Kun luontokappaleet hyökkäävat...

[aTomiK]

Jurassic Park III (2001)
https://www.imdb.com/title/tt0163025/

Kolmas osa ja oli viihdyttävä, puikoissa Joe "Rocketeer, First Avenger" Johnston joka olisi halunnut ohjata jo kakkosen. Tämähän ei perustu enää Michael Chrichtonin tekstiin.

Simppelissä pohjustuksessa William H. Macy ja Tea Leoni huijaavat Alan Grantin rooliin palaavan Sam Neillin Isla Sornan saarelle kadonnutta poikaansa etsimään.

Vauhtia riitti ja uusia dinoja tietenkin joista kovin oli T-Rexillekin turpaan antava Spinosaurus. Cast hoiti hommansa, Neill tuo paluullaan leffaan ekstraa ja pentukin oli ihan cool.
Efektit toimi muuten mutta alun varjoilu näytti välillä päälleliimatulta. Lopussa taas kummastutti korkeuserojen heittely siellä lintuhäkillä, kun ensin oltiin helvetin ylhäällä ja sitten tyypit tippuu jokeen noin 2 metrin kokeudelta.

Ei kuitenkaan suuremmin valittamista mutta aika paljon IMDb:sä JP fanipojat 1/10 pistetyksiä heittelevät. Tuollaiset tähdityksethän saa toki lähes poikkeuksetta jättää omaan arvoonsa.
Onhan tämä popcorn leffa mutta viihdyttävä sellainen. Jatkoa saatiinkin odotella 14 vuotta ja välissä sekä Crichton että Stan Winston ehtivät menehtyä (molemmat vuonna 2008).
Mielenkiintoista katsoa viihdyttääkö Jurassic Worldit (joissa popcorn todennäköisesti poksuu paljon kovemmin) yhtä hyvin.

[Tina DeMona]

^Minunkin pitäisi selkeästi löytää kolmonen jostain uusittavaksi.

[aTomiK]

Jurassic World (2015)
https://www.imdb.com/title/tt0369610/

Katsottiin tämä ja oli ihan viihdyttävä uusi startti sarjaan mutta ei saanut aikaan originaalin veroista impaktia.

22 vuotta on kulunut originaalin tapahtumista ja Isla Nublarilla on toiminut dinopuisto jo lähes kymmenen vuoden ajan.
Eräs perhe laittaa poikansa matkaan saarelle jossa vastuuta kantaa äidin sisko Claire (Bryce Dallas Howard) ja tämän pitäisi katsoa naskaleiden perään.
Eipä mene kauaa, kun saaren uudeksi vetonaulaksi suunniteltu geenimutatoitu Indominus Rex dino karkaa aitauksestaan ja puiston 22 000 vierasta ovat vaarassa.
Pojat ovat tietenkin kadoksissa joten Claire aloittaa etsinnän saaden avukseen Owenin (Chris Pratt) joka on työskennellyt raptoreiden parissa.
Oman mausteensa kaaokseen tuovat InGenin miehet joista eräällä on suunnitelmana valjastaa raptorit sodankäyntiin.

Sellaista kivaa tarjolla tällä kertaa. Tätä jatko-osaa saattiin odotella pitkään sillä leffaa oli suunniteltu jo vuodesta 2003 lähtien.
Monenlaista nähtävää riittää mutta cgi esittää elokuvassa aivan liian suurta roolia. Tuntuu, että lähes jokaisessa otoksessa oli jotain mikä ei ollut aitoa.
Raptorit juoksee välillä miten sattuu ja miksi esimerkiksi kukaan ei varonut roottoreita helikopterista ulos astuessaan? Varmasti koneella tehty jälkeenpäin nekin.

Parasta leffassa oli gyropallokohtaus ja se veden alla majaileva jättiotus jossa oli oikeanlaista uhkaa. En olisi uskaltanut mennä katsomaan sitä noin heikosti suunnitellulle stadionille
Tenavat suoriutuu hommastaan ihan hyvin ja tarinassa on mukana tietysti myösperheen lähestymistä. Pratt on cool ja Howard muuttui hotimmaksi sitä mukaa, kun vaatteet väheni ja hien määrä tissien ympärillä lisääntyi.
Claire oli kyllä alussa sen luokan corporate bitch, että minun mielestä hahmon olisi pitänyt kärsiä filmissä huomattavasti enemmän.

