Musikaalit + musiikki- ja tanssileffat

Keskustelua elokuvista ja niihin liittyvistä ilmiöistä.
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Musikaalit + musiikki- ja tanssileffat

Post by aTomiK »

Image

Hei me folkataan (A Mighty Wind, 2003)
3,5/5
https://www.imdb.com/title/tt0310281/

Spinal Tap miehet taas yhdessä ja hauska mockumentary tämäkin. Christopher Guest ohjasi ja kässäröi yhdessä Eugene Levyn kanssa.

Nyt ollaan folk musiikin parissa ja järjestetään muistokonserttia 50- ja 60-luvuilla alan yhtyeitä manageroineele hepulle.
Kolmella orkesterilla on kaksi viikkoa aikaa saada esityksen kuntoon ja konsertti lähetetään livenä tuottaja Lars Olfsenin (Ed Begley Jr.) toimesta.

Yhtyeet:

The Folksmen - Rooleissa Spinal Tap kolmikko eli Michael McKean, Christopher Guest sekä Harry Shearer.

Miehillä 60- luvulla aluksi menestystä Folk Town levymerkillä mutta sitten tiputtiin alamerkille ja sinkkujen kannet painettiin vain kaksivärisinä eikä levyn keskiössä ollut ollenkaan reikää. Hyvä levy-yhtiö muuten ; )

The New Main Street Singers - Rooleissa mm. John Michael Higgins, Jane Lynch, sekä Parker Posey. Näistä Higginsin ja Lynchin esittämät hahmot naimisissa ja harrastavat jotain väriuskontoa nimeltä WINC.

Periamerikkalainen konservatiivinen siloposkiorkesteri johon tullut tuoreita jäseniäja siksi nimessä tuo New.

Mitch & Mickey
- Rooleissa Eugene Levy ja Catherine O´Hara.

Duolla isoa menestystä mutta sitten tiet erosivat ja Levyn esittämällä Mitchillä naksahti päässä. Mies teki kaksi soolevyä nimeltä "Cry for Help" (kannessa pakkopaidassa) ja "Calling It Quits" (kaivaa kannessa omaa hautaa).
Näisen jälkeen mies ollut mm. parantolassa mutta aikoo saapua muistokonserttiin.

Jeah, hyvä elokuva tämä ja alkuun tosiaan nähdään, kun porukat harjoittelee settiään kuntoon samalla uriaan kerraten.
Historioitisjoita, tuottajia, radio- ja tv-persoonia haastatellaan ja ääneen pääsee myös itseään täynnä oleva public relations pari.
Tämän jälkeen kokoonnutaan hotelliin ja viimein nähdään itse konsertti minkä jälkeen kuullaan tilanteet kuusi kuukautta tapahtuman jälkeen.

Kyllähän Tapin pojat osaa edelleen olla hauskoja ja ovat kaikki muutkin. Jokainen osaa myös laulaa sekä soittaa eli kovaa sakkia kyseessä.
Kaikki biisitkin oli tehty itse ja mukana kappaleita kirjoittamassa sekä tuottamassa myös melodisen rokin parissa viihtynyt CJ Vanston.

Tuo Tap äijien Folksmen yhtye oli kehitelty jo 1984 ja se esiintyi ekan kerran Saturday Night Livessä minkä jälkeen pojat on vetäneet folk biisejä myös Spinal Tap keikkojen yhteydessä.
Nyt alkoi kovasti kiinnostaa myös Guestin aiemmin ohjaamat mockumentaryt Waiting for Guffman sekä Best in Show joissa mukana paljon samaa sakkia.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
Exterminator
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Posts: 9534
Joined: Fri Aug 08 2008 9:17

Re: Musikaalit + musiikki- ja tanssileffat

Post by Exterminator »

