[aTomiK]

Kaikkihan Allen Stewart Konigsbergin tietää, arvostettu mutta touhujensa vuoksi myös vihattu elokuvantekijä.
Tarkoitus olisi katsoa ainakin nyt alkuun miehen vanhempaa tuotantoa mikä minua eniten kiinnostaakin ja katsotaan mihin asti tässä jaksetaan.
Jatkaahan voi sitten myöhemmin. Aloitetaan 60-luvun puolivälistä:

[aTomiK]

What´s New Pussycat (1965)
https://www.imdb.com/title/tt0059903/

Woody Allenin ensimmäinen elokuvakäsikirjoitus ja miehellä introducing titteli alkutekstien näyttelijälistauksessa, Ursula Andress sai guest star tittelin ja samalla animoitu hahmo tietysti riisuu vetoketjua (undress, geddit?).

Leffa kertoo psykoteraupeutti Fritz Fassbenderin (Peter Sellers) sekä tämän potilaaksi saapuvan, Pariisilaisen muotilehden erikoistoimittaja, Michael Jamesin (Peter O´Toole) naisseikkailuista.
Ensin mainittu on naimisissa mutta tahtoo painaa salassa niin usein kuin mahdollista ja jälkimäinen rakastaa vain yhtä mutta ei tahtoisi naimisiin koska naiset eivät voi vastustaa hänen vetovoimaansa ja villejä vuosia on vielä jäljellä.
Allen esittää toheloa kovan onnen kulkijaa joka yrittää kovasti mutta keltään ei heru. Mies on töissä strippiklubilla vaatteidenvaihtajana josta hän maksaa 20 taalaa viikossa.

Kyllä tässä kaikenlaista myöhempien aikojen Woody elokuvista tuttua on jo mukana, hassuja tilanteita riittää ja koko ajan on joku äänessä. En tiedä kuka rikkoi ensimmäisenä elokuvahistoriassa neljännen seinän mutta ainakin Allenin ekassa leffassa se tehdään heti.
Tissejä ei ruudulla esiinny mutta helvetin kauniita 60-luvun mimmejä löytyy todella paljon. Romy Schneider, Capucine, Paula Prentiss, Katrin Schaake, Sabine Sun...
Andress kuitenkin juoksentelee alusvaatteisillaan filmin loppupuolella ja O´Toole sanoo naisen tuntevan James Bondin. Ursulahan esiintyi tri No:ssa kolme vuotta aiemmin.
Jees, lopussa tosiaan lähes kaikki hahmot kokoontuu hotelliin ja siellähän se sekoilu vasta kunnolla alkaa ja pian mennään Benny Hill merkeissä poliisia pakoon kart autoilla.
Tom Jones esittää tunnarin mikä pääsi jostain myös syystä Oscar ehdokkaaksi. Minusta baarissa kuultava Manfred Mann kappalekin oli parempi.

What´s New Pussycat alkoi Warren Beattyn projektina mutta mies kukkoili itsensä ulos elokuvasta. Leffan nimi on sanonta millä Beatty aloitti aikoinaan puhelunsa.
Tarvittiin vitsien kirjoittajaa ja Woody löydettiin hommaan New Yorkilaiselta klubilta. Groucho Marxin piti esittää Fassbenderia mutta Beattyn tilalle otettu O´Toole vaati rooliin Sellersiä.
Leffaa kuvattiin Pariisin ympäristössä ja tutun sillan luonakin käydään heti Allenin ensimmäisessä filmissä. Samalla kohtaa näin viimeksi Woodyn ja Goldie Hawnin tanssivan Everyone Says I Love You pätkässä.

[aTomiK]

What´s Up, Tiger Lily? (1966)
https://www.imdb.com/title/tt0061177/?r ... lmg_act_47

Allenin erikoinen projekti josta olen kyllä vuosien varrella kuullut mutta nyt vasta pääsin näkemään.

