Sarjakuvaleffat - juttua menneistä ja tulevista

Keskustelua elokuvista ja niihin liittyvistä ilmiöistä.
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5003
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Sarjakuvaleffat - juttua menneistä ja tulevista

Post by aTomiK »

Image

Batman: Salaperäinen Batwoman (Batman: Mystery of the Batwoman, 2003) 3/5
https://www.imdb.com/title/tt0346578/

Tämä on The New Batman Adventures sarjan aikaan sijoittuva leffa ja tuo sarja ei ole itselleni lainkaan tuttu.

Mutta ihan mukiinmenevää meininkiä oli tarjolla. Pingviini, Duquesne ja Thorne on myymässä aseita Kasnia nimisen valtioon mutta salaperäinen Batwoman saapuu sabotoimaan pahisten bisnekset.
Batman ei pureksimatta uuden tulokkaan metodeja niele joten tämän henkilöllisyys olisi saatava tietoon eikä tehtävää auta se, että pahikset kutsuu paikalle lisää tuhovoimaa Banen muodossa.

Oli taas hieman varttuneempaan makuun tehtyä kamaa mikä ei näy niinkään verisyydessä vaan hotteihin mimmeihin ja Bruce Waynen yksityiselämään keskittymisessä.
Batwomaniksi on ehdolla useampikin typy ja varsinkin Duquesnen tytär Kathy on kuumaa kamaa esimerkiksi uima-altaasta noustessaan.
Lolita Ritmaninsin loihtima score on mukavan aikuismainen ja yökerhossa kuullaan jopa Cherie nimisen artistin laulama biisi. Ekstrana olleesen lyhäriin oli Lolita tehnyt myös hyvää jälkeä.

Eipä tämä silti mitään kovin kummalista Batman kaanoniin tuonut ja toki joku Mask of Phantasm painii ihan omassa sarjassaan mutta viihdytti kuitenkin sen reilun tunnin kestonsa ajan.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
Exterminator
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Posts: 9422
Joined: Fri Aug 08 2008 9:17

Re: Sarjakuvaleffat - juttua menneistä ja tulevista

Post by Exterminator »

aTomiK wrote: Thu Jan 18 2018 21:03
Valerian and the City of a Thousand Planets (2017)
:star: :star: :star: :puoli:
http://www.imdb.com/title/tt2239822/

Vaikka olin 20 vuoden ajan sarjakuvien suurkuluttaja, Valerian albumit jäi käymättä läpi joten lähdin ihan puhtaalta pöydältä Luc Bessonin leffaa katsomaan.

Ja ensimmäisen puolen tunnin ajan meno olikin helvetin kovaa. Silmäkarkkia riittää ja tapahtumia piisaa. Tuntuu, että tässä leffassa kaikki on mahdollista.
Joskus puolen tunnin jälkeen kun agenttimme Valerian sekä Laureline saapuvat avaruusasema Alphalle elokuva jotenkin rajoittaa itsensä tuohon paikkaan minkä kuitenkin pitäisi olla järkyttävän kokoinen.
Juonikin on loppujen lopuksi melkoisen yksinkertainen ja perinteinen ranskalainen perseilykin alkaa nostaa päätään.

Tykkäsin molemmista pääosanesittäjistä. Dane DeHaan vetää asenteella rennosti ja Cara Delevingne on melkoisen ihq tapaus. Sivurooleissa on Besson tyyliin sekalaista seurakuntaa.
Ei mikään täysosuma siis mutta kyllä minä jatko-osankin katsoisin. Sitä tuskin tulee sillä leffa ei tuottanut lähellekään tarpeeksi.
Kirjoittelin jo kuvineen ja linkkeineen arviota, mutta olihan täällä jo aTomiKilta sellainen... vittuilee kuvasta jotain nyt, joten pakko jättää pois!

Eli avaruuskaupunki Alphan sisuksissa on outo radioaktiivinen alue, jota Majuri Valerian (Dane DeHaan) painelee tutkimaan, partneri Laurelinen (Cara Delevingne) seuratessa perässä. Aikoinaan tuhoutunut planeetta kansoineen liittynee juttuun jotenkin, samoin sankareidemme palauttama transmutaattorilaite (tjsp.) Kun hetki kahdenkeskistä aikaa löytyy, Valerian ja Laureline puntaroivat suhdettaan. Sanojensa mukaan entinen naistenmies haluaisi vakiintua, Laureline on skeptisellä kannalla.

Oli kokonaan unohtunut, vai jopa mennyt ohi, että kyseessä on Luc Bessonin ohjaus. Kuten aTomiKilla, sarjakuvia en tunne satunnaista selailua enempää, liekö sitten tässä enemmän haitaksi vai hyödyksi. Kyllä Valerianin elokuvasovitus joka tapauksessa näyttävää ja viihdyttävää katsottavaa oli. CGI oli varmasti viimeisintä huutoa, mutta tarinan puutetta sillä ei tarvinnut korvata, sekin puoli toimi minulle mukavasti. Toimintaa mukana tietenkin on, mutta en kokenut, että liiaksi.

Delevingne on tosiaan viehättävä kissa ja kiva, että vaihteeksi päässyt vähän parempaankin sarjakuvafilmiin kuin Suicide Squad. DeHaan Valerianina meni sen enempää tökkimättä, joten oli varmaan ihan hyvä valinta. Rihannan sivurooli oli hauska yllätys, kun en tiennyt popparin olevan tässä mukana. Siistiä tanssia nähtiin ja ihan kuin olisi Battleshipin jälkeen jonkin verran näyttelytaitojakin onnistunut hankkimaan.

5th Elementistä en mitenkään kympillä innostunut, niin on kai se loogista, etten tästäkään. Omat odotukset kuitenkin ylittyivät ja kyllä tällaisesta kamasta pitäville annan suositukset.

Itsellekin olisi vaikka se jatko-osakin kelvannut. Annan tälle vähän vähemmän, eli 3/5.
-You have a huge fucking dick!
User avatar
Exterminator
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Posts: 9422
Joined: Fri Aug 08 2008 9:17

Re: Sarjakuvaleffat - juttua menneistä ja tulevista

Post by Exterminator »

I Kill Giants 3+/5
https://www.imdb.com/title/tt4547194/?ref_=nv_sr_srsg_0
Barbara (Madison Wolfe) on yläasteikäinen gimma, joka elelee isosiskonsa (Imogen Poots) ja veljensä kanssa. Penskojen äiti on heikossa hapessa ja hoidettavana. Barbara hyörii metsässä ja käyttää taikakonstejaan, koska kaupunkia on suojeltava jättiläisiltä. Erikoisella tytöllä ei kavereita ole, kiusaajia muutama kylläkin. Zoe Saldana esittää koulun psykologia, joka yrittää saada yhteyden Barbaraan. Briteistä muuttaneesta Sophiesta (Sydney Wade) tulee Barbaran kaveri, joskaan se ei ole helppo suhde.

