Project Mayhem kirjoitti:
Mikko Lahtinen kirjoitti:
Omalla hankintalistalla on tietysti Herzogin
The bad lieutenant: Port of call - New Orleans (2009), mutta voi siitäkin kommenttia laittaa, ja mielellään muistakin tähän ketjuun sopivista elokuvista.
Ei sitten kannata verrata tätä ensimmäiseen millään tasolla. Itse pidin tästä uudestakin aivan helvetisti. Cage vetää homman niin överiksi että

Eli tämänpä katsoinkin juuri.
http://www.imdb.com/title/tt1095217/combined Kerrankin löysin jopa ihan omin voimin soveltuvan threadin, ettei kaikkea huoli tuonne "Viimeiksi Katsottuihin" tunkea.
Eka
Bad Liutenant on ihan kova leffa, ja niin oli tämäkin. Ja vaikka vertaamasta kiellettiin, kyllähän noita leffoja monet asiat yhdistääkin: vino huumorintaju, kovaa vetävät päänäyttelijät ja turhanpäiväisen moralisoinnin puute, muun muassa. Vaikka tyystin omia teoksiapa ovatkin.
Niin, siis minähän en ole mikään
Nicholas Cage -fani. Tykkään miehestä silloin, kun hän saa rauhassa äilytä kuin aivovammainen oranki - ja mielellään ilman, että kusee klassikkoelokuvien päälle niin tehdessään (köh, köh,
Wicker Man). "Oikeissa" rooleissa ja elokuvissa - oscar-materiaalinsa
Leaving Las Vegas,
Lord of War, mitä näitä nyt on - tyyppi on minusta tyystin sietämätön.
Adaptationia lukuunottamatta. Rahastussaasta kuten
National Treasuret ja muut ovatkin jo sitten ranteet avaavaa materiaalia.
Mutta tässäpä oltiinkin loistavasti onnistuttu tanssimaan oikean elokuvan ja Nicholas Cagen äilyilypätkän veitsenterällä täyttäen molemmat puolet tästä jing&jangista. Cagen toikkarointi ja meuhkaaminen loistavasti sopi elokuvaan ja hahmon miljööseen. Kaikesta tuli fiilis, että äijä on yhtä sekaisin elokuvan maailmassa, kuin miltä vaikuttaa myös valkokankaan tällä puolen.
Hyvää teki myös kaikki nykyajan kielessä "samaistuttavan" eli umpitylsän ja yksiulotteisen riisuminen päähenkilömme päältä. Cage on juuri sellainen hirvittävä äpärä, minkä toimia on mielenkiintoista seurata ainoastaan ruudun välityksellä. Mies on läpeensä tekopyhä, lain omiin käsiinsä ottava, mitä tahansa narkomaanisia himojaan tyydyttääkseen tekevä, itsekeskeinen kusipää - siis varsin realistinen jenkkilän poliisi. Epärealistisinta elokuvassa lieneekin, että Cage yhdessä vaiheessa melkein joutuu tilille tekemistään pahoista teoista.
Muuten elokuva on kuorrutettu nimekkäillä sivuhahmoilla. On
Brad Dourifia ja
Fairuza Balkia. Sitten on myös
Val Kilmer ja
Eva Mendes. Val Kilmerin yletöntä ihannointia en ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, mutta ihan kelpoisesti mies hommastaan suoriutuu, joten ei siinä. Eva Mendes taas jäi harmittamaan - minulle kun tämä lohennaamalla varustettu vönkyjä ei ole koskaan ollut missään määrin mielenkiintoinen, persoonallinen saati seksikäs - niin kovasti kuin elokuvien tekijät muuta koettavatkin päähäni iskostaa. Tässäkin hänelle on kirjoitettu leffan yksi mielenkiintoisimmista rooleista - kai te nyt jonkun paremmankin olisitte voineet tähän löytää?
Tästä huolimatta teos on ihan yhtä suositeltava, kuin se
Keitelinkin tähdittämä Bad Liutenant. Varmasti tulen tähän palaamaan vielä useasti, sillä tällä leffalla jos millä leffalla varmasti on tunnelmannostattava vaikutus.