[JariM]

Lainaa:

Hieman sama juttu Colors-elokuvan kohdalla. Katselusta on kyllä aikaa, mutta omaan mieleen on jäänyt, että Pennin hahmo on lähinnä tyly tapaus, joka käyttää kovia otteita. Käyttäähän Harry Callahankin selvästi lain ylittäviä keinoja, mutta ei hänellä mielestäni ole juurikaan tekemistä korruptoituneiden ja pahojen poliisien joukossa. Hän kuitenkin eroaa selvästi tyypeistä, jotka ampuvat aseettomia epäiltyjä tai hankkivat virkamerkkinsä turvin parempia tuloja. Voi olla, että muistikuvani ovat vääriä Pennin esittämän tyypin suhteen

Muistaakseni asia oli juuri noin. Pennin hahmo oli lähinnä sellainen kuumapäinen tulokas (vastakohtana Duvallin esittämälle veteraani poliisille).

[Invictus]

Juu, en ollenkaan epäile että muistan väärin noiden elokuvien kohdalla. Clockers ja Colors on katsottu joskus viime vuosituhannella....

Year of the Dragonista on vain parisen vuotta aikaa ja silloin rankkasin sen lähes mestariteokseksi, paras Ciminon elokuva ilman muuta. Suomi-julkaisu taitaa olla vain aika paskaa laatua niin on jäänyt hommaamatta hyllyyn.

16 Blocks oli positiivinen ylläri, en odottanut mitään mutta sehän oli varsin pätevää menoa.

[Mikko Lahtinen]

Internal Affairs (1990)

Raymond Avilla (Andy Garcia) saapuu poliisin sisäisen tutkinnan yksikköön. Ensimmäinen tehtävä koskee poliisiopistosta tutun kaverin tutkimista. Nopeasti juttu laajenee koko yksikön korruptoituneita poliiseja johtavan Dennis Peckin (Richard Gere) toimiin. Tyyppien vääntö lähtee nopeasti käsistä, ja ruumiita alkaa tulla.

Ketjun aiheeseen liittyen en odottanut mitään kovin repäisevää elokuvaa, vaan lähinnä kuivaa selvittelyä, mutta pitää todeta, että Peck kunnostautuu kyllä kiitettävästi häikäilemättömyydessä ja yleisessä kusipäisyydessä. Tämä tarkoittaa samalla valitettavasti sitä, että itse en ainakaan tuntenut oikeastaan lainkaan sympatiaa tyyppiä kohtaan tai halunnut edes yrittää ymmärtää hänen tekojaan. En osaa varmaksi sanoa, oliko aivan lopussa yritystä tähän suuntaan, vai oliko tarkoituksena vain lisätä hahmon vastenmielisyyttä. No, kuitenkin voisi sanoa, että Peckin viimeisten hetkien lässytykset lapsista, vanhemmuudesta ja siitä, miten kovin kamalaa on, kun enää ei voi mennä kotiin olivat kyllä täysin väärässä paikassa. Lähinnä surkuhupaisalta se vaikutti. Paikka muistettavien pahojen poliisien joukossa on mielestäni ansaittu. Tyyppi onnistui kyllä ärsyttämäänkin jonkin verran toimiensa takia.

Toisaalta juttua hieman "harmauttaa" se, että lopulta Avilla ei välttämättä ole kovinkaan erilainen verrattuna Peckiin. Molemmat ajavat melko häikäilemättömästi omaa etuaan. Peck pyrkii lähinnä hankkimaan rahaa kyseenalaisin keinoin kadulla. Avilla on nopean urakehityksen toivossa valinnut toisenlaisen reitin ja keinot. Läheisiään kohtaan kumpikin osaa olla vähintään inhottava.

