Hohtoloota

Mystinen suomalainen elokuvafoorumi
Tänään on Pe Elo 17 2018 4:39


Etusivu » Foorumit » Elokuvat - yleistä


Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 42 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3  Seuraava
Kirjoittaja
Etsi tätä:
Viesti

Poissa
Kultaloota
Kultaloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ma Maalis 24 2008 10:39
Viestit: 683

Viesti Lähetetty: Su Kesä 12 2016 13:29 
Ylös  
Listalla ei vieläkään Walter Hillin Streets of Fire elokuvaa???? No nyt on lisätty. Tässä yksi parhaimmista sound trackeista mitä ikinä on tehty, Willem Dafoe härskeissä nahkahaalareissa, Michael Paréen yhden ilmeen suoritus ja Diane Lanen päräyttävä vetäisy on katsomisen arvoista. Tämä on ainakin 4,5/5 leffa.


_________________
HS: Mikä vielä yhdistää suomalaisia?
"Suomalaisia yhdistää kyrpiintyminen Hesarin pääkirjoituksiin."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2679

Viesti Lähetetty: Su Kesä 12 2016 21:18 
Ylös  
Täysin samaa mieltä eli neljä ja puoli tähteä vähintään. Myös hieno soundtrack löytyy hyllystä cd:nä.
Minkäänlaista listaa ei ole mulla ollut tarkoitus tehdä mutta toki voin jossain välissä höpistä omista suosikeista enemmänkin.

Elokuvaan liittyen muistan, että koulussa oli silloin joskus jokin heppu vaahtoamassa jotain väkivaltaesitelmää ja käytti siinä esimerkkinä pätkiä Streets of Fire leffasta.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2679

Viesti Lähetetty: Pe Heinä 29 2016 19:51 
Ylös  
Kuva

That´s the Way of the World (1975) :star: :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0073703/?ref_=nm_flmg_dr_5

Kyseessä erittäin mielenkiintoinen musiikkidraama jonka pääosissa on A-Chord levy-yhtiön tuottajaguru Coleman Buckmaster (mainio Harvey Keitel) jolla sanotaan olevan "kultaiset korvat".
Mies on tuottanut 7 kuukautta soundia tulevalle The Group (Earth, Wind & Fire) levylle mutta johtoportaalla on nyt muut mielessä.
Yhtiön presidentti Carlton James (loistava Ed Nelson) on kuullut perheyhtye The Pagesin demon ja uskoo, että nyt on musiikissa aika korostaa vanhoja kunnon perhearvoja.
Tulikivenkatkuisia palavereja tiedossa...

Kaikki katsoja eivät varmasti tästä harvoin mainitusta leffasta neljän tähden edestä kostu mutta minusta oli mukava seurata levy-yhtiön monien eri tahojen touhua
sekä nähdä tuottaja muuttelemassa sovituksia ja työskentelemässä miksauspöydän takana yrittäen tehdä heikosta biisistä miljoonia myyvä hitti.
Näille jutuille annetaan elokuvassa mukavasti aikaa. Kaiken lisäksi The Pagesin naisjäsen ihastuu Buckmasteriin ja sehän sotkee kuvioita entisestään.

Buckmaster on hahmona järkityyppi eikä sorru mihinkään turhaan sekoiluun. Muutama hieno sivuhahmokin nähdään (mm. ohjaaja Sig Shore) ja dialogissa on varmasti tosijuttuja mukana.
Leffa ei menestynyt mutta Earth, Wind & Fire yhtyeen soundtrackista tuli yksi bändin tärkeimmistä levyistä. Scorpion Releasing on julkaissut leffasta blu-rayn.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3198
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ti Helmi 14 2017 20:52 
Ylös  
aTomiK kirjoitti:
Neljännen asteen seksiseikkailut (Earth Girls are Easy, 1988) :star: :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0097257/

Valerielle (Geena Davis) elämä hymyilee. On unelmien lääkäriaviomies Ted (Charles Rocket), huipputyöpaikka manikyyrinä ystävänsä Candyn (Julie Brown) hiussalongissa ja upea asunto L.A.n Valleyssa.
Eräänä perjantaina Valerielle kuitenkin selviää, että Ted pettää häntä. Nainen heittää miehen kadulle. Tämän lisäksi seuraavana aamuna takapihan uima-altaaseen rysähtää avaruusalus. Hermoromahdus vai bileet pystyyn?

