Hohtoloota

Mystinen suomalainen elokuvafoorumi
Tänään on Ke Heinä 18 2018 15:07


Etusivu » Foorumit » Elokuvat - yleistä


Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 5 viestiä ] 
Kirjoittaja
Etsi tätä:
Viesti

Poissa
Täysloota
Täysloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ke Syys 04 2013 9:52
Viestit: 310

Viesti Lähetetty: Pe Tammi 08 2016 9:18 
Ylös  
Bond-ketjun avautumisista innoittuneena päätin avautua hieman laajemminkin, koska hiljainen päivä töissä ja semmoista.

Olen viime aikoina paljon pohtinut sitä, kuinka hämmentävän suuri merkitys nostalgiafiiliksillä on omalla kohdallani leffan tuottamaan kokemukseen. Jos otetaan ajatusleikki, että kahdessa leffassa olisi täysin sama käsikirjoitus ja samat näyttelijät, mutta toinen kuviteltu versio olisi tehty 70-80-luvulla ja toinen 2010-luvulla, saattaisin pitää modernia leffaa peruspaskana joka ei ansaitse uusintakatselua ja vanhaa suurena mahtavuutena. Vanhaan maailmaan sijoittuminen kuvauspaikoiltaan ja lavastukseltaan, musiikkivalinnat, kuvaustyyli ja yleinen tunnelma nostaisivat vanhan leffan mahdollisesti jopa moninkertaisesti hienommaksi elämykseksi. Jo ainoastaan näiden juttujen luoma tunnelma saattaa tehdä esimerkiksi kasarileffasta hyvän, vaikka kaikki muu olisi perustasoa.

Esim. alkutekstit vanhahtavalla grafiikalla, kasarisyntikoilla höystetty kornin rajoilla liikkuva score, omasta lapsuudesta tuttu tai sitäkin vanhempi visuaalinen ympäristö, filmille kuvattu ja vanhaan tyyliin valaistu kuva. Näillä elementeillä, joille moni katsoja lähinnä naureskelee, mut on jo ostettu leffan potentiaaliseksi faniksi ja olen huikeissa fiiliksissä, oli leffa muuten millainen tahansa. Jos leffa on muutenkin hyvä, se on vain plussaa.

Kun näillä jutuilla on niin iso painoarvo, niin kääntöpuolena uudet leffat harvoin herättävät kovin vahvoja tuntemuksia. Ne saattavat olla täysin kelpoja tuotoksia, mutta niiden kohdalla rakastumisen kokemukseen vaaditaan paljon enemmän.

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2607

Viesti Lähetetty: Pe Tammi 08 2016 9:38 
Ylös  
Täällä ei naureskella lainkaan vaan allekirjoitan nuo jutut täysin. On aina iso kynnys laittaa 2000/2010 -luvun leffaa soittimeen, vaikka toki täytyy sanoa, että viimeisimmät on olleet lähes kaikki hyvää kamaa.
Katson kuitenkin uutta elokuvaa erittäin rajoitetusti. 70- ja 80-luvun filmit iskee mulla parhaiten ja kaikenlainen nostalgia on siinä erittäin isossa roolissa.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ke Loka 22 2014 18:19
Viestit: 2437

Viesti Lähetetty: Pe Tammi 08 2016 11:49 
Ylös  
Hmm, miten tätä nyt yrittäisi pukea sanoiksi.

Jos ajatellaan millaisia elokuvia Euroopassa, Hongkongissa ja USA:ssa tehtiin 60-, 70-, 80- ja vielä 90-luvun alkuvuosina niin eihän tuollaista isomunaista genre-elokuvaa enää tehdä. Noiden aikojen elokuvia on erittäin suuri nautinto katsella koska vastaavia ei enää juuri tehdä, mutta jos elokuva on yksinkertaisesti huono niin en sitä ala nostalgiasyistä ylistämään sillä paska on paskaa.

Vaikka oman katselun painopiste oli erityisesti viime vuonna yllä mainitussa aikakaudessa niin en siltikään vierasta uutta elokuvaa kuin USA:n osalta. Amerikkalaisista nykyelokuvista katselukelpoista on lähes yksinomaan scifi, muu tuntuu olevan velttomunaista paskaa. Toiminta- ja kauhuelokuvan saralla katse suuntautuukin nykyelokuvissa Euroopan ja USA:n sijaan Aasian suuntaan josta tulee edelleen hyviä elokuvia perinteisiltä mailta (HK ja Japani) sekä uudemmilta tulokkailta (E-Korea, Thaimaa ja Indonesia).

Tässä viikon sisällä on tullut koettua hienoja nostalgiahetkiä mm. Re-Animatorien ja Frankenhookerin kanssa. Siis en voisi kuvitellakaan Frankenhookeria 2010-luvun versiona digiefekteillä ja nykyaikaan ja -ilmapiiriin siirrettynä.

