Hohtoloota
http://hohtoloota.net/

Jess Franco
http://hohtoloota.net/viewtopic.php?f=9&t=1522
Sivu 5, 6:sta

Kirjoittaja:  Tina DeMona [ To Kesä 22 2017 14:33 ]
Viestin otsikko:  Re: Jess Franco

Ja sitten lisää Francoa: katsoin juuri Frauen für Zellenblock 9:n.

http://www.imdb.com/title/tt0123847/combined

Ja tämähän oli oikein mainio palanen roskailua. Naisvankilassa ollaan jälleen kerran, ja mikäs sen mukavampaa - tosin tällä kertaa miljöö ollaan saatu miellyttävän erilaiseksi kuin aiemmissa WiP -Francoiluissa, vaikka viidakon keskellä yhä ollaankin. Howard Vernon myljyilee sadistisena tohtorina joka tykkää laittaa vankeja pillukeskeisiin kidutuslaiteisiinsa, ja toki paha sekä lesbo Ilsa -kopiokin paikalta löytyy.

Varsinaisessa pääosassa on kuitenkin kolmen korruptoitunutta hallitusta vastaan taistelleen kapinallisen ja yhden vahingossa mukaan joutuneen yliopisto-opiskelijan muodostama tyttönelikko, joilta yritetään pumpata tietoja vastarintaliikkeen toiminnasta. Kun yllättävästi pitää sitten lähteä pakoon yrittämään, se tapahtuu luonnollisesti alasti ja vienolla lesboilulla vartioita harhauttaen. Voi Franco, miten sinua ihailenkaan!

No okei, käsis on jopa tällaisille pätkille kohtuullisen typerä eikä leffassa ole oikein minkäänlaista kaarta tai järkeä. Loppukaan ei oikein millään lailla ratkaise yhtään mitään. Sen sijaan hahmot on tehty hyvin ja näyttelijät ovat kauttaaltaan jees - plus tietysti varsin aistikkaita muikkeja on taas Franco filmiinsä löytänyt. Joten mielenkiinto pysyi varsin kivasti yllä. Asioita tapahtuu kaiken aikaa ja lyhyt kesto ei missään vaiheessa salli junnausta tai muuta jahkailua. Ainoastaan Lina Romaytä tuli taas ikävä, vaikka ei kai sekään nyt ihan aina voi mukana olla.

Eli ei nyt ehkä yhtä hyvä elokuva kuin vaikka Frauengefängis tai Sadomania, mutta jopa näitä sleazympi, joten siis aivan täydellistä viihdettä kaikin puolin.


Paras repliikki: Vernon sitoo muijan sellaiseen pöytään, jossa sen haaroihin sojottaa käyrä, terävä sarvi. Kohta sieltä alkaakin veri valumaan ikävästi. Sitten Vernon hymyilee ja tokaisee myhäilevästi: "Most men I have done this before are now homosexuals". Niinpä niin.

Kirjoittaja:  Tina DeMona [ Ma Heinä 24 2017 21:32 ]
Viestin otsikko:  Re: Jess Franco

Sukelsinpa taas Franco-sammioon tällä kertaa tuotoksen Les Démons (tai, vähemmän yllättävästi, Demons) merkeissä.

http://www.imdb.com/title/tt0068522/combined

Nunnien maailmassa ollaan, mutta pelkän nunsploitaation sijaan tarinaan kuuluu (kuten nimestäkin voi päätellä) erinäisiä paholaismaisuuksia. Tarinan palasina Espanjan Inkvisitio, joka riehuu miten sun sattuu poltellen ns. noitia ympäriinsä, ja sehän voi alkaa jo oikeita yliluonnollisen välikappaleita vituttamaan. Päähenkilöinä on kaksi nunnien kasvattamaa siskosta, joista toinen havaitaan vähemmän neitseelliseksi ja saa näin tulla tuomituksi Saatanan kanssa vehtaamisesta. Tuomitsijoina tietysti kaksi ilkeää aristokraattia, jotka pelaavat omia valtapelejään viattomien hengillä.

Varsin viihdyttävää touhua, vaikka vähän turhan pitkä elokuva olikin. Ilmeisesti filmiä on saksittu taas ympäriinsä, koska osa dialogista oli ranskaksi - eikä näille kohdin oltu vaivauduttu edes tekstitystä tarjoamaan. Otti päähän, koska minähän en mitään raskaa puhu. Muutenkin äänet oli usein elokuvassa pitkin helvettiä ja välillä haipuivat pois kokonaan - ei välttämättä itse elokuvan vika, mutta ärsytti silti.