Hieman kummallinen fantasiaan kallellaan oleva elokuva tämä mielestäni oli, mihin taisi vaikuttaa outoja juttuja touhuava päähenkilö aika paljon. IKG:n kohderyhmäkään ei välttämättä ole itsestäänselvyys, vaikka varmaan hyvinkin kiinnostusta voisi eniten olla päähenkilöiden kaltaisilla nuorilla neideillä. Ei kuitentaan ollut minullekaan tylsä tai muutenkaan huono tapaus, pikemminkin viihdyttävä, hienon näköinen ja muutenkin osaamista esittävä, eli kaikki on kunnossa. Pikkugimmat vetävät osissaan ammattitaidolla ja olivathan nuo efektitkin aika siistiä nähtävää minusta.

Lopussa vasta tajusin alkaa ihmetellä, että mitäs tässä nyt ihan oikeasti tapahtuukaan.

Tällainen kaveri kuin Anders Walter on I Kill Giantsin ohjannut esikoisenaan ja varsin onnistuneella debyytillä lähdettiin liikkeelle. Voisin katsoa toistekin.

Näköjään sarjakuvaan perustuva pätkä on kyseessä, sijoitetaan siis tähän ketjuun. Ai niin, Imogen Poots ei nyt ollut mikään täydellisen tyrmäävä kissa, mutta ainakin yhden nakuroolin oli tehnyt ja tottahan se kiinnostaa :P
-You have a huge fucking dick!
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5003
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Sarjakuvaleffat - juttua menneistä ja tulevista

Post by aTomiK »

Tsekkailin trailerin ja tuollainen erityisnuoresta kertova fantasiapätkä näyttäis olevan. Voisihan tuon katsoa jos vastaan tulee.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
Exterminator
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Posts: 9422
Joined: Fri Aug 08 2008 9:17

Re: Sarjakuvaleffat - juttua menneistä ja tulevista

Post by Exterminator »

Voin tosiaan ihan jopa suositella, jäi positiivisesti mieleen, vaikka en huippupisteitä antanut. RT:ssäkin korkeahkot rosentit ainakin... noita trailereita vähän tässä miettinytkin, että pitäisikö yrittää niitä liittää mukaan spektaakkelin tyyliin, kunnes saadaan kuvat takaisin. Ja vituttaa, ettei olla saatu vieläkään! Tosin itse olen ollut suht käsi linkittämään noita, saatan kokeilla silti...
-You have a huge fucking dick!
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5651
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Sarjakuvaleffat - juttua menneistä ja tulevista

Post by Tina DeMona »

Faust: Love of the Damned (2000)
https://www.imdb.com/title/tt0223268/reference

Toisella uusinnalla kuitenkin aloittelin ja katsottavaksi rantautui tämä kummajainen. Sekin on tehnyt mieli nähdä uudestaan jo pitempään, lähinnä koska eräs seuraamani youtube-videoporukka siitä arvostelunsa jossakin vaiheessa väsäili.

Faust on vähän samaa The Crow'lle kuin se muutama päivä sitten katsomani Showdown Karate Kidille, ja kuten senkin suhteen, pidän tästä altavastaajaelokuvasta paljon enemmän kuin aiemmasta menestysvaihtoehdosta. Joskaan tämä Faust nyt ei sentään ihan samanlainen mestariteos ole kuin Showdown oli.

Vertailun syyt ovat kuitenkin melkoisen selvät: sekä Crow että tämä ovat molemmat 90-luvun goottihenkiseen indie-sarjakuvaan perustuvia arkifantasiapätkiä joissa nimihenkilö palaa uusin, mystisin voimin kuolemansa jälkeen kostamaan kokemiaan vääryyksiä. Aina on pimeää ja yö, ja visuaalista kenttää hallitsee sateinen, rokkenrollikulttuurihenkinen industriaalihelvetismi. Siinä mielessä toi tietysti mieleen myös Spawnin - ja siis nimenomaan ne ässät sarjikset eikä sitä 90-luvun pökäle-elokuvaa. Niin, ja kai se Goethen alkuperäistarinakin siellä jossain taustalla on, sopimuksia pirujen kanssa kun laadiskellaan ja noin.

Enpä ole näitä sarjiksia koskaan lukenut. Sen piirtäjän kuvitukseen olen kyllä muuten törmännyt internetissä ja varsin ässältähän se kieltämättä vaikuttaa.

Nyt meillä on kuitenkin tarjolla myös niitä kauhuelementtejä mikä on ihan mukavaa (plus oikeuttaa tälläämisen tähän esi-halloween-palstaan). Ohjaaja Brian Yuzna on ennenkin tehnyt kauhuhommia ja vaikka aika hit & miss -kaveri onkin, kyllä häneltä parhaimmillaan tällainen kama vaan lähtee. Gorea ja monstereita - mm. lopun todella päheä käärmemörkö - on ollut väsäilemässä itse Screaming Mad George. Verta lenteleekin oikein kivasti ja vinkeitä kummajaisvisioita ei nuukailla.

Paskintahan tässä on itse päähenkilö. Hän näyttää ensinnäkin ihan vitun naurettavalta ne voimat saatuaan; on kuin Wolverinen kynsillä varustettu, kehitysvammainen demoniversio Batmanista. Kaiken lisäksi herra aktööri myös vetää sen verran roimasti yli että menee jo noloilun puolelle jopa tällaisessa, selkeästi omassa kummajaismaailmassaan tapahtuvassa sarjakuvajutussa. Suuhun kirjoitetut Spider-Man -tyyppiset vitsailut ovat kanssa ihan väärässä elokuvassa vaikka muuten ajoittainen huumori tervetullutta onkin. Ehkä tämän yhden jutun mielelläni vaihtaisinkin sen toisen leffan kanssa päittäin ja ottaisin ennemmin Brandon Leen tähän liehumaan pitkine takkeineen ja mysteerimiesmeikkeineen.

Onneksi protagonistin köpöisyys ei lopulta edes niin kauheasti haittaa koska vähän kuin lemppari Batman-filmissäni, Batman Returnsissakin, päähenkilö jää auttamatta sivustakatsojaksi omassa tarinassaan ja estradin valtaavat jännät sivuhahmot ja koko tämä omintakeinen maailma. Ihan kivan sivuosan saa Jeffrey Combs joka esittää tapausta tutkivaa poliisia.

