Disney, Pixar ja muut piirrosleffat (ja -sarjat)

[randagio]

DisneyToonin Puh-jatkot kyllä pääsääntöisesti ovat kohtalaisen hyvin kelvanneet ja on vastaan pari muutakin ihan hyvää sieltä tullut, mutta sitten taas myös sitä vähemmän innostavaa tavaraa, jossa ei edes tunnu olevan kunnollista yritystä.

Parempi olisikin löytyä muutama hyvä kasasta, kun kerran olen näitä jatko-osia kirpputoreilta aina muutamalla eurolla mukaan kelpuuttanut. Varmaan tusina erilaista vielä katsomatta. Leijonakuninkaan molemmat jatko-osat ja Karhuveljeni Koda 2 ovat omat suosikkini. Toisaalta joku Aladdin ja varkaiden kuningas on varmasti kaikkien aikojen huonoimpia animaatioita.

Puhin jatko-osat on kaikki katsomatta, kun en ole koskaan alkuperäisestäkään innostunut. Muutama löytyisi niitäkin kokoelmista. Toivottavasti jatkoissa ei käytetä kertojaääntä tai selata satukirjan sivuja, nuo asiat ärsyttivät alkuperäisessä aika paljon.

DuckTales TV-sarjasta vielä sen verran, että TailSpin (Pilipalipilotit) on aina ollut näistä kahdesta se kovempi.

[Exterminator]

Lahtiselta hyödyllistä kuluttajavalistusta, ei minun selkeästi tuohon kannata koskea. Kun - ja on kai sitä täällä tullut aiemminkin ihmeteltyä - jo naperosta asti kovana ankkafanina en siitä sarjastakaan innostunut sen kummemmin koskaan. Mielellään sitä nyt katsoisi pari jaksoa, että lähteekö paremmin.

Mutta muutamankin kerran on käynyt mielessä jonkinlaisena haaveena, että miksi joku ei joskus voisi tehdä jostain Barksin klassikkotarinasta huolella hienoa animaatiota? Jos tuossa nyt yritettiin mennä Indyn hengessä, niin eikös juuri Barksilta se Raidersin vierivä kivi-idea ainakin ollut peräisin. Jos sieltä löytyy noin merkittävää elokuvaa inspiroiva tarina, niin miksei tekisi vaikka sitä sitten animaatioksi, tuollaisen halpiskaman sijaan?

Tai Takaisin Klondikeen, Vanhan linnan salaisuus, se lentokoneesta pudonneen laukun hakuoperaatio (nimi unohtunut)... yms. jne. Ja on niitä loistavia tarinoita monet muutkin tietysti kynäilleet, ei vain Barks.

Spielberg jo Tinttinsä teki, miten olisi seuraavaksi ankat?

[Mikko Lahtinen]

Puhin jatko-osat on kaikki katsomatta, kun en ole koskaan alkuperäisestäkään innostunut. Muutama löytyisi niitäkin kokoelmista. Toivottavasti jatkoissa ei käytetä kertojaääntä tai selata satukirjan sivuja, nuo asiat ärsyttivät alkuperäisessä aika paljon.

Itse taas tykkään kovasti kirjakikkailusta. Alkuperäisen lisäksi eniten sitä harrastetaan elokuvassa Winnie the Pooh, joka ei tosin ole DisneyToonsin tekeleitä. Muissa jatkoissakin kertojaa kyllä kuullaan, mutta kirjan kanssa leikittely on vähäisempää. Winnie the Pooh: Springtime with Roo muistaakseni sitä lajia eniten näistä nähdyistä DisneyToonsin jatkoista harrastelee.

Mutta muutamankin kerran on käynyt mielessä jonkinlaisena haaveena, että miksi joku ei joskus voisi tehdä jostain Barksin klassikkotarinasta huolella hienoa animaatiota? Jos tuossa nyt yritettiin mennä Indyn hengessä, niin eikös juuri Barksilta se Raidersin vierivä kivi-idea ainakin ollut peräisin. Jos sieltä löytyy noin merkittävää elokuvaa inspiroiva tarina, niin miksei tekisi vaikka sitä sitten animaatioksi, tuollaisen halpiskaman sijaan?

Tai Takaisin Klondikeen, Vanhan linnan salaisuus, se lentokoneesta pudonneen laukun hakuoperaatio (nimi unohtunut)... yms. jne. Ja on niitä loistavia tarinoita monet muutkin tietysti kynäilleet, ei vain Barks.

