Hohtoloota

Mystinen suomalainen elokuvafoorumi
Tänään on To Syys 19 2019 9:27


Etusivu » Foorumit » Elokuvat - yleistä


Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 82 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6  Seuraava
Kirjoittaja
Etsi tätä:
Viesti

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 3660

Viesti Lähetetty: La Kesä 01 2019 8:06 
Ylös  
Kuva

Zoot Suit (1981) :star: :star: :star:
https://www.imdb.com/title/tt0083365/

Zoot Suit on Luis "La Bamba" Valdezin ohjaama musikaalidraama mikä perustuu miehen omaan Broadway näytelmään.

Tarina puolestaan perustuu tositapahtumiin sijoittuen 1940-luvun alun Los Angelesiin. Meksikolaiset Zoot Suit (pitkätakki) jengit mellastaa kaduilla aiheuttaen harmia.
Tapahtuu murha johon syytön Zoot Suit kulttuuria ihannoiva Henry Reyna (Daniel Valdez) kavereineen vedetään mukaan ja seuraa erittäin rasistinen oikeudenkäynti.

Olipa taas vähän erilaista kamaa. Koko elokuva on kuvattu studioilla vähän kuin Coppolan One from the Heart mutta paljon pienemmällä budjetilla.
Castin tärkeimpiä henkilöitä on Edward James Olmosin tiukasti vetämä El Pachuco joka toimii Reynan itsetuntona sekä eräänlaisena seremoniamestarina joka voi sormia napsauttamalla vaikkapa hetkeksi pysäyttää elokuvan.
Olmos hoitelee myös filmin kaikki musiikkinumerot hemaisevan taustalaulajakolmikon kanssa. Eräänlainen läpimurtorooli tämä kai tälle loistonäyttelijälle oli.

Jees, ei todellakaan toimi kaikille mutta ennakkoluulottomalla asenteella liikkuvat musikaalien ystävät voivat kokeilla.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 3660

Viesti Lähetetty: Ti Heinä 02 2019 10:20 
Ylös  
Kuva

Kickin´ It Old School (2007)
:star: :star: :star:
https://www.imdb.com/title/tt0772178/

"Breakdancing isn't dead. It's been in a coma" eli katsottiin tällainen 80-luku vaikutteinen Jamie Kennedy breakdance komedia.

Elokuvan alussa ollaan vuodessa 1986 ja esiteini-iässä oleva Justin osallistuu ystäviensä kanssa talenttikisaan, lyö päänsä ja vaipuu koomaan.
Heppu herää vasta 20 vuotta myöhemmin ajatusmaailman tietenkin jäätyä kultaiselle 80-luvulle ja tyttökaveri Jen (Maria Menounos) on kihlautunut pahimman vihollisen Kipin (Michael Rosenbaum) kanssa.
Vanhemmatkin on velkakriisissä joten on aika kerätä vanha jengi kokoon ja osallistua breakdance kisaan missä palkintona iso nippu kahisevaa.

Jees, mitään uutta juttu ei tarjoile mutta sisälsi todella paljon viileitä 80s viittauksia. Kennedy on näyttelijänä melko heikko kuten tämän kaveritkin, Menounos ja Rosenbaum vetävät hyvin.
Tanssikohtauksissa on muutamia ihan kivoja numeroita ja hyvää musaa riittää, esittäjinä mm. Mr. Mister, Q-FEEL, Samantha Fox ja REO Speedwagon.
Muutamia maukkaita isotissisiä mimmejä näkyy siellä täällä mutta ihoa ei sen kummemmin paljastella.

Heti alussa nähdään Ferrisistä tuttu Alan Ruck joka on kyseisen leffan roolihahmossa ja sanoo olevansa vieläkin velkaa tuhoamastaan Ferrarista.
MTV kanavaa ihmetellään, Karate Kid on tapetilla, 80-luvun leluja on esillä ja sokerina pohjalla itse Hässeli porhaltaa paikalle KITTin kanssa.
Ok leffa mutta jos 80-luku ei erityisesti kiinnosta niin tähdityksestä voi helposti miinustaa.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 3660

Viesti Lähetetty: To Heinä 11 2019 20:43 
Ylös  
Kuva

Ihmemaa Oz (The Wizard of Oz, 1939) :star: :star: :star: :puoli:
https://www.imdb.com/title/tt0032138/

Ihmemaa Oz nähty nyt ensimmäisen kerran ja olihan tuo ihan kiva. Annetaan pisteet fiiliksen eikä minkään klassikkostatuksen mukaan.

