Hohtoloota

Mystinen suomalainen elokuvafoorumi
Tänään on La Marras 17 2018 0:06


Etusivu » Foorumit » Elokuvat - yleistä


Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 137 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 6, 7, 8, 9, 10  Seuraava
Kirjoittaja
Etsi tätä:
Viesti

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2882

Viesti Lähetetty: Ma Loka 29 2018 11:22 
Ylös  
Tina DeMona kirjoitti:
Katsoin juuri elokuvan Satan's Cheerleaders 70-luvun lopulta.

https://www.imdb.com/title/tt0076665/reference

Ja voi pojat, voi pojat. Ohjaajana toimi sama heppu, Greydon Clark, kuin aiemmin hehkuttamassani Joysticks -komediassa ja meno on kyllä vastaavan mukaista. Taas mitään vakavasti otettavaa tai oikeita halloweentunnelmia hakevien (sen puoleen kuin gorehoundienkaan) ei tarvitse vaivautua mutta vinksahtaneesta ja umpivammaisesta roskasta pitäville voi kyllä suositella.

Alussa tutustutaan elokuvan neljään päähenkilöön jotka ovat - yllätys, yllätys - huutosakkilaisia paikallisessa koulussa. Mitään yksilöllisiä piirteitä heistä ei löydy kampauksia ja kuppikokoja lukuunottamatta mutta varsin mukavaa porukkaa ovat silti. He kun pitävät kaikennäköisestä jekkustelusta ja muusta villistä menosta osoittautuen melko pian suorastaan tavattomiksi nymfomaaneiksi. Ja tämäntyyliselle leffalle kätevästi heidän kunkin roolinimi lukee huutosakkiasun paidassa joten tyttöjen hajaantuessa joskus jopa muistaa kenestä puhutaan. Heitä ohjaa elämässä huutosakista vastuussa oleva opettaja (vai valmentaja... vai mikä helvetti se tällaista touhua siellä Amerikassa nyt ikinä valvookaan) joka vähäsen pyörittää päätään tyttöjen kajahtaneille taipumuksille mutta aina positiivisesti ja ymmärtävän hyväksyvästi. Paikallisen jalkapallojoukkueen otteluun pitäisi vielä lähteä tunnelmaa nostattamaan, mitä nyt ensiksi ehditään rannalla peuhata ja suihkussa lotrailla ryntäitä auliisti esitellen.

Valitettavasti päivää varjostavat ilkeä jalkapallojoukkueen valmentaja joka ei halua että pelaajat heittelevät palloa tyttöjen kanssa rannalla loukkaantumisriskin takia (siis amerikkalaisen jalkapallon pelaajat... pehmeällä hiekalla!) sekä pervertikko talkkari joka uhkaa kaipuroida tyttöjen törkyilyistä rehtorille. Onneksi ensimmäiseksi mainitusta päästään eroon huiputtamalla se viemään perseenlipomistarkoituksessa paikalla ollut yliopiston dekaani, jolta se yrittää saada parempaa valmentajapestiä, tyttöjen suihkuhuoneeseen kompromisoivien valokuvien ottamisen kera. Talkkarista onkin vaikeampi päästä eroon sillä hän kuuluu koulun kellarissa kokoontuvaan ja siellä verta lipittävään, saatanalliseen kulttiin. Hänellä on myös kaulassaan (luonnollisesti väärin päin oleva) pentagrammi jota hieromalla hän saa ihmeitä, kuten autojen hajoamista halutulla hetkellä, aikaan.

Talkkari lähtee roudaamaan liftaamaan joutunutta cheerleaderjoukkuetta metsän keskellä sijaitsevalle uhrialttarille jossa hän kuitenkin kaatuu kuolleena (tai niin tytöt luulevat) maahan typerän jälkityövärimääritysefektin voimalla. Ja samalla yhteen tytöistä soljahtaa ns. "voima", jonka luonne on lähinnä ekspositionen: hän osaa tästä lähtien kertoa käsikirjoituksesta kaikki ne jutut, joita ei muille hahmoille ole vaivauduttu vielä rautalangasta vääntämään. Muille tytöille hän kertoo talkkarin yrittäneen raiskata hänet mutta sai onneksi sydänkohtauksen ennen asiaan pääsyä (!). Tästä pitää kuulemma lähteä kertomaan sheriffille, jolla kärttyisä pummi (roolissa David Carradinen iskä, John) kertoo olevan toimisto omassa talossaan. No, ainakin tämä sula halpuus vaivauduttiin jotenkin perustelemaan käsikirjoituksessa, kerrankin.