Homma alkoi niin, että American Internation Pictures osti vuonna 1965 japanilaisen International Secret Police agettileffasarjan osan Key of Keys mutta piti sitä liian vaikeaselkoisena länsimaalaisille.
Yhtiön pomo Henry P. Saperstein keksi tehdä siitä komedian täysin uudella dialogilla varustettuna ja palkkasi työhön Woody Allenin. Ja kyllähän tämä alkuun päästyään ihan hauska onkin.

Tarinassa salainen agentti Phil Moscowitz (Tatsuya Mihashi) saa tehtäväkseen hankkia Shepherd Wong (Tadao Nakamaru) nimisen pahiksen varastama maailman parhaan munasalaatin resepti koska homma vain nyt menee niin, että kyseisen reseptin omistaja hallitsee maailmaa.
Phil saa avukseen nätit naisagentit Teri ja Suki Yakin (Mie Hama ja Akiko Wakabayashi). Reseptiä himoitsee myös rahanhimoinen Wing Fat (Susumu Kurobe) jolla on sekoää apuri nimeltä Cobra Man (Hideyo Amamoto).

Jonkin aikaa tosiaan meni, että pääsin juttuun niin sanotusti "sisään" mutta koska leffa sai minut muutaman kerran nauramaan niin ei tämä todellakaan mitään turhaa huttua ollut.
80 minuuttinen leffa olisi ollut varmasti vielä parempi tunnin mittaisena niin kuin Woody sen alun perin suunnitteli mutta studio lisäsi siihen jälkeenpäin uusia kohtauksia ja ihan turhia The Lovin´ Spoonful yhtyeen livepätkiä.

Wing Fat on hahmona ihan huikea ja pelkästään tyypin maukas ääni pistää jo naurattamaan. Naiset on kaikki hyvännäköisiä ja Hama sekä Wakabayashi pääsivät myöhemmin jopa esiintymään Bondissa Elät vain kahdesti.
Ja kyllä tuo Kokusai himitsu keisatsu: Kagi no kagi filmi näyttää kaiken sekoilun alla ihan mielenkiintoiselta itsessäänkin eli katsoisin mielelläni alkuperäisenäkin versiona.

"Lopputekstien" ajaksi Allen on palkannut Playboy lehdessä ensimmäisenä aasialaistaustaisena tissit esitelleen China Leen strippamaan ja misu pääsi myös leffajulisteeseen vaikka ei leffaan muuten mitenkään liity.
Omituinen elokuva mutta kuvastaa hyvin Woodyn 60- ja 70-luvun asennetta eli kaikkea mahdollista voi kokeilla ja tuollaisesta ajatusmallista minä elokuvahommissa tykkään.

[aTomiK]

Casino Royale (1967)
https://www.imdb.com/title/tt0061452/?r ... lmg_act_46

No huh huh! Tässäpä kaksituntinen Bond satiiri jolla on viisi ohjaajaa, ainakin kymmenen käsikirjoittajaa ja elokuvatähtiä enemmän kuin kaimoja taivaalla. Pysyikö homma kuitenkin kasassa? No eipä pysynyt ei

Ian Fleming myi ensimmäisen Bond romaaninsa Casino Royalen elokuvaoikeudet jo vuonna 1955 mutta mutkien jälkeen siitä alettiin suunnittelemaan elokuvaa kunnolla vasta 1960-luvulla.
Seurasi tuotantohelvettiä ja sillä välin Broccoli kumppaneineen oli laittanut jo parit Bondit ulos joten tuottaja Charles K. Feldman päätti tehdä CR:stä spoof komedian.
Sitten homma lähti ns. lapasesta. Alkuperäinen kuuden miljoonan budjetti tuplautui ja elokuvasta tuli sellainen sillisalaatti ettei siitä oikeastaan tajunnut kukaan mitään.