Tarinassa Judy Garlandin esittämä Dorothy likka joutuu keskelle pyörremyrskyä eikä kohta olla enää Kansasissa.
Leffaan tulee kekseliäästi värit vasta, kun typy astelee fantasiamaahan missä hän tapaa linnunpelättimen, Tinamiehen sekä Leijonan ja matkaa näiden kanssa Oziin Velhoa tapaamaan.
Road movie henkeäkin siis löytyy. Dorothy tahtoo löytää tien kotiin, pelätti halajaa itselleen aivoja, tinaukko sydäntä ja Leijona rohkeutta mutta sisimmästähän ne jo tuolloin lopulta löytyvät.

Aikoinaan saatanan kallis, 2,8 miljoonaa maksanut, produktio oli todella suosittu mutta teki voittoa vasta toisella teatterireissulla.
Leffa kuvattiin kokonaan studiossa ja esim. tornado efekti ja muutama muu kohtaus on todella hienosti tehtyjä eli uraauurtavaa kamaa kyseessä.
Laulunumeroita riittää ja kuuluisin niistä tietysti Oscarinkin voittanut "Over the Rainbow" mikä kuullaan heti alussa. Täytyy sanoa, että osa esityksistä on kyllä todella ärsyttäviä.

Elokuva on tietysti klassikko miksi se nousi lähinnä vuosittaisten televisioesitysten ansiosta. Filmistä on jäänyt elämään monet lauseet ja asiat "We´re not in Kansas anymore"sta Toto -koiran kautta "Yellow Brick Road"iin.
Reiskalta löytyy ekstroja tuntitolkulla mutta eiköhän olennaisimmat asiat olleet niissä kahdessa tunnissa mitä katselin.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 4374
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: To Heinä 11 2019 21:44 
Ylös  
^Wizard of Oz on kyllä, kuten sanoit, varsin kiva filmi. Ja edelleen todella hyvännäköinen!

Heh, itselläni on jopa elokuvan soundtrack. Olkoonkin että ostin sen aikoinaan Anttilasta kahdella eurolla.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 3660

Viesti Lähetetty: Ti Heinä 16 2019 14:34 
Ylös  
Kuva

The Wiz (1978) :star: :star:
https://www.imdb.com/title/tt0078504/?r ... f_=nv_sr_1

Katsoin sitten tämän all-black version Wizard of Ozista. Joel Schumacher väsäsi kässärin mustien musikaalin pohjalta ja ohjauksesta vastasi Sidney Lumet.

Alun perin ohjauksen piti olla John Badhamin heiniä mutta mies lähti viisaasti lätkimään koska Diana Ross oli saanut tuottaja Rob Cohenin päähän, että hän olisi paras vaihtoehto esittämään Dorothya.
Tuolloin 33-vuotias Ross on leffan selvästi heikoin lenkki. Hahmo muutettiin 14-vuotiaasta 24-vuotiaaksi lastentarhanopettajaksi mutta Diana on silti liian vanha ja naisen itkuvirret on karmeaa katsottavaa.
Michael Jackson on ekassa leffaroolissaan sympaattinen pelätti ja hyvää duunia tekevät tinamies sekä leijonakin. Richard Pryor menee kuitenkin ihan hukkaan Wizinä.

Juoni on melkolailla entisellään mitä nyt tapahtumat on siirretty New Yorkiin. Mestat näyttää hyviltä ja lavasteetkin pelittää mutta yli parituntisena leffa on armottoman pitkä ja siinä on liikaa paskoja biisejä.
Stan Winstonin luomat hahmot kuitenkin toimii ja filmissä on muutamia aika pelottaviakin jaksoja. Erityisesti metroasemalla oli jopa ahdistava tunnelma ja siistejä "monstereita".

The Wiz teki noin 10 milliä persnettoa ja oli yksi isoimmista syistä miksi studiot laittoivat mustien leffat jäihin mikä lopetti koko 70-luvun jyllänneen blaxploitation kauden.
Jotain hyvääkin kuitenkin tapahtui sillä legendaarinen Quincy Jones oli vastuussa osasta elokuvan musiikeista huomaten Jacksonin energian ja kohta oltiinkin jo Off the Wall.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 3660

Viesti Lähetetty: To Heinä 25 2019 16:53 
Ylös  
Kuva

Footloose (1984) :star: :star: :star: :puoli:
https://www.imdb.com/title/tt0087277/

Footloose katsottu ekaa kertaa reiskalta ja oli edelleen hyvä musiikkidraama mutta ei kolissut niin kovaa kuin joskus aiemmin.

