[aTomiK]

Men of War - palkkasoturit (Men of War, 1994)
http://www.imdb.com/title/tt0110490/

Kylläpä oli yllättävän hyvä 90-luvun Dolppa toimintapaukku. Kun huomasin, että alkuperäisen idean isä oli John Sayles niin mielenkiinto kasvoi roppakaupalla.
Hänellä oli ajatuksena tehdä pohdiskelevampi elokuva jossa toimintaa olisi vasta lopussa, mutta studio halusi enemmän actionia ja sitähän kirjoitettiin sitten muiden toimesta.
Mutta on leffassa sitä pohdiskeluakin eli piristävän erilainen tapaus kyseessä. Se viimeisen parinkymmenen minuutin toimintajakso onkin sitten ihan helvetin kovaa menoa.
Ohjaajana tässä Perry Lang jonka muistan lähinnä näyttelijänä 80s teinileffoista kuten Spring Break (1983) ja Jocks (1986).
Hiton hyvää työtä jätkä tekee ja näyttelee myös pienen roolin toisena Nitromine firman omistajana. Toinen oli Thomas Gibson (Dharma ja Greg).

Olihan tässä muutenkin vitun kova cast: Tommy ´Tiny´ Lister sekopäänä kuten yleensä, jo menehtynyt Trevor Goddard todella nautittavana kusipäänä ekassa elokuvaroolissaan,
hauska BD Wong saaren englantia puhuvana alkuperäisasukkina, monista leffoista tuttu Don Harvey, yleensä pahista ammattitaidolla esittävä Kevin Tighe
ja tiukat mimmit Catherine Bell sekä Charlotte Lewis joka näyttää tisulit, mutta kohtaus on todella lyhyt.

Dolppa muistaa mainostaa ruotsalaisuuttaan moneen otteeseen ja tekee hyvää duunia läpi leffan. Filmin loppupuolella tapahtuva Lundgrenin rambokohtaus pisti hymyilyttämään.
Huorabaari Poona Bayssa näytti tiukalta paikalta ja tuo kohtaus oli hyvin toteutettu. Saarellakin oli monia hauskoja tapahtumia, mutta toki myös tuhtia väkivaltaa.
Men of War menee Dolpan leffoista ehdottomasti sinne parempaan keskikastiin. Yksi lause tästä jäi erityisesti päähän: "Hey G.I. Joe, you got gum?".

Palkkasoturit ennen rivien hajoamista

[aTomiK]

Vaarallinen pakotie (Pentathlon, 1994)
http://www.imdb.com/title/tt0110805/?re ... lmg_act_60

Dolph Lundgren on Eric Brogar, Itä-Saksalainen viisiottelija joka loikkaa Amerikkaan Soulin olympiakisojen jälkimainingeissa voitettuaan juuri kultaa.
David Soul esittää Dolpan sekopäätä valmentajaa Heinrich Mülleria joka on katkera miehelle vielä vuosien jälkeen ja tähtäimenä saada "petturi" hengiltä.

Mielenkiintoinen veto Lundgrenilta astua tällaiseen rooliin. Ukko on joutunut todella töihin tässä mukiinmenevässä toimintasporttidraamassa.
Viisiottelijaa kun esittää, joutuu ampumaan, miekkailemaan, juoksemaan, uimaan ja ratsastamaan. Äijä näyttää ihan hyvältä noissa hommissa!
Leffan ohjasi Bruce Malmuth jolta löytyy pari kovaa leffaa cv:stä eli Kadun haukat (1981) ja Hard to Kill (1990). Tämä jäi ukon viimeiseksi ohjaustyöksi.

Amerikkaan saavuttuaan Eric ajautuu rappiolle mutta nousee ojasta ylös kun työnantaja, hampurilaisbaarin omistaja John Creese, ryhtyy valmentamaan miestä Atlantan kisoja varten.
Creeseä näyttelee Magnum tv-sarjasta tuttu Roger E. Mosley, tyyppi josta olen aina tykännyt. Dolpan tyttöystävää esittää aika hajuton ja mauton Renee Coleman.
David Soulin hahmo on kuin suoraan sarjakuvista. Ylipaha uusnatsi jonka loppupuolen kuviot menee jo täysin naurettavuuden puolelle mutta hauskahan tuollaista sekoilua on seurata.