Jurassic World takoi älyttömän määrän rahaa mikä varmaan yllätti myös studion ja tekijät joten seuraavaa leffaa ei tarvinnut montaa vuotta odotella.

[aTomiK]

Jurassic World: Fallen Kindom
Pahimmat spoilaukset sensuroituna jos nyt jotakuta oikeasti kiinnostaa.
En kyllä odottanut jatkoa, mutta sitten ilmestyivät trailerit. Ne oli jotenkin todella iskeviä ja luukutin niitä usein. Nyt nimittäin vaikutti oikeasti kovalta leffalta ja suurien odotusten kanssa ampaisin teatteriin tärisemään innosta. Eikä kyllä pettänyt vaan oli parempi kuin uskalsin epäillä. Tällä kertaa dinolandian tulivuori on purkautumassa ja elikot haluttas evakuoida turvaan. Siihen löytyykin ratkaisu, mutta vähemmän yllättäen kaikki ei ihan meekään niin jetsulleen ja pahikset on pahiksia.

Ohjaaja vaihtui kokeneempaan kauhukaveriin ja voi jumalauta, kun onkin pätkä osaavissa käsissä. Helvetin typerä tarina on saatu kuitenkin loogiseksi jatkoksi edelliselle osalle ja sankarit jopa tekevät tässä asioita. Siis muutakin kuin juoksevat elukoita karkuun. Kauhumaista ilmaisua hyötykäytetään paljon ja etenkin hunajaisen herkullisessa aloituksessa se onkin kekseliästä. Tehosteet ja niiden käyttö on tällä kertaa varmaan parasta mitä nyt rahalla saa muutamaa skrupua lukuunottamatta. Huippuunsa viritettyjä, erittäin eläväisiä praktisauruksiakin nähdään mukavasti. Uusi mutanttihirviökin on jopa hahmo. Se ei vituttanut ollenkaan vaan oli mieleenpainuva ja nähtiin kunnolla vasta loppupuolella.

Oli tässä paskaakin. Yhtenä hahmona on Hammondin vanha kollegakaveri, jolla on samanlainen itikkakeppi. Hahmo tulee tähän sarjaan ihan puskista ja on turha. Ja niin on kaikki muukin siihen liittyvä.

Spoiler: show

Kloonityttö on toki ihan kiva hahmo, saa asioita aikaan eikä vain hakeudu ongelmiin, mutta on se ihan turha kaiken kannalta. Oli se kyllä runnollisen suloista, kun se lopussa tekeekin viimeisen ratkaisun ja päästää dinot vapauteen. Kartano ois voinu hyvin olla pelkästään pahisten mesta ja siinä kaikki. Dinojen teettäminen sotilaskäyttöön on edelleen saatanan typerää, mutta minkäs teet. Ihmetytti myös huutokaupassa elikoitten hinnat. Ei vittu, ei tasan mee kymmennellä miljoonalla dinosaurus. Ei mitenkään voi noin halvalla päästä. Ihan nappikauppaa, kun on kyseessä vittu dinosaurukset!

Mutta se niistä pahimmista itkuista. Tavallaan tässä on paljon tyhmiä juttuja, mutta kaikki hyvä lyö niiden edelle reippaasti. Muuten tässä oli hienosti rakennettu juoni, jossa liikuttiin sulavasti jännittävästä kohtauksesta toiseen ja happea otettiin, kun sille oli tarve. Ja kaikki toiminta- tai jännityskohtaukset olivat äärimmäisen tehokkaita. Huumoripuolikin pelasi hyvin ja tässä oli joitain yllättävän hupsuja juttuja. Niistäkin iso kiitos, että uskallettiin hölmöillä. Pahiksetkin olivat kunnon kusipäitä joita oli oikein mukava vihata. Ted Levinen näkeminen suht isossa roolissa safarisotilaspahiksena ihan huippua. Pidin suuresti siitä, että Blue oli isossa roolissa ja sen ja Owen Thundergunsin toveruuteen pureuduttiin.

