Russ Meyerin outo maailma

Keskustelua elokuvista ja niihin liittyvistä ilmiöistä.
User avatar
Mikko Lahtinen
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Posts: 8126
Joined: Tue Sep 23 2008 17:56

Russ Meyerin outo maailma

Post by Mikko Lahtinen »

Avataan nyt Meyrillekin oma aihe, kun näitä aina silloin tällöin tulee vilkuiltua uudelleen. Ehkäpä joku muukin näitä katselee ja arvostaa.

Elokuvien tasosta voi toki olla montaa mieltä, mutta varsin omalaatuisen filmografian Russ ehti työstämään. Ei näitä välttämättä maratonina jaksaisi useampaa katsella peräkkäin, mutta usein tulee kuitenkin Meyerin maailmaan palattua. Vanhimmat eivät niin paljoa innosta, koska ne ovat usein melko niukkoja nakuilun suhteen ja muutenkin meno on hillitympää. Parhaimmillaan kuitenkin erittäin viihdyttävää tavaraa rinnakkailla naisilla ja huvittavan kömpelöllä väkivallalla maustettuna. Pipo ei yleensä ole kovin kireällä, eikä katsojankaan kannata turhalla vakavuudella itseään kiusata näitä katsellessa.

Elokuvia Meyerilla on sen verran paljon, että en jaksa äänestystä väsätä. Mainitaan nyt kuitenkin oma top3 tässä: Supervixens, Up! ja Cherry, Harry & Raquel. Toki muutama muu laukkaa kärkikolmikon kannoilla.

Aivan kaikkia en ole nähnyt, mutta 18 elokuvaa sisältävästä Meyer-boxista valtaosa on nähty vähintään kertaalleen:

Russ Meyer Collection

Tuosta tuli tänä vuonna uusi painos, jossa yksi elokuva enemmän ja kirja:

Russ Meyer Collection [19 Uplifting Classics + Russ Meyer Book]

Tarkoituksena on jossakin vaiheessa tutustuan loppuihinkin, vaikka noissa boxeissa suurin osa oleellisesta materiaalista onkin.

Laitetaan vielä lyhyet kommentit viime aikoina katsotuista Meyerin teoksista:

Eve and the Handyman (1961)

Erilaisia hanttihommia tekevä tyyppi (Anthony-James Ryan) joutuu säännöllisesti avoimien kaula-aukkojen kiusoittelun kohteeksi. Russ Meyerin vaimo Eve tarkkailee tilannetta. Samaan aikaan Meyerin elokuvista tuttu erilaisista huomioista koostuva jauhaminen pyörii taustalla. Kyseessä on melko varhainen Meyerin elokuva, joten alastomuus on jokseenkin olematonta. Ei elokuvasta muutenkaan hirveästi viihdettä irtoa. Kyllä tämän parissa runsaan tunnin viettää, mutta melko yhdentekevä tapaus on kyseessä.

Good Morning... and Goodbye! (1967)

Sitten hieman reippaampaa tavaraa. Vaimoaan (Alaina Capri) kauppaava tyyppi etsii kadonnutta miehuuttaan. Samaan aikaan neitsyydestään eroon haluava 17-vuotias tytär aiheuttaa päänvaivaa. Paikallinen naistenmies kerää huonoa karmaa yhteisössä käytöksellään, mikä johtaa satunnaiseen väkivaltaan. Ainekset ovat kovin tuttuja Meyerin muista elokuvista. Paljasta pintaa toki on selvästi enemmän kuin tuossa edellisessä, mutta Meyerin viihdyttävimpien elokuvien tasolle ei päästä. Myös seksin ja väkivallan keitos toimii paremmin miehen hieman samankaltaisissa elokuvissa Up! ja Cherry, Harry & Raquel. Kyllähän tällaisia ihan mielellään katselee vaikka olutillan päätösnumeroina. Kuitenkin melko kesy tapaus Meyerin filmografiassa. Mukavasti tämän parissa kuitenkin viihtyy.
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

User avatar
Mikko Lahtinen
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Posts: 8126
Joined: Tue Sep 23 2008 17:56

Re: Russ Meyerin outo maailma

Post by Mikko Lahtinen »

Kokosin ajankulukseni vanhemmat kommenttini Meyerin elokuvista tähän jatkoksi:

Wild Gals of the Naked West (1962)

80-vuotias autiokaupunkiin jäänyt mies kertoo asuinpaikkansa värikkäästä menneisyydestä. Silloin asiat olivat paremmin, kun kaduilla luodit lentelivät tauotta, tappelut jatkuivat tunteja, naisia jahdattiin ja vastavuoroisesti jouduttiin heidän saaliikseen. Lopulta kylään ratsasti mystinen ilonpilaaja, joka pitkälti tappoi kaiken hauskuuden ja niin asukkaat katosivat.

No, Russ Meyerin elokuvilta ei kovin ihmeellistä tarinaa odota, mutta tässä olisi voinut yrittää vähän enemmän. Tai sitten kuvata edes hieman vaihtelevampaa materiaalia. Nyt samat kohtaukset toistuvat aivan liian usein ja meno alkaa puuduttaa, vaikka kestoa on vain 61 minuuttia. Jo alun perinteinen "esipuhe" on liian pitkä, kestäen noin kymmenen prosenttia koko elokuvasta. Vähän aikaa Meyerin western-parodia jaksaa huvittaa, mutta kun paljastuu, miten köyhillä ja vähäisillä ideoilla tässä ollaan elokuvaa tekemässä, niin sekin ilo on nopeasti ohi.

Meyerin ja Roger Ebertin yhdessä kirjoittamilta elokuvilta on voinut odottaa paljon vuorosanojen suhteen. Samaa olisi kaivannut tähänkin. Meyerin ja Jack Moranin kirjoittamat jutut ovat unohdettavaa ja turhaa jauhamista. Niinpä oikeastaan elokuvan ainoiksi piristäviksi osuuksiksi jäävät ne hetket, joissa näyttelijättäret esiintyvät kameran edessä vähissä vaatteissa. Onneksi sitä osastoa tarjotaan tässäkin elokuvassa riittävästi, eikä kaikkea paljastelua ole jätetty yhden henkilön hoidettavaksi.

Elokuvana melko onneton tapaus ja omasta mielestäni Meyerin tuotannon heikoimpia yksilöitä. Tunnin tissikoosteena kuitenkin ihan menettelevä, vaikka tässäkin mielessä toistoa on turhan paljon. Ellei ole kovin suuri Meyerin ihailija, niin tämän voi huoletta jättää katselematta.

Common Law Cabin (1967)

Coloradojoen varrella autiomaassa sijaitsee yksinäinen turistiansana toimiva hökkeli. Paikan omistaa Dewey Hoople (Jackie Moran), mies jonka ongelmat eivät ole ainoastaan taloudellisia. Hänen vaimonsa on kuollut ja 16-vuotias tytär Coral (Adele Rein) muistuttaa erehdyttävästi edesmennyttä äitiään. Coral viettää päivänsä vähissä vaatteissa uiden ja tanssien, mikä laittaa isän todellisuudentajun koville. Babette Bardot esittää äitipuoliehdokasta ja on samalla "lomakohteen" suurin viihdenumero. Paikallinen juoppo veneilijä kuljettaa säännöllisesti turisteja Deweyn paikkaan palkkiota vastaan. Tällä kerralla veneeseen päätyy varakas mies, joka on kiinnostunut ostamaan Deweyn talon ja pariskunta, jolla ei mene kovin hyvin. Seuraa juonittelua, seksiä ja väkivaltaa...

