Uudet ja tulevat scifi/fantasia-elokuvat

[Exterminator]

Villeneuve (tjsp.) on sen luokan tekijä näyttänyt olevansa, että toki uusi Dyynikin kiinnostaa... lukiossa jopa tuli se kirja luettua, vaikka en enää mitään siitä muista tietenkään.


Equals 2,5/5
https://www.imdb.com/title/tt3289728/?ref_=nv_sr_srsg_0+
Joskus tulevaisuudessa ihmisillä ei enää ole tunne-elämää ollenkaan ja jos jollain alkaa tunteita herätä, se katsotaan sairaudeksi. Tautia tukahdutetaan salpaajilla ja liian sairaat joutuvat heille varattuun laitokseen tai johonkin, jossa itsemurhat ovat paitsi yleisiä, myös toivottuja. Silas (Nicholas Hoult) huomaa tuntevansa ja erityisesti samanlaista oireilua esittävää Niaa (Kristen Stewart) kohtaan alkaa kehittyä kiellettyä kiintymystä. Silas päättääkin paeta jättäen halutun työpaikkansa, mutta eihän näiden kahden tarina sihen lopu. Vertaistukiryhmäkin löytyy, jossa apua tarjoamassa on mm. Guy Pearcen näyttelemä Jonas.

Ihan hienoja scifijuttuja nähtiin, kuten Silasin tyhjillään oleva asunto, jossa aina seinistä työntyi esiin setit sen mukaan, mitä halusi tehdä. Hoult ja Stewart ovat hyvännäköinen pari, vaikka ei jälkimmäinen toki tällaisessa uneliaassa roolissa todellakaan seksikkäimmillään ollut. Pearcekään ei ole karismaansa kadottanut ja oli niitä positiivisimpia asioita elokuvassa.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Drake Doremusin tuotantoa löytyy kokoelmasta parinkin Felicity Jonesin elokuvan verran ja nehän olivat onnistuneita pätkiä, mutta kaverin scifi-rakkaustarina jää hyvän yrityksen tasolle. Visuaalista kauneutta tosiaan tarjoillaan, muutoin kyyti on turhan tasaista ilman todellisia huippukohtia. Lopussa on pari tarvittavaa käännettä, mutta ei niilläkään staattista kokonaiskuvaa enää muuteta. Miksikään JJ Abramsiksi ei olisi tarvinnut vetää, kunhan olisin joitain huippuja ja kuoppia kaivannut menoon.

Stewartin takia nappasin katsottavaksi ja ei toki kaduta, vaikka pimulla on monia paljon parempia elokuvia. Nia & Silas päätyvät panemaan ja Nia nähdään myös suihkussa, valitettavasti vilauttamatta mitään lapsille sopimatonta nähtävää.

Vannoutuneimmille scifisteille varmaan tsekkaamisen arvoinen tämäkin.

[Exterminator]

Nythän tuo Dyynikin sitten siirrettiin johonkin loppuvuoteen 2021, oliko se nyt lokakuulle. Shit happens, ja runsaasti!

Tuskinpa pääsee sitä Ihmenaistakaan tänä vuonna tsekkailemaan kankaalta, tai paljon mitään muutakaan. Fincherin uusi kai siis onkin Netflixille tehty, mutta varmaan levykin sentään tulee, että tämän kanssa en onnistune menettämään mitään!

[aTomiK]

On hankalia aikoja elokuvabisnekselle. Suoratoistofirmat sitten taas porskuttaa...

[Exterminator]

Iron Sky: The Coming Race 1,5/5
https://www.imdb.com/title/tt3038708/?ref_=nv_sr_srsg_3
Jatko-osa seitsemän vuotta aiemmin julkaistulle rautataivaalle, jota en ainakaan muistaakseni ole nähnyt. Tuhoutuneesta Maasta ovat kynnelle kykenevät paenneet Kuuhun, jossa on joskus ollut natsien tukikohta. Obi (Lara Rossi) yrittää pitää asioita edes jotenkin järjestyksessä ja huolehtia huonokuntoisesta äidistään, kunnes Wolfgang Kortzfleisch (Udo Kier) kertoo Maasta löytyvän ihmeellistä ainetta, josta riittäisi polttoaineeksi ja lääkkeeksi kaikille. Sinnehän on suunnattava muutaman apurin kanssa, ja yllätys, kaikki ei mene putkeen! Muun muassa Hitleriin törmätään ja dinosauruksiakin ihmetellään.

