Hohtoloota

Mystinen suomalainen elokuvafoorumi
Tänään on Ma Elo 20 2018 6:10


Etusivu » Foorumit » Elokuvat - yleistä


Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 17142 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 1139, 1140, 1141, 1142, 1143  Seuraava
Kirjoittaja
Etsi tätä:
Viesti

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3203
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Su Elo 05 2018 13:56 
Ylös  
randagio kirjoitti:
Tina DeMona kirjoitti:
Invictus kirjoitti:
Yhdyn Avenging Forcen kehujiin. Nuorena tuli kopioitua toi leikattu Suomi-versio ja katsottua useasti. Leffassa vielä mainio lopetus, kun Hunter vasta sanoo päässeensä vauhtiin ja vihjataan että ilmeisestikin James Boothin hahmo on kaiken takana eikä äijälle hyvin tule käymään. Pitäisi vihdoin ottaa uusintaan.


Joo, tämä loppu on kyllä harvinaisen tyylikäs kaikessa simppeliydessään. Ei voi jäädä kuin voittajafiilis!


Itse käsitin loppukohtauksen jatko-osan petaamiseksi, mutta ilmeisesti sellaista ei sitten koskaan tehty. Ihan jees :star: :star: :star: Cannon-toimintaa, mutta en nyt aivan ymmärrä näitä hehkutuksia. Saattaa johtua siitä että Dudikoffin naama ei mua miellytä, tai sitten tämä vaan olisi pitänyt nähdä jo nuorempana. Mielenkiintoinen soundtrack tässä kyllä on on.


En minäkään tätä nuorena nähnyt, olisiko joku n. viisi vuotta sitten televisiosta tullut, kun ensi kertaa. Ja ei kaikki täysin jokaisen osa-alueen tiukkaan Hollywood-sumppuun sitomaton aina ole jatko-osan petaamista. Päin vastoin, tuollaisen lopun vain pilaisi se, jos siitä jatkettaisiin suoraan jossain toisessa elokuvassa.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3203
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Su Elo 05 2018 21:51 
Ylös  
Katsoin elokuvan Disturbing Behavior vuosimallia 1998.

https://www.imdb.com/title/tt0134619/reference

Vähän kuin Stepford Wives kohtaa The Facultyn, mutta typerämmin. Ja turhemmin. Itse asiassa tämä tuotos kilahti välittömästi kalkkunakokoelmani uusimmaksi kruununjalokiveksi.

X-Menin Kyklooppi, Terminator 3:n John Connor ja Bruce Waynen exä siitä paskimmasta Batmanistä muodostavat mestariteoksen pääkolmikon. James Marsden ja Katie Holms ovat molemmat ainoastaan väärissä rooleissa ja todella paskasti ohjattuina - Holmes sentään näyttää kuumalta 90-luvun Paha Tyttö -garderoobissaan. Nick Stahlin yritys esittää syrjäänvetäytyvää häirikkönuorta sen sijaan on tahattoman komedian juhlaa, enkä loppupuolella pystynyt sietämään edes normaaleinta ja nopeinta leikkausta miehestä repeämättä pahemman kerran.

Heti alussa jatkuvasti itsekseen niitä näitä höpöttelevä Stahl sattuu näkemään, kuinka paikallisen urheilujoukkueen pakollinen joggikiusaajapoika katkaisee niskat tyttöystävältään kesken epätyydyttävän suihinoton. Niskojen katkaisu se ei vaan ikinä leffoissa toimi, ei sitten millään. Vaikka kuinka laittaisi mukavan ikävän rusauksen ääniraidalle. Poliisikaan ei tee pojalle mitään paikalle sattuessaan joten sekös se on ihmettä - ja lisäksi urheilusankarin silmät hehkuvat epäilyttävän punaisina. Jotakin saattaa olla tekeillä!