Että oli kyllä ihan vitun hauskaa. Käykää muutkin katsomassa. En mitenkään pysty ymmärtämään tän paskaa vastaanottoa. Eivätkö ihmiset ymmärrä elokuvista mitään? Kehuvat edellistä ääliöshowta, mutta tätä hienoa seikkailua haukkuvat. Ihmiset ovat typeriä ja väärässäkin vielä. Koskaan ei varmasti saada sen ihan ensimmäisen osan veroista huippuleffaa, mutta typeristä jatko-osista tämä oli paras ja malliesimerkki viihdyttävästä blockbustertehosteleffasta. Dinosauruskuumeeni otti aikamoisia kierroksia ja saatan käydä kattomassa tän toisenkin kerran, kun ei millään malttaisi odottaa kotivideojulkaisua.

Jurassic World: The Fallen Kingdom (2018)

Täällä oli joitakin keille Fallen Kingdom ei ollut toiminut mutta itse kallistun tuohon rautapuolen mielipiteeseen joten samat tähtöset

Allekirjoitan rautiksen purnaamiset ja olihan tässä alun hienon prologin jälkeen sellainen fiilis, että taas kerran saarelle ja apuporukka aseineen kusettaa. Tää on niin nähty.
Mutta sitten alkaa se hienous puskea päälle. Tulivuoren purkaus on epäloogisuuksineen kaikkineenkin tällaiselle katastrofileffa fanille ihan vitun siistiä nähtävää ja gyropallo kohtaus veden alla huikea.
Ja se saaren tuhoutuminen dinojen apuhuutojen säestämänä oli oikeasti surullinen hetki.

Lockwoodin kartanossa on mahtimenoa ja ohjaaja osasi pistää ruudulle hienoja pieniä juttuja kuten siellä katolla se Indoraptorin ulvominen kuun valossa.
Cast vetää hyvin ja uusi tyyppi Daniela Pineda oli melko kuuma kissa ja ne lasit vielä lisäsi naisen pornostatseja.

Minä kyllä tykkäsin siitä, että tässä leffassa sellainen turha perseily loisti poissa olollaan vaikka kaikenlaisia logiikkavirheitä olikin mutta sanokaapa kesän popcorn leffa mistä niitä ei löytyisi.

Elokuva tuotti jälleen uskomattoman määrän rahaa ja on mielenkiintoista nähdä mitä jatkossa tapahtuu. Se hiukan pelottaa, että Trevorrow on aikonut ohjata seuraavan osan jälleen itse.

[rautapuoli]

^
Jes! Hyvä, että muitakin järkeviä ihmisiä oikeine mielipiteineen vielä löytyy. Uusinnan myötä antaisin puol tähteä vähemmän, mutta se nyt oli ihan arvattavissa, kun ensimmäisellä kerralla oli niin dinosaurushurmioissaan. Itteäkin huolettaa toi Trevorrowin paluu. Se jätkä tykkäs imeä dinosauruksista taikaa pois eikä osannut ohjata tehoste-elokuvaa. Jospa olisi paremmiltaan ottanut nyt oppeja.

[aTomiK]

Roar (1981) 2,5 tai 4/5
https://www.imdb.com/title/tt0083001/

Tulihan se tämäkin tsekattua ja olihan todella sekopäinen elokuva!

Tarinantapaisessa luonnonsuojelija Hank (ohjaaja/käsikirjoittaja/tuottaja/sekopää Noel Marshall) elelee Afrikassa erilaisia isoja kissaeläimiä tutkiskellen.
Nyt on sitten muu perhe tulossa Amerikasta miestä tapaamaan mutta samalla Hank joutuu onnettomuuteen kaverinsa kanssa eikä ole heitä vastaanottamassa.
Perhe saapuu Hankin talolle ja huomaa pian kauhukseen, että taloa asuttavat Hankin lisäksi useat leijonat, tiikerit, gepardit ja puumat. Kauhunhetkiä tiedossa.

Periaatteessahan tässä on haettu kepeää perhekomediaa missä sattuu ja tapahtuu mutta tekijöiden (Marshallin) asenne on ollut jotain täysin tavallisesta poikkeavaa.
Pedot ovat oikeasti olleet vapaana kuvauksissa ja vaikka eläimillä on ollut opettajia niin eihän ne aina tee niin kuin käsketään.
Varsinkin, kun Marshall painii ja sekoilee elukoiden kanssa ollen kuin yksi heistä niin miehellä on jatkuvasti jokin paikka verta valuvana tai ruumiinjäseniä petojen suussa.
Leffassa on myös helvetin pitkä kohtaus missä muu perhe (Marshallin tuolloinen vaimo Tippi Hedren ja heidän lapset Melanie Griffith sekä John ja Jerry Marshall) pakenee petoja talossa. Kauhu ja komediahetket vaihtelevat sekunnin välein.