Muutenhan kyseessä oli varsin toimiva paketti, jossa historiajuonittelulla, seksikuvastolla ja noitailulla oli hyvä balanssi päällä. Elokuvan puvustukseenkin oli panostettu huomattavasti enemmän, kuin normaalisti - Francon tuntien puvut on varmaan sattuman kautta saatu jonkun toisen filmin ylijäämästä ilmaiseksi, tai jotain, mutta hienoa silti. Myös klassisissa muoviluurangoissa piisasi, mikä on aina siistiä. Naiskauneus oli myös tuttuun tapaan hyvin esillä - erityisesti sen pahan ladyn esittäjä oli mukavalla tavalla paha + kuuma. Franco-vakioita ei tuntunut olevan mukana, mitä nyt Howard Vernon, joka nyt on vähän joka paikassa.

Eli varsin toimiva paketti Francolta, jälleen kerran. Ajoittaista laahausta olisi toki voinut karsia, mutta koska karsiminen aloitetaan aina ja poikkeuksetta kaikesta kivasta, hyvästä ja parhaasta, niin parempi näin.

Kirjoittaja:  Tina DeMona [ Ti Elo 22 2017 22:15 ]
Viestin otsikko:  Re: Jess Franco

Ja kevyellä Francoilulla sitten päätin tämän illan, kun katsoin juuri Jack the Ripperin.

http://www.imdb.com/title/tt0074408/combined

Ja kovahan tämä leffa oli, kuten muistinkin. Tietyllä tavalla täydellinen vastakohta Alan Mooren millimetrintarkalle From Hellille, mutta aivan yhtä kiehtova - Francoa ole mitkään ajankuvaukset ja juttuhistoriat kiinnostaneet pätkääkään, mutta tunnelmaa on, mehusteluissa löytyy ja yllättävän kovaa (joskin kohtuu höpsöä) goreakin on Franco saanut aikaiseksi. Ja hyvin 70-luvun Zürichin uskoo 1800-luvun Lontooksi.

Klaus Kinskihän se on tässä tietysti nimihenkilönä se muistettavin tyyppi, ja kovaa kyllä vetääkin. Myös tätä jahtaava komissaario jäi positiivisena mieleen. Levyllä oli myös tyypin haastattelu, ja vaikutti tosielämässä varsin hauskalta papparaiselta - kertoi, kuinka päätyi elokuvaan dubatessaan paikallisen jalkapallojoukkueen kanssa pehmopornoa tuottaja Erwin C. Dietrichille. Kehui myös Kinskiä ja väitti kuvauksissa kohteliaaksi ja mukavaksi - muitakin tulkintojahan tunnetusti miehestä löytyy. Toki myös iki-ihana Lina Romay on mukana, yhtenä murhattavista prostituoiduista.

Jännäähän tässä on elokuvan valitsema näkökulma - tämä kun ei keskity juuri ollenkaan murhien uhrien elämien kuvaamiseen, vaan juurikin tähän Scotland Yardin (ja komisarion tyttären) sekä itse puukkohippaajan väliseen kujanjuoksuun. Onkohan ihan tarkoituksellista, että murhien kohteet on ikään kuin etäännytetty mahdollisimman vähän inhimillisiksi? Tätä tukevat ainakin Kinskin hahmon naisiin kohdistuvat psykoosit ym. kun tämä näkee nartuissa vain oman, huonon äitinsä.

Kuviin on kanssa panostettu ja kamera liikkuu muutenkin kuin zoomiaillen - selkeästi tämä on ollut myös tärkeä leffa Francolle. Menee selkeästi siihen Francon ns. vakavampaan puoleen, ja toimii kyllä harvinaisen hyvin vaikkei ohjaajasta mitään tietäisikään.

Kirjoittaja:  Tina DeMona [ Pe Syys 29 2017 9:01 ]
Viestin otsikko:  Re: Jess Franco

Eilen oli hetki katsoa leffaa, mutta aika ei olisi riittänyt Independence Dayn jatko-osaan - päädyin siis tuijottamaan Jess Francon tuotoksia, koska hän osaa lopettaa filminsä ajoissa.

