50- ja 60-luvun scifit sekä kauhut ja mahdolliset remaket

Keskustelua elokuvista ja niihin liittyvistä ilmiöistä.
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: 50- ja 60-luvun scifit sekä kauhut ja mahdolliset remaket

Post by aTomiK »

Image

Vaara vieraalta planeetalta (Invaders from Mars, 1986) 3,5/5
https://www.imdb.com/title/tt0091276/?ref_=nv_sr_srsg_1

Tobe Hooperin ohjaama Invaders remake tehtiin Golan-Globus Cannon tuotantona ja sen käsikirjoittivat Dan O´Bannon sekä Don Jakoby ja hyvin samoja ratoja tässä edetään kuin originaalissa.

Hunter Carsonin esittämä 12-vuotias David Gardner näkee avaruusaluksen laskeutuvan, isä George (Timothy Bottoms) käy tutkimassa, palaa muuttuneena miehenä ja pian David on vaarassa.
Marsilaiset ovat tulleet tuhoamaan planeetalleen suunnatun avaruusraketin ja tässä versiossa he ovat kiinnostuneet myös maan kuparivarannosta. David saa avukseen ensin koulun terveydenhoitajan Lindan (Karen Black) ja myöhemmin kenraali Wilsonin (James Karen) johtaman armeijan.

Olihan tämä monin tavoin paremmin tehty kuin ´53 vuoden leffa mutta kaikesta jää kuitenkin sellainen tunne, että paremminkin olisi voitu toimia.
Mukana oli paljon genreväkeä ja lavasteita, efektejä sekä alieneita tekemässä legendaarisia heppuja aina Stan Winstonista John Dykstraan.
Avaruusalus näyttää coolilta niin sisältä kuin ulkoa ja alienit on huomattavasti onnistuneempia kuin originaalissa mutta silti melko kömpelöitä. Ja olisi niistä vaarallisempiakin saanut tehdä mutta tässä ollaan pysytty niin sanotussa "nuortenkauhu" sapluunassa.

Carson oli hyvä debyytissään Paris, Texas leffassa vuotta aiemmin mutta ei nyt pääse samaan iskuun. Black on pojan äiti oikeassa elämässä ja onhan kaksikolla ihan hyvää kemiaa.
Return of the Living dead legenda James Karenia on aina kiva nähdä ja olihan tässä mukana myös Louise Fletcher Davidia inhoavana opettajana jonka marsilaiset kaappaa rosteriinsa heti alussa.
Mukaan oli saatu myös alkuperäisen Invadersin pääosapoika Jimmy Hunt joka esittää poliisipäällikköä.

Mukana on monenlaista kivaa, 80-luvun lasereita ja sen sellaista mutta myös tyhjäkäyntiä ja jotenkin jää sellainen kuva, että kaikki eivät olleet mukana ihan täydellä panostuksella.
Golan & Globus pettyivät elokuvaan ja niin tekivät myös katsojat joten elokuva floppasi. Vaikka purnauksiakin riitti niin kyllä tämä on kuitenkin mukava uusia aina silloin tällöin.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: 50- ja 60-luvun scifit sekä kauhut ja mahdolliset remaket

Post by aTomiK »

Image

Maailmojen sota (The War of the Worlds, 1953) 3,5/5
https://www.imdb.com/title/tt0046534/

Klassinen H.G Wellsin vuonna 1898 ilmestyneeseen kirjaan perustuva sci-fipläjäys tämä.

Eli marsilaisethan ne hyökkää maapallolle koska heidän oma planeetta alkaa olla finito. Taivaalta tippuvia tulipalloja luullaan ensin meteoriiteiksi mutta pian niiden sisältä "kuoriutuu" aluksia jotka alkavat laseroida ihmisiä sekä rakennuksia.
Joka puolella maapalloa tapahtuu hävitystä mutta elokuvassa seurataan tarkemmin Kalifornian tapahtumia ja erityisesti tiedemies Clayton Forresterin (Gene Barry) ja kirjaston tiedenaisen Sylvia Van Burenin (Ann Robinson) selviämistaistelua.

Hyvä filmihän tämä on mutta hoopoiluakin on mukana. Hahmojen käyttäytyminen on etenkin alussa todella erikoista, radioaktiivisuudesta ei välitetä hittojakaan eikä myöhemmin pudotettavalta atomipommiltakaan viitsitä mennä kunnolla suojaan.
Parhaat hetket koetaan eräässä talossa minne parivaljakkomme marsilaisilta piiloutuu. Ensin "electoric eye" tulee tutkistelemaan, sitten nähdään ihan oikea marsilainen alieni ja lopulta koko talo pannaan paskaksi. Ollut ilmestymisaikoina varmaan melko hyytävää matskua.

