[Invictus]

Juu, Clint yllättää edelleen 84-vuotiaana. Olin varma, että Gran Torino jää miehen isoimmaksi hitiksi jos rahallista menestystä katsotaan mutta ei. Ja tosiaan vielä ihan oikeasti kiinnostavalla elokuvalla.

Mutta kyllä toi Hereafter toimi hyvin myös.

[aTomiK]

Likainen Harry (Dirty Harry, 1971)
http://www.imdb.com/title/tt0066999/

Sadistinen murhaaja, joka kutsuu itseään nimellä Scorpio (Andrew Robinson), piinaa San Franciscoa. Tarvitaan kylmäpäinen, lain omiin kouriinsa ottava kyttä, Harry Callahan (Clint Eastwood) pistämään mies ruotuun.

Oli se aikakin päästä taas useiden vuosien jälkeen seuraamaan likaisen Harryn touhuja. Elokuva ei ole menettänyt otettaan yhtään. 70-luvun alun San Franciscon kadut näyttää mahtavilta ja leffa pitää katsojan tiukassa otteessaan.
Dirty Harry kiersi monien mutkien kautta Eastwoodin käsiin. Alunperin pääosiin kaavailtiin mm. John Waynea, Frank Sinatraa ja Paul Newmania, jotka kuitenkin pitivät kässäriä turhan väkivaltaisena ja elokuvaa liian oikeistolaisena.
Tämä taas sopi Clintille erittäin hyvin ja kun mies jälleen kerran halusi ohjaushommiin Don Siegelin, oli tuottaja osannut tätä jo ennakoiden pyytää hommaan.
Leffan kuvasi tähän mennessä jo useissa Eastwood leffoissa mukana ollut Bruce Surtees ja mies onkin jälleen hienossa vedossa. Filmissä nähdään useita mahtavia kohtauksia pilvenpiirtäjien katoilla sekä kaupunkiotoksia helikopterista kuvattuna.

Clint on leffassa elementissään ja aiemmissa elokuvissa hioutuneet maneerit sopivat loistavasti Callahanin hahmoon. Kasvoista löytyy virnettä, epäuskoa, itsepäisyyttä ja suoranaista vihaa. Tähän leffaan ei ole kirjoitettu mitään turhia romansseja.
Robinson on ollut upea valinta pahiksen rooliin. Äijä on niin vittumainen kuin vain olla voi. Ja mitkä maskeeraukset miehelle on tehty kohtaukseen, jossa hän hakatuttaa itsensä. Samalla puistattaa ja huvittaa katsella ukon naamataulua
Reni Santoni esittää Callahanin uutta partneria, mutta hänelle käy niinkuin Harryn tutkapareille tuppaa käymään. Harry Guardino on Clintin pikkupomo ja John Vernon esittää pormestaria yhdessä lukuisista "johtaja pöydäntakana" rooleistaan.

Aikalaisarvostelut antoivat elokuvalle kovaa kyytiä, mutta sittemmin leffasta on tullut hyväksytty klassikko. Yleisö kyllä tykkäsi alusta lähtien ja tienestiä tuli jo ensimmäisellä amerikan esityskierroksella 18 miljoonaa taalaa.
Likainen Harry tuli teattereihin vain kaksi kuukautta Play Misty for Me:n jälkeen. Nämä kaksi elokuvaa takasivat sen, että Eastwoodista oli tullut vuoden ´72 alussa maailman eniten ansaitseva näyttelijä miehen ohitettua mm. John Waynen ja Steve McQueenin.

Muutama hauli jalassa, mutta Callahan jaksaa mellastaa vaikka ihan piruuttaan

[Starbuck]

Invictus kirjoitti:

Mutta kyllä toi Hereafter toimi hyvin myös.

On pitänyt monesti katsoa tuo, mutta siellä se sinireiska vaan hyllyssä pölyä kerää...

[aTomiK]

Joe Kidd (1972)
http://www.imdb.com/title/tt0068768/

Entinen ammattijäljittäjä ja palkkionmetsästäjä Joe Kidd (Eastwood) houkutellaan suurtilanomistaja Harlanin (Robert Duvall) ryhmään auttamaan meksikolaisbandito Luis Chaman (John Saxon) metsästyksessä.