Jotain tuollaista tässä tapahtui, en oikein muista edes enää - mihin kyllä vaikutti väsymyskin rankan viikon jälkeen, se myönnettäköön. Täysin selväksi kävi silti helposti, että nyt ei suomalaisen suosiminen onnistu, vaan Iron Skyn diggailu jäi tässä haaveeksi. Kier oli parasta elokuvassa ja olihan tässä kivaa tietokonegrafiikkaa, sekä yksi isohkotissinen pimu avoimella kaula-aukolla. Rossi nyt meni pääosassa ihan ok, mutta aikamoisen karismatonta jengiä oli rajallisella budjetilla kameran eteen jouduttu palkkaamaan. Ei kai sekään välttämättä olisi valtava ongelma, mutta kun oikein mitään mielenkiintoistakaan elokuvassa ei tapahtunut :/ Kohtaus seuraa toistaan ja jonkinlaisia asioita tapahtuu, eikä niistä mikään innosta mitenkään. The Coming Race tuntui lähinnä köyhän miehen Tähtien sodalta, Star Trekiltä ja joltain Spaceballsilta. Ei tarvinne sanoa erikseen, että vaikka tämän jonkinlaista parodiaa tai komediaa siis joka tapauksessa pitäisi ainakin osittain olla, kertaakaan en tainnut edes hymyillä elokuvan "huumorille".

Kuunatsit ovat hauska idea, ei siinä mitään, mutta tässä lopputuloksena on pelkkää erittäin keskinkertaista rahan ja ajan tuhlausta. Korkeintaan niille, joille scifi on koko elämä ja köyhäkin kama on must.

[Tina DeMona]

Solo: A Star Wars Story (2018)
https://www.imdb.com/title/tt3778644/

Katsottiinpa tämä pojan kanssa ja perkele sentään, Solo on paras näistä uusista tähtien sodista!

Alku ei paljoa luvannut sillä meno Corellia planeetalla oli kuin pahaisesta tenavien Disney pätkästä mutta sen jälkeen tahti parani ja reilusti.
Koko cast tekee loistoduunia ja jopa cgi hahmoille oli kehitelty persoonat ja jonkinlaista syytä olla olemassa.

Alden Ehrenreich Han Solona oli virneineen kuin nuori, ei Harrison Ford vaan Dennis Quaid. Ei huono suoritus ollenkaan.
Woody Harrelson oli taas hyvä, Emilia Clarke tietysti super ihana ja Donald Glover veti täydellisen Lando roolin.
Suomiväriä toi tietysti Chewienä heiluva Joonas Suotamo ja suomenkieltäkin kuullaan Clarken suusta, kun tämä lausuu aivan ymmärrettävästi "teräs käsi"

Toimintakohtaukset on hienoja ja dialogi sekä hahmojen touhut sekä kemiat noin ylipäätään toimii erittäin hyvin. Porukka kuolee matkan varrella ihan oikeasti eikä lopussakaan siirappi valu kuvaruudulta.
Tietysti tämä sitten floppasi teattereissa, niinhän se menee. Bonuslevy vielä soittimeen illan päätteeksi.

Kyllä, tämä oli ihan oikea avaruusseikkailuelokuva jossa oli draamaa, komediaa, toimintaa ja kaikkea vielä kohtuullisen onnistuneesti toteutettuna. Eihän se nyt mikään täysi superonnistuminen ollut, mutta hyvin voisin nähdä itseni katsomassa tämän toisenkin kerran, mitä ei vielä yhdenkään näiden uusien Star Warsien kanssa ole tähän mennessä tapahtunut.