^ Tuosta olen kyllä kuullut joskus, päässyt vain unohtumaan. Ehdottomasti pitäisi nähdä... ja kai myös uskaltaa hankkia vaikka näkemättäkin. Jatkuvastihan meikälinen metsästää hyvää komedaa, joten täytyy pistää muistiin ja tilataan sitten, kun siltä tuntuu.
-You have a huge fucking dick!
User avatar
Exterminator
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Posts: 9534
Joined: Fri Aug 08 2008 9:17

Re: Musikaalit + musiikki- ja tanssileffat

Post by Exterminator »

Image
Moulin Rouge! 3/5
https://www.imdb.com/title/tt0203009/?ref_=nv_sr_srsg_0
Vuosituhannen alun musikaalissa Ewan McGregor esittää runoilija Christiania, joka rakastuu yökerhona ja bordellina toimivan Moulin Rougen tähtiesiintyjään ja kurtisaaniin, Satineen (Nicole Kidman). Christian saa tehtäväkseen laatia näytelmän, jonka pääosassa Satine tulisi loistamaan. Ilkeä The Duke (Richard Roxburgh) haluaa Satinen kokonaan itselleen ja tehdä naisestaan kaikkien tunteman nimen. Jätkä katsookin pahalla Christianin ja Satinen lämpeneviä välejä, joten on aika kieroilla.

No joo. Olihan tässä paljon hyvää. Kidman on kerrassaan upea ja onko se noin laulutaitoinenkin, perskutarallaa? Miten en ole kuullut missään muualla Nicin laulamista? No, näkyyhän tuo muissakin yhteyksissä kykyään esitelleen, ei vain ole sattunut omalle kohdalle. McGregor yllättää niin ikään musikaalisuudellaan, asiaa. Loistavia biisejähän tässä on esitettäväksi osattu valita, heti pelin avaavasta Smells Like Teen Spiritistä Your Songiin ja Like a Virginistä I Was Made For Loving Youhun, mitä kaikkia näitä klassikoita nyt olikaan. Väriloistoa ja näyttävyyttä Moulin Rouge!ssa on tietty yllin kyllin myös, joten visuaalisesti kokonaisuuden ei pitäisi jättää kylmäksi.

Mutta sitten... enpä tiedä. Kaikkeen en tosiaankaan ihastunut, kuten elokuvan pikaleikkauksiin ja "leikittelevään" tyyliin. Vakavampia kohtauksia katsoin mielelläni, mutta tuo kevyempi osasto alkoi tökkimään aika lailla heti. Jotenkin liian perseilevää, lapsellista, tai jotain. Takuulla kaikkeen tähänkin oli aikaa, vaivaa, ajatusta ja taitoa paljon uhrattu, mutta silti. Ei minun juttuni jotenkin.

Miinusta joutuu antamaan myös siitä, että käytännössä minkäänlaisia sydämen pakahtumisia tämä rakkaustarina ei onnistunut herättämään. Jos nyt verrataan vaikka La La Landiin, niin punainen mylly jäi tunteiden myllyttämisessä kaukaiseksi kakkoseksi.

Innostuin katsomaan pitkästä aikaa, kun Prismassa oli reiska tarjolla halvalla. Sinne se kyllä nyt jääkin.
-You have a huge fucking dick!
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Musikaalit + musiikki- ja tanssileffat

Post by aTomiK »

Image

School of Rock (2003) 4/5
https://www.imdb.com/title/tt0332379/?ref_=nv_sr_srsg_0

Jack Blackin kulta-ajan musiikkileffa uusinnassa ja oli edelleen helvetin hauska, ohjaajana Richard Linklater.

Black on juuri potkut bändistään saanut kitaristi Dewey Finn joka loisii kaverinsa Nedin (Mike White) asunnossa mutta nyt olisi Nedin tyttöystävän painostuksen vuoksi alettava maksaa vuokraa.
Ned on sijaisopettaja jolle soitetaan työstä mutta Dewey päättääkin napata paikan itselleen esiintyen siis Nedinä ja vakuuttaa yksityiskoulun rehtorin (Joan Cusack) osaamisestaan.
Mies ei aluksi välitä opetuksesta tuon taivaallista, kun ei mitään osaakaan mutta saa selville, että oppilaissa on useita taitavia muusikoita.
Eli ei muuta kuin rokkibändi pystyyn ja kouluprojektina treenaamaan kohti Battle of the Bands kisaa. Kaikki on kuitenkin pidettävä salassa mikä aiheuttaa hankaluuksia.
Tokihan salaisuus lopussa paljastuu mutta ryhmä pääsee kuin pääseekin esiintymään kisaan ja vetävät kyllä hienon shown.