"Tarinassa" alkuperäinen James Bond (David Niven joka oli muuten Ian Flemingin suosikki Bondiksi) haetaan eläkkeeltä takaisin töihin koska salaisia agentteja on kuollut tai kadonnut kymmenittäin ympäri maailmaa. Suomikin mainitaan koska yksi oli puukotettu täällä naistensaunassa
Bond käy sitten sekoilemassa aikansa Skotlannissa kunnes palaa työpaikalleen ja alkaa suunnitella Itä-Saksalaisen, kansainvälisen naisten kotiavun SMERSH -järjestön tuhoamista.
Tämä tehtäisiin niin, että annetaan usealle agentille sama nimi, James Bond, mikä sekoittaisi pahisten pasmat.
Tittelin saavat Nivenin lisäksi uhkapeluria esittävä Peter Sellers, Vesperi roolissa oleva Ursula Andress, Mata Harin ja Bondin avioton lapsi Mata Bond (Joanna Pettet) ja pari muuta tyyppiä.
Seuraa totaalista sekoilua eli eri ohjaajien tekemiä pätkiä eikä mikään juuri liity mihinkään. Flemingin alkuperäisestä romaanista on mukana vain Sellersin ja Orson Wellesin välinen korttipeli.

Niin, Sellers ja Welles vihasivat toisiaan syvästi eivätkä voineet olla samoissa kuvissa. Sellers myös katosi aina välillä kuvauksista kunnes lopetti kokonaan kesken filmausten. Arvatkaapa näkyykö se todella outoina leikkauksina lopputuloksessa
Woody Allen nähdään pikaisesti leffan alussa ja sitten ihan lopussa mies pääsee hetkeksi sekoilemaan. Allen kutsui tuotantoa hullujenhuoneeksi ja katuu edelleen osallistumistaan.
Mies oli kärsinyt jollain lailla kaikissa kolmessa elokuvassa missä oli tähän mennessä ollut mukana mikä johti päätökseen alkaa ohjata omia elokuvia. Ota rahat ja juokse kässäri syntyi hotellihuoneessa Royalen kuvausten venyessä.

On Casino Royalessa jotain hyvääkin. Osa vitseistä toimii, Sellers ja Allen ovat välillä hauskoja, lavastukset ja vempeleet on hienoja ja on tässä vaan taas ihan helvetisti kauniita naisia mukana.
Lopun kaaokseen on kutsuttu mukaan koko vitun Lontoo ja vielä se kuuluisa keittiön allaskin.

Bondin nimi houkutti teatteriin kuitenkin sen verran porukkaa, että elokuva tuotti maailmanlaajuisesti 40 miljoonaa. Osasyynä tähän oli viisas päätös jättää kriitikkojen ennakkonäytökset väliin
Hullu projekti ja heikko mutta hiton mielenkiintoinen elokuva!

[rautapuoli]

^
Kerran nähty, en muista mitään, mutta jostain syystä ihan iski. Pitänee katsella vielä joskus uusiksi. Ja onneksi Woody Allenia oli siinä ihan vain vähäsen.

[aTomiK]

Ota rahat ja juokse (Take the Money and Run, 1969)
https://www.imdb.com/title/tt0065063/

Allenin ensimmäinen elokuva missä mies käsikirjoittajana, ohjaajana sekä näyttelijänä.

Kyseessä ilmeisesti myös ensimmäinen laajan levityksen saanut mockumentary tyylin leffa koskaan ja tässä oikeastaan syntyy Allenin kovan onnen mokailija hahmo mitä hän on esittänyt enemmän tai vähemmän koko uransa ajan.
Tässä filmissä tyypin nimi on Virgil Starkwell joka ajautui rikosten tielle heti pikkupoikana ja kuten arvata saattaa menee keikat aina pieleen ja vankila kutsuu tuon tuostakin.
Virgil saa kuitenkin jopa naisen itselleen, kun todella kauniin Janet Margolinin esittämä Louise rakastuu tähän ja pyöräyttää lapsenkin.

Dokumenttien tyyliin leffassa on niin kertojaa, haastatteluja sekä sitten lisäksi sitä perinteistä normaalia elokuvan kerrontaa mukana.
Vitsejä sataa oikealta ja vasemmalta eikä kaikki aivan uppoa mutta muutaman kerran piti kyllä naureskella.