Mikä parasta, siitä toiseksi parhaasta eli Rogue Onestakin oli selkeästi otettu opiksi juuri sen heikompien puolien suhteen: hahmot olivat just ja jetsulleen ihan oikeita hahmoja joista pystyi jopa välittämään ja kaikensorttinen fan service -höpölöinti oli saatu luontevaksi osaksi tarinankuljetusta. Kun kuulin etukäteen että tässä mennään jopa niin pitkälle että kerrotaan miksi Hanin sukunimi on Solo, ajattelin että se voisi yhtä hyvin olla Nolo koska tuo tulee olemaan aivan megakamalaa myötähäpeilyä. Mutta eipä ollutkaan! Chewbaccankin kohtaamiseen oltiin saatu ihan oikeaa painoarvoa mukaan ja hieno kohtaus oli muutenkin.

Leffa muisti myös luoda omia, uusia juttuja nostalgianisien lypsennän oheen. Emilia Clarken en vielä ole koskaan nähnyt onnistuvan missään muualla kuin Game of Thronesissa joten hyvä veto oli tämä kohtuu monisärmäinenkin hahmo. Emansipaatioaktivistidroidikin oli ihan hupaisa koominen kevennys. Harrelson nyt toimii tietysti aina ja tykkäsin taas myös erinäisistä ökkömönsyistä joissa oli kylliksi mielikuvitusta. Disneyn tavaramerkkiefektit eivät pistäneet silmään vaikka varmasti CGI-budjetilla pienen banaanivaltion saisikin lunastettua.

Set piecejä riittää ja ne käyvät ihan jopa järkeen. Alun junaryöstöä on muistaakseni kehuttu monissa paikoin muuallakin, ja varsin hieno kohtaushan se olikin. Kaivosryöstökin menetteli kivasti. Alun sotakohtaus oli vakuuttava ja se alun tiimi mukavasti Fireflyn mieleen tuova jengi kummallisia avaruuspersoonia. Juuri myös kun ihastelin Thandie Newtonia Mission Impossible II:ssa, niin neitihän oli tässäkin. Vähän vanhempana, mutta sitähän nyt sattuu. Niin, ja Warwick Davisiä oli hauska nähdä. Muutenkin näiden hahmojen välissä oli sellaista sopivaa naljailua ja vekkulointia mikä tosissaan toi mieleen alkuperäistrilogian ja yleensä sen ajan tämäntyyppiset leffat.

Suuri arvostus myös sille, että ne eniten käytetyt ja useimmiten ryssityt asiat kuten valosapelit, muinaiset jedi-koodit ja pakollinen Tatoiinella pööpöily jätettiin kerrankin rauhaan. Tykkäsin myös omituisesta mutta toimivasta, itämaisia sävyjä klassiseen Star Wars -tematiikkaan sotkevasta scoresta.

Huonoista puolista: minulle Lando jäi nimenomaan vähän viileäksi. Ei tyyppi huonosti vetänyt, mutta vähän oli sellaista yksiulotteista charmimenoa tuossa hahmossa. Toki, aika simppelihän tuo hahmo on aina ollut, mutta Billy Dee Williamsissa on vaan niin paljon luontaista karismaa että kuittaantuu jo sillä. Nyt olisi myös ollut ehkä tilaisuus vähän syventää tuota karaktääriä niinkuin päähenkilöllemmekin tehtiin. Paul Bettanyn pahis oli kanssa vähän mitäänsanomaton, vaikka se sen lukaali olikin tosi cool.

Samoin lopussa myös tarinaan tulee melkoinen ähky kun jokainen hahmo pettää toisensa varmaan seitsemällä eri tavalla mutta nämä eivät tässä välissä enää oikein ehdi tuntua missään, kun ne on kaikki ahdettu samaan kohtaukseen. Kieroilu on tietysti aina kivaa mutta sen pitäisi myös tuntua ymmärrettävästi katsomossa joltakin. Näin ei ihan käynyt ja loppu hitusen lätsähti tämän takia. En myöskään tiedä miksi tämä 2-luokkalaisen suunnittelema, 3-ulotteinen goottipiirrustus nimeltä Darth Maul oli mikään pakko tuoda takaisin. Luulisi, että vihoviimeinen asia mistä ihmisiä kannattaa muistutella on prequelien olemassaolo. Samaa vähän ihmettelen myös sen jonkun ehdotellun Obi-Wan -sarjan kanssa.

