Steven Seagal

[Exterminator]

Syö Lahtinen pääs!!

No ei vaan, perustelut saatiin ja hyvä niin! Vaikka olenkin ihan eri mieltä UJ:n tasokkuudesta ja suosittelen kaikkia ainakin sen yhden kerran tsekkaamaan. Ja no rautapuoli ainakin taisi itseni lisäksi ihan diggailla UJ:ta, että en aivan yksin sentään mielipiteeni kanssa ole. Saa nähdä, muuttuuko se tämän ja Bellyn suhteen ensi kerralla mitenkään. Seagal tuskin kummankaan tasolle kuitenkaan enää pääsee tulevissa projekteissaan... mielelläni olisin tietysti väärässä.

Unohdinkin muuten tuosta listastani kokonaan Dangerous Manin. Sinne OK-kasaanhan se menee.

[Mikko Lahtinen]

Born to Raise Hell (2010)

Seagal esittää Itä-Euroopassa huumekauppaa vastaan taistelevan ryhmän jäsentä. Yksi jahdattavista syyllistyy huumekauppojensa lisäksi muihinkin vastenmielisiin rikoksiin tunkeutuen joukkionsa kanssa perheiden koteihin raiskaten ja tappaen. Sanomattakin selvää, että Seagal ei ole erityisen tyytyväinen tällaisesta käytöksestä.

Seagal on itse kynäilemäänsä tarinaan ottanut tiettyjä vaikutteita aiemmasta A Dangerous Man -elokuvastaan. Esimerkiksi kaveeraaminen ja jonkinlainen yhteisen kunnioituksen löytäminen vastapuolen edustajasta tuntuu kovin tutulta. Eipä tarina muutenkaan mikään omaperäisyyden huipentuma ole, mutta ei tätä sen takia viitsi lytätä. Siihen löytyy parempiakin syitä.

Jälleen tuli todettua, että tällaisen "tyylittelyn" seuraaminen pienoisessa humalassa on erittäin ikävää toimintaa. Meno siis on kovin sotkuista, eikä mitään erityisen reipasta, vaikka pari luuta murtuukin. Ensimmäinen puolikas on vielä toiminnan suhteen varsin köyhä määrällisestikin. Se sisältää ehkä kolme suhteellisen lyhyeksi jäävää toimintakohtausta. No, ei se määräkään tietysti ole kaikki kaikessa. Kuitenkaan yksikään elokuvan sisältämistä kohtauksista ei onnistu innostamaan. Sitä samaa geneeristä paskaa kaikki järjestään. Yksikään ei jää positiivisella tavalla mieleen. Ei tällaisista yksinkertaisesti taltioidu muistiin samanlaisia hienoja hetkiä, jotka muistaisi vuosienkin kuluttua, kuin vaikka Seagalin tietyistä varhaisemmista jutuista. Kun yleiseen mielikuvituksettomuuteen ja laiskaan menoon yhdistetään vielä aiemmin mainittu paska toteutus, niin eipä tarvitse paljoa kehua.

Kuitenkin elokuva sentään pikkuisen nousee sen surkeimman Seagalin tuottaman kuran yläpuolelle, mutta ei todellakaan paljoa. Mainittu A Dangerous Man on mielestäni tätä toimivampi tapaus, samoin tuo pikkuisen parjaamani Urban Justice on pykälää ylempänä. Oikeastaan kotimaisen julkaisun kansi kertoo hyvin, miten tähän kannattaisi suhtautua. Ankealta ja keskinkertaiselta näyttävä tusinatuote, joka ei eroa edukseen mitenkään. Sellaistahan tämä onkin. Parhaimmillaan keskinkertaisuutta, yleensä kuitenkin lähinnä tylsää ja innotonta surkeutta.

Taitaapa kulua jälleen hetki ja toinen ennen kuin Seagalin uusia tuotoksia päätyy hyllyyn...