Sheriffi sitten onkin tietysti myös näitä paholaiskulttilaisia vaimoineen. Ja niin on joka ikinen muukin tästedes vastaan marhaava landepaukku tai yleisöpuhelimella hengaava cowboy. Yhdellä heistä on typerät viikset ja ikuinen hymy, toinen on pukeutunut munkin pukuun ja on nimeltään, luonnollisesti, Monk. Tyttöjen paetessa kulttilaisia leffa valitettavasti himpun latistuu hetkeksi tylsäksi metikössä juoksenteluksi missä satanistit draamailevat keskenään pitääkö tyttöset uhrata herralle eli saada kiinni vahingoittumattomana vai vaan antaa dobermannien repiä ne riekaleiksi. Sitten niitä saatanan koiria juoksutetaan ees sun taas varmaan viisi kertaa.

Lopetus on huima, kun Sheriffi paljastuukin vain vaimonsa tossun alla olevaksi vässykäksi mistä ei Saatana tykkääkkään. Uhraukselle aiheuttaa ongelmia myös se, ettei kukaan cheerleadereista ole puhdas neitsyt mutta tämä hämmmästyttää yhtään ketään tasan tarkkaan sillä puolella ruutua. "I lost my cherry when I was 13", sanoo yksi heistä pokerina. Lopuksi kulttilaiset voitetaan ja tytöt säilyttävät saatanalliset voimansa käyttäen niitä koulunsa jalkapallojoukkueen pelien rigaamiseen. Opekin myhäilee että "en usko meidän häviävän yhtäkään peliä tänä vuonna". Valmentaja on että "Well I'll be damned" mihin yksi tytöistä vastaa "Most probably". Loppu!


Aivan uskomatonta roskaa mutta ai että kun toimi meikäläiselle. Teknisesti toki ihan mitä sattuu ja eihän tässä lopulta ihmeitä tapahdu; kaikkien lokaatioiden hyötykäyttö maksimoidaan viimeiseen asti uskomattoman turhan lätinän voimalla sitä on sitten muuten P-A-L-J-O-N. Toisaalta senkin aikana ehtii keskittyä olennaisempaan kuten ihastelemaan kuinka lyhyet sortsit olivatkaan muodissa tuohon aikaan. Tuotos voitti minut ennen pitkää puolelleen silkalla positiivisuudellaan ja mitään anteeksipyytelemättömällä roska-asenteellaan. Se on vähän kuin tyyppi joka korjaa vuotavat viemäriputket toimivasti jeesusteipillä ja sitten tokaisee "no, laskutan tästä pullon kossua - mitä te oikein odotitte?"


Kyllä Greydonin leffat aina tavallista mielenkiintoisempia on. Tätä olen itsekkin etsiskellyt mutta ei ole vielä sattunut kohdalle.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3409
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ma Loka 29 2018 11:51 
Ylös  
aTomiK kirjoitti:
Tina DeMona kirjoitti:
Katsoin juuri elokuvan Satan's Cheerleaders 70-luvun lopulta.

https://www.imdb.com/title/tt0076665/reference

Ja voi pojat, voi pojat. Ohjaajana toimi sama heppu, Greydon Clark, kuin aiemmin hehkuttamassani Joysticks -komediassa ja meno on kyllä vastaavan mukaista. Taas mitään vakavasti otettavaa tai oikeita halloweentunnelmia hakevien (sen puoleen kuin gorehoundienkaan) ei tarvitse vaivautua mutta vinksahtaneesta ja umpivammaisesta roskasta pitäville voi kyllä suositella.

Alussa tutustutaan elokuvan neljään päähenkilöön jotka ovat - yllätys, yllätys - huutosakkilaisia paikallisessa koulussa. Mitään yksilöllisiä piirteitä heistä ei löydy kampauksia ja kuppikokoja lukuunottamatta mutta varsin mukavaa porukkaa ovat silti. He kun pitävät kaikennäköisestä jekkustelusta ja muusta villistä menosta osoittautuen melko pian suorastaan tavattomiksi nymfomaaneiksi. Ja tämäntyyliselle leffalle kätevästi heidän kunkin roolinimi lukee huutosakkiasun paidassa joten tyttöjen hajaantuessa joskus jopa muistaa kenestä puhutaan. Heitä ohjaa elämässä huutosakista vastuussa oleva opettaja (vai valmentaja... vai mikä helvetti se tällaista touhua siellä Amerikassa nyt ikinä valvookaan) joka vähäsen pyörittää päätään tyttöjen kajahtaneille taipumuksille mutta aina positiivisesti ja ymmärtävän hyväksyvästi. Paikallisen jalkapallojoukkueen otteluun pitäisi vielä lähteä tunnelmaa nostattamaan, mitä nyt ensiksi ehditään rannalla peuhata ja suihkussa lotrailla ryntäitä auliisti esitellen.