Earth Girls are Easy valmistui vaikeuksien kautta. Absolute Beginnersin flopattua studiot (alun perin Warnerin projekti) eivät olleet halukkaita työskentelemään ohjaaja Julien Templen kanssa.
Lisäksi useat naisnäyttelijät Madonnasta Debra Wingeriin kieltäytyivät pääosasta. Parin vuoden odottelun jälkeen rahoitus saatiin kokoon ja De Laurentiisin porukka levittäjäksi.

Tarina perustuu sivuosassa olevan Julie Brownin ´84 julkaisemaan biisiin Earth Girls are Easy. Piti katsella tämä nyt ajankohtaisena uudelleen ja ekaa kertaa R1 DVD:ltä.
Elokuva on höpsö, mutta perhanan viihdyttävä musikaalikomedia. 80-luvun tyyliin värit on ylikirkkaat ja ne varmasti sokeuttavat suomalaisen perussynkistelijän.
Leffa flirttailee jatkuvasti pop kulttuurin ilmiöiden kanssa, kuvaus on kekseliästä ja kalifornia näyttää paratiisilta. 80s fanin on siis helppo heittäytyä hahmojen maailmaan.

Davis näyttää upealta ja esittää jopa yhden laulun. Brownilla on kaksi soolospottia ja mimmi on loistava perus Valley blondin roolissaan. Avaruudesta tulevia seksinnälkäisiä karvaheppuja esittävät Jeff Goldblum, Jim Carrey ja Damon Wayans.
Nämä veijarit sitten ihmettelevät maan tapoja ja sekoilevat koko rahan edestä. Aina hyvä Michael McKean nähdään sivuosassa surffariallaspoika Woodyna.

Elokuvan aloittaa aina mukava animoitu alkutekstijakso. Näitä nähtiin muutamissa leffoissa etenkin 80-luvulla. Geena viihtyy alussa todella pitkään pelkissä bikineissä ja mikäs mimmiä on katsellessa.
Tämä on Davisin ja hänen tuolloisen aviomiehen Goldblumin kolmas yhteinen filmi. Tarinassa Valerie valitsee alieneista mielitietykseen tottakai Goldblumin esittämän Macin.
Leffan diskokohtaus (Deca Dance Disco) on suurta herkkua. kohtauksen aikana nähdään iso liuta upeita mimmejä ja tanssibattle Wayansin ja kilpailijan välillä.
Valerie ja Mac myös sekstailevat, minkä jälkeen nähdään hieno painajaisjakso, missä Valerie törmäilee erilaisiin avaruusolioihin sekä mm. Robby the Robottiin.
Kaikinpuolin nautittava leffa erityisesti 80s faneille sekä ajan muodista, maisemista ja musiikista nauttiville.

Carrey, Goldblum ja Wayans sheivauksen jälkeen matkalla kylille.__________Geena Davis superkuumana
Kuva Kuva


Nyt sain minäkin lopulta tämän filmin katsottua, ja hienohan tuo todellakin oli! Aikalailla samaa mieltä aTomiK:n kanssa kaikesta - todellakin, 80-luvun muoti ja värit iskevät naamalle kuin trukkilastillinen räjähdyksiä. Ei voi olla näin hyvännäköistä leffaa! Myös läppä on todellakin todella hauskaa, ja näyttelijät mainioita: Geena Davishän nyt on automaattiplussaa mille tahansa tuotokselle ja Jim Carrey lienee saaneen vaikutteita suoritukseensa omalta kotiplaneetaltaan. Missä se sitten ikinä onkin.