Marsden taas saapuu kaupunkiin kouluongelmiensa ja kaiken muun helkkarin kiinnostavan töttörööröön ajamana ollakseen se uusi poika koulussa. Tottakai sillä on joku hämärä kuollut velikin olemassa, mutta onneksi sekään ei liity mihinkään. Holmes esitellään meille "tanssijakuningattarena", mutta hän ei ikinä tanssi eikä tämä muutenkaan, myöskään, liity mihinkään. Paras hahmo on kuitenkin William Sadler, tuo normaalisti luotettavan hyvä esiintyjä, joka nyt kuitenkin esittää aivan uskomattoman vammailushow'n joka täytyy nähdä uskoakseen. Kuin Ace Ventura imitoimassa Forest Gumpia!



Kohtaus, jossa Nick Stahl ja tämän joku albiinokaveri joka hengaa lähes koko elokuvan ajan mukana muttei oikein ikinä vaikuta mihinkään, esittelee Uudelle Pojalle koulun eri klikit on kanssa sellainen kornin perseyden riemuvoitto, ettei toista. Ja minähän siis rakastan 80- ja 90-lukujen high school-touhuilua, jopa sitä kaikkein typerintäkin laitaa. Mutta tämä oli kyllä jo liian juustoista jopa minulle.

Enivei, koulussa vaikuttaa tällainen Sinisen Käsinauhan Kerho, jotka tekevät mitä lie kaikkea hyväntekeväisyyttä ja muuta sellaista. Ne ovat sitten tietenkin nämä kaikesta persoonallisuudestaan luopuneen hyvä-kiva-kaverit, jotka ovatkin oikeasti koulukuraattorina toimivan Pahan Tiedemiehen aivopesun uhreja. Nick Stahl, menestysnuorten suurin kriitikko ja alun murhan todistaja, kaapataan jossain vaiheessa tähän vartiotornijengiin ja näin alkaa ystäviensä Marsdenin ja Holmesin kujanjuoksu!

Vieraillaan mm. hullujenhuoneella, joka on täynnä Pahan Tiedemiehen aiempia, epäonnistuneita kokeita - ts. tahattoman huvittavia sekä loukkaavia, eläviä jump scareja. Marsdenkin yritetään aivopestä sitomalla se A Clockwork Orange -silmäsysteemituoliin ja näyttämällä sille kuvia Amerikan lipusta ja tanssivista lapsista - minä niin en keksi tätä paskaa itse! Aivopesuissa on myös jotain ongelmia, kuten alun murhakin osoitti, koska "Every time one of these kids gets a hard-on they go out and beat somebody with it"! Välillä näytetään videoklippejä Marsdenin kuolleesta veljestä toistamassa lausetta "Don't worry about the snakes in your garden when you've got spiders in your bed" tai hullujen huoneen potilasta sanomassa "Meet the musical little creatures that hide among the flowers". Kaikki tästä on varmasti helvetin syvällistä ja oleellista. Samoin kuin elokuvan täysin puun takaa tulevat Vanilla Ice sekä Pink Floyd -referenssit.

Aivan uskomatonta tuubaa. Mutta, kerrankin, myös hyvin viihdyttävää sellaista. Tai oli ainakin minulle, ainakin tänään. Näitten suositteleminen on tietysti vähän riskaabelia kun tällaisesta nauttiminen kutsuu usein sen pelkän huumorintajun ohella myös sopivaa mielentilaa ja mahdollista väsymystä. Mutta tylsää nyt ei ainakaan tullut - eihän tällä ollut kestoakaan edes puoltatoista tuntia.


EDIT: Ai niin! Ja leffan hieno suominimikin pistää näin jälkikäteen huvittamaan: Julma Totuus. Mistä? Tekijöidensä toistaitoisuudesta?

