Hohtoloota

Mystinen suomalainen elokuvafoorumi
Tänään on Ke Touko 23 2018 17:57


Etusivu » Foorumit » Elokuvat - yleistä


Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 30 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2
Kirjoittaja
Etsi tätä:
Viesti

Poissa
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Syys 23 2008 17:56
Viestit: 6957

Viesti Lähetetty: Ti Tammi 05 2010 19:41 
Ylös  
pekka kirjoitti:
Alussa tapahtuva kylän hävittäminen on tosiaan onnistuneesti kuvattu ja tekijät eivät ole käyttäneet räjäytyksissä mitään polttonesteseoksia joista nousee kyllä näyttävä tulipallo mutta tuhovaikutukset ovat silti olemattomia (nämä tulipallothan ovat monen sota/actionleffan perisynti). Nyt on ollut käytössä roppakaupalla oikeita räjähteitä ja kyllähän se Israelilainen muunneltu T-55 (> T-62) taitaa tykillään pistää kylää sileäksi monessa otoksessa.


Aidoilta näyttäviin räjähdyksiin kiinnitin myös huomiota. Usein tosiaan näkyy joko pölyä tai liekkejä enemmän ja rakennusten sortumista tai kappaleiksi räjähtämistä ei juuri näy. Itse arvostan paljon näin kuvattua toimintaa. Samassa kuvassa on usein tankki, ammuttava kohde ja räjähdystä pakenevat ihmiset. Oma ase- ja sotakalustotuntemukseni on sen verran heikkoa, että ei toivoakaan huomata tuollaisia muunnelmia. Yritin myös etsiä elokuvan budjettia, mutta en löytänyt.

_________________
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

 Profiili  

Poissa
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Syys 23 2008 17:56
Viestit: 6957

Viesti Lähetetty: Su Touko 06 2012 22:55 
Ylös  
Tobruk (1967)

Majuri Craig (Rock Hudson) vapautetaan vihollisen käsistä vaarallista operaatiota varten. Saksalaiset ovat uhkaavasti etenemässä kohti Egyptiä panssareineen, mikä pitäisi saada estettyä. Craig, joukko brittisotilaita ja saksalaisten juutalaisten erikoisryhmä lähtee matkalle, jonka määränpäänä toimii Tobruk ja sen lähimaastossa sijaitsevat Rommelin valtavat polttoainevarastot. Matkalle mahtuu kaikenlaisia vaikeuksia. Kohtaamisia vihollisen kanssa, kohtalokkaita väärinymmärryksiä omien kanssa, miinakentän läpi kulkeminen, petturi omien joukossa, vakoilijoita... Toisin sanoen ei tämä nyt hirveän omaperäinen ole.

Elokuva kuitenkin on toteutettu hyvin. Tarina etenee mukavalla tahdilla, eikä useinkaan pysähdytä turhia jahkailemaan. Taistelut ovat näyttäviä ja viihdyttäviä. Niitä ei kuitenkaan aivan jatkuvalla syötöllä tarjoilla. Tämä ei ole niitä elokuvia, jotka painottaisivat sodan kauheuksien puolta ja kuvaisivat sitä yksityiskohtaisesti. Korkeajännitys lienee lähempänä tämän elokuvan henkeä. Se ei ainakaan minua haittaa. Päinvastoin, toiminnallinen sotajuttu kelpaa ihan hyvin. Loppukin miellytti. Kyllä tällaiselle helposti peukkua näyttää.

Yksi syy, miksi elokuva ei kovin tuoreelta tuntunut, oli viime vuoden puolella katseltu Henry Hathawayn ohjaama neljä vuotta myöhemmin valmistunut Raid on Rommel. Aluksi vain samankaltainen juoni vähän ihmetytti. Myöhemmin alkoi hymyilyttämään, kun tajusi, että monta kohtausta on kopioitu suoraan. Varsinkin Tobruk-elokuvan lopputaistelut ovat päässeet hyötykäyttöön Hathawayn elokuvassa. Kuten IMDB kertoo, studio päätti hyödyntää vanhoja menestyneitä toimintakohtauksiaan puhaltamaan vähän henkeä ja kassapotentiaalia toiseenkin aavikkosotaan:

Lainaa:
Nearly all the action scenes was footage taken from Tobruk.


Lainaa:
This movie was originally planned to be a made-for-television. The Universal studio thought they could get some more mileage out of the Academy Award winning special effects sequences from their movie Tobruk made four years earlier. By releasing the film theatrically, the studio could generate some more income out of those Oscar winning f/x scenes.


Raid on Rommel (Trivia)

Katseltuani Raid on Rommel -elokuvan pidin sitä jokseenkin menettelevänä tapauksena. Jos katselujärjestys olisi ollut toinen, niin epäilenpä, että sen pisteet olisivat olleet vielä matalammat. Jos siitä poistettaisiin nuo suoraan Tobruk-elokuvasta varastetut hetket, niin varsin väsynyt juttu se olisi. Nytkin toki selvästi tätä aiempaa heikompi.

