Hohtoloota

Mystinen suomalainen elokuvafoorumi
Tänään on Ti Loka 23 2018 17:42


Etusivu » Foorumit » Elokuvat - yleistä


Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 286 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20  Seuraava
Kirjoittaja
Etsi tätä:
Viesti

Poissa
Vittuuntunut kirjastotäti
Vittuuntunut kirjastotäti
Käyttäjän avatar

Liittynyt: To Maalis 13 2008 13:02
Viestit: 11546
Paikkakunta: Seinäjoki

Viesti Lähetetty: Pe Huhti 07 2017 10:54 
Ylös  
Exterminator kirjoitti:
Jenkkilevy on näköjään ainakin oop ja hinnat sen mukaisia, perse...

Mikähän se Kill Or Be Killed oli, joku jatko-osa tai jotain... On näistä tainnut olla juttua joskus.


On ollut... Hakemalla löytyy. Näähän oli niitä Videotragen K-20-leffoja, ehkä vähän liioiteltua. Kill Or Be Killed löytyy itsellä dvd:nä, tosin nimellä Karate Kill. Tuo KaKA pitäisi myös haalia, mielestäni se on kuitenkin näistä kahdesta viihdyttävämpi. Oli itsellä kopiona VHS:lla monet monet vuodet mutta taas jossain vaiheessa tuli nauhoitettua päälle. Nää on näitä asioita joita katuu.

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3330
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Pe Huhti 14 2017 15:24 
Ylös  
Ja sitten taas jotakin vähän erilaista meininkiä: katsoin juuri Cynthia Rothrock -mestariteoksen Martial Law.

http://www.imdb.com/title/tt0104822/combined

No okei, Cynthia ei nyt varsinaisesti ole pääosassa, mutta kuitenkin. Hän seurustelee toisen poliisin kanssa, joka on myös hänen parinsa, ja yhdessä he ovat voittamaton karatekyttätiimi. Tämän miesveijarin lempinimi on sitten nokkelasti sama kuin elokuvan, eli "Martial Law", koska on se niin kova jannu, se. Valitettavasti paikallista karatekoulua pyörittää julma, rikollinen mastermind David Carradine, jonka porukkaan Martial Lawin pikkuveli on päätynyt pyörimään - häneltä kun puuttuu isähahmo ja kaikkea. Ja pian alkaakin ilmestyä ruumiita, joilla on Kiinalaisten Supermunkkien kehittelemän sydämenpysäytysiskun mustelma rintapielessä. Tunteet kuumenevat ja veljeydestä on jäljellä muisto vain kaupungin kuumassa yössä!

Ai vittu miten ihanaa juustoa taas kerran. Ja mikä parasta, toimintakin oli ihan ok -tasoista ja sitä sekä takaa-ajoja ja mukavan sarjakuvamaisia juonenkäänteitä oli riittävästi. Lempihahmoni taisi olla kuitenkin suulas, ilkeä musta mies Faster Brown, joka vaikuttaa sekoitukselta sitä radiotyyppiä Fifth Elementissä ja Wesley SnipesDemolition Manissä. Hienointa tässä hahmossa on, kuinka Carradine yrittää itse tappaa tämän liian suulaan kätyrinsä varmaan kolme kertaa elokuvan aikana, mutta aina se palaa uskollisesti takaisin pomonsa luo, koska on vakuuttunut siitä, että joku uusin tiedonmuru ostaa hänen henkensä ja läjän kunnioitusta tällä kertaa.

Cynthia olisi voinut tietysti saada vähän enemmän ruutuaikaa, mutta se mitä oli, oli kyllä käytetty hyvin ja jälleen ollaan saatu aikaiseksi samaistuttava mutta myös kiinnostava hahmo varsin vaivattomasti. Elokuvan loppu on todella typerä: pelkkä feidaus mustaan heti Carradinen kukistuttua ilman, että mitään ihmissuhdejuonten lankoja edes yritetään sitoa yhteen millään tavalla - mutta ei kai sitten ihan niin hirveästi jaksanut tekijöitäkään tuo draamapuoli kiinnostaa.

Kaikin puolin katsottava teos, siis. Ja tiedän, että uskollinen BelleVue on julkaissut sen jatko-osankin, mikä pitäisi kyllä etsiä jostakin myöskin.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3330
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: To Touko 04 2017 23:16 
Ylös  
Nytpä vilkuilin kaksi ekaa leffaa tuosta hienosta Nemesis -bluray-boksistani. Toki molemmat olen nähnyt jo aikaisemminkin, mutta tuskin koskaan tällä lailla läheisesti peräjälkeen. Lisäksi tämä oli myös eka kerta, kun näin tuotokset 16:9 -kuvasuhteella - nuo vanhat Suomi-DVD:t kun oli 4:3:sia.