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3203
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ti Elo 07 2018 23:59 
Ylös  
Nyt katsoin Stephen Spielbergin (aikoinaan tv:lle tehdyn) varhaistuotannon Duel.

https://www.imdb.com/title/tt0067023/reference

Minähän en tunnetusti ole mikään Spielbergin superfani vaikka miehen (muutamat) parhaat työt toki aivan arvostuksensa ansaitsevia ovatkin. Tämä nousi kyllä ehdottomasti sinne kärkikastiin, mitä minuun tulee: olipas mukavan konstailematon, yksinkertainen mutta konseptistaan kaiken mahdollisen (järkevän) löytävä pätkä!

Hyvää jälkeä ollaan saatu aikaiseksi pienellä budjetilla. Meininki rakentuu juuri hyvin ja loogisesti, eli pienistä jutuista lähdetään kehittämään kohti suurempia ja suurempia holtittomuuksia. Päänäyttelijä on hyvin valittu osaansa, ja on se Stiiveni löytänyt monta makoisaa kuvakulmaa tuotokseensa. Ainut tekninen miinus tulee siitä, että monissa liikkuvissa kuvissa fokus on välillä ihan hakusessa - eipä tainnut tuo tarkentaminenkaan olla filmikameran aikoihin ihan niin simppeli juttu kuin nykyään.

Tarinallisesti ainut mistä en tykännyt oli se, että päähenkilön kertojanääntä käytettiin yhdessä kohtauksessa. Tämä tuntui todella irralliselta ja äkkinäiseltä "no kun ei muutakaan keksitty" -ratkaisulta. Muuten kyllä oikein mainiosti rakennettu pieni elokuva, jossa sekopäärekkakuskin mysteeri saadaan oikeasti kiinnostavaksi. Rekasta saadaan myös tehtyä kunnon persoonallinen slashermurhaaja tai kuten Spielberg itse asiaa kommentoi, Godzilla-hirviö. Oikeaa jännitystä ja autojen personifikointia! Vähän kuin se joku vuosi sitten arvostelemani Monster Man, jos sen tekijät eivät olisi idiootteja!

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 7254

Viesti Lähetetty: Ke Elo 08 2018 17:59 
Ylös  
^ Helvetti, kun ei ole saanut aikaiseksi tuon näkemistä. Kiinnostusta ollut varmaan jostain teini-iästä lähtien, mutta ei :roll: Eikä tämäkään arvio ollut poikkeus siihen, että kaikki taitavat tykätä. No, joskus vielä!

Kuva
Tupla-Uuno :) :) :) :) -
https://www.imdb.com/title/tt0096318/?ref_=nv_sr_1
Väittäisin tältä istumalta Speden viimeiseksi hauskaksi kässäriksi. Olkoonkin juoni puhdasta Aku Ankkaa, niin kyllähän se herkullisen asetelman luo. Löytyy Uunon kaksoisolento, joka on siis ulkonäöltä melkein yksi yhteen, mutta ei onneksi muutoin. Tämä mies on huippuälykäs tohtori, professori, vai mikä se nyt oli, kuitenkin ihan Einsteinista seuraava. Kiitollisuudenvelasta Sörsselssönille mies vielä saadaan omaan kulmaan hakemaan appiukolle uudeksi TJ:ksi. Nannaahan se on nähdä "Uuno" pistämässä koppaville Tuuran firman ukoille jauhot suuhun. Ja kun näin epäuskottavalla tarinalla on lähdetty, niin kai samalla voi katsoa läpi silmien sitäkin, että appiukko muka hetken mielijohteesta tekee Uunosta sen toimitusjohtajan. Koska tämäkin johtaa hauskuuksiin, niin sovitaan tarkoituksen pyhittävän keinot. Uuno sosiaalitoimiston tarkastajana sekä testamenttiaan tekemässä ovat mainioita juttuja myös.

En olekaan pannut ennen merkille, että Loiria ei nähdä tässä ns. pörrötukassa kuin ihan ensimmäisessä kohtauksessa. Tuuran sihteeriä (Elli Castren? Miksiköhän tästä ei ole koskaan missään muualla kuullut sanaakaan :hmmm: ) nähdään keskivertoa enemmän, mikä on ihan jees sekin.