Elokuvaa tehtiin 11 vuotta jonka aikana tulva hajoitti kertaalleen kuvauspaikan täysin minkä jälkeen paikallinen sheriffi ampui pääosaleijonan, Marshall sai jalkaansa kuolion,
Melanien kasvot repeytyivät ja hän tarvitsi plastiikkakirurgin apua, leijona skalppeerasi kuvaaja Jan de Bontin ja useat muutkin mukana olleet tarvitsivat sairaalahoitoa.
Ja kaikki tämä siksi koska Hedren ja Marshall halusivat auttaa Afrikan kissaeläinten uhanalaista tilannetta tekemällä tämän elokuvan.

Huh, ei tämä tasoltaan mikään erikoinen tapaus ole mutta kokemuksena varmasti ikimuistoinen. Hedren eli muuten 2004 vuonna tehdyssä muisteludokkarissa edelleen samoilla mestoilla leijonia auttaen.

Hyllystä löytyy suomikasetti missä ikäraja on pelkkä S sekä reiskana johon on sentään tajuttu laittaa K12.

[rautapuoli]

^
On kyllä tosiaan huikea kokemus tuo leffa. Itse nauroin ääneen lähes jatkuvasti. Pariskunnan lapsia kävi oikeasti sääliksi, mutta etenkään pääjehua ei sitten yhtään. Ihan itse kerjäsi verta nenästään. Ja monesta muustakin paikasta! Tauotonta tykitystä. Jatkuvasti jokin eläin härkkimässä. Norsu oli kuumottavin. Sitä kyllä vitutti ihan kaikki etenkin se kusinen jolla. Sympaattisimmat taas oli ne tiikerit. Ne vaan halus hengailla kaikessa mukana eivätkä aina tajunneet kaatavansa veneitä tai etteivät kunnolla mahdu autoon. Sangen lystikkäitä kavereita. Ainakin omasta Prismasta saa edelleen blu rayta jollain seittämällä eurolla eli jos vähänkään kiinnostaa niin käykääs ostamassa muutkin pois.

[Mikko Lahtinen]

Roar pitää napata talteen. Monta kertaa jo ehtinyt harkitsemaan, kun noita kiekkoja pyörii Prisman muutaman euron tarjouskopassa, mutta jotenkin mieltänyt teoksen tylsäksi tönkköilyksi. Seuraavalla kerralla ehdottomasti leijonat mukaan, jos vielä on tarjolla.

[speKtacle]

Long Weekend (1978) 4/5
https://www.imdb.com/title/tt0079482/?ref_=fn_al_tt_1

Olipas tehokas ozploitaatio luonto kostaa genressä. Näitähän tehtiin tiedostavalla 70-luvulla enemmänkin (myös kalkkunahengessä), mutta tässä on yksi tehokkaimpia näkemiäni.

Peterin (John Hargreaves) ja Marcyn (ohjaajan vaimo Briony Behets) avioliitto on syöksykierteessä. Marcy nauttii seurapiirielämästä ja Peterillä on avioliiton ulkopuolisia suhteita. Peter vie vastentahtoisen, luonnosta vieraantuneen vaimonsa telttailuretkelle meren ääreen tarkoituksenaan vanhan kipinän sytytys uusiin liekkeihin. Pariskunta on yhtä välinpitämätön ympäristöstään kuin toisistaan. Itsekeskeisyys kukoistaa eikä kumpikaan edes yritä ottaa toisen tarpeita huomioon. Taustalla jyllää myös Marcyn (ymmärtääkseni toisen miehen toimesta aikaan saatu raskaus) tekemä abortti. Seksi ei maistu. Muutamia pieniä hellyyden hetkiä lukuunottamatta kylmää on kyyti.