Natinoista huolimatta oikein nautittavaa, jopa vanhan ajan tuntuista avaruusräimettä. Vähän samalla tavalla hyvin kulkeva seikkailu kuin mitä saman ohjaajan Willow'kin on. Harmi että floppasi, vaikka eiköhän tuota Disneyllä rahat nyt jotenkin riitä näinkin. Enkä tietysti itsekään käynyt katsomassa, joten eipä voi ihan liikaa porukkaa syyllistää. Eikä olisi kyllä Last Jedin jälkeen kiinnostanutkaan, miksi onkin niin suuri synti ja häpeä että se Rise of Skywalker silti repi rahaa ovista ja ikkunoista. Itseä ei vuosikausiin kiinnostanut mikään Star Warsin nimeä kantava sen Last Jedi -fiaskon jälkeen; pitää kiittää Soloa kun muistutti minulle miltä oikea Star Wars edes jossakin määrin tuntuu.

[rautapuoli]

En myöskään tiedä miksi tämä 2-luokkalaisen suunnittelema, 3-ulotteinen goottipiirrustus nimeltä Darth Maul oli mikään pakko tuoda takaisin. Luulisi, että vihoviimeinen asia mistä ihmisiä kannattaa muistutella on prequelien olemassaolo. Samaa vähän ihmettelen myös sen jonkun ehdotellun Obi-Wan -sarjan kanssa.

On tainnu mennä ohi, että prequeleilla on meitä nuorempi fanisukupolvensa, joka on näemmä uskaltautunut enemmän ääneen. Disney selvästi ihan tietoisesti alkuun yritti vältellä yleisesti haukuttuja prequeljuttuja, mutta niin vain on koko fanikuntaa lopulta kosiskeltava ku tähtien sota-satsaus melko helvetin iso oli. Nyt etenkin on kehiteltävä kaikkea, kun lelut ja muu krääsä ei myy, leffat ei tehny tarpeeks, uusi teemapuisto on tyhjillään jne. Ja tietenkin, kun Mandalorian on ollut hitti niin ilmoittivat YHDEKSÄN uutta sarjaa. Ensin ähky leffoilla, nyt sama virhe sarjoilla : D

Mutta hyvä, että Solo iski sinnekin. Harmi, että sen lookki jäi niin saatanan kauheaksi. Mutta melkeen sen voisi ihan uusiakin tässä lähiaikoina, kun ekasta iloisesta katselusta onkin jo jonkin verran aikaa.

[Tina DeMona]

En myöskään tiedä miksi tämä 2-luokkalaisen suunnittelema, 3-ulotteinen goottipiirrustus nimeltä Darth Maul oli mikään pakko tuoda takaisin. Luulisi, että vihoviimeinen asia mistä ihmisiä kannattaa muistutella on prequelien olemassaolo. Samaa vähän ihmettelen myös sen jonkun ehdotellun Obi-Wan -sarjan kanssa.

On tainnu mennä ohi, että prequeleilla on meitä nuorempi fanisukupolvensa, joka on näemmä uskaltautunut enemmän ääneen. Disney selvästi ihan tietoisesti alkuun yritti vältellä yleisesti haukuttuja prequeljuttuja, mutta niin vain on koko fanikuntaa lopulta kosiskeltava ku tähtien sota-satsaus melko helvetin iso oli. Nyt etenkin on kehiteltävä kaikkea, kun lelut ja muu krääsä ei myy, leffat ei tehny tarpeeks, uusi teemapuisto on tyhjillään jne. Ja tietenkin, kun Mandalorian on ollut hitti niin ilmoittivat YHDEKSÄN uutta sarjaa. Ensin ähky leffoilla, nyt sama virhe sarjoilla : D

No mutta siis hyi vittu. No eihän siinä tietysti, eihän tätäkään sorsaa pakko ole katsoa.

Mutta hyvä, että Solo iski sinnekin. Harmi, että sen lookki jäi niin saatanan kauheaksi. Mutta melkeen sen voisi ihan uusiakin tässä lähiaikoina, kun ekasta iloisesta katselusta onkin jo jonkin verran aikaa.