Vasta katsomassani Forty Guns länkkärissä pökkelöinyt Barry osaa tässä ihan näytelläkin ja Robinson on kivan näköinen naikkonen.

Elokuvan efektit sai aikoinaan Oscarin ja kyllähän ne on edelleen kivaa katsottavaa, kaupunkia laitetaan matalaksi kuin katastrofielokuvissa. Siinä kävi vain niin, että kun kuvaa on saatu koko ajan paremmaksi niin dvd:llä aluksia liikuttaneet narut näkyvät jo aivan liian selvästi. Eipä tuo kuitenkaan minun katselunautintoa häirinnyt.
Heinäkuussa ilmestyneessä 4K versiossa on asiaa kuitenkin korjattu niin, että langat on pyyhitty pois joten sekin asia on taas kunnossa. Criterionin reiska olisikin kiva saada hyppysiin.

Lopulta marsilaiset taipuvat ehkä liiankin yksikertaisesta mutta toki ihan ymmärrettävästä syystä. Sitä edeltäneet jeesustelut oli kuitenkin turhia.
Kyllä tämä mainio leffa on ja Suomikin mainitaan kertojan selostamassa pätkässä urheasti marsilaisia vastaan taistelleena kansana. Niin, kylmä sota oli päällä ja sodat punaisia vastaan hyvässä muistissa. Pian sitten se Spielbergin versio.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
speKtacle
Kultaloota
Kultaloota
Posts: 1297
Joined: Thu Aug 14 2008 0:05

Re: 50- ja 60-luvun scifit sekä kauhut ja mahdolliset remaket

Post by speKtacle »

Juu, hyvä arvio ja toi naruton versio kiinnostaa. Spielbergin versio on mielestäni erinomainen. Kerrankin ohjaajamaestro on malttanut jättää liiallisen imelyyden veke ja Tomppa Cruisekin on jees. Reiskallakin on rakeinen kuva ja se johtuu valitusta kuvaustyylistä. Hiton kovat äänet luovat ihan erilailla uhkaa kuin tässä orkkis versiossa. Odotan mielenkiinnolla arviota (jossa mies sitten lyttää Spiilbergin version). Ootko koskaan nähnyt uusoi versiota?
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: 50- ja 60-luvun scifit sekä kauhut ja mahdolliset remaket

Post by aTomiK »

Kerran on katsottu ja kyllä minä sen hyvänä filminä muistan mutta jännä nähdä miltä tuntuu sitten uusittuna.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: 50- ja 60-luvun scifit sekä kauhut ja mahdolliset remaket

Post by aTomiK »

Image

Maailmojen sota (War of the Worlds, 2005) 4/5
https://www.imdb.com/title/tt0407304/

Sitten Spielbergin remake ja kyllähän tämä oli viihtyisää alien invaasiota.

Varsinkin alkupuoli pelittää, kun luodaan pohjustukset, tripodit nousee maan alta ja alkaa välitömästi kylvää tuhoa.
Tom Cruisen hahmosta on tehty työväenluokan heppu jolla ei ole mennyt exän kanssa ihan putkeen eikä lapsetkaan ole juuri kiinnostaneet.
Kiva nähdä cruiserilta välillä tällaistakin hahmoa vaikka ei mies nyt kuitenkaan mitään kovin erikoista leffasta tarjoile.

Porukkaa pannaan isolla kädellä päiviltä ja meno on sopivan synkkää mitä vielä tukee John Williamsin yllättävän alakuloinen score.
Tykkäsin lentokone pihalla hetkestä vaikka PG-13 leffassa ei ruumiita saanut esittää mutta niitä olikin sitten siinä jokikohtauksessa mikä oli melko hyytävä.
Pako jatkuu kunnes piiloudutaan Tim Robbinsin kanssa erään talon kellariin. Tämä kohtaus on hieman liian pitkä ja vaikka siinä onkin ne tutkijarobotti ja alien kohtaamiset niin ei ne kovin piinaavia olleet.
Lopputaistelu olisi saanut olla eeppisempi ja varmaan on tuhannet katsojat Boston kohtauksessa sanoneet "eiiiii!!!" ja heti perään "no, tää on Spielberg leffa".