Tarinassahan Kevin Baconin esittämä 17-vuotias Ren muuttaa äitinsä kanssa Chicagosta Bomontin pikkukylään Utahiin ja saa aikaan kaaosta.
Syy siihen on tietenkin se, että paikka on todella konservatiivinen takapajula missä esim. pop-musiikin kuuntelu sekä tanssiminen on kiellettyä.
Ren ei näihin kieltoihin alistu ja joutuu napit vastakkain paikallisen pastorin (John Lithgow) kanssa jonka tytär Ariel (Lori Singer) vielä kaiken lisäksi kiinnostuu kapinoivasta Renistä.

Herbert Ross ohjasi ja Dean Pitchford kässäröi sekä oli kirjoittamassa vielä suurinta osaa leffan biiseistä eli niissäkin tarina tavallaan etenee.
Mukavaa 80-luvun alun pikkukaupungin nuorisomeininkiä riittää ja vastassa ovat tietenkin vanhoilliset vanhemmat joita pastori saarnoissaan ohjailee,
Välillä pistetään tanssiksi ja Kenny Logginsin ym. biisit soivat hienosti. Montaasejakin nähdään, kun Ren opettaa uuden kaverinsa Willardin tanssimaan, roolissa Chris Penn.

Juttu perustuu tositapahtumiin eli Oklahomassa oli paikka nimeltä Elmore missä tanssiminen sallittiin vasta vuonna 1980, lähes sata vuotta paikan perustamisen jälkeen.
Leffa kuvattiin oikeilla mormoonimestoilla eli on siinä ollut lokaaliteineillä ihmettelemistä, että mitä vittua se pekoni tuolla nytkyttelee :LOL4:

Baconin rooliin ajateltiin ensin Tom Cruisea tai Rob Lowea mutta tomppa oli kiireinen (All the Right Moves) ja Lowe loukkaantui. Bacon olisi saatettu nähdä Christinessä ilman Footloosea eli maailma olisi ollut taas erilainen paikka. Itse tykkään, että meni näin erityisesti Christinen kannalta koska se on täydellinen.
Arielin rooliin oli ehdolla lähes kaikki aikalaistypykät ja hahmon kaveriahan tässä näyttelee Sarah Jessica Parker varhaisessa roolissaan, oli oikein nätti likka vielä tuolloin.

Footloose menestyi loistavasti eikä ihme sillä kyllähän nuorisoa aina kiinnostaa kaikenlaiset nousut (epäreiluja) auktoriteetteja vastaan. Remake tehtiin 2011 ja katsotaanpa sekin viimein.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 4374
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: To Heinä 25 2019 17:00 
Ylös  
Joo, hyvä leffahan tuo Footloose tosiaan on. En kyllä itsekään osaisi kuvitella tuota ilman Baconia... Saati Litgow'ta!

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 4374
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: Su Heinä 28 2019 22:48 
Ylös  
Minä katsoin Frank Ozin musikaaliversion Little Shop of Horrorsista.

https://www.imdb.com/title/tt0091419/reference

Ja tämähän oli melkoisen riemullinen pätkä! Biisit on tarttuvia, näyttelijät loistaa ja komedia on oikeasti hauskaa. Muistettavin asia tuotoksessa on toki kasvimonsteri Audrey II josta on saatu ilmiömäisen eläväinen - ihan pienestä ruukkutirpasta asti aina valtavaan loppumonsteriin.

Rick Moranis on kyllä jälleen loistava. Harmi että päätti lopettaa niin aikaisin, on kyllä todella lahjakas jätkä. Laulaakin varsin hyvin! Steve Martin on myös todella ässä hyvin överiksi vedettynä pahana jätkänä ja todella muistettavat cameot vetävät myös James Belushi, John Candy ja erityisesti Bill Murray minkä yhden kohtauksen rooli saattaa olla yksi parhaista koko miehen laajassa filmografiassa. Kolmen mustan tytön alati läsnä oleva kreikkalainen kuoro taustoittaa tapahtumia.

Värikylläinen, visuaalinen ja hauska leffa mikä ei kuitenkaan ole ihan liian disneymäinen kun kuitenkin äijiä pannaan kirveellä palasiksi - olkoonkin että eihän siinä mitään näy, mutta ajatuksen tasolla jo saattaa perheen pienimpiä hirvittää. Vaippahousua vanhemmille kuitenkin varmasti jo sykähdyttävä kokemus joka olisi itsekin pitänyt nähdä nuorempana. Samoin se Roger Cormanin alkuperäinen pitäisi varmaan katsoa joskus. Siinähän on vissiin Jack Nicholsonkin vetämässä yhtä ekoista rooleistaan...