Spielberg jo Tinttinsä teki, miten olisi seuraavaksi ankat?

Kyllähän sellainen kelpaisi, mutta minusta se edellyttäisi vanhempaan ja kaksiulotteisempaan piirrostyyliin palaamista. Ainakin Disneyn päästudio vaikuttaa nykyään sellaista klassikoissaan karttelevan. Tiedä sitten, miltä homma "pallopäisempänä" versiona näyttäisi, mutta ennakko-oletuksena on, että rikkaat sekä eläväiset maailmat yksityiskohtineen ainakin kärsisivät.

[randagio]

Mutta muutamankin kerran on käynyt mielessä jonkinlaisena haaveena, että miksi joku ei joskus voisi tehdä jostain Barksin klassikkotarinasta huolella hienoa animaatiota? Jos tuossa nyt yritettiin mennä Indyn hengessä, niin eikös juuri Barksilta se Raidersin vierivä kivi-idea ainakin ollut peräisin. Jos sieltä löytyy noin merkittävää elokuvaa inspiroiva tarina, niin miksei tekisi vaikka sitä sitten animaatioksi, tuollaisen halpiskaman sijaan?

Tai Takaisin Klondikeen, Vanhan linnan salaisuus, se lentokoneesta pudonneen laukun hakuoperaatio (nimi unohtunut)... yms. jne. Ja on niitä loistavia tarinoita monet muutkin tietysti kynäilleet, ei vain Barks.

Spielberg jo Tinttinsä teki, miten olisi seuraavaksi ankat?

Kyllähän sellainen kelpaisi, mutta minusta se edellyttäisi vanhempaan ja kaksiulotteisempaan piirrostyyliin palaamista. Ainakin Disneyn päästudio vaikuttaa nykyään sellaista klassikoissaan karttelevan. Tiedä sitten, miltä homma "pallopäisempänä" versiona näyttäisi, mutta ennakko-oletuksena on, että rikkaat sekä eläväiset maailmat yksityiskohtineen ainakin kärsisivät.

Disneyllä ei kai ole enää yhtään perinteista animaatiota tekevää yksikköä, kun lopettivat viimeisen melko pian Prinsessa ja sammakko -flopin jälkeen. Toki animaation tekemisen voi ulkoistaa vaikka Aasiaan, kuten jo aikaisemmin osittain tehtiin, mutta jos varsinaiset animaatiosuunnittelijat on jo potkittu firmalta pois niin hankalaksi menee.

Outoa kyllä, että Disney ei ole koskaan tuottanut yhtään täyspitkää teatterielokuvaa Akusta tai Mikistä. Ainakin kaksi eri Mikki-animaatiota oli aikoinaan suunnitteilla, mutta eivät sitten kuitenkaan toteutuneet siinä muodossa kuin ajatus oli. Akusta ei kai koskaan edes aloitettu animaatioelokuvan tekemistä.

"Kultaa ja kalavelkoja" on sen lentokoneesta pudonneen laukun haku koiravaljakolla -tarinan nimi.

[Mikko Lahtinen]

Disneyllä ei kai ole enää yhtään perinteista animaatiota tekevää yksikköä, kun lopettivat viimeisen melko pian Prinsessa ja sammakko -flopin jälkeen. Toki animaation tekemisen voi ulkoistaa vaikka Aasiaan, kuten jo aikaisemmin osittain tehtiin, mutta jos varsinaiset animaatiosuunnittelijat on jo potkittu firmalta pois niin hankalaksi menee.

En tiennytkään, että tämä puoli on jo näin alas ajettu. Höh. Sitten lienee melkoisen turhaa toivoa mitään nostalgiapaloja ainakaan klassikkosarjaan.

[Exterminator]

"Kultaa ja kalavelkoja" on sen lentokoneesta pudonneen laukun haku koiravaljakolla -tarinan nimi.

OK, thanx. Tuossa on niin hieno lopetus, että pelkästään sen muisteleminen pistää jo ihan

Noin 2D:nä tämmöinen minustakin pitäisi tehdä.