Tätä ei ohjannut Ere, vaan Seikkulan Hannu. Täytyy ihmetellä, että eikö uusi ohjaaja olisi voinut vaikka kerrankin panostaa siihen visuaalisuuteen vähän enemmän. Mutta ei, ennemminkin vain liikuttu tv-sarjan suuntaan, vaikka valkokankaalla tätäkin näytettiin. Muuten ei ohjaus pistänyt sen enempää negatiivisesti silmään kuin Eren elokuvissa.

Jos tämän jälkeen tulleita Uunoja ei enää katso, ei ole iso menetys. Mutta ainakin jos sarja kolahtaa, tänne asti kannattaa katsella.

_________________
"It's really big..."

 Profiili  

Poissa
Sinanjun mestari
Sinanjun mestari
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ma Huhti 07 2008 17:57
Viestit: 3061

Viesti Lähetetty: Ke Elo 08 2018 19:36 
Ylös  
Exterminator kirjoitti:
Tuuran sihteeriä (Elli Castren? Miksiköhän tästä ei ole koskaan missään muualla kuullut sanaakaan :hmmm: ) nähdään keskivertoa enemmän, mikä on ihan jees sekin.

Klassisen Ankronikan suomidubeissa toi oli Tupun, Hupun ja Lupun ääni. Aina välillä sen kuulee Uunoissakin, kun sihteeri innostuu sättimään kovaan ääneen tai muuta vastaavaa. Siinäpä Elli Castren-tietämykseni.

Tupla-Uuno on miustakin varsin pätevä. Pitäisi katsella näitä enemmänkin, kun kerta se boksikin löytyy.

_________________
Saab 900
Built as a Merc, safe as a Volvo, and so much cooler than a BMW.

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2683

Viesti Lähetetty: Ke Elo 08 2018 21:12 
Ylös  
Kuva

No Retreat, No Surrender 2: Raging Thunder (1987) :star: :star: :star: :star:
https://www.imdb.com/title/tt0097991/?r ... flmg_dr_27

Olipas kova toimintapläjäys tämä. Leffalla ei mitään yhteistä Haastajan eli ekan No Retreat filmin kanssa ole vaikka ohjaajana sama mies Corey Yuen.

Amerikkalainen Scott Wylde (Loren Avedon) matkustaa Thaimaahan tyttöystäväänsä tapaamaan mutta pian tämä kidnapataan isänsä sotkujen takia.
Typy viedään Kambodzaan missä Vietnamilaisilla ja Venäläisillä on iso sotilasleiri. Pelastusretkelle Scottin avuksi lähtevät tämän ystävä Mac (Max Thayer) sekä tiukka karatemimmi Terry (Cynthia Rothrock).

Jos tästä tunti ja 45 minuuttia kestävästä filmistä napsaisisi 15 minsaa turhaa lässytystä pois niin oltaisiin melko lähellä täydellistä actionpaukkua.
Elokuvan taistelut, koreografiat ja kuvaus on ihan ässää matskua ja Thayeria lukuun ottamatta kaikki osaa mätkiä niin maan perusteellisen hienosti.

Meno on sen verran hurjaa, että tyypeillä on täytynyt olla melkoinen määrä mustelmia kuvausten päätyttyä.
Pääpahiksena venakkopomona nähdään Matthias Hues debyyttiroolissaan ja voi helvetti, että äijä vetää maukkaan vittumaisesti uhrejaan kiduttaen ja perään naureskellen.
Huesilla ei ollut ennestään juuri minkäänlaista martial arts pohjaa mutta sai oppia kovilta tekijöiltä ja on suorastaan hämmästyttävää kuinka tyylikkäästi mies ruudulla esiintyy.