Muutamaa Russ Meyerin elokuvaa on tullut tässä kehuttua, mutta tämä ei kuulu niiden joukkoon. Se, että elokuvassa ei näytetä yhtään tissiparia saa koko jutun tuntumaan pitkältä kiusaamiselta, varsinkin kun esittelemistä olisi. Meyer on leikannut elokuvan sen verran tarkasti, että juuri ennen kuin jotakin on näkymässä, niin kuvakulma vaihtuu ja katsoja päätyy vain turhautumaan.

Meyerin elokuvissa on väkivallasta huolimatta ja osittain siitä johtuenkin yleensä mukavan rentoa menoa, jota seuratessa tulee hyvälle mielelle. Tästä lähinnä masentuu, kun porukkaa juonitellaan hengiltä ja ammutaan tylysti. Raiskaukset tai raiskausyritykset eivät nekään ainakaan nosta tunnelmaa. Onhan toki muissakin Meyerin elokuvissa vastaavia piirteitä, mutta tästä ei hirveästi löydy sitä mukavampaa puolta. Hahmotkaan eivät ole sellaisia Meyerille tyypillisiä pidettäviä idiootteja, vaan juonittelijoita, surkimuksia, kylmäverisiä murhaajia tai moniongelmaisia. No, pari poikkeusta löytyy, mutta se ei paljon pelasta.

Kyllä tämän läpi katselee ilman kohtuutonta tuskaa, koska kestoakaan ei ole kuin 69 minuuttia. Muihin saman ohjaajan elokuviin verrattaessa kyseessä ei ole kovinkaan viihdyttävä tai nautittava kokemus ja itse sijoittaisinkin tämän Meyerin huonoimpien elokuvien joukkoon. Onhan tälläkin hyvät hetkensä, kuten vaikka Babetten huvittava esitys, mutta ne eivät vain riittäneet minulle. Ainakaan tällä kerralla.

Vixen! (1968)

Tom (Garth Pillsbury) ja Vixen Palmer (Erica Gavin) elävät mökissä keskellä metsää kauniissa Kanadan luonnossa. Nuoren vaimon aika tulee nopeasti pitkäksi, kun mies on lennättämässä tai opastamassa asiakkaita. Viihdykkeeksi Vixenille kelpaa lähes kuka tahansa mies. Onko hän nainen vai peto?

Vaikka olen tämänkin katsonut jo muutaman kerran, niin silti elokuva jaksaa viihdyttää edelleen. Tunnelma on enimmäkseen mukavan rento ja dialogi hauskaa. Näyttelijät ovat amatöörejä, mutta suoriutuvat silti osistaan kohtalaisesti. Tosin suurin haaste taitaa olla luonteva esiintyminen kameran edessä vähissä vaatteissa. Varsinkin pääosaa esittävä Gavin onnistuu siinä erittäin hyvin. Gavinin lisäksi elokuvan toisena ilona silmille esiintyy Vincene Wallace, eikä hänessäkään mitään vikaa ole.

Jos joku ei ole vielä tutustunut Russ Meyerin elokuviin, niin tästä on hyvä aloittaa ja jatkaa siitä sitten trilogian seuraaviin osiin, joissa naisia on enemmän, verinen väkivalta tulee mukaan ja meno on muutenkin kaikin tavoin hullumpaa.

Katselin elokuvan jälkeen levyltä löytyvän 20-minuuttisen haastattelun, jossa Gavin ja Harrison Page kertovat elokuvasta. Mukava huomata, ettei kumpikaan häpeä osallistumistaan tai muuten hauku elokuvaa. Gavin kertoo tosin järkyttyneensä nähdessään elokuvan isolta kankaalta, koska näytti siinä omasta mielestään liian lihavalta, joka johti lopulta anoreksiaan. Kuvausten aikaan ainoa häntä huolettanut kohtaus oli tyttöjen välinen kohtaus, koska hän pelkäsi Meyerin puheiden perusteella, että tulossa olisi kunnollista saksisiskot-toimintaa. Erican mukaan Russ ihastui hänen näyttelemiseensä kuvattaessa kohtausta, jossa Vixen leikkii kalan kanssa. (Varmasti moni katsojakin ihastui hänen taiteeseensa viimeistään siinä vaiheessa...)

Cherry, Harry & Raquel! (1970)

Russ Meyerin autiomaa on kaikkea muuta kuin kuollut paikka. Tällä kerralla tapahtumat sijoittuvat USAn ja Meksikon rajalle. Huumeiden salakuljetuksen ja myynnin parissa puuhaillaan. Elokuva on tarinapainotteisempi kuin moni muu Meyerin elokuva ja se onkin yksi huonoista puolista, koska näiden "pari" kertaa paremminkin kuvattujen tapahtumien esittäminen vie arvokasta aikaa olennaiselta.

Elokuva alkaa turhan hitaasti ja meno pysyy melko rauhallisena ensimmäiset 20 minuuttia. Sitten tulee Cherryn ja Harryn hiekkaleikkikohtaus, joka olisi saanut jatkua kauemminkin. Charles Napier silittelee Linda Ashtonin tissejä kuuman hiekan peitosta hellästi esille. Varsin nautittavaa elokuvataidetta. Siitä eteenpäin elokuva on hyvinkin viihdyttävää katseltavaa ja innostavia kohtauksia löytyy mukavasti. Parasta antia on Cherryn ja Raquelin yhteinen hetki sairaalassa. Sitä pyörivää tuolia olisi katsellut mielellään kauemminkin.

Toimintakohtauksista voisi mainita takaa-ajon, joka nopeutuksistaan huolimatta näytti yllättävänkin hyvältä. Myös lopun tulitaistelu on tiukkaa katseltavaa. Sen kyllä olisi voinut leikata toisin, koska se toinen kohtaus kärsii nykyisestä ratkaisusta.

Eniten vartaloitaan pääsevät esittelemään Larissa Ely ja Linda Ashton ja näiden lisäksi vähemmissä määrin Uschi Digard sekä Michelle Grand. Ja kirmaahan Charles Napierkin housuitta aavikolla... Vaikka Supervixens ja Up! -elokuvista löytyy enemmän ja kauniimpaa silmäniloa, niin ei näistä neideistäkään tee mieli valittaa.

Visuaalisessa mielessä minuun vetoavat enemmän Meyerin kauniin metsäluonnon keskellä kuvaamat elokuvat, kuten esimerkiksi Vixen ja Up!, eikä autiomaan viehätys välity täysin. Tosin täytyy sanoa, että melko mukavalta paikalta sekin näyttää, kun Uschi ja ystävättäret sitä somistavat.

Muistikuvat pitivät melko hyvin paikkansa. Up! ja Supervixens menevät selvästi ohi, mutta tämä elokuva on suunnilleen samalla tasolla kuin Vixen ja Beneath the valley of the ultra-vixens. Tiedä sitten, miten paljon elokuva lopulta kärsi siitä, että puolet kuvatusta materiaalista katosi laboratoriosta ja Meyer joutui melko pitkälti laittamaan elokuvaa uuteen muotoon, vaikka joitakin uusintakuvauksiakin tehtiin. No, tässäkin muodossa kuuluu omien Meyer-suosikkien joukkoon.