Pitäisi jostakin hankkia Hathawayn vanhempi aavikkosotaelokuva The Desert Fox: The Story of Rommel (1951). Tuo kuului nuorempana ehdottomien sotaelokuvasuosikkieni joukkoon. Uskoisin edelleen siitä pitäväni.

_________________
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

 Profiili  

Poissa
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Syys 23 2008 17:56
Viestit: 6957

Viesti Lähetetty: Ma Touko 07 2012 13:03 
Ylös  
Mikko Lahtinen kirjoitti:
Pitäisi jostakin hankkia Hathawayn vanhempi aavikkosotaelokuva The Desert Fox: The Story of Rommel (1951). Tuo kuului nuorempana ehdottomien sotaelokuvasuosikkieni joukkoon. Uskoisin edelleen siitä pitäväni.


Yritin etsiä tätä listoista, mutta eipä ole mitään versiota tallella. Huomasin kuitenkin, että videokokoelmasta löytyy toinen nuoruuden aavikkosotasuosikki:

The Desert Rats (1953)

Rommel jälleen tankkeineen aavikolla. James Mason myös tässä Rommelin osassa. Tuonkin voisi levylle päivittää...

_________________
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

 Profiili  

Poissa
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Syys 23 2008 17:56
Viestit: 6957

Viesti Lähetetty: Ma Heinä 09 2012 17:14 
Ylös  
The Bridges at Toki-Ri (1954)

William Holden on joutunut vastentahtoisesti osaksi sotaa Koreassa. Tyyppi katsoo, että oma velvollisuus isänmaan eteen tuli täytettyä jo aiemmissa sodissa. Turhautumista lisää se, että taakse on jäänyt oma yritys, vaimo ja kaksi pientä tytärtä. Hän kuitenkin suorittaa annetut tehtävät hyvin, mikä onkin luultavasti syy siihen, miksi ilmavoimat hänen palveluksiaan edelleen kaipaavat. Uusi tehtävä Toko-Rin siltojen pommittamisesta vaikuttaa kuitenkin aiempia haastavammalta ja vaarallisemmalta.

Leonard Maltin hehkuttaa elokuvaa omassa opuksessaan (pisteet 3,5/4), mutta itse en pysty vastaavaan ylistykseen yltymään. Kyllähän tämä ihan sujuvaa katseltavaa on, mutta kannattaa tiedostaa, että kyseessä on varsin draamavetoinen tapaus. Sotakohtaukset jäävät hieman vähemmälle. Aikoinaan elokuva voitti tehosteistaan Oscarin, mutta nykykatsojan silmiin nämä hetket eivät mitään hirveän ihmeellistä onnistu esittämään. Toisaalta, eipä niistä pahemmin valittaakaan viitsi. Draamapuoli vähän tökkii ja jää monin paikoin varsin pinnalliseksi. Varsinkin amiraalin "mistä nämä kaikki hyvät miehet tulevat"-pohdinnat lopussa vaikuttivat kohtalaisen väkinäisiltä. Tarkoitus oli ilmeisesti tehdä tietynlainen kunnianosoitus amerikkalaisille lentäjille, joten kyllä sen ymmärtää, mutta eipä sellainen elokuvanautintoa omalla kohdalla lisännyt. Grace Kellyä katselen mielelläni, joten ehkäpä hänestä vähän lisää pisteitä. On niitä paljon huonompiakin sotaelokuvia tullut nähtyä. Tämä sijoittunee siihen keskitasoon. Ei erityisen hyvä, mutta ei huonokaan. Kestoa on hieman yli 90 minuuttia, eli ei ole lähdetty venyttämään miksikään suuremmaksi eepokseksi, mikä on myös positiivinen juttu. Eipä onnistu juuri mitään uutta omassa lajityypissään tarjoilemaan. Lähinnä kai voisi suositella enemmän sotaelokuvista pitäville.

_________________
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

 Profiili  

Poissa
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Syys 23 2008 17:56
Viestit: 6957

Viesti Lähetetty: Su Tammi 05 2014 12:33 
Ylös  
The Desert Fox: The Story of Rommel (1951)

Tämä Rommelin vaiheita 1940-luvun alkupuolella kertaava elokuva on tullut nähtyä joskus vuosia sitten. Ilmeisesti se on päässyt ajan rullatessa vähän sulautumaan pari vuotta myöhemmin ilmestyneeseen samansuuntaiseen elokuvaan The Desert Rats, jossa tässäkin Rommelia esittävä James Mason toistaa saman osan. Tässä varhaisemmassa vietetään vähemmän aikaa aavikkosodan parissa Afrikassa kuin mitä muistin ja keskitytään toisella puoliskolla enemmän muihin kuvioihin, kun taas The Desert Rats on sotaisampaa menoa.