Erityisesti pahisten elokuva tämä on täysin. Paholaista, tai siis M:ää (kai nyt sitten taas Mefistofeleen mukaan) näyttelee Andrew Divoff joka vanhentuneena ja valkohapsisena näyttää, ajankohdalle sopivasti, yksi yhteen USA:n presidenttiehdokas Joe Bidenilta. Tästä voinee kukin hakea sellaista symboliikkaa kuin haluaa, tosin mitä se kertoo vastapuolesta en uskalla edes ajatella. M:n ämmä eli todella ihana, petollinen tissinaiskätyri on kanssa hulppea hahmo ja näiden kahden isoimman efektikohtauksen kaikki elokuvan nähneet varmaan muistanevatkin. Erityistunnustus myös elokuvan puvustajalle tämän naisen asustuksesta.

Tuota päähenkilöä lukuunottamatta oikein visuaalisestikin kiva elokuva vielä, lavasteet ovat hauskoja ja yksityiskohtaisia, kuvaus komeaa ja vaikka aina ollaan siinä puolen askeleen päässä täydestä edgykorneudesta, kyllä tämä vaan jotenkin minulle tällaisella metallimusiikkivideoiden ja roskaleffojen yhtymäkohta-akselilla toimii. Välillä pätkä laahailee turhia ja loppukin vähän lätsähtää mukavista okkultismihäröilyistään ja mainitusta loppumonsterista huolimatta, ja ehkä sellaiset ihan huippukohdat kuitenkin jäävät paria lukuunottamatta puuttumaan. Varsin katsottava leffa nyt näin kuitenkin tähän kuukauden alkuun.

Ja varmasti Xtron ohella yksi järkevimpiä filmejä mitä Dark Label on ikinä DVD:nä julkaissut.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5651
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Sarjakuvaleffat - juttua menneistä ja tulevista

Post by Tina DeMona »

Tina DeMona wrote: Fri May 03 2019 18:34 Thanos! Kratoom! Ka-Blooowm! Vauhtia, melskettä ja kvanttiräkää! Mail-Manilla pyörii sukat jalassa missä sitten ikinä onkaan.

Avengers: Endgame.

https://www.imdb.com/title/tt4154796/reference

Viihdyin koko keston ajan oikein mainiosti. Lyhyenä tiivistelmänä todettakoon että hyvä oli ja että joillain tasoilla pääsi Infinity Warin tasolle tai ylikin, joillakin jäi hintsusti jälkeen mutta Marvelin Parasta A-Ryhmää edustaa silti niin sarjakuva-adaptaatio-, koko perheen seikkailuelokuva-, fantasiatoiminta- kuin efektimässyepookkiosastoillakin. Jaan lässytykseni osasiksi eri hahmojen mukaan sillä kyseessä on yllättävänkin hahmovetoinen teos - ja jotenkinhan se on tätäkin onnistuttava purkamaan. Yritän laitella spoilerit baareihinsa mikä varmasti tarkoittaa että tulevassa lätinässä on enemmän mustattua kuin Muellerin Trump-raportin kansalle julkaistussa versiossa.


Iron Man: Vähemmän yllättävästi tämä oli aika pitkälti Robert Downey Jr:n elokuva - soveliasta, kun hänen leffansahan se koko MCU:n aikoinaan aloitti. Ja jos minulta kysytään - ja usein ei kysytä - on myöskin loistavan Gwyneth Paltrowin roolittamisen ohella sen ainoita valoisia puolia. Paljon on kuitenkin vettä virrannut niin elokuvien sisällä kuin reaalimaailmassakinja nyt hyvä suosikkihahmo saa arvoisensa lähdön. Kuten Rautapuolikin yllä mietiskeli, eihän tämä tvisti juuri yllättänyt mutta se yllätti miten kivasti se oli saatu toimimaan. Iron Manin perhedraama oli erittäin kivasti toteutettu ja se on jo aika paljon sanottu minulta joka yleensä vihaan sitä että jollain hahmolla on perhe vain siksi että muka suruttaisi enemmän kun se kumminkin sitten delaa. Yksi leffan parhaita kohtauksia oli heti alkumetreillä kun välittömästi edellisen leffan jälkimainingeissa maahan saapuva Tony Stark kertoo Kapteeni Amerikalle mitä mieltä on tämän toiminnasta viime aikoina. Samoin isänsä kohtaaminen 70-luvulla oli erittäin oiva kohtaus myös ja toi Iron Man III:nkin juttuja kivasti pakettiin.

Captain America: Myös hieno tarinakaari tällä lopulta aika yksioikoisella hahmolla. Selkeästi äijällä on taistelussa muutakin pelissä kuin vain ihmiskunnan pelastus ja sen sellaiset jutut - on menty henkilökohtaisuuksiin ja se jos mikä ottaa häntä kupoliin. Sen todella uskoi kun Kapu sai Mjölnirin komentoonsa loppupuolella - tämä myös kivasti muistutti erinäisistäkin tapauksista sarjakuvissa missä samalla viisiin käy. Beta-Rey Billhän oli esimerkiksi tyyppi joka vaan sattui elelemään planeetallaan kunnes sattui saamaan Thorin vasaran ja sattuikin olemaan arvoinen sitä kantamaan. Tästä innostuneenahan Odin teetti tyypille oman moukarin. Samoin jossain Marvel vs. DC -hommassa myös Wonder Woman pystyi nostamaan Mjölnirin. Se on aina vaan mukavaa kun vanhoja sarjakuvafaneja miellytetään kaikella tällaisella mukavalla hatunnostolla mikä sitten kuitenkin myös ihan aidosti palvelee stooria ja tarkoitusta. Tästä lisää myös Hulkin kohdalla.

Thor: Marvel näyttää totisesti pallinsa tämänkertaisella Thor-tulkinnallaan. Se toi vähän mieleen ne jotkut Ultimates -remakesarjikset jotka oli minusta kyllä kovastikin perseestä silloin joskus 2000-luvun alussa mutta tässähän touhu toimi oikein mainiosti. Hommaa ei oltu hoideltu täydellä ryppyotsaisuudella ja kirjoittajien omana kusipääluentokanavana vaan siinä oli tarpeeksi myös groteskia huvittavuutta ynnä muuta vaikka sitten olikin ihan oikeasti vakavista jutuista kyse. Se loppubättlen hetki missä Thor saa sekä Mjölnirin että sen edellisosan tappokirveen kouriinsa ja mättää Thanosta: asiaa. Tosin vähän vieläkin ihmettelen sitä edellisen elokuvan päätöstä antaa Thorille se joku mukamas feikkisilmä - tuntuu ihan vaan laiskuudelta, että se silmälappuhan oli nimenomaisesti cool. Ja tässä jos missä sen olisi luullut vielä ennestään lisäävän hahmon resuisuutta ja masentunutta vaikutelmaa. Haavoitettu soturi, ja silleen. Sekin oli mukavan kylmä (siis tällaisessa leppoisassa seikkailuleffassa) hetki missä Thor vetää Thanoksen pään irti siinä alkupuolella.