Valitettavasti päivää varjostavat ilkeä jalkapallojoukkueen valmentaja joka ei halua että pelaajat heittelevät palloa tyttöjen kanssa rannalla loukkaantumisriskin takia (siis amerikkalaisen jalkapallon pelaajat... pehmeällä hiekalla!) sekä pervertikko talkkari joka uhkaa kaipuroida tyttöjen törkyilyistä rehtorille. Onneksi ensimmäiseksi mainitusta päästään eroon huiputtamalla se viemään perseenlipomistarkoituksessa paikalla ollut yliopiston dekaani, jolta se yrittää saada parempaa valmentajapestiä, tyttöjen suihkuhuoneeseen kompromisoivien valokuvien ottamisen kera. Talkkarista onkin vaikeampi päästä eroon sillä hän kuuluu koulun kellarissa kokoontuvaan ja siellä verta lipittävään, saatanalliseen kulttiin. Hänellä on myös kaulassaan (luonnollisesti väärin päin oleva) pentagrammi jota hieromalla hän saa ihmeitä, kuten autojen hajoamista halutulla hetkellä, aikaan.

Talkkari lähtee roudaamaan liftaamaan joutunutta cheerleaderjoukkuetta metsän keskellä sijaitsevalle uhrialttarille jossa hän kuitenkin kaatuu kuolleena (tai niin tytöt luulevat) maahan typerän jälkityövärimääritysefektin voimalla. Ja samalla yhteen tytöistä soljahtaa ns. "voima", jonka luonne on lähinnä ekspositionen: hän osaa tästä lähtien kertoa käsikirjoituksesta kaikki ne jutut, joita ei muille hahmoille ole vaivauduttu vielä rautalangasta vääntämään. Muille tytöille hän kertoo talkkarin yrittäneen raiskata hänet mutta sai onneksi sydänkohtauksen ennen asiaan pääsyä (!). Tästä pitää kuulemma lähteä kertomaan sheriffille, jolla kärttyisä pummi (roolissa David Carradinen iskä, John) kertoo olevan toimisto omassa talossaan. No, ainakin tämä sula halpuus vaivauduttiin jotenkin perustelemaan käsikirjoituksessa, kerrankin.

Sheriffi sitten onkin tietysti myös näitä paholaiskulttilaisia vaimoineen. Ja niin on joka ikinen muukin tästedes vastaan marhaava landepaukku tai yleisöpuhelimella hengaava cowboy. Yhdellä heistä on typerät viikset ja ikuinen hymy, toinen on pukeutunut munkin pukuun ja on nimeltään, luonnollisesti, Monk. Tyttöjen paetessa kulttilaisia leffa valitettavasti himpun latistuu hetkeksi tylsäksi metikössä juoksenteluksi missä satanistit draamailevat keskenään pitääkö tyttöset uhrata herralle eli saada kiinni vahingoittumattomana vai vaan antaa dobermannien repiä ne riekaleiksi. Sitten niitä saatanan koiria juoksutetaan ees sun taas varmaan viisi kertaa.

Lopetus on huima, kun Sheriffi paljastuukin vain vaimonsa tossun alla olevaksi vässykäksi mistä ei Saatana tykkääkkään. Uhraukselle aiheuttaa ongelmia myös se, ettei kukaan cheerleadereista ole puhdas neitsyt mutta tämä hämmmästyttää yhtään ketään tasan tarkkaan sillä puolella ruutua. "I lost my cherry when I was 13", sanoo yksi heistä pokerina. Lopuksi kulttilaiset voitetaan ja tytöt säilyttävät saatanalliset voimansa käyttäen niitä koulunsa jalkapallojoukkueen pelien rigaamiseen. Opekin myhäilee että "en usko meidän häviävän yhtäkään peliä tänä vuonna". Valmentaja on että "Well I'll be damned" mihin yksi tytöistä vastaa "Most probably". Loppu!


Aivan uskomatonta roskaa mutta ai että kun toimi meikäläiselle. Teknisesti toki ihan mitä sattuu ja eihän tässä lopulta ihmeitä tapahdu; kaikkien lokaatioiden hyötykäyttö maksimoidaan viimeiseen asti uskomattoman turhan lätinän voimalla sitä on sitten muuten P-A-L-J-O-N. Toisaalta senkin aikana ehtii keskittyä olennaisempaan kuten ihastelemaan kuinka lyhyet sortsit olivatkaan muodissa tuohon aikaan. Tuotos voitti minut ennen pitkää puolelleen silkalla positiivisuudellaan ja mitään anteeksipyytelemättömällä roska-asenteellaan. Se on vähän kuin tyyppi joka korjaa vuotavat viemäriputket toimivasti jeesusteipillä ja sitten tokaisee "no, laskutan tästä pullon kossua - mitä te oikein odotitte?"


Kyllä Greydonin leffat aina tavallista mielenkiintoisempia on. Tätä olen itsekkin etsiskellyt mutta ei ole vielä sattunut kohdalle.


Itse taisin oman R0 DVD-levyni aikanaan Pienestä Leffakaupasta ostaa. Karvalakki on ja 4/3, tosin tiedä sitten missä suhteessa teos on alunpitäenkään taltioitu. Jokin taho on leffan kuulemma oikein bluraynäkin julkaissut!