Onhan tässäkin sotaa Afrikan puolella, mutta melko nopeasti niitä merkittäviä taisteluja käydään läpi. Tuodaan esille, että Rommel on noussut jopa myyttiseksi henkilöksi englantilaisten joukoissa, ja niinpä hänestä pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Tuolloin englantilaisten joukoissa taistellut ja saksalaisten vangiksi jäänyt Desmond Young vaikuttuu lyhyestä kohtaamisestaan Rommelin kanssa sen verran, että päättää alkaa tutkimaan Rommelin Saksaan palaamisen jälkeisiä vaiheita ja kuolemaan johtaneita olosuhteita. Elokuva perustuu Youngin kirjaan ja lisäksi hän esittää itseään siinä.

Masonin esittämä nimikkohenkilö saa melko ihailevan käsittelyn elokuvan toimesta rautaisena sekä osaavana ammattisotilaana, joka haluaa viimeiseen asti pysyä erossa kotimaansa poliittisista kuvioista keskittyen lähinnä työnsä tekemiseen, vaikka suuri Johtaja ei toimineen yhtään miellytäkään. Kuitenkaan sortumatta mihinkään sellaiseen, mitä monet muut upseerit samassa porukassa harrastelivat. Mason vielä on osassaan mies paikallaan.

Kansakunnan suuri Johtaja taas esitelläänkin vähän toisenlaisessa valossa. Ylimmät upseerit pilkkaavat enemmänkin Hitlerin strategisia taitoja ja päivittelevät tämän päätöksiä, joita astrologit ohjaavat. Itävallan lahja maailmalle on vuorotellen hysteerisesti elämöivä pelle ja sodankäynnin taktisesta puolesta mitään ymmärtämätön tumpelo, joka toistelee propagandaosaston pateettisia lausahduksia, joilla ei tee oikeilla taistelukentillä yhtään mitään. Hieno mies, hieno mies... Saattaisi fanipoikien poskia vähän kuumotella, jos tämä elokuva soittimeen sattuisi eksymään.

Tiedä sitten, miten pitkälti elokuva kuvaa oikeasti kunnolla dokumentoituja tapahtumia ja miten suuri osa näistä hämärämmissä olosuhteissa tapahtuneista asioista onkaan arvailua. Jos sen ei anna enempää vaivata, niin elokuvana The Desert Fox on kyllä varsin kiehtova ja sujuva tapaus. Kaikki käydään läpi alle 90 minuutissa, johon mahtuu kyllä riittävästi paukettakin, mutta samalla kurkistuksia luhistumistaan odottavan Saksan kulisseihin. Stauffenbergin ja kumppanien operaatio Hitlerin murhaamiseksi on myös päässyt mukaan. Masonista olen itse pitänyt enemmän jo kauemminkin, mutta harmillisen vähän on tullut hänen elokuviaan katseltua. Sellaista hiljaista arvokkuutta ja jämäkkyyttä tästäkin suorituksesta huokuu, ja turha elämöinti sekä eleily on jokseenkin minimissä. Ikävämpi juttu, ettei tuota The Desert Rats -elokuvaa ole levyjulkaisuna omassa kokoelmassa. Muuten olisinkin katsellut sen heti perään. Lämpimät muistot siitäkin. Jos sotaelokuvat ja/tai Rommelin vaiheet kiinnostavat, niin kannattaa katsella. Tässä toimivat sekä sotajaksot että draamapuoli varsin mallikkaasti.

Loppuun näytteeksi päänsä viileänä pitävän Rommelin kohtaaminen rääkyvän ja elämöivän vajakki-johtajansa kanssa:



Mutta kun minä suurista tuhoaseista unta näin...!

_________________
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

 Profiili  

Poissa
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Syys 23 2008 17:56
Viestit: 6957

Viesti Lähetetty: Su Loka 18 2015 17:35 
Ylös  
Beneath Hill 60 (2010)

Ainakin minun silmiini kurkistus ensimmäisen maailmansodan jämähtäneisiin asetelmiin mielenkiintoisesta vinkkelistä. Saksalaisia vastaan kamppaileviin joukkoihin värvätään Australiasta kaivoshommiin erikoistunutta porukkaa, joka oman osaamisensa ja olemattoman armeijataustansa kautta tuo toisenlaista ja ehkä ripauksen inhimillisempääkin värinää tuttuihin taistoihin. Suuri osa ajasta vietetään ahtaissakin tunneleissa, mutta toteutuksessa ei kuitenkaan ole lähdetty suttulinjalle, vaikka paikoin pimeää onkin. Onhan tässä paljon tuttujakin koukeroita, mutta kaikki naputellaan varsin sujuvaan pakettiin. Takaumatarina taas komeilla ja värikkäillä maisemillaan piristelee muuten mutavoittoisia tuokioita. Pääpaino ei ole niissä suurissa taisteluissa, joissa miesmassaa heitetään surutta toisiaan surmaamaan ja tyyppejä kaatuu tuhatpäin. Toisenlaista väkertelyä on tarjolla ja henkilökemioihinkin kiitettävästi panostellaan. Ei lähde pehmentelemään inhottavuuksia liikoja, mutta toisaalta ei tunnu olevan tarvetta raakuuksilla rankistellakaan. Ennemmin sitä sarjaa, kun tavallisia tyyppejä laitetaan suhteellisen sietämättömiin oloihin osuuttaan henkensä kaupalla täyttämään. Moni näistä kavereista on vielä sen verran pidettäviä heppuja, että sydänkin pariin otteeseen nytkähtelee koitoksia seuraillessa. Loppuhävitykset summailuineen vielä korostelevat kyseisen rintaman suurtenkin saavutusten pienuutta. Kiihkeämmät saarnailut jätetään suosiolla muiden teosten tehtäväksi. Kaikkiaan hyvinkin positiivinen yllätys ja luultavasti toistamiseenkin tulee tähän tartuttua.

