Hohtoloota

Mystinen suomalainen elokuvafoorumi
Tänään on To Heinä 19 2018 10:31


Etusivu » Foorumit » Elokuvat - yleistä


Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 59 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4  Seuraava
Kirjoittaja
Etsi tätä:
Viesti

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 7181

Viesti Lähetetty: Su Helmi 07 2016 13:42 
Ylös  
Kuva
Korjataan yksi Lootan suurimmista epäoikeudenmukaisuuksista ja luodaan Timpalle oma ketju. Minä voin sanoa tähän sen, että Kuurankukka oli hyvä biisi ja Tuttu juttu aivan kelpo viihdeohjelma. Mutta niistä miehen elokuvista täällä enemmän.

Vuonna 85
Kuva Kuva Kuva Kuva Kuva
http://www.imdb.com/title/tt2088974/?ref_=ttfc_fc_tt

Arvosana siis viisi Pekkoa viidestä. Ranskalaisilla olen tiivistänyt, mitä olin mieltä tästä. Jos haluaa pidemmän version, niin löytyy sellainenkin spoilereista. En kuitenkaan sitä suosittele. Ei välimuotoa tällä kertaa, pahoittelen.

- Jokainen kohtaus vitutti.
- Jatkuvalla syötöllä soiva Eput/Popeda/Juice vitutti.
- Kasarin jälkeen tehdyn musiikin sotkeminen mukaan vitutti.
- Kun tajusin levyn sisältävän ekstroja, vitutti.
- Joskus hauskojakin juttuja tehneiden näyttelijöiden epähauskuus vitutti.
- Kumpikin elokuvan naisista vitutti. Ei voineet edes toiseen osaan löytää jotain hyvännäköistä.
- Timppa on julkaissut elämänkerran Koomikon kyyneleet. Milloin ilmestyy jatko-osa Koomikon yleisön kyyneleet?

Spoiler: show
Timppa haluaa tehdä hitaimmillekin katsojilleen välittömästi selväksi, että tässä nyt niinku hei ollaan 80-luvulla. Elokuvan nimestähän se ei toki vielä täysin paljastu, joten The Pekkoman pistää heti alkusekunnilla soimaan samoin nimetyn Eppujen kappaleen. Tämä on aiheellista, sillä minultakin pääsi jo siinä minuutissa levyn kotelosta poimimisen ja playn painamisen välillä unohtumaan, että mikäs ihme tämän nimi nyt olikaan? Katsoja imaistaan aikakauteen yhä vahvemmin Timpan vierittäessä samalla ruutuun elektroniikkapelit, puhelinkopin ja Alkon, jossa maksetaan markoilla ja myyjä noutaa asiakkaille näiden perjantaipullot. Ai niin, Vuonna 85! Tämähän oli siis kasari, tosiaan joo. Mihinkään noista ei enää tämän jälkeen palata, ne vain tökätään ruutuun heti alussa. Että kattokaas kun me ollaan hankittu oikein aikakauden rekvisiittaa, repikää siitä.

Reino Nordin on Lokomon duunari, joka näkee hidastetusti käveleviä giltsejä. Pian vauhtia onkin jo paljon enemmän, kun jätkä on kuskannut typyt huvipuistoon laitteiden pyörteisiin! Nordin pudottaa leidien tavarat ja löytää positiivisen raskaustestin. En muista enää, kuka oli raskaana ja oliko asialla enää minkäänlaista merkitystä koko pätkässä sittemmin. Tästä siirrytäänkin seuraamaan Popedan keikkaa rantalavalla. On Pitkä kuuma kesä! Jostain syystä kappale kuunnellaan kokonaan. Ilmeisesti Timppa pulitti pitkän pennin ja halusi sitten koko keikkapalkkion edestä Patea ja poikia kuviin, joten ei auta kuin tehdä Elastiset ja antaa sen soida. Kuulostaa kyllä hämäävän paljon studio- eikä miltään liveversiolta? Nordin siinä kuunnellessaan unelmoi tapaamastaan Eloveena-tytöstä ja ajamisesta Paten motskarilla. Kukapa ei. Paitsi minä. En panisi tuota Eloveenaa, eikä kulkupelitkään kiinnosta, sori.

Nordinin työkaverit ovat Kummeli-Silvennoinen, Pulkkinen-Salmi ja ei-mistään-erityisen-tuttu Jussi Lampi. Nämä veijarit ovat virittäneet tai korjanneet Nordinin auton tai jotain. Levottomien panokingi Nousiainen taas on Nordinin kaveri. Kaikilla on ha-ha-niin-kerrassaan-hassut hiustyylit. Voin nähdä sieluni silmin tilanteen, jossa Timppa ja Suokas ovat palaveeratakseen saunoneet kaljapäissään ja pohtineet: toi kässäri on kyllä ihan hyvä, mutta mitäs hauskaa me vielä keksittäis siihen? No kuule, mitä jos palkataan mukaan huumorimiehet Salmi, Silvennoinen & Lampi ja paiskataan niille vielä ratkiriemukkaat peruukit päähän. Eikös se oo siinä!

Tarkistin tässä vaiheessa kellon. Elokuvaa oli mennyt 13:45. Jäljellä olisi noin 1h 26 min. Armoa. Vittu ihan oikeasti, armoa, saatana.

Nordin sai Eloveenansa mukaan huvipuistosta, ja romantiikan kehto löytyi rannalta. On nuotiot ja kaikki. Eput soi. Nordin kuvailee naistaan tai tätä new found lovea lumen alta sulaneeksi asfaltiksi, josta saa taas pitoa renkaisiin. Näin Runebergin päivän tienoilla onkin hyvä tuota sanaseppoa vähän haastaa. Eivätkä hurmurin kehut siihen jääneet, vaan jannu lisää kyseessä olevan viiden tähden testivoittajan. "Ai tekniikan vai erotiikan maailman testivoittaja", Eloveena pyysi tarkentamaan. Uuuu, mitä pikkutuhmuuksia...

Kiehtovan tarinan yksi palanen ovat poliisikomisario Pepponen, jonka hevilettipojan kerrotaan olevan kovin musiikista kiinnostunut, isänsä jalanjälkien sijaan. Seuraa kohtaus, jossa poika pysähtyy musiikkiliikkeen eteen hetkeksi haaveileva ilme naamallaan. Okei, se siis todella on musiikista kiinnostunut. Nyt uskon. Martti "Eppu" Syrjä käy ruudussa esittelemässä pulisonkinsa ja kiharalettinsä. Lisää sitä saunahuumoria, linja pitää. Eloveena matkustaa festareille junalla ja muistelee itseään hidastetusti Nordinin kanssa. Musiikkina on Juice, ja tietenkin kappale, jossa lauletaan junasta. Tämä on loogista, sanoisi Spock. Kohta soikin Eput ja hetki sen jälkeen Juice.

Ai kato, Syrjän Martti on siis poke! Nordin selittää varsinaiselle heilalleen seikkailujaan Eloveenan kanssa, kun tämä juuri astelee hidastetusti sisään. Mutta ei catfightista tietoakaan, buu. Nordin yrittää ratkaista Rubikin kuutiota. Poliisin poika on nakkikiskalla Karate Kid -moodissa virittelemässä juuri kurkipotkua. Joku pistää tätä köyhän miehen LaRussoa päin näköä, mutta saa oman lärvinsä tuulilasia vasten väännetyksi. Juippi toteaa tähän "Hyystön, täällä on ongelma". Huomaatteko? Näin nokkelasti tekijät osaavat viitata astronomian historiaankin. Olin itse ainakin vaikuttunut. Sitten tapellaan lisää ja Popeda soi. Tom "Kyllä isa osaa" esittää poliisia. Ei taida isä ihan kaikkea kuitenkaan osata, ainakaan valita roolejaan kovin hyvin...

Nordin, Eloveena, Nousiainen ja se tumma ämmä heräävät sängystä yksi kerrallaan. Kimppakivaako viime yönä? Ei, ei, ehei! Oli ne sittenkin eri sängyissä ja asunnoissakin, hihii mikä jekku! Silvennoinen menee baariin aamulla kaljalle. Mikäs muukaan sopisi kohtaukseen niin hyvin kuin Eput ja Baarikärpänen? No ei kyllä mikään! Melkoisia velikultia nuo Timppa ja Suokas. Mutta Hessu joutuukin huurteistaan odottelemaan tovin jos toisenkin, voi ei. Suu kuivana kärvistelemisen tuskaa kuvataan hilpeän tuoreella tavalla, kun seinäkellon viisarit nakuttavatkin vastapäivään. Spooky! Nordin saa Nousiaisen bestmänin kunnian, kun jälkimmäinen aikoo viedä vihille Eloveenan. Baarikärpänen pistetään soimaan - uudestaan.