[Mikko Lahtinen]

Hyvissä ajoin jouluelokuvaurakointi pitää aloittaa ja vaihteeksi tuoreempaa animaatiotarjontaa aiheesta. joulupukin sekä apurien puuhia tässä seikkailussa ihmetellään. Kyseessä ei ole mikään parilla porolla ja pienellä reellä hoidettu yhden miehen operaatio, vaan vimpaimet ovat tätä päivää ja valtavalla liidokilla ympäri maailmaa painellaan. Kun jaettavana on parikin miljardia pakettia ja aikaraja kovin tiukka, niin yhden lapsen huomiotta jääminen voidaan valvontakeskuksen komennossa hyväksyä. Joulupukin nuorempi poika Arthur on tästä kuitenkin toista mieltä ja sydämeen kovasti sattuu, kun tietoisesti ollaan jättämättä pienen tytön toive toteuttamatta. Omin luvin matkaan siis, josta muodostuukin harharetkeilevä talvinen seikkailu. Vauhtia ei tästäkään runsaasta 90-minuuttisesta ainakaan puutu, vaan ennemmin olisi pari nipsaisua kohelluksiin tehnyt. Mukana kyllä on reilusti mielekästäkin toiminnallisempaa touhotusta, kuten vaikka alkuminuuteilta löytyvä operaatio Aarhus, jossa muutamassa minuutissa tuhansiin koteihin lahjat vipelletään. Vauhti ja huumori tässä herkistelyn edelle kipittelevätkin ja suurimmaksi osaksi ihan onnistuneesti. Ehkei Arthur Christmas mikään ikimuistoinen jouluklassikko ole, mutta kekseliäs, monin paikoin huvittava ja hyvinkin viihdyttävä lahjarieha, josta vähän lisää tuolla:

Arthur Christmas (Artturi Joulu - Joulupukin poika)

[Mikko Lahtinen]

Piirrettyjä taas katsellaan niin pirusti, ja tässä välissä uusintavuorossa se ensimmäinen Puh-elokuva. Kovasti edelleen tykkäilen ja nyt viitsin bonuksetkin vilkaista ja niistä pienen koosteen kynäilin:

Trivianurkkaus 13: The Many Adventures of Winnie the Pooh

[Mikko Lahtinen]

Ennakkokäsitys oli, että Seasons of Giving olisi joulupainotteisempi elokuva, mutta joululla onkin vain pieni osuutensa tässä, eikä kyseessä ole elokuva lainkaan. Jälleen on laitettu kolme pientä tarinaa yhteen ja kaksi niistä on peräisin 1980-luvun lopusta televisiosarjasta, kun taas keskimmäinen kiitospäivätarina on 1998 tuotettu televisioerikoinen. No, onhan näihin tottunut, kun on samaista sarjaa katsellut Taikamaailma-levyjen kautta noin tunnin annoksina. Melko pitkälti samantapainen kooste tämäkin on. Ensimmäisessä tarinassa sekoillaan vähän turhankin vauhdikkaasti sekä oikukkaasti viilettävien vuodenaikojen kanssa, toisessa tosiaan järjestellään ikimuistoisia kiitospäiväjuhlia ja päätökseksi valittu tarina taas on se jouluhenkeä tavoitteleva osuus. Pari ensimmäistä edustavat enemmän sitä höpsöilyn ja hölmöilyn rikastamaa joukkoa, mutta viimeinen ja samalla mittavin lähtee hieman herkemmin tutkailemaan monesti tuittupäisen Kanin pohjimmiltaan lämmintä sydäntä. Perushyvää hassuttelua näissä saadaan aikaan ja päätöksessä pikkuisen koskettavampiakin tuokioita haikeudella maustettuna. Ihan kiva, mutta ei mitenkään välttämätön lisä Puolen hehtaarin metsän tarinoihin ihastuneen kokoelmaan. Satunnaisempi vierailija ei välttämättä paljoakaan saa irti. Loput jutut tuolla:

Winnie the Pooh: Seasons of Giving (Nalle Puh yhtä juhlaa)

[Mikko Lahtinen]