Parhaimpia juttuja oli alussa esitetty Virgilin sellonsoitto harrastuksesta kertova pätkä, kun mies yritti pysyä mukana soittokulkueessa tuolin sekä soittimensa kanssa.
Hauskaa oli myös seurata kaverin pakoyritystä vankilasta. Virgil veistää saippuasta aseen ja pääsee jopa ulos asti mutta tietysti ase alkaa vaahdota sateessa.
Mies suostuu myös koekaniiniksi uuden rokotteen testaukseen jotta pääsee ehdonalaiseen. Homma menee hyvin mutta rokotteen sivuvaikutuksena Virgilistä tulee muutamaksi tunniksi rabbi.

Kyllä tämä ihan ok leffa kreisihuumorin ystäville on mutta muistaakseni vielä parempaa oli tulossa.

[aTomiK]

Bananas - minä ja vallankumous (Bananas, 1971)
https://www.imdb.com/title/tt0066808/

Edelleen saatanan hauska elokuva ja ehdottomasti yksi Allenin parhaista tämä Fielding Mellishin tarina.

Woody on siis kyseinen heppu joka testaa työkseen ison firman tuotteita ja mokailee tietenkin armottomasti hommissaan.
Kaveri tapaa aktivistin nimeltä Nancy (Allenista kuvaushetkellä eronnut Louise Lasser), lyhyt suhde päättyy mutta Fielding lähtee silti San Marcosiin missä on tapahtunut vallankaappaus.
Mellish pääsee kenraali Vargasia tapaamaan minkä jälkeen ajautuu kapinallisten leiriin ja nousee lopulta presidentiksi asti.

Ja totta kai matkan varrella tapahtuu kaikkea mahdollista sekä mahdotonta mutta ennen kaikkea hauskaa piisaa.
Allenin ilmeet ja eleet pistää jo yksin nauramaan joiden lisäksi kynä on ollut terävänä sillä ihan pieniä suvantokohtia lukuun ottamatta tämä on jatkuvaa vitsien ilotulitusta.

Bananas alkaa Vargasin vallankaappauksella mikä kerrotaan urheilulähetyksen tavoin selostajineen ja kommentaattoreineen. Kuolevalta pressalta otetaan vielä viimeinen haastattelu.
Mellish pornolehtiostoksilla on ihan klassikkokohtaus. Mies selailee lehtiä ja aina kun eräs mummo katsoo selailee Mellish Time lehteä.
Kassalle otetaan mukaan Newsweek ja muuta kamaa sekä yksi Orgasm. Totta kai myyjä sitten huutaa kaverilleen, että "paljonko Orgasm maksaakaan, tyyppi tahtoo ostaa Orgasmin!"

Metrossa iskee pari rosmoa ja toista esittää tuolloin vasta uransa alussa ollut Sylvester Stallone. Mellish luulee jo hoitaneensa tyypit mutta joutuu ahdinkoon ja tarjolla taas mahtavia ilmeitä.
Terapiassa mies kertoo varastaneensa nuoruudessa sokeainkirjoituksella kirjoitetun pornolehden josta oli hinkannut tuhmia kohtia
San Marcosissa ollaan sitten viimein kapinallisten leirillä missä Fielding mokailee ankarasti mutta oppii pikkuhiljaa ja saa arvostusta. "Suck out the poison" pätkä ja nukutusjutut on klassikoita.

Viimein saadaan taas vallanvaihto mutta kapinallisten johtaja Esposito ei ole edellistä diktaattoria kummempi, ehkä jopa hullumpi.
Tyyppi määrää heti pari uutta lakia: valtion uusi pääkieli on ruotsi ja alusvaatteet tulee vaihtaa puolen tunnin välein

Kreisihuumoria siis riittää ja meno on juuri niin poliittisesti epäkorrektia kuin pitääkin. Välissä nähtävä New Testament savukemainos sai National Catholic Office for Motion Pictures ( ) puljun takajaloileen ja filmi sai luokittelun C eli Condemned.