Nediä näyttelevä Mike White kirjoitti pääroolin räätälöitynä Jack Blackille koska oli oppinut tuntemaan miehen tavat asuttuaan muutaman vuoden tämän naapurina ja onhan filmi hard rockin sekä hyvän huumorin ystävälle täyttä kultaa.
Black pääsee irrottelemaan kunnolla ja rokki soi mutta ymmärrän kyllä, että jos mies ei jostain syystä sytytä niin ei varmaan toimi.

Elokuvan tenava cast on loistavaa sakkia ja kaikki soittivat sekä lauloivat biisit itse eli kova työ on tehty jo valintavaiheessa.
Sittemmin kitaristia esittänyt Joey Gaydos Jr. on tehnyt jo pari levyäkin ja myös rumpali Kevin Alexander Clark on jatkanut musiikin parissa.

School of Rock menestyi hyvin ja piti pitkään hallussaan tuottoisimman musiikkikomedian titteliä mikä siirtyi kuitenkin vuonna 2015 Pitch Perfect kakkosen haltuun ja tuokin leffasarja on tullut hyllyyn hankittua.
Leffasta tehtiin myös musikaali sekä kolme kautta kestänyt Nickelodeonilla esitetty tv-sarja.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Musikaalit + musiikki- ja tanssileffat

Post by aTomiK »

Image

Tenacious D: Maailman paras bändi (Tenacious D in The Pick of Destiny, 2006) 5/5
https://www.imdb.com/title/tt0365830/

Jack Blackin kulta-ajan paras leffa uusittu, ohjaajana lähinnä musiikkivideoita tehtaillut Liam Lynch.

Eli tässähän kerrotaan Blackin ja tämän partnerin Kyle Gassin vuonna 1994 perustetun Tenacious D bändin kuvitteelliset syntyvaiheet.
Nuori JB karkaa kotoaan uskonnolisesta perheestään Hollywoodiin itsensä Ronnie James Dion kehoittamana ja tapaa rannalla soitelevan Gassin.
Tämä esiintyy aluksi pöyhkeilevästi muuta pian paljastuu totuus rahattomasta miehestä jota tämän äiti elättää.
Vuokra pitää saada maksettua joten päätetään osallistua eräässä baarissa pidettävään kisaan. Loistobiisi pitäisi kehitellä ja sitten JB huomaa, että kaikkien kovien yhtyeiden kitaristeilla näyttää olevan samanlainen plektra.
Käy ilmi, että kyseessä on Saatanan hampaasta tehty Kohtalon plektra jota pidetään esillä tarkkaan vartoidussa rock museossa Sacramentossa mutta plektran perässä on tietenkin myös itse vanha vihtahousu.

Tässä leffassa toimii itelle kaikki. Jätkät osaa höpsötyshassuttelun ja jatkuvasti tulee vitun kovia hard rock biisejä eli puolimusikaalista voisi puhua.
Heti alussa kuullaan JB:n isää esittävää loistavaa Meat Loafia ja hevilegenda Dio herää eloon ovessa olevasta julisteesta osallistuen Loafin lisäksi "Kickapoo" biisiin.
Gass laittaa JB:n treenaamaan esimerkiksi lavalla tarvittavaa powerslide minkä osaaminen tulee myöhemmissä vaiheessa tarpeeseen.
Blackin unessa näkemä lavaesitys "Master Exploder" on vitun kova ja sienihuuruissa nähty Sasquatch (John C. Reilly) kohtaus on myös tiukka.
JB:n tunkeutuessa museoon kuullaan erinomainen "Break In-City /Storm the Gate" ralli, auto takaa-ajossa soi hieno "Car Chase City" ja lopussa otetaan Saatanan (kova Dave Grohl) kanssa rockoff missä kuullaan hienot "Beelzeboss" ja "POD" vedot.
Mainittujen lisäksi myös Ben Stiller sekä Tim Robbins kuluvat castiin joten kovaa sakkia ruudulla nähdään.