EDIT: Niin, ja versiosta vielä. Se Walesista ostamani DVD vaikuttaa muuten oikein laadukkaalta mutta enkkutekstit eivät pidä sisällään laulujen lyriikoita, jonkun syyn takia. Jokainen kilahdus ja muu ääniefekti on sitä vastoin tottakai muistettu kirjata ylös. Tämä oli sikäli pyllyä että kun kello nyt oli jo näinkin paljon sunnuntai-iltana niin en jaksanut kovin kovaa tätä huudattaa naapurien takia (kerrostaloyksiössä kun elän enkä tykkää olla tahallani kusipää). Ja juurikin niissä biiseissä sanat tuppaa joskus hukkumaan taustoihin jos volyymit eivät nyt ihan kaakossa ole. Pitää varmaan tämäkin katsoa joskus vähän parempaan aikaan uusiksi.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Kultaloota
Kultaloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Marras 03 2015 14:50
Viestit: 671

Viesti Lähetetty: Su Heinä 28 2019 23:20 
Ylös  
Tina DeMona kirjoitti:
Minä katsoin Frank Ozin musikaaliversion Little Shop of Horrorsista.

https://www.imdb.com/title/tt0091419/reference

Ja tämähän oli melkoisen riemullinen pätkä! Biisit on tarttuvia, näyttelijät loistaa ja komedia on oikeasti hauskaa. Muistettavin asia tuotoksessa on toki kasvimonsteri Audrey II josta on saatu ilmiömäisen eläväinen - ihan pienestä ruukkutirpasta asti aina valtavaan loppumonsteriin.

Rick Moranis on kyllä jälleen loistava. Harmi että päätti lopettaa niin aikaisin, on kyllä todella lahjakas jätkä. Laulaakin varsin hyvin! Steve Martin on myös todella ässä hyvin överiksi vedettynä pahana jätkänä ja todella muistettavat cameot vetävät myös James Belushi, John Candy ja erityisesti Bill Murray minkä yhden kohtauksen rooli saattaa olla yksi parhaista koko miehen laajassa filmografiassa. Kolmen mustan tytön alati läsnä oleva kreikkalainen kuoro taustoittaa tapahtumia.

Värikylläinen, visuaalinen ja hauska leffa mikä ei kuitenkaan ole ihan liian disneymäinen kun kuitenkin äijiä pannaan kirveellä palasiksi - olkoonkin että eihän siinä mitään näy, mutta ajatuksen tasolla jo saattaa perheen pienimpiä hirvittää. Vaippahousua vanhemmille kuitenkin varmasti jo sykähdyttävä kokemus joka olisi itsekin pitänyt nähdä nuorempana. Samoin se Roger Cormanin alkuperäinen pitäisi varmaan katsoa joskus. Siinähän on vissiin Jack Nicholsonkin vetämässä yhtä ekoista rooleistaan...


EDIT: Niin, ja versiosta vielä. Se Walesista ostamani DVD vaikuttaa muuten oikein laadukkaalta mutta enkkutekstit eivät pidä sisällään laulujen lyriikoita, jonkun syyn takia. Jokainen kilahdus ja muu ääniefekti on sitä vastoin tottakai muistettu kirjata ylös. Tämä oli sikäli pyllyä että kun kello nyt oli jo näinkin paljon sunnuntai-iltana niin en jaksanut kovin kovaa tätä huudattaa naapurien takia (kerrostaloyksiössä kun elän enkä tykkää olla tahallani kusipää). Ja juurikin niissä biiseissä sanat tuppaa joskus hukkumaan taustoihin jos volyymit eivät nyt ihan kaakossa ole. Pitää varmaan tämäkin katsoa joskus vähän parempaan aikaan uusiksi.


Harmittelin itsekin tyhmästi suunniteltua tekstitystä tätä katsoessani. Mikä järki on tehdä musikaaliin tekstitykset, jotka eivät sisällä laulujen sanoja? Varsinkin kun ne biisien sanat vievät juonta eteenpäin? Hyvä leffa kyllä. Frank Ozilta pitäisi varmaan katsoa jotain muutakin kuin tämä ja Bowfinger.