Mutta siis ekaksi itse Nemesis vuodelta 1992.

http://www.imdb.com/title/tt0107668/combined

Mjoo. Tämä on kyllä ainakin tähän mennessä näkemistäni Albert Pyunin tuotoksista ehdottomasti hiotuin ja elokuvamaisin. Se nyt sinällään varsinaisesti tarkoita, että siinä ihan tuhottoman paljon järkeä välttämättä olisi, mutta viihdearvot oli kyllä ihan kohdillaan. Näyttäviä stuntteja, oikeasti toimivaa actioniä, paljon räjähdyksiä, paljon hoopouksia yhdistettynä paremmista elokuvista varastettuihin ideoihin ja kai siellä joku juonentapainenkin ehkä jossain oli.

Elokuvassammehan Olivier Gruner on kybernisoitu LAPD:n poliisi lähitulevaisuudessa, jossa cyborgit terrorisoivat maailmaa ikävästi. Hän on eläkkeellä, mutta koska sitä ollaan taas niin kovia jannuja, häneen tuikataan räjähde (vähän niinkus Escape from New Yorkissa) jotta hän menisi ja hoitelisi läjän ilkeitä cyborgeja. Pahin näistä on vanhempi gubbe joka on naamioitunut Grunerin palkanneeksi poliisimestariksi mutta onkin tosiasiassa tinahohtoinen endoskeleton (vähän niinkus The Terminatorissa). Jotain muijia ja hikisissä huoneissa säätöä mahtuu myös mukaan, samoin kuin steadicam -haarniskaan kiinnitettyjä pyssyjä (vähän niinkus Aliensissa).

Coctail kyllä toimii, koska yllättävän hienoja toimintabiittejä sekä cyborgitehosteita on filmiin saatu. Tästä ei kuulla laiskuus läheskään niin pahasti, kuin Pyunin monista muista tuotoksista. Lopun stop motion -endoskeleton on kohtuu hupaisa, mutta huumorilla ja koska rakastan jopa kökköjä stop motion -efektejä aivan tuhottomasti tämä ei haittaa ollenkaan. Vähän enemmän kun tissejä oltaisiin saatu vielä mukaan, olisi kyseessä kaikin puolin mukava toimintatiristys. Näyttelijät oli tietysti paskoja mutta mikä muu on uutta?

Tyhmin juttu: Jollain muijalla on kaulassa sellainen normi hopeinen kaulakoru. Se painaa sytkäriä taskustaan, ja kaulakoru ampuu päähenkilöämme kohti kaksi tainnuttavaa, paskasti animoitua lasersädettä. Niinpä niin. Mistä se kaulakoru muka tietää, missä se äijä on, jonka naamaan kyseiset säteet ampua? Jollain kasvojentunnistusohjelmalla? Entä kuinka usein noin käy vahingossa? Juttelet jonkun kanssa ja vahingossa hipaiset sytkäriä taskussasi, ja siinä on Maija tajuttomana kadulla. Ja miten se sytkäri on yhteydessä siihen murikkaan, jollain WiFillä? Entä jos sytkärin jättää kotiin? Kuinka pitkä on toimintasäde, jos joku pihistää sytkärin ja yrittää sytyttää röökiä sillä; lenteleekö muijan kaulasta lasersalamat joka suuntaan samanaikaisesti? Niin paljon kysymyksiä taas.



Nemesis II: Nebula taas ponnistaa vuodelta 1995.

http://www.imdb.com/title/tt0113948/combined

Nyt ollaan paljon Albertille tutummalla maaperällä. Nemesiit II-IV on kuulemma kaikki kuvattu samalla kertaa, koska niistä piti alunperin tulla "yksi iso elokuva". Öh, mikäs suunnitelma tuossa on taas takana ollut, kuka tahtoo nähdä jonkun 4,5 -tuntisen kyborgiroskaelokuvan? Intialaiset? Vai kävikö tässä vaan niinkuin Lloyd Kaufmanille usein, että suunnitelmat vaan kasvoi ja kasvoi ja matskua tuli yllättäen ihan liikaa?

Joka tapauksessa. Elokuvan alku on ehkä häkellyttävimmällä tavalla sekavin koskaan. Näemme (ja kuulemme) järjettömässä montaasissa kertojanääntä, tekstiplanssia, surutta kierrätettyä efektikamaa ykkösleffasta ja uusia kuvia, mitkä eivät tunnu liittyvän mitenkään mihinkään. Tulevaisuuden, nykyisyyden, näiden väliin jäävän ajan, Amerikan, Kyborgi-Amerikan ja Itä-Afrikan välillä loikitaan ihan miten sun sattuu joskus vain kuvaksi tai kahdeksi kerrallaan. Tuntuu siltä, kuin näkisi kolmen eri elokuvan aloitukset leikattuina ristiin rastiin sekaisin.