Filmi floppasi pahasti enkä oikein ymmärrä miksi mutta ehkä pössyttely-hevimetalli-seikkailu-sekoilukomedia ei vaan ollut vuonna 2006 niin suuressa huudossa.
Toki Pick of Destinystä on sittemmin tullut kulttileffa mutta omasta mielestä se on aina ollut mestariteos jonka voi laittaa soittimeen milloin vain ja kyllä viihtyy. You can´t kill the metal, the metal will live on!

"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5776
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Musikaalit + musiikki- ja tanssileffat

Post by Tina DeMona »

^Tuo on kyllä mainio leffa. Itselläni on myös sen soundtrack-albumi, jossa on päheä hologrammikansi!
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5776
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Musikaalit + musiikki- ja tanssileffat

Post by Tina DeMona »

aTomiK wrote: Mon Jul 03 2017 14:51 Hair (1979) :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0079261/?ref_=fn_al_tt_1

Milos Formanin ohjaama Hair perustuu 60-luvun lopun saman nimiseen musikaaliin ja teemoina hipit, seksuaalinen vapautuminen sekä sodan vastaisuus.

Tarina on lyhykäisyydessään se, että John Savagen esittämä maalainen aikoo viettää pari päivää New Yorkissa ennen kuin liittyy Vietnamiin matkustaviin sotajoukkoihin.
Heppu ystävystyy muutaman hipin (mm. Treat Williams) kanssa ja rakastuu rikkaaseen tyttöön, roolissa Beverly D´Angelo.
Porukka sekoilee kaupungilla kunnes koittaa aika lähteä sotimaan. Leffan tiukin twisti koetaan sitten viimeisen kymmenen minuutin aikana.

Kyllä tämän ihan sujuvasti katsoi vaikkei miksikään suureksi elämykseksi kohonnutkaan. Biisit sekä tanssikohtaukset on mukiinmeneviä ja kun huumeita käytetään niin tripit on välillä villejä.
Näyttelijät on pätevässä vedossa ja D´Angelon mainioista tisseistä päästään nautiskelemaan pariin otteeseen.
Itselleni tutuin kappaleista on "Hair" josta The Dickies yhtye teki loistavan cover version Second Coming (1989) levylleen.



Musikaalin kehittäneet James Rado ja Gerome Ragni eivät leffasta tykänneet, koska Formanin hipit lähinnä vain bailaavat eivätkä ole tiukasti sidoksissa rauhanliikkeeseen kuten alkuperäistekstissä.
Itselleni asialla ei ole niin väliä ja sodanvastaisuus tulee kyllä selvästi esille muutenkin.
Minäkin katsoin lopulta Hairin. Ja itselleni tämä iski kyllä ihan kybällä - ei ehkä sikäli yllättävää, että Milos Formanin tuotosten parissa olen ennenkin vahvasti viihtynyt. Toki myös musikaaleista tykkään paljon, ja onhan tämän soundtrack nyt melkoinen helmi.

Kaikki hahmotkin olivat hyviä ja kiinnostavia. Eihän tässä tosiaan juonta kauheasti ole, mutta hahmot kannattelevat hommaa ihan kivasti. Tykkään myös siitä, ettei näitä tyyppejä mitenkään ihan liikaakaan romantisoitu kuitenkaan, vaan välillä tekevät aika kusipäisiäkin juttuja. Veikkaan että tässä voi kanssa olla osasyy siihen miksei näytelmän tekijät hirveästi fiilanneet filmistä. Sillä lailla samaistuttavasti kylläkin. Visuaalisestikin ollaan ihan jännällä tasolla ja tanssikoreografiat ovat upeita ynnä hassuja. Huumetrippailutkaan eivät mielestäni muutu itsetarkoitukselliseksi kikkailuksi vaan palvelevat tarkoitustaan eli kertovat siitä, missä hahmojen päiden sisällä mennään.

