31 days of horror 2018

[aTomiK]

Camp Fear (1991)
https://www.imdb.com/title/tt0180590/

Lisää taskurahakauhua ja ihan paskahan tämä Thomas Edward Keithin kässäröimä sekä ohjaama dtv pätkä oli.

Filmin parhaat hetket koetaan ensimmäisten viiden minuutin aikana. Kalifornialaisen collegen tyttöset heräilevät asuntolassaan tissit paljaana kulkien ja suihkussa kroppaansa hieroen.
Todella maukkaita herkkujaan esittelevät mm. pornotähti Savannah, Michelle Bauer ja moni muu typykkä. Tähän se ilo sitten loppuikin.
Osa tyttösistä on lähdössä antropologiaa opettavan Hamiltonin (Vincent Van Patten) ja tämän tyttöystävän Jamien (Betsy Russell) kanssa vuorille vanhoja inkkareiden mestoja tutkiskelemaan.
Matkalla törmätään motoristijengiin jotka tulevat myöhemmin leirille pimpin himossa mutta kaikkein vaarallisin heppu vuorilla on seremoniaa valmisteleva muinainen druidi sekä järvessä elelevä huima sea monster!

Voi ristus, että oli pitkäveteiset 80 minuuttia tuon alun tissitykityksen jälkeen. Kaveriporukassahan tässä on pidetty hauskaa ja kuvailtu vähän leffaa.
Muutama tunnetumpikin näyttelijä mukana on mutta puolivaloilla mennään ja dialogia on varmaan keksitty siinä muun touhun ohessa. Druidilla on meneillään jotain millennium sontaa ja muutama henki pitäisi jumalille uhrata.
Pientä jännitystä tästä saattaa jollekin löytyä ja yksi kurkunviilto nähdään mutta kauhuelokuvana tämä on surkea.

Castissa on mukana muutama mielenkiintoinen tyyppi. Vincent Van Patten on kuuluisaa sukua ja muistan jäbän ainakin hauskasta Rock´n Roll High School leffasta. Mies oli myös kohtalainen tennispelaaja ja pokerihai.
Betsy Russell on ihana mimmi ja paljastelikin 80-luvun alussa Private School, Tomboy ja Out of Control elokuvissa mutta ei enää 90-luvun puolella. Van Patten ja Russell olivat naimisissa Camp Fearin tekoaikaan joten pieni kuhertelu sujui ihan luonnostaan.
Night Rhythms ja Animal Instincts filmeistä tuttu upea Erika Nann nähdään Wendynä suhteellisen isossakin roolissa mutta ei ole halunnut nimeään krediitteihin.
Hauskin tyyppi on George "Buck" Flower varmaan tuhannennessa kodittoman pultsarin hahmossaan toistamassa samaa "devils and demons" mantraansa. Viimeisellä kerralla repesin jo ihan kunnolla

Heikkoa kamaa siis mutta nuo alun tissihetket voi tsekkailla joskus uudestaan Kansikuvakin on pöllitty suoraan Body Count leffasta: http://www.fixgalleria.net/release.php?id=1530

[speKtacle]

^
missäs formaatissa tuon herkkupalan katsoit?



Rawhead Rex (1986)
https://www.imdb.com/title/tt0091829/

Irlannissa kuvattu elokuva Clive Barkerin Veren Kirjat novellista olikin vielä näkemättä. Leffan maine hyvin keskinkertaisena ja novelliin
verrattuna kesynä kuminaamari pelotteluna oli kyllä tuttu. Budjetin pienuuden huomioon ottaen Raakapää oli kuitenkin yllättävänkin
mainio pätkä. Ronan Wilmotin satanen lasissa överiksi vetämä roolisuoritus on jo yksistään katsomisen väärti.

