Roskatoimintaelokuvat

[aTomiK]

Con Games (2001)
https://www.imdb.com/title/tt0291828/?ref_=nm_flmg_dr_5

Aaargh, mitä pökkelöintiä sitä taas tuli nähtyä. Asialla uudeksi toimintatähdeksi pyrkinyt Tommy Lee Thomas ja TLT on myös tuottanut sekä käsikirjoittanut tämän tekeleen yhdessä ohjaaja Jefferson Edward Donaldin kanssa.

Juoni on puhdasta hoopoilua eli alussa käväistään kaltereiden takana, kun Eric Robertsin esittämä eeevil vankilapomo Hopkins nähdään tekemässä pahojaan.
Sitten kuviin astuu tämä uusi supertähtemme John Woodrow joka pilkkoo kaikessa rauhassa puita, kun hänen kimppunsa isketään mutta se olikin vain paikallisen poliisin testi.
Paikkakunnan senaattori tahtoo nimittäin Johnin soluttautuvan Hopkinsin vankilaan tutkimaan asioita koska hänen raiskaaja lapsenlapsensa on tapettu siellä. Vankilassa olevan isän saisi vapaaksi jos tehtävään tarttuu.
Seuraa uskomaton määrä paskanjauhantaa, paskoja näyttelijäsuorituksia, paskoja tappeluja ja lopussa paetaan sekä ammuskellaan jossain kalifornian aavikoilla.

Se on jännää miten jotkut tyypit saavat pari kontaktia tuttuihin näyttelijöihin ja tekevät sitten elokuvan eli tässä mukana Robertsin lisäksi myös Karate Kidistä tuttu Martin Kove.
Ei näillä hepuilla ole minkäänlaista osaamista mutta niin se on vain leffa syntynyt. Kyllä piti moneen kertaan ajatella, että miksi minä tätä katson mutta niin se vain saatiin 87 minuuttinen filmi maaliin.
Ehkä se oli Jumalan tahto sillä TLT on syvästi uskonnollinen mies ja taisihan se päähahmon sisko leffassa selailla isän pyhää raamattua.

Roberts saa kyllä sikailla mielin määrin ja senhän mies osaa. Laulaa luikauttaapa mies vielä lopputekstien taustalla soivan biisinkin mutta en kyllä tuon perusteella levytysuraa hänelle tarjoaisi.
Thomas taas on sellainen köyhän miehen Jan-Michael Vincent joka tahtoisi olla yhtä cool kuin Clint Eastwood mutta omaa ehkä noin prosentin Clintin karismasta.

Leffan yksi sekopäisimmistä kohtauksista oli vankilassa tapahtuva sähköllä kiduttamispätkä joka on matkittu suoraan Tappava ase ykkösestä. Sitten kiduttaja Hopkins sanoo kyseisen leffan olevan oma suosikki johon Woodrow vastaa, että pitää enemmän Terminator kakkosesta

Ei tässä ollut järjen häivää mutta olipa taas niin puhdistava kokemus katsoa puhdasta roskaa, että nyt on valmis jälleen ihan mihin tahansa.

[aTomiK]

T-Force
PM-superlaatua Richard Pepinin ohjaksissa, jolla oli Merhiä enemmän kiinnostusta tarinankerrontaan ja etenkin skifiin. Lähitulevaisuudessa on kehitetty neljän kyborgin pelastus/tuhoyksikkö, joista kolme sitten päättää, että ihmisten laki on erheellinen ja heidän on paettava ja samalla tapettava kaikki vähänkin epäillyttävät. Robottirasisti Jack Scalia päätyy jäljelle jääneen kyborgin kanssa etsimään heitä.

Heti alusta lähtien järjetöntä rymistelyä. Itse Vernon Wells kaappaa loputtomien konniensa kanssa jonkin ison pytingin ja Die Hard-skenaario on valmis. Robootit ja Jack Scalia sitten kilpaa listivät pahiksia eikä tulevia pahisbotteja kiinnosta sivulliset uhritkaan. Tämä alkuactioni kestää melkein 20 minuuttia ollen vitun hyvää toimintaa yhtä soittoa. Tahti on hengästyttävä, mutta ei käy missään kohtaa tylsäksi. Tämän jälkeen tasaisin väliajoin nähdään niin lyhyitä väkivallan purskeita kuin pitempiäkin toimintakohtauksia. Villejä stuntteja, kummallisia ideoita, huumoria ja kaikkea kivaa.

