2000-luvun kummitustalot, riivajaiset ja manaukset

[aTomiK]

Nunna (The Nun, 2018)
https://www.imdb.com/title/tt5814060/?ref_=nv_sr_1

The Conjuring Universen viides elokuva ja valitettavasti heikoin tähän mennessä.

Tässä kerrotaan The Conjuring 2 leffassa esiintyvän pahisnunnan tarinaa eli Romaniassa sijaitsevassa nunnaluostarissa tapahtuu vuonna 1952 hirveitä.
Asiaa lähtevät tutkimaan toimintapastori Burke (Demian Bichir) sekä noviisinunna Irene (Veran sisko Taissa Farmiga) jolta on vielä valat vannomatta.
Pari saa oppaakseen Frenchienä (Jonas Bloquet) tunnetun hepun eikä siinä kauaa mene, kun käy selville, että luostari on menetetty täysin pahoille voimille.
Katakombeissa on nimittäin portti helvettiin mikä pitäisi saada suljettua.

Nunnassa parasta on hyvin tehty efektipuoli mutta kunnolla pelästymään tässä ei kyllä pääse. Tarina etenee nopeasti eli mutkat laitetaan suoriksi ja joillekinhan tämä voi sopia oikein hyvinkin.
Itse tykkään kuitenkin hitaammasta pohjustuksesta mutta sellaiseen kynämiehillä ei ole nyt ollut halua tai kykyä.
Nunnapahiskin alkaa menettää taikaansa sillä niin paljon tämä hahmo ruutuaikaa saa. Frenchien one-lineritkaan ei mielestäni The Conjuring elokuvien maailmaan sovi.

En minä tätä huonoksi elokuvaksi sanoisi mutta toisaalta taas tahtoisinko katsoa vaikka heti uudestaan, en todellakaan.
Olisiko vika vasta toisen leffansa ohjanneessa Corin Hardyssa joka ei vaan osaa luoda kunnon tunnelmaa?

[aTomiK]

Riivattu (Insidious, 2010)
https://www.imdb.com/title/tt1591095/

Riivailua väliin ja kyseessä Jason Blum/James Wan kamaa.

Alkuun tuntui, että turhankin tutulla kaavalla edetään, kun perhe on muuttanut uuteen kotiin ja tavaroita alkaa liikkua itsestään jne.
Erikoisempaa käännettä kuitenkin saadaan perheen muuttaessa jälleen uuteen taloon mutta näyt ja muut sensellaiset sen kuin jatkavat kiusaamista.
Apuun kutsutaan pari tutkijaa sekä asioista hyvin perillä oleva nainen ja loppuleffa etsitään perheen koomassa olevan pojan astraalihahmoa.

Onhan tässä yritystä mutta asetelmien luonti ei oikein onnistu eli hahmoista ei välitä tarpeeksi. Lisäksi Patrick Wilson ei perheen isänä tällä kertaa vakuuta.
Wan on sanonut, että haki tässä tarkoituksellisesti kepeämpää otetta minkä kyllä huomaa. Missään kohtaa ei tuntunut siltä, että hahmoille oikeasti voisi tapahtua jotain pahaa.
Tutkijakaksikon komedialliset höpötyksetkin aiheutti lievää vitutusta.

Muutamia kivoja uusia ideoita leffasta kuitenkin löytyi joten kyllä tämän katsoi. Jatko-osa on ilmeisesti parempi joten sitä kohti.

[aTomiK]

Insidious: Chapter 2 (2013)
https://www.imdb.com/title/tt2226417/

No eipä ollut yhtään sen parempi tämä jatko-osa vaan lisää ihan sitä samaa joten samat saa tähdetkin.

Tarina jatkuu suoraan edellisestä vaikka sitä alkuun pohjustellaankin piipahtamalla 80-luvulla.
Tällä kertaa pelastetaan isää "Further" landiasta ja comic relief kaksikko saa tutkimuksiinsa seurakseen uuden asiantuntijan sekä Barbara Hersheyn esittämän isoäidin.

Puolivillaista menoa ja vanhan Elisen (Lin Shaye) ääni ei sopinut nuorelle Eliselle (Lindsay Seim) sitten ollenkaan. Katsellaan kuitenkin vielä se kolmonen.

[speKtacle]

Kyllä mulle vaan on nuo molemmat kelvanneet vallan hyvin. Onhan se tunnelma kyllä talvikuukausina täydellisessä piemydessä toinen kuin auringon valaistessa.

[aTomiK]

Insidious: Chapter 3 (2015)
https://www.imdb.com/title/tt3195644/

Tää kolmas osa toimi mulle parhaiten vaikka ei sekään mikään kovin vakuuttava ollut.