_________________
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

 Profiili  

Poissa
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Syys 23 2008 17:56
Viestit: 6957

Viesti Lähetetty: Ma Loka 19 2015 18:28 
Ylös  
Battle Under Orion (2009)

Toisen maailmansodan viimeisiä meritaisteluja Yhdysvaltojen ja Japanin välillä olisi tarkoitus tässä jännäillä. Parin tunnin kesto yhdistettynä lähes läpi linjan kehnohkoon toteutukseen tarkoittaa lähinnä, että uuvutustaistelun ensimmäinen luovuttaja löytyy katsomon puolelta. Juuri mitään uutta ei tämä sukellusvene-elokuvien joukkoon onnistu tuomaan, mutta suunnilleen kaikki tehdään keskinkertaisesti. Taistelukohtauset ovat löysää ja mielikuvituksetonta mitättömyyttä. Ylhäältä pudotetaan tynnyripommia niskaan ja tämä toistuu ja toistuu ja toistuu. Onnettomat tehosteet vielä korostelevat turhakemaisuutta. Kovasti yritetään tunnetta puristaa irti, mutta kaiken kolistessa tyhjää, kääntyy tämä toistuva itkusilmäisyys lähinnä naurettavaksi. Paikoitellen vuorosanat ovat melkoisen häiritsevästi osastolla "önk-tönk-sössöti-sössöti" ja Yhdysvaltojen aluksen komentaja yrittää munattomasti yrmyillä. Paikoin selittely menee reippaasti siihen suuntaan, ettei katsojan kiusaantumista ole paljoakaan murehdittu. Hyvänä esimerkkinä heti nykypäivään sijoittuva avausjakso, joka jonkinlaisena päänsärkytestinä toimii. Ei niin tekisi mieli valitella, jos tämä olisi hauskaa pöllöilyä, mutta kun kyse on lähinnä (pikku)nolosta puisevasta pökkelöinnistä, niin iloa ei juuri irtoile. Jossakin huonon ja keskinkertaisuuden välissä tässä sukellellaan.

_________________
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

 Profiili  

Poissa
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Syys 23 2008 17:56
Viestit: 6957

Viesti Lähetetty: Ke Loka 21 2015 18:43 
Ylös  
Passchendaele (2008)

Sinänsä tutulla rymistelyllä aloitellaan, kun katsoja tempaistaan heti taistelukentille. Koitos jää toistaiseksi lyhyeksi, sillä Michael Dunne (Paul Gross, myös ohjaaja, kirjoittaja sekä tuottaja) joutuukin sairaalareissulle. Keho saa höykytystä tykistöltä, mutta pahemmin järkkyy mieli, mikä tarkoittaakin komennusta kotirintamalle värväämään Kanadan nuoria miehiä tekemään osiaan ensimmäisen maailmansodan juoksuhautoihin. Sotatantereet unohdellaankin suunnilleen tunniksi, kun toisenlaisia taistoja käydään sekä rakkaustarinaa kohti seikkaillaan. Eipä voi ainakaan ihan tavalliseksi sivupoluksi kutsua tätä koukkausta, mitä sotaelokuviin yleensä tulee.

Kanadan puolella päästään makustelemaan komeilla maisemilla äärimmäisen kauniissa kuvissa. Paluu taistelukentille on kuitenkin vääjäämätön ja kontrasti melkoinen, kunhan siirrytään takaisin. Väriloisto vaihtuu miltei mustavalkoisuuteen, joka vielä kuorrutetaan mudalla, verellä ja pimeydellä. Sieltä lähtevät nuoret miehet hakemaan sotaromantiikkaa ja sankaritekoja, mutta pommien jysähdellessä aina vain lähempänä alkaakin tulla ikävä aivan jonnekin muualle. Loppupuolella vyörytelläänkin ihan näyttävästi ja jäätävä raivoaminenkin jo orastelee, kun pistimet kiinnitetään, hutkitaan lapioilla ja kivillä kalloja taotaan. Välillä vaikuttavilla kuvilla yritetään kenties pikkuisen liikaakin, mutta silti mieluummin näin kuin suttuista huttua, josta ei kunnianhimo paistele. Passchendaele tuo ajoittain mieleen sotaelokuvasuosikkini The Thin Red Line, kun haahuilee pohtimaan ja ihmettelemään. Samaa väreilyä heräilee myös niistä kauniiden ja lohduttomankin rujojen kuvien kohtaamisesta. Tämä siis ehdottomasti plussaa.