Up! (1976)

No niin, lähes heti alussa päästään asian ytimeen, kun vanha kunnon Aatu on kolmen naisen ja yhden miehen kuritettavana linnan tyrmässä jonkinlaiset karvahousut jalassa. Pakarat alkavat punoittaa piiskaamisesta, palleja taotaan ja lopulta Aatun kasvoilla on havaittavissa todellisen ilon ja innostuneen odotuksen piirteitä, kun Paul suostuu toteuttamaan loppuhuipennuksen. Rasvaista menoa, mutta reiluna heppuna Aatu imaisee välineen puhtaaksi aktin jälkeen ja heittää parisataa deutsche-markkaa vaivanpalkkaa. Siitä voikin sitten hyvillä mielin suunnistaa rentouttavaan kylpyyn nauttimaan hyvästä musiikista. Ehdottomasti yksi omista suosikkialoituksista.

Jylhästä linnasta siirrytään vaihteeksi amerikkalaiseen pikkukaupunkiin, jonka asukkaat käyvät ylikierroksilla. Tilannetta ei yhtään rauhoita se, että maisemaan ilmestyy Raven De La Croixin esittämä rinnakas ja urheilullinen nainen, joka päätyy päiviksi paikalliseen ravintolaan keräämään ennätysmääriä asiakkaita yrittäjien iloksi ja illoiksi sheriffin sänkyyn. Kitten Natividadin esittämä kertoja heiluu vaatteetta puunrungoilla, vuorilla ja nurmilla arvuutellen murhaajaa. Rentoa ja melko juonetonta menoa tässäkin enimmäkseen.

Elokuva on täynnä upeita naisia, joista oma suosikki on Raven De La Croix, vaikka Janet Woodia, Kitten Natividadia ja Foxy Laetakin on erittäin mukava katsella. Su Lingin tissit ovat lähes täydelliset. Ja ja... Voisi sanoa, että elokuvan roolitus on erittäin onnistunut.

Ei ole yhtään liioiteltua sanoa, että Meyer tosiaan loi aivan oman maailmansa, joka jaksaa viehättää ja joka ei lähtökohdista huolimatta vaikuta halvalta roskalta. Toistuvat seksikohtaukset luonnon helmassa, innokkaasti vartaloitaan esittelevät naiset, omaperäiset hahmot, hauskat vuorosanat ja verinen väkivalta sekoittuvat kiinnostavaksi kokonaisuudeksi, jonka katselua ei pysty keskeyttämään. Paljon sellaista kuvastoa, jota ei saa mielestä pyyhittyä. Toisaalta, kukapa sellaista haluaisikaan... No, ei Meyerin jokainen elokuva toimi yhtä hyvin kuin tämä, mutta harvemmin niidenkään parissa kovin pahasti pääsee pitkästymään.

Up! on oma suosikkini Meyerin tuotannossa ja luulen, että se sellaisena pysyykin, vaikka osa hänen elokuvistaan onkin näkemättä. Oikeastaan ainoa valituksen aihe on se, että alku on sen verran kova, että aivan yhtä hillittömäksi elokuva ei enää myöhemmin nouse. No, toisaalta kyllä niitä Ravenin tissejä on nautinnollisempaa katsella kuin Aatun punaiseksi piiskattua takapuolta. Jos foorumilla on vielä henkilöitä, jotka eivät ole onnistuneet tätä näkemään, niin tilanne kannattaa korjata. Suomijulkaisusta taisi puuttua jotakin alusta, mutta UK-levy sisältää ehjän version ja extraakin. Eiköhän tämä vielä monta katselua kestä. Kunhan ei aivan väärässä mielentilassa ala kertaamaan.

Katselin vielä Raven De La Croixin ja Kitten Natividadin haastattelut levyltä. Mukava kuulla, että eivät kadu yhtään näitä elokuviaan tai syytä niitä uran tuhoamisesta tai muuta tylsää. Lisäksi Russia muistellaan lämmöllä, vaikka molemmat kokivat myös hankalia hetkiä hänen seurassaan.

Beneath the Valley of the Ultra-Vixens (1979)

Russ Meyerin toiseksi viimeiseksi jäänyt, ja varsinaisen uran päättänyt, elokuva. Kyseessä on ultimaattinen Kitten Natividad -elokuva, koska kyseinen nainen pääsee esittelemään itseään suurimman osan elokuvan kestosta.

Alku on varsin lupaava. Reipashenkistä saksalaista musiikkia, jota seuraa hilpeä arkkusessio ja taustalla soi (Give me that) Old-time religion. Sitten päästään kertojan mukana tutustumaan pikkukaupunki-Amerikan elämään ja ihmisiin, jotka asuttavat tätä onnelaa. Esittelyt ovatkin enimmäkseen hauskoja ja Roger Ebert, joka on Meyerin kanssa kirjoittanut elokuvan, on keksinyt kertojan sanottavaksi hauskoja huomioita.

Mitään kovin erikoista tarinaa tässäkään ei ole, vaan lähinnä seurataan tämän pikkukaupungin tapahtumia muutaman erikoisen hahmon kautta. Natividadin hahmon ongelmana on aviomies, joka ei halua perinteistä seksiä. Vaimo viihdyttää itseään mm. viettelemällä 14-vuotiaan kymmenottelijalupauksen, strippaa valeasussa, huumaa miehensä ja käyttää tätä hyväksi... Aviomiehen ongelmaa päädytään korjaamaan avioliittoneuvoja-hammaslääkärille. Meno yltyy melko hysteeriseksi. Kun se ei tuota toivottuja tuloksia, niin mies päätyy muodokkaan radioevankelistan parantavaan kylpyammeeseen. Muut hahmot jäävät vähemmälle huomiolle, mutta saavat kuitenkin tilaisuutensa.

Alkupuolen elokuva jaksaa viihdyttää erinomaisesti, mutta sitten alkaa vähitellen kyllästyä samojen juttujen toistoon. Natividadin ja miesten puuhastelut ovat lopulta melko puuduttavaa rynkytystä. Myös kertojan juttujen taso alkaa laskea, vaikka sieltä satunnaisesti tuleekin hauskoja kommentteja. Russ Meyerin esiintyminen dokumentaristina lopussa oli ihan hyvä idea.

Hyytymisestä huolimatta tämä kuuluu Meyerin parempien elokuvien joukkoon. Tosin aiempi osa, Supervixens, on kyllä monipuolisuudessaan viihdyttävämpi ja lisäksi naiset ovat kauniimpia siinä, eikä elokuva keskity ainoastaan yhteen. Seksin ja väkivallan yhdistäminen jää tässä melko olemattomaksi, eikä meno ylly aivan yhtä villiksi kuin vaikka elokuvissa Cherry, Harry & Raquel tai Up!. Kyllä tämän parissa kuitenkin hyvin viihtyy ja silmäniloa on vähintään riittävästi.