Tanskassa ja täällä meillä elokuvan nimeen lisättiin tuo "minä ja vallankumous" josta Allen kuuli ja jatkossa elokuviensa levitykseen laitettiin ehto, että tällaista ei sitten enää tehdä. On se tarkka kaveri
Elokuvajulisteen on taiteillut Jack Davis jonka ainakin MAD -lehden lukijat muistaa varmasti.

[speKtacle]

Joo Bananas on pirun hyvä ja aloitti kovan putken Woodyn hauskimpia elokuvia: Everything You Always Wanted to Know About Sex * But Were Afraid to Ask (1972), Sleeper (1973) ja Love And Death (1975) kuuluvat kreisikomedian aateliin kaikki. Tämän jälkeen tuli Annie Hall ja draama vei kovimman hulluttelun. Taitaa olla oikeastaan vasta Deconstructing Harry (1997) jossa revitellään taas kunnolla. Ja siis ei ole tarkoitus mollata Woodyn draamoja lainkaan, sieltä löytyy hemmetin kovaa kamaa tietysti.

[aTomiK]

Kerta vielä, Sam (Play It Again, Sam, 1972)
https://www.imdb.com/title/tt0069097/?ref_=nv_sr_2

Tämä oli hyvä Allenin näytelmään perustuva elokuva ja ohjaajana aina pätevä Herbert Ross.

Woody on tällä kertaa Allan Felix niminen heppu jonka vaimo on parin avioliittovuoden jälkeen ottanut ja lähtenyt. Miestä masentaa ja paras kaveri Dick (Tony Roberts) sekä tämän vaimo Linda (Diane Keaton) yrittää piristää.
Kaksikko yrittää löytää Allanille seuralaisia mutta mies mokailee aina sen verran rajusti ettei naisia kiinnosta. Lindan kanssa Allan kuitenkin tulee juttuun ja kun Dick on täysin työhönsä uppoutunut alkaa kaksikko pikkuhiljaa lähentyä.

Harvemmin nähty Woody elokuva mutta ei ollenkaan hassumpi siis. Vitsejä tulee liukuhihnalta ja Allen vetää sitä tuttua neuroottisen epävarmaa tohelo rooliaan ja tekee sen täydellisesti.
Mies on elokuvakriitikko ja Casablanca niin tärkeä elokuva, että kaveri kuvittelee Humphrey Bogartin aina välillä vierelleen neuvoja jakelemaan. Ei ole kuitenkaan helppoa Allanin alkaa toteuttaa itsevarman elokuvatähden ohjeita.
Kaapit on täynnä kaikenlaisia pillereitä, viinaa mies ei kestä ollenkaan eikä ulkoinen olemuskaan ole sieltä seksikkäimmästä päästä. Aivan Bananas leffan tyyliseen revittelyyn tässä ei mennä mutta hauskaa piisaa.

Robertsista ja Keatonista tuli tärkeitä näyttelijöitä Allenin uralla ja Diane on yllättävän hyvännäköinen näissä varhaisissa rooleissaan. Samana vuonna oli myös Kummisedässä.
Tämä oli jo toinen Allen elokuva mikä kuvattiin New Yorkin sijaan San Franciscossa ja tällä kertaa siihen oli syynä Nykissä tuolloin vallinnut elokuvaväen lakko. Helposti tätä voi suositella Woodyn 70-luvun kaman faneille.

[aTomiK]

Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää seksistä, mutta et ole rohjennut kysyä (Everything You Always Wanted to Know About Sex * But Were Afraid to Ask, 1972)
https://www.imdb.com/title/tt0068555/

Lisää Woodya ja tällä kertaa ollaan episodielokuvan parissa jonka seitsemästä jaksosta osa on pirun hyviä mutta muutaman vitsit saa aikaa pelkkää hymähtelyä.
Elokuva perustuu tohtori David Reubenin kirjaan mutta vain nimellisesti sillä kyseessä oli Allenin kosto Reubenin varastettua eräässä haastattelussa Ota rahat ja juokse filmissä olleen vitsin.