Katsoin Frauen im Liebeslagerin, eli Love Campin.

http://www.imdb.com/title/tt0074548/combined

Premissihän on jälleen kerran se sama vanha tuttu, eli neitoset vartijoin varustetulla leirillä, missä on lesbojohtaja sekä prostituutiorinki. Vallankumousarmeijaa olisi tällä erää tarkoitus viihdyttää. Alussa meille esitellään lähes koomisen montaasin avulla, kuinka naiset kaapataan yksi kerrallaan, aina juuri kuvan ulkopuolelta esiin ryntäävien guerillasotilaiden toimesta.

Pääosaan nousee päämuijan rakkaustriangeli, hän kun rakastaa kadonnutta aviomiestään mutta ei saanut tältä tyydytystä ja sitten taas vastarintaliikkeen johtohahmo on rujo ja tyly mutta tietää mitä tekee vuoteessa. Tähän liittyvä loppuratkaisu on kohtuullisen hieno. Ainut vaan, että pääosan Ada Tauler on ehkä se filmin vähitenhehkein muija, mutta rooliin kuuluu, että kaikki automaattisesti rakastuvat häneen holtittomasti ja leidi on muutenkin maalailtu käsiksessä joksikin jumalattareksi - melko mielenkiintoista roolitusta Francolta. Lesbovanginvartijan roolissa oleva Nanda van Bergen sen sijaan on aivan loistava.

Ei ehkä ihan parhaita Francon WiP -leffoja, koska jokin viimeinen päräyttävyys jäi jotenkin puuttumaan. Onhan siinä taas perus tyttötappeluita ja kevyttä kidutusmatskua, mutta ei mitään sellaista, mitä ei jokaisessa muussa vastaavassa - toisaalta, kyllä näitä aina mieluummin katsoo kuin monia muita asioita, vaikkei pyörää oltaisikaan keksitty uudestaan. Lina Romaynkin puuttuminen tosin jäi harmittamaan.

Tälläkertaa tahatonta komiikkaa toi vielä kohtuullisen paska (jopa tällaiselle leffalle) dubbaus, missä mm. johtajattaren papukaija oli muistettu dubata jonkun idiootin toimesta huutamaan: "Crazy whore! Kraah! Crazy whore!" ja muuta vastaavaa. Yleensäkin kaikki replat on luonnollisesti luettu suoraan paperilta niin, että tulee melkein Agapio Racing Team mieleen.


Mutta ei siinä, kyllä tämä taas viihdyttävä pätkä oli, ja harvemmin nämä Francot muutenkaan pettymystä tuottaa.

Kirjoittaja:  aTomiK [ La Syys 30 2017 8:40 ]
Viestin otsikko:  Re: Jess Franco

Jotain hyvää wip kamaakin pitäis ehtiä katsomaan välillä prkl!

Kirjoittaja:  Tina DeMona [ La Syys 30 2017 10:12 ]
Viestin otsikko:  Re: Jess Franco

aTomiK kirjoitti:
Jotain hyvää wip kamaakin pitäis ehtiä katsomaan välillä prkl!


Jos Francoa, niin tästä genrestä voisi henk. koht. suositella joko Barbed Wire Dollsia tai Sadomaniaa.

Kirjoittaja:  aTomiK [ La Syys 30 2017 14:19 ]
Viestin otsikko:  Re: Jess Franco

Ei löydy Francoa hyllystä, jospa vaikka Women in Furyn saisi katseltua joku päivä.

Kirjoittaja:  Tina DeMona [ Ke Marras 08 2017 10:11 ]
Viestin otsikko:  Re: Jess Franco

Täytin sitten yhden aukon sivistyksestäni ja katsoin Sie Töten in Ekstasen eli She Killed in Ecstasyn.

http://www.imdb.com/title/tt0066104/combined

Soledad Mirandan poikaystävä on ihmiskunnan auttamista kaikensorttisilla geenipuljauksilla yrittävä tohtori, jonka touhuilut lääkärikolleegio kuitenkin sulkee pitäen niitä moraalisesti arveluttavina. Miekkonen päätyy viiltämään ranteensa, ja tämäkös Mirandan esittämää naista vituttaa. Eihän siinä auta kuin kostoretkelle mennä, tietysti naisellisia avuja hyväksikäyttäen.

Mjoo, no. Tykkäsin kyllä enemmän kuin Vampyros Lesboksesta aikoinaan, joka oli saamansa arvostuksensa jälkeen aikamoinen pettymys. Tosin sekin pitäisi kyllä katsoa uudestaan. Mutta mitä nyt muistan, niin tässä pätkässä oli huomattavasti enemmän siistiä tunnelmointia ja kai vähän rohkeampaa eroottisuuttakin - vaikka edelleen aika lapsenkengissä ollaan tämän suhteen. Mikään I Spit on your Grave tämä ei myöskään ole, koska kosto on, Francon tapaan, toteutettu enemmän vihjaillen kuin millään tasolla graafisesti. Toisaalta taas pidin siitä aika paljonkin, ettei teos ota niin suoraan moraalista kantaa tapahtumiin, vaan Mirandan touhun voi nähdä niin oikeutettuna kuin vähemmän sellaisenakin.