Efektit näyttää ihan hyviltä mutta onhan nekin kehittyneet vielä huimasti näistä päivistä. Leffahan kuvattiin melkoisella kiirellä ja siihen nähden jälki on kyllä hyvää.
War of the Worlds takoi maailmanlajuisesti yli 600 miljoonaa joten kaikki on taas olleet tyytyväisiä.

Ekstroista löytyi kivaa making-of kamaa ja saivathan 50-luvun filmin tähdet Gene Barry sekä Ann Robinson pienet cameot tässä. Olisi mukava nähdä joskus se 80-luvun lopun tv-sarjakin mikä julkaistiin täällä viidellä kasetilla. Tinalla taisi olla jotain näistä.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: 50- ja 60-luvun scifit sekä kauhut ja mahdolliset remaket

Post by aTomiK »

Image

Robinson Crusoe on Mars (1964) 3,5/5
https://www.imdb.com/title/tt0058530/

Ennen Matt Damonia Marsissa yritti yksin selviytyä Paul Mantee. Ohjauksesta vastasi War of the Worlds mies Byron Haskin.

Christopher Draper (Mantee) ja Dan McReady (Adam West) ovat tutkimuslennolla punaisen planeetan yllä, kun he joutuvat väistämään meteoria ja laukaisemaan yhden miehen pelastuskapselinsa Marsin pinnalle.
Alkaa yhden miehen selvitymistaistelu sillä happea sekä ruokaa on vain rajallinen määrä ja McReadyn löydyttyä kuolleena Draperin seurana on vain Mona apina.

Tykkäsin tästä ainakin yhtä paljon kuin The Martianista. Nimikin jo paljastaa, että tämän leffan tarina perustuu Daniel Defoen Robinson Crusoe romaaniin jonka tietää kaikki joten "Perjantain" ilmestyminen kuvioihin noin tunnin kohdilla ei tule yllätyksenä.
Sitä ennen on kuitenkin ehditty oppia jo yhtä ja toista sillä Draper keksii, että keltaista kiveä polttamalla saa aikaa sekä lämpöä, että happea ja Mona löytää kallion kätköistä vettä sekä syötäväksi kelpaavaa makkaran näköistä kasvustoa.
Elokuvan tekoaikana oli vielä epäselvää voiko Marsissa hengittää tai löytyykö sieltä vettä joten annetaan nämä seikat anteeksi.

Draperin touhuja on kiva seurata ja Death Valleyn kansallispuiston maisemat hivelee silmiä. Pari Oscariakin myöhemmin voittaneen Albert Whitlockin tekemät matte taustatkin on ajankohtaan nähden oikein makeita.
Eli vaikka elokuva tehtiin halvalla niin tämä on niitä filmejä missä saat enemmän mitä budjetin puolesta voisi ajatella.

Niin, se Perjantai jonka roolissa Victor Lundin. Eräänä aamuna Draper herää kunnon jytinään ja Ufothan siellä ammuskelevat lasereilla. Ne ovat myös laittaneet orjia Marsin pinnalle kaivamaan jotain ja yksi näistä sitten karkaa.
Draper tutustuu heppuun, nimeää tämän Perjantaiksi ja alkaa opettaa tälle Orionin vyöltä kotoisin olevalle alienille englantia.
Valitettavasti orjalla on ranteissaan kahleet joilla pahikset voi tämän jäljittää ja loppuleffa sitten paetaan ammuskelevia Ufoja planeetan kanjoneissa.
The War of the Worlds leffasta peräisin olevat ylijäämäalukset liikkuvat jännästi nykien mutta minusta tuo oli vain siistiä ja ehdottomasti normaalista poikkeavaa.

Vaikka kriitikot filmistä tykkäsivät niin Robinson Crusoe on Mars menestyi kehnosti ja eräänä syynä tähän on pidetty Paramountin epäonnistunutta levitystä.
Kyseessä on kuitenkin varsin kiintoisa ja onnistunut 60-luvun scifistely jota voi helposti suositella.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: 50- ja 60-luvun scifit sekä kauhut ja mahdolliset remaket

Post by aTomiK »

ImageImage

Vahakabinetti (House of Wax, 1953) 3/5
https://www.imdb.com/title/tt0045888/

Andre De Tothin ohjaama Vahakabinetti remake katsottu ja hieman yllättäen tämä jäi heikommaksi kuin vuoden 1933 originaali Mystery of the Wax Museum.