Alussa Jack Scalia tosiaan inhoaa robottiasioita, mutta lopulta alkaa lämmetä uudelle kaverilleen kutsuen tämän luokseen autoa remppaamaan, kaljaa juomaan ja naisista avautumaan. Kaikin puolin hellyyttävää. Pahisborgien "draama"kohtauksissakaan ei tylsä tule. Yhdessä vaiheessa löytävät pornolehden ja kovin ihmettelevät siinä nähtävää parittelua. Koska yksi joukosta on tehty näyttämään naiselta niin pääborgi ja naikkonen päättävät yrittää paneksimista itsekin. Kohtaus on hersyvän kömpelö ja mukamas romanttinen, vaikka samalla jatkuvasti leikataan siihen kolmanteen robottiin, joka vertailee livevetoa lehden kuviin.

Jotenkin tuntuu todella väärältä laittaa näitä PM:n klassikoita tähän ketjuun, mutta lienee tämä niiden paikka kaikesta huolimatta. Jos haluat nähdä aidosti hyvin tehtyä toimintaa menevällä juonenkuljetuksella, kohtuullisen hyvillä hahmoilla ja kauttaaltaan viihdyttävällä otteella niin katso T-Force.

Nyt on T-Force katsottu ja oli kaikkien kehujen arvoinen, annan myös

Melskettä sekä pauketta riittää parinkin toimintaleffan edestä mutta tässä on mukana myös kivaa buddy cop läpänheittoa Scalian ja sen hyvän cybernautin kanssa sekä ihan viihdyttäviä rauhallisempiakin hetkiä.
Tarinaa on selvästi mietitty tavallista PM leffaa enemmän joten kannattaa katsoa vaikka noin yleensä olisikin yhtiön tuotoksille allerginen.
Parit tissitkin nähdään mutta harmittavasti baarissa tarjoilevaa cybernautti misua esittävä ultrakuuma Rochelle Swanson ei tällä kertaa riisu.

Terminator on elokuvan eräs suurimmista vaikutteista ja se T-Forcen isku poliisiasemalle kohtaus oli täysin puhdasta homagea ekalle terskalle.

Dvd:n suomennos oli kyllä erittäin häröä kamaa silloin, kun tekstiä oltiin viitsitty ruudulle laittaa. Eräässä kohtauksessa se hyvis cybernautti tervehtii erästä heppua sanoen "How do you do?" ja tämä oli käännetty "Miten teette sen?" Näitä riitti ja niille oli mukava repeillä.

Helppo on tosiaan T-Forcea suositella toiminnannälkäisille ja Scaliaa oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Taidanpa katsoa lähiaikoina pari muutakin herran leffaa.

[Exterminator]

Scaliaa oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Taidanpa katsoa lähiaikoina pari muutakin herran leffaa.

Näistä lukisikin mielellään, varsinkin, jos lisääkin hyvää kamaa löytyy. Itsellehän ukko on tietysti tuttu vain tv:n puolelta Hollywood Beatistä ja Dallasista.

T-Force pitää laittaa muistiin ainakin potentiaalisiin hankittaviin, mitä en r½:n kirjoituksesta vielä tajunnut tehdä.

[aTomiK]

Joo, noista kahdesta tv-sarjasta minäkin hepun parhaiten muistan ja tietysti myös Fear Citystä.