Joo, se jäikin sanomatta että kuva oli vähän kummallinen ja valaistus tuhnuista ainakin paikoittain mikä vähän kummaksutti. Etenkin kun efektit yms. niin normaalin ensiluokkaisia olivat. Se yksi alun kohtauskin oli taas megalaiskasti vaan blästätty kokonaan yhdellä värillä, sinisellä, mistä en ole ikinä visuaalisena juttuna tykännyt.

[rautapuoli]

^
Itelläki käy silmään tollaset yhden värin kohtaukset melko lailla aina. Olisi edes saman värin eri sävyjä kolmiulotteisesti ja reilusti vaaleasta tummaan niin saattas jopa näyttää ihan kivalta.

Ja joo, ihan samaa mietin itsekin noista tulevista miljoonasta sarjasta, että onneksi ei ole tosiaan mikään pakko katsoa. Mandalorianin kakkoskausikin kesken ihan alkutekijöissään, kun ei nyt tällä kertaa imaissut mukaansa kuten ekalla kaudella.

[Tina DeMona]

^
Itelläki käy silmään tollaset yhden värin kohtaukset melko lailla aina. Olisi edes saman värin eri sävyjä kolmiulotteisesti ja reilusti vaaleasta tummaan niin saattas jopa näyttää ihan kivalta.

Joo, tai niinkuin Argento värejä käytteli eli useampaa ja jotenkin rohkeasti ynnä kummallisesti toisiaan kontrastoiden. Tai edes jotenkin.

Ja joo, ihan samaa mietin itsekin noista tulevista miljoonasta sarjasta, että onneksi ei ole tosiaan mikään pakko katsoa. Mandalorianin kakkoskausikin kesken ihan alkutekijöissään, kun ei nyt tällä kertaa imaissut mukaansa kuten ekalla kaudella.

Jep. Mandalorian vähäsen kiinnostelisi mutta jos siitä ei mitään fyysistä julkaisua tule niin eipä ole kyllä niin justiinsakaan.

[Exterminator]

Anon 3+/5
https://www.imdb.com/title/tt5397194/?ref_=nv_sr_srsg_0
Suht läheiseen tulevaisuuteen sijoittuvassa tarinassa juttu menee niin, että jokaisella ihmisellä on jonkinlainen nauhoitus päällä kaikista tekemisistään jatkuvasti. Näitä sitten voidaan katsella jälkikäteen, että mikä kukin on hommaillut milloinkin. Nyt sitten on kuollut ihmisiä, mutta niiden ”tallennuksista” ei tappajaa löydykään. Epäilyttävä tyttö (Amanda Seyfried) osaa peukaloida näitä tallennettuja muistoja, vaikkapa poistaen niistä henkilöitä rahaa vastaan. Tässähän meillä onkin sitten se murhaaja, vai onko? Clive Owen esittämä Sal Frieland yrittää jäljittää syyllistä ja roikkuu gimman kintereillä. Hommaa vaikeuttaa miehen kokemat harhat, joita murhaaja näyttää osaavan järjestää reaaliajassa. On esim. oma talo muka liekeissä, asunto täynnä rottia ja muuta karmivaa paskaa.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Andrew Niccol oli tämä tyyppi, joka uransa käynnistäneellä The Truman Shown kässärillä osui napakymppiin, sen jälkeen on ollut vähän hiljaisempaa. Scifi tuntuu kiinnostavan ja ideoitakin on hihassa jokunen, vain se lopullinen uusi kuningastason teksti TS:n rinnalle on edelleen haussa. Niin ikään Seyfriediä hyödyntänyt In Time jäi ihan hyväksi yritykseksi ja järkyttävän paljon korkeammalla ei liikuta tässäkään. Ideoiden originaaliudesta voidaan olla montaa mieltä, onhan noita vastaavanlaisia nähty. Silti Anon punnersi isommille pistelle, eli suunta on oikea. No Amandahan oli tummatukkaisena, mustiin pukeutuvana ja muutenkin todella viileänä typynä ehkä kuumempi kuin koskaan ja näyttää vielä sivutissiäkin :P joten elokuva on ilmiselvä hankinta faneille. Owen on ihan jees ja oikein kivana plussana yläosattomaksi heitti muutama muukin gimma, nimiltään tällaisia kuin Alyson Bath, Sara Mitich ja Jordan Claire Robbins.