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Kultaloota
Kultaloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: To Elo 14 2008 0:05
Viestit: 849

Viesti Lähetetty: Ma Loka 29 2018 18:43 
Ylös  
Kuva

Incarnate (2016) :star: :star:
https://www.imdb.com/title/tt3216348/?ref_=nv_sr_1

No nyt oli kaikinpuolin keskinkertainen tekele. "Manaaja kohtaa Inceptionin" luonnehti Aamulehti. Noh, tässä ei manata eikä tässä kyllä uniinkaan mennä mutta mieleen kuitenkin.

Aaron Eckhart näyttelee miestä jolla on kyky mennä ihmisten mieliin. 8 minuuttia on jostain syystä aikaraja jonka siellä voi viettää tahi lähtee henki. Ennen kykynsä täydellistä hanskaamista miekkonen on menettänyt perheensä autokolarissa, jonka järjestelystä vastasivat demonit. Nämä veijarit yrittivät poistaa kaiketi pelistä tulevan vastutajansa ennen kuin tämä tajuaa todellisen potentiaalinsa. Jees, Aaron Echartin näyttelemä mies on törkyinen ja parransänkinen mies joka jahtaa Maggie nimellä tunnettua demonia, samaa joka tappoi hänen perheensä.

Alussa näemme demoninjahtaajamme toimissaan hakemassa demonin riivaamaa miestä tämän omasta mielestään, johon demoni on luonut illuusion josta riivattu ei halua poistua. Jos riivatun henkilön saa 8 minuutin aikana uskomaan asioiden todellisen laidan, vapautuu tämä demonin pihdeistä. Tää eka mieleensukellus onkin mainio ja lupaa viriiliä elokuvaa. Harmi vain että kliseet kasautuvat leffan edetessä ja kuvioihin astuvat uudet hahmot ovat ohuita kuin kreppipaperi.

Koska kuulkaas pikkupoikahan se demonin saa ja kun jeesuskaan ei auta ja koska tämä riivahenki sattuu olemaan juuri se sama Maggie niin Aaron Eckhart on saatava paikalle. Seuraa todella hyppelemällä etenevää juonenkuljetusta ja täysin tunteetonta näyttelyä (skidin äiti sai nollan empatiasta) ja juoniaukkoja sekä yleistä tyhmyyttä kaikilta hahmoilta. Potentiaalia oli koska kerrankin oli otettu tieteellisempi lähtökohta demonien yt-neuvotteluihin ainaisen ratkaisu löytyy vatikaanista vedon sijasta. PG-13 varmisti sitten sen ettei pätkä tarjonnut edes roiskuvaa plasmaa eikä räjähtäviä päitä. Aaron Eckhart oli ihan jees, ukkko vetää aina suht hyvin paskasta lähdemateriaalista riippumatta.

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2882

Viesti Lähetetty: Ma Loka 29 2018 20:39 
Ylös  
Kuva

Bad Dreams (1988) :star: :star: :star: :puoli:
https://www.imdb.com/title/tt0094701/

Hittituottaja Gale Anne Hurdin hieman tuntemattomampaa kamaa tämä ja mukiinmenevää kauhisteluahan Bad Dreams oli.

Alussa ollaan 70-luvulla Harrisin (aina kova ruttunaama Richard Lynch) johtaman kultin talossa ja joukkoitsemurhaa pukkaa.
Cynthia (Jennifer Rubin) selviää tulipalosta hengissä ja heräilee viimein kolmentoista vuoden koomassa olon jälkeen.
Tohtori Berrisford (Harris Yulin) määrää Cynthian terapiaryhmään mutta pian pahasti palanut Harris alkaa ilmestyä Cynthialle tappaen siinä sivussa ryhmän jäseniä.

Kiva 80-minuuttinen leffa siis josta tulee mieleen erityisesti Elm Street 3 eli Dream Warriors jossa oli myös tyyppejä parantolassa joita palanut Freddy päästelee päiviltä.
Ei tämä nyt suoraa kopiota kuitenkaan ole vaan jutun takana on lopulta erilainen juonikuvio. Täytyy sanoa, että pikkainen let down oli tuo idea ja kiekolta löytyvä vaihtoehtoinen loppukin oli nykyistä parempi.

Cast on mielenkiintoinen. Rubin on ok typykkä ja aloitti uransa juurikin Dream Warriorsissa. Re-Animatorista tuttu Bruce Abbott on toinen päänäyttelijöistä.
Lynch osaa vittupääroolit ja nuorten potilaiden joukossa on mm. ihana Elizabeth Daily ja vitsailevaa sekopäistä itsensäviiltelijää esittävä Dean Cameron.