Elmore Leonardin käsikirjoittama ja John Sturgesin ohjaama Joe Kidd on sitä vähemmän tunnettua Clinttiä. Marc Eliotin Viimeinen cowboy -kirjakin käsittelee elokuvaa vain muutamalla lauseella.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että leffa olisi huono. Siinä on toki vikansa, mutta juoni on kiinnostava ja näyttelijät tekevät pääosin hyvää työtä.
Eastwoodin esittämä Joe Kidd on hauska velmuilija, jolla on ihan oma oikeuskäsityksensä (lähinnä silmä silmästä, hammas hampaasta -osastoa). Mies vaihtelee leffan aikana puolia taidokkaasti aina tarpeen tullen.
Duvall on perushyvä häikäilemättömänä rikkaana paskiaisena. Miehen metsästysryhmään kuuluu kovia kasvoja, joukossa mm. Don Stroud, James Wainwright ja Paul Koslo.
Clintin vanha armeijakaveri John Saxon pistää vaan naurattamaan meksikolaiseksi maskeerattuna kapinallisena, jota Kidd vie mennen tullen.
Filmi kannattaa ehdottomasti katsella länkkärinälkään, jos on jäänyt näkemättä.

[aTomiK]

Ruoska (High Plains Drifter, 1973)
http://www.imdb.com/title/tt0068699/

Muukalainen (Clint) saapuu Lagon kaupunkiin, jonka asukkailla on häpeällinen tahra menneisyydessä. Samaan aikaan kolme vaarallista miestä vapautetaan läheisestä vankilasta ja kaupungin asukkaat palkaavat muukalaisen puolustamaan heitä kolmikon kostolta.

Eastwoodin toinen elokuvaohjaus on tiukka ja synkkä länkkäri. Leffa sai jopa John Waynen kirjoittamaan Clintille, että ei se todellinen länsi tällainen ollut.
High Plains Drifterin kirjoitti Ernest Tidyman, jolla oli tarinaa tehdessään nimenomaan Eastwood mielessään. Tidymanilla oli takanaan jo pari tiukkaa elokuvakäsikirjoitusta: Shaft sekä Kovaotteiset miehet, josta irtosi myös Oscar.
Studio halusi, että leffa kuvattaisiin heidän omalla takapihallaan, mutta Clint vaati täysin uuden kaupungin rakentamista 300 kilometrin päähän. Silti homma saatiin purkkiin etuajassa ja alle budjetin. Elokuva kuvattiin tapahtumajärjestyksessä.
Olen samaa mieltä Clint kirjan kirjoittaneen Marc Eliotin kanssa, että Clintin hahmo on elokuvassa tapetun sheriffin haamu, joka palaa kostamaan tappajilleen sekä kaupungin asukkaille, jotka antoivat murhan tapahtua. Eastwood itse ei ole tätä suoraan tunnustanut.

Kaupunkilaiset antavat muukalaiselle täysin vapaat kädet tehdä mitä haluaa ja on nautinto katsella Clintin suoranaista törkyilyä heidän kustannuksellaan. Mies tekee ihan mitä lystää ja siinä sivussa myös raiskaa erään naisen, joka kuitenkin näyttää lopuksi nauttivan tapahtumasta.
Filmissä nähdään monta maukasta hahmoa. Heti alussa Clinttiä härnää todella vittumaisen näköinen Scott Walker ja kaupungin isoimman yhtiön pomona häärää mm. Tappava ase leffasta tuttu Mitchell Ryan.
William O´Connell on mahtavan hikinen parturi, Magnum tv-sarjasta tuttu Jonathan Hillerman kauppias, pahan kolmikon johtajana esiintyy monia mukavia pikkurooleja tehnyt Geoffrey Lewis ja nähdäänpä menossa mukana myös Billy Curtisin esittämä hauska kääpiö nimeltä Mordecai.
Eastwood viettelee hotellinomistajan vaimon, jota esittää Verna Bloom. Naisella näyttäisi olevan muodokas etuvarustus, mutta valitettavasti emme pääse tätä kunnolla näkemään.
Elokuva on siis aika tylynpuoleinen, mikä voi tulla joillekin katsojille yllätyksenä. Filmin suomalaisnimeksi ei ole valittu ihan turhaan sanaa ruoska. Kyseessä on kuitenkin erittäin nautittavaa katsottavaa Eastwood faneille.