Katson kelloa: 54 minuuttia eli yli puolet tarvottu. Melkein pitäisi pysähtyä julkaisemaan naamakirjassa tai Twitterissä tämä uroteko, mutta vielä on nelisenkymmentä minuuttia punnerrettava. Eteenpäin.

Rhino-Reino saa sätkyn bestis-pestistään ja kaataa vihapäissään poistuessaan oman ämmänsä, jota en muuten myöskään panisi. Syrjä ryntää bulsarit märkänä perään ja tempaisee epäkorrektisti käyttäytynyttä jätkää tauluun. Nordin lentää iskusta ilmaan jotain metrin. Kyllä on Martti pinaattinsa syönyt, kun tuollaiset powerit nyrkeissä piilevät! Huh! Juice alkaa soida. Mietin tässä kohtaa taiteilja Leskisen olevan sikäli epäonnekas siellä harppuorkesterissaan, että ei päässyt olemaan osa Timpan visioita kuin soundtrackillä. Olisihan se kutsu kuvauksiin muutoin ollut varma nakki.

Murtunut ja turpaansa saanut Nordin miettii taas ihanaa Eloveenaansa, josta ei näköjään ole olemassa kuin hidastettuja muistikuvia. Lokomon ukoista yksi, olikohan se Lampi, vannoo Betamaxin nimeen. Tämä on se tulevaisuuden formaatti, kuulemma. Hulvatonta, eikö totta, että me tiedämme käyneen aivan toisin? Levylautasella saa seuraavaksi paikan Eput. Timpan on pakko ollut saada jollain perhepakkaushinnalla näitä Akun tehtaan tuotoksia kunnon könttä, kun niitä renkutetaan lähes putkeen läpi elokuvan.

Nordin tapaa Eloveenan sillalla talvella. Pari kävelee jollekin järvelle, jossa Nordin sulavan small talkin jälkeen tiedustelee, joko alkaa jää murtua? Fiilis on korkealla sekä katsomossa että Reiskalla itsellään, kunnes samalla sekunnilla universumi ottaa kaverin flirtin kirjaimellisesti ja tekee poloisesta avantouimarin!! Brrrrr!!! Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä tätä seuraa lämmittävä yhteinen suihkuhetki. Timppa jopa esittelee katsojille pimun paljaan perseen! Vaan ei auta, en panisi vieläkään. Yksi asia johtaa toiseen ja seuraavaksi näemme Nordinin ja Eloveenan sängyssä poseeraten kuten Levottomien kannessa. Jänskä yhteensattuma vaiko ohjaajan nerokkuutta, kun Eloveena on menossa juuri Levottomien Pano-Nousiaisen kanssa naimisiin? Ei voi tietää. Vielä enemmän kiinnostaisi, kuvasiko Nordin nusaisunsa salaa talteen muiden arvioitavaksi, kuten Hymypojassa? Toivottavasti ei ole kehittävä harrastus jäänyt sikseen.

Katson kelloa. 1:05. Jaksaa, jaksaa. Tai paskat jaksanut enää aikoihin, mutta ei tätä nyt enää voi keskenkään jättää.

Pistetään soimaan se Popedan joku Suksien luistamisesta kertova biisi. Arvaako kukaan edes kolmella oljenkorrella, mitä elokuvassa tehdään seuraavaksi? No autetaanpa sen verran, että Juha Mieto oli siinä aika hyvä. Nousiainen rysahtää kinokseen. Havujako lie ollut, perkele? Siispä vaihdetaan laji huomattavasti turvallisempaan Kimbleen. Nääs täähän oli kasari. Pallen (Nousiainen) polttarit tulevat puheeksi ja Nordin alkaa äännellä pelatessaan kuin kehitysvammainen hylje. Joko Eloveenan paneminen ottaa omatunnolle, tai sitten Timppa oli juuri näyttänyt jäbälle ensimmäistä kertaa narulle tallentunutta Vuonna 85 -matskua. Voi olla kummin vain.

Nordin tekee Eloveenan kanssa ns. Rakkautta ennen -sopimuksen, jossa tiettynä päivänä ja kellonaikana tavataan rautatieasemalla. Baarissa yksi lokomolaisista tuo muille juomat sukset jalassa. Joku toinen varmasti nauroi tässä kohdassa, mutta minä poika vain ihmettelin, miten elokuvaa on mennyt ainakin pari minuuttia ilman että katsojan korvia hyväiltäisiin Eppujen, Popedan tai Juicen sävelillä? Mystistä. Karate Kid muuten näki Nordinin poistuvan Eloveenalta, eli tietää ainoana totuuden: Pallen pallit eivät ole ainoat, jotka viime aikoina ovat Ellun alaovea kolkutelleet. Karate Kid ja Nordin katsovatkin toisiaan hetken hyvin totisesti. Draama on otettu haltuun, ei siinä mitään.

Kaikki ahdistaa Karate Kidiä niin, että tämä tempaisee puhaltamalla faijansa (komisario Pepposen siis, tsihihii!) maijan ja ajamalla sen tajunnanräjäyttävässä stuntissa katolleen!! Mutta sekään ei tukahdutetulle nuorukaiselle riitä, vaan lisäksi tämä räjäyttää koko kaaran! Eli Timppa työllistää kätevästi myös pyrotekniikan osastoa projekteissaan, nostan hattua. Eloveena kuulee kaiken odotellessaan juna-asemalla. Nordin saapuu löytäen Karate Kidin, joka pistää toisen pommin paljastamalla tietävänsä kaiken Nordinin ja morsiamen sekstailuista sulhasen selän takana. Tätä seuraa koko elokuvan mielestäni paras repliikki, kun Karate Kid tykittää: "Bestman treenaa morsiamen ryöstöä, jep jep!" Juna-asemalla edelleen odotteleva Eloveena tajuaa lopulta itselleen tehtäneen oharit. Kyynel.

Paskaksi mennyt kyttäauto hilataan pois ja suunnitelmansa karkaamisesta "no, mennäänkin nyt sitten naimisiin":ksi takaisin muuttanut Eloveena sovittaa hääpukua. Taustalla soiva Popedan kappale on bändin suhteen vähemmän yllättävä, mutta mitä helvettiä - eihän Tahdotko mut tosiaan ole mikään 80-luvun kappale?!? No, se on taiteellisen ohjaajan taiteellinen ratkaisu. Soitetaan välillä ysäriäkin, saahan niin tehdä.

Katson neljännen kerran kelloa. 1:19. Tasan 30 minuuttia tätä herkkua vielä, nice yeah. Keep it coming, Timppa!

Eloveena menee naimisiin. Morsiuskimpun nappaa Salmi, miettikää! Nordin tuo Karate Kidille kitaran, ja tämä alkaa soittaa hääväelle Eppuja. Nyt vedetään tietenkin Kitara, taivas ja tähdet. Kun se uusi kitara ja kaikki! Martti-setä katselee poken roolissaan vierestä, kun oma biisinsä soi. Kreisin vinhaa! Tunnelma vaan menee hetkisessä pilalle, kun Nordin alkaa lääppiä Eloveenaa, tuota kainoa morsianta. Nousiainen katsoo kovin vihaisesti vaimonsa nuolemista ja Syrjä paiskaa asiattomasti käyttäytyvän Nordinin... baaritiskin taakse. En kyllä ihan ymmärtänyt, miksi sinne. Puhkeaa joukkotappelu, jonka tuoksinassa Silvennoiselle aukeaa passeli rako pölliä pullo terävää. Nam!

Katson kelloa viidennen kerran. En muista, paljonko oli vielä jäljellä.

Syrjä ja Lampi ottavat toisistaan mittaa ja Lindholm pistää Nordinin rautoihin. Helpotus on onneksi valtava aivan hetken päästä, kun Nordin vapautetaan ja Pepponen pistääkin poikansa Karate Kidin asemakyytiin. Tosin vain juna-asemasta on nyt kyse, hehee! Aika ottaa kiskot alle ja lähteä valloittamaan maailma, tuumailee isäukko.