Luonto ympärillä alkaa tunteiden tiivistyessä kasvattaa uhkaavuuttaan. Eläimet käyttäytyvät agressiivisesti, outoja ääniä kaikuu mereltä ja metsästä. Roskatessaan ja tappaessaan (hienoa symboliikkaa haukan munan hajotessa puun runkoon vrt. abortti) pariskunta saa tuta alati yltyvää piinaa ympärillään. Marcyn kysyessä miksi Peter hakkaa kirveellä puuta tämä vastaa osuvasti "miksi ei?". Turhautuneisuus purkautuu ylenpalttiseen maskuliinisuuteen. Elokuvan tempo on slowburn ja suurin osa peloista käydään psykologisella tasolla ja hyvä niin. Scope kuvaus kaappaa erinomaisen tyylikkäitä vistoja australian luonnosta. Päivän kuumuus ja yön uhkaavuus on luettavissa hikisiltä kasvoilta. Selkäpiissä tuntuu epämiellyttävää kutinaa korkkiruuvin kiristyessä. Päähenkilöt ovat periaatteessa vastenmielisiä hahmoja, mutta silti pitää jännittää selviytyykö heistä kumpikaan rannalta pois. Loppu on tyly ja tyylikäs kaikessa oikeudenmukaisuudessaan.

Elokuva oli hitti manner euroopassa, kotimaassaan se ohitettiin roskaleffana. Maine on kuitenkin kasvanut dvd ja blu-ray julkaisujen myötä. Itse hankin elokuvasta Second Sightin brittiläisen blu-rayn. Long Weekend sai myös uusioversion vuonna 2008. Se ei pärjää millään tasolla alkuperäiselle.

[rautapuoli]

^
Toi onkin pitäny nähä jo pitkään. Onneksi on vielä primevideossa. Pitänee katsoa nopeasti pois ettei käy vahinkoja kuten monen klassikon kanssa on päässyt käymään.

[aTomiK]

Mullakin vielä näkemättä, aussikiekko löytyy hyllystä.

[aTomiK]

Crawl
Uimarimuija lähtee etsimään isäänsä vanhalta kämpältä juuri, kun hurja hurrikaani olisi tulossa repimään paikkoja paskaksi. He sitten jäävät talon alle sellaseen ryömintätilaan jumiin parin alligaattorin kanssa. Paska homma etenkin, kun vesikin olisi uhkaavasti nousemassa tulvan takia. Mutta onneksi se muija on taidokas uimari!

Alexandre Ajan simppeli ja tehokas eläinrymistely, joka ei yritä keksiä pyörää uusiksi. Leffa luottaa ideaansa ja päähenkilöihinsä juuri tarpeeksi. Ajalta oli myös lupa odottaa vähän verihommia sekä murhia ja niitäkin sitten saadaan, kun eihän toi pääkaksikko nyt tietenkään voi olla ainoat tyypit joita leffassa nähdään. Alligaattorit on pääasiassa tietokonetehosteita, mutta ne ajavat täysin asiansa. Kesto on vain 87 minuuttia, joka on kyllä just eikä melkeen passeli.

Minulla oli oikein mukavaa tämän kanssa. Pieni budjetti käytetty taiten ja tilanteen lähdettyä käyntiin koko ajan tarjoillaan vaarallisia tilanteita. Siinä sivussa perusdraamaa isän ja tyttären välisestä suhteesta jne muuta tylsää, mutta sitä oli onneksi just sen verran, että hahmot pysy sympaattisina eikä tylsää oikeasti ehtiny tulla. Päämuija veti hyvin ja oli se Barry Pepperkin faijana ihan jees. Oli kyllä hienoa nähdä elokuvateatterissa vanhan liiton eläinhyökkäysrälläystä. Toivottavasti tää menestyy ja saadaan lisää vastaavia.

Katsoin Crawlin ja melko tyhjentävästi rautapuoli leffan tuossa kuvaili. Annan samat 3,5/5.

Hyvin tehty elokuva mikä pitää mainiosti otteessaan soppelin kestonsa ajan. Tosi ennalta-arvattava toki mutta mitäs tuosta.
Ekstroissa oli mukava nähdä tuottajana toiminutta Sam Raimia ja kahteen helvetin isoon tehtaaseen tehdyissä tankeissa oli kuvaukset hoideltu.

Filmihän tuotti yli 90 miljoonaa joten luulisi, että isojen studioiden levittämää eläinkauhua saadaan jatkossa lisää.