Mitä tästä nyt selviää on se, että ykkösessä valoiteltu "kybori-sota" on hävitty mutta onneksi ihmiskunta luo geneettisesti täydellisen "DNA-ihmisen", joka istutetaan vapaaehtoisen kohtuun. Tämä lyyli lähetetään sitten aikakoneella nykyaikaan taas ei juuri ollenkaan vähän niinkuin siinä jossain toisessa elokuvassa. Miksi juuri tähän aikaan ja vieläpä keskelle Afrikkaa ja mistä helvetistä se aikakone on hankittu ei ikinä vaivauduta täsmentämään.

Äti sitten vaan menee ja kuolee, mutta pentu jää henkiin paikallisen Unga-Bunga -heimon kasvattamaksi. Täysi-ikäisyytensä saavuttamana tästä tulee kehonrakentajanainen Sue Price, mikä, vaikka en yleensä mistään bodarieukoista tykkääkkään, on jostakin kumman syystä mieleeni. Se on vaan jotenkin soma. Ei se kyllä toisaalta näytellä osaa. Ei mikään ihme, että Nemesis -saaga on jäänyt neidin ainoaksi näyttelijäkrediitiksi.

Lainailut ei tietenkään jää siihen, koska tottakai Cyborgien Paha Liitouma lähettää tulevaisuudesta kusisen Robotti-Predatorin (eli sen nimessäkin mainitun Nebulan, nähkääs) päämuikin perään. Tämä ei tosin osaa muuttua näkymättömäksi, vaan kumikaiffarin päälle on läntätty sellainen liplatteleva aaltoefekti, mikä ei kyllä auta sulautumaan mihinkään ollenkaan mutta on kylläkin äärimmäisen ärsyttävä katsoa. Etenkin kun arvon herra ohjaaja tykkää kuvata otustansa äärilähikuvissa niin, että koko kuva-ala peittyy siitä löplyilystä.

Kyllähän tämä häviää ykköselle niin efekti- kuin actionrintamallakin. Muutama ihan kiva toimintahetki on talteen saatu, ei muuta. Mikä kuitenkin pelastaa tuotoksen aivan silkalta turhuudelta on sen ihanan juustoinen hoopous. Eihän tässä nyt ole kuulkaa päätä eikä häntää, vaikka hyvin yksinkertainen "mennään paikasta A paikkaan B ja varotaan tappajamörköä" -formaatti kyborgijargonin alta paljastuukin. Lopputaistelu on kokonaisuudessaan kuvattu tökkivällä hidastuksella, mikä on paitsi paskaa katsottavaa myös paljastaa, etteivät iskut oikeasti osu mihinkään. Aivan vihoviimeinen kuva on myös hyvin, hyvin mystifioiva enkä oikeasti tajua mitä se on merkitsevinään. Kolmoselokuvaan? Ehkä. En enää jaksa muistaa siitä juuri mitään. Vaan eiköhän sekin kohta taas minulle selviä.

Eli juustoista vammailua, mikä pysyi kyllä ihan viihdyttävänä vaikkei siinä nyt ihmeitä tapahdukaan. Selkeästi keskivertoa parempaa Pyunia kuitenkin.

Tyhmin juttu: Lihasnainen löytää vanhasta aikakoneestaan tulevaisuusveitsen, jossa on lasertähtäin. Jep. Veitsi missä on lasertähtäin. Miksi...? Lisäksi veitsi hehkuu kuten valomiekat - en tiedä onko sen tarkoitus merkitä jotakin, vai näyttääkö se vain kivalta. Ehkä sen löytää sillä lailla pimeästä helpommin.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 19 2016 9:06
Viestit: 1692
Paikkakunta: Emoalus

Viesti Lähetetty: Pe Touko 05 2017 5:44 
Ylös  
Eka Nemesis on mun ikuisia suosikkeja. Kakkosen unohdin jo vaikka katsomisesta vain 2 vuotta. Kirjoitin näköjään tällaista 2 vuotta sitten:

Lainaa:
Nemesis 2-4 odottamassa. Ehkäpä jo viikonloppuna :funny:


Osat kolme ja neljä siis ehkä jo viikonloppuna, vuonna 2050.

_________________
Kuva

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3330
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Pe Touko 05 2017 14:59 
Ylös  
Liskohallitus kirjoitti:
Kirjoitin näköjään tällaista 2 vuotta sitten:

Lainaa:
Nemesis 2-4 odottamassa. Ehkäpä jo viikonloppuna :funny:


Osat kolme ja neljä siis ehkä jo viikonloppuna, vuonna 2050.