Muutama pikkukiva tappo löytyy ja myöhemmässä vaiheessa tarkemmin esitetty tulipalokohtaus on todella siisti.
Ohjaajaksi Hurd oli valinnut rohkeasti debytantti Andrew Flemingin joka teki myöhemmin mm. The Craft (Noitapiiri) filmin minkä voisi jossain välissä katsoa. Tina taisi tuosta tykätä.
Ei mikään klassikko tai edes oikein suositeltava elokuva mutta 80-luvun kauhupätkistä pitäville kiva makupala.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3409
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ma Loka 29 2018 22:53 
Ylös  
^Jees, Craft on omia lemppareita. Sen verran pitää varoittaa etyä tosi momi myös ei tykkää ja vaatii tietyistä jutuists kuten teinityttöangstidraamasta pitämistä. Mutta omassa lajissaan mielestäni ihan huikea leffa!

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Kultaloota
Kultaloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: To Elo 14 2008 0:05
Viestit: 849

Viesti Lähetetty: Ti Loka 30 2018 16:33 
Ylös  
Kuva

The Incubus (1982) :star: :star: :star: :puoli:
https://www.imdb.com/title/tt0084133/?ref_=nv_sr_1

Nuoruusvuosien videovuokraamo tuttu (Videotragen kultareunuksinen) tuli viimeinkin nähtyä, kiitos Vinegar Syndromen uunituoreen blu-rayn.
4K skannaus alkuperäisnegatiiveiltä (paitsi reel 4 josta ei löytynyt kuin teatteriprintti) näyttää hyvältä ja asiaankuuluvan rakeiselta.

Uuden englannin pikkukaupunki Galen saa tuta sarjan erittäin väkivaltaisia raiskauksia ja tappoja. Poliisin mielestä asialla on joukkio, kaupungin uuden lääkärin Sam Cordellin (John Cassavetes) mielestä vastuussa on vain yksi henkilö. Samaan aikaan Samin tyttären poikaystävä näkee todentuntuisia painajaisia ja epäilee tehneensä ilkeitä unien aikana. Sam yhdistää voimansa paikallislehden reportterin kanssa (ihana Kerrie Keane) ja löytää viitteitä samankaltaisista tapahtumista kaupungin menneisyydestä. Uhrien määrän jatkuvasti kasvaessa alkaa näyttää todennäköiseltä, että taustalla on jotain yliluonnollista...

Hitto, tässähän oli messevä meno päällä. Paljon inspiroitunutta kameratyöskentelyä ja tunnelmallinen soundtrack. Tappo- ja raiskauskohtauksissa ei ollut paljoa gorea, mutta niissä on hurrrjaa vimmaa ja uhrit näyttivät olevan oikeasti peloissaan. Näyttelytyö oli muutenkin mallillaan, mitä nyt Cassavetes veti välillä autopilotilla huolestunut ilme lukkiutuneena kasvoilleen. Kassan kautta kotiin ja omia leffoja tekemään, kait. Pikkukaupungin tunnelma (kuvattu Kanadassa) oli saatu myös hyvin kohdilleen, jotenkin se vaan onnistui niin perhanan hyvin 70- ja 80-luvulla. Hauskaa oli myös kuulla vuorosanoissa kun asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä. Yksi täysin puskista tuleva tappokohtaus tapahtuu leffateatterissä, missä nuoriso on katsomassa valkokankaalta Samsonin (kyllä, Aion Meidenin Bruce Dickinson siellä laulaa) Vice Versa musiikkivideota! Ilmeisesti tämä oli tapana ennen MTV:n lanseerausta ;) Loppuratkaisukin tuli tyylikkäästi puskista ainakin minulle. Nasevaa, tunnelmallista ja erittäin suositeltavaa varhaista 80´s släshermätkettä genren ystäville. Ai niin, parit tisulit vilahtavat esillä, tämä kuuluu kuulemma mainita.

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2882

Viesti Lähetetty: Ti Loka 30 2018 20:24 
Ylös  
Hittolainen, tuo pitää nähdä! Stanley Myers siellä näköjään scorettamassa joten ei ihme, että tunnelmaa piisaa. Oli Hans Zimmerin kanssa mm. The Zero Boysin sulosävelmien takana.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2882

Viesti Lähetetty: Ti Loka 30 2018 21:08 
Ylös  
Kuva

Halloween (2007) :star: :star: :star:
https://www.imdb.com/title/tt0373883/

Rob Zombien pyhäinhäväistys on nyt nähty ja oli ihan ok, en missään nimessä lähde leffaa täysin tyrmäämään.

Z on laittanut keitokseen mukaan paljon omia ideoita kuten Carpenter oli halunnut mutta toki loppuvaiheessa kuljettaa tarinaa hyvinkin tutusti.
Pitkään viihdytään Myersin lapsuudessa ja todella vittumaista aikaa tämä white trash perheessä joutuikin viettämään. Sitten naksahtaa ja ruumiita syntyy.
Poika passitetaan hoitoon ja tohtori Loomis ottaa keissin. Tätäkin vaihetta esitetään pitkään kunnes hypätään 15 vuotta eteenpäin ja Myers pääsee pakoon.
Elokuvaa on kulunut yli 50 minuuttia, kun vasta tutustutaan Laurie Strodeen ja loppu edetään enemmän tai vähemmän normaalin kaavan mukaan.