Muuten Passchendaele on varsin mainiota sotadraamaa, joka paikoin liikuttaa ja innostaakin, mutta lopetuksesta en alkaisi hihkumaan. Lähinnä tulee mieleen, että oliko ihan pakko. Jälkitunnelmia tosin mukavasti herkistelee Sarah Sleanin laulama After the War, jota voi kuulostella vaikkapa tuosta:



Pitääkin laittaa katseltavien listalle Grossin uudempi pari viikkoa sitten ilmestynyt sotaelokuva Hyena Road. Luulenpa myös, että Passchendaele tulee toistamiseenkin tuijoteltua.

_________________
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

 Profiili  

Poissa
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Syys 23 2008 17:56
Viestit: 6957

Viesti Lähetetty: Pe Marras 20 2015 11:26 
Ylös  
Yamato (2005)

Toiseen maailmansotaan ja Tyynenmeren viimeisiin suuriin meritaistoihin tämä japanilainen sotaelokuva vie. Vähitellen kamppailu alkaa kääntyä Yhdysvaltojen eduksi pommikoneiden moukaroidessa armottomasti kohteitaan ja saari toisensa jälkeen vallataan. Japanin laivasto harvenee jatkuvasti ja loppua kohti onkin pitkälti pommitettu pohjiin. Keisarillisen laivaston ylpeys Yamato käännetään puolustamaan Okinawaa ja miehistölle tiedotellaan, että kyseessä on sellainen reissu, jolta ei takaisin olla tulossa. Enää on jaossa sankarikuolemia hävityn sodan loppuhetkillä ja jonkinlainen pieni toivonpilkahdus siviiliväestön turvaamisesta.

Elokuvaa mainostetaan ilmestymisensä aikoihin kalleimmaksi japanilaiseksi tuotannoksi ja ilmeisesti kohtalainen yleisömenestyskin se oli. Valitettavasti nämä seikat eivät summaudu lopulta kovinkaan kaksiseksi sotaspektaakkeliksi, vaan lupaavista lähtökohdista upotaan lähinnä menettelevyyksien joukkoon. Kehystarinan kautta tapahtumat sidotaan ilmestymishetkeen, jolloin näistä taisteluista tuli kuluneeksi 60 vuotta, mikä sinänsä ei noin ajatuksena närästele, vaan ennemmin poukkoileva sekä useampaankin otteeseen takkuileva ja töksähtelevä toteutus murisuttelee. Sotavuosia rullataan läpi reilut kolme kappaletta, mutta monesti pompitaan siinä määrin vauhdikkaasti, että on vaikea saada tyypeistä mitään kunnollista otetta. Aluksi tuntuu ihan luontevalta lähteä käymään näitä koitoksia läpi muutaman hahmon silmin, mutta pian jo innostutaankin isompaa palaa haukkaamaan, mikä sekoittelee seuraamista.

Taisteluihin on selkeästi näyttävyyttäkin haettu, mutta välillä isommat kuvat ovat vähemmän vaikuttavaa videopelien pilipaliosastoa. Japanilaisesta näkökulmasta se viimeinenkin taisto on lähinnä yksipuolista hävitystä Yhdysvaltojen pommikonearmadan piiskatessa kömpelöä laivajättiläistä vetiseen hautaansa. Verta ja irtoavia raajoja kyllä riittää, mutta elokuvaelämyksenä tämä vyörytys villiytyy melkoiseksi silpuksi, josta on vaikea uskoa, että ennätysbudjeteilla tässä räiskitään menemään. Väittäisinkin, että kyllä se Bayn paljon ja syystäkin parjattu muutamaa vuotta vanhempi Pearl Harbor tämän pieksee hävityksen suhteen, etenkin hurjempana versiona. Nuoret miehet siellä verilöylyn keskellä toki rääkyvät halukkuuttaan uhrata itsensä kunniakuolemaan aseveljiensä perässä, mutta ei se sen suuremmin säväyttämään onnistu tässä yhteydessä. Hahmojen suhteen pallo on pudonnut jo paljon ennen tekijöiden hyppysistä ja lopputaistelun ollessa vähän sotkuista, niin vaikutus jää valjuksi.