Lopun tvisti oli kyllä tosiaan melkoinen - kyllä olisi itseänikin vituttanut, ei voi muuta sanoa. Leffan päättävä hieno Let the Sunshine In -kappale on toki tuttu vuosikaudet aikoinaan pyörineestä matkailumainoksesta (ties vaikka pyörisi yhä) ja jos tuo ei ole perversion multihuipentuma, en tiedä mikä sitten on. Ainut toinen tuttu biisi on alun Age of Aquarius joka lienee se tunnetuin pätkä leffasta.

Miinuksena se, että näytelmä oli aikoinaan kuulemma kohahduttanut jollain pitkällä alastonkohtauksella ja tämä puuttui leffasta. Buu! Mutta muuten kyllä oikein hyvä musikaalileffa ainakin meikäläisen mielestä. Bluray oli laadultaan kiva, mutta ikävän karvalakki mikä on näin tietynlaiselle klassikolle vähän ikävää - olisi nyt luullut että Forman edes jonkun kommenttiraidan olisi johonkin julkaisuun joskus nauhoittanut, jonka olisi tähänkin voinut tuutata. Pitääkin laittaa soundtrack haentaan.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Musikaalit + musiikki- ja tanssileffat

Post by aTomiK »

BFI:n julkaisema reiska tieten ainoa missä edes jonkinlaista ekstraa mutta eipä tuossakaan oikein mitään kovin oleellista itse leffasta taida olla jos ei tuota vihkosta satu saamaan.

- Presented in High Definition and Standard Definition
- Aquarius (1966, 8 mins): the Age of Aquarius arrives in Nancy Hanna's jazzy psychedelic animation
- San Francisco (1968, 15 mins): Anthony Stern's award-winning impressionistic documentary shot on the streets of San Fran, stunningly soundtracked with a rare early version of Pink Floyd's 'Interstellar Overdrive'
- Indian Pop Instrumental (c1970, 3 mins): enigmatic English musos look east with this marvellously mysterious music film
- Discomania (1979, 24 mins): Oscar Riesel's star-spangled British disc-dancing extravaganza from the glory days of glitterballs, lurex, sequins and rollerskates
- Nicholas Ray in Conversation (1969, audio only): the legendary filmmaker memorably concluding his screen career in Hair - reflects upon his legacy with film critic VF Perkins at London's NFT
***FIRST PRESSING ONLY*** Fully illustrated booklet with new writing on the film by Ellen Cheshire, new interview with the film's screenwriter Michael Weller and an essay on director Milos Forman by Kieron McCormack

Image
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5776
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Musikaalit + musiikki- ja tanssileffat

Post by Tina DeMona »

Joo, vähän nihkeältä tuokin kuulostaa.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Musikaalit + musiikki- ja tanssileffat

Post by aTomiK »

ImageImage

Victor Victoria (1982) 2,5/5
https://www.imdb.com/title/tt0084865/

Ei oikein lähtenyt mulle tämä Blake Edwardsin kehuttu ja jonkin verran menestynytkin musiikkifarssi. Kyseessä on remake 30-luvun saksalaiselokuvasta.

Tarinassa ollaan Pariisissa vuonna 1934. Victoria Grant (Julie Andrews) on työtön, persaukinen ja nälkäinen laulaja joka tapaa juuri potkut saaneen homon esiintyjän Carole "Toddy" Toddin (Robert Preston).
Tämä saa idean tehdä Victoriasta puolalaisen kreivi Viktor Grazinskin eli nainen esittäisi siis miestä joka esittäisi naista. Homma onnistuukin ja keikkaa pukkaa mutta paikalle saapuva amerikkalainen gansteri King Marchand (James Garner) ei tapausta purematta niele.