Perusjuoni on täsmälleen sama eli vahamuseon omistaja Henry Jarrodin (Vincent Price) kumppani polttaa heikosti tuottavan kabinetin vakuutusrahojen toivossa.
Vuosia myöhemmin tulipalosta selvinnyt ja pyörätuolissa istuskeleva Jarrod avaa sitten New Yorkiin uuden kabinetin missä nuket näyttävät liiankin eläviltä.

Muutamia asioita on muutettu eli se originaalin neiti etsivä/uutistoimisto sivujuonne on poistettu ja huumeista sekä seksistä ei mainittu estyneellä 50-luvulla sanaakaan.
Phyllis Kirk esittää Sueta joka pääsee jyvälle Jarrodin touhuista joutuen hengenvaaraan koska mies tahtoo tämän Marie Antoinetten hahmon "malliksi".
Mimmi tekee ihan ok suorituksen mutta ei pärjää kauneudessa alkuperäisen Fay Wraylle. Price vetää kyllä mainiosti ja on suorastaan nautinto kuunnella miehen artikulointia.
Mukana Jarrodin apulaisena touhuilee muuten myös Charles Bronson (nimellä Charles Buchinsky) mykän Igorin roolissa.

Alun kabinettipalo on tehty hyvin tässäkin mutta Jarrodin kellari paljastetaan jo 40 minuutin kohdilla, kun originaalissa se jätettiin ihan loppuun mikä toimi minusta paremmin.
Yleistunnelma kaiken kaikkiaan oli 30-luvun versiossa himpun parempi vaikka siinä olikin enemmän hassutteluosastoa mukana.

Elokuva julkaistiin komeasti 3-D:nä (eka ison studion 3-D värileffa) minkä vuoksi olikin outoa, että ohjaajaksi valittiin puolisokea Toth.
Näitä kohtauksia on lopulta aika vähän ja esimerkiksi kabinetin avajaisissa viihdyttänyt palloja kameraa kohti paukutellut paddle ball äijä oli melko naurettava.

House of Wax sai aikoinaan melko heikkoja arvosteluja mutta se oli suuri menestys ja on sittemmin vain vahvistanut mainettaan.
Minua tämä ei kuitenkaan täysin vakuuttanut ja leffaan tehdyt upeat julisteet ovatkin paljon iskevämpiä kuin itse filmi. Osa näistä epäilemättä tehty elokuvan uusintakierroksille 70- ja 80-lukujen alussa.

Image
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: 50- ja 60-luvun scifit sekä kauhut ja mahdolliset remaket

Post by aTomiK »

Vieraat ulkoavaruudesta (It Came from Outer Space 1953) 2,5/5
https://www.imdb.com/title/tt0045920/

Sitten tämä Universalin klassikko scifistely ja olihan se nyt ihan ok sekä varmasti aikanaan uraauurtava filmi mutta tänä päivänä katsottuna hyvin perinteinen tapaus ilman suurempia yllätyksiä.
Jack Arnold ohjasi ja tarinan kirjoitti Ray Bradbury mutta krediitit vei lopulta Harry Essex joka teki siihen jotain muutoksia.

Meillä on Arizonan laitamilla Sand Rockissa asuva harrasteleva astronomi Johnny (Richard Carlson) sekä tämän naisystävä Ellen (Barbara Rush) jotka todistavat eräänä iltana meteorin maahansyöksyn.
Kaksikko lähtee tutkimaan kraateria ja Johnny havaitsee sen pohjalla avaruusaluksen joka sitten hautautuu maanvyöryn alle eikä kukaan usko miestä joten hänestä tehdään jopa pilkkaa paikallislehdessä.
Käy sitten niin, että pariskunta näkee otuksen autolla ajellessaan ja myöhemmin Johnny pääsee alienien touhujen jäljille mutta mitä heillä on oikein mielessään?

It Came from Outer Space oli Universalin ensimmäinen 3D sci-fi/kauhuleffa joka oli tehty kilpailemaan aiemmin ketjussa arvostelemani Warner Brosin House of Waxin kanssa.
3D:hen oli kuulemma todella panostettu ja ilmeisesti tämä leffa pitäisi nähdä juuri tuossa muodossa sillä en nyt jotenkin saanut tästä sellaisia kiksejä kuin monet muut.