Nicholsonin rooli Cormanin alkuperäisessä on muistaakseni todella pieni, joten sen varaan ei kannata viihdearvoissa paljoa laskea. Viihdearvot ovat kyllä siinä muutenkin kortilla, joten tämä musikaali menee mun listoilla melko harvalukuiseen kategoriaan "remake on alkuperäistä parempi".

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 4374
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: Su Heinä 28 2019 23:56 
Ylös  
randagio kirjoitti:
Tina DeMona kirjoitti:
Minä katsoin Frank Ozin musikaaliversion Little Shop of Horrorsista.

https://www.imdb.com/title/tt0091419/reference

Ja tämähän oli melkoisen riemullinen pätkä! Biisit on tarttuvia, näyttelijät loistaa ja komedia on oikeasti hauskaa. Muistettavin asia tuotoksessa on toki kasvimonsteri Audrey II josta on saatu ilmiömäisen eläväinen - ihan pienestä ruukkutirpasta asti aina valtavaan loppumonsteriin.

Rick Moranis on kyllä jälleen loistava. Harmi että päätti lopettaa niin aikaisin, on kyllä todella lahjakas jätkä. Laulaakin varsin hyvin! Steve Martin on myös todella ässä hyvin överiksi vedettynä pahana jätkänä ja todella muistettavat cameot vetävät myös James Belushi, John Candy ja erityisesti Bill Murray minkä yhden kohtauksen rooli saattaa olla yksi parhaista koko miehen laajassa filmografiassa. Kolmen mustan tytön alati läsnä oleva kreikkalainen kuoro taustoittaa tapahtumia.

Värikylläinen, visuaalinen ja hauska leffa mikä ei kuitenkaan ole ihan liian disneymäinen kun kuitenkin äijiä pannaan kirveellä palasiksi - olkoonkin että eihän siinä mitään näy, mutta ajatuksen tasolla jo saattaa perheen pienimpiä hirvittää. Vaippahousua vanhemmille kuitenkin varmasti jo sykähdyttävä kokemus joka olisi itsekin pitänyt nähdä nuorempana. Samoin se Roger Cormanin alkuperäinen pitäisi varmaan katsoa joskus. Siinähän on vissiin Jack Nicholsonkin vetämässä yhtä ekoista rooleistaan...


EDIT: Niin, ja versiosta vielä. Se Walesista ostamani DVD vaikuttaa muuten oikein laadukkaalta mutta enkkutekstit eivät pidä sisällään laulujen lyriikoita, jonkun syyn takia. Jokainen kilahdus ja muu ääniefekti on sitä vastoin tottakai muistettu kirjata ylös. Tämä oli sikäli pyllyä että kun kello nyt oli jo näinkin paljon sunnuntai-iltana niin en jaksanut kovin kovaa tätä huudattaa naapurien takia (kerrostaloyksiössä kun elän enkä tykkää olla tahallani kusipää). Ja juurikin niissä biiseissä sanat tuppaa joskus hukkumaan taustoihin jos volyymit eivät nyt ihan kaakossa ole. Pitää varmaan tämäkin katsoa joskus vähän parempaan aikaan uusiksi.


Harmittelin itsekin tyhmästi suunniteltua tekstitystä tätä katsoessani. Mikä järki on tehdä musikaaliin tekstitykset, jotka eivät sisällä laulujen sanoja? Varsinkin kun ne biisien sanat vievät juonta eteenpäin? Hyvä leffa kyllä. Frank Ozilta pitäisi varmaan katsoa jotain muutakin kuin tämä ja Bowfinger.


Joo, tätä järjenjuoksua itsekin ihmettelin. Ja Ozia pitäisi katsoa, juu - eikös jotkut niistä Muppetti -leffoista ollut sen ohjaamia kanssa? Niitä olen ainakin jotain nähnyt ja ihan hauskoja lastenleffojahan nekin on.

randagio kirjoitti:
Nicholsonin rooli Cormanin alkuperäisessä on muistaakseni todella pieni, joten sen varaan ei kannata viihdearvoissa paljoa laskea. Viihdearvot ovat kyllä siinä muutenkin kortilla, joten tämä musikaali menee mun listoilla melko harvalukuiseen kategoriaan "remake on alkuperäistä parempi".