Pöhköilyäkin tietysti 80-luvun tyyliin piisaa mutta sehän on osa näiden charmia. Äijät vitsailee jatkuvasti ja Rothrockilla se suu vasta käykin.
Mätkimisen lisäksi elokuvassa on vitusti ammuskelua ja räjähtelyä eikä veressäkään ole säästelty. Yhdessä kohtauksessa kameran linssikin saa osansa roiskeista.
Kun scoren teemamelodiakin on erittäin hyvä niin eihän tätä voi kun suositella kaikille kunnon martial arts ja viidakkotoiminnan ystäville.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3203
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: To Elo 09 2018 15:04 
Ylös  
Meiko Kajin tuotokset on niitä yhtiä harvoja Japanilaisuuksia jotka meikäläiselle uppoaa, joten tuli lopultakin katsottua jatko-osa tälle neidin miekanheilutteluelokuvalle: Shuryayukihime: Urami Koiuta eli Lady Snowblood II: Love Song of Vengeance.

https://www.imdb.com/title/tt0072157/reference

Se ykkönen pitäisi uusia, kun katsoin sen silloin aiemmin niin väsyneenä, ettei siitä jäänyt juuri mitään muistikuvaa. Muuta kuin että muistan tykänneeni paljonkin. Ja kai siellä verta lenteli ja miekat heiluivatten. Ja saman voi toki sanoa tästäkin - jos nyt sellainen erittäin epävarma mututuntuma on, ettei tämä ehkä ihan ykkösen tasolle päässyt.

Ykkösfilmin kostotoimien jälkeen Leidi Verilumi (mikä muuten kuulostaa näin suomennettuna kohtuullisen typerältä) on päätynyt palkkatappajan vähemmän arvostettuun ammattiin. Pian täti pannaankin soluttautumaan jonkun puniikkiajattelijan kotopiiriin tietysti tappo tarkoituksenaan kuolemanrangaistuksen uhalla. Kuten arvata saattaa, kaikki ei sitten olekaan aivan niin yksinkertaista eikä miekanheiluttaja aivan niin ihmisyydestään luopunut kuin voisi kuvitella.

Tarina poukkoilee vähän miten sun sattuu, mutta eipä tuosta niin väliksi. Harmi kyllä keskivaiheella laahataan vähän enemmänkin, kun ollaan siellä sen uhriksi nimetyn taloudessa teetä keittelemässä. Sitten kun mennään Japanin kurjimpiin slummeihin riehumaan alkaa taas vaihdetta löytyä. Taistelut ovat hienoja ja niitä varten kehitetyt koreografiat upeita - paha vaan, että erityisen messevät, kamera-ajoja sisältävät, pitkät kuvat usein tuppaavat paljastamaan, etteivät ne toisiaan oikein tosissaan niillä katanoillaan hutmi. Sekin oli vähän noloa, kun kidutuskohtauksessa, missä miehen päälle ollaan kaatavinaan kiehuvaa vettä ne ovat ilmeisesti oikeasti kiehuttaneet sen veden ja sitten kaatavat sitä todella hoopon ja varovaisen näköisesti näyttelijästä ohi sen sijaan, että olisivat esim. käyttäneet kylmää vettä kuvauksissaan. Tämä oli luonnollisesti harvinaisen pöhköä.

Muuten kyllä ihan viihdyttävää menoa ja kuvauksessa on tosiaan kunnianhimoa. Ja on se Kaji vaan tässäkin ihan tuhottoman soma.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2683

Viesti Lähetetty: Pe Elo 10 2018 10:30 
Ylös  
Joskus pitäisi jaksaa nuo Snowblooditkin katsastaa...