Lopullisesti Yamato torpedoi itsensä kuningasajatuksella, että viimeisen hävityksen jälkeen jäähdytellään vielä sellaiset 20 minuuttia muisteloiden tuolloisia tapahtumia. Jos Bayn eeposta lytättiin tökkivästä tunteilusta, niin kyllä mielestäni Yamato samantapaiset täyslaidalliset ryöpytyksiä ansaitsee. Voi hyvinkin olla, että kotiyleisölleen Yamato on hyvinkin tarpeellinen sekä koskettava terapiaelokuva näin toteutettuna, mutta minusta viimeisten 15 minuutin pitkitetyillä latteuksilla vesitellään koko homma melko tehokkaasti. Siinä jo hetken verran pohtii, että pian kolmen sukupolven voimin tehdään kunniaharakiri ja sukelletaan vuosikymmeniä syvyyksissä maanneen taistelulaivan raunioille. Vähemmänkin olisi riittänyt, eikä tällainen reipas ylihutkaisu ole lainkaan tarpeellinen. Eipä sillä, etteikö tarina koskettavia puolia ja surullisia sekä kauniitakin kuvia omaisi, mutta ne koetaan ja nähdään paljon ennen loppua. Paikoitellen tarjoillaan perushyvää sotaelokuvaa, mutta kokonaisuuden epätasaisuus ja lähemmäs kahta ja puolta tuntia venäytetty pituus kyllä uuvuttavat. Onhan tämä silti paljon mielekkäämpää seurailtavaa kuin kuukausi sitten katseltu Battle Under Orion. Odotukset vain olivat hiukkasen korkeammalla kuin mitä kaikkiaan keskinkertainen lopputulos edustaa.

_________________
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

 Profiili  

Poissa
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Syys 23 2008 17:56
Viestit: 6957

Viesti Lähetetty: To Marras 26 2015 16:07 
Ylös  
Dresden (2006)

Toisen maailmansodan loppuhetkille tämäkin tarina vie ja englantilaiset upseerit summailevat lähtökohdat siten, että Saksa on jo sotansa hävinnyt, mutta ei vain tahdo sitä tosiseikkaa myöntää. Yhdysvallat lähenevät lännestä, Neuvostoliitto vyöryttää idästä massiivisella tankkiylivoimalla ja jälkimmäisten pyrkimyksiä Englannin ilmavoimat yrittävät helpottaa. Tarkoituksena on iskeä pommein taivaista huoltovarmuutta horjuttaen. Olot käyvät tukaliksi, mutta Dresdenin kaupunki on toistaiseksi välttynyt suuremmilta tuhoilta. Ahtaiden katujensa ja herkän syttyvyyden takia se valikoituukin kohteeksi sodan viimeisinä kuukausina. Pommitus yltyy niin rajuksi, ettei öisen iskun ja kärventävien liekkien jäljiltä ole aamun sarastaessa paljoa muuta kuin raunioita pystyssä.

Alkujaan Dresden tehtiin kolmituntiseksi minisarjaksi, mutta Suomessa on jostakin syystä levyllä julkaistu elokuvaversio, josta on puolisen tuntia nipsaistu kohtauksia pois. Tämä selittänee ajoittaisen töksähtelyn ja hypähtelyn, mutta mitenkään seuraamiskelvottomaksi ei tarinaa ole silvottu. Taistelut sinänsä jäävät sivuosaan, mikä onkin järkevä ratkaisu, koska näiden toteutus onnahtelee melko pahasti. Jos toivoo näyttäviä ilmataisteluja tai pommitusta, niin Dresden onkin varsin väärä valinta, eikä enimmäkseen lähikuvista koostetuista kamppailuista paljoakaan kerrottavaa kerry.

Elokuvan ansiot löytyvätkin ennemmin kotirintamakurkkauksen puolelta, sillä pitkälti siviiliväestön silmin näitä tapahtumia tarkastellaan. Anna (Felicitas Woll) työskentelee isänsä johtamassa kaupungin sairaalassa miesystävänsä apuna. Koko ajan suurempia tappioita mukanaan tuova sota takaa katkeamattoman potilasvirran ja samaan aikaan resurssit hupenevat entisestään. Kuvioita sotkee myös sairaalan kellariin haavoittuneena pakeneva taivailta tipautettu englantilainen lentäjä Robert (John Light). Vähitellen Annan silmät alkavat avautumaan lähipiireissä harrastelluille hämärähommille ja samalla lisääntyvät julmuudet omien joukoissa alkavat arkipäivään hivuttautua. Melkoista tunnemyrskyä on tiedossa ja kaupungin muuttuessa jättimäiseksi tulipaloksi pitäisi vielä oma ja monen muunkin henkikulta saada säästettyä.

Vahvimmillaan Dresden on varsin väkevääkin draamaa, josta tehoja tiputtavat hiukkasen heikommin rullaavat osuudet, huonosti ilmeeseen istuvat aidon kuvamateriaalin leikkelyt väleihin ja venähtävä kesto. Eritysesti loppupuolella lisääntyvät mielettömyydet laittavat nieleskelemään ja katsaus lähes täysin tuhottuun kaupunkiin kylmää kohtalaisesti. Tiedä sitten, onko se romanssiosuus joutunut pahemminkin typistelevien toimenpiteiden uhriksi, mutta ainakin minusta se vaikuttaa haparoivimmalta elementiltä tässä kokonaisuudessa. Joka tapauksessa kiinnostava ja koskettavakin tarina, joka keskittyy vähän toisenlaiseen sankaruuteen sodan keskellä. Hyppy hävityskuvista kohti nykypäivää taas tuo onnistuneesti toivoa ja lohtua lohduttomuuteen.