Ota itseäsi niskasta kiinni! Itselläkin on tarkoituksena pyöräyttää parit jaksot Xenaa tähän väliin ennen kolmosta ja nelosta, eli sinulla on vielä hyvin aikaa ohittaa minut.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3330
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Su Touko 07 2017 1:13 
Ylös  
Ei herran Jumala, Jeesus ja Kekkonen. Olen tainnut löytää uuden uskontoni. Katsoin juuri seuraavan Nemesis -epookin, Nemesis 3: Time Lapsen (tai vaihtoehtoisesti Prey Harderin).

http://www.imdb.com/title/tt0113950/combined

Olen siis tämänkin tuotoksen nähnyt aikaisemminkin, ja pitkään omistanut VHS -muodossa, mutta minkäänlaista hajuakaan sen sisällöstä ei ollut. Miten helvetissä tämä on mahdollista en tuotoksen uudestaan katseltuani pysty sanomaan, koska melkoisen keitoksen on Albert keitellyt.


Leffa alkaa pitkällisellä montaasilla kakkosfilmin tapahtumista. Tämä olisi ihan ok, jos tuotoksella olisi jotakin järjellistä tekemistä kyseisen pätkän kanssa. Sen jälkeen Sue Price herää keskeltä Afrikan aavikkoa luodinreikä päässä. Koska hän kuitenkin on "DNA-Mutantti", tällä ei ole muuta vaikutusta kuin pakollinen elokuva-amnesia. Hmm. Aika kovia nuo DNA-Mutantit, selkeästi voittavat esim. Sonera- tai Saunalahti-Mutantit. Kuka häntä on ampunut ei muuten selviä missään vaiheessa (veikkaisin asian liittyvän nelosleffaan jos en olisi juuri nähnyt mitä tuleman piti tämän tuotoksen kanssa), mutta pian kakkosleffan tapahtumat alkavat palautua pätkittäin mieleen loputtomana, n. 20 minuutin pituisena flashback -välähtelynä, koska se alun montaasi ei sitten vissiin riittänyt.

Tässä mennään oikeasti aika lähelle Silent Night Bloody Night 2:n kierrätysmentaliteettia, ja johtunee varmasti yhden pitkän elokuvan jakamisesta kolmeen osaan. Aina kun luulee, että nyt ne fläsärit loppuivat ja jotain voisi viimeinkin alkaa tapahtua iskee uusi satsi siniseksi tintattua uusintakamaa. Jos koko leffa olisi näin unettavaa, en ollenkaan ihmettelisi, miksi se on päässyt minulta unohduksiin.

Vaan sitten. Sitten alkaa hulluus.


Niin, eli koska osat 2-4 on kuvattu samalla kertaa, pysyy leffojen kuvaus, valaistus, actionkoreografia yms. vakio-ok:na. Vaan kun tämä on ilmiselvästi väännetty jo suoraan videolle ja jälkitöihin on rahaa ollut varmasti paljon kakkososaa vähemmän, on Pyun löytänyt tällaisen uuden lelun kuin AfterEffects jolla pystyy kuulkaa hurjiin juttuihin! Ja jos se kakkososan mukamas-Predator-vedenliplattelu oli perseestä ei tuosta olisi tässä leffassa kuin alkupaloiksi. Jokainen asia, hahmo ja ajoneuvo hehkuu sattumanvaraisesti erivärisen valoefektin loisteessa, kyborgien silmiin on todella paskasti träkätty todella typerän näköisiä valopalleroita, sähkösalamat on löydetty suoraan freewarekirjastosta ja tottakai se kaikkien elokuvantekijöiden mielestä kaikesta automaattisesti megasiistiä tekevä asia, eli holtittoman paska CGI, on kaivettu mukaan geimeihin myöskin. Näitä sitten mielipuolen tarmolla miksailemaan ja mätsäilemään jok'ikiseen kohtaukseen!

Kaikista upein visuaalinen juttu oli kuitenkin Afterin perus Magnifying Glass -efekti, joka vääntää kuvan keskiön isoksi ja kupristaa ne laidat sillä lailla pallon muotoon sinne sivuille. No, kyborgit ajelevat sellaisilla hietakirppuautoilla, ja aina kun ne ovat liikkeessä, ne peitetään kokonaan tällä Magnifying Glass -efektillä, mikä ei näytä juuri ollenkaan urpolta. Tottakai äänimies on myös liittänyt kuviin sopivan BlubBlubBlub -efektin. Miksi!? Miksi vitussa!? Edes sitä vertaa ei olla vaivauduttu miettimään, että kun se auto menee osittain kuvarajan ulkopuolelle, se efekti vääntää sieltä reunalta sitä mustaa siihen sotkuun sekaan, mikä ei myöskään ole yhtään huolimatonta ja paskaa. Kaikkein upeinta on, että elokuva kulminoituu uskomattomaan takaa-ajokohtaukseen kahden tällaisen ääripaskan efektin välillä.