[rautapuoli]

Ah, T-Forcen vois uusia. Jack Scalia esiintyi myös parissa muussa PM:n toimintaskifeilyissä ja taas Richard Pepinin ohjaksissa. The Silencers, jossa X-files-henkistä mib-toimintaa sekä boddy copeilua tällä kertaa hauskan alienin kanssa. Ja tietenkin Dark Breed, missä Jack Scalia jahtaa alienorganismin valloittamia astronautteja. Näissä nähtiin niin hurjia temppuja, että niitä piti sitten varastaa ison rahan Hollywood-leffoihin. Dark Breedin takaa-ajo-ideat lähti Tappava ase neloseen ja Silencersin auto-helikopteriin-gagi Die Hard neloseen. Mutta siinä missä MacLane vain runttaa tyhjän auton loikkaamaan kopteriin niin Scalia miehekkäästi ajaa itse autonsa mokoman lentohärvelin lävitse samalla huutaen kuin luolamies. Aivan hulppeaa, että kun yleensä pienemmät varastaa isommiltaan niin PM:n tapauksessa kävikin välillä toisinpäin. Ja miten ihmeessä en ole muistanut näitä arvostella tänne, vaikka parin viime vuoden ajalta nää katselut on. Ainakaan haulla ei löytyny. Häpeän! Scalian muistan myös JP Simonin mahtavasta Abyss-ripoffista The Rift, jossa kunnolla hirviöitä, sukellusvenepienoismallitoimintaa, R. Lee Ermey ja gorea. Maanmainio pieni helmi.

Recoil
PM:ää tämäkin, mutta ei Merhin tai Pepinin ohjaistamaa vaan jonkun stuntukon, joka on myös tehnyt lastenelokuva Little Bigfootin. Mutta suurmestareilta on kyllä opit selvästi saatu nimittäin räävitöntä toimintaa piisaa taas useamman elokuvan edestä ja pääosassa on Gary Daniels. Mies josta olisi pitänyt tulla isompi tähti. Daniels ja muutama muu pollari pistävät kylmäksi nuorehkon pankkiryövärin, joka tietenkin oli mafioson poika. Sitten lähtee kostoiskut liikkeelle puolin ja toisin.

Alun pankkiryöväröinti on mukavan ronskia menoa, mutta ammuskelu vähemmän jännittävää. Ihan kuin ohjaajalla olisi hankaluuksia pitää monen liikkuvan osan palettia kasassa. Kohtaus kuitenkin jatkuu takaa-ajona ja muuttuu heti huisimmaksi. Voi jestas miten hulppeaa menoa usean minuutin edestä. Touhu menee niin överipöljäksi ollen samalla huippusiistiä niin alkoi aivan ääneen naurattaa poliisiautojen hyppiessä lavojen päältä toistakymmentä kertaa.

Takaa-ajoja ja muuta autoactionia sitten riittääkin pitkin leffaa ja niissä ollaan parhaimmillaan. Autot lentävät jatkuvasti kameraa kohti tai aavistuksen sen ohi. Daniels pääsee loppupuolella myös potkiskelemaan kuten kuuluu. Loppuhippa on taas PM:n tyyliin sitä laimeinta osastoa toiminnan osalta. Jostain syystä niiden oli aina käytettävä kaikki paukut ennen finaalia. Daniels vetää roolinsa etenkin alkupuolella nolosti yli, mutta saa onneksi jotain järkevähköä melankoliaa irti itsestään lopussa. Bonarina nähdään maailman vinoin hautausmaa, joka koostuu tietenkin vain kolmesta styroksikivestä. Johonkin mäkeen puistossa piti nekin sitten lyödä pystyyn. Ei sitten näemmä oikeasti päästy aikataulussa kuvaamaan tasaisemmalle maastolle. No mitäs pienistä.

Kattelin primevideosta, josta näitä PM:iä kivasti löytyy. Tätä muistan pyöritelleeni monia kertoja bensiksillä ja tokmanneilla silloin vuosia sitten, kun näitä oli kyseiset paikat pullollaan neljän euron hintaan. Jäi ostamatta ja kyllä nyt kaduttaa. Kirppareilta ja divareista näitä yrittäny nyt sitten viime ajat metsästää. Huudossa yleensä osaavat pitää nää hyvissä hinnoissa.