Elokuvaa ei kuitenkaan voi hillittömästi alkaa ylistämään. Välillä juttu tuntuu jumittavan, eivätkä läheskään kaikki hahmotkaan ole kovin onnistuneita. Ylitti kyllä odotukset hienoisesti johtuen juuri Garcian ja Geren väännöstä. Ihan hyvä poliisielokuva, mutta olisi voinut olla huomattavasti parempikin.

[Invictus]

Oliskohan tässä hyvä lisä tähän kategoriaan: http://akas.imdb.com/title/tt1640548/

[hayabusa]

Japanin yli kolmetuntinen mammutti Confessions of a Dog kuuluu tänne. Eikä elokuva edes tuntunut kolmelta tunnilta. Mukavasti tarinaa menee eteenpäin korttelipoliisista -> etsiväksi lyhyessä ajassa nouseen uraohjuksen nousua ja tuhoa seuratessa. Elokuvassa näkee virka-aseman räikeää väärinkäyttöä, niin peruskorttelipoliisilta kuin ylemmiltäkin. Lavastettuja pidätyksiä, huumekauppaa mafian kanssa, uhkailua, kiristystä, lahjontaa, vasikointia, medialle väärien tietojen antamista jne.

Ääni, kuva ja subit on vähän pois synkasta trailerista.

[Member-X]

hayabusa kirjoitti:

Japanin yli kolmetuntinen mammutti Confessions of a Dog kuuluu tänne. Eikä elokuva edes tuntunut kolmelta tunnilta. Mukavasti tarinaa menee eteenpäin korttelipoliisista -> etsiväksi lyhyessä ajassa nouseen uraohjuksen nousua ja tuhoa seuratessa. Elokuvassa näkee virka-aseman räikeää väärinkäyttöä, niin peruskorttelipoliisilta kuin ylemmiltäkin. Lavastettuja pidätyksiä, huumekauppaa mafian kanssa, uhkailua, kiristystä, lahjontaa, vasikointia, medialle väärien tietojen antamista jne.

Ääni, kuva ja subit on vähän pois synkasta trailerista.

Onko kyseessä karu poliisileffa?

[Invictus]

Invictus kirjoitti:

Oliskohan tässä hyvä lisä tähän kategoriaan: http://akas.imdb.com/title/tt1640548/

Vastaan itselleni eli ei ollut. Woody Harrelsonin tähdittämä Rampart oli aika iso pettymys. Hiukan dvd:n kansi ja takakansitekstikin antaa odottaa ehkä jotain Dark Blue -henkistä kamaa tai itse sellaista toivoin ja kaipalin. Tai Training Day tai Narc tai jotain sellaista. Alusta tuli kuitenkin Shield-sarja mieleen (siis ihan alussa, kun leffa vielä vaikutti ihan kiinnostavalta) mutta loppujen lopuksi Rampart oli ehkä eniten verrattavissa Ferraran ja Keitelin Bad Lieteunantiin. Mutta siinä missä Ferraran leffa jaksoi kiinnostaa, niin Rampart vaipui nopeasti tylsään itsesääliskelyyn- ja tutkailuun. Woody Harrelson kyllä vetää ihan tiukasti roolinsa mutta kun tämän likaisen kytän toiminta ei jaksa sytyttää missään vaiheessa, niin laimeaksi jää. Alussa Harrelsonin hahmo vielä tylyttää partnerilleen kuinka ruoka pitää syödä loppuun mutta sitten hemmo ajelee lähinnä yksikseen kaupungin katuja ilman että mitään varsinaisesti tapahtuu. Kunhan saa jatkaa poliisin hommissa, vaikka koko ajan saa syytteitä niskaansa. Sitten perhekin hylkää ja vetäydytään poikamiesboksiin juomaan viinaa ja vetämään huumeita ja sitten kaikki ahdistaa. Pillua saa mutta sekään ei lohduta, ei edes neekeripimppa. Tarina ei edisty mihinkään eikä mitään ratkaisua oikein saada mihinkään. Keitel sentään Pahassa poliisissa pystyi selvittämään rikoksia ja antamaan roistoillekin lättyyn viinan juonnin ja paneskelun ohella. Visuaalisesti Rampart on juuri Shield-meininkiä eli kamera heiluu ja kaikki on dokumentaarista. Ja jossain seksiä tulvivassa yökerhossakin käydään mutta mitään ei sielläkään oikein tapahdu. Ja Steve Buscemin ja muut nimet vilahtaa muutaman minuutin ajan.