[Invictus]

Flight of Fury - jep, kyllä FoF menee sinne Seagalin heikoimpien tuotosten joukkoon, vaikka ihan Attack Forcen ja The Foreignerin surkeuksiin ei yllä mutta ei kauaskaan jää. Voisihan tässä antaa naurettavuuspisteitä: alun vankilapako jäi mysteeriksi, sitten Seagal aiheuttaa viattoman kuoleman sotkeutuessaan kaupan ryöstöön. Okei, roistot saa selkäänsä mutta kauppias saa luodista, kun Seagalin rymistelee sekaan. Ja sitten poliisit ihastelee videotallenteesta että "vau, on se kova jätkä, ei mikään tavallinen kaveri", vaikka selkeästi Seagal vain töpeksi koko tilanteen. Sitten selviää, että läski-Seagal on huippupilotti ja ainoa joka pystyy hakemaan varastetun lentokoneen jostain Afganistanista vai mistä se oli. Tästä oikeastaan alkaakin se tylsin osuus, kun lennetään valtameren yli ja vihollisalueelle, jossa ei oikein tapahdu mitään, paitsi kaikki tuntuu itäeurooppalaiselta. Seagalin sidekickina on "nuori" lentäjälupaus, joka näyttää nelikymppiseltä (mitä näyttelijä suurin piirtein olikin). Täysin irrallinen lesbokohtaus naurattaa ja Seagal kurkkii oven takaa. Kaiken lisäksi leffan idea oli suoraan varastettu jostain muutaman vuoden takaisesta Dudikoff-leffasta (mikä ei varmaan hyvä ole sekään) mutta krediittejä eivät alkuperäiset käsikirjoittajat saaneet, vaan Seagalin tiliin meni tämä huippukäsis. Ja kohtauksiakin oli taidettu ottaa tuosta toisesta filmistä suoraan tähän kuonaan. Lopussa on vielä tylsää lentosotaa ja jostain syystä Seagalin hahmon ei tarvitse pitää sitä lentäjän maskia naamallaan, vaan se roikkuu siinä sivussa... Ilmeisesti halutaan osoittaa, että kyllä se on Steven joka konetta ohjaa.

[Exterminator]

^

Ainakin näistä "Fatass" Seagalin aterioidensa välissä kuvaamista pätkistä irtoaa hupaisia arvioita, jos ei muuta... tiedä sitten, irtoaisiko tuosta viihdettä ihan nähtynäkin.

En nyt ainakaan kiirettä pidä katsomisessa, mutta jos tv:stä vaikka sattuisi tulemaan.

[Invictus]

En nyt ainakaan kiirettä pidä katsomisessa, mutta jos tv:stä vaikka sattuisi tulemaan.

Tuli parisen viikkoa sitten!

Kannattaisi pysyä vaan kotimaan kamaralla!!!

No, varmaan toi uusitaan jossain Nelosen viikonloppuöissä!

[Invictus]

Neloselta tuli myös Urban Justice, joka on aiheuttanut aika lailla erilaisia arvioita Lahtiselta ja Exältä. No, helppo on olla enempi Ex:n kannalla, vaikka kaukana tässä ollaan jostain neljästä ja puolesta (!) tähdestä mutta ei tää nyt niin huonokaan ollut kuin Lahtinen väittää. Siis, olihan tämä varsin hyvä, kun ottaa vertailukohteiksi vaikka tuon Flight of Furyn. Okei, olihan tää halvan ja tunkkaisen oloinen mutta Stevenin asenne tosiaan oli paikallaan ja väkivalta oli melko kovaotteista ja veristä, luita murskattiin lähes vanhaan malliin. Ei mulla ainakaan ollut mitään vaikeuksia saada toimintakohtauksista selvää eikä tullut mieleen että onpa räpellystä. Mielestäni matsit olivat ihan ok-tasoa. Toki sitä ajatteli, että mitäs jos tähän olisi vähän panostettu rahaa yms., niin olisi saatu paremmalta näyttävää toimintaa mutta näillä nyt mentiin. Tarinassa toki oli taas kaikenlaisia aukkoja ja idioottimaisuuksia mutta ei sillä tavalla rasittavasti kuin FoF:ssa esimerkiksi. Sopiihan sitä toki esim. miettiä kuinka Steven muistelee lämmöllä poikaansa ja läheistä suhdetta häneen, vaikka ei ollut tavannut edes pojan vaimoa eikä osallistunut kunnolla hautajaisiinkaan. Siihenkään ei annettu mitään selitystä, miksi Steven päätti seurata poikansa hautajaisia sivusta, kun ex-vaimoon näytti kuitenkin olevan välit eikä mies ollut etsintäkuulutettukaan.

