Luonnon armoilla ja eräelämää

Keskustelua elokuvista ja niihin liittyvistä ilmiöistä.
User avatar
Exterminator
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Posts: 9536
Joined: Fri Aug 08 2008 9:17

Re: Luonnon armoilla ja eräelämää

Post by Exterminator »

OK, että noin hyvä tuo Hell or High Water. Luotetaan teihin ja laitetaan muistiin, että hankittava tai vähintään nähtävä jotain kautta. Thanks :up:
-You have a huge fucking dick!
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5777
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Luonnon armoilla ja eräelämää

Post by Tina DeMona »

Sitten taas osaston "mistäköhän minulle lie on tällainenkin levy siunaantunut" esimerkkitapaus The Old Man Who Reads Love Stories (2001).
https://www.imdb.com/title/tt0223832/reference

Jo kategoriavalinnasta huonammee että ei ole ihan meikäläiselle tyypillisimpiä juttuja tämä, mutta tykkäsin sitten kumminkin ihan kohtuullisesti. Todella verkkaiseen tahtiin ja päähenkilönsä oman Pienois- Apocalypse Now'n kautta rakentuva jaguaarijahti ynnä retki viidakon pimeään sydämeen tässä kyseessä.

Richard Dreyfuss on vanha, juuri ja juuri lukutaitoinen patukka joka elelee yksinään pikkuisessa kyläpahasessa keskellä pahinta mahdollista Etelä-Amerikan pöpelikköä. Nuorempana hän sai oppia intiaaneilta mutta nyt ei juuri ole elämällä sen kummempaa suuntaa; vaimokin kun on kuollut malariaan jo aikoja sitten. Hänen ajanvietteensä ovatkin kylän portolta lainatut, äitelät rakkauskertomukset joita hän sitten itsekseen mutisten lueskelee lause, pari kerrallaan yrittäen seuraavat pari viikkoa mietiskellä mitä kyseiset sananparret mahtoivat ehkä tarkoittaa. Salametsästäjälle pentunsa menettänyt jaguaariemo alkaa kuitenkin tuottamaan ruumiita läheisen natiivipopulaation keskuudessa joten limainen pormestari pakkovärvää kokeneen viidakkoveteraanin mukaansa kattijahtiin.

Ihan täysin Dreyfussin elokuva tämä on, koko ajan ollaan hahmon perspektiivissä ja tuttuun tyyliin miehen on ensin voitettava itsensä jos aikoo voittaa saaliinsa lopussa. Kohtuu simppeliä stooria värittävät lisäksi miehen mietelmät sekä hitaasti takaumien kautta valottuva taustatarina. Verkkaudestaan ja kaikenlaisesta action-jännäilystä kavahtamisestaan huolimatta tuotoksessa on ihan omanlaistaan, kummaa tunnelmaa sekä ajoittain varsin kivan raadollista suhtautumista asioihin.

Hieman yllättäen hammaslääkärikammoisille ei tuotosta voi suositella; elokuvan kylään aina tietyin väliajoin purjehtivaa ja rommin voimalla itseään eikä potilastaan lääkitsevää dentaalitohtoria esittää Hugo Weaving. Leffan ehkä kahjoimmassa kohtauksessa lauma intiaaneja on lyönyt vetoa siitä pystytäänkö yhdeltä heistä tempomaan jokainen hammas suusta irti ilman että tyyppi älähtää kivusta. Kyseinen kohtaus ei sinällään liity mihinkään sen kummemmin mutta valottaa kummallisen tapahtumapaikan luonnetta varsin tehokkaasti.

Suurin osa elokuvaa ollaan toki sillä jaguaarijahdilla ja siinäkin on monta ihan vänkää tilannetta saatu aikaiseksi.

Ihan kohtuullisen OK leffa. Pysyi kasassa varsin hyvin ja vaikkei nyt sen suurempia yllätyksiä tarjoilekaan mitä tarinakaareen tulee pysyy kiinnostavana yllättävän toimivasti. Ja minähän en yleensä ole tällaisten leffojen suurystävä joten ehkä jollekin pusikkoluontoisemmalle toimisi jopa vielä paremminkin.
--- Amal shufar, at rrug ---
Post Reply