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3203
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Pe Elo 10 2018 22:58 
Ylös  
Sitten siirryin Enzo G. Castellarin pariin. Minulla on kolme herran toimintaleffaa sisältävä setti, joista korkkasin nyt ensimmäisen: Il Grande Racket eli The Big Racket.

https://www.imdb.com/title/tt0074586/reference

Ja tämähän oli hieno ja kaunis elokuva! Alussa lähdetään liikkeelle kunnon Dirty Harry -meiningillä: pääosan Fabio Testi on korruptoitumaton mutta samalla keinoja kaihtamaton poliisikovis, joka jäljittää julmaa kiristäjäjoukkiota. Kyseinen porukka onkin oikein miellyttävä kokoelma kusipäitä ja sadisteja. Sitten tietysti on poliisipäällikkö päähenkilömme niskassa kun kaikki ei aina mene automaattisesti putkeen eikä ainakaan ohjesäännön mukaan. Lopulta tulee kenkääkin, mutta sehän ei ole edes hidaste eikä mikään - kerätään jengin toimista kärsineet uhrit yhteen ja pannaan kunnon vigilante-vaihde silmään!

Toiminta on erittäin mellevää ja vieläpä varsin innovatiivista. Kuvakulmat ovat hienoja ja veripussit mossahtelevat. Muutama ontuva leikkaus ei riitä missään määrin latistamaan todella mukavaa toimintamenoa. Jossakin vaiheessa ystävällinen kiekkoammunnan mestari tulee auttamaan poliiseja jengiä vastaan käydyssä ampumataistelussa, mikä sitten tietysti johtaa kostotoimiin pahisten puolelta. Kyseinen hyökkäys on todella brutaali ja voittaa verenhimoisuudessaan jopa sen Clockwork Orangen alun vastaavan. Miestä potkitaan naamaan, vaimo raiskataan, sen päälle kustaan ja koko paikka poltetaan maan tasalle - kaikki n. kahdessa minuutissa! Nyt ei vittu nössöillä eikä pelleillä.

Mjoo, olihan tämä hitusen ylipitkä leffa, kylläkin. En sitten taas tiedä, mistä olisin lähtenyt supistamaankaan. Koko ajan kuitenkin tapahtuu ja henkilöhahmot - niin hyvikset kuin pahiksetkin - ovat kauttaaltaan onnistuneita. Myös tuttuja lokaatioita pystyi pongaamaan, kun ollaan kuvattu sekä ilmeisesti 70-luvulla jonkinasteisessa remontissa olleen Colosseumin edustan ihmisvilinässä sekä Via Sacran raunioiden tietämillä. Muut mestat, kuten lopun hieno tehdasympäristö, huokuvat puolestaan hienoa, urbaan rupuista tunnelmaa.

Jep, jep: kovia miehiä, paukkuvia pyssyjä, pieniä autoja ja leveälahkeisia housuja - tässä oli kyllä taas kaikkea sitä, mitä hyvään elokuvakokemukseen tarvitaan.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 7254

Viesti Lähetetty: La Elo 11 2018 5:06 
Ylös  
Kuva
Almost Famous (Melkein julkkis) :star: :star: :star: :star: -
https://www.imdb.com/title/tt0181875/?ref_=nv_sr_1
Musiikista innostunut teinipoika William (Patrick Fugit) saa 70-luvun alussa tehtävän haastatella Black Sabbathia, mutta päätyykin kiertämään nousevan Stillwater -yhtyeen mukana. Rolling Stone odottaa muutaman tuhannen sanan juttua tien päältä, vaikka pojalla on kokemusta ainostaan huomattavasti vaatimattomammista kirjoituksista. Mukana kulkee myös yhtyeeseen kovasti kiintynyt Penny Lane (Kate Hudson), josta taas William alkaa vähitellen tykkäilemään. Villiä 70-luvun alun aikaa eletään ja huumeitakin on tietysti vaarallisen helposti käden ulottuvilla. Ei siis ihme, että nuoren journalistin äiti (Frances McDormand) on kotona huolissaan.