Parhaat episodit nähdään elokuvan alussa ja lopussa:

Do Aphrodisiacs Work? jutussa Allen on kuninkaan paskoja vitsejä laukova narri joka tahtoo panna kuningatarta. Mies saa käsiinsä lemmenjuomaa mutta siveysvyö aiheuttaa hankaluuksia.
What is Sodomy? jaksossa Armenialainen heppu tuo lampaansa Gene Wilderin esittämän lääkärin luo ja tämä aloittaa suhteen eläimen kanssa. Perhe-elämä tästä tietysti kärsii. Wilder on ihan huikeassa vedossa tässä ehkä leffan parhaassa tarinassa.
Why Do Some Women Have Trouble Reaching an Orgasm? tulee seuraavana ja tässä Allen kunnioittaa italialaista elokuvaa. Dialogi käydään italiaksi ja jutussa Allenin vaimo syttyy panohommiin vain yleisellä paikalla.

Are Transvestites Homosexuals? ja What Are Sex Perverts? ovat heikompaa kamaa. Ensin mainitussa mies pukeutuu kyläillessä rouvan vaatteisiin ja jälkimmäisessä ollaan tv-showssa.

Are the Findings of Doctors and Clinics Who Do Sexual Research and Experiments Accurate? toimii taas hyvin kun Allen ja naistoimittaja matkaavat hullun seksitutkijan kartanoon.
Kellarista löytyy ihmiskokeita joka lähtöön ja kaaosta seuraa kun paikka räjähtää ja mammuttitissi lähtee kylille lahtaamaan sakkia.
Leffa loppuu What Happens During Ejaculation? jaksoon jossa aivojen toimintaa ohjaa ryhmä ihmisiä kontrollipöydän takana ja nyt olisi isäntä saatava kiihottumaan ja veitikka nousemaan.
Burt Reynolds kuuluu henkilökuntaan ja Allen on yksi siittiöistä jota hirvittää mahdollinen siemensyöksy.

Mukavaa hassuttelua tämä edelleen on vaikka ehkä hieman vanhentuneelta tuntuukin. 2 miljoonan budjetilla tehty elokuva oli menestys takoen yksistään Amerikassa jo 18 miljoonaa taalaa.

[aTomiK]

Unikeko (Sleeper, 1973)
https://www.imdb.com/title/tt0070707/

Allen goes sci-fi, kun mies esittää 1973 syväjäädytettyä terveysruokakauppiasta joka herätetään 200 vuotta myöhemmin vuonna 2173.
Amerikkaa johtaa diktaattorimaisesti mystinen The Leader ja monenlaisten kommelluksien jälkeen Woody pääsee osaksi vastarintaliikettä ja salaista Aires -projektia selvittelemään.

Hauska oli jälleen seurata Allenin temppuilua sekä kompastelua futuristisissa lavasteissa ja suurin osa one-linereistakin osuu maaliin.
Diane Keaton nähdään jälleen naispääosassa ja pärjää hyvin hänkin.

Woody esiintyy leffassa pitkän pätkän talousrobottina ilman vuorosanoja ja osoittaa, että olisi ollut ihan pätevä äijä myös mykkäelokuva aikakaudella.
Leffassa nähdään paljon futuristisia rakennuksia, kulkuneuvoja ja muita vempaimia. Jättihedelmiä ja kasviksiakin löytyy ja orgasmatron nimisen laitteen soisi löytyvän jokaisesta kodista

Sleeper kuvattiin Coloradon maisemissa joten jos ajattelee, että kaikki Allen leffat on vain New Yorkissa kuvattua höpöttelyä niin on melkoisen väärässä.
Oikein pätevä filmi joka ylitti budjetin mutta maksoi silti vain noin kaksi miljoonaa. Tuottoa tuli 18 miljoonaa joten kaikki hyvin Allenlandiassa.