Se ykkösen Leslie Nielsenin näköinen pahiskyborgi on saatu huijattua mukaan tähänkin touhuun. Tällä kertaa se tosin morfailee jatkuvasti ja yhtäläisen sattumanvaraisesti normaalin itsensä ja todella onnettoman Battlestar Galactica -CGI-robotin välillä ilman mitään syytä. Se saakelin Nebulakin kaivetaan taas jostakin esiin, mutta tällä kertaa ilman liplatteluefektiä (koska Afteristä ei varmaan löytynyt sellaista blugaria) ja jossain vaiheessa se myös muuttuu tavallisen näköiseksi naikkoseksi. Jostain syystä.

Uusiksi pahiksiksi meille esitellään kaksi identtistä lihasmuijaa, jotka on puettu ja meikattu muistuttamaan mahdollisimman paljon Lady Gagaa (koska Pyun varmastikin näki tulevaisuuteen, mikä selittänee pätkän villit visiot). Nämä näyttelytaidon nerot puhuvat kuin lauantaiaamupiirrettyjen pahiksia imitoivat drag queenit ja kääntyvät vähän väliä toisiaan kohti nauraakseen yhdessä maanisesti. Lisäksi he yrittävät soluttautua Afrikan karskien palkkamurhaajarosmojen joukkoon heittämällä päälleen samanväriset kaavut - vittu Afrikassa! Kaksi lihaksikasta, glitteriaurinkolaseilla varustettua, valkoista muijaa! Ja sitten ovat äimänä, kun tämä uskomaton valepuku ei mene läpi!

Niin, ja sitten mikään ei johda mihinkään, missään ei ole tolkun häivää mutta onneksi nelosleffaa muistetaan puffata. Ei saatana. Mitä helvettiä...


Tämä oli oikeasti yksi järjenvastaisimmista tuotoksista, mitä olen kuunaan nähnyt. En ole ihan vieläkään päästänyt pois laskuista sitä mahdollisuutta, että joku on sujauttanut juomaani jotakin hallusinoivaa. Tällaista taidetta Pasolinit sun muut toivoisivat osaavansa tehdä - vähän kuin jos mielisairaalan askartelukomitealle annettaisiin kamera käteen ja käskettäisiin suorittaa ilman mitään valvontaa tai rajoitteita. Eli aivan uskomaton kokemus!

Ekat 20 minuuttia on tuskaa päästä läpi, mutta todellakin suosittelen kaikille. Jos et ole eläessäsi yhtäkään elokuvaa nähnyt, katso Nemesis 3.

Nelososaa innolla odotellessa.


Tyhmin juttu: Jossain vaiheessa meille esitellään taas yhden lihaskimpun esittämä, sympaattinen mutta jälkeenjäänyt poika. Tämä hengaa paikallisten kusipääsotilaiden kanssa, jotka käskevät hänet täyttämään vesileilinsä. Poika kuuliaisesti ronttaa vettä jossain löylykiljussa soltuille, mutta kun hän yrittää lirittää sitä niitten puteleihin, he siirtävät leilinsä pois alta niin, että vettä ropisee lattialle. Tämä aiheuttaa sotilaissa rehakanpaskaisen naurunpyräkän, niinkuin kyseessä olisi maailman uskomattomin käytännön jekku. Ja poika on, että "Voi ei... kyllä hävettää, yyyh, älkää kiusatko, yhyyy..." Ei taas auttanut kuin huuli pyöreänä ihmetellä tuotakin.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3330
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: La Touko 27 2017 18:50 
Ylös  
Ajattelinpa elokuvan katsoa. Ja kun käsillä nämä tänäaamuiset hankinnat on, niin tuli sitten tuijoteltua tämä Pure Danger.

http://www.imdb.com/title/tt0117406/combined

Arvoin pitkään tämän ja sen Road Ragen välillä, kun teki mieleni jotakin halpaa ja roskaisaa nähdä. Valitsin sitten tämän Casper van Dienin seikkailuiden sijaan, kun ajattelin, että saattaisi olla jopa PM Entertainmentin lahjoja elokuvataiteelle. Ja niitähän se olikin! Kyllä on BelleVue vaan ollut ihana julkaisija aikanaan!


Tarinassa siis seurataan varastettuja timangeja, jotka sekä kaksi eri italomafiakoplaa että afrikkalaisamerikkalaisten poppoo tahtovat omakseen. Arvon kivet ovat jääneet kuriiripojalle (se alkuperäisen Matrixin Tank), joka pakenee ammuttuna paikalliseen kuppilaan. Mies sopertaa löyhiä viisauksia rakkaudesta - jotka olivat juuri sellaista tekstiä, mitä itsekin tuli rustailtua ns. käsikirjoituksiin mitä fantasioisi pääsevänsä joskus tekemään joskus 16-vuotiaana - ja kuolee tarjoilijatytön syliin. Tyttö ja vasta vankilasta vapautunut kokki (myös tuotoksen ohjaajana toiminut C. Thomas Howell) päättävät pitää saaliin ja lähtevät karkumatkalle.