Tarina etenee verkkaiseen tahtiin ja Johnny yrittää vakuutella kaupungin väkeä ja erityisesti poliisipäällikköä siitä, että alienit osaavat muuttua tapaamiensa ihmisten näköisiksi eli tässä on jo muutama vuosi myöhemmin valmistuneen Invasion of the Body Snatchersin aihioita mukana.
Erikoisinta tarinassa on se, että alienit ovat lopulta ihan vaarattomia ja olivat matkalla muihin maailmoihin mutta joutuivat tekemään pakkolaskun maapallolle.

Leffaan ei alun perin edes kirjoitettu monsteria mutta melko halvannäköinen yksisilmäinen otus lopulta tehtiin. Tässä nähdään sitten ensimmäistä kertaa otoksia myös alienin vinkkelistä.
Carlsonista tuli sci-fi leffojen sankarin perikuva ja mies oli mukana myös Arnoldin seuraavassa projektissa eli vuotta myöhemmin valmistuneessa Creature from the Black Lagoonissa.
Itse en ole koskaan ollut mikään theremin fani mutta sitähän tässä totta vie kuullaan ja scorea oli ollut säveltämässä jopa kolme herraa.

Elokuvalla on mittaa sopivat 77 minuuttia mutta olisin silti kaivannut mukaan vielä jotain päräyttävämpää eli nyt tästä jäi vain sellainen ihan kiva fiilis.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5776
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: 50- ja 60-luvun scifit sekä kauhut ja mahdolliset remaket

Post by Tina DeMona »

Uusinpa teoksen The Brain that wouldn't Die (1962).
https://www.imdb.com/title/tt0052646/reference

Päähenkilö on huippukirurgi, joka on innostunut kokeilemaan tieteen rajoja (ja tietysti muiden hahmojen mielestä "leikkimään Jumalaa") yhdistelemällä eri kehonosia vapaaseen tahtiin luomansa ihmeseerumin avulla. Hänellä on myös hemaiseva tyttöystävä, jonka kanssa uhkaa kuitenkin käydä köpelösti, kun matkalla rauhalliseen viikonlopunviettoon maaseudulle tohtorin auto suistuu tieltä. Muijan pää leikkautuu siististi irti joka saadaan kyllä elvyytettyä pöydällä könöttäväksi irtonupiksi mutta jostakin pitäisi saada keho ennenkuin seerumin teho loppuu. Aikaa on vain 48 tuntia! Eli ei kun saalistamaan!

Tuo irtopäähahmo on itse asiassa leffan parasta aineistoa, jopa väittäisin jossakin määrin olevan rankasti aikaansa edellä. Neiti kun ei ole mitenkään hirveän tyytyväinen herätessään pelkkänä lanttuna ja muutenkin alkaa ottaa päähän (heh heh) kohtalonsa olevan jatkuvasti muiden ihmisten töhöilyn armoilla. Siinä mielessä tuo nimi on kyllä kohtuullisen ironinen, että eihän nämä aivot mitään muuta kuin kuolla tahdokaan. Pian hän huomaakin seerumin vaikuttavan aivoihinsa myös antamalla jonkinnäköisiä telepaattisia voimia, joilla hän saa yhteyden - ja hallinnan - tohtorin aiemmin luoman, komeroon lukitun monstrositeetin kanssa.

Tohtori taas pyörii ympäri kaupunkia uutta ruhoehdokasta etsiskellessään ja törmää milloin mihinkin tanssityttöihin ja ärsyttäviin hienostorouviin joista saisi mainion kandidaatin. Mutta kun aina joku muu tulee salakavalan kidnappausoperaation pilaamaan. Jossakin vaiheessa tyyppi jopa kutsutaan jonkinnäköistä missikilpailua tuomaroimaan, mihin arvon huippukirurgimme suhtautuu kuin se olisi vain jotain mitä nyt sattuu harva se tiistaipäivä. Lopulta tohtori löytää arpeutuneen valokuvamallin, joka oli toinen varsin mainio henkilöhahmo. Tämän miesten pahoinpitelemän ja siksi koko sukupuolielämästä vetäytyneen ex-kaunottaren hän joutuu sitten ensin hurmaamaan ja vapauttamaan estoistaan että saa puijattua mukaan mukamas vallankumouksellisen kauneusleikkauksen vuoksi.

Elokuvan varhainen tekoaika (tämä on kuvattu jo reilusti 50-luvun puolella mutta ollut jostain lakisyistä limbossa vuosikaudet) ja pieni budjetti näkyvät erityisesti leikkaussalikohtausten kämäisyydessä: kirurgit vaivaudu edes kumihanskoja käsiinsä laittamaan saati että työasuissa näkyisi tippaakaan verta vaikka aivoja leikellään sekä rintalastoja availlaan. Tieteellinen rekvisiittakin on sitä klassista eli mitä lie putkiloita ja yksi kusinen skalpelli jotka on jostakin löydetty.

