Steven Seagal

[Exterminator]

Ja vielä se yhteenveto. Aika monta muutosta listaan tulikin, tässä päivitetty versio:

PARHAAT
Marked For Death
Out For Justice
Urban Justice
On Deadly Ground
Hard To Kill ^

HYVÄT
Under Siege
Under Siege II
Glimmer Man ^
Belly Of The Beast ^
Exit Wounds ^
Half Past Dead ^^
Fire Down Below ^^

OK
Born To Raise Hell
Driven To Kill
Nico
Pistol Whipped
Into The Sun
Shadow Man
The Keeper

MENETTELEE
Black Dawn
The Patriot
Lawman (tv-sarja)
Ticker

HUONOT
The Foreigner

"Ylennykset" on merkitty "^". Suurimmat (tupla)nousijat olivat Fire Down Below sekä Half Past Dead, ja vain yksi pudotus mahtui joukkoon, kun Pistol Whipped olikin heikompi kuin muistin.

[Ernest Stickley]

tuo Foreigner on ollut mietinnässä katsoa näistä uusista uudestaan, se oli jo niin huono, että jollain tapaa jäi mieleen.
Siinä on monenlaista äimisteltävää.

[JakeTheSnake]

Kuis helvetissä sä saat Urban Justicen noin ylös? Ohi esim. Under Siegen ja Nicon? Ei voi ymmärtää millään.
Ja The Patriot kuuluisi ok-osastolle

[Exterminator]

Kuis helvetissä sä saat Urban Justicen noin ylös? Ohi esim. Under Siegen ja Nicon? Ei voi ymmärtää millään.

Sinne se mielestäni kuuluu, perustelut löytyvät tästä ketjusta. Se vaan on niin tiukka! Ja Nicohan nyt ei ole lähimainkaan Seagalin parhaita...

Ja The Patriot kuuluisi ok-osastolle

No tähän voisin ehkä taipua...

[rautapuoli]

The Patriot on jotain niin tautisen järkyttävää paskaa, että pyörryin tuossa hetkeksi, kun huomasin, että se on Jaken mielestä ok ja Exterminator melkein taipui itsekin moiseen mielipiteeseen. Suorastansa loukkaava katselukokemus, vittu, kun vituttaa tuollaset leffat

[Mikko Lahtinen]

Belly of the Beast (2003)

Sitten Seagal-uusinnan pariin. Steven on jälleen kerran entinen erikoismies, joka kuitenkin on vain puolittain eläkkeellä. Mies saa uuden tehtävän, joka sattuu vaihteeksi olemaan henkilökohtainen. Hänen tyttärensä on joutunut Thaimaassa sieppauksen kohteeksi. Vaikuttaa siltä, että paikalliset islamistit ovat tehneet elämänsä suurimman virheen. Niinpä suunnaksi otetaan Thaimaa, joka on tullut aiempien operaatioiden kautta Stevenin hahmolle hyvinkin tutuksi.

Jos vertailee tätä muihin Seagalin samoihin aikoihin tehtailemiin tuotoksiin, niin kyllähän tämä nousee monellakin osa-alueella selvästi enemmistön yläpuolelle. Toiminta on varsin lennokastakin paikoitellen, eikä läpi elokuvan samanlaisina toistuvia räiskintöjä. Vaikka leikkaus onkin nopeaa, niin kuvaus on silti kohtalaisen selkeää, eikä ainakaan mitään pimeässä räpellettyä paskaa. Toisella puoliskolla alkaa valitettavasti mennä paikoitellen sotkuisemmaksi, mutta ei kuitenkaan päästä lähellekään monia katastrofeja, joita toimintaelokuviksikin kehdataan kutsua. Stuntmiehiä on ilmeisesti käytetty Seagalinkin kohdalla, mutta tästä huolimatta hänetkin on saatu vaihteeksi näyttämään hyvältä otteissaan. Meno on toiminnan osalta varsin reipasta läpi elokuvan.

Sitten on tietysti vielä se tahattoman koomisuuden tuoma nautinto. Jo heti alussa hymy levenee mukavasti, kun Seagal esittelee uskomattomia liukumiskykyjään lattialla. Eikä se siitä juuri hillitymmäksi muutu. Loppupuolen nuolen pilkkominen on varsin hupaisaa puuhaa. Kun mukaan heitetään vielä taikuutta ja muuta sälää, niin varsin hyvältä näyttää tässäkin suhteessa.