Nordin haaveilee laivalla Eloveenasta tietämättä, että tämä kaasutteleekin parhaillaan prinssinsä tykö. Eloveenan saapuessa Nordin juoksee hidastetusti tätä kohti laivastaan. "Nuoret" saavat toisensa ja nousevat jollekin korokkeelle, jotta kaikki ihmiset ympärillä voivat ihastella heidän lempensä leiskumista ja taputtaa. Sykähdyttävä sinetti aikamme, ei kun siis kasarin, ehkä kauneimmalle rakkaustarinalle. Elokuva päättyy Karate Kidin soittaessa festareilla. Kappale on Eppujen Vuonna 85. Kuka olisi arvannut?

Täydellistä.

_________________
"It's really big..."


Viimeksi muokannut Exterminator päivämäärä La Helmi 13 2016 9:37, muokattu yhteensä 2 kertaa
 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2607

Viesti Lähetetty: Su Helmi 07 2016 15:19 
Ylös  
Loistavaa settiä! Eiköhän tuossa tullut kaikki olennainen ettei tuota tarvitse koskaan erehtyä katsomaan :lol:

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3121
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Su Helmi 07 2016 16:28 
Ylös  
Tuohan... kuulostaa jopa ultimaattiselta Timppa-kokemukselta. Minne lie sijoittuu Timppa-akselilla esimerkiksi Pekkoihin verrattuna? Ehkä Rautapuoli osaisi kertoa. Itse en ole onneksi nähnyt, mutta luin kyllä erityisen mielelläni.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Sinanjun mestari
Sinanjun mestari
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ma Huhti 07 2008 17:57
Viestit: 3044

Viesti Lähetetty: Ma Helmi 08 2016 22:52 
Ylös  
Kiitos exterminatorille tän topikin avaamisesta ja erinomaisesta pisteytystekniikan kehittelystä, joka perustuu Pekon kuvien määrään. Toi Vuonna 85 vaikuttaa todella kovalta!

Pekko aikamiespojan poikamiesaika
KuvaKuvaKuva
VHS:n alussa oli mm. Last Action Heron traileri, jota en hennonnu kelata. Se muistutti minua laadukkaista elokuvista ja karulla tavallaan pehmitteli minua valmistautumaan maailmaan johon olin juuri uppoutumassa. Se maailma on Timo Koivusalon aivoitukset. Ja sinne tieni vei pitkästä aikaa.

Ihka ensimmäinen Pekko-leffa ei ole vielä maestron itsensä ohjaama vaan Sina Kujansuun, joten ehkä siksi tämä ei ollut yhtä mieletön elämys kuin Massahurmaaja. Sentään tässä oli Jope Ruonansuun esittämä Heka, joka tyystin uupui tuosta kolmannesta Pekosta. Ja Heka oli oikein ärsyttävä.

Leppoisaa kitaramusiikkia ja kivoja maisemia saadaan heti alkuun kuten kuuluukin. Pekko kruisailee pitkin Tyräahoa papiksellaan ja mm. aiheuttaa kylän ainoalle poliisille tervehdyksellisiä ongelmia ajamalla oman aikansa kieppiä tämän ympärillä. Pollarin tapana, kun on tervehtiä jokaista lippaan vetämällä niin hän siinä sitten hyrrää käsi otsalla Pekon pyörinnän tahtiin. Samalla Joel Hallikainen saapuu paikkakunnalle pakenemaan julkisuutta ja nauttimaan kesästä. Suunnitelma on harvinaisen törppö, koska hänellä on myöhemmin siellä keikka.

Mutta koko Tyräahon ja etenkin Pekon pakkaa pääsee sekoittamaan itse elokuvan juonikuvio, kun Satu Silvon esittämä Pipsa arkeologitiimeineen tulee jollekin pellolle tekemään kaivauksia. Mitä he sieltä tahtovat tonkia ei taas ilmene missään vaiheessa. Sen sijaan joku ilkeä taho mustassa autossa omaa pahat aikeet ja onpa joku kaupunginjohtajan tapainenkin sotkeutunut mukaan. Ilkimyksen auton rekkari oli muuten HA-1 eli kyseessä on todellinen julmuri.

Pekko kohtaa Pipsan heti alussa ja, kun tämä kaunotar vetäisee päähänsä täsmälleen samanlaisen lätsän kuin sankarillamme roihahtaa korventava liekki tämän sydämmessä. Tapaamme myös Hekan ja pääsemme todistamaan historiallista hetkeä. Hekan hokeminahan toimivat ”Aattelepa ite” sekä ”Aattelepa omalle kohalles”. Mitä tapahtuukaan, kun jompikumpi lausahduksista on ihka ensimmäistä kertaa pullahtamassa ulos Jopen huulilta? Hän sotkeutuu hokemissaan ja tölväyttää: ”Aattelepa omal- aattelepa ite”. Kelasin tän sattumuksen muutamaan kertaan varmistaakseni moisen kämmin. Ja niin siinä oli tosiaan käynyt ja otos jätetty elokuvaan. Heka sitten esittelee Pekolle keksintönsä, joka on lapio johon on kiinnitetty soittokello, huikkapullo ja jotain muuta turhaa paskaa.

Pekko saa työkkärin kautta käskyn mennä kaivauksille töihin ja totta kai hän yrittää esittää johtohahmoa. Hänellä on mukanaan auki rämpsäytettävä teltta, jonka kanssa hän sohlaa. Pipsaa ja muita huvittaa tämä tämmöinen lapsellinen ja erikoinen kylähullu. Pekon äitee taas on huolissaan miehen ikään tulleesta pojastaan, joka edelleen on naimaton. Hän sitten yrittää saada tutun hevosmimmin Siirin innostumaan surkeasta jälkikasvustaan ja Siiri on ihan ok asian kanssa. Harmi vain ettei Pekkoa innosta, kun on Pipsa mielessä. Myöskin traktorilla ajaminen on mielessä ja äkkiä hän onkin sähläämässä sellaisella ja siinä Siirikin lentää mukkelis makkelis, kun kaikkien harmittomien aikamiespoikien isä ja jeesus huristaa sillä menemään kohti kaivauksia. Onneksi Joel Hallikainen hyppää kyytiin ja saa tuomiopäivän vempeleen pysähdyksiin. Ja taas kaikki vaan pudistelevat päitään samalla naureskellen.

Sitten Joel Hallikainen ja Pekko puhuvat syvistä tunteista pitkin leffaa ilman mitään syvällisyyttä. Rakkautta on ilmassa muuallakin. Kylille avautuu uusi kauneussalonki ja pollari ihastuu sen pitäjään. Varsinaisessa juonessa pahikset yrittävät saada Pipsan lopettamaan toimintansa saadakseen sinne pellolle jonkun laitoksen. Olikohan mikä lie jätejuttu, en muista. Pipsa suostuu jos saa peräti 50 000 markkaa. Sehän ei ole kuin aika vähän rahaa. Ameriikan ihmemaan elokuvissa olisi varmasti pyydetty jotain miljoonaa dollaria, mutta ei tässä vaan. Sitten ollaan saunassa ja nähdään humalaisen kaupunginjohtajan pippeli pariinkin kertaan.

Pitkin leffaa keskitytään aika paljon Pekon äiteeseen ja uskomatonta kyllä, mutta se on ihan ok hahmo ja näyttelijä täysin pätevä. Äiteeltä, kun tämä Pekon isä aikanaan karkasi niin hän on sitten saamattoman poikansa tulevaisuudesta ihan aiheesta huolissaan. Pekko taas on aivan varma, että hän pääsee viemään Pipsan vihille ja järjestää sen myötä kaikenlaista turhanpäiväistä touhotusta.

Aluksin olin ihmeissäni, kun Pekolla oli melkoisesti ruutuaikaa. Puolivälin jälkeen hän sitten unohtuu jonnekin ja etenkin edellä mainittu äitee-kuvio saa sitä runsasta huomiota. Lopussa sitten on se Hallikaisen keikka ja naiset ovat psykoottisen hurmion vallassa. Salongin naikkonen on hänkin sekaisin kunnes lopulta skoude tunteensa tunnustaa ja niin alkaa heidän yhteinen taival. Myös Siiri löytää tanssikumppanin ja Heka on iloisesti humalassa. Pekko vie Pipsan veneilemään voidakseen kunnolla kosia ja sen aikana Pipsan omaatuntoa alkaa kolkuttaa niin pahasti, että hän päätyy estämään pahat kaupat. Lopulta kaikki on hyvin ja lähtöä tekevä Pipsa vakuuttaa Pekolle, että he vielä kohtaavat.