Kyllä tän nyt kerran taistelee läpi ja Harrelson on asiallinen mutta eipä tätä hirveästi kannata suositella.

[Dutch]

Lainaa:

Camera Q&A: William Lustig on his New York City Maniacs



Camera In The Sun talked to Lustig about his New York film career, his memories of living in the city during the Maniac era, and some classic films receiving definitive re-releases through Blue Underground.

[Invictus]

Lumet: Q & A/Lain pyöveli - Lahtinen jo ensimmäisessä viestissä tuo tämän esille ja erittäin onnistunut tapaus onkin kyseessä. Taattua Lumet-laatua, miehellä ei taida hirveästi filmografiassaan olla pahoja huteja, tosin tämän leffan tv-versioon mies oli kuulemma niin pettynyt, että halusi ohjauskrediitteihin nimen Alan Smithee. Mutta kyllä tämä oikea versio varsin pätevä on ja paljon on toki Nick Nolten harteilla, mies vetää kyllä pahan kytän roolinsa antaumuksella ja vähän ylikin. Mies on kyllä roolissaan oikeasti pelottava ilmestys ja itse en ainakaan Timothy Huttonin esittämän syyttäjän Reillyn roolissa kyllä uskaltaisi yrittää saada Nolten esittämää Brennania syytteeseen. Uskoisin suosiolla Nolten esittämät uhkailut.

Nolten paha poliisi Brennan ampuu heti filmin alussa pikkurikollisen ja asettaa aseen kuolleen käteen, että tilanne näyttäisi itsepuolustukselta. Huttonin hahmo itsekin aluksi uskoo miehen selityksiin mutta pikkuhiljaa totuus alkaa selvitä, mm. Armand Assanten esittämän latinogangsterin avustuksella. Lumet kuvaa taas uskottavasti likaista pelia poliisijohdossa ja sitä kuinka jenkkisysteemissä on paljon mätää ja lopputulos on ettei se tästä varmaan mihinkään muutu. Leffassa on mukavasti vielä kasarifiilistäkin mukana ja tietyt kohtaukset soundtrackin kera tuo positiivisella tavalla mieleen Miami Vicen. Näyttelijät ovat kauttaaltaan hyviä, vaikka Nolte toki vie kaiken huomion. Sivuosassa mm. Luiz Guzman. Loppu tosin tässäkin elokuvassa tuntuu hiukan hätäisten kusaistulta, kahden tunnin jälkeen Nolten tekemät ratkaisut tuntuvat hiukan tolloilta. Kun ei Brennan kuitenkaan mikään tyhmä pitäisi olla.

Jerpallekin leffaa voinee suositella jos ei mies vielä ole nähnyt. Brennanin suusta neekerit ja latinot saavat kuulla kunniansa ja transutkin saavat osansa Brennanin käsittelystä. Likaisissa New Yorkin kujissa ja kaduissa on oma viehätyksensä ja transutkin sitä tasoa eli mitään ladyboy-hekumaa on turha etsiä. Mutta kuitenkin.

[aTomiK]

Jees, suomilevy löytyy hyllystä ja samat pisteet heilahtaa täältä. Nolte on oikeasti vitun vakuuttava.

[Tina DeMona]

Project Mayhem kirjoitti:

Mikko Lahtinen kirjoitti:

Omalla hankintalistalla on tietysti Herzogin The bad lieutenant: Port of call - New Orleans (2009), mutta voi siitäkin kommenttia laittaa, ja mielellään muistakin tähän ketjuun sopivista elokuvista.

