Hohtoloota

Mystinen suomalainen elokuvafoorumi
Tänään on La Maalis 23 2019 3:34


Etusivu » Foorumit » Elokuvat - yleistä


Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 133 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 5, 6, 7, 8, 9  Seuraava
Kirjoittaja
Etsi tätä:
Viesti

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 7825

Viesti Lähetetty: Su Marras 25 2018 18:59 
Ylös  
Iggy Pop Albert Hallissa, vuodelta 2016. Samana vuonna Iggy kirjoitti, äänitti ja julkaisi (muun muassa) Queens of the Stone Agen laulaja-kitaristi Josh Hommen kanssa uusimman albuminsa Post Pop Depression, josta en muista kuulleenikaan. Homme nähdään toki tällä keikalla säestämässä Iggyä ja laulamassa stemmoja muutaman muun itselleni vieraan, mutta osaavan ukon kanssa. Liikkeelle lähdetään Trainspottingin malliin klassikolla Lust for Life, mikä olikin itselleni ainoa ennestään tuttu biisi. Uudelta levyltä taisivat soittaa 5 raitaa ja asiallista kamaahan tuo vaikutti olevan. Erityisen hyvin näin yhdellä kuuntelulla jäivät mieleen Gardenia ja German Days. Sitten siellä vedettiin jotain vanhempia klassikoita, joista hivelivät korvaa etenkin Passenger ja China Girl, vai mikä se oli.

Nyt jo seitsemänkymppiseksi ehtineen Iggyn tahti ehkä on iän ja elämäntapojen seurauksena hiljentynyt, mutta ei ainakaan häiritsevästi. Vaari jaksaa edelleen hyppiä yleisöön ja viettikin siellä fanien seassa kiitettävän määrän aikaa läpi keikan. Mistään vähästä hätkähtävästä neidistä ei ole tämän konkarin kohdalla kysymys; jo kolmannen kappaleen aikana Pop oli kolauttanut kallonsa johonkin ja päästa valui verta - mutta bändi ei kun jatkoi paahtamista. Pitkänhuiskea Homme tuo esitykseen hyvän määrän lisää karismaa ja maukasta kitarointia luonnollisesti.

Levy ei varmasti oilsi hullumpi ostos :hmmm:

_________________
"It's really big..."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3891
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: Pe Tammi 04 2019 14:26 
Ylös  
Tuli katsottua kaksikin lyhyehköä musiikki-VHS:ää.


Ensiksi Thank you ABBA -nimeä kantava kassu jostain useamman vuoden takaa. Vähän herätti epäillyksiä kun takakannessa on varsin mittava biisilista mutta pituudeksi on merkitty vain jotain 50 minuuttia. Ja eihän tämä sitten mikään musiikkivideo- tai muukaan livetaltiointikooste ollut kuten luulin vaan jokin kevyt dokumentintapainen jossa kyseiset biisit videoineen ovat ainoastaan taustaklippeinä ja välipätkinä siellä täällä. Haastattelut sen sijaan olivat ihan jees vaikka vastaavaa osastoa nyt on kursorisestikin bändin tuotantoon tutustunut kuullut jo miljoonassa muussakin paikassa - itse muusikot eivät haastatteluihin osallistu vaan kaikenlaiset oheistoimijat pukusuunnittelijoista äänimiksaajiin ja vastaaviin.

Olihan tuo ihan hyvän mielen kivaa hassuttelua mutta ei näin lyhyestä läpileikkauksesta oikein ihmeitä mieliin jää. Bonuspisteet kuitenkin viehkeistä 80-luvun lopun / 90-luvun alun videoefekteistä ja -siirtymistä.



Sitten katsoin tuotoksen nimeltä Hawkwind: The Chronicle of the Black Sword, jolle sentään löytyy jopa imdb-sivukin:

https://www.imdb.com/title/tt0332101/reference

Hawkwind on minulle tuttu lähinnä siitä että siinä bändissä Lemmy Kilmeister aikoinaan aloitteli ennen Motörheadin perustamista. En edes muista mistä tällainen VHS minulle on päätynyt saati milloin, mutta tässä vuonna -85 taltioidussa livehommelissa ollaan kuitenkin selkeästi Lemmyn jälkeisessä ajassa ja on mukava huomata että yhtye on kehittynyt muistaakseni jokseensakin turhaakin ufoilua sisältävistä, varhaisista levytyksistään paljon tarttuvampaan mutta silti soveliaan omintakeiseen poljentoon. Ihan hyvä biisejä siis tuntuivat heittelevän.