Herkkua siis Seyfriedin diggareille ainakin, muille keskitason scifiä muutamalla tissillä. Saksalaisella reiskalla oli hyvinä ekstroina mukana päätähtien ja Niccolin haastikset, pitää katsella.

[Tina DeMona]

Tuli nyt sitten lopultakin katsottua Blade Runner 2049 (2017) ja tota... no joo.
https://www.imdb.com/title/tt1856101/reference

Alkuperäiseen vertaaminen on tällaisessa tuotoksessa tietysti kohtuu mahdotonta, mutta niin megaklassikko kuin Blade Runner onkin, olisi siinä kuitenkin paljon parannettavaa tietyillä osa-alueilla ja sen maailmassa luulisi riittävän mahdollisuuksia laajemmallekin tutkaamiselle. Ja uutterastihan tämä leffa yrittää, mutta onnistuu vain osittain. Alkuperäisen varjo on aikas vahva, ja aina kun siitä päästään irti, ei sitten kuitenkaan ehkä osuta mihinkään kovinkaan mielenkiintoiseen.

Ryan Gosling tekee luontevan hyvää työtä pääosassa, ja tämän identiteetin etsintäretki oli oikeasti kiinnostava kuvio. Tykkäsin myös tavasta, jolla stooriin oli tuotu vanha gubbe Harrison Ford takaisin. Se ei kuitenkaan sinällään riitä tällaisen pituuden kanssa, kun kaikki muut elementit jäävät heikoiksi. Alkuperäisessä leikkaillaan jatkuvasti Rutger Haueriin ja tämän tovereihin, jotka niitä sen leffan oikeasti kiinnostavia hahmoja muutenkin olivat; tässä ei oikein ole ketään muuta jota oheisseurailla kuin ne todella surkeat viholliset.

Ykkönen on toki pitkä ja monoliittinen elokuva (toki myös vähän versiostaan riippuen), tällä taas ei ole oikein mitään syytä olla näin lohduttoman pitkä ja hidaskestoinen. Alkuperäisessä tarina, sikäli kun sitä edes on, jää kauas jälkeen mutta ihanan kouriintuntuvat visuaalit ja lähes veitsellä leikattava tunnelmointi luovat sen katsomiskokemuksesta maailman mihin on ihana solahtaa. Tässä tunnumme vain seuraavan Goslingia kun tämä hitaasti käppää yhdestä lavasteesta toiseen vailla huolta huomisesta, vaikka onkin taas joku Maailmanhistorian Tärkein Juttu menossa, plus vielä kovat henkilökohtaiset panoksetkin siihen päälle.

Nyt kun meillä on ihan aidosti kiinnostava mysteeri mitä ratkoa, olisiko ollut järkevää vaikka saada sille luoduksi jonkinlaista kiireen tuntua ynnä painoarvoa? Koko stoori merkityksineen uhkaa vähän väliä hukkua visuaaliseen ummetukseen, mikä ei sitten kuitenkaan herättele minkäänlaisia vau-reaktioita. Lukuunottamatta sitä kaatopaikkakohtausta ja sitä seuraavaa orpokoti-hommelia, jotka olivat ehdottomasti suosikkisekvenssini tässä. Niissä oli juuri sellaista ihanaa, dystooppista, oikealta tuntuvan scifi-maailman kamaluutta omintakeisella tvistillä, mitä koko muu tuotos jäi kaipaamaan.

Kun tästä alkoi aikoinaan kuulla sivulauseita sieltä täältä, monet mainitsivat päähenkilön ja tämän hologrammityttöystävän ihmissuhteen. Tämä oli yksi odottelevimpiani puolia, etenkin kun mainosmateriaalit olivat täynnä kuvia siitä violetista, jättimäisestä mainoskylttimuikkelista, mitä oletin ihmisten tarkoittavan. Mutta sehän sitten olikin vaan joku normaali hologrammieukko. Replikantin ja valtavan, alastoman markkinointityökalun välisessä romanssissa olisi voinut ollakin jotain hyvällä tavalla säälittävää ja traagista.