Muukalainen ja hänen päätöksestään kaupungin sheriffiksi ylennetty Mordecai juonimassa

[Invictus]

The Eiger Sanction/Tehtävä alpeilla:

Viikko sitten tuli tv:sta katsottua Eastwoodin neljäs oma ohjaus Tehtävä alpeilla. Edellisestä katsomisesta on todella kauan, Elonetin tietojen mukaan veikkaisin vuotta 1995, koska en kyllä muistaakseni ole sitä tällä vuosituhannella katsonut. Toki kaiken kaikkiaan varmaankin kolmas katselukerta ainakin, VHS-aikakaudella on tullut aikoinaan muistaakseni jopa vuokrattua. Joka tapauksessa aika hyvin oli pyyhkiytynyt pois muistista, vaikka ns. yllätystwistin jollain tasolla muistinkin. Muistikuvat omasta analyysista aikaisemmin oli sellaiset etten ollut hirveästi diggaillut leffasta ja pitänyt jopa tylsänä. Hiukan ihmetyttää nyt, sillä vallan mainiota viihdettähän tämä oli. Aika lailla Eastwoodin egotrippi kultaisina 70-luvun huippuvuosinaan mutta juuri siksikin nautittavaa katsottavaa (ihan paikoitellen naurettavuudessaankin). Clintti esittää eläkkeelle jäänyttä palkkatappajaa, parasta lajissaan tietenkin, joka toimii yliopiston professorina opettamassa taidetta. Ja opiskelijatytöt tietysti haluavat korottaa numeroitaan keinolla millä hyvänsä mutta Clintillä on moraali. Sitten hänet vedetään takaisin bisnekseen ja ensimmäisen melko epäonnistuneen tapon jälkeen miettii, että tässäkö tosiaan ammattitappaja. No, kyllähän homma siitä petraantuu. Luvassa tämän jälkeen valmistautumista lopun vuoristokiipeilyjaksoon, treeniä, naisten kaatoa (Vonetta McGee ja loistavat tissit omaava Brenda Venus, kyllä Clintin kelpaa) ja roistojen mätkimistä. Mukana kaverina George Kennedy, joka viilaa Clintin hahmon kunnon kiipeilykuntoon. Ja lopussa sitten tiukkaa kiipeilyä Alpeilla Eiger-vuorella, jossa selvitellään murhaajaa.

Tosiaan en ymmärrä miksi tästä oli huonot muistikuvat. Tiukkoja tilanteita, kuivaa huumoria ja Clintin one-linereita, tylyä meininkiä, hyvännäköisiä vosuja ja Bondmaisia roistoja ja muita hemmoja (albiino vakoilujärjestön pomo, homo palkkamurhaaja jne.) ja Lahtiselle maisemia Amerikan vuoristoista Alpeille. Hieno on kohtaus, jossa Kennedy ja Clint kapuavat Toteemipaalu-nimiselle vuorelle Monument Valleyssa. Aivan päätä huimaa, kun äijät istuvat vetämässä olutta vuoren laella. Clint vielä teki suurimman osan stunteista itse ja homman totisuudesta kertoo yksi kuolemantapauskin vuorilla.

http://www.imdb.com/title/tt0072926/reference

http://www.fixgalleria.net/release.php?id=2006

[Tina DeMona]

Eiger Sanction on kyllä tiukka! Pitäisi itsekin katsoa tuo uudestaan. Minä nautin näistä vanhemmista ja vähän ehkä höpömmistäkin Clintin teoksista paljon enemmän, kuin hänen varmasti ansaitusti kehutuista super-Oscar-elokuvistaan. Makuasioita varmasti, mutta tässä leffassa lumosi aikalailla kaikki. Jotenkin tämäntyyppiset jutut sekä tietysti Dirty Harryt, länkkärit ja muut klassikot iskee minuun enemmän.

[Exterminator]

Tina DeMona kirjoitti:

hänen varmasti ansaitusti kehutuista super-Oscar-elokuvistaan.

Sen miljoonabeibin kanssa meni ainakin minusta ihan naurettavan överiksi kaikki ne kehut ja palkinnot. Oli pettymys, joka lähti myyntiin saman tien. Vähän kiinnostaisi, mitä tuosta toisen katselun jälkeen ajattelisi, mutta enpä uskalla vannoa sitä koskaan tulevan.

Perse etten tajunnut tuota Tehtävää Alpeilla ottaa talteen, kun en muista nähneeni koskaan. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Mutta heti hyvä asia, että myös InV välillä pistää jotain arvioita!

[aTomiK]

En itsekään muista Eiger Sanctionista juuri mitään. Arvio on hienoa luettavaa ja kolmen Clintin päästä pääsen sitten minäkin lumisiin maisemiin.