Tavallaan oli kiva, että Rob oli kehitellyt syitä Michaelin sekoamiseen ja tuossa alkuvaiheessa on mukana paljon erittäin kipeää meininkiä.
Täytyy silti sanoa, että kun päästiin syksyisille Haddonfieldin kaduille niin tunnelma kohosi huomattavasti ja pystyin nauttimaan leffasta ihan eri lailla.
Myersista on tehty iso sekä voimakas eli tyyppi kohtelee porukkaa kuin Jason kuudennessa osassa ja sen jälkeen. Tässä olin vähän kahden vaiheilla, että onko hyvä vai ei.

Zombie on saanut elokuvaansa aivan älyttömän castin: Malcolm McDowell, Brad Dourif, ultra vittumainen William Forsythe, Richard Lynch, Udo Kier, Clint Howard,
Danny Trejo, Tom Towles, Bill Moseley, Dee Wallace, Ken Foree, Sybil Danning, Sid Haig... Koko ajan piti pyöritellä silmiään, että mistä se on tuonkin löytänyt 8-)
Ja nuorisokaartista Danielle Harris, Hanna Hall sekä Kristina Klebe näyttävät tissit. Ei päästänyt Rob näitä tytteleitä helpolla, varsinkaan jo Halloween nelosessakin esiintynyttä Harrisia.

Carpenterin musat soi iloisesti ja Mr. Sandman toki myös mutta näiden lisäksi ohjaaja on laittanut mukaan monia ilmeisesti omia suosikki rokkibiisejä.
Enkä valita ollenkaan koska esittäjinä mm. sellaisia nimiä kuin KISS, Alice Cooper, Nazareth, Rush sekä Blue Öyster Cult.

Näin se kuukausi lähenee loppua ja vuorossa enää Zombien Halloween II. Jännä katsoa mihin suuntaan se tarinaa lähti viemään.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3409
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ti Loka 30 2018 21:34 
Ylös  
^Joo, se homma lähtee edes joten kuten toimimaan siinä vaiheessa kun päästään sinne nykyaikaan. Kyllähän Zombielta yleensäkin tuo kauhuhiipparointi tuntuu toimivan.

Kakkososa on tuhottomasti höpöisämpi ja typerämpi mutta ehkä siksi myös kauttaaltaan viihdyttävämpi. Riippuu kyllä myös mielenlaadusta aika vahvasti. Malcolm McDowellin hahmo on siinä muistaakseni parasta, kun Loomisia lähdetään viemään ihan uusiin suuntiin.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Kultaloota
Kultaloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: To Elo 14 2008 0:05
Viestit: 849

Viesti Lähetetty: Ti Loka 30 2018 22:30 
Ylös  
Tina DeMona kirjoitti:
^Joo, se homma lähtee edes joten kuten toimimaan siinä vaiheessa kun päästään sinne nykyaikaan. Kyllähän Zombielta yleensäkin tuo kauhuhiipparointi tuntuu toimivan.

Kakkososa on tuhottomasti höpöisämpi ja typerämpi mutta ehkä siksi myös kauttaaltaan viihdyttävämpi. Riippuu kyllä myös mielenlaadusta aika vahvasti. Malcolm McDowellin hahmo on siinä muistaakseni parasta, kun Loomisia lähdetään viemään ihan uusiin suuntiin.


Miten mä muistelen et zetan Halloween 2 on helvetin nihilistinen ja sadistinen pitkitetyillä tapoilla nautiskeleva iso keskisormi koko franchiselle...
Kuunnellaanpa aTomiKin kommentit et mitä sieltä löytyy.

 Profiili  

Poissa
Vittuuntunut kirjastotäti
Vittuuntunut kirjastotäti
Käyttäjän avatar

Liittynyt: To Maalis 13 2008 13:02
Viestit: 11570
Paikkakunta: Seinäjoki

Viesti Lähetetty: Ke Loka 31 2018 9:27 
Ylös  
Incubus kyllä pitäisi saada uudessa muodossa. Mulla on Future Filmin VHS, mitä ne julkaisi ysärin puolivälin jälkeen muutamasta Videotrage-klassikosta uudestaan. En muista tuliko tuosta Incubuksesta Suomi-dvd myöhemmin. The Legacysta ainakin tuli.

Incubus aiheutti ahdistusta kasarilla katsottuna ja kyllä se toimi aikuisiälläkin sitten myöhemmin. Eniten hämmästytti juuri tuo Samsonin esiintyminen, kersana en tuollaiseen ollut kiinnittänyt mitään huomiota, vaikka Iron Maiden varmaan jo tuttu olikin. Toi kohtauskin on kyllä aika hämy.