Amerikkalainen pallinaama Howard (David Dukes) tutkii Irkuissa vanhoja uskonnollisia riittejä ja saapuu kyläpahaseen jossa maajussi juuri
kiskoo pellollaan törröttävän kivipaasin irti. Sieltä se Rawhead Rex nousee maan alta ja alkaa nykiä kyläläisiltä päitä irti. Kaikkia Rex ei tapa,
vaan ottaa mieleltään haltuunsa apulaisiksi. Yksi näistä on paikkakunnan kirkossa hengaava suntio O'Brien (Ronan Wilmot) jonka meno
riivattuna on leffan parasta antia. Totaalisesti Rawheadin lumoissa räyhäävä O'Brien ottaa kliimaksissa Rexiltä kultaisen suihkun! Rexin
raivotessa ja hajottaessa trailer parkin saadaan ruutuun myös näpsäkät nisät. Pallinaamamme hoksaa kirkossa ottamistaan polaroideista
sitten mahdollisen ratkaisun maanvaivaan, ikkunoiden lasimaalauksissa on jotain hämärää... Lopputaistelussa jylläävät lateksimaskien sijaan samantyyliset optiset efektit kuin ekassa Hellraiserissa.

Barkerin teksti on pakanallisempi, sexympi ja muutenkin pidemmälle menevä. Mies kyllästyikin kässäreidensä pehmentelyyn (Underworld aka Transmutations 1985 ja Rawhead Rex - molemmissa muuten sama ohjaaja George Pavlou) ja ohjasi seuraavan eli Hellraiserin itse.
Se oli viisas päätös se, mutta kyllä stalk'n slash genren ystävä Rawheadista viihdettä löytää. Se on sillain kivasti 80's ja Irlanti ainaisen
jenkkilän sijaan tapahtumapaikkana antaa extra säväriä. Lateksi = käsityö ja se on hyvä, vaikka lisää elävyyttä tuo Rexin pää olisi kaivannut.
Arrowin reiskalla on hyvää lisuketta aina Rexin näyttelijänä (miehen ainoa elokuvarooli) toimineen sakemanni Heinrich von Schellendorfin uskomattomasta tarinasta Ronan Wilmottin jutusteluun. Mies velmuilee tämänkin muistelon ässänä, taitaa olla aika velikulta.

[väliaikainen nikki]

^
suntio O'Brien (Ronan Wilmot) jonka meno
riivattuna on leffan parasta antia. Totaalisesti Rawheadin lumoissa räyhäävä O'Brien ottaa kliimaksissa Rexiltä kultaisen suihkun!

Tämä oli tosiaan leffan parasta antia

[Tina DeMona]

Joo tuo Rawhead pitäisi kyllä nähdä uudestaan kun kuulostaa niin paljon ässemmältä kuin omat muistikuvat n. kymmenen vuoden takaa sanovat. Sittemmin olen lukenut myös tuon Barkerin novellinkin, mikä vaikkei Books of Bloodsien parasta kamaa ehkä olekaan oli taas ihan vetävä lyhytsekoilu. Muistaakseni yltyi aika paljon kultaisia suihkuja holtittomammaksi erinäköisten rivoilujen osalta joten ei yllätä kuulla jonkun perusstudion taas pehmennelleen touhuja aika rankallakin kädellä.

[aTomiK]

^^^ R1 kiekolta katsoin Camp Fearin. Raakalaisen olen nähnyt suomikasetilta joskus 90-luvun alussa mutta eipä paljon muistijälkiä ole jättänyt, jäykän olemuksen kyllä muistan.
Onkohan meikällä tuo Transmutations kasettina jossain nurkassa? Pitää tutkia...

[väliaikainen nikki]

Never Sleep Again: The Elm Street Legacy
https://www.imdb.com/title/tt1510985/

Uusintana tämä nelituntinen. Mukavaa muistojen kertausta, mutta tämän perusteella ekaa osaa lukuunottamatta sarja saattaa olla ehkä hieman liian hapokasta nykyisin. Seuraavaksi sitten Crystal Lake Memories.

[aTomiK]

The Pact (2012)
https://www.imdb.com/title/tt2040560/

Näppärä yliluonnollinen mysteerileffa sarjamurhaajatwistillä tämä The Pact jonka Nicholas McCarthy ohjasi oman lyhytelokuvansa pohjalta.