Miranda on kyllä kiehtovinta tässä filmissä: muijalle ei olla rakennettu sen kummempaa hahmoa, vaan hän vaikuttaa alusta pitäen kuin tekosyytään odottavalta koston enkeliltä. Kiihkoisat, tummanruskeat silmät todella vaikuttavat ekstaattisilta porukan kuollessa, ja tätähän toki katselee oikein mielellään.


Ei tämäkään minulle parhaiden Francojen joukkoon nouse, mutta kevyenä tunnelmapalasena se on ihan veikeä. Joku kirjoitti joskus johonkin Jess Franco -facebookfaniryhmään, että "Lina Romay is my security blanket", ja ymmärrän kyllä, mitä tyyppi ajoi takaa - Mirandalta hoituu tuo mystinen maanisuus oikein kivasti, mutta kyllä minä sitä myöhemmän 70-luvun rohkeasti eroottisempaa henkeä, kummallisempaa meininkiä ja Linan tarttuvaa hymyä tunnen kaipaavani. Olkoonkin sitten, että se tulee usein teknisen huolittelun yms. kustannuksella.

Katsottava leffa kuitenkin, ja erityisesti tarttuvasta soundtrackistä plussaa.

Kirjoittaja:  Tina DeMona [ Ti Tammi 02 2018 15:08 ]
Viestin otsikko:  Re: Jess Franco

Sitten tuli katsottua taas Francoilua: Weiße Haut und schwarze Schenkel eli White Skin, Black Thighs.

http://www.imdb.com/title/tt0075418/reference

Vaihteeksi vähän erilaista Francoa - lähintä sukua tämä on The Secret Diary of a Nymphomaniacille, sillä erään päiväkirjan avulla taas selvitellään ihmisluonnon arvoituksia ja nähdään syväluotaus erään naishenkilön (=Francon villin mielikuvituksen) alitajuntaan. Tällä kertaa kyseessä on musta pornoshowtanssija Marga, joka sukeltaa alas ikkunasta kesken lemmenleikkien. Aktin toisena osapuolena ollutta miestä sitten syytetään tyttösen tapaturmasta, ja tämän vaimo päättää selvittää, mitä todella tapahtui. Samaisesta yökerhosta sattuukin löytymään Margan kollega / rakastettu Lena, jolla on Margan elämäntarina hyppysissään.

Olihan tämä yllättävänkin päräyttävä pätkä. Voisi tietysti väittää, ettei päiväkirjan sekavista selvityksistä juuri draamankaarta irtoa, mutta Francohan ei tunnetusti niin tarinamies ollutkaan. Sen sijaan jo lähes Blue Ritasta muistuttavia poptaide-erotiikkavignettejä piisasi, ja ne olivat lähes poikkeuksetta mageita.

Ehkä hienoin (ja asiaan kuulumattomin) juttu oli Margan tunteman psykiatrimiehen tarina. Tämä kolli kun tuppaa käyttämään sohvallaan ravaavia neitokaisia hyväkseen - tosin tyttöjen luulisi aavistavan jotakin olevan tekeillä jo siitä, että psykiatri käskee ensimmäiseksi heidän riisuutua. Eräs naisista kertoo tätinsä ennustaneen hänen tapaavan kellarista pienen, vihreän miehen joka menee hänen kanssaan avioon, ja psykiatrin avulla tyttö löytääkin eräästä häkkivarastosta hassulla äänellä puhuvan suolakurkun. Jep jep.

Varsin vauhdikas ja menevä Francoilu, tämä. Lavastukseen ja valaistukseenkin oli panostettu huomattavasti normaalia enemmän. Naiset ovat nättejä eivätkä vaatteet pysy millään päällä. Imdb tosin väittää Erwin C. Dietrichin olleen toinen ohjaaja, kun blurayn mukaan moguli oli vaan tuottamassa taas, mutta tiedä hänestä. Francointa Francoilua tämä joka tapauksessa oli, eli oikein piristävää viihdettä.

