Jaaha. Ja väliin sitten taas suoraan videolle kuvattua vanhojen actionstarbojen halpailuita: tällä kertaa herra Lundgrenilta.
Stash House, vuosimalli 2012.
https://www.imdb.com/title/tt1919090/reference
Dolpan takiahan se tämäkin jostain divarista vaiko lie FilmTownin kahden euron korista on joskus kotiin kannettu. Mutta mistä elokuva kertoo? Ehkä takakansi voi auttaa: "
Kaksoset Seth ja Jonah jakavat julman samankaltaisuuden: hirvittävän telekineettisen kyvyn, jota he käyttävät kauheimmalla mahdollisella tavalla. Kun heidän opiskelijatoverinsa kohtaavat karman lopun, poliisi alkaa epäillä kaksosia. Mustasukkainen raivo yltyy yliluonnolliseksi yhteenotoksi."
Sepäs kuulostaa jännältä! Eli onko Dolph nyt sitten kumpikin näistä telekineesimurhakaksisosita? Vai poliisi joka näitä jahtaa? Jos
Dark Angel on Dolpan
Predator, onko tässä miehen
Carrie?
No ei sillä mitään tällaista ei tapahdu itse elokuvassa vaan kyseinen teksti lienee jostakin ihan muusta filmistä minkä superlaadukas
G2 Pictures on syystä jostakin onnistunut tälläämään tämän DVD:n kansipaperiin. Itse elokuva pysyttelee paljonkin maallisemmissa tunnelmissa ja edustaa tätä "tapahtuu yhtenä yönä yhdessä lokaatiossa" -trillerigenreä. Ja Dolppa saa olla vieläpä pahis! Onko peräti ensimmäinen kerta sitten neljännen
Rockyn?
Valitettavasti tuotos jatkaa nähtävästi päivän teemaksi muodostunutta "melkoista tylsyyttä mutta sentään sitten edes jossain vaiheessa jotakin" -linjaa sillä eihän tässä oikein mitään taas kerran tapahdu. Dolppa on siis todellakin joku huumegangsteri tai vastaava ja tämän piilopirttiin on sitten muuttanut nuoripari jotka haaveilevat siitä itselleen kämppää. Elokuvassani muistaakseni ihmetellään jossakin vaiheessa miten ihmeessä mafian omistama kiinteistö jonka seiniin on tupattu rekkalastillinen heroiinia on vahingossa pyllähtänyt asuntomarkkinoille mutta jos tälle joku selitys jossakin vaiheessa annettiin, se meni ainakin minulta tyystin ohi. Ehkä G2 Pictures toimii myös kiinteistövälitysalalla eikä pelkästään julkaise halpaa videoroskaa levymuodossa.
Päähenkilöt ovat luonnollisesti tylsiä ja turhia mutta onneksi elokuva käyttää ainoastaan puoli ikuisuutta näitten esittelemiseen ennenkuin mitään jännää tahi järkevää edes mukamas alkaa tapahtua.
John Carpenter olisi varmasti käyttänyt samaan hommaan n. kaksi kohtausta joiden kanssa samaan aikaan olisi jo alettu kasailemaan muita jännitteitä visuaalisesti. Ja tottakai se talo on joku uskomaton älytalo jossa jotain peukalotunnistus-USB-avaimia, teräsovia ja oma valvontakamerajärjestelmä - jota arvon tirehtööri sitten käyttää mielihyvin hyväkseen niin, että periaatteessa kaikki talon ulkopuolella kuvatut kohtaukset ovat olevinaan näiden valvontakameroiden näkökulmasta. Niitä ei siis ole kuvattu niinkuin jos oikeassa kämpässä olisi pari kameraa vaan ihan yhtä elokuvallisesti kameraliikkeineen ja miljoonine kuvakulmineen kaikkineen kuin muutkin kohtaukset mutta että niihin on sitten vaan jälkituotannossa tällätty tällainen mustavalkoyövisiofiltteri päälle. Anna mun nyt herran jumala jo kaikki taas kestää. Yksi videokamera on jopa olevinaan takan savupiipussa sojottamassa ylöspäin hormiin. Tuo ei tietenkään ollut rasittavaa kikkailua missään mielessä, ei suinkaan; ei, Aarre.
Typeryyden jatkumiseksi Dolpan mukakovis kätyri on tätä kaksi päätä lyhyempi ja näyttää joltain meksikolaiselta stand up -koomikolta. Ole siinä nyt sitten hirmu peloissasi. Muutenkin taas törttöillään vähän sen todella paskan ranskaleffa
À l'intérieurin tavoin siinä mielessä että paikalle sattuu vahingossa marhaamaan ties vaikka ja mitä porukkaa sen yön aikana mutta ikinä näiden vierailulla ei ole varsinaisen tilanteen kehittymisen kannalta minkäänlaista merkitystä. En ymmärrä miten tällainenkin asia voi nykyohjaajilta olla niin uskomattoman vaikea sisäistää, että jos siihen soppaan esitellään uusia elementtejä niin ne voisi oikeasti vaikka edes vähäsen johtaa johonkin.
No, loppua kohti meno kyllä paranee kun poliisien lopulta eksyessä paikalle (oli jo aikakin: koko muu kylä oli jo käynyt tiluksilla) Dolppa yrittää päästä pakoon ja elokuva turvautuu jopa jonkinasteisiin oveluuksiin. Tässä onnistutaan luomaan ihan menestyksekkäästikin jännitteitä ja muita sellaisia asioita. Ja olipa elokuvassa myös kohta missä Dolppa mäjäyttää elokuvan päähenkilöä, n. puolentoista metrin mittaista hentoa tyttöä nyrkillä naamaan. Eukon rasittavuuden turruttamalle mielelle oikein positiivinen juttu. Lundgren toki myös vetää ihan hyvin vaikka ei kyllä tunnukaan ihan täydestä sydämestään olevan touhussa mukana. Mutta ei tätä jässiä kyllä karismattomaksi saa vaikka kuinka koettaisi.
Kyllä tämänkin nyt juuri ja juuri katseli mutta mitään saumaa uusintaan ei kyllä ole. Joskus tämäntyyppisiä juttujakin osattiin ihan oikeasti tehdä järjellä ja taidolla. Dolppaa katselisi kyllä pahiksena useamminkin, mieluummin ehkä vaan vähän paremmissa puitteissa.