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3409
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ke Loka 31 2018 14:15 
Ylös  
Minun lokakuun kauhumaratonini huipentui sitten herrojen George Romero ja Dario Argento yhteistuotokseen Two Evil Eyes elikkä Due Occhi Diabolici.

https://www.imdb.com/title/tt0100827/reference

Edgar Allan Poen innoittamissa maailmoissa ollaan jälleen ja lisääkin segmenttejä tähän episodielokuvaan oli kuulemma alun perin suunnitteilla. Loput talkoomiehet vetäytyivät projektista joten kaksikko sai sitten kunnolla mellestää - leffa on about pari tuntia pitkä ja siivutettu keskeltä somasti puoliksi. Ihan näin mittavaa pituutta ei lyhyttarinaleffojen osioilta yleensä odota eikä näitä pätkiä tuota Poea lukuunottamatta mikään sido mitenkään yhteen. Tunne olikin vähän kuin olisi katsonut kaksi vain hitusen normaalia lyhyempää leffaa tällättynä yhteen. Tästä ja siitä ettei takuulla lukeudu kummankaan ohjaajansa parhaimpiin töihin huolimatta tykkäsin kyllä yllättävänkin paljon.


Romeron segmentti The Facts in the Case of Mr. Valdemar on miellyttävän perinteinen moraalikauhukertomus missä aina hyvä Adrienne Barbeau esittää rikkaan miehen palkintovaimoa joka nyt viekkaan hypnoositohtorin avulla aikoo päästä reppanasta eroon ja tämän miljuuniin käsiksi. Luonnollisesti kyseinen hypnotisointi ynnä muu ahne hätäily sitten kääntyy parivaljakkoa vastaan.

Yksinkertaisuudessaan ja formalistisuudessaan tuo ihan mukavasti mieleen vanhat EC-kauhusarjikset - ja sitä myöten sitten vaikka kaikki Creepshow't ja vastaavat (missä Barbeau myöskin esiintyi). Luottaa selkeästi enemmän tunnelmaan ja hahmojen kautta kaiken kokemiseen kuin säpsäyttelyihin tai goreiluihin joita ei juuri esiinnykään. Tykkäsin myös lopun kummituksista - joo, onhan ne selkeästi äijiä mustassa studiossa kokovartalotrikoot päällä mutta tykkäsin tyylitajusta jolla niitä oli käytetty filmissä. Juuri silleen sopivan pikaisesti ja kriippaavasti sen kummemmitta ihmettelyittä. Ja olihan se lopun mikä lie zombiekummitusilmestyskin hoopoisuudestaan huolimatta ihan hauska.


Argento taas on ohjannut oman versionsa The Black Catistä - kylläpäs tämä kyseinen jännityssatu tuppaa Italialaisia kauhumaestroja kiehtomaan. Ihan hauskaa kyllä nähdä eri tyypin visio samasta premissistä ja täysin eri tavalla tulkittuna. Argento myös onnistuu ehkä inasen paremmin kuin Fulci omalla Gatto Nerollaan tosin tuokin voi kyllä olla senhetkisestä makumieltymyksestä kiinni. Sisäisellä logiikalla ei tämä sekvenssi juhli vaan pyrkii nähtävästi tarjoamaan enemmän puolihoureisen, visuaalisen runoelman missä kyllä ihan onnistuukin.

Harvey Keitel heittää hyvän roolin lievästi sekoavana valokuvaajana joka päätyy tappamaan tyttöystävänsä minkäs muunkaan kuin tuon pahalaiskatin ansiosta. Kissa myös inspiroi tuotosta ottamaan vahvan askeleen tarinankerronnalliselle ohituskaistalle omintakeisen unikohtauksen muodossa. Jälkipuoli muodostuu kuitenkin enemmän hahmon omien tekojen peittely-yritysten seuraamiseksi: itse olisin kyllä jo muuttanut pois koko kylästä, olkoon kuinka epäillyttävää hyvänsä, jos tuohon tahtiin joka nurkan takaa pukkaisi jotain uteliasta naapuria, viulunsa unohtanutta soitto-oppilasta ja vanhaa tuttua komisaariota pyörimään jaloissa. Hauskaa mutta samalla hömelöä oli myös kuinka lopussa päähenkilö periaatteessa töhöilee itsensä hengiltä.

Pahimpana ongelmana näen sen että ei se musta kissa nyt lopulta edes mihinkään niin hirveästi vaikuta koska tapahtumien instigointia lukuunottamatta koko homman olisi voinut kertoa ilman sitäkin. Plussaa kuitenkin hauskasti kirjoitetuista hahmoista ja ilmeisesti muista Poe-teksteistä inspiroituneista murhapaikkakohtauksista. Ja Tom Savinin cameokin elokuvassa oli niiden normaalien efektihommien lisäksi.


Ihan kelpovilmi ja hyvä päätös tälle kauhujen halloweenkaudelle.