Minä en edes muistanut, että elokuva olisi musikaalikin, vaikka varmasti olen tuonkin faktoidin kuullut niin täällä kuin miljoonassa muussakin paikassa. Tämä on kuitenkin hyvä, koska musikaalit ovat jees. Etenkin kun biisit toimi tosi hyvin - vähän harmi, että niitä oli vain kolme. Pitää myös mainita tuota aTomiK:n mainitsemaa unijaksoa edeltänyt, ehkä elokuvahistorian visuaalisin (kiltti, kylläkin) seksikohtaus, mikä oli kanssa tosi päräyttävä.

Eli oikein mainio hyvänmielenelokuva, minunkin mielestäni.


Sen verran versiosta, että muuten kiva suomi-fix oli pan&scannattu pitkin helvettiä. Tai siis, sitä ei oltu pannailtu ollenkaan, eli ellei kuvan pointti satu olemaan tarkalleen keskellä, komppikset menee auttamattomasti vituralleen. Laiskaa ja huonoa. Mutta ei tämäkään latistanut hienoa kokemusta!

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2679

Viesti Lähetetty: Ti Helmi 14 2017 22:03 
Ylös  
Mahtava kuulla, että tykkäsit leffasta. Sain muuten myös filmin soundtrack cd:n haltuun parisen kuukautta sitten.
Tässäpä hieman suomitietoutta maailmalle :lol:


_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3198
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ti Helmi 14 2017 22:34 
Ylös  
aTomiK kirjoitti:
Sain muuten myös filmin soundtrack cd:n haltuun parisen kuukautta sitten.


Ässää!


Se on muuten jännä, että leffan suomikuva vaikuttaa paljon oikeaa paremmalta. Bikinityttöjä ja kuttujuustoa jokapaikassa. Vaikka se ainainen talvi ei kuulosta kovin mukavalta pidemmän päälle. Nyt kun tässä oikeassakin on jaksamisensa.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2679

Viesti Lähetetty: Ti Maalis 28 2017 7:24 
Ylös  
Kuva

Romanttiset sävelet (Face the Music, 1993) :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0106852/

Face the Music on kevyttä Ranskassa kuvattua romantiikkahuttua mutta, kun olen aina ollut kova Molly Ringwald ja Patrick Dempsey fani niin kivastihan tämä toimi.

Molly on Lisa, Pariisissa asustava aloitteleva artisti johon Dempseyn esittämä Charlie törmää ja nämä kaksi sitten alkavat säveltämään musiikkia, hyvin synkkaa, pystikin saadaan ja kohta ollaan naimisissa.
Ison riidan jälkeen koittaa kuitenkin ero ja nyt kolmen vuoden jälkeen eräs elokuvatuottaja tahtoo parivaljakon säveltävän biisin leffansa loppukohtaukseen.
Charlie on menossa naimisiin Julien (Lysette Anthony) kanssa ja samalla, kun häitä valmistellaan, yrittävät Charlie ja Lisa keskittyä biisintekoon Julien maatilalla.
Sehän on selvää, että rakkauden triangeli soi ja soppaa hämmentää vielä leffamogulin brittiläinen veljenpoika Donnie (Danny Green) sekä Julien asianajaja Daniel (Dominic Jephcott).

Siinä missä Lysette Anthony on hiukan menettänyt viehätysvoimaansa sitten Krull elokuvan päivien on Ringwald vain kaunistunut 90-luvulle tultaessa.
Mimmi myös laulaa mielestäni varsin kelvollisesti ja onhan hän levyttänytkin jo tenavana Disney kamaa ja Jazz musiikkia sitten aikuisempana joten ei mikään turha typykkä.
Dempsey on vielä oma hyperaktiivinen itsensä ja Green pistää kehiin todella rentoa ja hauskaa meininkiä. Oikein hyvä fiilis tulee katsellessa kaverin touhuja.

Ei mitään mullistavaa tarjolla siis tässä mutta leffan näyttelijöiden ystäville kiva pikku välipala.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2679

Viesti Lähetetty: Ma Heinä 03 2017 14:51 
Ylös  
Hair (1979) :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0079261/?ref_=fn_al_tt_1

Milos Formanin ohjaama Hair perustuu 60-luvun lopun saman nimiseen musikaaliin ja teemoina hipit, seksuaalinen vapautuminen sekä sodan vastaisuus.