Ai vittu miten ihana elokuva. Täyttä actionroskaa alusta loppuun lusikka pohjassa -asenteella. Tolkutonta meltuamista, ammuskelua ja kaahailua - varustettuna melko messevillä stunteilla, missä muistettiin aina räjäyttää, sytyttää palamaan tai vähintäänkin ajaa läpi kaikesta mahdollisesta. Verta ei nyt niin hirveästi lennellyt, mutta kaikki muu laitettiin niin säpäleiksi, että eipä tuokaan haitannut. Myös strippiklubilla muistetaan vierailla useammin kuin kerran.

Myös yleisen näyttelemisen taso oli jotakin ihan uskomatonta - ei tällaista, tasapuolista möykkäämistä ja energiamäärää vain usko samaan teokseen mahtuvan. Etenkin nuo italogangsterit pitävät holtitonta naamanvääntelykisaa paneutuessa klassisiin "Hey, whatcha doin? Gedaadahere! Bada-Bing, Bada-Bung!" -rooleihinsa. Dialogin runollisuus vetää vertoja mille tahansa Eino Leinolle - kuin jos Uwe Boll olisi nähnyt Reservoir Dogsin. Elokuvan naispäähahmo on kuin toisesta elokuvasta, koska käyttäytyy ja näyttelee melkein kuin ihminen.

Ainoana miinuksena kahden päähenkilön todella löyhästi mihinkään liittyvä (mutta juuri siksi pakollinen) seksikohtaus oli ikävän siveä.


Todella nerokasta toimintaa ja roskaa, mitä ei vaan voi olla koskaan liikaa. Täyttä hyvän mielen energialatausta suoraan hermokeskukseen. Lopun nerokkaan "taiteellinen", syklinen käänne vielä kruunasi koko komeuden. Tämä oli kaunista. Lisää, kiitos.


Ai niin, pakollinen Bellevue -laatukatsaus. Kannen kuva päähenkilöstä on ilmiselvästi napattu jostakin ihan muualta kuin tästä elokuvasta. Suomentajan mielestä bimbo = blondi ja lausahduksen "Let's get the hell out of dodge" voi kääntää muotoon "Minun pitää hetkeksi poistua Dodgesta". Kuvanlaatu oli kuitenkin, jälleen kerran, varsin kelvollinen.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2831

Viesti Lähetetty: La Touko 27 2017 20:56 
Ylös  
Itse olen kova C. Thomas Howell fani mutta Pure Danger ei ole vielä tarttunut haaviin, kovalta kuulostaa!
En odottanutkaan, että entinen kaunari tähti paljoa paljastelisi seksikohtauksessa. Harmi leffan kannalta eli olisi kannattanut valita rooliin joku muu :lol:

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3330
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: La Touko 27 2017 21:16 
Ylös  
aTomiK kirjoitti:
Itse olen kova C. Thomas Howell fani mutta Pure Danger ei ole vielä tarttunut haaviin, kovalta kuulostaa!
En odottanutkaan, että entinen kaunari tähti paljoa paljastelisi seksikohtauksessa. Harmi leffan kannalta eli olisi kannattanut valita rooliin joku muu :lol:


Jaa, se on sellaisessakin ollut... no, aika eri meiningillä tässä mennään, kuin kyseisessä saippuassa. Uskallan kyllä teikälle tätä suositella!

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2831

Viesti Lähetetty: Ma Touko 29 2017 8:55 
Ylös  
Pako vihreästä helvetistä (Behind Enemy Lines aka P.O.W. the Escape, 1986) :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0091713/ http://www.fixgalleria.net/release.php?id=3368

Tässäpä iso siivu tuhtia Cannon juustoa ja ilmeisesti Norris sekä Dudikoff on olleet liian kiireisiä koska sotavankeja pelastamaan kutsutaan David Carradine.

Leffassa laitetaan mutkat suoriksi ja Carradinen esittämä eversti James Cooper on viidakossa jo parin minuutin kohdalla. Vuosi on 1973 eli eletään aikaa juuri ennen Pariisin rauhansopimusta.
Pelastustehtävä menee myttyyn ja Cooper joutuu matkaamaan sotavankien kanssa läpi viidakon perässään VC kapteeni Vinh (vanha kunnon Mako).
Vankien joukossa on yksi suosikkini Cannon vakioista eli Steve James ja vain omaa napaansa ajatteleva Sparks (Charles R. Floyd) joka aiheuttaa ongelmia.

Konekivääri laulaa ja räjähdyksiä todella riittää eli viihdyttävää touhua tämä on. Vietnamilaiset puhuvat toisilleen omalla kielellään mistä plussaa.
Carradine on melkoinen tappokone mikä pistää huvittamaan sillä sen verran hitaat on miekkosen liikkeet. Everstin teemana on "kaikki pääsevät kotiin" vaikka ukkoa jää niin pirusti matkan varrelle.
Sparks käy Hanoissa huoratalossa ja siellä on pitkään erään työntekijän hyvät tissit esillä eli silmänruokaakin löytyy.