[rautapuoli]

Exterminator kirjoitti:

Tina DeMona kirjoitti:

hänen varmasti ansaitusti kehutuista super-Oscar-elokuvistaan.

Sen miljoonabeibin kanssa meni ainakin minusta ihan naurettavan överiksi kaikki ne kehut ja palkinnot. Oli pettymys, joka lähti myyntiin saman tien. Vähän kiinnostaisi, mitä tuosta toisen katselun jälkeen ajattelisi, mutta enpä uskalla vannoa sitä koskaan tulevan.

Aikalailla samaa mieltä. Viimeks nähty leffassa, mutta ei se ollu niin kova kuin mitä ois voinu olettaa.

Mutta Tehtävä Alpeilla on megaässä! Kunnon kiskapokkarimeininkiä.

[aTomiK]

Frank, rakastan sinua (Breezy, 1973)
http://www.imdb.com/title/tt0069822/

Noin viisikymppinen kiinteistövälittäjä Frank Harmon (William Holden) tapaa alle parikymppisen hippityttö Breezyn (Kay Lenz) ja ihastuu tähän pikkuhiljaa. Mies joutuu kamppailemaan suhteessa ulkoatulevien paineiden ja sisäisten tunteiden kanssa.

Eastwoodin kolmas ohjaus on ihan hyvä lolitamainen tarina. Kässärin värkkäsi Clintille jo aiemmin Play Misty for Me leffan kirjoittanut Jo Heims. Universal näki elokuvassa riskejä ja suostui tuottamaan sen tietyin ehdoin ja miljoonalla dollarilla.
Monissa arvosteluissa kritisoitu Holden tekee mielestäni ihan pätevää duunia eronneena, omaa elämäänsä hallitsevana erakkona. Näin Holdenin äskettäin myös Towerin Inferno filmissä ja miehessä on kyllä karismaa.
Kay Lenz oli tehnyt hyvin vähän näyttelyhommia ennen Breezyä, mutta Clint ihastui naikkoseen heti. Lenzin rooli on hyvin rohkea, hän riisuu ainakin viisi kertaa ja kyllähän tuollaista kroppaa kehtaa esitellä.
Breezy on hyvin naiivi elämänkatsomukseltaan, mutta niin pirteä, että tekee hyvää seurata hänen edesottamuksiaan. Roger C. Carmel pistää kehiin hauskan roolin Holdenin naimisissa olevana tenniskaverina, joka haaveilee uusista valloituksista, mutta ei uskalla tehdä asialle mitään.
Leffassa on muutamia mainioita kohtauksia ja nasevaa dialogia, mutta se on loppujen lopuksi aika sovinnainen. Mitään erityisen räväkkää tästä on turha etsiä.
Clint itse ei leffassa näyttele, mutta tekee pikku cameon nojaten laiturin aitaan. Breezy oli kassaluukuilla paha floppi ja vaikka Eastwood pitääkin elokuvaa ehkä parhaana ohjauksenaan, meni häneltä 22 vuotta ennenkuin hän uskalsi tehdä seuraavan romanttisen leffan.

[aTomiK]

Magnum .44 (Magnum Force, 1973)
http://www.imdb.com/title/tt0070355/

Breezyn jälkeen oli aika palata kunnon äijätoimintaan. Magnum Force perustuu pyssyfanina tunnetun John Miliuksen tarinaan ja asepornoa elokuvassa riittää. Ohjaajaksi valittiin Hirttäkää heidät filmin tehnyt Ted Post.
Leffan alussa Harry on lainassa seurantaosastolla rangaistuksena liiasta voiman käytöstä. Kohta kuitenkin selviää, että poliisien joukkoon on pesiytynyt oma kuolemanpartio, minkä otteet ovat vielä Callahaniakin rajumpia. Nehän pitää saada kuriin!