Annie (Caity Lotz) on saapumassa vastahakoisesti siskonsa Nicholen (Agnes Bruckner) luo vanhaan kotitaloonsa äidin hautajaisia varten. Lapsuus kodissa on ollut ankeaa joten kaksijakoiset on fiilikset
Annien saapuessa paikalla ei ole ketään mutta Nicholen kännykkä löytyy vaatekomerosta. Pian nainen kokee jonkin yliluonnolisen voiman hyökkäyksen ja pakenee paniikissa poliisin juttusille.
Kukaan ei usko kertomusta mutta Bill (Casper Van Dien) lähtee tutkimaan. Pian talosta löytyy salahuone ja Annien omat tutkimukset liittävät juttuun vanhan sarjamurhaajakeissin. mistä helvetistä oikein on kyse?

Hyvin siis pelitti tämä pienen budjetin kauhujuttu ja tässähän sai oikeasti jännittää. Dialogi on pidetty minimissään mikä on toimiva ratkaisu ja mukana on yllättäviä käänteitä ja ratkaisuja.
Jonkin verran näyttelytyö välillä töksähtelee ja kesti hetken ennen kuin homma lähti kunnolla käyntiin mutta sen jälkeen seuraa tiukkoja tilanteita. Efektejä ei paljoa ole mutta ne vähät on hyvin tehtyjä ja ouija boardiakin käytetään.
Itse olisin lopettanut leffan sinne taloon, kun juttu oli ratkennut eli parit viimeiset minuutit oli hiukan turhia mutta ei ne mitään kuitenkaan pilanneet.

Lotz ja Bruckner on oikein kivan näköisiä mimmejä ja 80-luvulla olisimme nähneet ainakin toisen suihkukohtauksessa mutta kuumottavia oli likat näinkin.
Bruckner on näytellyt myös Anna Nicole Smithiä jossain elämäkertaleffassa ja tuo olisi mukava nähdä vaikka tv-elokuva onkin.

Jatko-osakin tähän on tehtailtu mutta McCarty ei ole siinä mukana eli taitaapa olla turha tapaus se.

[speKtacle]

Tykkäsin itsekin The Pactista ja siinä oli myös hienoa kun päähenkilö menee heti viranomaisten juttusille eikä suostu yksinään palaamaan taloon.
Noin sitä toimisi oikeastikin ja moinen on kauhugenressä perin harvinaista nähtävää.

Elm Streettejä kertasin neloseen asti taannoin ja muut pitivät aiemmat arvosanansa (eka ja kolmonen erittäin jees, kakkonen meh), mutta Rennyn ohjaama nelonen tuntui nyt vuosien tauon jälkeen paremmalta kuin koskaan. Komediaahan se enimmäkseen jo on ja sen kun nyt tiesi odottaa niin viihdytti niin perhanasti.

[Tina DeMona]

^Minä tykkään kaikista ekasta neljästä Elm Streetistä suuresti - toki nyt ekasta eniten, mutta on noissa kaikissa kyllä hyvin vahvat puolensa. Nelosessakin todella vahvoja efektijuttuja, tunnelmaa ja sentään jotain ilkeilyäkin vielä vaikka tosiaan hassuttelun puolella jo vahvasti ollaankin. Muistaakseni vitosessa oli ekat rasittavat päähahmotkin vasta.


Minä taas katsoin aiemmin väliin jääneen Lucio Fulci -teoksen Gatto Nero eli The Black Cat.

https://www.imdb.com/title/tt0080440/reference

En ole Edgar Allan Poen kirjoituksiin juuri tutustunut mutta kaiken sen meiningin jälkeen mitä miehen töitä on elokuviin päätynyt edes inspiraation lähteeksi voidaan varmaankin huoletta päätellä ettei kyseessä ole mikään helpoiten filmattava kirjailija. Jonkun arkisen asian kuten mustan kissaeläimen maalaaminen mystiseksi ja yliluonnolliseksi varmastikin toimii kirjoitetussa versiossa (mikäli siinä nyt sellaista edes on - ns. vapaa adaptaatio tässä kun ilmeisesti kuitenkin on kyseessä) huomattavasti paremmin ja helpommin. Oikeasta kisulista kun nyt ei ihan oikeasti saa pelottavaa mitenkään vaikka kuinka makrolinssillä kiiltosilmiä kuvailisi.