_________________
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2445

Viesti Lähetetty: Ke Joulu 02 2015 18:44 
Ylös  
Ammatti: Sotilas (The Fourth War, 1990) :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0099606/

Länsi-Saksa, 1988. Hankalan miehen maineessa olevaa eversti Jack Knowlesia (Roy Scheider) on kierrätetty eri sotilastukikohdissa ympäri maailmaa ja nyt hänet on määrätty talviseen Camp Calytoniin.
Vietnam veteraani pitkästyy rauhanajan tehtävissä ja alkaa kissa ja hiiri leikkiín muutaman kilometrin päässä, itäblokin alueella, vaikuttavan venäläiseversti Valachevin (Jürgen Prochnow) kanssa.

Tämä John Frankenheimerin ohjaama kylmän sodan elokuva tuli nähtyä silloin joskus mutta oli unohtunut ihan täysin. Meininki on ihan viihdyttävää mutta toki hiukan pöhköä.
Knowles vierailee tuon tuostakin Tsekkoslovakian puolella aiheuttamassa venakoille päänvaivaa. Nuo kohtaukset on silkkaa jenkkifantasiaa mutta niissä on kieltämättä kivaa tunnelmaa.
Scheideria oli mukava nähdä pitkästä aikaa ja kyllähän Prochnowkin on aina ollut pätevä jätkä. Knowlesin esimiestä, kenraali Hackworthia esittää loistavan rooli tekevä Harry Dean Stanton.

Venäläiset pannaan yhdessä kohtauksessa ihmettelemään jenkkifutista: "Hah, tyhmät amerikkalaiset tarvitsevat joka tilanteeseen ryhmäkokouksen." "Mutta odotas, kun tanssitytöt esiintyvät hahahah."
Lopputaistelukin on hauska, kun parivaljakkomme pistää kunnolla toisiaan turpaan ja Scheider esittää ihmenousun jään alta. Samalla kolmannen maailmansodan lähtölaukaus on todella lähellä.
Leffan englanninkielinen nimi tuleekin Einsteinin sanoista, kun häneltä kysyttiin tietääkö hän miten ja millä tuo WWIII soditaan. "En, mutta neljäs soditaan kepeillä ja kivillä."

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Syys 23 2008 17:56
Viestit: 6957

Viesti Lähetetty: La Joulu 12 2015 11:02 
Ylös  
Fury (2014)

Taas toisen maailmansodan viimeisille kuukausille siirrytään. Wardaddyn (Brad Pitt) komentama viisihenkinen Furyksi kastettu tankki on ollut mukana Afrikan ryminöistä saakka ja vuodet ovat vieneet läpi vaihtuvien taistelukenttien. Onneakin on ollut matkassa, sillä lukuisat toverit ovat matkalle jääneet, mutta viimeisin tehtävä on kuitenkin vaatinut yhden hengen tästäkin tankista. Täydennysreissulla tukikohdassa määrätään kuolleen paikalle nuori Norman (Logan Lerman), jota odottaakin varsinainen tulikaste. Hän on ollut vain joitakin viikkoja armeijassa ja toimenkuvaltaan kirjuri. Tappaminen ja sotiminen on tyypille täysin vierasta puuhaa, mutta valitukset eivät auta ja käytännön koulutus on kovaa sekä armotonta. Hankala tehtävä seuraa toista, eivätkä lyhyet lepohetketkään erityisen nautinnollisia ole. Hupeneva tankkijoukko joutuu lopulta tiukkaan tilanteeseen erästä risteystä puolustaessaan, mistä ei välttämättä ihan kolhuitta enää selvitäkään...

Elokuvan ohjannut David Ayer on siinä määrin tuttu tapaus, että osaa odottaa rosoista, kovaa ja tylyäkin menoa. Yllätyksenä ei tulekaan, että useamman vuoden verran kuolemaa ja tuhoa nähneet tyypit eivät mitään erityisen mukavia heppuja enää ole rullatessaan itsemurhatehtävästä toiseen. Paikoin vaikuttaa siltä, että näistä yritetään vähän liiankin innokkaasti tehdä kusipäitä, joista välittäminen ei hommista helpoin ole. No, nuoren ja viattoman Normanin vetäminen mukaan painajaiseen auttaa ymmärtämisessä. Nykyään tällainen tuimempi hahmokuvaus ei enää hirveän poikkeuksellista ole, mutta mitä itse olen sotaelokuvia katsellut, niin enemmistö amerikkalaisten toimia toisessa maailmansodassa kuvaavista teoksista esittää nuorukaisensa vähän miellyttävämmässä valossa. Fury onkin mielestäni hahmokuvauksessaan melko epätasapainoinen ja jättää vähän ontot tuntemukset jälkeensä. Voisi veikkailla, että nykymuodossaankin yli kaksituntinen elokuva on juuri pituutensa takia nipsaisuja kokenut. Poistetuista ja pidennetyistä kohtauksista löytyykin lähes tunnin verran lisää tavaraa ja melkein poikkeuksetta nämä selittelevät kaverien taustoja, kokemuksia tai tuntemuksia. Onhan siellä joukossa löysääkin, mutta osan olisi voinut elokuvaan ujutella, niin tyypeistä saisi pikkuisen paremmin kiinni.