[Tina DeMona]

^Sleeper taitaa olla ainut Allen-leffa (no, Antz -animaation lisäksi) mikä minulta hyllystä löytyy, ja se on kyllä oikein mainio scifikomedia!

[aTomiK]

Sota ja rakkaus eli älkää ampuko Napoleonia (Love and Death, 1975)
https://www.imdb.com/title/tt0073312/?ref_=fn_al_tt_1

Tässä hassuttelussa ollaan 1800-luvun alun Venäjällä ja elokuva starttaa, kun Boris (Allen) kertoilee hauskasti lapsuudestaan sekä esittelee hullunkurisen perheensä.
Hypätään nopeasti ajassa ja Napoleon on hyökännyt Itävaltaan joten pelkurimainen Boris joutuu rintamalle, tolloilee harjoitusleirillä mutta ratkaisee sitten vahingossa koko paskan.
Piti revetä oikein kunnolla, kun heppu on lähdössä sotaväkeen ja miehellä on mukanaan haavi ja perhoskokoelma
Boris onnistuu panemaan hottista Alexandrovnaa (Olga Georges-Picot) mutta rakastaa serkkuaan Sonjaa (Diane Keaton) ja pääsee lopulta tämän kanssa naimisiin.
Napoleon kuitenkin iskee jälleen ja loppuelokuva vietetäänkin salamurhan suunnittelun ja ei niin onnistuneen toteutuksen parissa.

Todella hyvää läppää ja kivoja kommelluksia sisälsi tämäkin 70-luvun Woody elokuva. Saattoi hyvinkin olla, että en ollut tätä aiemmin nähnytkään.
Toki tässä on helvetisti viittauksia venäläiseen kirjallisuuteen ja mm. useisiin Bergman filmeihin enkä tiedä niistä hittojakaan mutta se ei estä viihtymästä elokuvan parissa.
Score koostuu pelkästään Prokofievin sävellyksistä mikä kuitenkin sopii tähän täydellisesti.

Allen on taas mahtivireessä ja dialogi täynnä loistavia pikkuvitsejä, heittoja ja huomioita rakkaudesta, kuolemasta sekä elämästä noin ylipäätään.
Cast vetää hienosti vaikka mukana on helvetisti ihan outoa porukkaa. Georges-Picot on kyllä sexy ja nähdään myös korsetissa, nainen teki itsemurhan 57-vuotiaana 1997.
Suspirian, Phantom of the Paradisen ja Shock Treatmentin ihana Jessica Harper on myös mukana pikkuroolissa loppuhetkillä.

Leffaa kuvattiin Rankassa ja Unkarissa missä oli vaikeuksia monikansallisen tekijäporukan sekä sään kanssa ja ruokamyrkytyksiäkin riitti joten Allen päätti jatkossa kuvata elokuvansa New Yorkin lähistöllä.
Tuottoa tuli kolmen miljoonan budjetilla se perinteinen 20 miljoonaa taalaa.

Mainitsin Bananas leffan kohdalla ettei Woody tykännyt Tanskan ja meikäläisten käännösnimen lisäyksistä ja päätti ettei niitä enää saa tehdä mutta tässähän on taas sooloiltu ihan huolella.
Täytyy olla niin, että tuo kielto on tullut voimaan vasta jossain myöhemmässä vaiheessa.

[Invictus]

Pidin kyllä aikanaan Sodasta ja rakkaudesta, omia suosikkeja Allenin tuotannosta ja ainakin muistaakseni ihan hyvin nauratti. Ei Allenin leffat itselle mitään komedian parhaimmistoa muuten juurikaan edusta, esim. Bananas ei juuri iskenyt.

Myöhemmistä leffoista Small Time Crooks nauratti perinteisemmällä otteellaan. Kuin myös Whatever Works.

[aTomiK]

Molemmat näkemättä mutta tulevat vastaan sitten joskus