Eli aivan saatanan pöhkö elokuvahan tämä on. Kissa mönkii sinne ja tänne ja selkeästi juonii kaikennäköisiä murhia ja muuta mellevää. Toisaalta Fulci kyllä pelastaa tasan kaiken mikä pelastettavissa on todella hienolla kuvauksella ja tunnelmanrakentamisella. Joskin sitten, etenkin loppupuolella sorrutaan myös laahaamaan aika vahvasti eikä lopetuskaan saavuta ihan sellaista iskevyyttä kuin olisi ehkä kannattanut. Mukavan tunnelmalliset kohtaukset, ihan ok-tason hahmot sekä ne muutamat efektihommelit pitivät kuitenkin mielenkiinnon yllä.

Vanhana tuonpuoleiseen tavoittelevana professorina sekä meediona mulkoilee A Clockwork Orangen pyörätuolipappa Patrick Magee. Tällä ja kisulilla on selkeästi jokin linkki selkeän viha-rakkaus-suhteen lisäksi, mutta sen täysi luonne selviää vasta elokuvan lopuksi. Fulcilla on pakkomielle kuvata Mageen silmiä samalla tavalla kuin sen kissankin - joo, niillä on yhteys ja kaikkea mutta vähempikin olisi ehkä piisannut. Sitten on amerikkalainen muija joka on saapunut tapahtumapaikkana olevaan brittikylään valokuvailemaan ja kun outoja ruumiita ("an epidemy of accidents") alkaa syntyä hänen taitojaan tarvitaan kuolinsyyntutkijan tarkoituksiin. Näyttelijä Mimsy Farmer on sittemmin päätynyt Hollywood-leffojen taideosastolle mm. Guardians of the Galaxyihin ja Pirates of the Caribbeaneihin. Näyttelijänä hän ei ole erikoinen mutta ihan mukiinmenevä kuitenkin. Sitten on vielä kovaa prätkällään ajeleva poliisimies suoraan Scotland Yardista joka yrittää selvitellä tätä kaikkea.

Mitä pidemmälle pätkä etenee, sitä korkeammalle höperyyskertoimet nousevat kun aikuiset ihmiset eivät mahda mitään tälle kahden kilon karvapallerolle. Joka sitten kyllä toisaalta oppii katoilemaan ja ilmestymään leikkausefektin ja BZÖJÖING -ääniefektin avustuksella. Mimsylle meinataan tehdä Olavin Linnat kun tämä muurataan kiven sisään - ei tosin kissan toimesta. Vaikka se olisi ollut todella hupaisaa nähdä. Yksi mellevä kokovartalopalokin nähdään.

Ei todellakaan Fulcin parasta osastoa mutta ihan semimielenkiintoinen ja sanotaanko ainakin uutta ja erikoista kokeileva, jos nyt ei mistään kohti mitenkään erityisen onnistunut leffa. Helposti katsottava puolitoistatuntinen nyt kumminkin. Lopputekstiteema oli hieno jos musiikit eivät muuten kovin mieleen jääneetkään. Mitä nyt yhdessä vaiheessa rippasivat Psychoa. Toisaalta, niin teki Re-Animatorkin.

[aTomiK]

Jees, liikaa lähikuvia silmistä Mustassa kissassa, tulipalokuolema oli paras kohtaus ja Pino Donaggion alku- ja lopputekstiteema oli hienoa kuultavaa.

[aTomiK]

Alice, Sweet Alice aka Communion aka Holy Terror (1976)
https://www.imdb.com/title/tt0076150/

Helvetin hyvä oli tämä Alfred Solen amerikkagiallo vaikka isoimmat vaikutteet sanoo ottaneenkin Don´t Look Now leffasta.