[rautapuoli]

Low Blow 4/5
https://www.imdb.com/title/tt0091442/?ref_=nv_sr_srsg_0

Leo Fongin kirjoittama ja tähdittämä käppätoiminnan merkkiteos, jossa hän on dekkari etsimässä kulttilaisuuteen kadonnutta muijaa. Kultin pomona mumisee sangen känninen Cameron Mitchell, joka jokaisessa kohtauksessaan on sammumaisillaan. Taitojensa perusteella Leo Fongilla lienee puolikas keltainen vyö jostain mistä lie, mutta on kyllä pakko ihailla sitä, että hän reilusti keski-ikäisenä päätti sitten ruveta toimintatähdeksi. Eikä todellakaan edes yritä näyttää uskottavalta actionukolta. Hiukset mallia pottakypärä kaljuläiskineen ja päällä on harmaa pappatakki.

Leffa on heti ensisekunneista lähtien mukaansa tempaavaa köpöstelyä, jossa tykitetään toinen toistaan huonompia toimintakohtauksia hyvällä tahdilla. Pöljää dialogia, päättömiä ratkaisuja ja surkeaa dekkarointia piisaa. Leo Fong myös panee sihteeriään ja hänellä on paska auto, joka ei tykkää käynnistyä. Mutta rengasavaimella, kun kopauttaa ilmansuodatinta kevyesti niin johan saattaa taas lähteä. Elokuvassa on myös hieno hetki hurjan toimintakohtauksen keskellä, kun Leo potkaisee äijän seinän läpi heiniin ja konna saa tuta suloisuushyökkäyksen, kun piskuiset koiranpennut ilmestyvät tyhjästä telmimään tämän naaman luo. Sääliksi vähän meinasi käydä kultin kakkospomoa, joka on nuori muija ja kovasti yrittää näytellä siinä millään muotoa onnistumatta ja joutuu myös vähän pussailemaan Cameron Mitchellin kanssa. Tai onhan se voinut olla suuri kunnia, mene ja tiedä!

Aivan helvetin kova leffa. Nyt vaan lisää Leo Fongia koneeseen!

Abraxas, Guardian of the Universe 4/5
https://www.imdb.com/title/tt0101264/?ref_=nv_sr_srsg_1

Tää olis voinu mennä sinne budjettiskifin ketjuunkin, mutta mennään nyt tässä samoilla kirjoitusvauhdeilla. On tää kuitenkin myös tieteisfiktion lisäksi roskatoimintaa. Ja onpa muuten kusista ja halpaa sellaista. Ja niin viehättävää!

Jesse Ventura on Abraxas, joka jahtaa Sven-Ole Thorsenin pahisäijää Secundusta, joka on avaruuspoliisi finder kuten Jessekin. Secundus haluaa saattaa raskaaksi ihmisnaisen, jotta tämä synnyttäisi jonkin sorttisen avaruusantikristuksen, koska joku anti-life equation. Sittenpä juoksennellaan pitkin kanadalaisia risukkoja. Ja selitetään aina jotain niin Venturan loputtoman kertojasössötyksen kuin taukoamattoman vuoropuhelun voimin. Ja juoksennellaan risukossa. Ja selitetään. Aivan koko ajan jompaa kumpaa ja oikeastaan molempia tapahtuu yleensä samaan aikaan.

Aloitus herättää tuolla mussutuksen, tiukkojen naamalähäreiden, paskan valaisun ja risukkosäntäilyn sekamelskalla erittäin pahoja viboja. Mutta leffa muuttuu koko ajan vaan kiintoisammaksi ja päättömämmäksi. Kusinen pyrotekniikka pienine bensapommeineen ja räiskyvine kipinöineen on kovinta tuotantoarvoa mitä Abraxas tarjoilee. Sekä se, kun ohjaaja päätti tuhlata helvetin kallista high speed-kuvausta kohtaan, jossa Secundus tiputtelee pepsipulloja maahan ihan muuten vaan.

Sven-Olen riehuminen ja tönkkö terminaattori-imitointi on aivan mahtavaa. Ja Jesse Venturan ei kyllä pidä tehdä tämmöisiä vakavia ja itsehillintää vaativia rooleja. Jätkähän on päälaelta ihan kalju, mutta jostain syystä hän tai joku muu ajatteli, että olisi coolia, kun sillä olisi ohuen ohut rotanhäntäponnari. Naispääosa ei ole kovin kummoinen, mutta muihin verrattuna ihan oikea näyttelijä. Hänen silloinen aviomies James Belushi kävi tekemässä yhden kohtauksen roolin vaimolleen palveluksena. Tuli kyllä aika puskista moinen. Ollut rankka pudotus hänelläkin aikanaan 80-luvun isoista leffoista tähän kurjuuteen, joka haiskahtaa kaikin puolin verovedätysprojektilta.