Se sen peruseukon ihmisyyskaipuu sun muu on jotenkin niin nähty eikä nuokaan efektit oikein onnistuneet hurmaamaan. Samoilla ajatuksilla leikki jo joskus 90-luvulla joku Hämähäkkimies 2099, ja sen jälkeen varmasti lukemattomat muut tahot. Kiinnostavuusprosentit nousivat hetkellisesti siinä kohtaa, missä tämä palkkaa prostituoidun toimimaan lihallisena jatkeenaan, mutta toki tämäkin oli sitten vesitetty läpisliipatulla ja kuvottavalla, siveellisellä varovaisuudella. Onko oikeasti näin paljon pyydetty, että kun tehdään viihdettä aikuisille katsojille se tehtäisiin rehellisesti, elokuvallisuus edellä ja ensiarvoisesti sitä miettimättä miten jotkut Nestlén mainosmiehet nyt taas tähänkin suhtautuvat?

Surkeinta olivat kuitenkin arvon antagonistit. Meillä on se joku muija, joka joko ei osaa näytellä tai sitten vetää jotain ihan ihme performanssia mikä ei vaan minulle auennut mistään kohtaa. Mitä tuolla oli haettu? Jotain outoa etäännytys-jotain? Olen nähnyt kastematoja joiden tarkoitusperät on helpommin tulkittavissa. Sitten on se useammassakin paikassa parjattu Jared Leto joka oli, todellakin, perseestä. Kaikin tavoin. Etenkin se sen kakkoskohtaus Harrison Fordin kanssa, missä se vaan sössöttää jotain pseudofilosofista humpuukia ikuisuudelta tuntuvan ajan. Kun Harrison lopulta sanoi jotain havahduin ja tajusin etten ollut tullut kiinnittäneeksi huomiota mihinkään ruudulla pyörivään varmaan viimeiseen viiteen minuuttiin. Paljon nolompi rooli tämä oli kuin Suicide Squadissa, vaikkei ulkoisesti yhtä typerältä näyttänytkään. Tämä vielä riistää Fordinkin varsin kekseliäältä kaarelta sen omaa vaikuttavuutta.

Toki kuvat ovat oikein kivasti suunniteltuja kuten tunnetuksi visualistiksi kuvaillulta Villeneuvelta sopii odottaakin. Ja siitä erityiskiitos, että kaikki teknologia oli ihanan analogisen ja kolhon tuntuista eikä mitään kosketusnäyttöjä sun muuta ärsyttävää esiintynyt.

Olihan tämä siis ihan ok, ja paljon kamalampiakin jatko-osia on maailmanhistoria täynnä. Ja toki edes näinkin pitkälle mietittyä ja kaikenkarvaista CGI-partikkeliälämölöksi taantumista vältteleviä scifipätkiä näkee aina mielellään. Vähän pettymykseksi silti jäätiin, etenkin kaiken hypetyksen jälkeen. Nostatti ainoastaan halun katsoa se alkuperäinen, jälleen kerran, uudestaan.

[rautapuoli]

^
Aika jännä joskin tavallaan ymmärrettävä arviointi. Ite ja selvästi todella moni sai irti paljon juurikin tematiikasta ja tässähän oli jopa oikea juoni ja kaikkea. Se replikanttien puunaamaisuus oli just parasta. Ei vaan oikein osata/tiedetä kuinka olla ja käyttäytyä. Koska ei lopulta ihan ihmisiä ollakaan. Ja se Leton oikea käsi-muija oli itelle leffan parhaita juttuja! Just sellanen kummajainen, jonka kuuluukin olla vaikea tulkittava. Selvästi nää asiat oli tarkoituksellisia, mutta minkäs teet jos ei iskeny, en ala vänkäämään. Nii ja se pahismimmi oli kans aivan saatanan kuuma. Saa vetää minua turpaan ihan koska vain.

[Tina DeMona]

^
Aika jännä joskin tavallaan ymmärrettävä arviointi. Ite ja selvästi todella moni sai irti paljon juurikin tematiikasta ja tässähän oli jopa oikea juoni ja kaikkea. Se replikanttien puunaamaisuus oli just parasta. Ei vaan oikein osata/tiedetä kuinka olla ja käyttäytyä. Koska ei lopulta ihan ihmisiä ollakaan. Ja se Leton oikea käsi-muija oli itelle leffan parhaita juttuja! Just sellanen kummajainen, jonka kuuluukin olla vaikea tulkittava. Selvästi nää asiat oli tarkoituksellisia, mutta minkäs teet jos ei iskeny, en ala vänkäämään. Nii ja se pahismimmi oli kans aivan saatanan kuuma. Saa vetää minua turpaan ihan koska vain.