Tarinassa seurataan katolista perhettä johon kuuluu äiti Catherine (Linda Miller), hyvä tyttö Karen (Brooke Shields) ja paha tyttö Alice (Paula E. Sheppard). Isä Dom (Niles McMaster) on mennyt uusiin naimisiin.
Alicella on taipumusta kiusaamiseen ja kun Karen tapetaan kirkossa ehtoollisen aikana kaikki merkit viittaavat siihen, että tyttö olisi ollut teon takana.
Poliisit ovat kiinnostuneet tapauksesta ja pian Alicea vihaava tätikin saa maistaa puukosta jonka jälkeen Alice viedään psykiatrisiin tutkimuksiin.
Dom ja Linda puolustavat tytärtään mutta mitä Dom saakaan selville aloitettuaan omat tutkimuksensa?

Leffa sijoittuu New Jerseyn Patersonin kaupunginosaan 1960-luvun alussa ja tihkuu alusta alkaen hienoa tunnelmaa.´
Näyttelijät ovat päteviä ja erityisesti Sheppard on nerokas roolissaan. Vittumaista hahmoa on yksinkertaisesti mahtavaa inhota.
Shields on ensimmäisessä leffassaan melko pienessä osassa mutta hänellähän läpimurtonsa jälkeen elokuvaa myöhemmin röyhkeästi mainostettiin.
Miller on näpsäkän näköinen kotirouva ja perheen fatso vuokraisäntä maukkaan pervo tyyppi. Roolissa oleva entinen gay baarin portsari Alphonso DeNoble kuoli vain kaksi vuotta myöhemmin.

Puukko heiluu näyttävämmin ja kipeämmin kuin monissa gialloissa konsanaan enkä ihmettele koska itse William Lustig on ollut kohtauksia suunnittelemassa.
Keltainen sadetakki on yksi filmin päähenkilöistä (GIALLO!) ja erilaiset vittumaisen näköiset maskit naamalla puukkoa heilutellaan.
Leffassa on myös tervettä vittuilua katolilaisuudelle (Sole oli ex-jäsen), varsinkin syntien helpolle anteeksi antamiselle voi naureskella.

Tee itsellesi palvelus ja hanki tämä jos kunnon 70-luvun kauhu yhtään kiinnostaa ja miksi ei kiinnostaisi. Loppukuva jättää taas kivasti miettimään, miksi nykyään ei enää osata päättää elokuvaa tällä tavalla?

[speKtacle]

Alice on kyllä erinomainen ja tuostahan kannattaa tällä hetkellä hankkia 88 Filmsin blu-ray.



Apostle (2018)
https://www.imdb.com/title/tt6217306/?ref_=nv_sr_1

Tsekkasin heti tuoreeltan eilen Netflixiin tulleen Gareth Evansin (Raid leffat) kauhuleffan.

Vuosi on 1905 ja rikkaan perheen tytär on kidnapattu ja lunnasvaatimus on saapunut uskonnolliselta kultilta, joka majailee eristyksissä omalla saarellaan. Asialle lähtee tytön veli Thomas Richardson (Dan Stevens) joka junailee itsensä saarelle menevään laivaan. Saarta johtaa profeetta Malcolm (Michael Sheen) joka kahden kumppaninsa kanssa haaksirikkoutui mestoille vuosia aiemmin. Saarella palvotaan miesten löytämää hedelmällisyyden jumalatarta ja pian käy ilmi että sillä on hintansa. Malcolm julistaa kaikkien olevan vapaita mantereen laeista ja normeista, kunnon kommunismi tyyliin kaikki puurtavat yhteisen hyvän eteen. Pinnan alta löytyy tietysti omaa agendaa ja pian tuulettimen lapaan tarttunut paska alkaa roiskua Thomasin tutkimusten edetessä syvemmälle saaren syvään sisimpään.