Juu, en minä mitään mittavaa roolia odottanutkaan - huolimatta että toki kaikkien julkaisujen kansissa Jackin naama komeilee isoimpana mahdollisena. Mutta olisi se silti mielenkiintoista nähdä, ja harvoin Cormanin pätkät on ihan katsomiskelvottomia muutenkaan olleet.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Kultaloota
Kultaloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Marras 03 2015 14:50
Viestit: 671

Viesti Lähetetty: Ma Heinä 29 2019 0:28 
Ylös  
Tina DeMona kirjoitti:
Juu, en minä mitään mittavaa roolia odottanutkaan - huolimatta että toki kaikkien julkaisujen kansissa Jackin naama komeilee isoimpana mahdollisena. Mutta olisi se silti mielenkiintoista nähdä, ja harvoin Cormanin pätkät on ihan katsomiskelvottomia muutenkaan olleet.

Cormanin Kauhukauppa ei ole läheskään katsomiskelvoton, olipahan vaan mulle melkoinen pettymys kulttimaineeseen verrattuna. Cormanilta löytyy paljon parempiakin halppiksia ja Nicholsonkin vaan parani vanhetessaan. Näissä Corman-halppiksissa mies on monesti vielä aika tylsissä perusrooleissa. Biker-leffoista taisi alkaa kiinnostavat roolihahmot.

Kauhukaupan videokasetista vedettyjen halppisjulkaisujen kansitaiteet ovat tosiaan aivan oma outo maailmansa.

Kuva

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 3660

Viesti Lähetetty: Ma Heinä 29 2019 10:30 
Ylös  
Huippukansi! :LOL4:

Se originaali kauhukauppa on ihan ok mutta onhan tuo remake niin paljon parempi. Steve Martin tekee hammaslääkärinä yhden uransa top 3 suorituksista.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 8196

Viesti Lähetetty: Ma Heinä 29 2019 18:59 
Ylös  
No perse, noinko hyvä tuo Little Shop on ja minulta vielä näkemättä :hmmm: On kyllä todella kovia naamoja Oz päässyt ohjailemaan... pakko kai tämä on epämääräisellä aikataululla toteutettavalle ostoslistalle lisätä.

Tämän dvd oli muistaakseni joskus vuonna Retu Kivinen joku huippuharvinaisuus, ei kai enää.

_________________
-You have a huge fucking dick!

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 3660

Viesti Lähetetty: Ti Heinä 30 2019 7:35 
Ylös  
Kuva

Footloose (2011) :star: :star: :star:
https://www.imdb.com/title/tt1068242/

Ei ollut hassumpi tämä Footloose päivityskään. Hyvin pitkälle samalla kaavalla mennään mitä nyt tietyt jutut on tuotu nykyaikaan.

Leffan alku oli erilainen koska tässä näytetään tanssikiellon aiheuttava kolari josta kuluu kolme vuotta, kun Ren saapuu Bomontiin. Tällä kertaa heppu tulee Bostonista setänsä luokse ja ilman äitiään joka on menehtynyt.
Sen jälkeen edetään tuttua kaavaa sillä erolla, että traktori chicken kisa on muuttunut bussiromuralliksi ja mustia näyttelijöitä riittää. Alkuperäisessä ei tainnut olla yhtään.

Tanssia lapsesta saakka harrastanut Kenny Wormald on hyvä Renin roolissa ja vaikka Dancing with the Starsista julkisuuteen ponnahtaneen Julianne Houghin suorituksesta Arielina voi olla montaa mieltä, on mimmi ainakin sata kertaa hotimpi kuin Lori Singer.
Harvoin nykyään vastaan tuleva Dennis Quaid on pastori ja Andie MacDowell tämän vaimo. Whiplashissa loistanut Miles Teller puolestaan täyttää Chris Pennin cowboy bootsit Willardina mainiosti.

Tykkäsin, että Quite Riot oli pidetty mukana eli orkkiksessahan poliisit takavarikoi Baconin QR kasetin ja tässä Ren löytää Metal Health lp:n varaston laatikosta, laittaa biisin soimaan i-padista ja lähtee baanalle.
"Footloose" kappale kuullaan sekä Logginsin esittämänä että country päivityksenä ja lisäksi Deniece Williamsin "Let´s Hear It for the Boy" on pysynyt soundtrackilla Willardin tanssiopetuksen taustalla.