Meyerin tavasta kuvata natsijohtajia elokuvissaan voisi yleisesti sanoa, että mies on kyllä älynnyt, miten näitä surkuhupaisia sketsihahmoja tulee käsitellä. Tässä elokuvassa Martin Bohrmann katselee lakanan alta tanssiesitystä ja ajelee tekohampaineen ja arkkuineen autiomaassa. Elokuvassa Up! rääpäle-Hitler saa piiskaa ja kidutusta tyrmässä ja muistaakseni hieman takapuoli-rakkauttakin... Ei voisi enempää kohdalleen osua näiden first to go -tyyppien kuvaamisessa. Aina kun joku valopää tunnelmoi Hitlerin "urotöillä", niin on yleensä pakko sanoa, että sehän oli se tyyppi, joka otti muutaman tuuman hyvin voideltua elintä perseeseen Russ Meyerin kidutuskammiossa. Uskoisin, että gintonic on samaa mieltä näistä asioista...
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

User avatar
Torrente
Kultaloota
Kultaloota
Posts: 1219
Joined: Sat Aug 13 2011 17:05

Re: Russ Meyerin outo maailma

Post by Torrente »

Onhan noita melkoinen kasa tullut katseltua. Valitettavasti noista parhaimmista tissipätkistä ei oikein muista niiden nimiä. Sen sijaan muutamien superpaskojen ja yliarvostettujen tekeleiden nimet ovat syöpyneet ikuisesti mieleen, esim. Faster Pussycat.

Kuvamateriaalia :love:
http://fuckyeahrussmeyer.tumblr.com/

Shari Eubank on paras TISSI!

Image

Image
Puoluekantaisuus merkitsee tietoista, avointa sitoutumista vallankumoukselliseen työväenluokkaan. Taiteen ja kirjallisuuden kommunistinen puoluekantaisuus on taiteilijan ja kirjailijan yhteiskunnallisen vastuuntunnon korkein muoto.

User avatar
Mikko Lahtinen
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Posts: 8126
Joined: Tue Sep 23 2008 17:56

Re: Russ Meyerin outo maailma

Post by Mikko Lahtinen »

Black Snake (1973)

Eräällä saarella orjakapina on aluillaan. Anouska Hempelin esittämä tilallinen pitää alaistensa kanssa työvoimaansa kovassa kurissa ankarien fyysisten rangaistusten avulla. Ruoskat viuhuvat usein, mutta se ei kuitenkaan onnistu lannistamaan kaikkien yksilöiden vapaudenkaipuuta.

Muistikuvat pitivät suunnilleen paikkansa, eikä tästä nytkään pystynyt kunnolla innostumaan. Onhan tässäkin joitakin viihdyttäviä hetkiä, mutta esimerkiksi paljasta pintaa on kohtalaisen vähän, jos vertailee muihin Meyerin saman aikakauden tuotoksiin. Kyseessä on myös mielestäni yksi Meyerin vakavimmin otettavista elokuvista, mikä ei sekään ole oikeastaan kovin hyvä asia. Tätä aihetta käsittelevänä draamana elokuva on varsin heikko, jos ottaa vertailuun vaikka Brandon tähdittämän Quiemada-elokuvan. Muutenkin tuntuu siltä, että Meyer on paremmin kotonaan kevyempien ja sinänsä juonettomien tekeleiden parissa. Kyllähän tämänkin kerran tai pari jaksaa katsella, mutta mitään erityisen muistettavaa elämystä elokuva ei onnistu tarjoamaan.

The Immoral Mr. Teas (1959)

Eräänlaisena pyörälähettinä toimiva Teas (Bill Teas) joutuu työssään avoimien kaula-aukkojen kiusoittelemaksi, mikä sitten vaarantaa mielenterveydenkin. Kyseessä on melko juonetonta vaeltelua paikasta toiseen. Tässä mielessä elokuva muistuttaakin paljon pari vuotta myöhemmin valmistunutta Eve and the Handyman -teosta.

Onneksi tämä kuitenkin on selvästi viihdyttävämpi, vaikka ensimmäinen puolikas mennään suunnilleen samoissa merkeissä, eli vaatetusta löytyy, mutta toisella meno kuitenkin muuttuu mukavasti. Moraaliton päähenkilömme kuluttaa kesäpäiviään tirkistellen kolmea vaatteitta luonnossa vaeltelevaa neitosta. Eipä tämä katsojallekaan mitään suurta kidutusta ole, päinvastoin, aika kuluu ihan leppoisasti.

Kyseessä yksi niistä harvoista elokuvista, joita en ainakaan muista aiemmin katsoneeni tuosta Meyer-boxista. Filmografian perusteella tämä on Meyerin ensimmäinen pitkä elokuva. Toki The Immoral Mr. Teas on melko kiltti tapaus, kun sitä nykyään katselee, mutta jos miettii tuotantovuotta, niin ei varmaan ollut ihan valtavirtaa silloin. Meyer itsekin on myöhemmissä elokuvissaan yltynyt huomattavasti viihdyttävimpiinkin suorituksiin. Hieman runsas tunti kuluu kuitenkin mukavasti. Tuo Eve and the Handyman oli mielestäni huomattavasti pitkästyttävämpi. Myös lopetus on jokseenkin huvittava ja miellyttävä. Ehkäpä maailma on muutamille mukavampi paikka, jos päässä vähän heittää.
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

User avatar
Mikko Lahtinen
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Posts: 8126
Joined: Tue Sep 23 2008 17:56

Re: Russ Meyerin outo maailma

Post by Mikko Lahtinen »

Pandora Peaks (2001)

Russ Meyerin elokuvaura käytännössä pysähtyi yli 20 vuodeksi Beneath the Valley of the Ultra-Vixens -elokuvan jälkeen. Vielä muutamaa vuotta ennen kuolemaansa Meyer teki paluun tämän dokumentin muodossa. Siitä ilmeisesti on olemassa huomattavasti lyhyempikin versio (26 minuuttia), mutta ainakin tämä UK-kiekolta löytyvä kestää 71 minuuttia.

Meyer ei muutenkaan ole tunnettu hirveän tiiviistä tarinoista, mitä tulee elokuviin. Tässä kuitenkin ollaan vielä tavallistakin löysemmällä linjalla liikkeellä. Pankissa aiemmin työskennellyt Pandora Peaks pääsee juttelemaan elämästään ja ajatuksistaan ahkerasti paljasta kehoaan vilautellen. Välillä sitten Tundi tekee käytännössä samaa Euroopan puolella. Kameran edessä myös Meyer itse, kertoen mm. suurimmista intohimoistaan, jotka tämän perusteella, yllätys yllätys, ovat tisuilu ja fisuilu. Vasta melko lopussa kuviin tulee mukaan pari esiintyjää lisää. Mukana toki pyörii Meyerin kanssa aiemminkin yhteistyötä tehnyt Anthony-James Ryan, eräänlaisena sekatyömiehenä.

Alkupuoli kuluu oikeastaan suu auki ihmetellessä, että onko tämä nyt sitten paskaa vai parhautta. Dokumentin edetessä mielipide alkaa jälleen hakeutua jonnekin sinne väliin. Pandoran keho tulee kyllä tutuksi, mutta voi varmaan aiheellisesti kysyä, että onko siinä ainesta elokuvaksi. No, viime yön väsyneissä tunnelmissa vastaus oli kyllä, mutta ei liene kovin vaikeaa päätyä vähän toisenlaisiin tunnelmiin.

Elokuvan alussa on mukana tietynlaista epäselvyyttä, kun Meyerin elokuville tyypillinen havainnoiva kertojaääni seikkailee milloin missäkin kuvituksen sopien huomioihin vähän vaihtelevalla tavalla. Siitä sitten vähän rauhoitutaan ja annetaan enemmän tilaa nimikkotähden ajatuksille.