Mutta kyllä minä tykkäsin! Omanaikaisekseen leffaksi liikkuu varsin ketterästi ja kuten sanottu, moni hahmo oli varsin kiinnostava ja yllättävän pitkällekin mietitty. Myös se komeromörkö on villi kun se lopulta paljastuu. Kyllä tätä kehtaa ihan suositella.


Ilmeisesti joku remakekin on tehty, vieläpä tänä vuonna. Enpä olisi moista tiennyt ellei IMDB olisi näin kertonut. Juuri ajattelin, että tämä olisi pitänyt versioida uudestaan jo silloin joskus 80-luvulla koska hyvin pystyisin näkemään tämän sellaisena neonvaloisena, kaupungin punaisten lyhtyjen alueen naikkosien kehonvarastelupätkänä. Vaikka siis toki Henenlotterin Frankenhookerissa aika paljon samoja elementtejä jo onkin. Ainakin näin perstuntumalta tuntuu, että nykyään koko setti on taas täynnä ties mitä kännyköitä ja tietokoneita eikä tuo päänvaihtokaan enää ihan niin pahasti scifiuskomattomuudelta kuulosta (vaikkei toki nyt ihan tehtävissä lie olekaan). Kyllä tuo remakekin kuitenkin alkoi ihan semisti kiinnostella, vaikka tiedä häntä tuleeko koskaan vastaan.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: 50- ja 60-luvun scifit sekä kauhut ja mahdolliset remaket

Post by aTomiK »

Pitää napata tuo haltuun jos vastaan tulee!
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: 50- ja 60-luvun scifit sekä kauhut ja mahdolliset remaket

Post by aTomiK »

Aikakone (The Time Machine 1960) 4/5
https://www.imdb.com/title/tt0054387/

Back to the Future sarjan perään lisää aikamatkailua ja vuorossa H.G. Wells klassikko The Time Machine, ohjaajana ehkä paremmin tuotantohommista tunnettu George Pal.

Elokuva alkaa, kun Lontoossa asustava keksijä H. George Wells (Rod Taylor) on kutsunut lähimpiä bisnestuttaviaan kotiinsa päivälliselle saapuen itse paikalle myöhässä ja erittäin nuhjuisena.
Mies alkaa kertoa tarinaa, kun hän viisi päivää aiemmin, uudenvuoden aattona 1899, käynnisti kehittämänsä aikakoneen ja matkasi nykyajan menoon kyllästyneenä tulevaisuuteen mikä ei ollutkaan ihan niin ruusuinen kuin mies oli ajatellut.

Enpä ainakaan muista nähneeni tätä 1960 vuoden Aikakonetta aiemmin ja kyllä leffa pääsi yllättämään hyvyydellään. Elokuvassa on pohdintaa, toimintaa sekä sanomaa ja vaikka tuolloin Oscarin voittaneet tehosteet ovatkin toki selvästi vanhentuneet minä katson niitä vain ihaillen.

George matkaa aluksi vuoteen 1917 ja saa selville, että Britannia on jo kolmen vuoen ajan käynyt sotaa Saksan kanssa. Tämän jälkeen mies menee vuoteen koska maisemat muutuvat synkemmiksi talon ympärillä ja käy ilmi, että taas ollaan sodassa.
Hän ehtii juuri ja juuri välttämään pommituksen siirtyen vuoteen 1966 jolloin paukkuvat isot pommit ja elämä maapallon pinnalla loppuu. Muutosta on näkyvissä vasta vuonna 802701 ja George lähtee tutkimaan maaperää löytäen rauhaisan, Eedeniä muistuttavan paikan.
Mies löytää nuoria ihmisiä joita kutsutaan nimellä Eloi mutta joilta näyttää puuttuvan tunteet. Hän tutustuu tyttöön nimeltä Weena (Yvette Mimieux) ja saa selville, että maan alla asuu vanhemmat Morlokeiksi kutsutut hallitsijat jotka paimentavat Eloi kansaa kuin karjaa ja lopulta käy selville, että nämä monsterit ovat kannibaaleja joten jotain täytyy keksiä.