Magnum .44 alkaa hienolla tavalla, kun koko alkutekstien ajan pistoolia tanassa pitänyt Callahan kääntää hiljaa piipun kohti katsojaa sanoen, että tällä aseella voi ampua ihmisen pään irti - ja laukaisee
Dirty Harryn jatko-osan tappokohtaukset on melko brutaaleja, aseet tekee pahaa jälkeä ja kaikki luonnollisesti näytetään. Ampumaralla käydään ja loppupuolella elokuvaa nähdään vielä vuotuinen poliisien aiheeseen liittyvä kilpailu. Milius in action!
Callahanille on tässä elokuvassa laitettu musta partneri Early, jota esittää Felton Perry. Tämä tehtiin ns. anteeksipyyntönä Harryn nöyryytettyä mustaa pankkiryöstäjää ensimmäisessä leffassa.
Elokuvassa nähdään myös pari naishahmoa, joilla yritettiin saada teatteriin toisenkin sukupuolen edustajia. Orientaali misu Sunny (Adele Yoshioka) suorastaan pakottaa Clintin harrastamaan seksiä kanssaan. Suoraan sanottuna tällaiset naishommat ei oikeasti kuuluisi näihin filmeihin.
Lisää purnausta: leffan kuvaus on paljon mitäänsanomattomampaa Bruce Surteesin oltua muissa hommissa, Eastwood näyttää vetävän välillä automaattivaihteella ja kuin pisteenä iin päälle, Callahanin nimi on kirjoitettu lopputeksteissä väärin.
Oli kuitenkin mukava nähdä muutama tuttu aloitteleva näyttelijä hommissa sillä Robert Urich, Tim Matheson ja David Soul esiintyvät poliiseina. Vaikka Magnum Force ei mielestäni pärjää alkuperäiselle,
on se parhaimmillaan pirun viihdyttävä ja aikalaisyleisökin tykkäsi - leffa tuotti enemmän kuin originaali, mihin jatko-osat eivät normaalisti tuohon aikaan kyenneet.

[aTomiK]

Rajut kaverit (Thunderbolt and Lightfoot, 1974)
http://www.imdb.com/title/tt0072288/

Palataanpa myös Clintin leffoihin pikku tauon jälkeen. Rajut kaverit on mainio Michael Ciminon ohjaama road movie jonka keskiössä ovat kokenut pankkiryöstäjä Thunderbolt (Eastwood) ja nuori koheltaja Lightfoot (Jeff Bridges).
Nämä tapaavat sattumalta ja pitävät hetken hauskaa Montanan maisemissa kunnes päättävät tehdä vielä yhden pankkikeikan. Mukaan touhuun lähtevät Thunderboltin vanhat tutut Red (George Kennedy) ja Goody (Geoffrey Lewis).
Nelikko tekee loistavaa duunia ja Bridges palkittiin roolistaan myös Oscar ehdokkuudella ja ihan ansiosta. Ajattelin leffaa katsellessa, että hymyileekö se Clint tosiaan noille Bridgesin jutuille, ei perhana sehän jopa nauraa!
Bill McKinney tekee maukkaan roolin hulluna kaahaajana jolla on auton takakontti täynnä kaneja. Naisiakin elokuvassa riittää ja muutama tissiparikin vilahtaa meidän niitä janoavien iloksi.

Autofriikeille tarjolla on jos minkä näköistä menopeliä Pontiac Firebird Trans Amista Cadillac Fleetwood Eldoradoon. Noita voi käydä ihailemassa tarkemmin vaikka IMCDb:stä.
Pankkiryöstön yhteydessä Bridges pukeutuu naiseksi ja näyttää ihan Kurt Russellilta meikeissä Tango & Cash elokuvassa. Hauska oli myös kohtaus jossa Kennedy lausuu pikkulapselle "Go fuck a duck!" 70-luvulla oli pokkaa!
Filmin alussa meno on hyvinkin leppoisaa, mutta loppua kohden vakavoidutaan eikä ihmishenkien menetyksiltäkään vältytä. Leffa menestyi ihan hyvin, mutta silti Clint suuttui United Artistsin huonolle promootiotyölle eikä enää koskaan tehnyt töitä heidän kanssaan.
Cimino kiitti myöhemmin Eastwoodia ja sanoi, että ilman tätä hänestä ei olisi koskaan tullut elokuvaohjaajaa.