Ääh... Jotenkin valju kokemus oli tämä. Ihan jo senkin takia, että tätä ei aivan täysin lapsiystävälliseksi oltu taidettu tarkoittaa, kun tässä esiintyy humaltuneita ihmisiä ja oli tosiaan se yksi hurjan hullu kikkeli. Oliko peräti hitusen huonoa kielenkäyttöäkin mukana. Pekko on myös vähän sähläri eikä sellainen asioita omalla tavallaan täydellisesti ratkova kummajainen kuten Massahurmaajassa. Ja tosiaan se äitee Siiri-kuvioineen nosti pisteitä. Oli ihan oikean elokuvan fiilistä heidän kohtauksissaan. Heillä on jopa oikea kaari, kun ensin äitee on tosiaan usuttamassa Siiriä poikansa kimppuun, mutta käykin ilmi, että Pekko on kiinnostunut Pipsasta ja sitten äitee menee salonkiin möläyttelemään jotain loukkaavaksi reagoitavaa Siiristä, mutta siellä se olikin maskien alla kuulemassa kaiken. Lopuksi sopivat kaiken ja sekin kohtaus on ihan loogisen oloinen kohtuullisella dialogilla varustettuna. Ehkä tähän kaikkeen aitoon elokuvallisuuteen ja ihmismäisyyteen on vaikuttanut naispuolinen ohjaaja, joka on toisen naisen kanssa tän käsikirjoittanut. Ylimyyn kyllä tuota yhtä ainutta positiivista puolta tästä leffantapaisesta, mutta aika villiltä se tuntui keskellä tätä hyvin Koivusalomaista epäelokuvaa. Loppupuolella myös esimerkiksi ne Hekan jutut alkoivat spontaanisti naurattamaan kaikessa kamaluudessaan. Eivät siis missään määrin siinä mielessä, että ne hyviä ois olleet. Kunhan vaan aloin turtua ja tulla hulluksi.

Mitään ei tietysti viedä kunnolla loppuun tässä filmissä. Pekko harrastaa jonkinsorttista soheltamista, mutta ei se mitään oikeaa slapstickia ole. Pipsan juonittelut jäävät valjuiksi ja kaikki muukin on sellaista. Hallikaiseen jaksetaan leikata vähän väliä, kun hän esimerkiksi menee laiturille ja ihastelee vastarannan koivikkoa ja kirkasta taivasta samalla, kun soi kivaa musiikkia. Ketä kiinnostaa? Pekko tosissaan suunnittelee yhteistä tulevaisuutta Pipsan kanssa ja, vaikka hän ei tätä otakaan tosissaan niin joissain määrin jaksaa mennä mukana ollen turhanpäiväinen kullinkiusaaja. Pisteitä kyllä tulee tämän ihmeellisestä puvustamisesta. Vähän väliä Pipsalla on hauskoja ysärikledjuja. Ehkä sillä on haluttu korostaa hahmon ”maailmallisuutta” verrattuna joissain määrin sulkeutuneen Tyräahon seutuun.

Miulle kävi vähän samoin kuin exterminatorille Vuonna 85:sen kanssa. Puolessavälissä päätin pitää kevyen täysin ansaitun tauon. Pysäytin nauhan ja huomasin, että leffaa olikin kulunu vain reilu 15 minuuttia...
Pekko ei muuten oikeastaan vaikuta leffan juoneen juuri ollenkaan. Vähän niinkuin Indiana Jones ekassa leffassaan. Noin. Tein sen. Vertasin Pekkoa Indiana Jonekseen. Miut saa kivittää tavattaessa...

_________________
Saab 900
Built as a Merc, safe as a Volvo, and so much cooler than a BMW.

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3121
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ma Helmi 08 2016 23:47 
Ylös  
^Ai kun kuulosti taas kamalalta. Ei siis toki yhtä kamalalta, kuin viimeiksi, mutta...

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Täysloota
Täysloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ke Syys 04 2013 9:52
Viestit: 310

Viesti Lähetetty: Pe Helmi 12 2016 9:23 
Ylös  
Pääsin joskus kolme vuotta sitten haastattelemaan Timppaa paikallistelkkarin hommissa, Vuonna '85 -leffan tiimoilta. Hauska ja sympaattinen tyyppi, mutta leffantekijänä vaikutti silloinkin enemmän hauskaa pitävältä duunarilta kuin suurelta taiteilijalta. Mikä tietysti näkyy suoraan myös elokuvissa ja toimii niiden kohdeyleisölle :mrgreen:

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 7181

Viesti Lähetetty: La Helmi 13 2016 8:34 
Ylös  
aTomiK kirjoitti:
Loistavaa settiä! Eiköhän tuossa tullut kaikki olennainen ettei tuota tarvitse koskaan erehtyä katsomaan :lol:

Kiitos kovasti, ja muillekin, palautteesta :) Kukaan hitusenkin järkeä päässään säilyttänyt tai elokuvamakua kehittänyt ihminen ottaa varoituksesta vaarin ja kiertää kilometrin päästä minkäänlaisessa formaatissa säilytetyn kappaleen ko. elokuvasta. r½:n yhä vakavammaksi yltynyt Timppa-syndrooma on sitten asia erikseen ja suosittelen katsomaan kyllä :) Pitää tuo Pekko-arvio nautiskella vähän myöhemmin!

Pari muutakin Timppaa on tullut nähtyä, ei tullut mainittua:

Kaksipäisen kotkan varjossa on vähintään 99 prosentin todennäköisyydellä Loirin uran pohjanoteeraus, jota en kyennyt tuskailemaan lähimainkaan loppuun asti. Kipukynnys on tuon edellisen jälkeen varmasti ainakin hieman noussut, joten ehkä jo nyt menisikin.

Pekko ja unissakävelijä. Miksi vitussa minä tämänkin joskus katsoin, ja vielä kokonaan? :roll:

Tuohon Westin kirjoitukseen voisi vielä kommentoida, että Tuttu juttua juontaessaan Koivusalo jäi mieleen varsin nopeaälyisenäkin huumorimiehenä. Valitettavasti vain näkyy olevan aivan eri asia sitten, kun pitää istua alas ja alkaa miettimällä miettimään jotain hauskoja juttuja elokuvaa varten. Tämä on ihan aidosti kummastuttanut ennenkin.

Oli perskele näköjään Timpan kuva jäänyt piiloon avausviestistä, korjasin ja samalla lisäsin yhden arviosta unohtuneen kommentin. Jaah, ja vielä kirotusvihreet...

_________________
"It's really big..."

 Profiili  

Poissa
Täysloota
Täysloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Helmi 19 2010 9:35
Viestit: 516

Viesti Lähetetty: To Helmi 18 2016 1:33 
Ylös  
Rautapuolen Pekko-arvostelulle taas peukku! :upeeta2:



Exterminator kirjoitti:
Tuohon Westin kirjoitukseen voisi vielä kommentoida, että Tuttu juttua juontaessaan Koivusalo jäi mieleen varsin nopeaälyisenäkin huumorimiehenä. Valitettavasti vain näkyy olevan aivan eri asia sitten, kun pitää istua alas ja alkaa miettimällä miettimään jotain hauskoja juttuja elokuvaa varten. Tämä on ihan aidosti kummastuttanut ennenkin.


Kylläkyllä. Koivusalolla leikkaa kyllä nopeasti ja mies osaa olla hyvinkin hauska.

Mutta noissa sen hauskuuksissa on aina ollut semmonen pieni kiero ja irstas ja räävitön pohjavire. Tuota kieroutta ja irstautta ja räävittömyyttä Koivusalo ei ole ottanut mukaan yhteenkään elokuvaansa koskaan millään tavoin. Mutta Visa Mäkisen ohjaamassa Pekko tv-sarjassa oli! Yhdessä jaksossa oli aiheena TOPLESS-BAARI ja tissiä näytettiin antaumuksella.