Kiva leffa siis tämäkin ja kyllä huomaa, että meikäläisen ennen niin tiukka remake vastaisuus alkaa pahasti rapistua iän karttuessa 8-)

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 4374
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: Su Elo 11 2019 18:58 
Ylös  
Tuli nyt tehtyä niinkuin porukka pyysi ja käytettyä Popeye soittimessa.

https://www.imdb.com/title/tt0081353/reference

:palm:

Juu, eli siis. Kuten sanottu, enhän minä tästä hahmosta niin ole ikinäni innoissani ollut vaikka kai niitä piirroslyhäreitä joskus lapsosena on jokunen katsottu. Eli siltä pohjalta lähden tästä ihan elokuvana elokuvien joukossa pamlaamaan ja jätän tärkeämmän lähdemateriaalille uskollisuudesta pohtimisen muille. Joskin nyt ne kaksi asiaa mitkä niistä piirretyistä muistin: jonkun läimiminen naamaan sillä lailla kaksin käsin kuin se olisi se sellainen pieni nyrkkeilysäkki sekä tietysti pinaatin syöminen ja siitä supervoimien saaminen olivat mukana - ensimmäinen itse asiassa yksi filmin ehdottomia kohokohtia ja toinen jätettynä typerästi vasta ihan viimemetreille.

Mutta siis jumantsuffeli. Ei mikään määrä puhetta omituisuuksista ja floppaamisista ja komedian kädettömyydestä olisi valmistanut minua tähän tuotokseen. Tuotantoarvot ovat tosiaankin upeat ja filmi todella näyttää kuin joltain mustavalkopiirretyn värikylläiseltä, kolmiulotteiselta versiolta mutta se kameratyöskentely! Leikkaus! Näyttely! Mitä helvetin persettä? Missään ei ole mitään järkeä, kohtaukset toikkaroivat menemään kuin hyppykepillä varustettu Quoasimodo tekemässä Bird Box -haastetta, vailla havaittavaa alkua, keskikohtaa tai loppua jostain rytmitajusta tai ajoituksesta nyt puhumattakaan ja aivan liian usein olin huutaa yksinäni televisiolleni: "Mikä helvetin kohtaus tuo nyt taas oli? Mikä se ihan oikeasti oli!?"

Robin Williamsille toki kaikki kunnia rohkeasta yrityksestä mutta voi kun osaa äijä olla hukassa materiaalin kanssa. Joo, ihan kiitettävä imitaatio ja hassu ulkomuoto toki mutta kyllä sen nyt pitäisi ihan oikeassa elokuvassa olla myös ihan oikea hahmo, jossakin määrin. "Blääbädää" -puheen lumoutta kestää tasan tarkkaan sen alun veronkerääjäsketsin verran - ka siinä kun pyhän Pulttibois-logiikan mukaan kaksi rasittavaa hahmoa rasittavat toisiaan niin syntyy edes jonkinlainen huumori. Tämän jälkeen lässyttäminen alkaa ärsyttää hyvin nopeasti eikä se sanojen väärin sanominen ole mistään kohtaa hauskaa. Toki kyseessä on myös yksi näistä hahmoista jotka eivät osaa tukkia turpaansa sekunniksikaan ollessaan ruudulla. Samanlaisesta puheripulista kärsii kyllä moni muukin karaktääri, ei siinä. Vähäsen kyseenalaistan myös miksei Williamsille oltu askarreltu lateksista järkyttävää Rasvanahka -pallileukaa kun ne kädetkin kuitenkin oli silleen esikuvalle uskollisesti pullistettu.

Shelley Duvallia pidän edelleen symppiksenä vaikka eihän se ikinä missään olekaan ja onkin nykyään paitsi, ilmeisesti, jäänyt jyrän alle myös harvinaisen sekaisin. Ja hänkin kyllä ihan jopa yrittää näytellä ja kaikkea mutta voi kun on tästä hahmosta tehty niin jumalattoman ärsyttävä ettei sillä ole oikein mitään väliä. Ainut siedettävä hahmo onkin siis Bluto, koska häntä vituttaa hänen ympärillään toikkaroiva sekoilusirkus niinkuin minuakin. Jälleen kerran tärkeäksi nousee tämä harvinaisen usein komedianelokuvissa esiin nouseva kompastuskivi: että siinä ei ole mitään ns. normaalia hahmoa tasapainottamassa sitä koohkaamista ja ärsyyntymässä niistä vieteri perseessä koikkelehtivista vajakeista ympärillään. Kun kaikki on niin väkinäisen hassua ja hupsua ja takatukka putkella jatkuvasti niin eihän siinä ole millään mitään väliä; näin vitutus siirtyy suoraan ruudun toiselle puolelle katsomoon.