Juu, toki huomioitsin että täälläkin tähän oli suhtautuminen ollut jotain vallan toista. Ja vastavuoroisesti tavallaan ymmärrän myös nämä arviot, etenkin kun näinkin huolella tehtyä tällaista leffaa näkee niin harvoin. Itselle se juoni vaan ei juuri nimenomaan ollut kovinkaan kiinnostava vaikka kiva toki, että siinä sellainen oli.

[Exterminator]

Z for Zachariah
https://www.imdb.com/title/tt1598642/?ref_=nv_sr_srsg_0
Ann (Margot Robbie) asustelee yksinään laaksossa ydinsodan jälkeisessä maailmassa. Kalastamalla ja pellosta on mahdollista saada ruokaa, mutta talvella on ollut paljon vaikeampaa paitsi ravinnon, myös lämmön suhteen. Eräänä päivänä Ann löytää maisemista toisen ihmisen, Johnin (Chiwetel Ejiofor). Tyyppi oli professori tai joku vastaava, jolle Ann haluaa tarjota majoituksen, ja yhteinen elo alkaa. Paljon tietävä äijä keksii, miten taloon voitaisiin saada sähköt vesivoimalla, mutta se vaatisi joutilaana seisovan kirkon purkamista lankuiksi. Mitään ei tehdä, kunnes paikalle ilmaantuu toinenkin miespuolinen henkilö Caleb (Chris Pine). Ann oli aiemmin jo yrittänyt vietellä Jussia, joka ei vielä ollut valmis tositoimiin, ja myös Caleb miellyttää neidon silmää kovasti. Kolmiodraama voisi alkaa, mutta Jussi ilmoittaa hyväksyvänsä valkoisten asuinkumppaniensa suhteen ja sitä virtaavan veden muuntamista sähköksikin päästään rakentelemaan yhteistyönä.

Z 4 Z näköjään perustuu kirjaan, sillä erotuksella, että siitä löytyvät vain kaksi ensin mainittua hahmoa. Elokuva joka tapauksessa viihdytti aivan mukavasti, vaikka ei tässä niin ihmeellisiä tapahtunut. Kiinnostavalla aiheella + karismaattisilla Robbiella, Ejioforilla ja Pinellä päästään pitkälle. Lisäksi tämä on kuvattu Uuden-Seelannin oikein näteissä luontomaisemissa, joita saadaan ihastella melko paljon. Eli sellaisesta pitäville voi olla mukavaa katsottavaa, ja oli toki minullekin.

Myönnettäköön sekin, että jos tässä joku syvällinen pointti kaiken takana oli, siitä en tällä kertaa saanut kiinni. Lopussa tuli vähän sellainen olo, että häh - nytkö se vain päättyi tähän? Elokuvan nimeä en myöskään osaa selittää näin yhden katselun jälkeen.

IMDb:n mukaan naispääosaan olikin näköjään kiinnitetty Amanda Seyfried, mutta projektin viivästymisen vuoksi tämä ei enää ollut käytettävissä. Minullehan se olisi sopinut vielä paremmin, mutta kyllä Margot tässä paikkansa otti leikiten, ei voi yhtään valittaa. Se kyllä oli pettymys, kun siinä vietellessään pimu aloitti riisumaan, ja sitten mitään ei lopulta nähtykään. Pyh! No, onhan meillä Wolf of Wall Street...

Kyllä tämä tsekkaamisen arvoinen maalaisscifistely on, uudestaankin voisin katsoa.

[rautapuoli]

^
Kolmiodraamaa lukuunottamatta vaikuttaa todella kiintoisalta. Post-apoilua, jossa hiekkamontturähinöinnin sijaan viritellään sähköjä ja muutenkin yritetään jatkaa elämää. Oikein lupaavaa!