Koivusalo vaan päätti jossain vaiheessa tehdä komediansa lapsille ja draamansa mummoille. Ei siihen mahdu kieroutta ja irstautta ja räävittömyyttä yhtään.

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 7181

Viesti Lähetetty: To Helmi 18 2016 19:16 
Ylös  
Mikähän se oli muuten tämä Timpan ja Joelin välirikko. Edes ahkerana Seiskan lukijana en tiedä siitä tarkemmin... alkoiko vain toisen naama vituttaa liiallisen yhdessä hengailun jälkeen, vai mitä? Noinhan voi käydä, ei siinä mitään ihmeellistä ole.

_________________
"It's really big..."

 Profiili  

Poissa
Sinanjun mestari
Sinanjun mestari
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ma Huhti 07 2008 17:57
Viestit: 3044

Viesti Lähetetty: To Helmi 25 2016 0:23 
Ylös  
Vuonna 85
KuvaKuvaKuvaKuva/5
Ärsyttävä ja selkärangaton tyyppi ihastuu blondiin ja säikähtää, kun brunette tyttöystävä onkin raskaana. Sitten se vässykkä ajelee pitkin Suomea sekatöissä ja kai se sitä blondia seurasi tai jotain. Paljon turhanpäiväisiä montaaseja. Blondi on menossa naimisiin vähän vastentahtoisesti limaisen takatukan kaa. Brunettea hajottaa. Vässykkä on täysin munaton nahjus. Soi paljon vanhaa Popedaa, Eppuja sekä Juicea. Popedaa ja Juicea käy sääliksi. Eppu on mukana täysin turhanpäiväisenä keharipokena. Sitä ei käy sääliksi, koska mitäs läksi. Onhan toki Popedakin esiintymässä, mutta Popeda on kovempi ja parempi ku Eppu. Juice taas ei haudan takaa voi estää musiikkinsa raiskaamista, joten hälle eniten kyyneleitä.

Jussi Lampi on saatu näyttelemään huonosti, mikä on melkoinen saavutus. Hänen ja Silvennoisen ynnä Jari Salmen kolmikko on täysin turha juonen kannalta. Näihin keski-ikäisiin deekuihin keskitytään yllättävän paljon. Ilmeisesti varsinaisessa tarinassa ei sitten ollutkaan tarpeeksi tarinaa. Ja ei muuten ollutkaan.

Vässykkä on uskomattoman inhottava sankari ja blondi todella vastenmielinen sankaritar. Brunettea ja limaista takatukkaa käy sääliksi melkein yhtä paljon kuin aiemmin mainittuja artisteja. "Juoni" poukkoilee aivan miten sattuu. Ajankäsitys on katsojalla täysin hukassa. Onko eri kohtausten välissä kulunut vuorokausi vai kokonainen vuosi, sellaiset asiat selviävät aina myöhemmin jos silloinkaan. Huumori on luonnollisesti melkoisen perseestä. Audiovisuaalinen ilmaisu sentään erinomaisen ammattimaista. Erittäin suositeltava Timppaleffa kaikin puolin! Ei päässyt pettämään. Sai kärsiä ja vittuuntua oikein mukavasti. Tästä minä nautin.

_________________
Saab 900
Built as a Merc, safe as a Volvo, and so much cooler than a BMW.

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 7181

Viesti Lähetetty: To Helmi 25 2016 18:56 
Ylös  
:hyymy: Jep, takuuvarma kärsimys & vitutus -generaattori kelle tahansa on kyseessä. Vähintään tuo 4 Pekkoa, muusta ei neuvotella.

rautapuoli kirjoitti:
brunette tyttöystävä onkin raskaana.

:eh: Mitähän persettä sille pennulle sitten tapahtui? :hugh: Nordin hylkäsi nappulansa muina miehinä ja läksi panemaan naimisiin menossa olevaa blondia? Vai mitä helvettiä? :hmmm: Timppa pisti näköjään jälleen kerran sellaiset juonikoukerot tarjottimelle, että en pysynyt kyydissä. Oh man.

PS. Eput > Popeda tietenkin, vaikka Pate kieltämättä onkin Miesten Mies.

_________________
"It's really big..."

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 7181

Viesti Lähetetty: To Maalis 03 2016 19:50 
Ylös  
Timppa on ohjaajien tienestikingi! :jr: http://www.elokuvauutiset.fi/site/uutis ... ykyohjaaja

Hyvä, Suomi! :up:

_________________
"It's really big..."

 Profiili  

Poissa
Sinanjun mestari
Sinanjun mestari
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ma Huhti 07 2008 17:57
Viestit: 3044

Viesti Lähetetty: To Maalis 03 2016 19:59 
Ylös  
^
:kippis: "cheerleader"
(Voi vittu...)

_________________
Saab 900
Built as a Merc, safe as a Volvo, and so much cooler than a BMW.

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3121
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Su Kesä 26 2016 1:54 
Ylös  
Jaahas, saivat toverit idean järjestää ex tempore -leffaillan ja miksikäs tämä olisikaan muuksi sitten puolivitsinä mutatoitunut ellei vuotuiseksi, ensimmäiseksi (ja toivottavasti viimeiseksi) laatuaan olevaksi itsekidutusmaratoniksi, jonka aiheena siis katsoa epävirallinen "näitä Rautapuoli ei ole vielä nähnyt" -Pekko-elokuvatrilogia.

Toivon, että myös Rautapuoli pitää lupauksensa ja laatii omat painavat sanottavansa näistä tuotoksista - mielellään lukematta omia kommenttejani sen enempää.



Ensimmäisenä oli vuorossa... mikäs vittu se nyt taas olikaan... Pekko ja Muukalainenko sen nimi oli? Kuitenkin.

Nimi olisi yhtä hyvin voinut olla Pekko ja Neekeri koska sen verran useasti kyseinen termi elokuvassa esiintyi. Tämä oli tietysti väkisinkin hassua, ja mielen valtasi uskomaton optimismi - eihän tämä nyt niin kamalaa ollut. Ja toden totta, tässä elokuvassa oli jopa ihka oikeita vitsejä - hirvittävän paskoja sellaisia, toki, mutta niitä oli edes yritetty laittaa sinne. Set upit ja pay offit oli melkein aina olemassa, jollain tasolla. Sen lisäksi asioita tapahtui koko ajan ja valtaisat WTF -hetket saivat repeilemään tai kummastelemaan tekijöiden visioita suuresti. Näin tylsää ei tullut, eikä oikein jäänyt aikaa riipiä omaa sieluaankaan sen kummemmin.

Ensimmäinen tuotos siis lähes melkein muistutti elokuvaa. Siinä oli ihan rakenne, ja kaikkea. Tämä ei oikeastaan niin hirveästi poikennut jostain todella luokattoman huonosta Spede -tuotannosta - no, ehkä tuo on pieni loukkaus Pasasta kohtaan, mutta en voi tarpeeksi kuvailla, kuinka kivuton tämä kokemus odotuksiin nähden kaiken kaikkiaan oli.

Toki täytyy sitten myös hätäisesti sanoa, että Pekko on silti yksi oksettavimpia hahmoja elokuvataiteen historiassa, tuotoksen sokerimukavuus aiheuttaa aivosyövän ja monet muutkin hahmot ovat hyvin perseestä. Vaikka vitsejä on yritetty väsätä, toki hyvin usein ne kapsahtavat aivan täysin katajaan ilman, että katsomossa edes tajutaan, että kyllä - sen oli tarkoitus olla punch line. Siitä huolimatta, jopa Rautapuoli myönsi tämän olevan tähän mennessä positiivisin Pekko -tuotos. Tämä oli myös nimihenkilölleen vähiten ruutuaikaa omistava tölväys, mistä pluspisteet - edes Tsäh ei sanottu kovin moneen kertaan. "No aatteleppa ite" sitten kyllä hoettiinkin noin kolme kertaa per minuutti.

Tosin, "Kato, ite neekeri" pakollisella kädenvispausliikkeellä varustettuna nauratti väkisinkin. Syytetään nyt sitten juhannusta ja väsymystilaa, jos ei muuta keksitä.

Ja siitä onkin sitten matkaa ainoastaan alaspäin.