Se ainakin tulee selväksi, että nämä naiset tosiaan rakastavat tissejään, ja juttujen perusteella myös monet "ulkopuoliset" ovat samaa mieltä. Selitetään tissien tunnelmista ja muita tarpeellisia huomioita aiheeseen liittyen. Heh, tietyistä asioista ei ole kovin vaikeaa olla samaa mieltä. Pandoran Trimax-mainos kyllä onnistui hymyilyttämään. Ehkäpä kuntolaitevalmistajat voisivat ottaa siitä vähän mallia...

Alastomuuttahan elokuvassa riittää vähintään kiitettävästi, mutta sen vaihtelevuus on vähän niin ja näin. Lähinnä Pandora ja Tundi vilauttelevat. Ensin mainittu toki vaihtelevissa ympäristöissä, mutta jälkimmäinen henkilö pitkälti samoissa tiloissa. Vaikka paljasta pintaa siis löytyykin, niin seksi on nollissa.

Ei kyseessä ole mikään merkkiteos, edes Meyerin omien elokuvien joukossa. Siitä huolimatta Pandora Peaks on mielestäni vähän turhankin parjattu tapaus. Vaikka juonellinen sisältö nyt on mitä on, niin silti on tullut nähtyä Meyerilta huomattavasti tylsempiä "oikeita" elokuvia. Ainakin itse tuli viihdyttyä kohtalaisen hyvin ja katselu jätti sen verran mukavat tunnelmat, että pidän ihan hyvänä juttuna sitä, että Meyer vielä päätyi laittamaan hetkellisen stopin eläkepäivilleen. Kyllä tämä mielestäni on ihan kiva lisä Meyerin elokuvista kiinnostuneiden ja innostuneiden kokoelmaan. Bonuksena tuli nähtyä miellyttäviä tissiunia.
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

User avatar
Mikko Lahtinen
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Posts: 8126
Joined: Tue Sep 23 2008 17:56

Re: Russ Meyerin outo maailma

Post by Mikko Lahtinen »

Finders Keepers, Lovers Weepers! (1968)

Paulin ilta alkaa lupaavasti, kun paikallista ilotaloa pyörittävä ystävätär soittaa, että olisi tiedossa viihdyttävää ohjelmaa ajankuluksi. Vaimo ei kuitenkaan ole erityisen innostunut näistä Paulin seikkailuista. Lisäksi Paulin strippibaari joutuu samana iltana ryöstöyrityksen kohteeksi.

Onhan siinä sitä tarinaa, kun kyseessä kuitenkin on Meyerin elokuva, eikä pituutta ole kuin vähän yli 70 minuuttia. Vaikka mukana ei tällä kerralla olekaan aivan yhtä näyttäviä esiintyjiä kuin Meyerin tunnetuimmissa teoksissa, niin siitä huolimatta alkutunnelmat vaikuttavat lupaavilta. Tissit heiluvat ja muutenkin meno vaikuttaa ihan viihdyttävältä. Joistakin höpinöistä tulee mieleen Meyerin myöhempi teos Beyond the Valley of the Dolls, joka pitäisi kyllä uusia.

Valitettavasti jossakin puolivälin kohdilla aletaan lipsumaan ankeampaan suuntaan. Tämä vaimon kaltoinkohtelu oli sellaista tavaraa, joka ei oikein vastaa omaa käsitystä erityisen hilpeästä viihteestä. Vaikka Meyerin elokuville onkin usein tyypillistä, että loppu menee väkivaltaisemmaksi, niin tässä se ei kuitenkaan ole mitään erityisen riemastuttavaa tai viihdyttävää. Vähän paskan maun onnistuu jättämään. Kun elokuva muutenkin on kokonaisuutena lopulta vähän vaisu, niin sijoitus nähtyjen Meyerin elokuvien heikompaan puoliskoon lienee oikeutettu. Esimerkiksi tuo viimeksi katsottu paljon itseään toistava Pandora Peaks miellytti paljon enemmän.
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

User avatar
Mikko Lahtinen
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Posts: 8126
Joined: Tue Sep 23 2008 17:56

Re: Russ Meyerin outo maailma

Post by Mikko Lahtinen »

Lorna (1964)

Lorna (Lorna Maitland) ja Jim (James Rucker) ovat olleet vasta vuoden naimisissa ja jo siinä ajassa meno on rutinoitunut siihen pisteeseen, että nuori vaimo alkaa olla varsin ikävystynyt arkeen sekä mieheensäkin. Jim kuitenkin kulkee laput silmillä, ja kaikki vihjailut tällaisesta menevät pitkälti ohi. Lornaa kohti löytyy kiinnostusta muualtakin. Jimin pari työkaveriakin tekevät "ystävästään" pilkkaa ja suunnittelevat vierailua Lornan luo. Tämä kaksikko ei muutenkaan kuulu maailman miellyttävimpien ihmisten joukkoon. Syrjäseutualueelle pakenee vielä murhaava vankikarkuri kuvioita sekoittamaan.

Edellisestä näkemisestä ehti tosiaan kulua yli kymmenen vuotta. Eipä sinä aikana arvostus juurikaan ehtinyt nousemaan, vaikka tämä kai usein laitetaankin Meyerin parhaimpien joukkoon. No, omasta mielestäni tämä edustaa jälleen sitä Meyerin ankeampaa linjaa. Meno on yleisesti hillitympää, vain yksi nainen suuremmassa osassa, väkivalta ankeaa sekä vähemmän sarjakuvamaista, levottomat höpinät puuttuvat pitkälti, ellei sitten laske mukaan alun vakuuttavaa saarnamiestä, joka yrittää estää pahuuden teille karkaamisen ja niin edelleen.

Eipä Lorna mielestäni ainakaan viihdearvoilla loista. Paljaan pinnankin suhteen jäädään pahasti puolitiehen, kun mietitään Meyerin parempia tykityksiä siinä suhteessa. Naurut ovat vähissä, eikä elokuva oikein missään kohdassa saa kunnolla menoa päälle. Jossakin menettelevän ja keskinkertaisen luokassa seikkaillaan. Meyerilta on nähty paljon parempaakin tavaraa...

Tie turmelukseen:

"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

User avatar
Mikko Lahtinen
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Posts: 8126
Joined: Tue Sep 23 2008 17:56

Re: Russ Meyerin outo maailma

Post by Mikko Lahtinen »

Beyond the Valley of the Dolls (1970)

Pienempiä paikkakuntia kiertävä kolmesta nuoresta naisesta koostuva rock-yhtye päättää lähteä tavoittelemaan suurempia yleisöjä ja mainetta. Niinpä suunnataan kohti Kaliforniaa, jossa yhtyeen laulajan täti työskentelee viihdeteollisuudessa. Aluksi juttu kehittyykin mukavasti, mutta sitten alan raadollisempi puoli hiipii pikkuhiljaa mukaan kuvioihin.

Todetaan nyt heti alkuun, ettei tämä enää tuntunut aivan niin viihdyttävältä tapaukselta kuin vuosia sitten. Siitä huolimatta edelleen varsin mukavaa katseltavaa, varsinkin muutaman oluen kera. Vaikka tavallaan synkissäkin tunnelmissa liikutaan, niin Meyer ei siitä huolimatta ole päätynyt toteutuksen suhteen kovin ahdistaville linjoille.

Tisuja tässäkin tapauksessa riittää, vaikka meno sillä osa-alueella onkin hillitympää kuin Meyerin muutamissa muissa hengentuotoksissa. No, Roger Ebertin kynäilemät jutut sitten paikkaavat monissa kohdissa. Niille sanailuille sitten mielellään hihitteleekin. Lopussa sitten saadaan väkivaltaakin enenevissä määrin kehiin. Natsipilkkaakaan ei onneksi olla unohdettu.