2 tunnin kesto antaa mahdollisuuden rakentaa ekalla tunnilla mainiota slow burn jännitettä. Elokuva on erinomaisesti kuvattu, näyttelijätyö on myöskin huippuluokkaa, vaikka Dan Stevensin (The Guest, Colossal ja Legion tv-sarja) yrmynaamailu vaati työtä sympatioiden keräämiseksi. Noh, ukkeli on pahassa oopiumukoukussa joten kai se ahdistaa. Väkivaltaa on paljon, etenkin teräasepitoista ja pari kertaa teki paatuneenkin gorehoundin pahaa katsoa. Kultit ja pakanauskonnot kiehtovat ja Apostle käsittelee teemaa mainiosti The Wicker Manin ja The VVitchin hengessä. Seurueemme keskusteli pitkään elokuvan loppupuolen tapahtumista, joka on merkki tulkinnanvaraisuudesta joka taasen on hyvän elokuvan merkki.

Mielenkiintoista oli myös takauma Thomasin menneisyydestä, jossa hänet nähdään lähetyssaarnaajana kiinassa. Se ei putkeen mennyt ja laukaisi kenties miehen oopiumiaddiktion ja luopumisen kristinuskosta? Spoilereita:
Salareitillä kun Thomas tippuu sinne verimössöön, niin onko se jumalatterelle juotettua uhrilahjaa? Se kaikki vehreyshän kestää vain hetken uhrilahjan annon jälkeen. Lopussa se verimassa jonka piti kasvattaa satoa ja joka myrkyttikin koko saaren purkautui ulos kallionseinämästä.
Kaiketi Evansin kritiikkiä uskonnon ja lahkojen sisimmässä vellovasta valheesta.

[Tina DeMona]

^Tuohan kuulostaa jännältä! Kyllä kaikki outo pakanahäröily aina kiinnostaa!



Siitä löytyi ripaus myös tämänkertaisessa uusinnassani kun katsoin uudestaan yhden lempihämmennyselokuvistani: Book of Shadows -Blair Witch 2:n.

https://www.imdb.com/title/tt0229260/reference

Eli ehkä klassisin esimerkki The Excorcistin jatkisten ohella vanhasta kunnon "rahaa pitäisi tehdä mutta miten helvetissä tuolle nyt jatko-osan saa väännettyä" -elokuvauksesta. Myöskin erittäin mystinen tapaus siinä mielessä, ettei siinä tapahdu juuri mitään, siinä ei ole juurikaan järkeä eikä se muutenkaan onnistu oikeasti yhtään missään; ja silti kuitenkin nautin sen katsomisesta. Hmmm.

Eli filmi siis koettaa omalla sekavan kömpelöllä tavallaan takertua enemmän ensimmäisen elokuvan synnyttämään ilmiöön ja mediamylläkkään mikä on tietysti ihan hauska ajatus ja ainakin jotain erilaista kuin että ne olisivat taas siellä metsässä taas sitä noitaa videokameroineen jahtaamassa. Ohjaaja Joe Berlinger kutsuu elokuvaansa kommenttiraidallaan "ensimmäiseksi postmoderniksi jatko-osaksi" mikä nyt sitten varmasti jollekulle merkitsee jotakin. Massasta erottuminen ja yleisön yllättäminen on toki positiivista (Gremlins 2) mutta se ei automaattisesti tarkoita sen toimivan millään tasolla (Rob Zombien Halloween).

Eli läjä enemmän tai vähemmän pallinaamaisia nyhveröitä matkaa ekan leffan kuvauspaikoille, kukin omista syistään. Retken vetäjä on alusta alkaen holtiton meuhkaajataukki millä ei homma pysy hyppysissä edes vahingossa. Samoin tulevan lapsensa kohtalosta kiistellyt aviopari on kanssa melkolailla ensimmäisestä kuvasta lähtien mennyttä kauraa. Sitä sekoilun, meltuamisen ja "oliko se totta vai ei, voi eiiiiii" -perseilyn määrää mitä tämä elokuva tuleekaan heidän muodossaan tarjoamaan! Toki se syntymätön kiistakapulakin saadaan juoneen sidottua mitä ennalta-arvattavimmin seurauksin. Sitten on vielä meidän "tosielämän noitamme" eli tällainen wicca-uskoinen muija minkä on pakko tuoda vakaumuksensa esille jokaisessa repliikissään, usein kaikkia muita syyllistäen. Tämä on hahmoista ainut mikä muuttuu vähiten rasittavaksi kun asiat alkavat mennä päin vittuja.