Lyhyen tupangitauon jälkeen aloimme tihrustaa seuraavaa megaeeposta, tosin todella oleellisessa ja kaikin puolin mielenkiintoisessa Pekko -kronologiassa edellisen edelle osuvaa tuotosta, Pekko ja Poika.

Ja voi herran vittu.

Tämä tööttä kertoo lapsosesta, jonka ilkeä äiti tahtoo anastaa hänet hulivilinä pitämältään isältä. Isä sitten vie lapsen sosiaaliviranomaisilta turvaan tähän myyttiseen Tyräahon kylään, jossa kakara asetetaan, niin, arvasitte tietenkin - Timo Koivusalon sivupersoonan huomaan. Ja johan he sitten ovatkin hupailun teillä, hupaillen niin hupailullisesti ettei toista. Poika vetää puusiivillä varustettua Pekkoa narussa mopedilla jolloin tämä lähtee lentoon - tietenkin armottoman paskasti toteutettuna -, ajaa mopolla painovoimaa uhmaten bussien katoille ja monta muutakin varsinaisen hassunhauskaa jekkua oli elokuvaan ajateltu.

Sitten vaan käy niin, että sosiaaliviranomainen keksiikin tulla pentua etsimään, joten Pekko ja lapsonen joutuvat pakomatkalle: Helsinkiin, tuohon hurjan ihmeelliseen kummallisuuksien paikkaan, ja sitä kautta Pipsan luo, koska hän siellä tätä nykyä asuu. Ja tämä kolmikko joutuu sitten puolestaan taas viranomaisia karkuun ympäri kauniin, kesäisen valtiomme.

Muutama sananen kustakin päähahmosta ja heihin liittyvistä aihepiireistä.

Ensinnäkin Pipsa. En enää muista naisnäyttelijän nimeä, mutta hän on oikeasti nätti ja yrittää herran jumala jopa näytellä. Miksi? Miksi vitussa? En vaan ymmärrä. Joka tapauksessa. Hänellä on myös elokuvaan sopimattoman nätti garderoobi, ja hän onnistuu jopa luomaan jonkinlaisen yhteiskemian tämän nimikkoretardin kanssa. Hänen hahmonsa ainut huonous piileekin siinä, että yleisöä pyydetään uskomaan hänen jotenkin sietävän ja jopa kokevan hulvattomaksi tämän huoneesta toiseen mölyapinoita viskovan hurrikaanin tuhovoimalla ja järjenkäytöllä mekastavan antisankarimme. Naiselle on myöskin ilmeisesti kirjoitettu sopimukseen, että hänen on luikautettava kussakin elokuvassa biisi tai kaksi, ja nämä kappaleet ovat aina ja poikkeuksetta

a) Äärimmäisen paskoja
b) Täysin tilanteeseen sopimattomia
ja
c) Kohtiin, missä elokuva muuttuu yhtäkkiä musiikkivideoksi kuvattuun materiaaliin täysin soveltumattomia.

Tästä huolimatta en surisi, jos tämä kuulemma vielä kohtuullisen arvokkaasti vanhentunut neitonen saisi jonkun ihan oikean roolin joskus jostain.

Sitten on tämä toinen nimihenkilö, eli Poika. Ja hänen tyttöystävänsä, koska pikkuisilla on romantiikka, voi kuinka somaa. Tämä näiden elokuvien lapsikuvaus on, erään tämän Vihan Triptyykin esitykseen osallistuneen ystävämme hienosti kiteyttämänä kuin jostain 50-luvun utopiatoiveunesta. Nämä vallattomat, ikiviattomat vesselit viktoriaanisen Lontoon lehtipojat mieleentuovine asusteineen tai klassisine Peppi Pitkätossu -ruutumekkoineen ja ikuisine reippauksineen ja "Voi jukupätkä, herra" -maisuuksineen onnistuvat luomaan sokerisen pompparellisyyden epävakaan massan, joka sittemmin pystyy purkautumaan katsojan kasvoille Hiroshiman mieleentuovalla voimalla ja vahingolla. Siis. Hyi. Vittu. Tämä on juuri sellaista mummonmielisten mummoille suunnittelemaa paskaa, mitä sopii sitten teatterissa ihastella ja sanoa kuorossa "awwww" ja toivoa, että voi kun omat lastenlapset eivät olisi sellaisia luonnevikaisia räkänokkia vaan tällaisia kunnon pikku Risto Reippahia.

Sitten on tietysti Pekko.

Oi, Pekko, kuinka sinua vihasin jo valmiiksi ja nyt vielä niin paljon enemmän.

Satu Silvo! Se oli se sen naisen nimi. Ehkä. Mutta siis. Tuntuu, kuin Satu Silvolla olisi käsissään kaksi lasta, joista vaan toinen on Anakin Skywalkerin sokeroima, aina sanavalmis pikkuaikuinen ja toinen taas pysyvästi 12 -vuotiaan tasolle jäänyt ihmismöhkäle, jota tämä paitsi joutuu raahaamaan mukanaan, mutta joka systemaattisesti myös tumpeloi kaikkien elämät täydellisesti. Tätäkään elokuvaa ei tarvitsisi sietää läheskään niin paljon, jollei Pekko jatkuvasti tunkisi itseään mm. modernin taiteen mestarin muusaksi auttamaan tämän taidenäyttelyssä; ilmoittautuisi ja ilmoittaisi väkisin Pipsansa johonkin vitun Timo Koivusalon itsensä (siis omana itsenään) juontamaan visailukisailupisailuohjelmaan (heidän ollessaan lainpakolaisia - tottakai); menisi n. 10 minuutin montaasiksi puistoon perseilemään ja ostamaan Pipsalle valtavia läjiä ilmapalloja lain etsiessä heitä herkeämättä ja muuta vastaavaa mukavaa. Täysin omahyväinen, itsetyytyväinen, kiittämätön, ultimaattisen rasittava komedian kuolema tiivistettynä lihaan.

No, onneksi Silvo ei ikinä anna Pekolle, koska se olisi jo liian hirveää. Se myös pakottaisi tämänkin idiotismin jossain vaiheessa kehittymään johonkin suuntaan, ja eihän tätä Suomen Ankkalinna -kuplaa tietenkään saa sillä lailla rikkoa.

Ja tietenkin! Pisteenä I:n päälle pennun äiti päättää yks kaks elokuvan lähestyessä loppuaan, että olkoon sitten Poika isänsä hoidossa, jos kerran haluaa - ilman minkäänlaista yllykettä! Siis, kaikki tämä paska olikin ollut aivan täysin turhaa! Vitun hienoa, Koivusalo! Kirjoita niitä elokuvia, ajele sillä mopedilla! Voi vittujen vittu.

Toisin sanoen, tämän elokuvan Hellraiserin Kenobiitit olisivat luoneet ihmiskunnalle korvaajaksi, jos eivät itse vaivautuisi paikalle.




Mutta sitten oli vielä tämä viimeinen mestariteos, eli Pekko ja Pippelinheiluttaja, ei kun siis... Pekko ja Nukuksissaseisottaja vai Unikulkija vai mikä hevon vittu se nyt taas olikaan. En varmana tarkasta. Joku sellainen.

Ja unohtakaa kaikki aiemmin sanomani, tämä oli todellista pahuutta.

Tämä ei nimittäin ole komedia.

En tarkoita, ettei se olisi hauska, vaan että valtaosa elokuvasta ei edes yritä olla hauska.

Ei sillä, että ainakaan tuosta edellisestäkään siis mitään varsinaista yritystä olisi löytynyt, vaan tämä on se hetki, kun Koivusalo on ilmeisesti päättänyt ruveta vakavaksi elokuvantekijäksi ja meinannut sitten käynnistää tämän prosessin viimeisestä Pekko-elokuvastaan.

Niin.

Pekko-elokuvastaan.

Täydellinen hetki tälle toiminnalle.

Valtaosa leffaa on täysin vakavaa, mutta äärimmäisen paskaa, äärimmäisen ankeaa, äärimmäisen kornia, hirvittävää ja ennenkaikkea tyl-sää vitun kotimaista draamaa. Siis, kyllä, kaikki nuo adjektiivit ovat jo valmiiksi synonyymejä kotimaiselle draamalle ja valtaosalle kotimaisesta elokuvatuotannosta ylimalkaansa, mutta tämä vei kyllä kaikki mahdolliset voitot tällä saralla. Ei näin hirvittävää tuubaa luulisi kykenevän tekemään.

