[aTomiK]

Jutellaan täällä teinielokuvien kuninkaan, John Hughesin leffoista. Tuo otsikon Shermer, illinois on kuvitteellinen Hugheslandia minne mies tapasi sijoittaa lähes kaikkien elokuviensa tarinat.
Johnille kaikki kaikessa oli perhe joten hän työskenteli lähinnä öisin, kahvia juoden ja ketjussa tupakkia poltellen radion samalla pauhatessa brittipoppia. Näin hänelle jäi päivisin aikaa perheen kanssa oleskeluun.
Tuo työtapa lienee kuluttanut aikamoisesti joten ennenaikainen kuolema vuonna 2009 ei sillä lailla enää yllätä.

Miehellä oli tapana kirjoittaa omasta elämästään eli suurin osa hänen elokuviensa henkilöistä, tapahtumista ja tapahtumapaikoista perustuu todellisiin juttuihin joiden toteutumista hän vahti tarkasti.
Lähes kaikki hepun filmit olen nähnyt mutta aloitellaan uusintakierrosta sieltä ihan alusta. John jätti rahakkaan pestin mainostoimistossa 70-luvulla jotta pystyi keskittymään kirjoittamiseen.
Hän pääsi töihin National Lampoon lehteen ja sitä kautta avautui mahdollisuus tehdä ensimmäinen elokuvakäsikirjoitus. National Lampoonin toinen elokuva olisi Class Reunion mikä julkaistaisiin neljä vuotta jättihitti Delta-jengin (Animal House, 1978) jälkeen...

[aTomiK]

Luokkakokous (National Lampoon´s Class Reunion, 1982)
http://www.imdb.com/title/tt0084395/ http://www.fixgalleria.net/release.php?id=877

John Hughes päätti pilailla Class Reunionissa 80-luvun alun suosikkigenreillä kohteenaan seksikomediat sekä slasher leffat.
Tulos on vain turhan vaisu, koska ylilyöntejä vältellään vaikka homman olisi kuulunut olla päinvastoin. Yleisö olisi ilman muuta odottanut paljasta ihoa sekä verellä läträtystä esikuvien tapaan.
Elokuvan ohjasi Michael Miller jonka tunnetuin työ lienee samana vuonna valmistunut Norris jännäri Silent Rage.

Tarina alkaa vuodesta 1972, kun Lizzie Borden High:n oppilaat pilailevat nörtin oppilaan, Walter Baylorin (Blackie Dammett) kustannuksella nöyryyttäen hänet totaalisesti.
Tästä hypätään kymmenen vuotta eteenpäin kyseisen porukan luokkakokoukseen ja nyt on tullut mielisairaalasta karanneen Walterin hetki kostaa.

Leffan castissa ei ole mukana suuria nimiä vaikka Michael Lernerin ja mm. loistavassa Autohuijarit (1980) filmissä aiemmin näytelleen Gerrit Grahamin jotkut saattavat tietää. Delta-jengistä oli mukaan saatu Stephen Furst.
Kauhuelokuvista selkeimmin kyytiä saavat Manaaja, Carrie, Dracula elokuvat sekä tietenkin Halloween. Oikeasti hyvät vitsit on harvassa mutta välillä osutaan myös maaliin.
Naurahdin ääneen kohtauksessa, kun Walter aikoo tappaa luokan kuumimman, Meredithin (Shelley Smith). Tähän Furstin esittämä Hubert laukoo: "Saammeko nähdä hänet alasti ennenkuin tapat hänet?".
Toisessa kohtauksessa luokan Transilvanialainen vaihto-oppilas Egon (Jim Staahl) pyytää erästä mimmiä sekstailemaan ja tämä vastaa "En voi, mulla on se aika kuukaudesta". Egonilla huikea ilme tuon kommentin jälkeen

