Förflömps. Pitkästä aikaa tälle osastolle jotain. Uusin lopultakin jo monta vuotta askarruttaneen
Manhunterin (1985).
https://www.imdb.com/title/tt0091474/reference
Eli kyseessä tietysti tämä
Michael Mannin tulkinta Hannibal Lecteriin - tai siis tässä Lectoriin - liittyen. Miljoona vuotta on viime katselusta ja nyt oli tarjolla vieläpä jonkin sortin Director's Cut; tosin mitä tämä sitten taas tarkoitti ja mahtoiko olla virheliike sillä mennä jäivät toistaiseksi varmentamatta. Aion katsoa myös ohjaajan kommenttiraidan, jossa asiaan mahdollisesti perehdytään, tässä piakkoin jahka kerkiän.
Joka tapauksessa, onhan tämä helvetisti kovempi tulkinta aiheesta kuin se 2000-luvun alun
Red Dragon joka samasta romaanista pusattiin. Yksi sen ärsyttävimmistä jutuista oli megamenestys
Silence of the Lambsin pakonomainen tyylirippailu; Manhunter on tietysti tehty sitä ennen ja Mannin oma, kumma näkemys on kaiken sortin Myöhäis-Hannibalien ja Wannabe-Hannibalien jälkeen aivan oivan piristävää vaihtelua.
Leffa on todella tyylikäs ja mainion tunnelmallinen, kuvaus on kaunista ja jotenkin tämä kauniin aurinkoisen kaupungin varjoisemmilla kujilla tapahtuva valtapeli ynnä ihmisjahti toi mieleeni myös
William Friedkinin
To Live and Die in L.A.:n. Olinpa yökohtauksissa havaitsevani pientä giallo-tyyppistä tyylittelyäkin. Tyylittelyä leffa on muutenkin täynnä mutta ilman kikkailua ja tätä vielä kummalliset biisivalinnat sekä mielenkiintoinen skore tehostavat.
Jos Red Dragon tälle jossakin vetää vertoja ja mahdollisesti jopa ohittaakin, on huippunäyttelijöillä roolittamisessa - kas kun Lambs niin kova hitti aikoinaan kuitenkin oli. Ja olihan siinä yksi lemppareistani
Edward Norton sekä aina hyvät
Harvey Keitel sekä
Philip Seymore Hoffman. Plus Hopkinskin, tietty. Tätä ei kuitenkaan pidä tulkita siten, että Manhunterin roolituksessa jotain vikaa olisi, päinvastoin. Tämän leffan tyyliin juuri sopivat juuri nämä tyypit ihan mahtavasti.
Brian Coxia ja
Tom Noonania nyt näkee muutenkin aina mielellään.
Red Dragonin noloin juttu oli kuitenkin se, miten se pilasi oman antagonistinsa mysteerisyyden ja oikeastaan pelottavuudenkin tunkemalla tätä liikaa ruutuun ja tekemällä tästä enempi sellaisen säälittävän raukan. Manhunter aluksi välttelee tätä ihailtavasti ja kun Noonan lopulta iskee esiin, se on juuri oikealla tavalla ja taatusti ansaitusti. Vaan sitten tämäkin tuotos alkaa viettää ihan liikaa aikaa sarjamurhaajamme seurassa, ja sekin oli ihan turha hienon hetken maton alta nykäisy kun näemme jo aiemmin, että se Hammaskeiju on siellä filmiliikkeessä töissä.
Se sokean tytön kanssa treffailu - vaikka onkin paljon paremmin toteutettu - ei vaan ihan oikeasti tässäkään toimi. Yhtään. Jotenkin se ei vaan tunnu elokuvan maailmassa mitenkään uskottavalta (saati kiinnostavalta); tiedä sitten miten alkuperäisteoksessa. Minä en edes muista tuon sivujuonen olleen tässäkin versiossa joten saattaa jopa olla, että tämä on juuri näitä Director's Cut -hommeleita. Jos näin, kannattanee ehdottomasti pysytellä siinä teatteriversiossa tästä lähin.
No, sentään Noonanin versio Hammaskeijusta ei murtaudu mihinkään kansallisgalleriaan syömään maalauksia mikä mahtoikin olla yksi noloimmista kohtauksista koko elokuvahistoriassa. Muutenkin loppu on paljon yksinkertaisempi ja - ohoh - toimivampi. Coxin Lector on tässä niin pienessä osassa, että on sinänsä ihme ettei koko hahmoa kirjoitettu leffasta ulos kun kukaan tuskin ennusteli tuohon aikaan fiktiohenkilön lopullista suosiota.
On myöskin ihmeellistä, että molempia sokeita muijia esittävät tasan toistensa näköiset näyttelijättäret molemmissa versioissa. Vielä friikimpää on se, että molemmat on kuvannut sama henkilö - mahtoi olla psykedeelistä lähteä vääntämään remakea omasta leffastaan mutta ihan eri tyylillä kuin se alkuperäinen!
Joo. No, hieno leffa kyllä. Ei yhtä hyvä kuin Lambs mutta se saattaa olla kiinni jo alkuperäismateriaalistakin. Lambsin tarina vaan toimii niin paljon paremmin. Tästä huolimatta ihanan 80-lukulainen tyylin ja toimivan tarinankerronnan yhteensulauma joka oli jo aikakin uusia.
Tietysti menee tarkistukseen, onko tehnyt nakurooleja. Nuorison esittäjät olivat hyvää porukkaa myös. Hassuissa sivurooleissa nähdään Gary Cole ja Gina Gershon. 
No, kyllähän tämä oli jo hankittavien listalla, ja ennen kaikkea tästä syystä...
Peter Dinklage heittää perkeleen hyvän sivuosan, kuten myös mm. James LeGros.