[Tina DeMona]

Rottweiler
En nyt ihan varma ole, että kuuluuko tää tänne varsinaisesti, mutta eipä kait tuo oo niin justiinsa. Mutta tässäpä todella huuruinen kummallisuus Brian Yuznalta. Sekavassa tarinassa jätkä karkailee pitkin maita ja mantuja perässään kai joissain määrin yliluonnollinen kyborgirotikka. Samalla yritetään muistella, että mihin tyttöystävä on hävinnyt. Ja muistellaan, että mitenkä tilanteeseen oli päädytty, kun jonkun roistopomon kanssa on ollut vääntöä. Mutta kuitenkin ollaan vankikarkureita myös. Missään ei ole mitään järkeä.

Jostain syystä pääjätkä kärsii jonkin sortin lievästä muistinmenetyksestä ja takauman sirpaleita saadaan tasaisin väliajoin ihastella. Heti alkupuolella kaveri ampuu sen tappajakoiran, mutta joku aavikon henki kai siihen sit meni skorpionin voimien ansiosta ja niinpä cgi-hampainen rakki jatkaa loputonta jahtiaan. Se saa kyllä ansiokkaan määrän muita ihmisiä hengiltä, mutta ei tätä pääheppua sitten millään. Välillä sankari näkee halluina koiran riisutussa muodossaan pelkkänä koneluurankona enkä ymmärrä, että miksi. Dante on muuten kaverin nimi, koska tottahan toki sen pitää olla Dante... Dante sitten myös heiluu munasillaan pitkän ajanjakson ja päätyy myös yh-mamman raiskattavaksi. Mamman tytärtä näyttelee sittemmin Pans Labyrinthissä nähty likka, joka kuulemma sen roolin sai, koska oli tän kuvauksissa ollu ihan fine goren ja muun kanssa.

Tää on tosiaan tarpeettoman kummallinen, mutta onneksi myös kohtuullisen verinen. Rakki nassuttaa suuren määrän sakkia mössöksi pitkin leffaa, mikä on luonnollisesti oikein mukavaa seurattavaa. Paras hetki on kuitenkin, kun koiruli hyökkää jostain luukusta ja leikataan kanaan, joka saa tästä elämänsä sätkyn. Yleinen viihdyttävyystaso on melko korkea, joten ei tää mee sinne paskimpien paskuuksien joukkoon, vaikka tietysti todella huono elokuva onkin. Tähdittäminen on todella hankalaa tän kanssa. Suosittelen kuitenkin kaikille kummallisen ryönän ystäville.

Tuli minunkin katsottua Rottweiler.

Ja kyllähän se tosiaan viihdytti. Kerrankin pätkä joka näyttää koirat sellaisina kuin ne oikeasti ovat! Ja ihan vakavasti puhuen pientä koirakammoa kokevalle paljon ajoittain kylmäävämpi tapaus kuin vaikka tuhottoman heikko Cujo. Paitsi The Terminatorille kumartavassa lopussa kun arvon rakistamme tulee järkyttävän paskan CGI:n avulla endoskeleton-kyborgiluuranko. Joidenkin syiden takia.

Tosiaan todella huuruista menoa, mutta itse kyllä nautin siitä että juonimielessä oltiin lähdetty ns. kurkoittelemaan taivaita. Koska vaikka yksinkertaisissa asioissa ei ole mitään vikaa, onhan näitä perus "joku tappajaelikko vaanii pallinaamoja pusikossa" -skenaarioita tehty ja taatusti paremmissakin puitteissa ynnä nokkelammin joten ihan jees että sai tuotakin puolta äimistellä tasaisin väliajoin. Eipä tullut tylsää ainakaan moisen happoilun pyörteissä.

Gore oli kanssa tosiaan ajoittain ihan jees ja pikatissitkin taidettiin esitelmöidä. Joten onhan näitä tosiaan huonompiakin olemassa. Jotenkin tästä tuli ihan Albert Pyun mieleen... tosin kyllä ehdottomasti se paremman kastin Pyun koska asioita tapahtui ja kuvatkin olivat ihan ammattitaitoisen näköisiä.

EDIT: Niin, se vielä, että sitä vankilanjohtajaa vai mikä se nyt olikaan esitti itse Paul Naschy, eli tämä espanjalaisen 70-lukuhorrorin veteraani. Ihan siistiä!