Hulk: Paras Hulk! Tässä oli se versio Hulkista minkä olen halunnut nähdä jo ja pitkään. Ai saatana. Tuli juuri mieleen ne 90-luvun megaässät sarjikset missä Banner oli Hulkin hallinnassa - tosin siinä versiossa ne niitten mieletkin oli enemmän sidoksissa toisiinsa eli paketti oli arvaamattomampi ja äkeämpi. Mutta hyvin toimi näinkin. Tosin, miinuksena tässä on nyt se vaan että jäi täysin ratkaisematta yksi Indinity Warin lempijutuistani eli se että kun Hulk saa heti alussa turpiinsa Thanokselta niin se ei enää uskalla tulla ulos uudestaan. Nyt tuo kaikki jää ihan täysin ilman ratkaisua kun Banner vaan onkin alusta saakka puikoissa. Toki siinä ekassa leffassa oli myös se Bannerin oma selkärangan kasvattelu mikä toki toimi siinä mutta olisi silti voinut luulla sen Hulkin äkkinäisen annoksen reaalimaailman faktoja johtavan enemmänkin johonkin. No, kaikkea ei toki voi saada ja Äly-Hulk oli ihan paras! Kasvojenkaappausohjelmisto ynnä muu oli myös toteutettu tässä(kin) todella huolella: Mark Ruffalon ilmeet ja eleet toistuivat todella uskottavina ja hienoina.

Ant-Man: Mukavaa että Ant-Man oli näinkin isossa roolissa tässä filmissä. Kait korvauksena siitä ettei ollut edellisessä ollenkaan. Harmi vaan ettei se söpömpi puoli eli Evangeline Lilly ymmärrettävistä syistä ollut mukana menossa (paitsi ihan lopussa). Lopputaistelussa on myös mellevä se kohta kun Ant-Man muuttui superisoksi - juuri visioinkin että jos saisin itse päättää millainen olisi Ant-Man III niin se olisi periaatteessa Godzilla-leffa mutta silleen että Ant-Man jättimäisenä ja sitten joku superiso mörkö vetävät toisiaan turpiin ja toki tornitaloista läpi ja näin. Ja tottakai siis muullakin sisällöllä ja soveliaalla huumorilla mutta ilman niitä tuhottoman kammottavia sivuhahmoja. Sekin oli koskettava kohta missä Ant-Man kohtaa tyttärensä taas pitkästä aikaa. Hienoa muutenkin että vähän taustemmalle jääneet hahmot saivat enemmän ruutuaikaa ja vaikutusta asioihin.

Ja niistä puhuen, ne muut: Nebula oli jumalauta ihan oikea hahmo. Ah, miten ihanaa! Karen Gillan ei pelkästään näyttänyt vitun hyvältä vaan sai myöskin jopa näytellä ja kaikkea!Oikein tuplaroolissa! Samoin se CGI-kärppä oli kanssa nyt ensimmäistä kertaa ihan Ihka Oikea Hahmo. Kyllä kannattaa kokeilla laittaa näitäkin tyyppejä joskus ihan omilla jaloillaan seisovien kunnon hahmojen kanssa samoihin kohtauksiin niin voisi toimiakin vähän paremmin kuin että siellä on jokainen universumin väkisinhauska pierunhieroja samassa läjässä. Black Widow'n uhraus ei itseäni heilauttanut oikein mihinkään suuntaan johtuen siitä että vaikka ihan jopa siitä ja Hawkeyestä tykkäänkin niin eihän ne tuolleen keskenään kovin kummoisia hahmoja ole. Nyt ei kyllä ihan oikeasti kiinnostanut että kumpi niistä tempaisee itsensä alas siltä joltain murkulalta. Toki todella hyvä että sitä sakkia lähti jotta touhulla on jopa jonkinlaisia seuraamuksiakin. Hawkeyen paras juttu oli se alkukohtaus - hyvin voimakas. Sen jälkeen sorrutaankin taas vähän "no ehhehee, harmi ettei Marvelilla ole oikeuksia Batmaniin" -vesille. Mikä helvetti se joku typerä Japani-juttukin oikein oli? Miksi?

Sakin suolestamisesta puhuttaessa, se edellisen leffan kaunein ja paras juttu eli ihanan Gamorran kuolemahan tässä tehtiin aivan täysin tyhjäksi. Mikä oli erittäin pippelistä. Todella, todella huono veto minun kirjoissani - siinä vietiin about 50% koko Infinity Warin emotionaaliselta resonanssilta sen siliän tien. Toki se on joku eri versio eri aikajananlta ja jiipi jaa eli ei nyt ihan se kaikkein halvin juttu kuitenkaan mutta silti todella munasta oli tuo. Antakaa hienojen hahmojen kuolla hienosti, perkele! Guardians of the Homoxyjen paluu oli masentavaa ihan muista syistä. Tosin se kyllä lupaa ihan hyvää että Thor lähti niiden messiin lopussa - yksi ihan oikeasti toimiva hahmokin siellä joukossa. Ja kukas se onkaan saanut sen Rakettieläimen joka kerta toimimaan? Niin, Thor tai joku muu ihan oikea hahmo. Että sikäli ihan hyvä juttu. Tilda Swintonkin kävi morjestamassa, mikä oli ihan jees.
Gwyneth Paltrow oli tosiaan myös megaihana! Sitä Black Pantherin kaljua naiskätyriä olisi voitu käyttää vähän enemmänkin - se kun oli ainut Black Pantherin hyvä hahmo mistä tykkäsin. Lähinnä toki vain siksi että oli tuollainen kovisnainen, mutta silti kuitenkin.