Toki aina joka kymmenes minuutti leikataan joko Pekkoon perseilemässä jossakin tai sitten kylän kampaamomuijaan ja polliisimieheen näiden pippaillessa mustasukkaisuusväärinkäsitysten merkeissä luksuskylpylässä, mutta nämä hetket ovat paitsi täysin käsityskyvyn ylittäviä, yrityskynnyksen alittavia että helvetin nopeasti ohi. On niin selvää, että edes Pekko-mittapuulla ketään ei vaan ole hevon vittuakaan kiinnostanut yhtään.

Tämä on sarjan Police Academy 7. Ja jos korreloi, että mitä Pekko on parhaimmillaan, pitäisi alkaa pelottaa.

Mutta siis pääosa juonesta kulutetaan jonkun helvetin lääkäreitten ihme kartanossa/sairaalassa, jossa Silvo on vangittuna ja pakkolääkittynä. Paha lääkärimies on näet päättänyt kokeilla häneen masennusta poistavaa lääkettään, ja tehdäkseen näin hän on ensin tehnyt tytöstä masentuneen. Ja sitten tämän mukavamman tohtorikollegan ja huijauksen uhrina olevan, Silvon hahmon enon vääntöä setvitään Aku Ankka -dialogin ja yleisen väsyneisyyden voimin. Mukana on myös sivujuoni Pipsan lapsuudesta, johon liittyy hänet laulajauransa takia hyljännyt äiti, jonka ilkeä lääkäri vielä valehtelee olevan kuollut.

Lopussa sitten Pipsa tietenkin pelastetaan, Pekko raahaa hänet laulamaan johonkin random konserttiin täysin asiasta tietämättömän orkesterin eteen ja vuosikymmeniä poissa naisen elämästä ollut äitikin ilmestyy jostakin hevon perseestä duetoimaan. Ja näin kaikki on unohdettu ja anteeksi annettu.

Voi saatanan laavakives, mitä paskaa.


Lopputekstien alussa on teksti, jossa kerrotaan filmin olevan omistettu itse kunkin Sisäiselle Lapselle.

Malja sen muistolle.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Sinanjun mestari
Sinanjun mestari
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ma Huhti 07 2008 17:57
Viestit: 3044

Viesti Lähetetty: Su Kesä 26 2016 4:37 
Ylös  
Voiko ollakaan parempaa tapaa viettää juhannuspäivää kuin katsella kolme kokonaista Pekkoa tykiltä ryppyiselle kankaalle heijastettuna ja vieläpä selvin päin? No on, mutta yllättävän siedettävää joka tapauksessa oli. Tina onkin jo ehtinyt tänne kertoilla omat näkemyksensä hienosta elokuvaillasta, jonka poikaporukalla järkkäsimme. Jätänpä lukematta hänen tekstinsä ja katsotaan eroavatko arviot lopulta kovinkaan paljoa. Totuttuun tapaan spoilailen juttuja mitenkä huvittaa.

Pekko ja Muukalainen
KuvaKuvaKuva
Illan ensimmäinen Pekko ja tekojärjestyksessä neljäs.
Joku akka tahtoo adoptoida kakaran, vaikka se vaatisi sääntöjen venyttämistä. Semmoisen kohtauksen jälkeen ollaan Tyräaholla, jonne saapuu musta mies. Toki hän törmää vuorotellen jokaiseen pää- ja sivuhahmoon ja kohtaamiset ovat aina vietävän hupaisia, koska eihän kukaan rakkaista hahmoistamme ole ennen mustaa miestä nähnyt. Voi kuinka siitä tuleekin niin nolo olo, kun mustalle miehelle selittää, että paikallisen majatalon nimi on MUSTArastas. Ja kysytäänpä, että juoko hän kahvin MUSTANA. Onneksi Jope Ruonansuuta ei kiinnosta korrektius, joten hän vaan paukauttaa suoraan: "Kato, neekeri iha itte!" Tämä aiheutti seurueessa raikuvaa naurua, mutta jäi kakkoseksi eräälle toiselle kohtaukselle. Siinä Pekon pää sujahtaa vahingossa kakluuniin ja siitähän naama tummaksi menee. Musta muukalainen tulee sopivasti paikalle ja Pekko älähtää välittömästi, että: "Black is beatiful my brother!! Gimme five!" Ja sitte läimitään femmat.

Samaan aikaan kyläkytän ja salongin muijan vauva siirtyy koko ajan jonkun toisen vahdittavaksi kunnes Pekko vahingossa vetää mopollaan rattaat lastauslaiturille, josta kakara pakataan muitten kamojen seassa kuorkkiin. Niinpä päästään itse juonen kimppuun, jossa etsitään kadonnutta kersaa. Ja tietysti kyttä ei tohdi emännälle kertoa asioitten todellista laitaa vaan väittää, että skidi on edelleen kotona. Ymmärrettävästi homma stressaa niin, että poliisi näkee unta, jossa rattaissa onkin Pekko nokkeluuksia veistelemässä. Alun adoptiokoijarikin saapuu Tyräaholle ja alkaa iskeä Pekkoa. Mutta miten Pekkoa pokaileva rouva liittyy mihinkään ja mikä onkaan mustan muukalaisen salaisuus jos sellaista edes onkaan?

Tässä on elokuvallisesti kaikkein onnistunein Pekko. Juonilangat punotaan lopussa edes jotenkin yhteen ja vauhtia piisaa. Komediakin on välillä ihan oikeaa komediaa. Vitseissä on alustukset ja payoffit. Hävettää myöntää, mutta monesti ne huvittivat. Pekkokin ärsytti liian vähän. Nyt manooverit oli lyöty railakkaasti yli, joten tsähit sun muut sössötykset ja sekoilut aiheuttivat useasti spontaaneja naurahduksia. Semisti rasistinen neekerin ihmettely oli todella kummaa ja sekin samalla saatanan hauskaa. Jope Ruonansuukin vetää Hekajuttunsa täysin yli. Käsi heiluu vimmatusti jopa silloinkin, kun ei ole repliikkejä ja silloin, kun on niin ihaitteä ja aatteleppaitteä hoetaan loputtomiin raivokkaalla energialla. Ei tämä kyllä tosiaan ole mikään oikeasti hyvä leffa, mutta kuten sanoin, elokuvallisesti näistä onnistunein. Siksipä annan tälle niin vähän Pekkopisteitä. Vitun Timppa, oliko pakko välillä yrittää oikeasti? Seurue sai Pekoista tämän myötä täysin väärän käsityksen.

Pekko ja poika
KuvaKuvaKuvaKuva
Päätettiin sitten katsoa vielä yksi (tässä vaiheessa vielä luultiin tän jäävän illan viimeiseksi) Pekko ja jatkettiin toiseksi tehdyllä. Samalla tämä on Timpan ensimmäinen ohjaustyö.
Joillain tyypeillä on huoltajuuskiista poitsusta. Poissaoleva äiti haluaisi viedä tämän ulkomaille kanssaan, joten hyvä isä jemmaa kakaransa Tyräaholle Pekon hoiviin. Tai no, tästä päätellen faija ei kyllä oikeasti ole kovin hyvä... Heti Pekolla ja pojalla alkaa yläfemmojen läpsyttely johon olennaisesti kuuluu sanoa samalla "Hep!" ja se on helvetin rasittavaa ja turhaa ja perseestä. Sitä jatketaan pitkin leffaa. Pekko tutustuttaa mukulan Tyräahon vekkuleihin veijareihin esittelemällä heti ensimmäiseksi ryypyllä olevan Hekan, jolla on päässään sotilaspotta. Sitä hän kutsuu kaatokännikypäräksi. Aamuisiin päänsärkyihin, kun piti jokin ratkaisu kehitellä. Ja ovatpa ne muutkin taas niin totutun hassuja. Salonkimuija päättää sävyttää kyttämiehensä tukan ja viikset. Lopputulokset ovat räikeän punaiset ja sekös niin nolostuttaa valtion virkamiestä. Myöhemmin elokuvassa poliisi pukeutuu naisten yöasuun, juoksee kadulle ja jää kädestään jumiin roskikseen.