Jouluisempaa Nalle Puh -kurkkausta taas tähän väliin. Vuonna 2007 alkoi ilmestymään televisiosarja My Friends Tigger & Pooh, jonka yhteydessä kolme elokuvaakin tuotettiin. Tämä 42 minuuttiin venähtävä jouluerikoinen olikin niistä ensimmäinen. Sarja ja elokuvat ovat ilmestyneet Disneyn Playhouse-julkaisuina, mikä tarkoittanee, että varsinainen kohderyhmä löytyy alle kymmenvuotiaista, eli eipä mikään ihme, jos näitä seuraillessa saattaa itsensä yli-ikäiseksi paikoin tuntea. Tässä pienessä seikkailussa ystävä- tai paremminkin laajennettu nuuskijajoukko ottaa hommakseen pelastaa koko joulun palauttamalla joulupukin kadonneen lahjasäkin. Mistään erityisen omaperäisestä viritelmästä ei siis ole kyse. Enemmän kuitenkin häiriköi kolmiulotteisempaan vaikutelmaan pyrkivä päivitetty animaatiotyyli, mikä minusta melko armottomasti verottelee hahmojen viehättävyyttä. Omiin silmiin näyttääkin siltä, että ollaan kankeudessa ja ilmeiden rajallisuudessa lähempänä taannoin katseltua ja kommentoitua pehmoleluilla toteutettua versiota kuin perinteisempiä Puh-piirrettyjä. Mikään suurempi ihme ei siis olekaan, ettei tämä Puolen hehtaarin metsän seikkailujen joukossa kovinkaan korkealle kohoa. Loput tuolla:

My Friends Tigger and Pooh: Super Sleuth Christmas Movie (Ystäväni Tiikeri ja Nalle Puh: supernuuskijat pelastavat joulun)

[Mikko Lahtinen]

Kimaltelevamman ja ripeäliikkeisemmänkin amerikkalaisen joulupukkihömpötyksen sekaan pitää välillä verkkaisempaa menoa ujutella ja siihen tarkoitukseen kelpaa kotimainen animaatioseikkailu lähes parin vuosikymmenen takaa. Joulu on siis lähestymässä ja viimeisiä toiveita isoon kirjaan merkitään. Päänvaivaa ilmenee pussukasta liitelevästä lappusesta, jonka piirroksesta ei kukaan tahdo selvää saada, vaikkakin ehdotuksia monenlaisia ilmenee. Samaan aikaan pajalla alkaa käynnistyä sekalaisia kommelluksia, mikä laittaa pukin apuna toimivat tonttulapset ihmettelemään, mitäköhän on näiden jekkujen taustalla. Joulupukki ja noitarumpu on nuoruusvuosilta tuttu ja väittäisinpä, että se ihastuttaa nykyään enemmän. Erityisesti elokuvan alkupuoli viehättää silmiä, kun kuljeskellaan ympäri pukin kylää ja pajaa ihmettelemässä. Toisella puoliskolla enemmän mysteeriä selvitellään, mikä ei enää aivan samalla tavalla innostakaan, mutta kaikkiaan miellyttävä paketti tästä aikaan saadaan. Minusta tämä 50-minuuttinen animaatio ei mikään kultainen jouluklassikko ole, mutta hyvä elokuva omassa sarjassaan kuitenkin. Tuolla tarkemmat selittelyt:

Joulupukki ja noitarumpu (Santa Claus and the Magic Drum)

[aTomiK]

Tuohon noitarumpuun on saatu iso annos hyvää fiilistä. Tykkään!

[Mikko Lahtinen]

Joulukuu lähtee käyntiin Pesosen mökissäkin ja monenlaista tehtävää riittää. Viiru kuulee naapurin lapsilta ensimmäistä kertaa joulupukista ja tahtoo tietenkin, että tämä tulisi aattona käväisemään. Taivutteleepa sinnikäs kissa Pesosen lupaamaan pukin vierailun varmaksi, mikä kovin alkaa ukkoa kaduttaa. Onkohan tulossa kurjuuksien kurjuus, vai voisikohan kehitellä jonkinlaisen koneen vierailun hoitamaan...? Aiempiin kaksikon seikkailuihin verrattuna joulupuuhat muodostavat eheämmän ja vähemmän episodimaisen kokonaisuuden. Vastaavia pieniä seikkailuja kommelluksineen tietysti on mukana, mutta niitä liitetään saumattomammin päätarinaan. Hyviä ja hykerryttäviäkin juttuja nämä enimmäkseen ovat, eikä oikeastaan yksikään erotu siinä mielessä, että pois joutaisi. Jouluisuutta ja henkeä muutenkin verottelee vähäsen paikoin hiukkasen haaleaksi mennyt värimaailma, mutta eipä sekään tunnelmia tärvele. Ehdottomasti jouluelokuvien parempaa puolikasta tämäkin edustaa. Loput:

Pettson & Findus - Tomtemaskinen (Viiru ja Pesonen joulupuuhissa)

[Mikko Lahtinen]

Jouluinen animaatiotaika kuljettelee katsojaa tällä kerralla huimapäisesti taivasteitä viilettävien lentoporojen maailmaan. Nuori poropoika Niko elelee melkoisen lajityypillistä arkea laumansa keskuudessa, mutta on tietoinen siitä, että oma isäukko kilometrien korkeudessa joulupukin apuna kiitää, joten saahan se nuoren sekä seikkailuja halajavan sydämen myös pilviin kurkottamaan. Lentotaidot ovat kuitenkin vielä löytämättä, joten harjoituksia vaaditaan. Näiden merkeissä Niko ystävineen onnistuu vaarantamaan koko laumansa turvallisuuden, sillä häijyjen susien tiedustelukaksikko pääsee jäljille ja tahtoisi mehevää poroa puraista. Hukkakerhon synkkäsävyinen johtosusi kehittelee vielä huomattavasti ilkeämmänkin suunnitelman ja niinpä parikin eri ryhmittymää kohti Korvatunturia taivaltaa. Aikomukset vain poikkeavat melkoisesti toisistaan.

Niko - lentäjän poika ilmestyessään ihastutti katsojia ja ymmärtääkseni kohtalaisesti kriitikkojakin. Samalla sitä levitettiin ahkerasti Suomen rajojen ulkopuolellekin. Minulle tämä seikkailupainotteinen vipellys ei valitettavasti aivan parhaalla tavalla iskenyt, mutta kaikkiaan ihan kivasta toimintaa ja huumoria painottelevasta tarinasta on kyse. Ketjussa aiemmin kommentoitu toinen kotimainen jouluanimaatio sekä Viirun ja Pesosen väkertelyt kuvitukseltaan viehättävät huomattavasti enemmän tarjoillen vinkeän veikeää menoa, kun taas Niko - lentäjän poika pienoisesta hengettömyydestä kärsii. Herkemmät tuntemukset jäävätkin pitkälti tavoittamatta, mutta vauhtipuoli rullailee ihan sujuvasti ja talvisesta kuvastosta mielellään vähän plussaa antaa. Omalla listalla ei joulusatujen kärkikerhoon ole oikein asiaa, mutta paljon kamalampia hirvityksiä on kuitenkin tullut nähtyä. Tarkemmin tuolla:

Niko - lentäjän poika (Niko & the Way to the Stars)

[Mikko Lahtinen]

Näin joulun lähestyessä tuli ajankohtaan sopien uusittua Puolen hehtaarin metsikön suloisen eläinväen jouluun ja uuteen vuoteen liittyvä kommelluskooste. Winnie the Pooh: A Very Merry Pooh Year sisällyttää uudemman materiaalin sekaan reilut kymmenen vuotta aiemmin julkaistun jouluerikoisen, mutta hyvinhän se sekaan sopii. Siinä porukka joulua malttamattomana odottelee lahjoineen, mutta toivomuskirje aiheuttaa päänvaivaa. Lopulta tilanne mutkistuu niinkin paljon, että Nasun vetämä joulureki varapukkeineen joudutaan ottamaan käyttöön. Toisella puoliskolla uusi vuosi lähestyy ja reipas juhlakansa kommeltaa Kanin hermot riekaleiksi, minkä seurauksena jänö uhittelee lopullisesti muuttavansa muille maille. Puh yrittää epätoivoisesti jonkinlaista ratkaisua kehitellä, mutta sekoiluksi sekin lipsahtelee. Hieman yli tunnin verran kommelluspainotteista hupailua tämä tarjoilee. Ainakin osittaisen jouluelokuvan ollessa kyseessä toivoisi, että lauluihin olisi pikkuisen enemmän panostettu, sillä puolet kappaleista on muutamasta sanasta koostuvia hyräilyjä. Vaikka ei jouluelokuvana mikään täysosuma olekaan tai Puheista parhaimpienkaan joukkoon mielestäni kuulu, niin silti viihdyttävän hassua, höpsöä ja hetkittäin herkistävääkin pienimuotoista puuhastelua pulmineen. Lisää tuolla:

Winnie the Pooh: A Very Merry Pooh Year (Nalle Puhin joulu)