Jengi suunnittelemassa ryöstöä oluttuopposten äärellä

[aTomiK]

Tehtävä Alpeilla (The Eiger Sanction, 1975)
http://www.imdb.com/title/tt0072926/

No eipä ihme etten tästä mitään muistanut, kun en ollut ikinä leffaa nähnytkään
Onhan leffan tarina ja juoni melkoista tolloilua, mutta sen verran löytyy hyviä kohtauksia ja jänniä henkilöitä, että tuon verran näkee tähtiä.
Elokuva alkaa ankeilla (ilmeisesti jonkun Itävallan kylän) katukuvilla mutta kohta päästään asiaan, kun Clint nähdään luennoimassa nuorisolle ja tottakai kaikki eturivin nätiti tytöt fantasioi hänestä
Heti perään kuullaan tiukkaa shittiä, kun vanha tuttu Pope tulee härnäämään ja värväämään Clintiä takaisin hommiin. Salanimellä Dragon operoiva isopomokin on melkoinen hahmo.
Invictuksenkin mainitsemat Vonetta McGee ja Brenda Venus on ihania naisia ja Vonettan kanssa syntyy laadukasta keskustelua. Brendahan ei puhu leffassa sanaakaan.

Eastwood ystävystyi George Kennedyn kanssa edellisessä elokuvassa ja otti tämän myös mukaan Malpaso yhtiöön. Mieshän pyydettiin sitten mukaan tähänkin filmiin ja hyvässä vireessä heppu onkin.
Jack Cassidy esittää homostelevan palkkatappajaroolinsa todella hyvin ja hänen Faggot-nimisestä koirastaankin saadaan hupia. Kennedyn omistamalla residenssillä nähdään maukkaita bikinityttöjä joista tulee aina plussaa.
Yllättävän loppuvaiheeseen jää itse Eigerin kiipeily mutta ihan kivoja maisemia saadaan ihailla jo sitäkin ennen. Lopun yllärin haistoikin jo kaukaa. Mukava leffa jossa on monenlaista kivaa eli tulee varmaan katsottua toisenkin kerran vaikkapa sitten paikkoin ilmestyvältä sinisäteeltä.

Eastwood ja Kennedy kaljalla Arizonassa

[Invictus]

American Sniper: ei voi muuta kuin respektiä antaa, kun Clint ohjaa noin 84-vuotiaana taloudellisesti menestyneimmän elokuvansa ja samalla viime vuoden puolella ilmestyneistä kaikista tuottavimman, taakse jäi supersankarit ja Hunger Gamesin kolmas osa. Melkoinen saavutus. Eikä tämä laadullisestikaan huono ole mutta en silti jaksanut itse ihan täysillä innostua. Uusintakatselu varmasti joskus tulee mutta en usko muuttavan mielipidettä, ainakaan radikaalisti. AS kyllä kieppuu siellä neljän tähden hujakoilla mutta itse päädyn tällä hetkellä kuitenkin kolmeen ja puoleen. En tiedä onko lievä kyllääntyminen sotaelokuviin vai mikä mutta ei tämä ihan jaksanut täysillä iskeä. Vai oliko syynä se, että AS on kuitenkin hyvin perinteinen, ammattitaitoisesti, eastwoodimaisesti ja hiukan kliinisesti tehty. Sen verran puleerattu, että vaikka aihe on rankka ja tosi, niin ihmisten kohtalot eivät elokuvan muodossa vain jaksa oikein sykähdyttää. Vaikka Bradley Cooper vetää hyvin roolinsa ja Sienna Miller on pätevä kärsivänä vaimona. Ei tässä suuremmin mitään vikaa ole mutta ei oikein mitään särmääkään. Taistelukohtaukset on kieltämättä tehokkaasti kuvattu, tarkka-ampujien toiminta intensiivistä eikä sotaa kaunistella, kotona on lomilla rankkaa jne. Kaikki kunnossa ulkoisesti ja kaksi tuntia menee mukavasti mutta siinä missä The Hurt Locker meni tehokkaamin ihon alle, niin AS jää kuitenkin pinnalliseksi.

Lisäksi Eastwood olisi voinut lopettaa siihen, kun päähenkilö Chris Kyle lähtee

Spoiler: show

sille kohtalokkaalle ampumarata-reissulle

mutta sitten piti näyttää tietysti vielä kuvaa Kylen oikeista hautajaisista. Ei tämä elokuva nyt muuten häirinnyt missään patrioottisuudessaan, vaikka jotkut ovat siitä valittaneet mutta tuon lopun olisi silti voinut jättää pois, niin lopetus olisi ollut tehokkaampi. Laitoin tuossa nyt spoilerit varmuuden vuoksi, jos joku nyt todella on tietämätön tapauksesta.

Noh, kelpo Eastwoodin ohjaustyö joka tapauksessa ja iskevistä sotimiskohtauksista tykkäävien kannattaa ainakin katsastaa.

http://akas.imdb.com/title/tt2179136/reference