Lahtinen ei tykännyt neekeriroistoista mutta juuri pääpahista esittävä Eddie Griffin veti roolinsa niin antaumuksella överiksi, että pakko arvostaa. Lisäksi oli hiukan vaikea tajuta että Steven jätti lopussa Griffinin hahmon henkiin, koska halusi vain poikansa tappajan. Vaikka oli kuitenkin koko ajan tappanut ihan syyttömiäkin tyyppejä tähän tapaukseen.

Mutta positiivinen ylläri kuitenkin.

Ehkä puolikas kolmeen tähteen on liikaa mutta menköön nyt, kun olihan tässä sen verran eroa tuohon Flight of Furyyn.

[Exterminator]

Mutta positiivinen ylläri kuitenkin.

Et ollut nähnyt aiemmin? No, oli jo aikakin. Joo no näköjään 4½ olin tuolle antanut. Onhan se reippaasti ja ehkä yläkanttiinkin jonkin verran, mutta silloin se tuntui oikealta. Varmaankin turha odottaa enää mitään tuolle tasolle pääsevää elokuvaa hoikkapoika-Steveniltä, harmi kyllä.

Enkä enää aio tehdä lomamatkoja, niin ei tarvitse itkeä tuollaisten klassikoiden kuin Flight Of Fury missaamista

[Invictus]

Submerged: tämä tuli parisen viikkoa sitten katseltua eikä tästäkään juuri mitään positiivista sanottavaa löydy. Hitusen verran parempi kuin esim. Flight of Fury sisältäen jonkin verran viihdyttäviä elementtejä. Samaa halvan näköistä touhua kuten aina ja ainoa lupaavalta vaikuttava lähikontaktimatsikin lopetetaan lyhyeen. Positiivista oli se, että odotuksista poiketen leffassa ei juuri hengailtu sukellusveneessä, ainoastaan lyhyt pätkä jossain keskivaiheilla. Vinnie Jones toi hiukan lisäarvoa, naiskauneuden puolelta mm. Alison King on kiva mutta ei siitä mitään erikoista juuri saatu irti. Tämä Seagalin erikoisjoukko tuntui koostuvan aika idiooteista ja sopii miettiä miksi se olisi ollut ainut porukka joka tehtävän pystyy suorittamaan. Aivopesuidea toi hiukan lisää viihdyttävää naurettavuutta ja Seagalin räjähtävä potku lopussa joka lennättää pahiksen useita metrejä ilmassa mm. lasin läpi on mainitsemisen arvoinen. Ja se, että moni IMDB:ssa on suuttunut siitä, että Uruguay kuvataan jonain epävakaana terroristivaltiona.

[Starbuck]

Black Dawn
Syväanalyysi siellä missä pitääkin, eli Viimeksi katsomasi elokuvat-ketjussa.

[Invictus]

Black Dawn
Syväanalyysi siellä missä pitääkin, eli Viimeksi katsomasi elokuvat-ketjussa.

Syväanalyysi kuuluu tähän ketjuun.

[Singapore Sling]

Mä oon jotenki alkanu diggaileen näitä uudempia paska-seagaleita! Submerged oli varsinkin aika viihdyttävä tapaus! Tulee näitä aina osteltua ku parin euron hintaluokassa tulee vastaan, tälläki hetkellä hyllysssä kuitenkin ainaki 4 kattomatta (Born to Raise of Hell vai mikä nyt olikaan, joku vankilaleffa ja pari muuta).

[Mikko Lahtinen]

Seagal esittää suuren öljy-yhtiön palkkalistoilla hääräilevää katastrofiratkaisijaa, joka rientää paikalle liekkien uhkaavasti kuumennellessa. Yhtiön pomolla (Michael Caine) pitää pikkuisen kiirettä, että lippulaiva saataisiin ajoissa toimintaan. Niinpä pitää käyttää laadultaan kyseenalaisia osia. Forrest pääseekin kärryille näistä metkuista, mikä tarkoittaa samalla sitä, että hänestä pitää hankkiutua eroon. Melkeinpä onnistuu, mutta ei aivan. Fyysisen kuntoutumisen ja mieltä valaisevan unimatkan kautta entiselle pomolle sotaa julistamaan ja Alaskan luontoa öljykatastrofilta pelastamaan.