Tarina on lyhykäisyydessään se, että John Savagen esittämä maalainen aikoo viettää pari päivää New Yorkissa ennen kuin liittyy Vietnamiin matkustaviin sotajoukkoihin.
Heppu ystävystyy muutaman hipin (mm. Treat Williams) kanssa ja rakastuu rikkaaseen tyttöön, roolissa Beverly D´Angelo.
Porukka sekoilee kaupungilla kunnes koittaa aika lähteä sotimaan. Leffan tiukin twisti koetaan sitten viimeisen kymmenen minuutin aikana.

Kyllä tämän ihan sujuvasti katsoi vaikkei miksikään suureksi elämykseksi kohonnutkaan. Biisit sekä tanssikohtaukset on mukiinmeneviä ja kun huumeita käytetään niin tripit on välillä villejä.
Näyttelijät on pätevässä vedossa ja D´Angelon mainioista tisseistä päästään nautiskelemaan pariin otteeseen.
Itselleni tutuin kappaleista on "Hair" josta The Dickies yhtye teki loistavan cover version Second Coming (1989) levylleen.



Musikaalin kehittäneet James Rado ja Gerome Ragni eivät leffasta tykänneet, koska Formanin hipit lähinnä vain bailaavat eivätkä ole tiukasti sidoksissa rauhanliikkeeseen kuten alkuperäistekstissä.
Itselleni asialla ei ole niin väliä ja sodanvastaisuus tulee kyllä selvästi esille muutenkin.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3198
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ma Heinä 03 2017 14:59 
Ylös  
^Itselläkin on tuo, mutten ole ehtinyt vielä katsoa. Hmmm. Kuulostaa kyllä ihan mielenkiintoiselta.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2679

Viesti Lähetetty: Ma Syys 04 2017 8:26 
Ylös  
Kuva

Cry-Baby (1990) :star: :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0099329/

John Watersin musikaali uusinnassa reiskalta ja todella hyvin toimii edelleen.

Cast on loistava ja hahmot helvetin hauskoja. Luokkaerot on leffan kantava teema eli rasvikset vastaan tavikset 50-luvun Baltimoressa, Marylandissa.
Rokki soi iloisesti ja musiikkinumerot etenee vauhdikkaasti. Johnny Depp, Amy Locane ja kumppanit eivät leffassa itse laula mutta huulisynkka on hienosti kohdillaan.
Locane, Traci Lords ja Kim Webb on ihania ja Kim McGuire Hatchet-Facena jotain mikä ei ole tästä maailmasta :lol:

Reiskalla on ekstrana hieno dokumentti sekä hyviä poistettuja kohtauksia jotka olisivat tasoltaan ehdottomasti voineet jäädä itse elokuvaan.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3198
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ma Syys 04 2017 13:25 
Ylös  
aTomiK kirjoitti:
Kuva

Cry-Baby (1990) :star: :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0099329/

John Watersin musikaali uusinnassa reiskalta ja todella hyvin toimii edelleen.

Cast on loistava ja hahmot helvetin hauskoja. Luokkaerot on leffan kantava teema eli rasvikset vastaan tavikset 50-luvun Baltimoressa, Marylandissa.
Rokki soi iloisesti ja musiikkinumerot etenee vauhdikkaasti. Johnny Depp, Amy Locane ja kumppanit eivät leffassa itse laula mutta huulisynkka on hienosti kohdillaan.
Locane, Traci Lords ja Kim Webb on ihania ja Kim McGuire Hatchet-Facena jotain mikä ei ole tästä maailmasta :lol:

Reiskalla on ekstrana hieno dokumentti sekä hyviä poistettuja kohtauksia jotka olisivat tasoltaan ehdottomasti voineet jäädä itse elokuvaan.


Tämä on kyllä hyvä filmi, yksi omiakin musikaalisuosikkeja. Ja helposti saatavilla, toisin kuin monet muut Watersin klassikot (valitettavasti).