Kovisnaisista puhuen sitten se elokuvan suurin yksittäinen negatiivinen elementti eli Captain Marvel. En ole omaa leffaansa nähnyt eikä ihan kauheasti ole kiinnostanutkaan mutta täytyyhän tämän hahmon nyt vähän mielenkiintoisempi siinä olla, jumalauta. Siis toki, ruutuaikaa on kohtuu rajallisesti mutta niin on monella muullakin hahmolla ja silti niistä jotakin saatiin edes irti - jotakin muutakin kuin Deus Ex Machina ja vielä moneen kertaan samassa leffassa. Tuollaiset jutut toimii kerran mutta useasti niistä tulee ihan vitun läpinäkyviä ja laiskoja. Melkein joka kerta kun tämä gimma astuu ruudulle olisi yhtä hyvin voinut leikata tekstiplanssiin jossa lukee "Ja sitten Isä Jumala puuttuu asioihin". Ja leikata takaisin siihen kun käsikirjoituksen umpikuja on mystisesti ratkennut. Lisäksi sarjiksissahan tämä oli ihan oikeasti mielenkiintoinen hahmo: vähän katkera ja alkoholisoitunut, tuittupäinen muija jota painavat kaikki sen menneisyyden synnit koska se on todella, todella tehokas sössimään asioita. Ja siksihän se Tony Starkkikin sympatiseerasi sitä niin paljon kun se näkee typyssä paljon nuorempaa itseään. No, ei ainakaan tämä elokuva tarjonnut mitään sen kaltaistakaan ja jos nyt olen oikein ymmärtänyt se tämän täysipitkäkin on tehnyt siitä jonkun Kaikkien Naisten Sankarin ja periaatteessa sukupuolikorjatun Supermanin - mikä on ihan yhtä vitun tylsä. Samoin vitutti se joku kohtaus missä kaikki Marvelin naishahmot kokoontuvat yhteen ja supermessiaanisesti syöksyvät taisteluun yhtenä hidastusrintamana - siis, minullahan ei kertakaikkiaan ole mitään naissankareita tai yleensä actionlikkoja tai edes halpaa kuvallista symboliikkaa vastaan mutta tuo nyt oli taas niin umpimielisen mihinkäänliittymätön julistusmuljautus ettei toista. Mitä, sovinismiako vastaan me ollaan tässä taisteltu koko leffan ajan? Ei? No mihin se sitten liittyi? Ai ei mihinkään? No voi veljet. Johan siinä edellisessä leffassa oli se kohtaus missä kolme näistä muijista ottelee yhtä sitä Thanoksen kätyriä vastaan ja se oli ihan perusteltu ja silleen hieno hetki eikä kenenkään naamaa tarvinnut taas erikseen hieroa mihinkään Suureen Julistukseen. Tällaiset jutut juuri toimii jos ne tekee hienovaraisesti ja kutsumatta mitään turhaa huomiota itseensä - ellei nyt tarina ja tematiikka sitten tosiaankin muuta vaadi.

Sitten vielä ihan yleisesti - koska sössötys ei vaan lopu!

Tunnelmahan tässä oli paljon keykäisempi kuin edellisessä ja vaikka olenkin kovasti tuon synkeämmän ilmaisun perään ei tässäkään ollut mitään vikaa. Touhun tyyli ja fiilis oli itseasiassa hyvinkin tehokas siirryttäessä oivasti pienistä, surullisemmista hetkistä veikeiden seikkailuiden kautta uskomattomiin loppukahinoihin. Ja kaikkea tätä siivitti oikeasti hyvä ja toimiva huumori. En muista yhtäkään vitsiä tai muuta töppäilyä joka olisi saanut minut haluamaan hakata naamaani edellisen penkkirivin niskatukiin.

Aikamatkustus. Konseptina helvetin kiinnostava mutta tämäntyyppisissä tuotoksissa erittäinkin pelottava koska se yleensä tupataan tekemään niin ärsyttävästi päin helvettiä ja miettimättä yhtään. Toki kevyt tunnelma antaa paljon enemmän anteeksi kuin joku The Terminator mutta sitten taas rajansa aina kaikella. Mutta tässähän oli ihan yritystä! Arvostin sitä, että käytiin läpi ettei mikään nykyhetki mitenkään nolosti muutu ja kaikkea muuta turhaa ja typerää aikamatkailun tuloksena, että aika on loputla kuitenkin vain ihmisen luoma illuusio ja oikeasti matkattaessa "aikakausien" halki matkataan vain eri ulottuvuuksiin jotka ovat tosiasiassa kaikki olemassa samanaikaisesti. Tykkäsin myös Tilda Swintonin hienosta ulottuvuusluonnehdintavisuaalisuudesta joka oli, jälleen kerran, melkoinen hatunnosto ainakin Fantastic Foureille ja missä muissa sarjiksissa näitä aikamatkailujuttuja nyt koluttiinkaan aikoinaan. Mitään holtittomia juoniaukkoja ei ainakaan heti pompannut silmille, kenenkään kotitalo ei vaihtanut mystisesti väriä koska joku pieraisi menneisyydessä ja lopussakin se sormien napsautus tuo vain ne kadotetut ihmiset takaisin eikä mitenkään superkammottavasti palauta kaikkea "hui, se olikin vain unta" -tyyppisesti takaisin ennalleen. Mikä suoraan sanottuna oli se syvin pelkoni heti siitä hetkestä kun alettiin aikamatkailuista puhumaan. Maailma on ihan oikeasti muuttunut, teoilla on yhä seurauksensa ja kaikkea ei voi lakaista maton alle ihan vain siksi ettei Mikko 7 v. pahoita mieltään. Kuten kuuluukin.

Lopputaistelu sitä sen kummemmitta spoilailemitta oli tosiaankin ehkä parasta scifi- / fantasiaodankäyntiä sitten Lord of the Ringsin. Ja kyllä siinä taas kerran oli sisäinen 12 v. sarjisfani itkuun turskahtaa kun näin monta nuoruuden suosikkihahmoa telmi, temmelsi ja mukiloi väkivaltaisesti ruudulla samaan aikaan. Ja vielä ihan perustellusti ja järjellisesti toteutettuna. Tykkäsin! Viholliset olivat taas toki kovin geneerisiä mutta ei näin laajaan leffaan kai mitään ihmeempää kai kerrankin tarvittukaan.

Lopetuksesta: Ihmettelen kyllä syvästi missä viipyvät ne kaikki "The Return of the Kingissä on ihan liian monta lopetusta, yo" -ihmisten nitinät tästä elokuvasta. Kyllä nyt pitäisi sitten ihan tekopyhyyden leimaa vältelläkseen itkeä myös tästä holtittomasti. "No mitä paskaa, ei ollu yhtään elokuvallista että lopetetaan tuolleen ajan kanssa ja kunnolla iso ja pitkä tarina - heti kun Stark kuolee nii olis pitäny vaan leikata lopputeksteihi ja pistää rokki soimahan. Miljoona eri lopetusta oli kyllä, lällyn lyllyn". Ei, en ole vieläkään päässyt yli tästä typeryydestä.



Joo, eli lopultakin ja vihdoin ja viimein: nautin ja arvostin.
Joo, eli uusin tämän kotioloissa. Huh kun tästä on tullutkin aikanaan lätistyä urakalla... huomaa, että heti suoraan teatterista painuttu Hohtolootaan purkautumaan.