Pelkkää toimintaa odottavat pettyvät satavarmasti Pentathlonin parissa mutta avoimin mielin lähestyvät löytävät leffaa seuratessa Lundgrenista jälleen uusia puolia.

Dolppa tyylikkäänä ja valmiina miekkataisteluun

[Atex]

http://www.santerimakinen.com/14046

[Adventurer]

^

[jerppa]

[Tina DeMona]

aTomiK kirjoitti:

Vaarallinen pakotie (Pentathlon, 1994)
http://www.imdb.com/title/tt0110805/?re ... lmg_act_60

Dolph Lundgren on Eric Brogar, Itä-Saksalainen viisiottelija joka loikkaa Amerikkaan Soulin olympiakisojen jälkimainingeissa voitettuaan juuri kultaa.
David Soul esittää Dolpan sekopäätä valmentajaa Heinrich Mülleria joka on katkera miehelle vielä vuosien jälkeen ja tähtäimenä saada "petturi" hengiltä.

Mielenkiintoinen veto Lundgrenilta astua tällaiseen rooliin. Ukko on joutunut todella töihin tässä mukiinmenevässä toimintasporttidraamassa.
Viisiottelijaa kun esittää, joutuu ampumaan, miekkailemaan, juoksemaan, uimaan ja ratsastamaan. Äijä näyttää ihan hyvältä noissa hommissa!
Leffan ohjasi Bruce Malmuth jolta löytyy pari kovaa leffaa cv:stä eli Kadun haukat (1981) ja Hard to Kill (1990). Tämä jäi ukon viimeiseksi ohjaustyöksi.

Amerikkaan saavuttuaan Eric ajautuu rappiolle mutta nousee ojasta ylös kun työnantaja, hampurilaisbaarin omistaja John Creese, ryhtyy valmentamaan miestä Atlantan kisoja varten.
Creeseä näyttelee Magnum tv-sarjasta tuttu Roger E. Mosley, tyyppi josta olen aina tykännyt. Dolpan tyttöystävää esittää aika hajuton ja mauton Renee Coleman.
David Soulin hahmo on kuin suoraan sarjakuvista. Ylipaha uusnatsi jonka loppupuolen kuviot menee jo täysin naurettavuuden puolelle mutta hauskahan tuollaista sekoilua on seurata.

Pelkkää toimintaa odottavat pettyvät satavarmasti Pentathlonin parissa mutta avoimin mielin lähestyvät löytävät leffaa seuratessa Lundgrenista jälleen uusia puolia.

Dolppa tyylikkäänä ja valmiina miekkataisteluun

Katsoin minäkin Pentathlonin joka myös nimellä Iron Man kai jossakin tunnetaan - jostakin syystä. Vaikkei ollut edes Robert Downey Jr. mukana.

Dolppa oli hyvässä vedossa juu ja kuten aTomiK kirjoitteli tämän parissa viihtyy kyllä varsin vaivattomasti. Millään lailla vakavissani en pätkää pystynyt ottamaan - ei se nyt varmaan tarkoituskaan ollut, mutta vaikka kaikensorttista sitä osaa urheilu- ja thrillerileffan sekoitukselta odottaa (niin nega- kuin positiivistakin), en ihan tämän luokan sekoilua odottanut pääseväni tänään seuraamaan.

Tarinahan tässä on vähiten mielenkiintoista vaikka kyllä siinäkin hetkensä on. Etenkin Dolpan ja tämän hampurilaisbaarinomistajapomon / -valmentajan välinen ihmissuhde oli mitä sympaattisin kaikessa hoopoudessaan. Mikä kuitenkin varastaa elokuvan on aika ajoin päätään nostava wtf -kummajaistelu, josta mainittakoon kohtaus jossa yksi skinheadeistä alkaa jorata holtittomasti uusnatsihiphopin (!) tahtiin hampurilaisveikon kuppilassa. Toinen erittäin mieleenjäänyt kohtaus oli kumma kohtaaminen, jossa Dolppa yhtäkkiä ratsastaa jonnekin metsään. Ja siellä on hänen valmentajansa odottamassa, miekka kädessä, puussa, pukeutuneena Robin Hoodiksi. He vaihtavat keskiaikajuttuja keskenään ennenkuin alkavat miekkailemaan ja valmentaja sanoo näyttävänsä "like a gay pimp". Mitä tässä tapahtuuUUuuUUuuUU!?