Class Reunion alkaa menevästi kun Gary U.S. Bondsin rokki soi ja päähenkilöt esitellään vuosikirjan sivuilta. Itse tapahtumapaikka on hieno vanha kartano/koulu.
Filmin hauskimmiksi hahmoiksi nousee lopulta pössyttelevä parivaljakko jotka ei muista edellisestä kymmenestä vuodesta mitään. 80-luvun elokuvissa oli paljon viittauksia 50-lukuun ja tässäkin solistivieraana esiintyy Chuck Berry.
Vaikka leffa tuotti kymmenen miljoonaa, se oli totaalinen pettymys Animal Housen tuotettua käsittämättömät 140 milliä ja näin Hughesin elokuvaura alkoi mollivoittoisesti mutta onneksi sitä ei kuopattu.
Hughes itse sanoi, että hänet ulkoistettiin elokuvan teon aikana ja kässäri teurastettiin. Ohjaaja Miller kärsi luultavasti eniten, kun miehen cv:ssä näyttää olevan tämä jälkeen lähes pelkkiä tv-töitä.

[aTomiK]

Varokaa, isä on irti! (Mr. Mom, 1983)
http://www.imdb.com/title/tt0085970/

Jack (Michael Keaton) on lomautettu autotehtaan insinöörin toimestaan ja samalla vaimo Caroline (Teri Garr) pääsee töihin mainostoimistoon.
Näin Jack jää koti-isäksi hoitamaan taloutta ja perheen kolmea lasta. Mies ei tiedä kotihommista tuon taivaallista mutta siperia opettaa.

Mr. Mom on yllättävän pienen yleisön tiedossa oleva 80-luvun alun perhekomedia. Sen on arvoiltaan vanhoillinen mutta kyllä asiat vielä leffan tekoaikaan oli aika pitkälle niin kuin ne tässä esitetään.
Cast on erittäin onnistunut. Keaton on loistovedossa tehtyään vuotta aiemmin läpimurron klassikossa Yövuoro (Night Shift, 1982).
Garr on ihana ja sivurooleissa nähdään monta tuttua naamaa Martin Mull:ista Christopher Lloyd:iin. Lapsinäyttelijätkin on valittu huolella eli homma ei jää heistäkään kiinni.

Jackin mokailu alkaa jo vanhimman lapsen kouluun viennissä ja supermaketissakaan ei ole ilmeisesti ennen tullut käytyä ja kaaos on valmis.
Leffan hauskimmassa kohtauksessa tapahtuu paljon: liian täyteen sullottu pyykkikone on räjähtämäisillään, tv-korjaaja saapuu, lapset kokkaa ja ruoka palaa pohjaan, tuhoeläinten hävittäjä ja vedenlämmittäjän korjaaja saapuvat, perheen pienin syö purkillisen chiliä ja imuri nimeltä Jaws pääsee irti.
Pikkuhiljaa Jack oppii kotihommien niksit Rocky tunnarin soidessa taustalla, pääsee kiinni saippuasarjoen maailmaan ja pelaa korttia naapurirouvien kanssa, panoksena tottakai kauppojen alennuskupongit.
Ikävyyksiä on kuitenkin tiedossa, kun Jack saa kuulla Carolinen pomon vikittelevän vaimoaan ja mustasukkaisuus iskee. Jackia jahtaa puolestaan kuuma eronnut milffi Joan (Ann Jillian).

Leffa sai alkunsa, kun nykyään todella korkean profiilin tuottaja, tuolloin uraansa aloitellut Lauren Shuler Donner tykästyi John Hughesin National Lampoon teksteihin ja ehdotti sopimusta.
Tyypit soittelivat ja John kertoi omiin kokemuksiinsa perustuvasta ideasta jossa insinööri joutuu koti-isäksi. Kaksikko sai idean myytyä eteenpäin mutta joutui ottamaan mukaan mm. Aaron Spellingin jonka alaisena Hughes työskenteli.
Tämä maksoi sen, että Hughes ulkoistettiin jo toisessa elokuvassa peräkkäin, kun Spelling & co palkkasi tutut tv-käsikirjoittajat laimentamaan alunperin huomattavasti piikikkäämpää tarinaa.
Kässärissä näkyy siitä huolimatta paljon Hughesille tyypillisiä juttuja kuten pieniä nerokkaita heittoja, perhearvoja ja lapsia jotka ovat periaatteessa viisaampia kuin heidän vanhempansa.

Mr. Mom menestyi lippuluukuilla hyvin ja kassaan kilisi lähes 65 milliä. Ei leffasta ihan klassikoksi ole mutta mainio cast ja useat hauskat vitsit takaavat hauskan puolitoistatuntisen.