 Profiili  

Poissa
Täysloota
Täysloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Marras 03 2015 14:50
Viestit: 326

Viesti Lähetetty: Pe Tammi 08 2016 22:07 
Ylös  
Ketjun otsikossa puhutaan nostalgiasta, Herbert Westin viesti taas käsittelee pitkälti estetiikkaa. Monelle nämä varmasti kulkevatkin käsi kädessä, mulle taas pitkälti ei. Monet nuorempana pitämistäni 80-luvun hittileffoista ei nykyään herätä oikein mitään fiiliksiä ja toiset taas on lähinnä "ihan kiva", kuten vaikka Star Warsit.

Kiinnostus ei ole riittänyt yhteenkään SW:TFA -keskusteluun osallistumiseen kun porukka sauhuaa yksinomaan siitä, kuinka tämä nyt on jotain wanhaa kunnon Star Warsia, mikä tekee siitä melkein automaattisesti hyvän. Ok, en ole tuota vielä nähnyt mutta mulle viimeisimmät, nostalgialla ratsastavat Terminatorit ja Jurassic Parkit olivat vitun tylsää katsottavaa, koska ilman nostalgia-aspektia ne näyttäytyvät lähinnä puolivillaisena tai selkeästi epäonnistuneena vanhan lämmittelynä. Alkuperäiset klassikot noista sarjoista toimivat edelleen hyvin ja nuorempana niitä tuli katseltua vaikka kuinka usein, mutta ei mulla silti ole jotain mystistä tunnesidettä näihin elokuviin. Sitä en tiedä, miksi en tunne nostalgiaa elokuviin samalla tapaa kuin vaikka vanhoihin videopeleihin. Poikkeuksen sääntöön muodostavat tietyt animaatioelokuvat, jotka näin aivan pienenä.

Esteettisesti mainstream-elokuva oli mielestäni miellyttävimmillään joskus 60/70-lukujen taitteessa, ei pelkästään kuvauksen vaan myös editoinnin ja esim. äänisuunnittelun saroilla. Suuri osa omasta elokuvaharrastuksesta suuntautuu siis aikaan, jolloin en ollut vielä edes syntynyt. Olen muutenkin sitä tyyppiä, jonka katsotuista elokuvista ehkä jotain 85% on ennen katsomattomia. Harrastaa voi niin monella tapaa. Elokuvan historia on mulle niin pohjaton aarrearkku, että en koe samojen nimikkeiden usein katsomista kovin mielekkäänä.

 Profiili  

Poissa
Täysloota
Täysloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ke Syys 04 2013 9:52
Viestit: 310

Viesti Lähetetty: Su Tammi 10 2016 22:48 
Ylös  
randagio kirjoitti:
Ketjun otsikossa puhutaan nostalgiasta, Herbert Westin viesti taas käsittelee pitkälti estetiikkaa. Monelle nämä varmasti kulkevatkin käsi kädessä, mulle taas pitkälti ei. Monet nuorempana pitämistäni 80-luvun hittileffoista ei nykyään herätä oikein mitään fiiliksiä ja toiset taas on lähinnä "ihan kiva", kuten vaikka Star Warsit.


Puhuin nostalgiasta laajemmin kuin pelkästään siinä merkityksessä, että omaa ns. vanhan suhteen johonkin yksittäiseen elokuvaan. Enemmänkin siitä oli kyse, miksi vanhat leffat useimmiten herättävät suurempia fiiliksiä kuin uudet riippumatta siitä, ovatko ne järjellä ajatellen parempia leffoja. Ja juurikin noin että minulle nostalgian tunne ja estetiikka/tunnelmajutut kulkevat käsi kädessä.

Tarkoitan ylipäätään sitä tunnetta, että nyt ollaan "vanhojen hyvien aikojen äärellä", sellaisessa maailmassa jota ei enää sellaisenaan ole olemassa, ja sellaisten toimintatapojen äärellä jotka ovat hiipuneet mainstream-elokuvanteossa. Omalla kohdalla tuo tunne nostaa elokuvan automaattisesti ylemmälle lähtötasolle, enkä näin ollen osaa arvioida leffoja ns. tasa-arvoisesti vain niiden rationaalisten meriittien perusteella. Itse kuulun juuri heihin, joille uudesta Star Warsista teki hyvän osin juuri se, että se muistutti vanhoista hyvistä ajoista ja näytti monin paikoin samalta kuin vanhat SW-leffat. Jos esim. visuaalinen ilme olisi ollut modernimpi, en olisi samanlaista orgastista tunnekokemusta siitä saanut.

 Profiili  
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 5 viestiä ] 

Hyppää:  


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia vestejäsi
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group :: Style based on FI Subice by phpBBservice.nl :: Kaikki ajat ovat UTC [ DST ]
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com