Suuri suositus kökkötieteistoiminnan, roskan ja etenkin Jesse Venturan ystäville. Tää oli lopulta aika mieletön kokemus. Onneksi en tästä ollut sen isompia kuullut niin pääsi kokemaan neitseellisenä ja yllättymään.

[aTomiK]

Hassun kuuloista kamaa, mulla pitäisi olla Low Blow kasettina jossain, liekö leikattu? Abraxas ihan uusi tuttavuus.

[Exterminator]

^^ Hyvät kirjoitukset pisti r½, nuo kyllä kiinnostaisi nähdä heti =} IMDb-pisteetkin suorastaan huimaavat päätä...

[Tina DeMona]

Tämä on nyt kyllä periaatteessa jo ihan liian "oikea" elokuva varsinaisesti sopiakseen tänne mutta pannaan kuitenkin kun ei kaikkea sinne Viimeiksi Katsottuihin Leffoihinkaan jaksa kylvää. Ihan niin paljoa omankäden oikeuttakaan ei harjoiteta että mukisematta kehtaisin Vigilantismi-ketjuun laittaa. Uusin siis Lamberto Bavan esimerkillisen Blastfighterin.
https://www.imdb.com/title/tt0088818/reference

Ai että, tämähän oli kovempi kuin muistinkaan. Yhdistelmäksi First Bloodia ja Deliverancea on tätä joskus kutsuttu ja ihan hyvä luonnehdintahan tuo on - kuitenkin myös mielestäni tarpeeksi omanlaisensa teos erottuakseen massasta vaikka vaikutteet ovatkin selvät.

Päähenkilönä siis vankilasta vapautunut ex-poliisi joka palaa kotikonnuilleen rauhallisen luonnon ääreen vain törmätäkseen välittömästi maailman kusipäisimpään seurueeseen helpon rahan toivossa miten sun sattuu riistaa metsästäviä kusipäitä. Yhden näistä veli on protagonistin vanha kaveri jota luonnollisesti esittää George Eastman, tällä kertaa nähtävästi ihan kivan kaverin roolissa. Vaan mitä käykään... Panokset tietysti kovenevat kun kaljan voimin riehuvat punalakit eivät jätä miespoloa rauhaan ja tämän hänelle itselleen tuntematon tytärkin saapuu pakkaa sekoittamaan.

Oli kyllä saatu aikaiseksi oikein mainion vittumaisia noista pahiksista. Homma eskaloituu juuri sillä tavalla hienosti että vaikka pahikset ylireagoivatkin ihan kaikkeen, silti kuitenkin mennään vähän kerrassaan pienestä kiusanteosta aina kunnon sotatoimiin loppupuolella. Elokuvan väkivallan vastainen sanoma ei ole tippaakaan saarnaava eikä typerä, eikä järkyttävää kyllä edes ristiriidassa sen väkivaltapohjaisten ratkaisumallien kanssa. Kyllä tätä on ihan oikeasti mietitty; on se nuorempi Bava ollut kova äijä.

Kuvaus toki toimii myöskin, päähenkilöä esittävä (ja mm. 2019: Dopo la Caduta di New Yorkista tuttu) Michael Sopkiw hoitaa hommansa kunnialla ja tämän ihmissuhteet niin alun Bambiin kuin myöhemmin tyttäreensä ovat varsin mukaansatempaavia. Harmillista että miehen elokuvaura jäi niin lyhyeksi, ja että kiekon bonuksena olleen tekstihaastattelun perusteella taitaa olla tosielämässä melko daiju jätkä. Haukkui kaikki omat leffansa ja sitten esitteli positiiviseksi vaihtoehdoksi jonkun Saving Private Ryanin (!) puffaillen vielä jotain aurinkoenergialuontaishoitoja siihen päälle. No, ruudun takana tyypillä on kuitenkin just hyvä meno joten eihän siinä. Jää feng shuin kutkuttelut toiseksi kun kokeellinen supertykki laulaa metsän siimeksessä.