Yhtyeen solistia esittää Jason "Kovan onnen kundi" Lee ja kas, tyypilläkö onkin oikeasti tuollainen ääni? Tässä kuulostaa siltä kuin näyttääkin, tuossa tv-sarjassa ainakin muistaakseni oli sellainen tosi käheä puheääni, jota ihmettelin. Sivurooleissa nähdään mm. aina yhtä vakuuttava Philip Seymour Hoffman, Anna Paqiun ja näköjään myös Zooey Deschanel, jota nolosti en tunnistanut :puna:

Aiheeltaan elokuva on itselleni mitä sopivin ja taitavan käsikirjoittaja-ohjaaja Crowen kyydissä viihtyikin mukavasti. Silti, aivan kuin jotain vielä olisin jäänyt kaipaamaan, osaamatta määritellä sen tarkemmin. Vai oliko reilun parin tunnin elokuvassa sittenkin jotain liikaa? Yksi mahdollisuus on, että ohjaaja on vain liian kiltti elokuvantekijä ja minä olisin mielelläni nähnyt niitä aikakaudelle otollisia rock & rollin dekadenssin vaaroja. Isoa plussaa kuitenkin Stillwaterin esiintymisistä, joissa näyttivät oikealta bändiltä oikeilla keikoilla ja kuulostivat soittavan oikeasti hyviä biisejä. En nyt jaksanut selvittää, kenen tekemistä kappaleista oli kyse. Hyvä meininki!

Pitikin ihan tarkistaa, mitä Crowe on viime aikoina puuhaillut. Vähän pahalta näyttää. Sokerikuorrutetun, mutta ihan kivan Elizabethtownin (2005) jälkeen on tullut vain kaksi elokuvaa, enkä kummastakaan muista kuulleeni melko isoista päätähdistä (Damon, Johansson, Cooper, Stone, Murray...) huolimatta. Arvosanat näyttävät niin ikään huolestuttavihkoilta. Liekö studiot jo alkaneet siteeraamaan Crowea itselleen ja huutelemaan show me the money...

_________________
"It's really big..."

 Profiili  

Poissa
Vittuuntunut kirjastotäti
Vittuuntunut kirjastotäti
Käyttäjän avatar

Liittynyt: To Maalis 13 2008 13:02
Viestit: 11504
Paikkakunta: Seinäjoki

Viesti Lähetetty: La Elo 11 2018 9:14 
Ylös  
Stillwaterin laulajaa esitti kyllä Billy Crudup...

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2683

Viesti Lähetetty: La Elo 11 2018 13:56 
Ylös  
Almost Famous on kyllä erinomainen samoin kuin Elizabethtown. Molemmat voisi uusia.
Toki Crowe osasi jo 80-luvulla: Fast Times at Ridgemont High & The Wild Life (kässäri) ja Say Anything (kässäri ja ohjaus) kaikki hyviä. Aloha ja We Bought a Zoo ei kyllä kiinnosta yhtään.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 7254

Viesti Lähetetty: La Elo 11 2018 18:17 
Ylös  
Invictus kirjoitti:
Stillwaterin laulajaa esitti kyllä Billy Crudup...

Häh? Siis "Russell", joka minusta oli bändin kitaristi! :ylioppilas:

Katsoin eilen tämän, voinko muistaa jo väärin? :hmmm:

Edit: en sentään, täällä se kokoonpano kerrotaan: https://en.wikipedia.org/wiki/Almost_Famous#Personnel

Crowen mestariteos luonnollisesti on Jerry Maguire, tosin Singles ja nuo uusimmat näkemättä.

_________________
"It's really big..."

 Profiili  

Poissa
Vittuuntunut kirjastotäti
Vittuuntunut kirjastotäti
Käyttäjän avatar

Liittynyt: To Maalis 13 2008 13:02
Viestit: 11504
Paikkakunta: Seinäjoki

Viesti Lähetetty: La Elo 11 2018 19:01 
Ylös  
Ai no niin olikin sitten. Jotenkin yhdistin sen Crudupin hahmon hyppytempun sinne katolta uima-altaaseen niin ettei kukaan muu kuin laulaja tee sellaista... "cheesy" Ja Crudupissa oli tässä karismaa sen verran enempi kuin Leessä, että siksikin olin varma että on laulaja. No, vaatisi uusintakatselun tämäkin, onhan se kova leffa ja Kate Hudson ihku. Eikä Hudson tämän jälkeen mitään järkevää ole saanut valitettavasti aikaan.