Mikä mielenkiintoisinta, keikkasetti perustuu johonkin "Elric-tarinoihin" jotka on kirjoittanut myös videolla esiintyvä Michael Moorcock. Ikinä moisista kuullutkaan, mutta wikipedian mukaan Moorcock on jokin pitkän linjan fantasiakirjailija ja Elric hänen suosituin miekkasankarinsa - ja tosiaan, bändin ja narraatiota tarjoavan kirjailijan lisäksi lavalla vipeltääkin joku omituisesti maalattu miekkahyypiö viitta selässä ja muutamia muitakin fantasiateemaisia hahmoja. Encoren aikana kirjailija tulee vielä itse laulaa loiloskelemaan ja jammailemaan bändin kanssa sekä viskomaan, oletettavasti, omaa kirjallista tuotantoaan yleisöön - ja tämähän oli ihan hauskaa kanssa.

Toki koska ollaan ns. yläpilvessä menossa on musiikillista tarjontaa täydentämään ollut tarpeellista loihtia kaikki mahdolliset videoefektit mitkä nauhoitushetken kuvamikseristä ovat irti lähteneet. Ekassa biisissä kaikki tummat alueet kuvassa täyttyivät väpättävillä, reikämäisillä valopisteillä enkä ollut varma onko tämä nauha itsessään jotenkin kulahtanut ennenkohtaamattomalla tavalla. Sitten on tarjolla hassunväristä kuvaa, pikselöintiä, erinäköistä väpätystä ja muuta hupsua.

Ylettömästä sekoilusta voi toki olla montaa mieltä mutta mikäs tässä kun musisointi oli näinkin menevää.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 3220

Viesti Lähetetty: Pe Tammi 04 2019 16:01 
Ylös  
Hawkwind on yhtyeenä itselleni melkoinen outolintu, jonkin verran kuullut biisejä mutta ei sen enempää.

Erikoista ettei Tina ole Moorcockista tai Elricistä ennen kuullut, kun kuitenkin vastaavia asioita harrastat.
Itsekin olen toki lukenut vain yhden suomennetun kirjan eli tämän tässä:

Kuva

Sarjakuvana lukenut sitten enemmänkin ja kokoelma albumeja löytyy mm. Cdonilta.

Kuva

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3891
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: Pe Tammi 04 2019 16:34 
Ylös  
aTomiK kirjoitti:
Hawkwind on yhtyeenä itselleni melkoinen outolintu, jonkin verran kuullut biisejä mutta ei sen enempää.


Minullekin Hawkwind on ollut enempi pikkuveljen juttuja ja ainoastaan sen kautta jotain niitä vanhoja levyjä kuullut. Eikä ne kovin suurta vaikutusta tosiaan tehneet joten tämä oli ihan mukavankin positiivinen yllätys.

aTomiK kirjoitti:
Erikoista ettei Tina ole Moorcockista tai Elricistä ennen kuullut, kun kuitenkin vastaavia asioita harrastat.
Itsekin olen toki lukenut vain yhden suomennetun kirjan eli tämän tässä:

Kuva

Sarjakuvana lukenut sitten enemmänkin ja kokoelma albumeja löytyy mm. Cdonilta.

Kuva


Ei ole jostain syystä tähän herraan tullut tutustuttua. Ehkä olen nimen kuullut joskus mutta eipä ole sekään mieleen jäänyt. Voisihan tuohonkin joskus tutustua jos vastaan joku opus kävelisi.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 7825

Viesti Lähetetty: Ma Helmi 04 2019 18:16 
Ylös  
Nick Cave Kööpenhaminassa 2017. Oliko tämä nyt artistin ihan oma keikka, ei osa jotain festaria? Siinä tapauksessa on heti kättelyssä myönnettävä, etten tiennytkään Caven olevan ihan näin iso nimi, että vetää tuollaisen yleisön jossain Köpiksessä. Olihan tuolla kuulijoita varmaan helposti viisinumeroinen luku, fanimassa yllätti massiivisuudellaan.