Mitään sen kummempia uusia huomioita ei ole, ellei nyt että jonkun ihmeen syyn takia Hulk näytti vähemmän uskottavalta pienellä ruudulla kuin teatterissa isolla - miten tuo on edes mahdollista? Ei siinä nytkään siis mitään vikaa ollut mutta teatterissa se meni ihan täysin läpi kolmeulotteisena, elävänä olentona; nyt sen kyllä huomasi CGI-tehosteeksi. Ehkä sitä sitten katsoi vaan niin silmät soikeana kun ei yhtään tiennyt mitä tapahtuisi seuraavaksi.

Se pitää myös mainita, että blurayn on jälleen tekstittänyt joku uuvatti, jolla ei ole mitään käsitystä niin Marvel-konsepteista kuin esimerkiksi huumorin kääntämisestäkään. Ottaen huomioon näiden leffojen suosio nousee mieleeni kysymys, että mistä ne edes kaivavat esiin aina näitä pahimpia ämpäriperseitä näihin hommiin? Luulisi nyt pahimmankin uuvatin olevan edes vähän perillä siitä, missä näin ison luokan leffoissa ollaan menossa.

Laatuviihdettä kuitenkin edelleen ja hyvä päätös Marvelin elokuvamaailmalle, mitä minulle tulee. Tosin se "poikkeus" eli toka Spider-Man on edelleen katsomatta, pitääkin se tässä vielä vilkuilla jahka kerkeää...
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
Exterminator
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Posts: 9422
Joined: Fri Aug 08 2008 9:17

Re: Sarjakuvaleffat - juttua menneistä ja tulevista

Post by Exterminator »

Exterminator wrote: Fri Jun 02 2017 15:15 Wonder Woman :star: :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0451279/?ref_=nv_sr_1
Kas kas DC:tä. Ovat ilmeisen kehnon Lepis vs Teriksen ja omin silmin nähdyn nolon Suicide Squadin jälkeen epelit tehneet hienon elokuvan! :up: Ihmenaisen syntytarina on mainio toiseen maailmansotaan painottuva seikkailu, jossa natsien joukkoihin soluttautunut hyvä jätkä (Chris Pine) kohtaa keskellä tehtäväänsä taistelun tiimellyksessä päähenkilö Dianan (Gal Gadot). Pimu pystyy aika paljon enempään kuin täyttämään nyrkin ja hellan välin ja kun kummallakin paljastuu vähitellen olevan yhteinen vihollinen, sitä vastaan lähdetään kimpassa. Pientä romanttista kuorrutustakin tarinaan samalla saadaan.

Gadot täyttää sankarittaren saappaat näyttävästi, kuten ex-missiltä (vai mikä tämä oli) voi odottaakin. Pinesta jäi Kirkinä suht neutraali fiilis, mutta tässä äijäkin veti mielestäni todella hienosti. Trainspotting-reppana Ewen Bremner on kiva plussa joukossa.

Toisin kuin tuossa konnafilmissä, tässä yksinkertaisesti tunnuttiin tietävän, mitä ollaan tekemässä. Sellaisiinkin sivuseikkoihin kuin käsikirjoitus ja ohjaus oli tällä kertaa jopa panostettu ja varman otteen kyydissä oli mukava mennä. Huumori ei naurattamaan yltänyt, joskaan ei sellaiseen varsinaisesti tuntunut pyrkivänkään. Tarina on vakavampaa sorttia, jossa ei ole tilaa Tony Starkin tai vastaavien vitseille. Visuaalinen loistokkuus, tyylikkäät efektit ja vau-efektiä tuottavat taistelut viimeistelevät tämän a-luokan supersankarikamaksi.

Näköjään elokuvan ohjaajakin on nainen. Saanee oman osuutensa wonder womaniksi kutsumisia tämä Patty Jenkinskin. Pistäkääs DC ko. nainen tekemään lisää, kun kerran vihdoin jonkun osaajan olette löytäneet :old:
Tulipa uusittua nyt kakkososan ensi-illan lähestyessä ja olihan tämä vaikuttava, perskutarallaa. Voisin jopa tuota arvosanaa nostaa. Suhteellisen epätyypillinen tapaus mielestäni siinä, että tässä se supersankarijuttu aika pitkälti tulee vasta viimeisenä. Eli ei olla taas seitsemää näkinkenkää tai vastaavaa esinettä lähdetty etsimään ja tappelemaan jotain ydinjäteonkaloon pudonnutta sirkusväkeä vastaan, vaan kehitetty historiallinen seikkailu- & toimintafilmi sotamausteilla, hyppysellisellä huumoria, romantiikkaa ja jopa sanomaa. Lopuksi sitten sijoitetaan pääosaan pimu, jolla on erikoisia kykyjä, ja katsotaan, mitä kaikkea niillä voisi tehdä. Kävi ihan mielessä Kapun toinen elokuva, se Talvisotilas, jota kuvailisin vähän samaan tyyliin.

Lievästi nyt vituttaa, että olisin mitä ilmeisimmit pystynyt näkemään Pinen ja Gadotin silloin elävänä ensi-iltapäivänä, mutta menin sinne syrjään istumaan :/ No, en tästä silloin mitään kyllä tiennytkään.

Hämmästyttävän vähän olikin Patty Jenkins ennen tätä ohjannut mitään: tämähän on vasta toinen valkokankailla nähty raina erinomaisen Monsterin jälkeen (joka on hankittava NYT, perkele...) Pääasia tietty, että kun tekee, tekee kovia pätkiä.

Voiko toinen osa olla yhtä toimiva, tai jopa vielä parantaa? On nämä Gadot ja Jenkins sellaisia ihmenaisia, että ei se ainakaan mahdotonta ole B-] Kirjoittajat on näköjään kokonaan vaihdettu, ja mukana on myös Monsterin itse raapustanut Jenkins. Saattaa toimiakin, pian nähdään!
-You have a huge fucking dick!
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5003
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Sarjakuvaleffat - juttua menneistä ja tulevista

Post by aTomiK »

Spider-Man: Far from Home (2019) 3+/5
https://www.imdb.com/title/tt6320628/

Hämpylän european vacation katsottu ja siinähän se meni sujuvasti tekemättä kuitenkaan mitään sen kummempaa vaikutusta.

Tom Holland hämiksenä ja Jake Gyllenhaal Mysteriona tekee hyvät suoritukset mutta turhan moni hahmoista on kirjoitettu pelkiksi sitcom tyypeiksi joilta puuttuu sielu.
Sitten tuo juonen elokuvantekijät luo illuusioita pahiksesta joka luo illuusioita joidenkin tyhmien dronehärpäkkeiden avulla alkoi nyppimään. Dronetappeluita siellä täällä ja vaaran tunne puuttuu lähes kokonaan, plääh.