Ei sitten kannata verrata tätä ensimmäiseen millään tasolla. Itse pidin tästä uudestakin aivan helvetisti. Cage vetää homman niin överiksi että

Eli tämänpä katsoinkin juuri. http://www.imdb.com/title/tt1095217/combined Kerrankin löysin jopa ihan omin voimin soveltuvan threadin, ettei kaikkea huoli tuonne "Viimeiksi Katsottuihin" tunkea.

Eka Bad Liutenant on ihan kova leffa, ja niin oli tämäkin. Ja vaikka vertaamasta kiellettiin, kyllähän noita leffoja monet asiat yhdistääkin: vino huumorintaju, kovaa vetävät päänäyttelijät ja turhanpäiväisen moralisoinnin puute, muun muassa. Vaikka tyystin omia teoksiapa ovatkin.

Niin, siis minähän en ole mikään Nicholas Cage -fani. Tykkään miehestä silloin, kun hän saa rauhassa äilytä kuin aivovammainen oranki - ja mielellään ilman, että kusee klassikkoelokuvien päälle niin tehdessään (köh, köh, Wicker Man). "Oikeissa" rooleissa ja elokuvissa - oscar-materiaalinsa Leaving Las Vegas, Lord of War, mitä näitä nyt on - tyyppi on minusta tyystin sietämätön. Adaptationia lukuunottamatta. Rahastussaasta kuten National Treasuret ja muut ovatkin jo sitten ranteet avaavaa materiaalia.

Mutta tässäpä oltiinkin loistavasti onnistuttu tanssimaan oikean elokuvan ja Nicholas Cagen äilyilypätkän veitsenterällä täyttäen molemmat puolet tästä jing&jangista. Cagen toikkarointi ja meuhkaaminen loistavasti sopi elokuvaan ja hahmon miljööseen. Kaikesta tuli fiilis, että äijä on yhtä sekaisin elokuvan maailmassa, kuin miltä vaikuttaa myös valkokankaan tällä puolen.

Hyvää teki myös kaikki nykyajan kielessä "samaistuttavan" eli umpitylsän ja yksiulotteisen riisuminen päähenkilömme päältä. Cage on juuri sellainen hirvittävä äpärä, minkä toimia on mielenkiintoista seurata ainoastaan ruudun välityksellä. Mies on läpeensä tekopyhä, lain omiin käsiinsä ottava, mitä tahansa narkomaanisia himojaan tyydyttääkseen tekevä, itsekeskeinen kusipää - siis varsin realistinen jenkkilän poliisi. Epärealistisinta elokuvassa lieneekin, että Cage yhdessä vaiheessa melkein joutuu tilille tekemistään pahoista teoista.

Muuten elokuva on kuorrutettu nimekkäillä sivuhahmoilla. On Brad Dourifia ja Fairuza Balkia. Sitten on myös Val Kilmer ja Eva Mendes. Val Kilmerin yletöntä ihannointia en ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, mutta ihan kelpoisesti mies hommastaan suoriutuu, joten ei siinä. Eva Mendes taas jäi harmittamaan - minulle kun tämä lohennaamalla varustettu vönkyjä ei ole koskaan ollut missään määrin mielenkiintoinen, persoonallinen saati seksikäs - niin kovasti kuin elokuvien tekijät muuta koettavatkin päähäni iskostaa. Tässäkin hänelle on kirjoitettu leffan yksi mielenkiintoisimmista rooleista - kai te nyt jonkun paremmankin olisitte voineet tähän löytää?

Tästä huolimatta teos on ihan yhtä suositeltava, kuin se Keitelinkin tähdittämä Bad Liutenant. Varmasti tulen tähän palaamaan vielä useasti, sillä tällä leffalla jos millä leffalla varmasti on tunnelmannostattava vaikutus.