Todella mielenkiintoista menoa tässä vaikka nykykatsojalle touhu voi olla turhan hidasta ja pohdiskelevaa. Toki loppupuolella nähdään sitten myös mukavasti toimintaa ja nuo Morlokit on tiukan näköistä sakkia.
Tuo kannibaaliaspekti tuli itselleni täytenä yllätyksenä ja en yhtään ihmettele vaikka tämä on aikoinaan ollut jollekin ihan kauhufilmi. Eräässä kohtauksessa yksi Morlokki hajoaa kameran edessä Georgen siirytessä hitaasti ajassa eteenpäin ja tuosta tuli mieleen alkuperäisen The Evil Deadin vaha/savi efektit.

The Time Machine tehtiin MGM:n brittituotantona koska Hollywoodissa sitä ei tajuttu. Pääosaan Pal otti rohkeasti aussi Taylorin ja Mimieuxille tämä oli ihan ensimmäisiä töitä.
Itse aikakone on jännä rekeen tehty systeemi jossa on takana ympyränmuotoinen metallilevy ja edessä tietysti käyttöön tarvittava mekanismi. Tämän vehkeen tarinaa kerrattiin hienosti ekstrana olleessa 50 minuuttisessa dokkarissa ja vilahtaapa laite myös siellä Gremlinsin keksijämessuilla.

Kyseessä siis oikein mainio sci-fi-seikkailuklassikko joka tehtiin vieläpä melko halvalla ja voin kuvitella kuinka monta ohjaajaa tästä on uralleen potkua saanut. Ainakin Guillermo del Toro pitää The Time Machinea yhtenä suosikkinaan.

Seuraavaksi sitten se remake uusintaan, nähty viimeksi joskus 2000-luvun alussa.

"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
speKtacle
Kultaloota
Kultaloota
Posts: 1297
Joined: Thu Aug 14 2008 0:05

Re: 50- ja 60-luvun scifit sekä kauhut ja mahdolliset remaket

Post by speKtacle »

Itsekään en ole tuota koskaan nähnyt. AtomiKin arvion perusteella piti laittaa britti blu-ray tilaukseen. Remaken näkemisestä kanssa tosiaan kohta parikytä vuotta. Oli muistaakseni ihan menevä peli sekin.
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: 50- ja 60-luvun scifit sekä kauhut ja mahdolliset remaket

Post by aTomiK »

Aikakone (The Time Machine 2002) 3,5/5
https://www.imdb.com/title/tt0268695/

Sitten remake ja tämän ohjasi H.G. Wellsin lapsenlapsenlapsi Simon Wells jolla muutoin ojaustöitä vain animaatioissa. Gore Verbinski autteli Wellsiä leffan loppuvaiheilla.

Tarinaa pohjustetaan ihan eri tavalla eli ollaan New Yorkissa ja päähenkilömme Alexander Hardtdegen (Guy Pearce) on nuori yliopiston professori joka kosii naisystäväänsä Emmaa mutta tämä saa surmansa.
Hypätään neljä vuotta eteenpäin ja Alex saa viimein aikakoneensa valmiiksi palaten pelastamaan Emman mutta menneisyyttä ei voikaan noin vain muuttaa.
Alex miettii miksi on näin ja lähtee etsimään vastausta tulevaisuudesta.

Alex matkaa ensin vuoteen 2030 missä mainostetaan tulevista asunnoista kuussa ja hän keskustelee museossa fotonitietokanta hologrammi Voxin (Orlando Jones) kanssa.
Seuraava pysähdys on vuodessa 2037 ja ihmisten tekemät räjäytykset kuussa on saaneet planeetan hajoamaan joten maapallolle käy huonosti. Hiton ahdistavaa kuvastoa tuossa pätkässä, kun kuu repeilee taivaalla.
Alex pääsee juuri ja juuri takaisin koneeseen mutta pyörtyy matkaten aina vuoteen 802701 ja herää, kun häntä hoivataan erikoisessa talossa kallion seinämällä.
Kyseessä on Eloi kansan englantia osaava Mara (Samantha Mumba) niminen nainen. Alex kuntoutuu hiljalleen tutustuen elämänmenoon mutta sitten iskevät Morlokit.

Aikakone remake jakaa vahvasti mielipiteet mutta minusta tämä oli varsin onnistunut versio. Pearce vetää hyvin ja hauskasti taas oli päärooliin valittu australialainen näyttelijä.
Efetkit on tehty pääosin hyvin ja tykkäsin erityisesti ensimmäisestä aikamatkaa kuvaavasta osiosta jossa kamera kohoaa hiljalleen avaruuteen.