[Exterminator]

^ Enpä ollut itsekään tuollaisesta pätkästä vähääkään tietoinen, vaikka komediat kovasti kiinnostavat. Hyvä, että tätä kautta löytyy kaikenlaista. Mukavia tietopaketteja mukana näissä aTomiKin arvioissa, muuten

[aTomiK]

Koitetaan jotain aina keksiä. Leffojen taustat, tekijätiimit ym. kiinnostaa joskus jopa itse elokuvaa enemmän

[aTomiK]

Faijalla hommat hanskassa (National Lampoon´s Vacation, 1983)
http://www.imdb.com/title/tt0085995/

Uusintakatselussa eka Vacation mikä perustuu John Hughesin vuonna 1979 kirjoittamaan Vacation ´58 tarinaan mikä julkaistiin National Lampoon lehdessä.
Elokuva on komediaklassikko ja perheroadmovie tyylilajin pioneeri. Alkuperäisessä tarinassa Griswoldin perhe matkaa Disneylandiin mutta tuo jouduttiin muuttamaan leffakässäriin johon Hughes kehitteli Walley Worldin.

Chevy Chase on hurjassa vedossa mutta myös muut tekee nautittavaa työtä. Tällä kertaa erityisesti autokauppiaan roolissa oleva Eugene Levy huvitti suuresti. Ja Family Trucksterin värihän oli yököttävä metallic pea
Chevyn nukahtaminen auton rattiin on myös täydellistä komediaa. Hughes tyyliin lapset lyövät taas viisaudessaan aikuiset, ainakin perheen isän, sata nolla.
Perheen äitiä esittävä Beverly D´Angelo näyttää ihoa mutta Chaselle välillä ilmestyvää Ferrarilla ajelevaa haavetyttöä esittävä supermalli Christie Brinkley tahtoi pitää tisunsa piilossa. Viisas ratkaisu tietysti mallinuran kannalta.



Elokuva sai ensi-iltansa hyvin lähellä Mr. Mom leffan vastaavaa ja tämänkin tuotto ylitti 60 miljoonan dollarin rajan. Näin John Hughes oli käsikirjoittanut kaksi menestysleffaa mitkä julkaistiin samaan aikaan.
Mies oli saanut näin itselleen hyvät neuvotteluasemat ja teki kahden filmin diilin. Tällä kertaa hän saisi itse myös ohjata eli kaikki olisi Johnin omissa käsissä.

[aTomiK]

Ennen omia ohjaustöitään John pääsi osallistumaan merirosvoelokuvan Seikkailujen saari (Nate and Hayes aka Savage Islands, 1983) käsikirjoitushommiin, mitä ilmeisimmin dialogipuolella autellut.
En lähtenyt tätä nyt uusimaan mutta kyseessä on kohtalainen seikkailuleffa jonka tarina perustuu tosielämän henkilöön nimeltä Bully Hayes joka vaikutti 1800-luvun puolivälissä.

Tommy Lee Jones on pääroolissa mainio ja Max Phipps hyvä vihollinen. Michael O´Keefen virnuilut sitä vastoin ärsyttää.
Indiana Jones tästä tulee mieleen ja alun kohtaus on ryöstetty suoraan Raidersista. Tässä oli sitten puolestaan köysisilta kohtaus ennen Tuomion temppeliä.
Muutamat hienot lavasteet on rakenneltu ja Fidzisaarten sekä Uuden-Seelannin maisemat tietenkin miellyttää. Kuten sanoin, ihan ok tapaus mutta budjetin pienuus näkyy ja tarinassakin olisi saanut olla enemmän potkua.

[Invictus]

Nate and Hayes oli kyllä todella positiivinen yllätys, kun tuli pari vuotta sitten tv:sta. En yleensä jaksa innostua tämän henkisistä leffoista mutta tämä oli kyllä mainio tapaus.

[Tina DeMona]

Minullekin Nate & Hayes toimi oikein kivasti. Pitäisikin hankkia kokoelmiin. Edes kohtalaisia merirosvotekeleitä ei kuitenkaan puissa kasva.