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2679

Viesti Lähetetty: Ma Syys 11 2017 7:17 
Ylös  
Kuva

Hairspray (1988) :star: :star: :star: :puoli:
http://www.imdb.com/title/tt0095270/

Uusintakatselin myös tämän John Watersin aiemmin valmistuneen tanssileffan ja onhan Hairspray niin pirteä tapaus, että pakko on tykätä.

Tarinassa eletään Baltimoressa vuotta 1962 ja Ricki Laken esittämä tukevanpuoleinen Tracy on hullaantunut televisiosta tulevaan Corny Collinsin tanssiohjelmaan.
Käy niin, että tyttö pääsee karsintojen kautta osaksi tanssivaa tanssivaa ryhmää ja saa suurta suosiota mistä aiempi ykköstyttö Amber (ex- Colleen Fitzpatrick, nyk. Vitamin C :hugh: ) ei tykkää.
Seuraa tyttöjen välistä nahistelua johon sekoittuvat myös alati kiihtyvät mustien ja valkoisten väliset roturistiriidat.

Waters tarjoilee taas ämpärikaupalla hauskoja hahmoja sekä aikakauden biisejä. Tuohon aikaan erikoista oli, että jokaiselle listahitille kehiteltiin oma tanssi.
Cast on kova: Elämänsä vaatteiden silittämiseen omistanut Divine ja Jerry Stiller ovat Tracyn vanhemmat, Sonny Bono sekä Debbie Harry puolestaan ruoskivat Amberia menestykseen.
Shawn Thompson on loistava valinta Collinsin rooliin, Cry-Babyssa Toe-Joena hauskuuttanut Alan J. Wendl on jälleen vauhdissa Mr. Pinkynä ja The Carsin solisti Ric Ocasek, Pia Zadora sekä ohjaaja itse vierailevat.

Tanssikammoisille leffa on yhtä piinaa mutta koreografioista pitäville nautinnollista katseltavaa. Vuoden 2007 remakea ei tee edelleenkään mieli katsoa.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3198
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ma Syys 11 2017 9:32 
Ylös  
^Tuo pitäisi itsekin nähdä.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2679

Viesti Lähetetty: Ke Marras 15 2017 9:56 
Ylös  
Kuva

The Buddy Holly Story (1978) :star: :star: :star: :puoli:
http://www.imdb.com/title/tt0077280/

Gary Buseyn Lethal Weapon leffan Joshua roolin innoittamana katselin tämän musiikileffan ja Busey oli roolistaan jopa Oscar ehdokkaana.

Ja hyvin mies vetääkin. Hoitaa lauluhommatkin itse mutta kitarat soitti mies nimeltä Jerry Zaremba. Taustabändin jäseniä näyttelevät Don Stroud sekä Charles Martin Smith hoitavat myös basso, rumpu ja taustalaulut itse.
Elokuva kattaa Hollyn elämästä vain vuodet 1956-59 eli silloin kun oikeasti alkoi tapahtua. Mies oli vain 22 vuotias, kun kiertueen bussi hajosi ja muusikkoja kuljettanut yksityiskone tippui alas.
Leffa tehtiin pienellä budjetilla eikä se kokonaisuutena nouse elämäkertojen parhaimmistoon mutta Busey ja live esiintymiset toimii hienosti.

Holly rikkoi urallaan monia rajoja ja sai heti uransa alussa haukut kirkkosaarnassa: "Rock´n roll on epäkristillistä, epäamerikkalaista ja suoranainen uhka yhteiskunnalle"
Mies ei kuitenkaan antautunut edes isojen tuottajien edessä vaan halusi pitää oman soundinsa. Bändin demosta tehty sinkku julkaistiin New Yorkissa ilman lupaa mutta se myi hyvin ja pian saatiin diili tehtyä.
Buddy Holly & The Crickets oli ensimmäinen Apollossa esiintynyt valkoinen bändi mikä johtui siitä, että paikan manageri luuli heitä mustiksi. Yhtye nousi lavalle omalla riskillä ja kaikkien yllätykseksi musta yleisö hurrasi.
Holly ymmärsi myös heti, että jousiakin voi yhdistää rock musiikkiin joten melkoinen nero meiltä vietiin taas liian varhain.
Yhtyeen muut jäsenet kyllästyivät kovaa tahtiin ja halusivat kotiin Teksasiin joten Buddy jatkoi soolona. Hän hankki Puerto Ricolaisen naisen joka odotti lasta traagisen lentokoneturman sattuessa.