Ketään yläpuolisista hahmoista kohtaan on mahdoton tuntea minkäänlaista sympatiaa mutta onneksi katraan täydentää ihana goottityttö millä ei ole mitään tekoa koko tuotoksessa mutta mikä on päinvastoin varsin ihana hahmo. Juuri sopivan vittumainen ja muutenkin järjen ääni. Se on mukana vain koska sattuu tykkäämään siitä ekasta leffasta ja siksi sekaantuu näiden täysidioottien yhä vammaisempaan sekoiluun. Ja se vaan tahtoisi loikoilla ja juoda kaljaa rauhassa. Tämä on hyvin samaistuttavaa. Nyt se ei voi käydä edes kaupassa ilman että mokelot paikalliset tulevat vittuilemaan. On sillekin kyllä ängetty joku todella idioottimainen ja lopulta mihinkään johtamaton sivujuonne jossa sen muka pitäisi nähdä asioita ennalta tai aistia tai jotain muuta huuhaapaskaa. Tämä liittyy elokuvan juoneen tasan yhdessä kohtaa, missä se syväluotaa sen raskaana olevan muijan ja tajuaa sen olevan raskaana. Koska tätä ei tietenkään olisi voinut tuoda ilmi millään muulla tavalla.

Suurin osa elokuvaa vain perseillään eikä mitään tapahdu. Porukka vetää metsässä holtittomat kännit ja sitten onkin piru merrassa. Blair-noita on paitsi rikkonut kuvauskaluston myös silpunnut typerysavioparin tutkimuspaperit. On se vekkuli ketkuilija tuo metsäläisnoitakin. Vähän niinkuin Omenin saatana. Kohta vielä asentaa pierutyynyn jonkun penkille. Sitten se raskaana oleva muija saa keskenmenon mutta onneksi se ei tietenkään vaadi vuodelepoa tai mitään muutakaan. Ja jostakin syystä koko puolituntematon popula päätyy retken vetäjän uskomattomaan kivilinnaan, mikä on jossain keskellä metsää möllöttävä, juoksuhaudalla (?) varustettu, entinen tehdas. Miksei minulla voi olla tuollaista kämppää? Tosin en kyllä jaksa edes kuvitella kuinka paljon sen lämmityskulut mahtavat olla.

Täällä sitten aletaan ruotia edellisen yön kuvausmatskuja joka on hyvä tekosyy kuvata n. 75% loppuelokuvasta pelkkinä ruutua tuijottavina naamatauluina. Ja tottakai kuvamateriaalilta paljastuu kaikkea kummaa kuten wiccanaisen alastontanssi. Sitten kun sama muija tekee saman normaalielokuvassa ei hän ole enää uskaltanut olla alasti vaan onkin yhtäkkiä vetänyt ylleen naurettavat siveellisyyspökät mikä ei juuri ollenkaan riko kohtausten vaikutusta. Ja sitten aletaan kuulla ja nähdä kummia ja tapahtuuko mikään oikeasti ja voi ei ja asiat katoilevat ja ilmestyvät vailla mitään logiikkaa. Ohjaaja name droppailee kommenttiraidallaan The Shiningeja ja Jacob's Laddereitä ja kertoo wicca-naisen tanssahtelun olevan selvääkin selvempi homage Evil Dead 2:lle. Ja että kriitikot on ihan tyhmiä kun ei tämmöistä ymmärrä.

Soundtrack on jo heti varsinainen irtiotto edellisestä filmistä koska heti kärkeen kuulemme Marilyn Mansonin Beautiful Peoplen. Se on toki varsin hyvä biisi. Muutenkin soundtrack on ihan maittava jo tykkää myöhäisen 90-luvun / aikaisen 2000-luvun gootti- ja indierokkimeiningistä. No, eipä silloin kai mitään muutakaan siedettävää musiikkirintamalla tapahtunut joten ihan hyvä valinta. Limp Bizkit -soundtrack tästä filmistä olisi vielä puuttunutkin.