Sekin vielä, että varsinaisen actionlopetuksen alkaessa Dolppa vangitaan ja suunnilleen unohdetaan suurimmaksi osaksi loppunäytöstä pahojen natsien yrittäessä toteuttaa julmaa suunnitelmaansa - eli jonkun maailmanrauhan suurlähettilään ampumista singolla. Tai jotain. Onneksi Dolppa saa sentään ratkaista tilanteen aivan uskomattoman pöljällä tavalla, minkä minkäänsorttinen sisäinen logiikka ei avautunut minulle mistään kohtaa. Hampurilaisvalmentajaakin ammutaan jossakin vaiheessa mainion "Shitty cheeseburger, brother!" -letkautuksen säestämänä.

Tuota natsipahista olisi kyllä ehdottomasti pitänyt näytellä Rutger Hauer. Tyypissä oli sellaista selkeää kevytrutkufiilistä, mikä nyt vaan valitettavasti jäi vähän halpahallikopion tasolle. Hauer olisi kyllä nostanut koko pätkän laatua ainakin parilla pykälällä jo ihan läsnäolollaan.

Eli ihan jees pätkähän tämä oli kun nyt ei tosiaan odota mitään suuria actionrypistyksiä tai edes kovinkaan tarraavaa draamaa. Kevyenä, halpana krapulaviihteenä ajanee asiansa ihan kivasti.


Teknisesti ollaan hyvin BelleVue -maiisilla linjoilla, missä halpa 4:3 -kuvaus, latku tv-valaistus ja perus-ok ohjaus kohtaavat siedettävän kontrastisen sekä kirkkaan kuvan ja toisaalta typerät nauhavirheet aina välillä näkyvissä. Budjettia pätkällä on kuitenkin selkeästi jonkun verran ollut, kun kaikennäköistä tuotantoarvoa välillä viuhuu kuvissa ja räjähdykset (ne pari) on komeita.



Ai niin ja taas tuo suomalainen nimihirviö Vaarallinen Pakotie. Mitä, oliko Kuolettava Päätös ja Ratkaisun Hetki jo liian monta kertaa käytetty?

[Tina DeMona]

Jaaha. Ja väliin sitten taas suoraan videolle kuvattua vanhojen actionstarbojen halpailuita: tällä kertaa herra Lundgrenilta. Stash House, vuosimalli 2012.

https://www.imdb.com/title/tt1919090/reference

Dolpan takiahan se tämäkin jostain divarista vaiko lie FilmTownin kahden euron korista on joskus kotiin kannettu. Mutta mistä elokuva kertoo? Ehkä takakansi voi auttaa: "Kaksoset Seth ja Jonah jakavat julman samankaltaisuuden: hirvittävän telekineettisen kyvyn, jota he käyttävät kauheimmalla mahdollisella tavalla. Kun heidän opiskelijatoverinsa kohtaavat karman lopun, poliisi alkaa epäillä kaksosia. Mustasukkainen raivo yltyy yliluonnolliseksi yhteenotoksi."

Sepäs kuulostaa jännältä! Eli onko Dolph nyt sitten kumpikin näistä telekineesimurhakaksisosita? Vai poliisi joka näitä jahtaa? Jos Dark Angel on Dolpan Predator, onko tässä miehen Carrie?

No ei sillä mitään tällaista ei tapahdu itse elokuvassa vaan kyseinen teksti lienee jostakin ihan muusta filmistä minkä superlaadukas G2 Pictures on syystä jostakin onnistunut tälläämään tämän DVD:n kansipaperiin. Itse elokuva pysyttelee paljonkin maallisemmissa tunnelmissa ja edustaa tätä "tapahtuu yhtenä yönä yhdessä lokaatiossa" -trillerigenreä. Ja Dolppa saa olla vieläpä pahis! Onko peräti ensimmäinen kerta sitten neljännen Rockyn?