Kyseessä ei siis mikään Cannon klassikko mutta viidakkotoiminnan ystäville varsin maittava iltapala.

Kuva

Edit. Lisätty aina olennainen leffan tissipitoisuus.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2831

Viesti Lähetetty: Ke Kesä 14 2017 13:39 
Ylös  
Kuva

Koodinimi: Villihanhet (Geheimcode Wildgänse aka Codename: Wild Geese, 1984) :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0087068/ http://www.fixgalleria.net/release.php?id=1162

Katsoin tuossa jokin aika sitten leffan Villihanhet. Sen jatko-osaa ei hyllystä löydy mutta tällainen saksa-italia kollaboraatio meikällä oli ja ohjaajana tässä Antonio Margheriti.

juttu on niin, että Ernest Borgninen näköinen amerikan huumepoliisi DEA:n tyyppi on junaillut iskun kultaisen kolmion oopiumitehtaisiin.
Homma junailevat Hong Kongissa isot pomot Walter Brenner (Hartmut Neugebauer) ja nimellä Charleton operoiva Klaus Kinski.
Iskua toteuttamaan lähtee kovanaama Wesleyn (Lewis Collins) palkka-armeija mukanaan mm. Lee Van Cleefin esittämä helikopteripilotti China.

Homma viidakoissa sujuu aluksi kuin rasvattu mutta koska kyseessä on Villihanhet leffa, "pitää" käsikirjoituksen noudattaa originaalin muotoa eli porukka jätetään pian oman onnensa nojaan.
Räjähdyksiä riittää ja jengiä lakoaa tässä Filippiineillä kuvatussa leffassa. Meininki on sellaista semi viihdyttävää ja kyllä noita tuttuja, joskin jo vanhentuneita, naamoja katselee vaikka Collinsissa ei ole kyllä yhtään ison tähden olemusta.
Saksalaisen progerock yhtye Eloyn loihtima syntikkascore luo välillä kivaa tunnelmaa viidakkonahistelun lomaan mutta turhan lyhyitä olivat nuo pätkät.

Tuottaja Erwin C. Dietrich touhuili useita sotafilmejä Filippiineillä 80-luvun lopulla mutta luultavasti on niin, että kun on nähnyt yhden, on nähnyt kaikki. Mutta silti ne muutkin kiinnostaa :LOL4:
Hollantikasetin alussa oli todellinen blast from the past eli Pall Mall Export tupakkamainos. Eipä ole vastaavia viime aikoina tullut nähtyä.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3330
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ke Kesä 14 2017 18:38 
Ylös  
aTomiK kirjoitti:
Tuottaja Erwin C. Dietrich touhuili useita sotafilmejä Filippiineillä 80-luvun lopulla mutta luultavasti on niin, että kun on nähnyt yhden, on nähnyt kaikki. Mutta silti ne muutkin kiinnostaa


Jaa, se on tämmöisiäkin työstänyt. No, on ollut monessa mukana kyllä sekin.


Itsellekin iski kaiken maailman Angry Birdsien sun muiden CGI-helvettien jälkeen nähdä jotain ihkaoikeaa elokuvantekoa, joten tuli lopultakin nyt sitten tutustuttua tähän vuosi, pari sitten tiiraamani 1990: I Guerrieri del Bronxin jatko-osa, Fuga dal Bronx elikkäs Escape from Bronx.

http://www.imdb.com/title/tt0089104/combined

Ja tämähän oli todellakin mitä mainioin leffa. Tykkäsin erityisesti juonikuviosta: filmi oli kuin jos RoboCop 3 olisi tehty hyvin. Taikka siis, ilman sitä RoboCopia. Mutta että on ilkeä ylimystöeliitti joka yrittää häätää normiplebeijit slummeistaan rakentaakseen uutta uljasta maailmaansa tilalle, ja siihen sitten tietysti maanalainen vastarintaliike ei taipuisi. Jopa veikeä lapsihahmokin löytyi hyvisten joukosta, mutta ei tälläkertaa ollut (kovinkaan) rasittava.

Enzo G. Castellarin ohjauksessa on kyllä sitä jotakin - niin New Yorkista kuin, yllätys yllätys, Roomastakin on löydetty niin ihanan nuhjuiset lokaatiot ettei toista. Siinä saa sitten Mark Gregory panna hösseliksi, pistää liekinheittimellä tulemaan, iskeä moottoripyöräkypärämiehelle naaman pleksin läpi muusiksi haulikon perällä ja räjäyttää pari rakennustakin niin että soi. Oikein mainiota, kursailematonta ja turhia konstailematonta actionryskettä.