Kyllä tässä oli vaan sitä jotakin. Pohjoismaalainen DVD oli myös varsin mukava laadultaan ja ainakin se italiankielinen versio (levy kun sisälsi näköjään myös englanninkielisen; sitä en tullut tarkistaneeksi) näytti ja kuulosti varsin kelvolliselta. Itsehän näin tämän ensi kerran joskus VHS-ajalla ja siitäkin on mukavat muistot. Kivaa saada tämäkin lopulta omaan kokoelmaan jonne se ehdottomasti kuuluu.

[aTomiK]

Blastfighter tuli nähtyä ekan kerran joskus pentuna, sanotaan nyt ´86-´87 niin en paljoa valehtele. Sopkiwin sci-fi haulikko ja ne erilaiset panokset oli ihan parasta mitä oli ikinä nähnyt ; )
2011 tullut näköjään viimeksi katseltua tuo suomikiekolta ja sehän olikin näin vanhempana yllättävänkin surullinen ja väkivaltainen tarina mutta ah niin viihdytävä ja syntikkascore soi kivasti. Vanhaa suomikasettia oli varmasti leikattu.

[Tina DeMona]

Vanhaa suomikasettia oli varmasti leikattu.

Todennäköisesti olikin. Olen kyllä nähnyt tämän sittemminkin, varmaan vanhojen kavereiden kanssa jossain leffaillassa niihin aikoihin kun tämä pohjoismaalätty ilmestyi.

[rautapuoli]

Blastfighter on kyllä aivan saatanan kova. Tuntuu jopa vaan paranevan joka uusinnan myötä ja tässä oli taas vaihteeksi ajatuksena lähiaikoina ihastella se ties monettako kertaa. Ihan oikea elokuva ajatuksen kera, jossa on kuitenkin "roskaestetiikkaa", jotain sopivia pöljäilyjä sun muuta mahtavaa.

[Tina DeMona]

Blastfighter on kyllä aivan saatanan kova. Tuntuu jopa vaan paranevan joka uusinnan myötä ja tässä oli taas vaihteeksi ajatuksena lähiaikoina ihastella se ties monettako kertaa. Ihan oikea elokuva ajatuksen kera, jossa on kuitenkin "roskaestetiikkaa", jotain sopivia pöljäilyjä sun muuta mahtavaa.

On kyllä, varsin tasapainoinen kattaus kaikkea mahtavaa ja kivaa.

[Exterminator]

Ai se on noin asiallinen tapaus. No hyvä, sillä minähän omistan DVD:n! Ikuisuuden tämäkin ollut hyllyssä ja katsomaton edelleen. Korjataan asia, kun ehditään. En tästä mitään tiennyt silloin ostohetkellä, kansikuvalla ja nimellä se ostoskoriin Anttilassa kuitenkin sujahti.

[Tina DeMona]

Codename: Silencer aka Body Count (1995)
http://www.imdb.com/title/tt0112700/

Ei ehkä vastaa täysin roskatoiminnan käsitettä mutta laitoin tänne. Pitäisi varmaan aloittaa ketju paskatoimintaelokuvat

Juttu sijoittuu New Orleansiin jossa lapsipornoonkin sekaantuneet Gianellin veljekset tapetaan erikoisilla jääluodeilla. Ampujana palkkatappaja Makoto (Sonny Chiba).
Tapausta tutkivat Eddie Cook (Robert Davi) sekä Vinnie Rizzo (melkoisesti pöhöttynyt Steven Bauer) ovat ymmällään mutta jostain ilmaantuu sisäpiirin tieto jonka avulla Makoto saadaan kiinni.
18 kuukautta myöhemmin Makoton kylmäverinen apuri Sybil (Brigitte Nielsen) vapauttaa miehen ja loppuelokuvan ajan pahikset yrittää etsiä likaista poliisia joka ilmiantoi Makoton.