Valitettavasti tuotos jatkaa nähtävästi päivän teemaksi muodostunutta "melkoista tylsyyttä mutta sentään sitten edes jossain vaiheessa jotakin" -linjaa sillä eihän tässä oikein mitään taas kerran tapahdu. Dolppa on siis todellakin joku huumegangsteri tai vastaava ja tämän piilopirttiin on sitten muuttanut nuoripari jotka haaveilevat siitä itselleen kämppää. Elokuvassani muistaakseni ihmetellään jossakin vaiheessa miten ihmeessä mafian omistama kiinteistö jonka seiniin on tupattu rekkalastillinen heroiinia on vahingossa pyllähtänyt asuntomarkkinoille mutta jos tälle joku selitys jossakin vaiheessa annettiin, se meni ainakin minulta tyystin ohi. Ehkä G2 Pictures toimii myös kiinteistövälitysalalla eikä pelkästään julkaise halpaa videoroskaa levymuodossa.

Päähenkilöt ovat luonnollisesti tylsiä ja turhia mutta onneksi elokuva käyttää ainoastaan puoli ikuisuutta näitten esittelemiseen ennenkuin mitään jännää tahi järkevää edes mukamas alkaa tapahtua. John Carpenter olisi varmasti käyttänyt samaan hommaan n. kaksi kohtausta joiden kanssa samaan aikaan olisi jo alettu kasailemaan muita jännitteitä visuaalisesti. Ja tottakai se talo on joku uskomaton älytalo jossa jotain peukalotunnistus-USB-avaimia, teräsovia ja oma valvontakamerajärjestelmä - jota arvon tirehtööri sitten käyttää mielihyvin hyväkseen niin, että periaatteessa kaikki talon ulkopuolella kuvatut kohtaukset ovat olevinaan näiden valvontakameroiden näkökulmasta. Niitä ei siis ole kuvattu niinkuin jos oikeassa kämpässä olisi pari kameraa vaan ihan yhtä elokuvallisesti kameraliikkeineen ja miljoonine kuvakulmineen kaikkineen kuin muutkin kohtaukset mutta että niihin on sitten vaan jälkituotannossa tällätty tällainen mustavalkoyövisiofiltteri päälle. Anna mun nyt herran jumala jo kaikki taas kestää. Yksi videokamera on jopa olevinaan takan savupiipussa sojottamassa ylöspäin hormiin. Tuo ei tietenkään ollut rasittavaa kikkailua missään mielessä, ei suinkaan; ei, Aarre.

Typeryyden jatkumiseksi Dolpan mukakovis kätyri on tätä kaksi päätä lyhyempi ja näyttää joltain meksikolaiselta stand up -koomikolta. Ole siinä nyt sitten hirmu peloissasi. Muutenkin taas törttöillään vähän sen todella paskan ranskaleffa À l'intérieurin tavoin siinä mielessä että paikalle sattuu vahingossa marhaamaan ties vaikka ja mitä porukkaa sen yön aikana mutta ikinä näiden vierailulla ei ole varsinaisen tilanteen kehittymisen kannalta minkäänlaista merkitystä. En ymmärrä miten tällainenkin asia voi nykyohjaajilta olla niin uskomattoman vaikea sisäistää, että jos siihen soppaan esitellään uusia elementtejä niin ne voisi oikeasti vaikka edes vähäsen johtaa johonkin.

No, loppua kohti meno kyllä paranee kun poliisien lopulta eksyessä paikalle (oli jo aikakin: koko muu kylä oli jo käynyt tiluksilla) Dolppa yrittää päästä pakoon ja elokuva turvautuu jopa jonkinasteisiin oveluuksiin. Tässä onnistutaan luomaan ihan menestyksekkäästikin jännitteitä ja muita sellaisia asioita. Ja olipa elokuvassa myös kohta missä Dolppa mäjäyttää elokuvan päähenkilöä, n. puolentoista metrin mittaista hentoa tyttöä nyrkillä naamaan. Eukon rasittavuuden turruttamalle mielelle oikein positiivinen juttu. Lundgren toki myös vetää ihan hyvin vaikka ei kyllä tunnukaan ihan täydestä sydämestään olevan touhussa mukana. Mutta ei tätä jässiä kyllä karismattomaksi saa vaikka kuinka koettaisi.

Kyllä tämänkin nyt juuri ja juuri katseli mutta mitään saumaa uusintaan ei kyllä ole. Joskus tämäntyyppisiä juttujakin osattiin ihan oikeasti tehdä järjellä ja taidolla. Dolppaa katselisi kyllä pahiksena useamminkin, mieluummin ehkä vaan vähän paremmissa puitteissa.