Toki vähän oli Fred Williamsonia ikävä. Toisaalta pahisten johtaja oli kyllä aika guru sekin. Eli ei juuri huonoa sanottavaa, puolitoista tuntia hurahti niin ettei mitään.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2831

Viesti Lähetetty: To Kesä 15 2017 10:49 
Ylös  
Hyvä leffa ja vanha puunaama Henry Silva tekee tosiaan mainion roolisuorituksen Disinfestation Annihilation Squadin eli kavereiden kesken DAS:in pomona.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2831

Viesti Lähetetty: Ke Heinä 12 2017 13:04 
Ylös  
Automatic (1995) :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0109178/

Automatic yhdistelee pienellä budjetillaan Robocopin, Terminatorin ja Die Hardin. Lopputulos on mukiinmenevä mutta silti harmittavan tavanomainen rymistely.

Ollaan jossain tulevaisuudessa ja Robgen firma on kehitellyt Automatic J -sarjan androidin jonka tehtävä on palvella, suojella sekä olla täysin uskollinen isännälleen.
Käy niin, että pisimmälle viety malli J269 tappaa vahingossa firman pomon, kun tämä on raiskaamassa sihteeriään.
Ohjelmointi menee hiukan sekaisin tämän johdosta joten androidin kehittäjä Marx sulkee robon ja sihteerin pilvenpiirtäjään ja kutsuu erikoisjoukot tekemään kaksikosta selvää.
Seuraa kissa/hiirileikkiä ja samalla selviää hiukan lisää Marxin tulevaisuuden suunnitelmista.

Olivier Gruner on sopiva valinta androidiksi ja sihteerin roolissa nähdään kohtalaisen suorituksen tekevä Daphne Ashbrook.
John Glover osaa Marxin tapaiset roolit hienosti ja leffan alussa nähtävä androidin esittelymainos tuo maittavasti mieleen Robocopin vastaavat.
Jeff Kober yrmyilee erikoisjoukkojen ykkösmiehenä ja Retribution legenda Dennis Lipscomb on firman kyrpiintynyt rahoittaja Hammer.

Robocopin tyyliin tässä on myös yhteiskunnallista näkökulmaa (androidit vie työpaikat, uutisvälähdyksiä ym.) ja hieman rasittava tv-reportteri kärkkyy juttua talon ulkopuolella.
Tarjolla lopulta liikaa niin monesti nähtyä pakenemista pimeillä käytävillä vaikka tappelua ja ammuskeluakin toki riittää. Jotain mieleenpainuvampaa olisi pitänyt kehittää.
Ohjaaja John Murlowski ei vain ole mikään Verhoeven, Cameron tai McTiernan.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2831

Viesti Lähetetty: Ke Marras 29 2017 20:26 
Ylös  
War Dog (1987) :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0092193/

Universal Soldier elokuvan prototyyppi kehiteltiin jo 80-luvulla Ruotsissa, uskokaa tai älkää.

Charles Stewartin Rick veli on ollut kadoksissa Vietnam päivistä lähtien mutta Charles ei ole häntä edelleenkään unohtanut.
Mies saa uuden johtolangan eräältä reportterilta ja saa käsiinsä videonauhan missä kommandojoukko teurastaa ihmisiä. Yksi sotilaista on entinen Vietnam joukkojen johtaja Spacek ja toinen hänen veljensä.
Charles löytää Spacekin päämajan missä tämä kouluttaa mm. erilaisten huumeiden avulla ihmisistä täydellisiä sotilaita. Alkaa vimmattu pakomatka vapauteen.

Wardog on parivaljakko Björn Carlström/Daniel Hübenbecher käsialaa ja kaiken kökköyden (näyttelijätyöskentely/dubbaus/dialogi) takana on myös paljon osaamista.
Lapset ja vanhuksetkaan eivät säästy veripussien poksautuskohteilta, kun pahikset lahtaa porukkaa. Volvo vs. viisi armeijan rekkaa takaa-ajo on saatanan siistiä katsottavaa ja kestää useita minuutteja.
Lopussa homma saa vielä uuden kauhuvivahteen, kun asunnossa aletaan leikkiä puukkohippaa.

Toki Universal Soldier leffassa hommaa vietiin pidemmälle mutta on War Dogissa niin selvät pohjat kyseiselle filmille että jonkun kolmikosta Rothstein, Leitch, Devlin on täytynyt nähdä tämä elokuva.
Sponsoreina leffassa mm. Coca Cola, Kelloggs ja jopa muutaman käsikranaatti räjähdyksen kestävä Volvo. Ja syntikka score pauhaa taustalla jatkuvasti.
Jos meillä oli 80-luvulla Jäätävä polte niin kyllä hurrien pitäisi olla ylpeitä War Dogista. Reiskaa kehiin helvete sentään!

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 286 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20  Seuraava

Hyppää:  


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia vestejäsi
cron
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group :: Style based on FI Subice by phpBBservice.nl :: Kaikki ajat ovat UTC [ DST ]
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com