Codename: Silencerin ensimmäinen puolituntinen on oikeastaan hyvää meininkiä. Sopivasti toimintaa, poliisien välistä veljeilyä sekä kujeilua ja muutama maukas tissipari.
Nielsenillä on omat muhkeat mollukkansa ns. tarjottimella tiukassa Makoton vapautuskohtauksessa jossa nainen pamauttaa varmaan viisi vartijaa hengiltä.
Cook ja Rizzo saavat harmikseen Janet Hood nimisen FBI typykän jota esittää Cindy Ambuehl. Toinen kytistä pääsee tietenkin painamaan naista ja hyvät pakarat vilahtavat ruudulla.
Jan-Michael Vincent näyttelee poliisia jonka Makoto päästää päiviltä eli pieneen rooliin oli Vincentin ollut tyytyminen tällä kertaa ja ehkäpä hyvä niin.

Leffan edetessä homma menee turhanpäiväiseksi takaa-ajo potpuriksi. Ensin hölkkäillään viemäriverkostossa, sitten ajellaan autoilla ja lopuksi jännitystä yritetään luoda raitiovaunujen ympärillä.
Leffan tarinasta vastaa jo videoaikaan toimintapläjäyksiä tehtaillut David A. Prior. 80-luvulle viitataan myös poliisiaseman pikku yksityiskohdassa sillä seinällä komeilee The Terminator leffajuliste.
Joku voi tykätä elokuvasta enemmänkin koska kyllä tässä ihan kivasti 90 minuuttia sujahti eikä New Orleansin maisematkaan liian usein ole esillä.

Oikeassa olit: minä tykkäsin, ja ihan vitusti!

En odottanut tältä mitään koska hommasin hienon Scanboxin kahden leffan paketin sen toisen elokuvan takia (minkä pariin palaan varmaankin myöhemmin) mutta tämähän oli oikein oivallista juustoäksöniä kaikilla mausteilla.

Brigitte Nielsen on toki ihana kuten aina, ja häntä on käytetty juuri oikein. Heti alussa tosiaan se järjestää vankilapaon sille kolmen pennin samuraille käyttäen hyväkseen sekä naisellisia avujaan että raakaa väkivaltaa. Naisessa täytyy olla myös kilpikonnain vikaa, koska eräässä vaiheessa lyhyen valopimennyksen aikana hän ehtii paitsi avata viemärikannen mitä ei myöhemmin saa auki kolme raavasta miestä yhdessäkään, myöskin pakenee sitä kautta ja vielä sulkee reitin jäljessään.

Heti aluksi on tosiaan tämä vinha jääluotisalamurha minkä MythBusterskin aikoinaan kokeili ja totesi mahdottomaksi, sitten seuraa strippiklubeja, päättömiä räjähdyksiä, yksi hassuimmista nukentiputuksista herrain aikaan ja se lopun raitiovaunutoikkarointi mikä oli kyllä yllättävänkin jännä vaikka eihän nuo vehkeet liiku kuin sen 20 km/h. Mutta kun ne tyypit roikkuu siellä ulkopuolella ja raahautuu maata pitkin ja kaikkea muuta vänkää. Kohtauksen vielä kruunasi "hieno" pienoismalliräjähdys jossa oli paljon enemmän sympatiaa kuin järkeä.

Se FBI-leidi oli myös mainio ja sen esittelykohtaus niin klassista ysärimenoa "väärinymmärrysten käsikirjoittaminen elokuvaan hahmoväännön aikaansaamiseksi" -käsikirjasta ettei toista. Tykkäsin myös hirmu paljon paljastuksesta (mikä ei liity mihinkään) missä hän ja Davi päätyvät samaan saunaan ja mukamas fiinillä hienostomuijalla on iso FBI-tatuointi perskankussaan (!).

Minua tämä huvitti kyllä juuri sopivan tasaisesti koko kestonsa ajan. Toki varmasti matalilla odotuksilla on tekemistä asian kanssa, mutta olihan tässä vaan aina vähän väliä jotain hulvatonta ruudulla. Tekninen toteutuskin oli yleensä ottaen muutamaa lapsusta lukuunottamatta tarpeeksi ok ja yritystä on selkeästi ollut. Juuri passeli elokuva juuri tällaiseen iltapäivään.