Vähän elokuva alkaa kuitenkin uuvuttaa, ja tuntuukin siltä, että ehkäpä runsaan sadan minuutin kestosta olisi voinut nipsaista pikkuisen pois. Ainakin omalla kohdalla alkupuolen kevyempi meno viehättää enemmän. Onhan jälkimmäisellä puoliskollakin omat hetkensä, mutta varsin hyvissä ajoin alkaa tuntumaan siltä, että parhaat paukut on jo käytetty. En ainakaan enää menisi sijoittamaan tätä Meyerin kovimpaan kärkeen. Kuitenkin edelleen mielestäni selvästi parempaa juttua kuin mitä herran alkupään tuotannolla on tarjottavanaan. Mielellään tällaisia vielä nykyäänkin silloin tällöin kertailee.

Ehkäpä joskus tulevaisuudessa Meyerin elokuvien viehätys hiipuu, mutta onneksi ainakaan vielä sitä ei ole päässyt tapahtumaan... Tarkoitus olisi uusia muutama hyllystä löytyvä elokuva lähitulevaisuudessa. Etupäässä niitä, joita ei vielä ole tullut ketjussa kommentoitua. Kokoelmaa voisi toki pyrkiä vähän täydentämäänkin, sillä mitenkään täydellinen se ei vielä ole.
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

User avatar
rautapuoli
Sinanjun mestari
Sinanjun mestari
Posts: 3408
Joined: Mon Apr 07 2008 17:57

Re: Russ Meyerin outo maailma

Post by rautapuoli »

Supervixens
http://www.imdb.com/title/tt0073768/?ref_=sr_1
Tätä ennen oon nähny vaan Faster Pussycatin ja siitäkin on jo vuosia aikaa. Muistan pitäneeni siitä ja oli tarkoitus ruveta kahlaamaan läpi muuta Meyerin tuotantoa. Nyt sitten vasta pääsin toisen leffan kimppuun...

Ja tämähän toimi kuin unelma! Kuvaus ja leikkaus jopa edellä aikaansa. Tajuni räjähti alun bensis/puhelinkeskustelu-kohtauksen aikana. Harmi vain, että samanlaista montaasikreiseilyä ei loppuleffan aikana nähdä, mutta hienoja kuvia ja nopeaa leikkausta riittää. Ei mikään ihme, että Meyerin leffoja pohtiskellaan kaiken maailman leffakouluissa.

Niin ja olihan tää muutenkin pirun siisti leffa. Ihastuin Meyerin kummalliseen, ylilyötyyn sarjakuvamaiseen maailmaan. Nauraa sai ja Charles Napier veti aivan loistavan roolisuorituksen. Naisista etenkin Shari Eubank miellytti varsin kovasti silmää ja yleinen kahjoilu oli todella mukavaa seurattavaa.
Superangelin tappaminen oli todella hienosti tehty kohtaus. Se on yhtä aikaa erittäin vastenmielinen ja väkivaltainen, mutta myös huvittava. Kun Napier alkoi hyppiä tasajalkaa naikkosen päällä niin eihän siinä voinut muuta kuin revetä täysillä, vaikka samaan aikaan inhotti.
Vittuiltavaa löytyy kuitenkin: leffan kesto on nimittäin aivan liian pitkä. Parikymmentä minuuttia olis voinu hyvin napsia pois rytmiä ja tunnelmaa latistamasta.

Noin muuten yllättävän hyvä ja miellyttävän erikoinen filmi. Kaipa näitä muitakin Russ-sedän leffoja pitää sitten katsella, kun näin hyvä mieli jäi Supervixensin jälkeen.
Saab 900
Built as a Merc, safe as a Volvo, and so much cooler than a BMW.

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 4914
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Russ Meyerin outo maailma

Post by Tina DeMona »

Herätelläänpä tätä muinaista threadia ajalta ennen minun aikaani henkiin pikkuhiljaa. Nautiskelin juuri Cherry, Harry & Raquel!:n.

http://www.imdb.com/title/tt0064160/combined

Tämähän oli melkoisen mainio tapaus - etenkin ottaen huomioon, että jotain isoja juonikohtauksia kuulemma katosi laboratoriosta. Meyerin tyyliin puuttuvat kohtaukset sitten korvattiin alastomien neitosten juoksentelulla pitkin aavikoita. Täytyy nostaa hattua taas tästäkin.

Niin, siis juoni ei ole ehkä se maailman koherentein - tai lähinnä kaikensorttinen loppuratkaisu loistaa lähes täysin poissaoloaan. Tästä huolimatta tunnelma ja se pikkukaupungin mystiikan fiilis oli tavoitettu täydellisesti. Aina yhtä mainio Charles Napier on paikallisen rajakylän sheriffi, joka myöskin hoitaa muita pikku hanttihommia, kuten auttaa marihuanan salakuljetuksessa Meksikon puolelta ja toimii ikävän, rikkaan paapparaisen käsikassarana. Miestä ei nämä hommat välttämättä niin hirveästi miellytä, mutta toisaalta isotissisiä, paljasryntäisiä tyttösiä tuppaa tippumaan syliin noin joka toisen nurkan takaa.

Erityisesti jäi mieleen elokuvan hahmot, mitkä olivat kaikki mielenkiintoisia ja jees. Otsikossa mainittavat neitoset ovat toinen Napierin hahmon vaimoke ja toinen kylän yhteinen polkupyörä. Molemmat ovat omalla tavallaan hyvin positiivisia tapauksia. Ja onpa tytöillä ikioma kohtaus toistensa kanssa, myöskin.

Se mikä juonessa ehkä menetetään, otetaan takaisin Russ -sedän hullussa montaasileikkauksen kiimassa, jota leffa on täpösänään. Täyttä dadailua, mutta ah miten kaunista ja kerrankin oikeasti viihdyttävää sellaista. Myös menoa ja meininkiä löytyy muutenkin, eikä koskaan voi olla ihan varma, minne sitä tarkalleen ollaan menossa.


Ei toki mikään paras Meyer -pätkä, mutta kaikin puolin jees kuitenkin, etenkin lähtökohtansa huomioonottaen.
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 4114
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Russ Meyerin outo maailma

Post by aTomiK »

Kuulostaa hyvältä! Napierin virne ja isoja tissejä :upeeta2:
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 4914
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Russ Meyerin outo maailma

Post by Tina DeMona »

aTomiK wrote:Kuulostaa hyvältä! Napierin virne ja isoja tissejä :upeeta2:
Kyllä! Niitä oli tarjolla. Vaikka Napieria tässä leffassa enemmän lähinnä vituttaakin.
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 4914
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Russ Meyerin outo maailma

Post by Tina DeMona »

Tulinpa uusineeksi yhden suosikeistani, Faster Pussycat! Kill! Kill!:n.
https://www.imdb.com/title/tt0059170/reference

Tämä on kyllä jännä leffa koska eksploitaatiofilmiksi aivan saatanallisen kesy ja säyseä mutta silti rakastan sitä aivan täysillä. Toki tämä ei ollut niinkään tekijänsä vika koska nyt elettiin vielä 60-luvun puolivälin puritaanisessa Amerikassa. Tisseistä huolimatta tässä leffassa jos missä on tyyliä; aivan täydellisen toimivat hahmot ja oma kummallinen maailmansa mikä imee sisäänsä aivan täpöllä. Pointtiakin on käsikirjoituksessa enemmän kuin 99% hoighty toighty Oscar-voittajissa koko palkinnon olemassaolon ajalta. Leffa jo alkaa niin upeasti sillä monologilla mistä rävähdetään sen maittavan 60-lukurokin voimalla tanssiviin tyttösiimme ja räkättäviin toljottajiin ja siitä sitten Varlan naurun kautta samoihin neitosiin kaahaamassa autoillaan. Aivan uskomaton audiovisuaalinen fiesta!