Eloit on tässä versiossa tummempaa kansaa verrattuna vuoden 1960 filmin puhtaan valkoiseen rotuun. Myös Morlokit on erinäköisiä, niitä on useampaa kastia ja bonuksena vielä kaikkea hallitseva über Morlokki. Stan Winstonin jengi vastasi otuksista jotka juoksevat välillä nelijalkaisina ja nuo pätkät on tehty tietysti koneella ollen leffan heikointa osastoa.
Itse aikakone on toki myös kokenyt kasvojenkohotuksen ja taisi olla tuolloin kaikkien aikojen kallein elokuvaa varten rakennettu kapistus.

Kyllä minä tykkäsin tästäkin sci-fi seikkailusta. Toki joitakin osia olisi voinut tehdä paremmin mutta hyvin toimi näinkin eikä ollut pituudella pilattu.

"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
rautapuoli
Sinanjun mestari
Sinanjun mestari
Posts: 3634
Joined: Mon Apr 07 2008 17:57

Re: 50- ja 60-luvun scifit sekä kauhut ja mahdolliset remaket

Post by rautapuoli »

Molemmat Aikakoneet näkemättä ja katselulistalle menivät.
Saab 900
Built as a Merc, safe as a Volvo, and so much cooler than a BMW.
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: 50- ja 60-luvun scifit sekä kauhut ja mahdolliset remaket

Post by aTomiK »

Tina DeMona wrote: Mon Jun 01 2020 10:52 Päätin että nyt riittävät CGI-avaruusalukset ja uusin yhden lemppariscifeistäni tämän threadin aikakaudelta: The Thing From Another Worldin.
https://www.imdb.com/title/tt0044121/reference

Ja pätevähän tämä edelleen omassa sarjassaan on. Erityisesti alkupuoli toimii mainiosti kun hahmot ovat niin hyviä, dialogi kirjoitettu ja näytelty luontevasti ja tunnelmaa muutenkin riitti kivasti. Erityisesti tykkäsin niistä kapteenin ja sen sihteerikkökimulin hupailukohtauksista ja kyllähän kaikki jännityselementitkin on hyvin toteutettu. Se tohtorityyppikin on mukavan intensiivinen kaveri.

Ehkä heikointa tässä on itse se otus. Toki pieni budjetti ei olisi tuohon aikaan riittänyt alkuperäistarinan mutaatioajatusten toteuttamiseen mihin eräs Carpenter myöhemmin tarttui, ja kasviajatuksessa on pointtinsa, mutta vähän sellainen b-luokan Frankensteinin hirviöhän se monsterimme sitten lopulta kuitenkin vain on. Sen mellastusta on toki ihan siisti katsella ja erityisesti se palokohtaus on oikeasti todella hurjaa menoa. Huomasin jo myös pieniä Alien-kaikuja niissä geigermittarin äärellä jännäilevissä kohdissa.

Eli ihan jees scifikauhuilu jonka monet 80-luvun gurut ovat nostaneet omien suosikkiensa joukkoon - ja ihan syystäkin. Kyllähän tässä jo sellaiseen tiettyyn elämänmakuisuuteen ja jonkinlaiseen todellisen maailman luomiseen pyrittiin mihin ei oikein aiemmin oltu osattu paneutua. Efektitkin olivat tyylitietoisia koska tekijät tajusivat mihin pystyivät eivätkä koettaneet mitään liian villiä kämäisin lopputuloksin. Ja onhan siinäkin läksy monille nyky-yrittäjillekin olemassa.
Image

Tuli uusittua The Thing from Another World (1951) ja toimi hiukan paremmin kuin edellisellä katselulla, annetaan :star: :star: :star:

Tosi hyvin tehty leffahan tämä tosiaan on eli kuten Tina tuossa ylempänä sanoi niin mihinkään turhaan yliyrittämiseen ei ole sorruttu ja ne jutut mitä on kuvattu näyttää edelleen oikein hyviltä. Se palokohtaus on todellakin erittäin intensiivinen hetki ja lopun sähköiskutkin toimi hienosti.

Hieman liian puhelias filmi tämä minun mielestä on mutta tuohon aikaan hahmojen piti jatkuvasti höpöttää eikä tunnelman luomiseen osattu kiinnittää vielä niin paljon huomiota.
Kyllä tämä maineensa on ansainnut mutta ei siltikään mikään meikäläisen suosikkipätkä saati, että voittaisi Carpenterin version mikä meneekin sitten uusintaan pian.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
Post Reply