Päätinpä katsoa alkavan viikonlopun kunniaksi toisenkin filmin tänään ja tällä kertaa VHS-nauhuriin iskeytyi tyystin ennaltatuntematon tuotos
The Game.
https://www.imdb.com/title/tt0095196/reference
Ei, ei se
David Fincher /
Michael Douglas -viritys mikä, vaikka ihan jees oli sekin, häviää tälle tuotokselle kohtalaisen armottomasti. Kuten lähes kaikki muukin. Tällaisesta elokuvasta nimittäin yleensä korkeintaan unelmoi iskiessään väpäjävin käsin sattumanvaraisen kasetin tai levyn pesään. Nyt nimittäin pelataan kovaa peliä! Pois mamikset, niille ei ole tilaa tällä hiekkalaatikolla! Järki on kiertoilmaus homoseksuaalisuudelle! Nyt ollaan 80-luvun sykkivässä, pyhässä ytimessä teoksella joka haastaa
Commandonkin kaikessa muussa paitsi tuotantoarvoissa ja elokuvanteon sujuvuudessa. Mutta nehän nyt ovatkin ihan
hinttien juttuja ne! Ja tämä on
miesten elokuva, perkele!
Lauma superkorruptoituneita rikospäälliköitä kokoontuu vuosittain seuraamaan keksimäänsä ihmismetsästyspeliä jossa usuttavat loputtoman StormTrooper -sotilaansa kaapattujen vihollisten perään loputtomantuntuisella, kusisen Afrikan Tähti -pelilautaa muistuttavan pienoismallin markkeeraamalla alueella mihin kuuluu metsää ja ruohoniittyä. Sitten tietysti lyödään vetoa siitä kuka kuolee missäkin vaiheessa yms. Vähän niinkuin
Avenging Forcessa paitsi että niitä uhreja on monta - plus että tuo
Cannonin maanmainio merkkiteos on hienovaraisuuden, vakavastiotettavuuden ja monitasoisen elokuvanteon riemujuhlaa tähän meininkiin verrattuna. Vaan tällä kertaa mukana onkin uusi pelaaja, joka salassa vastustaakin kelmien viritelmää ja on usuttanut poikansa - elokuvan päähenkilön, joka syystä tai toisesta sattuu olemaan maailman kovin jätkä koskaan - mukaan jahdattavien joukkoon varmana että tällä suunnitelmalla mennään maaliin ja saadaan oikeutettu kosto!
Ja siinä on koko elokuvan juoni. Siis ihan täysin koko juoni. Se oli siinä. Mitään b-tarinaa, hahmokehitystä tai mitään muutakaan ylimääräistä ei ole. Eikä tule. Tällä elokuvalla ei ole aikaa sellaiselle pelleilylle! Kaikki ekspositio on ahdettu alun kymmeneen minuuttiin ja sen jälkeen vaan annetaan paahtaa kunnes lopputekstit lopulta orgasminomaisesti laukaisevat tilanteen. Kukaan näistä uhreistakaan ei vaivaudu hetkeksikään kyseenalaistamaan tilannettaan tai edes soimaamaan huonoa tuuriaan että tällaiseen jamaan on joutunut; ei, jos kerta tänne ollaan tappelua varten raahattu niin tapellaan nyt sitten! Kyllä on hienoa talvisodan henkeä tässä koplassa!
Sitten hahmot. Ai jai. Hahmot. Pahikset ovat laumasta mielenkiintoisempi; heitä johtaa joku tylsä palli mikä ei tee muuta kuin elvistelee vähän väliä hienolla kuolonkentällään. Sitten on klassinen italogangsteri nimeltä Caesare (koska tottakai se on), joku aasialaiskummisetä joka paljastuu lopussa ninjaksi (koska tottakai se paljastuu), öljysheikkiarabi joka jauhaa loputtomasti Allahista ja sokerina pohjalla asekauppias joka on syystä tai toisesta sonnustautunut täyteen SS-upseerin univormuun koppalakkeineen, kokardeineen kaikkineen. Sitten on se hyvä tyyppi, juutalainen rahamies nimeltä Schekel (koska tottakai se on!). Ja sitten nämä nerot katsovat hienoja videomonitorejaan jotka välittävät elävää kuvaa taistelukentän tapahtumista. Tämä on selitetty siten että jokaikisessä puskassa ympäri tätä Tansanian kokoista aluetta on joku maastopukuinen solttu kuvaamassa matkalaukun kokoisella kameralla ilman että kukaan huomaa. Eräässä vaiheessa miehet innostuvat työntämään tonnikaupalla seteleitä jonkun alusasuisen tanssijanaisen pöksyihin koska eivät rikkauksistaan ja prostituutioringeistään huolimatta ilmeisesti ole ennen stripparia nähneet.