Niin, ja tämähän on tosiaan musikaalikin. Joko kukaan ei tätä faktoidia minulle ollut kertonut tai sitten olin asian mielestäni onnistuneesti sensuroinut sillä varsin päräyttävästi puskista tuli elokuvan ensimmäinen lenkutus. Musikaalisesti tämä muistuttaa sitä toista maailman paskinta musikaalia (no, Moulin Rougen ohella, mutta siinä sentään raiskataan muualla jo suosituksi tulleita kappaleita) eli maestro Koivusalon Kaksipäisen Kotkan Varjossaa: biisit alkavat ei-mistään ja johtavat ei-mihinkään, jatkuvat neljä ziljoonaa iäisyyttä ajan venyessä ja vanuessa kuin 2001: Space Odysseyn loppumetreillä, niiden melodiat ovat kamalia ja sanoitukset kuulostavat järjettömyydessään, rytmityksettömyydessään ja ontuvine riimeineen kuin olisivat juurikin mainitun maestron - tai ehkä Cheekin - rustaamia. Onneksi näitä ei ole kuin muutama sillä voi hyvän tähden taas kerran, ma sanon.

Ja mistäs se Kaappari-Kille -elokuva sitten voisi kertoa? No, se kolmas asia minkä niistä piirretyistä muistan on päähenkilön ja Bluton köydenveto tämän naikkosen kädestä ja kyllähän tuo ihan hauskahkolta komediapremissiltä kuulostaa. Ja onkin, kaiken sen kymmenen minuuttia elokuvan alusta ennenkuin tuotos suistuu totaalisesti sivuraiteille ja lopulta lähimpään lepikkoon. Yhtäkkiä meillä on vauva joka nyt vaan päätetään ottaa kuvioon mukaan, ja tätä sitten käytetään ennustusautomaattina (!) mm. ravikisoissa. Jotka järjestetään leluhevosilla bordellissa. Sitten etsitään Listahitti-Silmän isää koska toki toinen tällainen mokeltaja on juuri se asia mitä tämä leffa tarvitsi. Mukana on myös kuin suoraan turkkilaisesta elokuvasta lainassa olevaa, ilmatäytteistä mustekalaa, haudattua merirosvoaarretta ja niin paljon huonosti kuvattuja piirrosvitsejä kuin yhteen elokuvaan on saatu mahtumaan. Tosin nämäkin on lähes kaikki jemmattu elokuvan alkupuolelle lopun kääntyessä vielä kummallisen yksitotiseksi mukamasseikkailuksikin vielä yhtäkkiä.

Lisäkysymyksiä: miksi vauva esitellään meille kalkkarokäärmeen sihinällä? Juu, sillä on se helistin mistä moisen rätinän pitäisi kuulua mutta filmi itse vielä demonstroi kapistuksen kuulostavan aivan täysin erilaiselta kuin aiemmin ämyreistä rai'annut ääntely. Miksi Kallella on piippu vaikka se ei ikinä polta sitä? Ja juu, ymmärrän myös että tupakointi = hyi hyi mutta leffa on tehty vuonna -80 eli 20 vuotta ennen esim. The Lord of the Rings -trilogiaa missä piiputtelu oli ihan täysin ok. Mikä se koko Tor Johnssonin näköinen painijaheebokohtaus oli? Paitsi tekosyy esitellä nyrkkeilymatsi koska vanhoissa piirretyissä piti aina olla nyrkkeilymatsi, jonkun syyn takia.

Mjoo. Eli elokuva muistuttaa kehitysvammaisten kesäteatteri-furryjen kulkuetta: se minkä voisi äkkiseltään kuvitella olevan edes näyttävää ja sympaattista muuttuu silkalla möyryävällä mekastavaisuudellaan täydeksi, kiinalaiseksi vesikidutukseksi minkä luota vaan tahtoo pois. Minne tahansa. Millä ei vaan tunnu olevan minkäänlaista mittaa ja määrää, järjellisestä rakenteesta nyt puhumattakaan. Elokuva todella tuntui Timo Koivusalon työltä, se sama "aha... ai nyt ollaan täällä...? Häh...?" -fiilis oli alati läsnä. Kuin olisi löytänyt jonkun unohtuneen Kaksipäisen Kotkan Varjossa II: Nyt Piirrosäänillä Varustettuna -kelan jostain varastojen kätköistä. Näin asian ollessa koen oikeutetuksi myös arvioida tuotoksen samalla, luotettavalla Timppa-mittarilla:

KuvaKuvaKuvaKuva

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 82 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6  Seuraava

Hyppää:  


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia vestejäsi
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group :: Style based on FI Subice by phpBBservice.nl :: Kaikki ajat ovat UTC [ DST ]
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com