Kirjoittaja:  Mikko Lahtinen [ To Maalis 01 2018 19:35 ]
Viestin otsikko:  Re: Jess Franco

Siirretään nyt tänne, niin tulee vaihteeksi muitakin ketjuja kuormitettua.

Tina DeMona kirjoitti:
Mikko Lahtinen kirjoitti:
Mikko Lahtinen kirjoitti:
Tuskinpa An American Crime mikään illan ilopilleri on, mutta menköön nyt tähän väliin...


Varmaan jokseenkin toivotonta yrittää unistella tuon piinan perään. Mahtaisikohan Francon Blue Rita tuoda yöhön jotakin mukavammin kuumottelevaa nihkeilyä...?


Blue Rita eli Frauenhaus on yksi lempparifrancoilujani. Toivottavasti toimi sielläkin.


Vaikea ainakaan ihan parhaaksi omakohtaisesti listata, koska Francot ovat viime aikoina jääneet vähemmälle. Selkeästi paremmalle puoliskolle kuitenkin ja ehkä jopa viiden kärkeen kelpaa. Olihan tuo helvetin viihdyttävää kiehnäystä ja kiduttelua, ja vaikka ei tempo mikään vauhdikkain ollutkaan, niin eipä ollut mielestäni mitään tuskastuttavaa jumittelua kuitenkaan. Vähävaatteisempaa menoa kyllä runsaaseen 70 minuuttiin saatiin reippaasti, ettei siitä ainakaan kannata kitistä enempiä. Lisäksi plussana, ettei tämä touhuilu vaikuttanut miltään täysin hengettömältä hinkkaamiselta, kuten välillä, vaan kivan kuumottelevaa katseltavaa monesti. Muutenkin ilme ja tyylittelyt olivat silmille herkkua ja niitä hidastelevampiakin hetkiä toljotteli varsin mielellään. Olihan Blue Rita noin yleisesti melkoisen hölmö tekele, ettei sitä nyt ihan totisissa tiloissa kannata tirkistellä, mutta toimii kyllä mainiosti. En lähtisi väittämään tätä niinkään väkivallalla herkuttelevaksi kuin ohjaajan muutamia muita töitä, mutta sanoisin, että tasapaino tappelujen ja tisseilyjen välillä on melkoisen hyvä. Rähistelevämmästä remuamisesta erinomaisena ja ääneen naurattavana esimerkkinä toimikoon ässäilevä agenttikaratenäytös. Ehkäpä näitä voisi tosiaan nappailla tiiviimpään tahtiin pimeitä talviöitä piristämään...

Kirjoittaja:  Tina DeMona [ To Maalis 01 2018 23:19 ]
Viestin otsikko:  Re: Jess Franco

Mikko Lahtinen kirjoitti:
Siirretään nyt tänne, niin tulee vaihteeksi muitakin ketjuja kuormitettua.

Tina DeMona kirjoitti:
Mikko Lahtinen kirjoitti:
Mikko Lahtinen kirjoitti:
Tuskinpa An American Crime mikään illan ilopilleri on, mutta menköön nyt tähän väliin...


Varmaan jokseenkin toivotonta yrittää unistella tuon piinan perään. Mahtaisikohan Francon Blue Rita tuoda yöhön jotakin mukavammin kuumottelevaa nihkeilyä...?


Blue Rita eli Frauenhaus on yksi lempparifrancoilujani. Toivottavasti toimi sielläkin.


Vaikea ainakaan ihan parhaaksi omakohtaisesti listata, koska Francot ovat viime aikoina jääneet vähemmälle. Selkeästi paremmalle puoliskolle kuitenkin ja ehkä jopa viiden kärkeen kelpaa. Olihan tuo helvetin viihdyttävää kiehnäystä ja kiduttelua, ja vaikka ei tempo mikään vauhdikkain ollutkaan, niin eipä ollut mielestäni mitään tuskastuttavaa jumittelua kuitenkaan. Vähävaatteisempaa menoa kyllä runsaaseen 70 minuuttiin saatiin reippaasti, ettei siitä ainakaan kannata kitistä enempiä. Lisäksi plussana, ettei tämä touhuilu vaikuttanut miltään täysin hengettömältä hinkkaamiselta, kuten välillä, vaan kivan kuumottelevaa katseltavaa monesti. Muutenkin ilme ja tyylittelyt olivat silmille herkkua ja niitä hidastelevampiakin hetkiä toljotteli varsin mielellään. Olihan Blue Rita noin yleisesti melkoisen hölmö tekele, ettei sitä nyt ihan totisissa tiloissa kannata tirkistellä, mutta toimii kyllä mainiosti. En lähtisi väittämään tätä niinkään väkivallalla herkuttelevaksi kuin ohjaajan muutamia muita töitä, mutta sanoisin, että tasapaino tappelujen ja tisseilyjen välillä on melkoisen hyvä. Rähistelevämmästä remuamisesta erinomaisena ja ääneen naurattavana esimerkkinä toimikoon ässäilevä agenttikaratenäytös. Ehkäpä näitä voisi tosiaan nappailla tiiviimpään tahtiin pimeitä talviöitä piristämään...