Hyviksistä löytyy kanssa: on tietysti tämä meidän päähenkilömme jonka luonne on olla päähenkilö. Sitten on muija joka oli jonkun pahiksista porttona mutta aiheutti jotakin sen kummemmin selittämättömiä ongelmia ja on siksi täällä - ja osaa ilman perusteluja taistella kaiken maailman bolilla ja vastaavilla. Tämä ja päähenkilö alkavat jossain vaiheessa sattumanvaraisesti nuoleskella toisiaan koska niin nais- ja miespääosan vaan kuuluu tehdä. Sitten on se iso ja läski äijä
Police Academy 6:sta (en voi uskoa että tunnistin tuon miehen) ja sillä on täysin sama rooli kuin siinäkin eli olla väkivahva mutta hitusen yksinkertainen veijari. Lisäksi löytyy aasialainen miekkataistelija (mikä on hyvä koska perussotilaiden lisäksi alueella pyörii myös ninjoja!) ja italiaani joka on täällä koska Caesare tapasi sen jostain helvetin heinäladosta panemasta vaimoaan. Tämä myös esitetään lyhyenä ja oleellisena flashbackvälähdyksenä.
Niin. Ja itse elokuva on silkkaa räjähdysten, helikopterien, kameramiesten varjojen, lisäräjähdysten, ammuskelun, painiskelun, takaa-ajojen, vielä muutamien räjähdysten ja tottakai sinne tänne ripoteltujen aivopierujen juhlaa. Hetkeksikään ei pysähdytä vaan aina ollaan liikkeessä. Tämän voisi jo kuvitella käyvän puuduttavaksi mutta ei: aina kuitenkin tapahtuu jotakin täysin epäloogista tai muuten vaan naurettavaa. Päähenkilö saa
Rambon näyttämään ihan nössöltä ja huutaakin melkein yhtä kovaa kuin
Reb Brown. Reb se kyllä tästä olisi vielä puuttunutkin! Mahdollisesti dinosaurusten ja roboottien ohella. Tosin näyttelijä
Craig Alan on tehnyt muitakin varsin lupaavanoloisia pätkiä samoina 80-luvun vuosina. Se vielä, että niin paljon kuin toimintaa onkin suuri osa siitä, ainakin kaikki lähitaistelut ovat vieläpä kohtuullisen köpöisiä ja huonosti valituilla kamerakulmilla taltioituja. Tämän voi katsoa miinukseksi mutta minulle vain sekin onnistui lisäämään tuotoksen henkevää karismaa.
Ei tätä voi kehua liiaksi. En olisi arvannut näkeväni vielä
The Favouritea paremmankin elokuvan samana päivänä mutta näin vain kävi. Näin idioottimaista, lapsellista paskaa mutta kaikilla niillä kaikista parhaimmilla ja kauneimmilla tavoilla harvoin kokee edes unissaan - itse asiassa pätkän löytäminen imdb:stä olikin sen verran haastavaa että hetkellisesti jo luulin nähneeni jonkin huonosta ruuansulatuksesta johtuvan, ihanan houreunen. Tälle, tälle tuotokselle minä kumarran tästä lähtien vähintään kolmesti päivässä. En voi sanoin kuvailla rakkauttani paitsi tätä tuotosta myös yleisesti koko universumia kohtaan tällä hetkellä. Tämä oli kaunista. Tätä lisää. Ja tottakai ehdoton suositus kaikille - tosin en kyllä tiedä mistä kyseisen elokuvan voi prokuroida itselleen muuta kuin kylppärin maton asentaman partaveikon tuomana, vanhana VHS-kasettina.
Mitä muuta voi odottaa kuin parhautta tuotokselta, jonka ohjaajakin näyttää tältä:
Cast on ihan hukassa ja välillä näytetään hidastuksia, kun Brodyn joukot juoksentelee jollain pellolla räjähdysten keskellä.
Jopa itseltä löytyy ja miksi helvetissä en ole pitkään aikaan nähnyt!
Ja kasetin vaikka jostain löytäisikin, niin emmä oikein näitä enää viitsi.