Musikaaliksi tätä ei oikein voi sanoa sillä lähes kaikki laulaminen tapahtuu ravintoloiden ja klubien lavalla eli normaalista esiintymisestä kyse.
Biisit ja esitykset eivät kuitenkaan ehkä Victorian esittämää Le Jazz Hot! numeroa lukuunottamatta kovin kummoisia ole.
Huumoria löytyy tietysti paljon eli on hassua tarjoilijaa, Clouseau tyyppistä epäonnista yksityisetsivää, kaaosta klubeilla sekä perinteistä hotellisekoilua. Nää jutut ei vain nyt oikein tarpeeksi naurattaneet.

Tokihan Blake Edwardsin puoliso Andrews osaa laulaa ja Prestonilta kuullaan muutama hauska lakoninen kommentti sekä huomatus. Erityisesti homosteluun liittyvää läppää riittää.
Garner lähinnä pyörittelee silmiään, että mieheenkö hän nyt on tässä rakastunut, Lesley Ann Warren vetää hallitusti yli Marchandin lutkanaisena esittäen myös hämmentävän musiikkinumeron ja John Rhys-Davies on promoottori Cassell.

Filmi kuvattiin kokonaan Pinewoodin studioilla briteissä ja sai useita Oscar ehdokkuuksia voittaen yhden musiikeista. Mutta joo, ei ollut tarpeeksi hauska eikä biisitkään innostaneet joten vain kaksi ja puoli starbaa.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Musikaalit + musiikki- ja tanssileffat

Post by aTomiK »

The Monkees: Head (1968) 3/5
https://www.imdb.com/title/tt0063049/

Tsekkasin Areenasta The Monkees pätkän ja tämähän oli pelkkää tajunnanvirtaa, toki paikoitellen hyvin viihdyttävää sellaista.

Elokuvan juonettomuus ja psykedeelisyys ei ole mikään ihme, kun miettii filmin syntyhistoriaa. Alkuun ohjaaja Bob Rafelson ja tämän kaveri Jack Nicholson sekä The Monkees jäsenet aivomyrskysivät ideoita kokoontumalla jonnekin lomailemaan ja tupruttelemaan marihuanaa.
Tämän jälkeen Nicholson kokosi aineistosta kässärin Rafelsonin mukaan tiukan LSD -kuurin avustamana joten miten tuollaisista lähtökohdista voisi edes syntyä mitään kovinkaan järkiperäistä ; )

The Monkees jäsenet toikkaroivat menemään erilaisissa lavastuksissa, väliin tulee biisejä, kanavasurffausta, dokkarinpätkiä ja mukana on toki myös runsaasti makeita naisia.
Kuten sanottua meno on kuitenkin ihan viihdyttävää ja nopea tempoista. Kohtaukset vaihtuvat lennnosta ja välillä palataan jonnekin jo nähtyyn juttuun eli tämä on vähän kuin Monty Python liteä.

Jos leffasta jotain isompaa teemaa tahtoo hakea niin ehkä se olisi se, että koska The Monkees oli hyvin selkeästi pelkkä tuote jolla myytiin mm. tv-sarjaa sekä levyjä ja nyt, kun suosio oli jo hiipumassa, tahdottiin astua niin sanotusti laatikon ulkopuolelle.
Ja siinä kyllä onnistuttiin paremmin kuin hyvin sillä leffasta ei tykänneet fanit eivätkä sitä tahtoneet katsoa paremmin kohdeyleisöksi sopineet hipitkään koska se oli The Monkees elokuva.

Ehkä hauskin huhu leffan tiimoilta liittyy sen nimeen ja mahdolliseen jatko-osaan jota olisi voinut markkinoida tyyliin: "From the people who gave you HEAD" ; )
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Musikaalit + musiikki- ja tanssileffat

Post by aTomiK »

Detroit Rock City (1999) 4/5
https://www.imdb.com/title/tt0165710/

Adam Rifkinin ohjaama ultimaattinen KISS komedia Detroit Rock City uusinnassa ja kyllä vain toimii edelleen.