Tuolloin nippa nappa alle kuusikymppinen Cave oli (bändistä puhumattakaan) huippuvedossa ja jos Ozzy ei olisi jo Pimeyden prinssin titteliä varannut, herra Luola olisi vahvoilla tuota arvonimeä tavoittelemaan. Ehkä sitten Prince of Darknessin hautausurakoitsija tai jotain. Dokumentissa kauhisteli silmäpussejaan, mutta nuorekkaanahan tuo on säilynyt ja jaksaa kyllä setä heilua keikan läpi hienosti. Yleisökontaktiakin luonnollisesti mustiin pukeutunut artisti otti harvinaisen paljon, mikä oli hienoa fanien arvostamista. Se halaus lopussa toimi kauniina päätöksenä ja samalla välitti kiitollisuuden tunteen koko yleisölle.

Keikan kappaleista minulle oli ennestään tuttu tasan yksi, Red Right Hand. Tai hetkinen, vetikös ne myös sen Stagger Leen, on sekin kuultu joskus. Mutta lähes kokonaan tuntematonta musiikkia ja hämmästyttävää olikin, miten vähän se haittasi. Keikka oli erinomaisen nautittava kokonaisuus ja kuulemma vetivät koko Caven toistaiseksi uusimman lätyn, eli Skeleton Treen, läpi. Ei tästä paljon muuta johtopäätöstä voi tehdä kuin että levy on ilmeisesti hyvä. Tsekkasinkin vielä ja onhan tuolle ropissut kehuvia arvioita ainakin. Ehkä hyvinkin kannattaisi lisätä hankittaviin.

Tosiaan sen levyn tekemisen aikana kuvatun dokumentinkin katsoin ja tässähän oli se tragedia sattunut ennen äänityksiä tai niiden aikana, että Caven poika kuoli pudotessaan jostain korkealta. Ei tämä pelkkää surua ja synkistelyä silti ole, vaikka parhaiten jäikin mieleen se kohtaus, jossa vaimo Susie tuo löytäneensä menehtyneen Arthur Caven maalauksen kameran eteen. Siinä ovat isä ja äiti aika hiljaa, eikä katsomossakaan pysty olemaan liikuttumatta.

_________________
"It's really big..."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3891
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: Ma Helmi 04 2019 20:17 
Ylös  
^Juu, iso nimihän Cave on. Eikä syyttä, hienoja levyjä tehnyt vaikka kuinka - kannattaa ehdottomasti ottaa kuunteluun.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3891
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: Ke Helmi 06 2019 20:40 
Ylös  
Minä sitten päädyin katsomaan metallidokumentin Metal: A Headbanger's Journey joka minulle on jostakin joskus kulkeutunut.

https://www.imdb.com/title/tt0478209/reference

Olen tältä Sam Dunnilta nähnyt aiemmin sen moniosaisen sarjan missä ruodittiin näitä aligenrejä. Sehän nyt oli ihan jees vaikka eipä nyt mitään sen kummempia muistijälkiä jättänytkään. Tyyppi myös vaikutti ihan symppikseltä vaikkei mikään Savon terävin lapikas taida ollakaan. Mutta tämä oli kyllä pääsääntöisesti aivan uskomattoman löysää pölkkyilyä.

Hieno katras toinen toistaan tärkeämpiä ja koko musiikkimaailmaan jälkensä jättäineitä muusikoita on kameran eteen raijattu: on Bruce Dickinsonia, Tommy Iommia, Lemmy Kilmaisteria, Tom Arayaa, Alice Cooperia, Ronnie James Dioa ja Dee Snyderia... ja heistä ei viimeistä kolmea lukuunottamatta saada kenestäkään mitään, toistan mitään, irti. Kerrataan kuin pikakelauksella se koko raskaamman rokin syntyminen ja versominen mutta mitään sellaista ei sanota mikä ei selviäisi kirjaston sattumanvaraisesta välinumerosta 80-luvun Soundia. Koko homma tuntuukin jonkun juuri 25:n juhlalevynsä julkaisseen artistin bonus-DVD:n dokkarilta - paitsi että noita selittäjiä on noin monta useampi.