Itse listaisin tämän Seagalin 2000-luvun viihdyttävimmäksi teokseksi. Ei juuri turhia pysähdellä ja muutenkin venytyksiltä on vältytty. Ehkäpä Seagalin hahmolle olisi voitu lisätä vielä jotakin puuhelmi/hapsutakki-hörhöilyä viihdenautinnon maksimoimiseksi, mutta kelpaa tämä näinkin. Paljasta pintaakin päästään esittelemään ihan mukavasti. Lisäksi maisemat ovat miellyttäviä verrattuna joihinkin miehen halpatuotantojen puitteisiin. Ei tietenkään haasta Seagalin klassikkoja, mutta kuitenkin "uuden uran" osalta nähdyistä paras.

[Exterminator]

Itse listaisin tämän Seagalin 2000-luvun viihdyttävimmäksi teokseksi.

Melko samalla linjalla sikäli, että ei tuntuisi pahalta laittaa tätä kakkossijalle. Mutta kuten listauksestakin näkee, Urban Justice vie mielestäni selkeän voiton.

Olisi hauska lukea arvio siitäkin tai edes jotain kommenttia, että miksi se on vain menettelevä...

[Mikko Lahtinen]

Olisi hauska lukea arvio siitäkin tai edes jotain kommenttia, että miksi se on vain menettelevä...

Katselusta on jo aikaa reilusti, joten uusinta voisi olla paikallaan. Muistelisin kuitenkin, että asenne oli suunnilleen kunnossa, mutta toteutus sitten jättikin paljon toivottavaa, minkä takia ei onnistunut sen suuremmin innostamaan.

[Invictus]

A Dangerous Man
The Keeper

Nelonen esitti parin viikon välein pari Seagalin uudempaa leffaa ja yllättävän hyviksi osoittautuivat. Aika lailla samaan syssyyn leffat tehty samalla ohjaajalla. Itse nostan ihan näkemistäni 2000-luvun Seagaleista selkeästi kärkipäähän, tosin esim. juuri Belly of the Beast ja Urban Justice ovat näkemättä. Mutta verrattuna kamaliin Attack Forceen, The Foreigneriin jne. ollaan ihan eri tasolla. Tietysti on turha verratakaan 90-luvun huippuihin, niistä toki jäädään kauas.

Positiivista oli se, että Seagal oli jälleen oma armoton luita murskaava itsensä eikä antanut armoa kenellekään. Esim. The Keeperissä tavallisen baarirähinöitsijän SS pieksi henkihieveriin, vaikka tyyppi ei ollut edes ehtinyt sankariamme uhkailla! A Dangerous Manissa Seagal käytti jossain kohdissa taas ilmeisestikin sijaista mutta ainakin tärkeimmissä hakkaamisissa hoiti kyllä nähdäkseni hommat itse. Mutta esim. huvittavassa seksikohtauksessa takaa kuvattuna miehellä oli kyllä sijainen! Kyllähän näidenkin elokuvien toimintakohtauksissa harrastettiin tätä sekavaa kuvaustyyliä mutta ei pahimmalla mahdollisella tavalla. Suurimmaksi osaksi taisteluista ja ammuskeluista sai ihan hyvin selvää. Ja mukavaa tosiaan oli, että Seagal hoiti todella useasti näissä leffoissa taistelut vanhaan malliin luita katkoen ja murskaten ja muutenkin hyvinkin verisesti roistot pois päiviltä hoitaen. The Keeperissä mies näyttelikin ihan pirteästi, Dangerous Manissa oli paikoitellen huvittavia kohtauksia, joissa mies lausui surkeita repliikkejö tyhjyyteen tuijottaen. Silti jälkimmäisen rankkaan hivenen paremmaksi, koska toiminta oli ehkä jonkin verran kovempaa. Lisäksi pakko arvostaa, kun kummassakin leffassa kaksikymppiset vosut laitetaan kuolaamaan ylipainoisen sankarimme perään. Etenkin Dangerous Manissa hilpeyttä aiheutti kohtaus, jossa vankilaan syyttömänä tuomittu Seagal muistelee herkkää hetkeään vaimonsa kanssa: tilanne jossa vaimo strippaa Seagalin edessä ja antaa sylitanssia! Todella koskettavaa. Samoin samassa leffassa oletin, että tarinan nuori aasialaistyttö menee lopussa Seagalin nuoren kaverin kanssa yhteen mutta ei, kyllä Seagal on vei voiton. Melkoista namusetämeininkiä.

Eli kyllä nämä kaksi leffaa iskivät ihan hyvin. Toki jos näitä pisteyttää Seagal-klassikoihin verraten, olisi tähditys ehkä kahden ja puolen luokkaa mutta 2000-luvun filmografiassa ansaitsevat enempi.

[Starbuck]

The Keeper

Ensimmäistä kertaa näen leffalle annettavan puolikkaita tähtiä noin anteliaasti.