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3203
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: La Elo 11 2018 19:46 
Ylös  
Eilisillan mukavien spagetticrimifiilisten kunniaksi katsoin sitten seuraavankin Enzo G. Castellari -tuotoksen tästä setistäni: La via Della Drogan eli The Heroin Bustersin.

https://www.imdb.com/title/tt0076877/reference

Fabio Testi on taas pääosassa ja jälleen poliisina, joskin nyt hyvin erilaisena sellaisena: rentun oloinen kaveri on mennyt syvälle peitetehtäviin ja soluttautunut suuren heroiiniliigan kuvioihin. Hänen ulkopuolisena kontaktinaan pörrää David Hemmings, tuo mies mm. Dario Argenton Profondo Rossosta. Pienemmissä osissa pyörivät hyvin vahvasti samat naamat kuin sen eilisen The Big Racketinkin - valitettavasti ihan yhtä hyvää leffaa ei kyllä tällä erää olla aikaiseksi saatu.

Alussa on muistettavat hetkensä mutta yllättävää kyllä toimintaosuuksilla pihtaillaan kummallisesti. Sen kummempia ei tunnu tapahtuvan, eikä homma myöskään tempaa mukaansa sellaisen "hidas, kiristyvä vieteri" -efektin aikaansaamiseksi. Hahmotkaan eivät lumoa samalla lailla kuin viimeiksi ja eritoten pahiksilta puuttuu persoonallisuutta.

Lopussa sitten onneksi toiminnan portit rävähtävät kunnolla ammoselleen ja viimeinen kolmannes filmiä onkin silkkaa takaa-ajoa ja lopputappelua. Tämä oli taas oikein nautittavaa ja messevää meininkiä. Jossakin vaiheessa lähdetään mopoilla puikkelehtimaan niiden Rooman ulkopuolella nököttävien akveduktin raunioiden lomitse ja päädytään riehumaan Caracallan kylpylälle. Jumalauta, stuntteilua, äksöniä ja yleistä sekoilua historiallisella maamerkillä! Lopussa sitten vielä päädytään lentelemään pienkoneilla kilpaa, mutta tämä osuus ei enää niin sykähdyttänytkään todella ammattimaisesti toteutetusta pienoismallitörmäyksestä ja -räjähdyksestä huolimatta.

Ainut missä tämä leffa vetää pidemmän korren on musiikit: ne on tähän luonut itse Goblin. Ja vaikkei soundtrack mikään orkesterin paras työ nyt lienekään on siinä tunnelmointi silti kohdillaan. Ihan nautittavaa meininkiähän tämäkin oli, mutta eilisen jumaluuden jälkeen petyin kuitenkin hitusen. Väärä järjestys boksiin pistetty, selkeästi.


Kuuntelin muuten sekä tämän että Big Racketin kommenttiraidat. Niiden perusteella Castellari vaikuttaa oikein mukavalta ja rennolta kaverilta. Heitti ihan hauskaa läppääkin molempien leffojen teosta. Puhuu myös yllättävänkin ymmärrettävää englantia - tai no, onhan se kansainvälisiä näyttelijöitä ohjannut koko uransa, eli ei kai siitä liian yllättynyt pitäisi olla. Josko huomenna sitten tuo kolmaskin teos pois kuleskelemasta.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 17142 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 1139, 1140, 1141, 1142, 1143  Seuraava

Hyppää:  


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia vestejäsi
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group :: Style based on FI Subice by phpBBservice.nl :: Kaikki ajat ovat UTC [ DST ]
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com