"Mutta miksi metallimusiikki ei ole jossain piireissä tykättyä? Miksi siinä olevat ihmiset aina yhdistellään kaikkeen antiauktiritääriseen ja kapinalliseen?" No en tiedä, vajakki; voisiko johtua siitä että se on se koko musiikkilajin pointti? Ei ehkä mitään Black Sabbathia aikoinaan kiinnostanut että mitä naapurin Irma on mieltä niitten ekasta levystä ja se homma sitten lähti vähän niinkuin siitä. Ja se on myöskin se mikä perinteisesti erottaa kyseisen tyylilajin sen koetusta vastakohdasta, popmusiikista. Siinä, ratkaisin hienon selkärankakysymyksesi ja aikaa meno 0,25 sekunttia. Dokumenttisi on hyödytön.

Ei kyllä uskoisi tuosta "kapinoinnistakaan" tai "vaarallisuudesta" joitakin kameran eteen kärrättyjä paviaaneja katsoessa. Leffassa kun on paljon kaikensorttisia faneja ja mitä lie asiantuntijoita myöskin haastateltu. Ja ymmärrän että joka ihmisryhmään kuulvat omat idioottinsa mutta oliko ne tästä piiristä joka jumalauta ikinen pakko tähän leffaan tunkea? Etenkin se joku Tarja Halosen näköinen äpärä mihin leikkailaan kaiken aikaa ja mikä joka kerta sanoo jotain aivan käsityskyvyn ylittävän tyhmää. Jos en olisi heviä vuosikaudet kuunnellut ja tietäisi että tämä on oikeasti ihan siisti ja kova juttu tällä tuotoksella minut olisi kyllä ikuisesti vieroitettu kyseisen taiteenlajin piiristä.

No ei siinä, loppupuolella meno kyllä paranee huomattavasti kun yhteisöllisyyden ihmetteleminen, kitarariffien äimistely ynnä muu feel good -pullantuoksuäimintä jää vähemmälle. Silloin tutustutaan, toki todella pinnallisesti, muutamaankin ihan mielenkiintoiseen oheisilmiöön kuten iänikuiseen sensuurikeskusteluun ja niihin hassuihin Norjalaisiin kirkonpolttamismeininkeineen. Dee Snider kertoo ihan hauskoja juttuja siitä jostain istunnosta mihin se joutui perustelemaan Twisted Sisterin hommiaan ja Dio selittää Pahan Silmän alkuperän ja merkityksen sekä dissaa hupaisasti Gene Simmonsia. Tuon jälkimmäisen klipin olin kyllä nähnyt jossain jo aiemminkin mutta olihan se edelleen ihan hupaisa. Ja Dio oli kyllä hieno mies!

Noista kirkonpolttajista vielä. Ja liittymättä hirveästi itse dokumenttiin. Mutta eikö kenenkään muun mielestä ole hassua että ne on olevinaan niin supersynkkiä megasaatanoita ja ikuisen pimeydän vakavalla naamalla otettavia hyypiötiä mutta sitten niitten bändien nimet on otettu jostain Lord of the Ringsistä? Ei siinä, siis Sormusten Herra on itselleni älyttömän rakas ja onhan tuo saatanakin ihan hauska hahmo mutta eikö tuo ole vähän jotenkin tyylillisesti ristiriidassa? Tässäkin oli se joku Gorgoroth. Ja aivan varmasti jossain oli se joku toinen nimeltä Morgoth. Ja olikohan joku muukin vielä. Minä perustan oman ärrin murrin örrin metallipumpun minkä nimi on Luihuset niinkuin Harry Potterissa. Ja sitten olen megapaha ja vakava!