[aTomiK]

Synttärit (Sixteen Candles, 1984)
http://www.imdb.com/title/tt0088128/?ref_=nv_sr_1 http://www.fixgalleria.net/release.php?id=5626

Vanhemmat unohtavat Samanthan (Molly Ringwald) 16-vuotis syntymäpäivät isosiskon häähumun vuoksi mikä ottaa koville.
Koulussa ja rakkausrintamalla tapahtuu kuitenkin sen verran isoja asioita, että Samin synttäreistä tulee lopulta ikimuistoiset.

Sixteen Candles elokuvassa John Hughes puhkesi sitten heti kukkaan kun kaikki langat oli omissa käsissä. Kyseessä on lähes täydellinen teinileffa mikä ei kulu vaikka sen katsoisi kuinka monta kertaa.
Elokuva on roolitettu täydellisesti. Hughesilla oli Ringwaldin kuva seinällä jo siinä vaiheessa kun hän kirjoitti filmin tarinan ja kuvaushetkellä 15-vuotias näyttelijätär tekee täydellistä työtä.

Ihana Molly Ringwald


Koulun nörttiporukan kuningasta Farmer Tediä esittää Anthony Michael Hall. John oli jo nähnyt Vacation leffan ennen Sixteen Candles käsikirjoitusta joten hänellä oli Hall mielessä hahmoa luodessaan.
Ja tämä vetää homman kotiin loistavasti. Kaverin itseluottamus on taivaissa ja puhelahjojensa avulla hän pääsee kokemaan kaikenlaista. Kaveri on täysi pelle mutta viisas pelle.

Farmer Tedin kaveripiiriin kuuluvat Bryce (John Cusack) ja Cliff (Darren Harris)


Samanthan ihastuksen kohdetta näyttelee Michael Shoeffling eikä ole epäselvää, etteikö heppu ole ollut kaikkien 80-luvun teinityttöjen suuri suosikki.
Muutenkin kaikki castissa on ykkösluokkaa aina Samanthan perheenjäsenistä Gedde Watanaben hulvattoman hauskasti tulkitsemaan vaihto-oppilas Long Duk Dongiin.
Hughes muisti koulumaailman säännöt sekä freshmanien, sophomore porukan ja seniorioppilaiden erot ja palkkasi rooleihin oikeanikäistä väkeä.
Yleensähän teinileffojen rooleissa nähdään jo selvästi yli parikymppistä sakkia.

Hughes myös rikkoo useita genreleffojen kirjoittamattomia sääntöjä. Katsokaa elokuva niin tunnistatte ne
Elokuvan dialogi vilisee loistavia huomioita ja one-linereita. Yksi hauskimmista hahmoista on Samanthan pikkuveli Mike (roolissa Justin Henry) joka latelee totuuksia ja kaiken lisäksi diggaa hevirokista.
Tapahtumapaikat on valittu huolella, muoti on ässää, kampaukset kohdillaan ja elokuviensa musiikkivalinnoissa Hughes on aina osunut nappiin.
Ne on ne kaikki pienet yksityiskohdat jotka aina loppupeleissä kasvavat arvoon arvaamattomaan.

80-luvun huoneissa oli tyyliä!


Sixteen Candles paljastaa jo todella paljon Hughesista sillä tämä ei ole miehen ainoa elokuva missä aikuiset unohtavat jotain todella tärkeää.
Tämä ei ole myöskään ainoa leffa jossa päästään erittäin syvälle koulubussien omalaatuiseen universumiin. Mies pyörittelee paljon samoja asioita mutta löytää niihin uusia näkökulmia.
Jos jostain täytyy valittaa sen täytyy olla elokuvan loppupuolen hetkellinen keskittyminen Samanthan siskon häihin mutta sekin on ohi nopeasti jonka jälkeen leffa saa täydellisen lopun.

Tällä kertaa teattereissa ei tullut isompaa menestystä mutta videojulkaisunsa jälkeen leffa löi täysillä läpi ja siitä on tullut aikansa rakastetuimpia teinikuvauksia.