Ollaan vuodessa 1978 ja neljällä Clevelandissa asuvalla teinipojalla (Edward Furlong, Sam Huntington, Giuseppe Andrews, James DeBello) on bändi nimeltä Mystery ja jätkät fanittaa KISSiä ihan saatanasti.
Seuraavaksi illaksi olisi liput keikalle Detroitiin mutta edessä on vielä yksi koulupäivä ja kaikenlaista tapahtuu. Pahimpana katastrofina se, että Jamin kiihkouskovainen äiti (Lin Shaye) polttaa keikkaliput.
Trip voittaa uudet tiketit radio-ohjelmasta minkä jälkeen on vuorossa tapahtumien täyteinen matka Detroitiin eikä perilläkään asiat suju niin kuin rasvattu.

Onhan tää vitun kovaa menoa alusta loppuun, cast vetää mahtavasti, kaikki pikkuasiatkin on tehty todella hyvin, mukana on vitusti erilaisia KISS tavaroita Gene Simmonsin omasta kokoelmasta ja tässä soi varmaan eniten aikalaisbiisejä mitä missään ikinä.
Tuohon aikaanhan ei voinut tykätä sekä diskosta että raskaasta rokista joten puolin ja toisin on vittuilua aiheesta ja mukana on myös pari upeeta diskomimmiä, rooleissa Natasha Lyonne ja Emmanuelle Chiriqui.

Koulupätkät on siistejä, Jam käväisee sisäoppilaitoksessa josta paetaan, kun papille (mahtava David Gardner, RIP) tarjoillaan huumeita pitsassa ja Detroitissa mennään sitten hiukan coming of age tyyliseen matskuun, kun osa jätkistä saa pillua tai voittaa muuten pelkonsa.
Gene Simmons toimi yhtenä tuottajista joten mukana on myös ultranaaras Shannon Tweed, Ron Jeremy on diskobaarin juontaja ja tottahan toki lopussa sinne keikallekin päästään KISSin vetäessä Detroit Rock Cityn kuinkas muuten.

Meno on tässä mukavan raisua eli kirosanat ja panojutut lentää, mukana on mätkintää ja keikkapaikan takahuoneessa nähdään muutamat tissit.
Kannattaa ehdottomasti katsoa jos musiikkileffat ja nuorisokomediat coming of age mausteella miellyttää. Leffa teki helvetisti persnettoa mutta tästä on luonnollisesti tullut kulttiklassikko alan piireissä.

"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5776
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Musikaalit + musiikki- ja tanssileffat

Post by Tina DeMona »

^Tuo on kyllä vitun kova nuorisoleffa. Toimii täysillä vaikka en mikään KISS-fani olekaan - jotenkin ihan täydellinen ajankuva ja nuorisomenon ylistys.a
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Musikaalit + musiikki- ja tanssileffat

Post by aTomiK »

Muppetit ja jalokiviliiga (The Great Muppet Caper 1981) 3/5
https://www.imdb.com/title/tt0082474/

Löysinpäs tämän toisenkin Muppet leffan kiekkona ja oli parempi kuin ensimmäinen. Kyseessä Jim Hensonin ohjausdebyytti.

Tarina sijoittuu Englantiin ja Lontooseen vaikka aluksi ollaankin olevinaan Amerikassa mistä Daily Chronicle lehden toimittajakolmikko Kermit, Fozzie sekä Gonzo lähtee britteihin selvittämään muotitalon omistaja Lady Holidayn jalokiviryöstöä.
Porukka asettuu Happiness Hotel nimiseen majataloon missä hengailee suurin osa tutuista muppet hahmoista. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, Miss Piggy on totta kai kuvioissa mukana ja loppuratkaisu nähdään Mallory Galleryssä missä Holiday säilyttää arvokasta baseball timanttiaan.