Siitä puheenollen olisikin mielestäni hupaisaa jos jokainen tälle palstalle osaa ottanut kertoisi omat suosikkinsa katsomistaan kauhu(- tai sinnepäin)teoksista mitä tässä on jo listaillut. Itseni on pakko nostaa esiin se The Mountain of the Cannibal God vaikkei kovin kauhuisa nyt lopulta ollutkaan - menevä pätkä silti. Vähän klassisemmasta osastosta tämä ja The Ghoul viihdyttivät kanssa. Huumori tai kalkkunaluokassa oikeuksiinsa pääsivät myös Horror Rises from the Tomb, Nightmare Sisters sekä Satan's Cheerleaders jotka olivat kaikki ensiluokkaista hupia.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2882

Viesti Lähetetty: Ke Loka 31 2018 15:14 
Ylös  
Kuva

Halloween II (2009) :star: :star:
https://www.imdb.com/title/tt1311067/

Kuten tähdistä voi päätellä, en sitten kovin paljon tykännyt suunnasta mihin Zombie jatko-osassa lähti.

Elokuvan ensimmäiset 25 minuuttia jatketaan suoraan siitä mihin edellinen osa jäi ja ihan viihdyttävä oli tuo pätkä.
Sitten vedetään matto alta ja Laurie herää painajaisesta. Kaksi vuotta on kulunut ja tyttö asuu Annien ja tämän sheriffi isän kanssa.
Myers on kadonnut parin vuoden takaisten murhien jälkimainingeissa, Laurie käy terapiassa yrittäen sopeutua arkielämään ja Loomis on julkaisemassa uutta kirjaa.
Tytön mielen heilahtelut menevät kuitenkin vain pahempaan suuntaan, halloween lähestyy ja ruumispinot kasvavat Myersin marssiessa kohti Haddonfieldia.

Puhdasta epätoivoa sekä brutaalia teurastusta oli tämä elokuva. Ei toivon kipinääkään eikä sympaattisia hahmoja joiden puolesta jännittää.
Spektaakkeli muisti ihan oikein, että tappokohtaukset on tässä pitkitettyjä. Puukolla lyödään vähintään se viisi kertaa ja tyyppejä hakataan useita kertoja milloin mihinkin.
Oli erilaista kuin Carpenterin leffassa kyllä mutta en minä Halloweenia tällaisena tahdo nähdä.

Päähenkilöitä esittämään on saatu lähes kaikki samat naamat. Laurien roolissa nähtävän Scout Taylor-Comptonin puolesta pitäisi jännittää mutta typy on rasittava.
Kokenut kovia ja mieli järkkyy joo mutta hahmo on vaan helvetin rasittava.

Mielenkiintoisia biisejä on Rob taas leffaansa ottanut sillä soundtrackilla soi mm. 10CC, Lynyrd Skynyrd, Foghat sekä Motörhead.
Carpenterin syntikkaa kuullaan vasta lopputekstien aikana ja silloinkin teemabiisi soi epävireisesti, kuinkas muuten.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2882

Viesti Lähetetty: Ke Loka 31 2018 15:39 
Ylös  
Kova oli tahti ja luulenpa, että seuraavana vuonna ei aivan näin montaa tule katsottua. Ja väliin laitan kyllä jotain muuta kuin kauhua sillä onhan tämä vähän liian tiukka putki pelkkää horroria :LOL4:

Happy Death Day yllätti heti alussa hyvyydellään ja Alice, Sweet Alice oli todella kova. 70-luvun leffat noin muutenkin harvoin pettävät.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
Täysloota
Täysloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Helmi 19 2010 9:35
Viestit: 524

Viesti Lähetetty: To Marras 01 2018 2:53 
Ylös  
Täälläkö haukutaan Wolf Creekiä?

2000-luvun parhaita kauhuelokuviahan tuo on.
"Head on a stick" -kohtalo ja loppuratkaisu jäivät kummittelemaan mieleen vielä päiväksi tai pariksi.

2000-luvun kauhuelokuvien top5 voisi hyvinkin olla tällainen:
(aakkosjärjestyksessä)
Eden Lake
Halloween 2018
Human Centipede
It Follows
Wolf Creek

Eden Lake, Human Centipede ja Wolf Creek kombossa jäi kaikissa hiton ahdistava fiilis, kun lopputekstit lähtivät rullaamaan enkä meinannut saada ikävää fiilistä pois päiväkausiin.
It Follows ja tämä uusin Halloween sitten olivat muuten vain ihan hiton hyviä elokuvia, joita katsellessa elokuvateatterissa hyvä ja jännittävä fiilis oli läpi koko elokuvan.

Oikeasti muita yhtä hyviä elokuvia ei taida tulla edes mieleen.

 Profiili  
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 137 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 6, 7, 8, 9, 10  Seuraava

Hyppää:  


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia vestejäsi
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group :: Style based on FI Subice by phpBBservice.nl :: Kaikki ajat ovat UTC [ DST ]
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com