Kuten sanottu, kaikki hahmot tässä ovat vaan ihan saakelin kovia. Tura Satanan muuhun (pienehköön) tuotantoon ei ole tullut tutustuttua mutta Varlana hän on aikalailla naishahmojen ideaalini: kova, julma ja säälimätön mutta myös jollakin omalla, sanoiksi pukemattomalla tavallaan rikki. Ja toki olevinaan seurustelusuhteessa Hajin esittämän Rosien kanssa mutta tämä lesboiluteema oli vuonna -65 vielä sen verran tabu ettei ohjaaja ollut ilennyt kertoa sitä omille näyttelijöilleenkään asian selvittyä heille vasta jälkijunassa. Turalla on kyllä parhaat repliikit ja aina soveliaan vittumainen ilme naamalla. Ja kaula-aukko toki yksi hypnotisoivimmsita asioista elokuvahistoriassa.

Lori Williamsin Billie on se pakollinen hauska tyttö joka, vaikka tässä ollaan olevinaan rahajahdissa taitaa olla lopulta kiinnostuneempi yksinkertaisen lihaskimppupojan pippelistä. Muijan omana aikanaan varmasti suuresti "hip" dialogi on kanssa ihan kultaa. Tämän hahmon paras kohtaus on se illallishomma missä se vetää viskiä ja sitten alkaa vähemmän hienovaraisesti vittuilla Rosielle siitä, että Varla periaatteessa vain käyttä tätä hyväkseen. Rosie itsessään on tosi kumma hahmo, periaatteessa se ryhmän "järjen ääni" mutta sitten taas toisaalta myös aivan liian Varlan lumoissa tehdäkseen mitään oikeita ratkaisuja missään kohtaa. Överiksi vedetyllä (ja perustelemattomalla) italoaksentillaan kuitenkin jää taatusti mieleen!

Sivuhahmoina sitten tietysti erityisesti mieleenpainuva on tämä omituinen rullatuolipapparainen jonka rahoja tässä jahdataan. Se senkin junaobsessio on todella omituinen juttu mitä ei todellakaan olisi jokainen elokuvantekijä keksinyt filmiinsä laittaa. Yksi parhaista kohdista on myös se alun juttu jossa tytöt ajavat mahtavan töhön huoltoasematyypin tankattavaksi. Parasta mahdollista tyhmäilyä ja ässää vittuiludialogia Satanalta.

Käsikirjoitus on kerrassaan upea. Jälleen kerran vaikka halpaa eksploitaatioroskaa ollaan tekemässä, kaikki on tavalla tai toisella perusteltu ja kaikki esitelty johtaa johonkin. Tematiikkaa löytyy ilmeisten seksuaalisten halujen, seksin ja väkivallan yhteyden yms. lisäksi vaikkapa vähän Conan-tyyliin ihmisen ja teräksen välisestä vastakkainasettelusta, samoin kuin sukupuolirooleista ja ahneudesta. Näillä eväillä se on myös kerrassaan loistava rikostarina vähän jopa film noirin hegessä (muutenkin kuin mustavalkoisen kuvansa takia).

Tarina on Meyerin käsialaa mutta varsinaisen skriptan on laatinut joku Jackie Moran - joka on kyllä mahtanut olla täysi nero! Dialogikin on aivan uskomattoman muistettavaa, oikeaa vähän kioskirikoskirjallisuudesta muistuttavaa, näpsäkköjen zingereiden ilotulitusta. Silti se ei tunnu turhalta kikkailulta vaan nimenomaisesti osalta näiden hahmojen maailmaa.

Meyerin tekninen toteutus on myös oikein mainiota, eritoten tekoaika ja budjetti huomioonottaen. Mustavalkoinen kuvaus sykkii tyyliä, kamera on aina juuri siellä missä sen pitää ollakin ja myös leikkaus on toteutettu pieteetillä. Toki ajokohtauksissa on noloja nopeutuksia, hahmojen lähikuvissa autot eivät todellakaan oikeasti liiku ja tappelukohdissa (plus se yksi yliajo) on tiettyä kömpelöä varovaisuutta mutta pih, pikkuvikoja.

Kyllä tämä on vaan hieno elokuva. Muistan edelleen kun sen ensi kertaa näin joskus parin kaverin kanssa aikoinaan. Kaikki odottivat jotain kämäistä paskaa mutta niin se vaan leffa voitti räyhäkät teinitkin puolelleen melko nopeasti. Filmin loputtua kukaan ei oikein osannut tietää mitä edes ajatella saati miten pukea se sanoiksi, mutta eräs meistä totesi: "No, tämä on sitten meidän uusi uskontomme". Ja siltä tähän palaaminen aina tavallaan vähän tuntuukin. Niin siveellinen ja kiltti kuin onkin, onhan tämä ajatustasolla aivan uskomattoman paljon aikaansa edellä oleva pätkä - monesti, etenkin mainstream-touhuihin verraten, on sitä yhä nykyäänkin.

Voisi tässä oikeastaan uusia jokusen muunkin Meyerin joskus lähiaikoina...
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 4914
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Russ Meyerin outo maailma

Post by Tina DeMona »

Mikko Lahtinen wrote:
Mon Dec 05 2011 21:39
Vixen! (1968)

Tom (Garth Pillsbury) ja Vixen Palmer (Erica Gavin) elävät mökissä keskellä metsää kauniissa Kanadan luonnossa. Nuoren vaimon aika tulee nopeasti pitkäksi, kun mies on lennättämässä tai opastamassa asiakkaita. Viihdykkeeksi Vixenille kelpaa lähes kuka tahansa mies. Onko hän nainen vai peto?

Vaikka olen tämänkin katsonut jo muutaman kerran, niin silti elokuva jaksaa viihdyttää edelleen. Tunnelma on enimmäkseen mukavan rento ja dialogi hauskaa. Näyttelijät ovat amatöörejä, mutta suoriutuvat silti osistaan kohtalaisesti. Tosin suurin haaste taitaa olla luonteva esiintyminen kameran edessä vähissä vaatteissa. Varsinkin pääosaa esittävä Gavin onnistuu siinä erittäin hyvin. Gavinin lisäksi elokuvan toisena ilona silmille esiintyy Vincene Wallace, eikä hänessäkään mitään vikaa ole.

Jos joku ei ole vielä tutustunut Russ Meyerin elokuviin, niin tästä on hyvä aloittaa ja jatkaa siitä sitten trilogian seuraaviin osiin, joissa naisia on enemmän, verinen väkivalta tulee mukaan ja meno on muutenkin kaikin tavoin hullumpaa.