Olihan siellä kuitenkin muutama hyväkin hetki ja Night Monkeylle piti oikein hörähtää. Isommat hymyt sain kuitenkin ekstrojen gagreelistä (taas!), siinä oltiin aidosti mukana ja tuollainen meno itse elokuvasta juuri puuttui.
Ihan kiva nuoremmalle yleisölle tehty popparileffa kuitenkin mutta en minä näiltä jatkossa enää sen kummempaa odota. TASM 2 on edelleen Spider-Man leffojen ehdoton kingi.

"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5651
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Sarjakuvaleffat - juttua menneistä ja tulevista

Post by Tina DeMona »

Toinenkin leffa tänään tuli katsottua! Nimittäin...
rautapuoli wrote: Sat May 26 2018 22:29 Virus :star: :star: :star:
Viimeks nähty aivan vuosituhannen alussa ja muistelin, että tässä oli joitain kivoja tehosteita ja maskeerauksia. Ja niitähän toki olikin. Venäläiseen avaruustutkimuslaivaan tulee sähkölaasserin tai vastaavan myötä jokin avaruustietoisuushyypiö, joka kasailee söpöjä pieniä robotteja ja vähemmän söpöjä isompia robotteja, joissa on vähän osia ihmisistä. Meitä juonen mukaan kaipailee varaosiksi, mutta nähdyn perusteella mätänevät lihakimpaleet mekanismien ympärillä eivät ole toimiva idea. Ehkä ajatus oli pahiksella vielä vähän hakusessa. Ihan hauskaa skifikauhutoimintaa. On runsaasti upeita pienoismallijuttuja, nukketehosteita, jonkin verran gorea, Jamie Lee Curtis, Donald Sutherland ja joku Baldwini. Seuraavan kerran taas, vaikka sen saman lähemmäs kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Ja ihan varmasti viihdyn edelleen.
Eli ihan täysin summamutikassa hommattu ja nyt myös katsottu - ajattelin, että klassikkomateriaalin uusimisen oheen voisi jonkun kevyen välipalasen heittää. Ja sellainenhan se olikin, eikä tarvinnut vihata itseään tämänkään tuotoksen parissa niinkuin ehdin jo arvella käyvän!

Hommaa saattaa auttaa se, että mitään en pätkästä etukäteen tiennyt (vaikka varmaan Rautapuolen arvion ja kenties muitakin olen varmaan lukenut, mutta eihän nyt tällainen nimi ikinä mieleen jää) muuta kuin että Jamie Lee Curtisin nimi seisoo kannessa. Takakansitekstiäkään ei tullut suotta luettua. Joten olipa yllätys suuri kun alkoivatkin jännät robottivelikullat liikehtiä pitkin hylättyä tutkimusalusta ja kunnon tekno-orgaanisten zombiesuhareiden astuessa kuviin päästiin jo riemunkiljahduksiin.

Yksi iso yllätys odotti myös elokuvan katselun jälkeen kun paljastui tuotoksen perustuvan Dark Horsen sarjakuvaan, mistä tietenkään en ole koskaan kuulutkaan. Onkohan lie kukaan muukaan. Kyllä 90-luvulla ja vielä 2000-luvun alkupuolellakin näitä ei-superheerosjuttuja ja vielä Dark Horsen kamaa tunnuttiin elokuva-adaptoitavan: Barb Wire, Hellboy, Sin City... Olihan ne Tank Girl -kokoelmatkin muistaakseni DH:n levittämiä.

No joo, mutta siis. Ennen viimeistä 15 minuuttia todella tyylitietoisen ynnä kalliin näköinen elokuva. Sitten kuvioon astuvat tässä historian vaiheessa jo vakioksi muodostuneet CGI-efektit, mutta ennen niitä aivan kaikki meni läpi tyrskyssä seilaavista laivoista jänniin, kyberneettisiin luomuksiin. Ohjaaja onkin ollut erikoisefektivastaava useissa James Cameronin pätkissä. Onkin yllättävää ettei selkeästi näin isosta leffasta kauheasti kuule puhetta; yleensä nämä tuppaavat jäämään ihmisten mieliin olivat sitten tykättyjä tai vihattuja. Tai sitten olen vaan autuaasti unohtanut kaiken koska nimi "virus" on hirmu tylsä.

Koska ollaan suljetussa tilassa mukana jatkuvasti mutatoituva mölli jota ei soisi päästää sivistyksen pariin, ei The Thing -vertauksilta voine välttyä. Ja vaikka ei nyt toki samassa laadun galaksissakaan olla moisten klassikkojen kanssa, kyllähän tämä senkin vertailun paremmin kestää kuin moni muu yrittäjä - kyseisen mestariteoksen jatko-osa nyt esimerkiksi. Raivogorea ei pahemmin ole, mutta monet kyborgihommat ovat miellyttävän visvaisia. Tietysti tässä ollaan paljon, no pun intended, sarjakuvamaisilla vesillä ja myös Roland Emmerichin leffat ynnä muut Deep Risingit tulevat välillä mieleen.

Jamie Lee Curtis sitten tosiaan seikkailee tämän tarinan Ellen Ripleynä, ja hyvinhän tuo vetää. Curtis kyllä tuntuu sopivan rooliin kuin rooliin aina hienostoleideistä kolmen pennin prostituoituihin ja tällaisena kovapintaisena duunarieukkonakin varsin jees. Kuulemma itse vihaa tätä elokuvaa, mikä on jälleen yksi mysteerin taso kaiken muun päälle. Kuitenkin nainen esiintynyt mm. Halloween: Resurrectionissa joka, hmmm. Joo. Mutta ehkä tämä vaan tuli sitten flopanneeksi ja kriitikkojen dissaamaksi sen verran huolella että on helppo yhtyä kuoroon.

Donald Sutherland on yleensä loistava, mutta vähän ulalla tässä leffassa. Ennen sitä yhtä käännettä olin vielä ihan hahmon mukana, mutta sitten syöksytään kyllä aika vahvoihin naurettavuuksiin. Toki kyllä edelleen viihdyttäviin sellaisiin. Lisäksi sille on annettu joku täysin epäluontevalta kuulostava aksentti suuhun. Mukavan kasvottomalle uhalle äänen antaminen oli kanssa vähän pippeliratkaisu, eikä kaikkia hahmojen tempauksia todellakaan osta. Curtisin, Sutherlandin ja venäläistiedenaisen lisäksi vähän harmaata porukkaa tuo laiva-crew olivat.