Muppet Caper oli selvästi viihdyttävämpi kuin Muppet Movie ja elokuvan ensi-ilta sijoittui heti viimeisen Muppet Show kauden perään. Paremmuus ei kuitenkaan näkynyt lipputuloissa sillä tuottoa tuli vain reilut 30 miljoonaa mikä oli puolet vähemmän mitä ensimmäinen sai.

Mitään superhauskaa menoa tässäkään ei toki nähdä mutta kaikki sanoilla kikkailut ja neljännen seinän rikkomiset tuntui ihan kivoilta. Lauluja sekä tanssiesityksiä on tietysti mukana ja Miss Piggyn uima-allas kohtausta kuvattiin kokonainen viikko. Nuket liikkuukin jälleen todella hienosti eikä missään näy yhtään narunpätkää.

Leffassa on toki myös vierailevia tähtiä. Lady Holidayta esittää vastikään menehtynyt Diana Rigg jonka kaikki tuntee nykyään GoT:n Olenna Tyrellinä, Charles Grodin on Holidayn veli Nick, aina kova Jack Warden on lehtitalon pomo, Peter Falk käväisee ruudulla ja John Cleese esittää kuivanhauskan roolin ylihyväkäytöksisenä rikkaana brittiherrana.

En ole koskaan aiemmin filmiä missään nähnyt mutta ilmeisesti Castle Video tämän täällä kasettina julkaisi ja yksi televisioesitys löytyy mikä tapahtui vuonna 1989 Kolmoskanavan toimesta. Kanava ei silloin vielä meidän perukoilla näkynyt joten eipä tuota silloinkaan olisi voinut katsoa.

Ihan kiva elokuva ja jatketaan aiheesta jossain välissä, kun seuraavaksi Muppetit valtaa Manhattanin.

"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5172
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Musikaalit + musiikki- ja tanssileffat

Post by aTomiK »

The 5,000 Fingers of Dr. T. (1953) 2,5/5
https://www.imdb.com/title/tt0045464/

Sitten taas jotain ihan muuta eli tällainen musikaalifantasia joka perustuu mm. Grinchin kehittäneen Theodor "Dr. Seuss" Geiselin ideaan.

Leffassa pianonsoittoa vihaava pikkupoika Bart (Tommy Rettig) nukahtaa soittimensa ääreen ja uneksii opettajansa tohtori Terwillikerin (Hans Conried) tyrannisoimasta maailmasta.
Bart on lukittuna Terwilliker Instituuttiin mistä ei ole ulospääsyä ja tohtori on aivopessyt äiti Heloisen (Mary Healy) sihteerikseen ja tulevaksi vaimokseen.
Terwillikerin missiona on saada paikalle 500 lasta joten 5000 sormea soittasi jättimäisellä pianolla hänen musiikkiaan Instituutin avajaisjuhlassa.

Täytyy sanoa, että kyllä tässä yritystä on ja lavastukset on melko makeita mutta elokuva on samalla niin selvästi aikansa tuote eikä musiikinumerotkaan ehkä paria lukuunottamatta säväyttäneet.
Elokuvan julkaisu oli ongelmallinen sillä se tyrmättiin ennakkonäytöksissä joten tuottaja kuvasi itse lisäkohtauksia ja leikkasi leffan uuteen uskoon poistaen siitä jopa yhdeksän musiikkikohtausta.

Sanomana kässärissä mm. lasten kunnioituksen puute ja olihan siinä myös eräänlaisia poliittisiksi luokiteltavia hetkiä (esim. WWII) mukana.
Kohdeyleisön löytäminen oli haasteellista sillä aikuisille tämä on vähän turhan meh ja aikalaislapset taas pelkäsivät muutamia kohtauksia ihan saatanasti eli filmi on ollut monen painajaisissa.

Melkoisen unohdettu teos on kyseessä ja Suomen televisiossakin tämä on nähty vain kerran vuonna 1970.
Myöhemmin leffa on toki nousut tietyissä piireissä kulttisuosioon ja Indicatorin julkaisun ekstramateriaali olikin oikeastaan itse elokuvaa mielenkiintoisempaa katsottavaa.

"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
Post Reply