ollut tietoakaan. En halua edes ajatella miten tuo pätkä nykypäivänä tehtäisiin.
Huumori on ok tasolla eli jos ei ihan naurata niin ei nyt vitutakaan. Itse ihan tykkäsin niistä Murphy ja Ejogon hellyttelyhetkistä ja söpö mimmihän tämä Carmen on joka tuli melko vasta nähtyä myös Alien: Covenantissa.
Wincott kähisee tuttuun tyyliinsä pistäen sivullisia päiviltä ihan tuosta vaan mutta lopputaistelussa äijän kuviot on sitten aika kaukaa haettuja.

Leffan musiikeista vastasi Toto yhtyeestä tuttu syntikkamies Steve Porcaro ja ihan pätevää jälkeä on kaveri saanut aikaan. Elokuva ei kuitenkaan menestynyt ja seuraavana vuonna Eddie nähtiin taas perheleffassa.