Paha äiti lähettää sosiaalivirkailijan pojan perään Tyräaholle. Siellä seuraa sekoiluja. Sossusetä saa mm. samanlaisen värjäyksen kuin poliisillakin. Pekko aiheuttaa pojassa huvittuneisuutta peseytymällä keskellä peltoa ammeessa. Pekkoa nimittäin huikoi kovasti ja puhtaushan on puoli ruokaa. Pekko ja poika suuntavat sitten sossusetää karkuun isolle kirkolle eli Helsinkiin asti Pipsan luo. Helsingissä Pekko kohtaa polaroidkuvia räpsivän taiteilijan ja päätyy auttamaan tätä uuden näyttelyn kanssa johon liittyy Pekon juonima oveluus. Taiteilija puhuu hienoilla isoilla sanoilla (agraaria jauhetaan useasti, koska Pekko on maalta) ja kai se sitten on hassua. Sossusetä pääsee jyvälle Helsingin reissusta ja perään säntää myös pollari lomiltaan. Hassutuksia saadaan esimerkiksi siitä kuinka Pekko päästetään keskustassa ratin taakse ja sitten kurvaillaankin vauhdikkaasti. Eli mennään mutkiin vähän oikaisten ja pikkasen normaalia kovempaa. Ei erityisen hurjaa, vaikka kuinka Satu Silvo rääkyy. Vahingossa Pekko myös kurkkaa naisten sovituskoppiin.

Sitten ajellaan Joel Hallikaisen mökille, Pipsaa vituttaa, Pekko siteeraa Raamattua ja tietää kuinka kukin oli kellekin siinä sukua, Pekko ja Pipsa päätyvät etsintäkuulutetuiksi, joka Pipsaa vituttaa entisestään. Asia ratkaistaan menemällä kisailemaan Tuttu juttu-showhon. En yhtään ymmärrä kuinka sellainen vie syytteet yms. mennessään, mutta niin vain jälleen Pekon suunnitelma toimi. Valitettavasti ei nähty hienoa trikkikuvaa, jossa Pekko ja Koivusalo itsenään oltais saatu samaan kuvaan. Ilmeisesti sellainen oli tekijöitten mielestä herran vuonna 1994 aivan liian huipputeknistä.

Pekko ja Pipsa vetävät aika hyvin yhteen, kun vaihteeksi Satu Silvolla on jopa vähän näyteltävääkin. Nyt ei tarvinnut tyytyä siihen tyypilliseen Pekolle sivusta naureskelulle ja hyväksyväisesti hymähtelemiseen. Pipsa sai riehua ja kipunoida kuten kuuluukin, kun vieressä jatkuvasti säätää joku helvetin tonttu. Loppu on antiklimaattinen ja kaikki oli oikeastaan täysin turhaa. Ja juuri sen tyyppistä paskaa näistä leffoista haetaan. Pekko-pisteitä annetaan nyt kunnolla, koska nimikkohahmokin on reilusti ruudulla.

Pekko ja unissakävelijä
KuvaKuva
Päätettiin repästä ja kattoa kolmaskin, joka on myös viimeinen tehty Pekko. Tämän myötä olen siis nähnyt kaikki viisi leffaa. Aatteleppa omalle kohalles!
Pekon geeneistä löytyy jotain siistiä ja niinpä hänet kutsutaan lisätutkimuksiin. Veikkailtiin, että mokomasta olisi löydetty uusi superkehitysvamma, joka tuon jatkuvan dorkailun selittäisi. Valitettavasti ja odotetusti mitään noin hienoa ei tapahdu. Pekko nyt vaan on jotenkin yhteensopiva toisen potilaan kanssa ja Pekkoon haluttaisiin testata uutta lääkettä ennenkuin sitä sille toiselle tyypille syötettäisiin. Niinpä typerää hattua jatkuvasti päässään pitävä idioottisankarimme viedään hienolle kartanolle, jossa potilas ja tämän kummisetä majailevat. Ja tietysti se hoidettava on Pipsa, joka tukka silmillä aneemisesti vain laahustelee eikä Pekkoakaan tahdo tunnistaa. Aikamiespoikien kuningas aavistaa pahaa ja totta kai Kai Lehtisen esittämällä tohtorilla on hyvien aikeitten sijaan meneillään hyvin ilkeämielinen juoni, jossa hän on lähtenyt hyväksikäyttämään Pipsan lievää masennusta. Lehtisen hahmon nimi on Kalevi, mutta Pekko nimeää tämän Keimoksi. Vaikka nimiä siis piisaa niin lopputeksteissä hänet on ristetty Tutkija 1:ksi.

Tässäpä oli todella kulahtanut ja tylsä leffa. Ei edes ärsyttänyt pahemmin, oli vain tylsä. Pekko lähinnä vain pööpöilee kartanossa. Huumoria revitään siitä, kun tuo juntti ajelee ruohonleikkurilla pienen kukkapuskan yli ja siitä sitten ruohikolla tuulettumassa olleen maton päältä. Jostain syystä näitten leffojen maailmassa ihmiset eivät sen suuremmin reagoi Pekon toilailuihin. Joko katsovat lievästi ihmetellen tai hyväksyvästi naureskellen. Nytkään kalliin maton paskominen ei herättänyt kartanon pohatassa juurikaan mitään tunteita. Senkus katsoi ja vaikutti kevyesti harmistuneelta. Paras kasku oli, kun Pekko klassisesti pamauttaa tajuamattaan oven hovimestarin naamaan. Tarjotin oli sopivasti välissä ja niinpä siihen on tullut hovimestarin kasvoista lähes yksi yhteen oleva kohouma. Suusta noukitaan sitten krokilasi ja siihen syljetään siististi juomat takaisin. Alussa ja lopussa nähdään mopostuntteja, paha saa palkkansa, Pipsan kuolluksi luultu äiti ei olekaan kuollut ja Pipsa pääsee tämän kanssa ihan laulamaan orkesterin soittaessa taustalla. Ja, vaikka äiti olikin pienen tyttärensä jättänyt aikoinaan todella tylysti voidakseen helpommin lähteä ulkomaille musiikkiuraa hoitamaan niin kaikki saadaan anteeksi. Pekko jää aikamiespojaksi, mutta niin on varmaan maailman kannalta paras. Kuiva ja innoton leffa. Selvästi tuolloin Koivusaloa kiinnosti toisenlaiset projektit enemmän ja liekö jonkin velvollisuudentunnon vuoksi tehnyt viidennen Pekon. Pisteet jää perustellusti vaisuiksi.


Noin. Urakka ohi kertaheitolla eikä ees tiukkaa tehny. Selvästi sen massahurmaajan aiheuttaman shokin jälkeen näitä olikin suht kivutonta katella. En kyllä kolmea olisi ikinä yksinäni katsonut putkeen, mutta porukalla homma toimi odotettua paremmin. Olo on kyllä vähän haikea. Onhan Pekot kuitenkin olleet pakkomielteenäni (eli Pekkomielteenä) noin vuoden verran. Harrastus ei todellakaan lopu, koska Pekkokrääsää tuntuu riittävän ja fyysiset kopiot leffoista ovat harvinaisia ja etenkin DVD:t todella kalliita.

Sitten se olennainen kysymys: Mikä on se kaikkein Pekkomaisin ja kovin Pekkoleffa? Se on varmaan juurikin se, minkä itse kukin ensimmäisenä näkee ja kärsii. Sen jälkeen nimittäin ei pahemmin pääse yllättymään ja suht tasalaatuisia Pekkoiluja nää oli. Massahurmaajan voisin katella uusiksi jossain vaiheessa tarkastaakseni, että oliko se muka niin järjetön kärsimysnäytelmä kuin mitä aikanaan kirjoitin. Sille joka tapauksessa miulta edelleen täydet Pekkopisteet. Muukalainen tulee muuten aivan varmasti katsottua vielä ehkäpä jopa useampaankin otteeseen. Siinä oli "hyvä" meininki. Varauksetta suosittelen katsomaan kaikki Pekot jos vähänkään kiinnostaa, mutta jos jonkun haluaa jättää pois niin se on ehdottomasti Unissakävelijä.

_________________
Saab 900
Built as a Merc, safe as a Volvo, and so much cooler than a BMW.

 Profiili  
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 59 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4  Seuraava

Hyppää:  


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia vestejäsi
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group :: Style based on FI Subice by phpBBservice.nl :: Kaikki ajat ovat UTC [ DST ]
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com