On Deadly Ground on omalla kohdalla sellainen tapaus, että on tullut katseltua varmaan noin kymmenen kertaa ja edelleen se viihdyttää. Toiminta on kovaotteista ja kohtalaisen selkeää, kuten muissakin Seagalin paremman kauden tuotoksissa. Omissa silmissä On Deadly Ground ponnahtaa monen ohi sisältämänsä ympäristösanoman puolesta, olkoonkin vähän pöllöä menoa monesti. Suuremman luokan ekoterrorismin harrastelu toimintaelokuvasankarin taholta on ainakin kohtalaisen omaperäistä puuhastelua ja huvittaa katsomossa. Tämän tueksi toki useampikin kourallinen kaunista maisemakuvaa. Edelleen nostanen tämän seikkailun omalla listalla Seagalin parhaaksi saavutukseksi. Perustelenpa pikkuisen tarkemmin tuolla:

On Deadly Ground (Vaarallisella alueella)

[Exterminator]

^ Hyvä, tämä ansaitsikin noin pitkän arvion ja on omallakin listalla niitä parhaita seagaleita. Tai siis viihdyttävimpiä ainakin. Siinä oli aika hyvin ruodittu elokuvan ansiot... sekä ne tarkoitukselliset että tahattomat, jälkimmäisiä totisesti riittää Kaiken huippua kesken lopun sabotaasin ei taidettukaan mainita, kun Seagal ei suostu päästämään vapaaehtoisesti pakenevia työmiehiä mihinkään, vaan polttaa molemmat elävältä ampumalla tarkasti johonkin öljylätäkköön tai mikä lie ollut Luonnon puolesta

Olen vahtinut sen Seagal-reiskaboksin hintaa, joka sisältää tämän, mutta ei ainakaan Anttilasta vielä ole tarpeeksi halvalla irronnut.

Kommenttiraita olisi kyllä ehdoton idea. Olisi hauska kuulla, mitä Steven nykyään ajattelee tästä ohjauksestaan.

[Mikko Lahtinen]

^ Hyvä, tämä ansaitsikin noin pitkän arvion ja on omallakin listalla niitä parhaita seagaleita.

Pitkähköksi pääsi kieltämättä lipsahtamaan naputtelut, mutta hyvä, jos kelpaa.

Kaiken huippua kesken lopun sabotaasin ei taidettukaan mainita, kun Seagal ei suostu päästämään vapaaehtoisesti pakenevia työmiehiä mihinkään, vaan polttaa molemmat elävältä ampumalla tarkasti johonkin öljylätäkköön tai mikä lie ollut Luonnon puolesta

Luontoa pilaavia sydämettömiä öljypiruja kuitenkin, joten sopii käristää hengiltä oman liemensä avittamana...

[Mikko Lahtinen]

Lueskelin pitkästä aikaa Linkolaa ja siinä jälkitunnelmissa heräili ajatus, että nyt Steven-setä kovin käsin luontoa suojelemaan, perkele! Seagal esittää ympäristöagenttia, joka lähtee pieneen kaivoskaupunkiin tutkimaan myrkyllisten kemikaalien kaatelua luontoon. Näistä nuuskimisista ei teoista vastuullinen liikemies (Kris Kristofferson) lainkaan innostu, joten paikalliset kovisteluporukat ja maksetut poliisivoimat käyvät asioiden tilasta ulkopuoliselle omalla tavallaan tiedottelemassa. Jack on kuitenkin sen verran tyly menijä, että kiukustuu entistä enemmän ja haluaa laittaa vastuulliset omia myrkkyjään maistelemaan.

Tuo viimeksi kommentoitu On Deadly Ground on tietenkin edelleen se Seagalin ehdoton sekä eeppinen ympäristösaarna. Lähellekään sen mahtavuutta Fire Down Below ei pääse. Asenne ei aivan yhtä tulinen ole ja luutkin huomattavasti vähemmän rasahtelevat. Tämä uudempi tapaus on huomattavasti draamavetoisempi ja kieltämättä paikoin pitkästyttäväkin. Toimintatuokiot ovat kautta elokuvan kovin lyhyitä, eivätkä erityisen muistettaviakaan. Lisäksi väkivallan suhteen ollaan pehmeämmällä linjalla kuin Stevenin aiemmissa. Jos osaa arvostaa ympäristölisää, niin eiköhän tämänkin parissa kohtalaisesti kuitenkin viihdy...

Elokuvasta, Seagalin vaiheista, tuottajakumppanin kanssa käydystä kärhämöinnistä ja muustakin lisää sekavaa höpinää tuolla:

Fire Down Below (Tappava salaisuus)