[Invictus]

The Keeper

Ensimmäistä kertaa näen leffalle annettavan puolikkaita tähtiä noin anteliaasti.

[Starbuck]

The Keeper

Ensimmäistä kertaa näen leffalle annettavan puolikkaita tähtiä noin anteliaasti.

No on syytäkin olla häpeissään.

[Invictus]

The Keeper

Ensimmäistä kertaa näen leffalle annettavan puolikkaita tähtiä noin anteliaasti.

No on syytäkin olla häpeissään.

Syytän väsymystä!!

[Starbuck]

The Keeper

Ensimmäistä kertaa näen leffalle annettavan puolikkaita tähtiä noin anteliaasti.

No on syytäkin olla häpeissään.

Syytän väsymystä!!

Siis humalaa/krapulaa?

[Mikko Lahtinen]

Olisi hauska lukea arvio siitäkin tai edes jotain kommenttia, että miksi se on vain menettelevä...

No niin, tuli sitten illan päätteeksi uusittua tämä elokuva, joten here you go buddy...

Eli siis Seagalin hahmon siveyspoliisissa toimiva poika ammutaan kadulle tämän aiheutettua turhan paljon ongelmia paikallisille jengeille. Niinpä isä muuttaa tilapäisesti tälle huonolle alueelle selvittelemään tapausta. Paikallisen poliisin innoton eteneminen ei ole isän mieleen. Hänen tavoitteenaan on yksinkertaisesti nirhata teosta vastaava henkilö. Toki matkalla kertyy vähän enemmänkin raatoja.

Alkupuolesta voisi sanoa, että vähän heikolta näyttää, kun ensimmäisen kolmanneksen aikana on vain pari kohtalaisen lyhyttä toimintakohtausta. Näissä kummassakaan ei ole mitään juhlimista. Taistelu pimeässä huoneistossa on lähinnä sotkuinen. Esimerkiksi vähän aikaa sitten katseltu Belly of the Beast omasi tässä mielessä paljon paremman tahdin alusta lähtien.

No, kyllä tässäkin meno vähän piristyy elokuvan edetessä, mutta laatu ei juurikaan parane, vaikka määrä kasvaakin. Katsojalle tarjoillaan takaa-ajoa, joka on parhaimmillaan varsin keskinkertaista katseltavaa. Paikallisen vasikan pelastaminen kovistelijoilta on kauniisti sanottuna räpellyspaskaa. Räiskintä Seagalin asunnossa ja sen ulkopuolella samaa keskinkertaista sotkua. Loppukahinatkaan eivät onnistu innostusta aiheuttamaan, vaan meno on valitettavasti flegmaattista ja ankeaa. Yhtään ei auta se, että pääpahikset edustavat lähinnä surkuhupaisuutta sekä yhdentekevyyttä.

Näiden katujen vajakkien gangsterointi --> huoh. Scarface-jutut --> tupla-huoh. Eddie Griffinin kovistelut --> tripla-huoh. Hyi helvetti, mitä vastenmielistä paskaa. Valitettavasti näistä ei saa irti edes mitään tahatonta huumoria. Danny Trejo taas menee ihan hukkaan tässä.

Oikeastaan tällaisen hapuilevan toteutuksen omaavassa tapauksessa ryppyotsaisuus kääntyy vähän elokuvaa vastaan. Perseilevämpi linja saattaisi olla viihdearvon kannalta huomattavasti parempi valinta. Ainakin se toimii tuossa Belly of the Beast -elokuvassa, jossa on lähdetty liikkeelle vähän enemmän out there -linjalla.

Uusinta ei ainakaan onnistunut nostamaan elokuvan pisteitä. Oikeastaan mielessä käy, että ehkäpä olisi ansaittua pudottaa elokuvan sijoitusta listalla. Pysyköön nyt kuitenkin paikallaan, kun tämä kuitenkin eroaa kohtalaisen selvästi niistä miehen surkeimmista räpellyksistä. Tämä ei sano paljoakaan Urban Justice -elokuvan hyvyydestä, vaan enemmän noiden muiden totaalisesta paskuudesta. Tällaisen kuvallisen ilmaisun katselu pikkuisen huuruisin silmin on vähemmän miellyttävää toimintaa. Jää kohtalaisen kauas miellyttävästä elokuvakokemuksesta, eikä ole tarvetta katsella lähivuosina uudelleen, jos yleensä koskaan. Aiemmin tuli kehuttua elokuvan reippaampaa asennetta, mutta ei se enää onnistunut innostamaan. Ei mitään jakoa Seagalin klassikkoja vastaan. Keskinkertaisuutta...