Juuri näin - tyylitietoinen mutta ei liian vakavahenkinen erotiikkajännäri ja poptaidemestariteos!

Kirjoittaja:  Tina DeMona [ Ke Touko 23 2018 16:22 ]
Viestin otsikko:  Re: Jess Franco

Kevyenä välipalana tulin katsoneeksi Francon leffan Die Teuflischen Schwestern tai Sexy Sisters.

https://www.imdb.com/title/tt0075322/reference

Todella aasimainen ja väärällä tavalla halpa tuo kansainvälinen nimi mielestäni - joskaan nyt ei missään määrin toki virheellinen. Kuolleen miljonäärin tytär on osoitettu valtaisan perinnön vastaanottajaksi, elleivät henkiset ongelmat estä vastuullista asioiden hoitamista. Jos näin kävisi, rahat menisivät sisarpuolelle, joka onkin tietysti oikein mielellään asioita siihen suuntaan järjestelemässä. Sisarpuolen palkkaama luihu tohtori saa tyttären tartutettua holtittomaan nymfomanismiin oman palkkashekkinsä toivossa. Mukana pyörivät myös sisarpuolen kuuliainen palvelijatar sekä hyväsydäminen hoitaja, joka on ainoana tyttären puolella.

Luonnollisesti kaikki hahmot panevat toisiaan ristiin ja juonivat, kuinka saisivat koko omaisuuden kiepsautettua omiin nimiinsä. Mukana on taas Francomaisen hourupäisiä käänteitä ja kohtauksia, eikä filmin loppuratkaisussakaan taas tuttuun tyyliin ole mitään järkeä. Tämä ei kyllä menoa haitannut, sillä sen verran mahtavaa oli 70-luvun tunnelmointi + sikailu. Leffa heti alkaa kummallisen unenomaisella yökerhojaksolla, jossa alastomat naiset hytlyävät kummallisesti oudot demoninaamarit päässä. Francon ohjaajakrediitti tulee soveliaasti paljaitten tissien väliin.

Lina Romay ei ollut pätkässä mukana, mutta molemmat pääosat (hyvä ja paha tyttö) ovat molemmat Franco-veteraaneja myöskin, ja aivan jumalaisia tässä elokuvassa. Pamela Stanford ja Karine Gambier, ilmeisestikin. Jopa dubbaukseen oli panostettu hitusen tämäntyylisiä elokuvia enemmän, ja filmin enkkuääniraita säilyttikin mainiosti Jessin velmun huumorintajun. Myös kuva oli taas hyvässä kunnossa.

Oikein mainio Francoilu. Ei näihin kyllä kyllästy.

Kirjoittaja:  aTomiK [ To Touko 24 2018 18:03 ]
Viestin otsikko:  Re: Jess Franco

"alastomat naiset hytlyävät kummallisesti oudot demoninaamarit päässä" lainaus olisi hieno nähdä vaikka leffan suomijulkaisun kannessa :LOL4:
Minä tässä hiljalleen valmistelen itseäni ensimmäisen Franco leffan katseluun. Lupaan, että se tapahtuu tänä kesänä.

Kirjoittaja:  Tina DeMona [ To Touko 24 2018 19:02 ]
Viestin otsikko:  Re: Jess Franco

aTomiK kirjoitti:
"alastomat naiset hytlyävät kummallisesti oudot demoninaamarit päässä" lainaus olisi hieno nähdä vaikka leffan suomijulkaisun kannessa :LOL4:
Minä tässä hiljalleen valmistelen itseäni ensimmäisen Franco leffan katseluun. Lupaan, että se tapahtuu tänä kesänä.


Mahtia! Odotan innolla kommentteja!

Kirjoittaja:  speKtacle [ La Kesä 09 2018 8:50 ]
Viestin otsikko:  Re: Jess Franco

sivunvaihto.

Sivu 5, 6:sta Kaikki ajat ovat UTC [ DST ]
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Group
https://www.phpbb.com/