Ja tottakai loppu töksähtää kuin märkä rätti vasten kasvoja eikä koko touhu millään lailla johda mihinkään. Ehkä jos hahmoista (sitä goottimuijaa lukuunottamatta) pystyisi välittämään jollakin lailla voisi aneemisella "nyt menette linnaan" -lopetuksella olla jotain rakenteellista katarsia mutta tuskin edes silloin. Ohjaajan kommenttiraitaa voi kokonaisuudessaan suositella sillä vaikka kyseessä on holtiton vatipää kyllä siellä taustalla ihan ideoitakin on ollut - niiden toteutuminen millään järkevällä tavalla on kaatunut vaan viimeistään studion typeriin sörkintöihin. Mitään helvetin Varjojen Kirjaa ei toki myöskään koskaan kohdata tai siihen edes viitata millään lailla. Yhtä hyvin nimi voisi olla vaikka Hattivattien Hyökkäys.

Eli vielä kerran: elokuva joka ei tee juuri mitään oikein mutta minkä katsominen on silti jotenkin oudon koukuttavaa. En oikeasti ymmärrä miksi. Ehkä Blairin noita asuu minussakin ja on sekoittamassa minunkin päätäni. Tai ehkä olen vain idiootti.

[aTomiK]

Apostle kiinnostava ehdottomasti!



Death Ship (1980)
https://www.imdb.com/title/tt0080603/?ref_=nv_sr_1

Luulin, että tämä olisi kovakin pläjäys mutta melko kömpelöä roskaa tarjosi.

Matkustajalaiva on risteilyllä. On George Kennedyn esittämän kapteenin viimeinen reissu ennen kuin paatti siirtyy Richard Crennan vastuulle.
Kennedyllä ei ole taitoja henkilöjohtamiseen ja mies vihaa myös julkisia esiintymisiä johon joutuu illan juhlissa. Pöydässä illastaa myös Crennan perhe ja toisaalla seurataan Nickin ja Lorin sekstailua.
Yhtäkkiä miehistö huomaa mysteerialuksen olevan törmäyskurssilla ja sitten kolahtaa veden ryöpsähdellessä konehuoneeseen. Oliko tuossa piilotettuna sitten sen seksikohtauksen kliimaksi, sitä en tiedä.
Yhtäkkiä ollaankin seuraavassa aamussa ja nämä tyypit joita on seurailtu ovat selviytyneet jonkinlaiseen lauttaan. Se mysteerialus sitten on kohta vieressä ja suorastaan kutsuu sisäänsä.
Eipä aikaakaan, kun oman mielen omaava saksalainen Toisen Maailmasodan aikainen kidutuspaatti alkaa lahdata heppuja saaden kapteeni Kennedyn komentosillalleen kapellimestariksi.

Tuntuu, että tässä John Robinsin ja itsensä Jack Hillin rustaamassa leffassa olisi ollut aineksia parempaankin sillä rahaakin on käytössä ollut mutta ehkä ohjaaja Alvin Rakoff ei ollut oikea mies tähän työhön.
Tämä oli UK/Kanada/USA kollaboraatio eli monta kokkia on varmasti ollut sopan kimpussa ja tuotos sen mukainen.
Ei tuo castikaan mikään paras mahdollinen ole jos yritetään olla oikeasti pelottavaa kauhuleffaa tekemässä, naureskelun puolelle meni välillä vaikka jonkin verran kaaosta ja hulluutta onkin narulle saatu.
Loria esittävä Victoria Burgoyne näyttää kaoottisessa suihkukohtauksessa mukavasti veren peitossa olevaa kroppaansa joten siitä hänelle pointsit.

[väliaikainen nikki]

Dark Water
https://www.imdb.com/title/tt0308379/

Vaihteeksi tämä uusintana. Katselin tyttären kanssa. Tykkäsi tästä, kuten myös Ringusta.