Prequelista on kyse ja tarinassa Quinn (Stefanie Scott) niminen typy tulee Elisen (edelleen Lin Shaye) luo kyselemään apua jotta saisi yhteyden kuolleeseen äitiinsä.
Riivaaja alkaa sitten kiusamaan Quinniä joka jää myös auton alle ja joutuu elämään pyörätuolissa. Sean (Dermot Mulroney) isä auttaa ja vakuuttuu demonin olemassaolosta.
Sitten mennään taas "Further" landiaan hakemaan osin sinne vietyä Quinnia pois ja hommassa Eliseä auttavat nyt ensimmäistä kertaa myös uransa alussa oleva tollokaksikko Specs ja Tucker.

Jepulis, kyllä tässä oli selkein ja ennen kaikkea järkevin juonikulku vaikka se mentiinkin taas ihan samalla kaavalla. Jump scareilla pelataan paljon ja pari niistä oli todella iskeviä.
Cast on aika hyvä mutta en minä silti tätäkään miksikään huippu kauhuleffaksi kutsuisi. Franchisen neljäs elokuva valmistui viime vuonna ja katsellaan jos vastaan tulee.

[Tina DeMona]

The Innkeepers (2011) tuli nyt sitten katsottua.
https://www.imdb.com/title/tt1594562/reference

Ja oli tämä kyllä paljon parempi kuin se Ti Westin edellinen teos, ettenkö jopa sanoisi ihan vallan päteväkin kummitustelu. Ei nyt missään määrin mitenkään ihmeellinen, mutta kaikin puolin katsottava mikä on jo melkoinen parannus House of the Devilin jälkeen.

Tunnelmaa rakennellaan ajoittain todella oivasti; se loppupuolen kellarissa hiippailu ja vaikkapa se pianonsoittokohtaus oli aivan loistavasti toteutettuja. Ja monta pienempääkin oli mukana. Lokaatiota osataan käyttää hyväksi ja ihon alle luiskahdeltiin ajoittain. Mikä järkyttävintä, hahmoilla on jopa jonkinlaiset, havaittavat persoonallisuudet.

Tosin se ei kyllä estä niitä olemasta täysin samaistumiskelvottomia vatipäitä. Leffa kompastuukin pahiten draama- ja eritoten komediaosastollaan, jotka olivat suorastaan pökerryttävää turhuutta ynnä paskailua, yleensä vielä aina pilaten jonkun juuri kivasti onnistuneen kauhuhetken välittömästi jälkeenpäin. "Hih, voi ei, sillä on kalsarit; öhhö höö" tai "Hih, se kattoo nettipornoa, voi kuinka noloa" ja niin edespäin. Pyhä sitcom, Batman!

Onneksi nykyään tunnutaan jo yleensä osattavan taas sitoa ne hahmot ja niiden kokemat asiat sen kauhuilun kanssa yhteen järjelliseksi paketiksi millä on yhteinen, toimiva tematiikka. Tässä tuntuu vielä siltä, että tarvitsee aina kahlata sata vuotta täyden tuubailun meressä päästäkseen niihin hyvin rakennettuihin kummittelukohtauksiin ja muihin tunnelmallisuuksiin. Periaatteessa kaikki kohtaukset, joissa on useampi kuin yksi henkilöhahmo kerralla (juuri sitä loppupuolen kellarijuttua lukuunottamatta) on käytännössä hukkaan heitettyä aikaa.

Ehkä pahiten typeryyttä edustaa hieno new age Yoda-mummohahmo jonka olisi hyvin voinut lempata koko tekeleestä alun pitäenkin, sillä kun ei mitään oleellista tahi järkevää osata missään määrin tehdä. Nolojen naispäähenkilöiden löytämiseen arvatenkin paikallisista LARP-ryhmistä ohjaaja vaikuttaa myös erikoistuneen. Mistä hitosta tuokin sukkanukkenaama on revitty?

Mutta kuten sanoin, tästäkin huolimatta varsinainen pointti on elokuvalla ihan hyvin hyppysissä ja ongelmat ovatkin oikeastaan pelkästään käsikirjoitus- ja roolitusosastolla. Visuaalisestikin elokuva on nimittäin erittäin pätevä eikä mistään Dark Label -tyyppisestä halpailusta ole tietoakaan. Elokuvan katsoikin varsin mielellään eikä suoranaisesti vituttanut missään kohtaa. Täytyy jopa myöntää, että IMDB:n apinalauman arvosana 5,5 tuntuu jopa hitusen överi-ilkeältä, eritoten ottaen huomioon minkälaiset anaalipenetraatiot tuolla yleensä huippupisteitä vetävät.

Sitten taas toisaalta, eihän tässä nyt mitään ihmeellistä tai kovin mieleenpainuvaa ollut joten kertonee lopulta enemmän 10 vuoden takaisen jenkkikauhun alennustilasta kuinka arvostettu leffa taas tietyissä piireissä - tällä kyseisellä foorumilla, esimerkiksi - tuntuu olevan.