Katselin elokuvan jälkeen levyltä löytyvän 20-minuuttisen haastattelun, jossa Gavin ja Harrison Page kertovat elokuvasta. Mukava huomata, ettei kumpikaan häpeä osallistumistaan tai muuten hauku elokuvaa. Gavin kertoo tosin järkyttyneensä nähdessään elokuvan isolta kankaalta, koska näytti siinä omasta mielestään liian lihavalta, joka johti lopulta anoreksiaan. Kuvausten aikaan ainoa häntä huolettanut kohtaus oli tyttöjen välinen kohtaus, koska hän pelkäsi Meyerin puheiden perusteella, että tulossa olisi kunnollista saksisiskot-toimintaa. Erican mukaan Russ ihastui hänen näyttelemiseensä kuvattaessa kohtausta, jossa Vixen leikkii kalan kanssa. (Varmasti moni katsojakin ihastui hänen taiteeseensa viimeistään siinä vaiheessa...)
Minäkin uusin Vixenin ja toki, viihdyttävä pläjäyshän se on. Todella monta kertaa on tämäkin tullut nähtyä, niinkuin kaikki nämä tässä boksissa olevat Meyer-pätkät. Mikä mielenkiintoisinta, puhtaana ja perinnehenkisenä tissileffana alkanut pätkä taittuu lopuksi poliittiseksi trilleriksi joka ottaa kohtuullisen monitahoisesti kantaa niin rotu- kuin ideologisiinkin kysymyksiin - eikä homma tunnu edes kornilta tai väärältä. Kyllä se Russ oli miesten mies.

Erica Gavin on tosiaan oikein aistikas ja tykkäsin tuosta nimikkohahmon amoraaliudesta. Tissit ovat jo hyvin edustettuna mutta full frontalina ei vielä olla uskallettu 60-luvun sisäpuolella olla. Tästä huolimatta ja ilman mitään ekstraihmeellisyyksiä sai silti aikoinaan X-ikäluokituksen, muuten. Lesbostelukohtaus oli toki oikein mukava ja lopun käänteisiin pohjustusta luova, rasistinen möykkä hyvinkin hupaisasti kirjoitettua ja näyteltyä kamaa. Gavin on todella luonteva roolissaan ja niin on myös Harrison Page ristiriitaisin tuntein varustettuna mustana äijänä - tämä oli tyypin eka leffa mutta ura onkin jatkunut aina näihin päiviin saakka.

Varsin hauska leffa jossa paitsi erotiikkaa myös kaikensorttista muuta sekalaista kuten mm. motoristeja ja irlantilaisia kommunisteja. Mahtava osoitus siitä kuinka tämäntyyppisetkin leffat voivat venyä todella moneen jos ohjaajana vaan on joku mielikuvituksekas ja jännittävä persoona.
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 4914
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Russ Meyerin outo maailma

Post by Tina DeMona »

rautapuoli wrote:
Wed Apr 03 2013 18:07
Supervixens
http://www.imdb.com/title/tt0073768/?ref_=sr_1
Tätä ennen oon nähny vaan Faster Pussycatin ja siitäkin on jo vuosia aikaa. Muistan pitäneeni siitä ja oli tarkoitus ruveta kahlaamaan läpi muuta Meyerin tuotantoa. Nyt sitten vasta pääsin toisen leffan kimppuun...

Ja tämähän toimi kuin unelma! Kuvaus ja leikkaus jopa edellä aikaansa. Tajuni räjähti alun bensis/puhelinkeskustelu-kohtauksen aikana. Harmi vain, että samanlaista montaasikreiseilyä ei loppuleffan aikana nähdä, mutta hienoja kuvia ja nopeaa leikkausta riittää. Ei mikään ihme, että Meyerin leffoja pohtiskellaan kaiken maailman leffakouluissa.

Niin ja olihan tää muutenkin pirun siisti leffa. Ihastuin Meyerin kummalliseen, ylilyötyyn sarjakuvamaiseen maailmaan. Nauraa sai ja Charles Napier veti aivan loistavan roolisuorituksen. Naisista etenkin Shari Eubank miellytti varsin kovasti silmää ja yleinen kahjoilu oli todella mukavaa seurattavaa.
Superangelin tappaminen oli todella hienosti tehty kohtaus. Se on yhtä aikaa erittäin vastenmielinen ja väkivaltainen, mutta myös huvittava. Kun Napier alkoi hyppiä tasajalkaa naikkosen päällä niin eihän siinä voinut muuta kuin revetä täysillä, vaikka samaan aikaan inhotti.
Vittuiltavaa löytyy kuitenkin: leffan kesto on nimittäin aivan liian pitkä. Parikymmentä minuuttia olis voinu hyvin napsia pois rytmiä ja tunnelmaa latistamasta.

Noin muuten yllättävän hyvä ja miellyttävän erikoinen filmi. Kaipa näitä muitakin Russ-sedän leffoja pitää sitten katsella, kun näin hyvä mieli jäi Supervixensin jälkeen.
Tuli tämäkin sitten uusittua ja tosiaan, mainio leffa jos mikä. Tykkään tästä Odysseys-tyyppisestä kerronnasta jossa törmäillään mitä kummempiin hahmoihin ja tilanteisiin - joilla on tässä vaan luonnostaan kaikilla holtittoman isot bosat. Ei sitä uskoisi kuinka vaikeaa voi elämä olla jos perässä on jatkuvasti superhimokkaita naikkosia, menee minne tahansa.

Pidän myös ideasta että lopuksi päähenkilö löytää ikään kuin kivan version alun ikävästä tyttöystävästään, jota vielä esittää sama näyttelijä. Mukana myös paljon hömelöitä yksityiskohtia kuten lopun dynamiittisota tai musta mykkä tyttö joka välittömästi tultuaan päähenkilön hylkäämäksi löytää keskeltä erämaata jonkun voimanostajan leopardilannevaatteineen kaikkineen, joka pumppaa rautaa samaan aikaan kun höylää kyseistä naikkosta.

Charles Napier on todellakin erittäin ässä kuten aina. Todella tylyn ja vastenmielisen hahmon saa luoduksi. Kaikki muutkin suoriutuvat pieteetillä, esim. juuri tuo Rautapuolenkin mainitsema Shari Eubank joka ei ole juuri muita leffoja tehnytkään. Kummallista, todella luonteva ainakin näin Meyerin sarjakuvatodellisuudessa, ja 180 astetta toisistaan poikkeavissa tuplarooleissa vielä. Faster Pussycat! Kill Kill!:stä tuttu Haji esiintyy tarjoilijattarena yhdessä kohtauksessa ja se jo vuonna -65 vanhusta näytellyt Stuart Lancaster on tässäkin, melko tasan kymmenen vuotta myöhemmin! Eikä siinä vielä kaikki, jätkä löytyy myös mm. Batman Returnsista, vuodelta 1992, jonkun tohtorin pikkuroolista. Yhdestä sarjakuvatodellisuudesta seuraavaan, ja silleen.

Siinä on myös Rautapuoli oikeassa, että liian pitkä leffa on kyseessä. Nämä on yleensä olleet niin napakoita, Vixenkin juuri sen sopivat 1h 20 min mutta tämä kellottaa kokonaista 105. minuuttia. Toki leffan rakenne on hyvin erilainen mutta viimeiset 40 minuuttia on pelkkää tuota loppunyhjäystä mikä vaikka onkin ihan kivaa, ei toimi läheskään niin hyvin kuin alun hurjastelu tilanteesta (ja naisesta) toiseen. Toki Napierin loppukohtalo on hulvaton mutta siihen tuhrataan vaan yksinkertaisesti ihan liikaa aikaa.

Muuten kyllä oikein mainio elokuva, taas kerran.
--- Amal shufar, at rrug ---

Post Reply