[Invictus]

Ringwald Vituttaa just kun muuten hyvät leffat toi muija pilaa. Tai ei tietenkään kokonaan pilaa mutta olisivat parempia ilman tuota. Vituttaa jossain Breakfast Clubissakin Ringwaldin hehkuttamista joksikin koulun kaunottareksi.

[aTomiK]

Eihän sillä mitkään "perinteisen" kaunottaren kasvot ole mutta mulle toimii. Saapa nähdä miten potkii Breakfast Club vuonna 2016, itellä ollut hieman vaikeuksia tuon leffan kanssa aiemmin.

[aTomiK]

Breakfast Club (1985)
http://www.imdb.com/title/tt0088847/

Shermer High School, Illinois. 24 maaliskuuta 1984. 5 nuorta joutuu viettämään lauantain jälki-istunnossa rehtorin valvonnan alaisena.
Tyypit on kaikki eri piireistä mutta päivän aikana jotain yhteistäkin löytyy.

Kyllä täytyy sanoa, että Breakfast Club toimi nyt paremmin kuin koskaan. Se on edelleen paikoitellen turhan näytelmällinen ja saarnaava
mutta enimmäkseen homma toimii kuin se kuuluisa junan vessa.



Cast on todella kova eikä se petä millään tasolla. Molly Ringwald ja Anthony Michael Hall olivat Hughesille vanhoina tuttuina jo varmoja tapauksia mutta muita piti hieman miettiä.
Judd Nelson tuli jo harjoituksiin sellaisella asenteella, että häntä ei voinut sivuuttaa Benderin roolista. Emilio Estevez oli jo tehnyt nimeä ja olisi halunnut näytellä Benderiä mutta tyytyi urheilijan rooliin.
Ally Sheedy heittäytyi heti täysillä sekoboltsiksi Allisoniksi. Paul Gleason on mahtava vittumaisena reksinä ja talonmiestä esittää jo Sixteen Candlesissakin nähty John Kapelos.

Hughes oli todella avoin näyttelijöiden kommenteille mikä on tietysti erittäin harvinaista.
Vaikka leffa oli Johnin lempilapsi jota mies hioi pitkään useine eri versioineen, monet hienot yksityiskohdat kehittyivät nimenomaan näyttelijöiden ideoista.
Elokuva tunnetaan tietysti myös Simple Mindsin esittämästä biisistä "Don´t You (Forget About Me)" jota bändi ei aluksi suostunut soittamaan.
Keith Forseyn (vastaa myös monista muista hienon soundtrackin biiseistä) kirjoittama kappale nousi lopulta USAn ykköseksi.

Breakfast Club käsittelee rankkojakin aiheita ja jouduttiin julkaisemaan R-ratingilla kielenkäytön vuoksi.
Hughes sanoi, että hänellä on hallussaan elokuvan kolmetuntinen versio ja että se on loistava. Olisihan tuo kiva joskus nähdä mutta tuskinpa tulee saataville.
Filmi tuotti nelisenkymmentä miljoonaa millin budjetilla joten studio taisi olla tyytyväinen.
Cast sai myös kunniaa ja heitä sekä St. Elmo´s Fire leffan porukkaa alettiin kutsua nimellä Brat Pack josta taisi olla lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä.

Samalla, kun John teki töitä Breakfast Clubin eteen hän käsikirjoitti kiireellä myös Vacation jatko-osan Mieletön kesis.
Sekin siis voisi olla vielä paljon parempi jos hepulla olisi ollut aikaa keskittyä tapaukseen.

[Invictus]

Mieletöntä kesistä ei kyllä enää paljon paremmaksi voi saada!!!

[Exterminator]

^ Ai tuokos tämän suomenkielinen nimi oli? Breakfast Club on todella tutulta kuulostava nimi, vaikka en olekaan nähnyt. En oikein tiedä, miksi. Selkeä mokahan tämä on.

Muistellaan samalla sen verran, että Judd Nelson ei minulle oikein koskaan toiminut Brooke Shieldsin vastapelurina ysärin sitcomissa Hei, olen Susan. Ja vasta jossain vaiheessa tajusin, mistä se johtuu: Nelson on useita senttejä lyhyempi kuin Shields. Siksi jotenkin ei tuntunut alitajuisesti sopivalta romanttiselta parilta