Mjoo. Mutta siis todella juosten kustu dokkari sinällään hienosta (joskin melko loppuunkalutusta) aiheesta. Mielelläänhän noita haastatteluja olisi vaikka nähnyt enemmänkin jos niistäkin vaikka joku pieni ilon murunen olisi jostakin kohtaa löytynyt. Meinasin myös antaa pienet lisäpisteet rohkeudesta olla tunkematta niitä Metallican mokeloita tähän mutta koska koko paska päättyy johonkin Master of Puppetsiin paskan jälkimaun takaamiseksi jätänpä antamatta.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Vittuuntunut kirjastotäti
Vittuuntunut kirjastotäti
Käyttäjän avatar

Liittynyt: To Maalis 13 2008 13:02
Viestit: 11768
Paikkakunta: Seinäjoki

Viesti Lähetetty: Ke Helmi 06 2019 21:20 
Ylös  
Morgoth ei ainakaan ole norjalainen ja on ihan dödistä! "cheesy"

Pitäiskin tsekata uudestaan toi dokkari, kun oon katsonut joskus viime vuosikymmenellä. Etenkin kiinnosta, kuka toi Tarja Halonen oli! :LOL4: - eihän tuosta tosiaan mitään uutta irronnut.

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3891
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: Ke Helmi 06 2019 21:35 
Ylös  
Invictus kirjoitti:
Morgoth ei ainakaan ole norjalainen ja on ihan dödistä! "cheesy"


Ai jaa. No kumminkin!

Invictus kirjoitti:
Pitäiskin tsekata uudestaan toi dokkari, kun oon katsonut joskus viime vuosikymmenellä. Etenkin kiinnosta, kuka toi Tarja Halonen oli! :LOL4: - eihän tuosta tosiaan mitään uutta irronnut.


Katso ihmeessä, toki tästäkin muut mielipiteet kiinnostaa. Mutta turhahan tuo tosiaan oli. Ehkä joku tyyliin äitini olisi tästä voinut jotakin saada irti kun ei mistään edes rokkiin viittaavasta mitään ymmärrä.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Syys 23 2008 17:56
Viestit: 7488

Viesti Lähetetty: Ke Helmi 06 2019 21:36 
Ylös  
Tina DeMona kirjoitti:
Olen tältä Sam Dunnilta nähnyt aiemmin sen moniosaisen sarjan missä ruodittiin näitä aligenrejä. Sehän nyt oli ihan jees vaikka eipä nyt mitään sen kummempia muistijälkiä jättänytkään. Tyyppi myös vaikutti ihan symppikseltä vaikkei mikään Savon terävin lapikas taida ollakaan. Mutta tämä oli kyllä pääsääntöisesti aivan uskomattoman löysää pölkkyilyä.

Hieno katras toinen toistaan tärkeämpiä ja koko musiikkimaailmaan jälkensä jättäineitä muusikoita on kameran eteen raijattu: on Bruce Dickinsonia, Tommy Iommia, Lemmy Kilmaisteria, Tom Arayaa, Alice Cooperia, Ronnie James Dioa ja Dee Snyderia... ja heistä ei viimeistä kolmea lukuunottamatta saada kenestäkään mitään, toistan mitään, irti.


Samoilla linjoilla pitkälti, koska ei tällä tuntunut olevan aikoinaan juuri mitään mielenkiintoista tai joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta edes viihdyttävää tarjottavaa. Korkeat IMDB-pisteet ihmetyttävätkin ja on vaikea kuvitella, että siellä olisivat fanipojat käyneet tykittämässä täysiä pisteitä, koska sisältö tosiaan on hyvin heppoinen, eikä edes kovin kummoisesti kääritty kasaan.