Näin sitä sai taas itseään hiukan sivistettyä ja kivahan noita hienoja esityksiä oli katsoa. Buseyn arvostus nousi taas kohisten ja Buddy Hollya voi hyvillä mielin kutsua legendaksi.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2679

Viesti Lähetetty: La Joulu 02 2017 19:45 
Ylös  
Kuva

Forbidden Zone (1980/82)
:star: :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0080752/

Olipas mahtava totaalisen absurdistinen musikaalisekoilufantasia tämä Richard Elfmanin ohjaama leffa.

Suurin osa elokuvan tekijäporukasta sekä näyttelijöistä kuului 70-luvulla The Mystic Nights of the Oingo Boingo avantgarde teatteri ryhmään.
Tämä ryhmä oli vuosikymmenen loppupuolella hajoamassa (esim. Danny Elfman tahtoi kokeilla pienempää viiden hengen bändiä ja perusti Oingo Boingon) joten isoveli Elfman tahtoi ikuistaa ryhmän tavan tehdä taidetta myös elokuvamuotoon.
Budjetti oli minimaalinen mutta kaikki oli täysillä mukana. Mukana on pikkuveli Elfmanin kirjoittamia musiikkinumeroita sekä Terry Gilliam tyylin animaatiota.
Elfman käsikirjoitti tämän yhdessä vanhan Mystic Knights kaveri Matthew Brightin kanssa joten nyt ymmärrän hiukan paremmin miksi Brightin kynäilemät Freeway leffat ovat niin hulluja kuin ovat :LOL4:

Onhan tässä toki juonen tapainenkin eli Herculesin perhe muuttaa taloon minkä kellarissa on ovi Forbidden Zoneen eli kuudenteen ulottuvuuteen jota johtaa kääppäri Herve Villechaizen esittämä kuningas Fausto.
Tällä on julma kuningatar Doris (mahtava tissinen Susan Tyrrell) sekä koko filmin ajan tissisillään esiintyvä prinsessa, roolissa Giselle Lindley.
Herculesin perheen tytär Frenchy on utelias ja astuu sisään kuudenteen ulottuvuuteen isän varoiteluista huolimatta ja saa pelastuspartion peräänsä.
Loppuleffan ajan seurataankin sitten tuon totaalisen kreisin paikan tapahtumia.

Elokuvassa ei ole yhtään järkevää hahmoa tai edes järkevää kohtausta joten niiden joilla vaikkapa John Watersin tavara menee yli hilseen kannattaa pysyä kaukana. Meininki tässä on Waters potenssiin kaksi.
Itse olin alussa, että jaahas, mitähän tästä tulee mutta hyvin nopeasti homma kääntyi nautinnon puolelle. Meno on poliittisesti loistavan epäkorrektia ja tissejä nähdään runsaasti.
Danny Elfmanin Oingo Boingo ajan musiikki kolisee meikälle hyvin ja varsinkin Forbidden Zonen teemabiisi on ässää kuultavaa.

Noin 75 minuuttinen leffa kuvattiin aikoinaan mustavalkoisena ja se sai värit vuonna 2008. Katsoin Arrow reiskalta väriversion jota ohjaaja itse suosittelee. B/W versio kommenttiraitoineen tulee katsottua varmasti jossain välissä.
Jos tekee mieli joskus tsekata jotain aivan muuta niin pistäkää tämä leffa soittimeen ja olette hetkessä kuudennessa ulottuvuudessa.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 42 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3  Seuraava

Hyppää:  


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia vestejäsi
cron
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group :: Style based on FI Subice by phpBBservice.nl :: Kaikki ajat ovat UTC [ DST ]
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com