Mutta hei, jos tosiaan on Roland Emmerichin fani tällä lailla vähän ironisen humpuukin mielessä, kyllä tätä ehdottomasti kelpaa suositella. Kyseessä kutienkin sujuva, todella näyttävä ja oikeasti varsin kivoja iljettävyyksiäkin sisältävä filmi. Kun taas yhtään mitään ei odottanut, ei tarvinnut pettyä.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5003
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Sarjakuvaleffat - juttua menneistä ja tulevista

Post by aTomiK »

Näin Viruksen silloin, kun se iskeytyi videolle. Olin tuohon aikaan töissä paikassa missä vuokrattiin leffoja.
Eipä tuosta juuri mitään kyllä muista ja tekisi mieli joskus nähdä uudelleen. Ihmeen vähän on filmi esillä ja ainostaan yksi tv-esitys löytyy, maikkarilla vuonna 2004.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5003
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Sarjakuvaleffat - juttua menneistä ja tulevista

Post by aTomiK »

The Return of Swamp Thing (1989) 3,5/5
https://www.imdb.com/title/tt0098193/

Mun täytyy antaa tälle jopa paremmat pisteet mitä originaalille. Kyseessä on kevyempi ja vielä camp henkisempi jatko-osa mutta homma toimii.

Heather Locklear on kalifornialainen kukkakauppias Abby Arcane joka matkaa Floridan soille tapaamaan isäpuoli Anton Arcanea (edelleen Louis Jourdan) ja ottamaan selvää mitä äidille oikein vuosia sitten tapahtuikaan.
Edellisestä elokuvasta hengissä selvinneellä Arcanella on mansionissaan laboratorio ja genetiikkaa harjoittava tutkijakaksikko tohtori Rochelle (tiukalla nimellä siunattu Ace Mask) sekä Lana Zurrell (Supermanista, V-sarjasta ja Conan Hävittäjästä tuttu Sarah Douglas).
Arcane yrittää luoda ikääntymisen estävää uutetta ja labra on täynnä epäonnistuneiden kokeiden tuloksena syntyneitä mutanttiotuksia. Samaan aikaan mies kuulee myös aktivoituneesta Swamp Thingista (edelleen Dick Durock) ja tahtoo vangita tämän.

Tämä on hauska ja viihdyttävä b-leffa joka ei häpeile statustaan ohjaaja Jim Wynorskin oltua vielä 80-luvulla hyvässä vedossa.
Veri ja tissit tästä puuttuu mutta ammuskelua, räjähdyksiä ja mäiskintää kyllä riittää. Ja Locklear on jumalattoman upeaa katsottavaa.
Jourdanilla on juuri oikea asenne eli muka tosissaan mutta pilke silmäkulmassa ja minusta Swamp Thing näyttää tässä paremmalta ja puhuu normaalilla äänellä mikä lisää filmin juustoista henkeä.

Arcanen sotilaiden johtajana nähtävää Gunnia esittää hauska Joey Sagal ja tämän kovanaamaisena partnerina toimii aina maukas Monique Gabrielle.
Ykkösen tapaan tenavatkin pääsevät esille ja tässä on jopa kaksi hupaisaa naskalia jotka seikkailevat rämeikössä.

Chuck Cirino on taas syntikoimassa, alkutekstien aikana nähdään maukasta sarjakuvitusta ja efektit on täynnä 80-luvun ihanaa sinistä sähköä.

Hoopoa menoa joo, mutta tällaisenkin elokuvan voi tehdä joko hyvin ja viihdyttävästi tai sitten päin persettä ja tylsästi. Ei toimi kaikille mutta minä nostan peukkua.

"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
rautapuoli
Sinanjun mestari
Sinanjun mestari
Posts: 3596
Joined: Mon Apr 07 2008 17:57

Re: Sarjakuvaleffat - juttua menneistä ja tulevista

Post by rautapuoli »

^
Toi jatko-osa nolosti vieläkin näkemättä, vaikka trailerin olen lukuisia kertoja katsellut tässä vuosien mittaan. Vaikuttanu aina olevan lähestulkoon mittatilaustyönä tehty leffa omaan makuuni. Pistetäänpä ykkönen kauan kaivattuun uusintaan iha tässä just, ja sitten tää jatko-osa lopultakin haltuun. Ykkösestä ainakin aikanaan tykkäsin juurikin yleisen köpöytensä takia.
Saab 900
Built as a Merc, safe as a Volvo, and so much cooler than a BMW.
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5003
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Sarjakuvaleffat - juttua menneistä ja tulevista

Post by aTomiK »

Watchmen (2009) 4+/5
https://www.imdb.com/title/tt0409459/

Upea Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Watchmen graphic novel tuli luettua joululomalla ja nyt sitten nähtyä tämä elokuva.

Ja hyvinhän se Zack Snyder on hommansa hoitanut vaikka eihän sitä kirjan tunnelmaa ja syvyyttä ihan täysin valkokankaalle voi siirtää.
Jotkut kirjassa ison vaikutuksen tehneet dialogipätkät ja tapahtumat väkisinkin vesittyy tässä formaatissa.
Loppua oli hieman muutettu mutta asia ei jäänyt harmittamaan ja aika hyvin päätarina oli tähän teatteriversioon saatu ahdettua.

Malin Akermanin esittämä Laurie nousee leffan päätähdeksi ja mukiinmenevästihän se työnsä tekee sekä näyttää tietysti maukkaalle ja ihoakin oli hiukan tarjolla.
Leffan parhaat suoritukset nähdään kuitenkin Walking Dead sarjan Neganina parhaiten tunnetulta Jeffrey Dean Morganilta sekä Patrick Wilsonilta vaikka miehen esittämä Dreiberg olikin selvästi paremassa fitneksessä kuin sarjakuvassa.

Perkeleen iso leffahan tämä oli ja mukana jopa kolme eri tuotantoyhtiötä (Legendary/Warner/Paramount) sekä jotain pienempiä rahoittajia.

Director´s Cutissa olisi sitten niitä pois jätettyjä hetkiä ja Ultimate Cutissa lisänä myös sarjakuvassa sivutarinana etenevä merirosvoanimaatio The Black Freighter. Tuon version pituus huitelee jo 215 minuutin hujakoilla.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että noita ei välttämättä tarvi nähdä mutta mieli voi myöhemmin muuttua.

"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
Exterminator
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Posts: 9422
Joined: Fri Aug 08 2008 9:17

Re: Sarjakuvaleffat - juttua menneistä ja tulevista

Post by Exterminator »

^ Tämän kertaus olisi paikallaan, ja oliko se nyt tuo DC, minkä minä vain olen nähnyt. Sarjis harmillisesti lukematta, mutta eiköhän vielä jonain päivänä. Tästähän taisi aika äskettäin tulla se joku tv-sarjakin, kuulostanut ihan kiinnostavalta.

Ei taida olla Snyder parempaa tehnyt koskaan.
-You have a huge fucking dick!
Post Reply