Riehakasta ja raivokasta tankkivyörytystä odottelin ja siinä mielessä Fury pieneksi pettymykseksi jää. Onhan mukana helvetin näyttävää ja vaikuttavaakin kuvaa, mutta monesti nämä jäävät vähän vajaiksi. Juuri kun on mielessään huudahtamassa, että nyt saatana mennään, niin lopetellaankin jo. Sama juttu suuren loppusodankin kanssa, joka yöhön hiipuessaan tehojaan tipauttelee. Kuvasto kyllä on läpi elokuvan varsin tylyä, eikä ainakaan voi liiasta siistimisestä syyttää. Taistelukentillä ja osittain niiden ulkopuolellakin vallitseva armoton asenne vaikutusta vahvistelee. Kivoille kavereille ei näissä tohinoissa ole juurikaan tarvetta. Ymmärrän kyllä, että taistelut on haluttu pitää jossakin määrin todenmukaisina, mutta minusta niissäkin puitteissa olisi voinut parempaakin jälkeä saada aikaan.

Mielellään elokuvaa enemmänkin kehuisi, mutta jonkinlainen puhdittomuus sitä valitettavasti vaivaa. Mukana on paljon lupaavia hetkiä, eikä siis pelkästään taistelujen suhteen, mutta ote on hapuileva ja potentiaalia hukataan reilusti. Näyttelijätkään eivät minusta suurempia kehuja kirvoittele. Osittain siitäkin syystä Normanin painajaismainen matka veren ja kuoleman helvettiin jättää vaisut mietteet. Vastaavia nuorten miesten piinallisia kokemuksia on paljon riipaisevamminkin vuosien varrella valkokankaille tuotu. Ihan hyvä kaikkiaan, mutta toiveet olivat toisenlaiset. Jos hykertelee mielessään tämän hankkiessaan, että nyt on ultimaattinen tankkirieha hyppysissä, niin voinee pohtia uudelleen.

_________________
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

 Profiili  

Poissa
Vittuuntunut kirjastotäti
Vittuuntunut kirjastotäti
Käyttäjän avatar

Liittynyt: To Maalis 13 2008 13:02
Viestit: 11408
Paikkakunta: Seinäjoki

Viesti Lähetetty: La Joulu 12 2015 23:50 
Ylös  
Aika lailla samoja aatoksia Furysta. Koko ajan sellainen tunne, että paljon parempaakin olisi aineksia mutta homma jää vaan ihan kivaksi, jos niin voi sanoa. Näyttelijöistä Shia Lebööf oli positiivinen ylläri, teki mielestäni parhaimman suorituksen porukasta. Walking Dead -hemmo taas punaniskana oli niin punaniska että meni jo överiksi.

 Profiili  

Poissa
Voimavaraistunut ituhippi
Voimavaraistunut ituhippi
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Syys 23 2008 17:56
Viestit: 6957

Viesti Lähetetty: Su Joulu 13 2015 13:02 
Ylös  
Invictus kirjoitti:
Walking Dead -hemmo taas punaniskana oli niin punaniska että meni jo överiksi.


Tätäkin touhua tuli kieltämättä vähän ihmeteltyä.

_________________
"In the eyes of a ranger, the unsuspecting stranger, had better know the truth of wrong from right.
'Cause the eyes of a ranger are upon you, any wrong you do, he's gonna see.
When you're in Texas, look behind you, 'cause that's where the rangers gonna be."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2445

Viesti Lähetetty: To Tammi 04 2018 14:34 
Ylös  
Kuva

Fury (2014) :star: :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt2713180/

Katsoinpa minäkin Furyn ja hyvin toimi sillä tässähän oli ihan ässää WW2 actionia aina tarpeellisine suvantovaiheineen.
Cast oli pätevä, Pitt ja LaBeouf varsinkin hyvässä vedossa ja kemiat pelasi. Raakuuksiakin nähtiin mutta mielestäni ne kuuluivat asiaan.
Scoren hieno teema viimeistään varmisti sen, että juttu meni tunteisiin joten neljä tähteä on oikein passeli tähditys.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 30 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2

Hyppää:  


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia vestejäsi
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group :: Style based on FI Subice by phpBBservice.nl :: Kaikki ajat ovat UTC [ DST ]
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com