Jokin aika sitten hairahduin tarjouksesta nappaamaan dokumentin Rautaa rajan taa, jonka takakantta aloin kotona tarkemmin tavailemaan. Siitä syntyi vaikutelma, että taitaa vain olla tympivämpi ja paskempi versio Dunnin tekeleestä, eli reissataan, kysellään joutavia ja raahataan kameran eteen aikansa kotimaisia kuuluisuuksia kertomaan itsestäänselvyyksiä. No, ehkä rohkaistun tämän vielä joskus katsomaan ja kenties positiivisesti yllättymäänkin, mutta ei nyt hirveän lupaavalta vaikuta:

Lainaa:
Elokuva kertoo humoristisesti ohjaaja Kalle Kujalan tutustumisesta tuohon pieneen alakulttuuriin nimeltä metallimusiikki. Kameramiehen ja äänittäjän kanssa Kalle matkaa bändien kintereillä Malmilta Amsterdamin punaisille kaduille, ja sieltä New Yorkiin. Matkan varrella tavataan Nightwish, Amorphis, kolme ihmeen taitavaa sellon soittajaa, Sonata Arctica, Diablo, sekä nouseva metallihöyry Dauntless.

Kalle Kujala etsii häpeilemättä vastauksia kysymyksiin, ovatko mörinä ja pitkä tukka oleellisia metallimusiikissa. Mitä tarvitaan hyvän metallimusiikin tekemiseen? Miten suomalaisten nuorten arvomaailma on muuttunut, tai tulee muuttumaan heidän kuunnellessaan metallimusiikkia?

_________________
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3891
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: Ke Helmi 06 2019 23:07 
Ylös  
^Joo. Aika avuttomalta tuokin kuulostaa, ainakin kuvauksen perusteella. Voihan se sitten toki materiaaliltaan olla laadukkaampi, tiedä häntä.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 3220

Viesti Lähetetty: To Helmi 07 2019 8:58 
Ylös  
Nuo kyllä kuulostaa just sellasilta heh-heh-heavy dokkareilta joita ei jaksa edes ajatella katsovansa :uni:

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3891
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: To Helmi 07 2019 10:14 
Ylös  
aTomiK kirjoitti:
Nuo kyllä kuulostaa just sellasilta heh-heh-heavy dokkareilta joita ei jaksa edes ajatella katsovansa :uni:


Vakavasti tuli itsekin harkittua tuon kesken jättämistä. Sääli, sinänsä, kun noin vaikutusvaltainen porukka on tuohonkin saatu mukaan koottua.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Vittuuntunut kirjastotäti
Vittuuntunut kirjastotäti
Käyttäjän avatar

Liittynyt: To Maalis 13 2008 13:02
Viestit: 11768
Paikkakunta: Seinäjoki

Viesti Lähetetty: To Helmi 07 2019 11:32 
Ylös  
Rautaa rajan taa sai kyllä aika paskoja kritiikkejä aikanaan, tuskin on siis odotettavissa edes Headbanger's Journeyn tasoista juttua.

 Profiili  

Poissa
Täysloota
Täysloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Marras 03 2015 14:50
Viestit: 522

Viesti Lähetetty: To Helmi 07 2019 14:43 
Ylös  
Invictus kirjoitti:
Rautaa rajan taa sai kyllä aika paskoja kritiikkejä aikanaan, tuskin on siis odotettavissa edes Headbanger's Journeyn tasoista juttua.

Headbanger's Journey edelleen katsomatta joten en voi vertailla, mutta Rautaa rajan takaa on varmaan kaikkien aikojen eniten myötähäpeää aiheuttava dokumentti. Ohjaaja / haastattelija jäi mieleen todella yksinkertaisena sönköttäjänä joka kyselee kaikilta että miksi Suomessa ei tueta metallimusiikkia enemmän valtion varoilla, miksi miksi MIKSI? Parasta tässä onkin ne haastateltavat, jotka ovat monesti silmin nähden tuskastuneita tämän tampion selittämisiin.

Jostain syystä metallimusiikista tuntuu muutenkin monesti tekevän dokumentteja ne pahimman luokan elämäm_koulu hevijuntit, joiden käsitys aihepiiristä rajoittuu suunnilleen johonkin "hevi on paskimmillaankin parasta EIKS NÄI OO JÄTKÄT!" -tason mesoamiseen.

 Profiili  
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 133 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 5, 6, 7, 8, 9  Seuraava

Hyppää:  


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia vestejäsi
cron
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group :: Style based on FI Subice by phpBBservice.nl :: Kaikki ajat ovat UTC [ DST ]
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com