Hohtoloota

Mystinen suomalainen elokuvafoorumi
Tänään on La Kesä 23 2018 14:51


Etusivu » Foorumit » Elokuvat - yleistä


Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 17017 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 1130, 1131, 1132, 1133, 1134, 1135  Seuraava
Kirjoittaja
Etsi tätä:
Viesti

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3060
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ma Kesä 11 2018 20:31 
Ylös  
Jaaha, jaaha. Tulin katsoneeksi brittiläisen rikos/komedia/toiminta/WTF -elokuvan Dead Fish.

https://www.imdb.com/title/tt0379240/reference

Arvelin leffan julkaisuvuoden olevan jotakin 1997:n ja 2000:n väliltä, koska sen verran tässä taaperretaan Guy Ritchien rikoskomedioiden jalanjäljissä, mutta ei: niinkin myöhään on tämä tuotos tehty kuin 2005. Ihan siksihän minä tämän hankin, että lempi vielä elossa oleva näyttelijäni Gary Oldman esiintyy siinä. Muutenkin cast on aika kova: Robert Carlyle, Terence Stamp, Billy Zane, Karel Roden...

Kuten sanon, Ritchie -henkisessä veijaririkosmeiningissä mennään ja semmoinen pätkä olisikin kelvannut ihan sellaisenaan. Kaikki ei kuitenkaan taas ole ihan niin yksinkertaista, koska uskomattomat määrät ihmeellistä sekoilua on elokuvaan ilmeisesti puolilämpimikseen laadittu. Tämä oli toisaalta oikein piristävää mutta toisaalta kyllä mutkisti oman mielipiteen muodostamista kokonaisuuden suhteen paljon vaikeammaksi. Kun en osaa ihan olla varma, vedätettiinkö minua vai olinko itse vedätyksessä mukana.

Juoni menee kutakuinkin näin: meillä on perustyyppa joka ei osaa ottaa vastuuta elämästään. Se sama vanha juttu. Me kaikki olemme paitsi nähneet tämän hahmon aiemmin todennäköisesti myös tunnemme tämän tyypin ihan arkielämissämme. Joka tapauksessa, poitsun tyttöystävä on raskaana ja pohtii nyt kovasti tahtooko sotkea odottelemansa lapsosen elämää tämän hupailumaakarin kanssa ensinkään. Tyttöön sattuu myös rakastumaan Oldmanin esittämä palkkamurhaaja, jonka kännykkä vahingossa vaihtuu päähenkilöpojan kännykän kanssa. Tästä seuraavan hupailun tuloksena poika sattuu vahingossa suorittamaan palkkamurhan pilvipääkaverinsa kanssa. Tottakai isot rahat ovat taas kyseessä ja muuta sellaista.

Samaan aikaan Roden on joku toinen palkkamurhaaja tai joku muu vastaava, Itä-Eurooppalainen no nonsense -kaveri, joka tulee Britteihin keikalle. Hän saa kuskikseen paikallistuntemuksella varustautuneen Billy Zanen, joka kyyditsee häntä ympäriinsä odotetun limusiinin sijaan sellaisella kiinalaisella polkuriksalla. Nämä kaksi hahmoa eivät liity juuri mitenkään mihinkään, joten onneksi niiden parissa vietetään holtiton määrä aikaa. Carlyle taas on pilviveikon ja päähenkilön vihainen vuokranantaja kautta paikallinen strippibaarin omistaja, joka jahtaa päähenkilöä rästiin jääneiden vuokrien takia ympäri kaupunkia.

Roden ja Zane hengailevat valtaosan leffaa jossain ihme parturissa, jossa Rodenin pitkiin hiuksiin laitellaan lettejä. Jonkun syyn takia. Zane ei osaa mtään ja Roden vittuilee tälle loputtomasti. Oldman huokailee päähenkilön tyttöystävän perään ja avautuu asiasta dominatrix -prostituoidulle. Hänet myös esitellään elokuvaan panemassa jotakuta muijaa kylmänviileän tunnottomasti perseeseen samalla kun he katsovat saippuasarjaa televisiosta. Välillä juna-aseman koristeelliset ikkunanpielet hehkuvat punaisin CGI-sydämin. Yhdessä kohtaa Oldman puhkeaa laulamaan ilman minkäänlaista yllykettä. Lopussa on twisti missä ei ollut mitään järkeä ja mitä ei vaivauduttu selittämään. Sen siitä kai saa kun näin iso osa elokuvaa on pyhitetty silkalle sekoilulle. Pilvipää ei myöskään ihan hirveästi liittynyt mihinkään ja oli, vaikka toki tarkoituksellakin, todella rasittava hahmo.

Kuulostaa paskalta, mutta... mutta. Kyllä tässä kieltämättä joku omituinen svenginsä oli. Suurinta osaa hahmoja seuraili jopa ihan mielellään, eivätkä monet todella hyvät näyttelijät ainakaan haitanneet tässä ollenkaan. Erityisesti kaikki Oldmaniin liittyvä oli mystisyydessään jopa hyvinkin kiinnostavaa sekä viihdyttävää. Onpa todella hienoa stuntteiluakin saatu yhteen sekvenssiin, jossa Oldmanin hahmo kiipeää päähenkilön pakettiauton katolle kikkailemaan Lontoon ruuhkassa ja räiskyttelee siellä pistooleineen. Zanen ja Rodenin yhteiskohtaukset naurattivat useasti, koska toinen on vaan niin pettynyt ja vihainen ja toinen sössöttää yliöverillä brittiaksentilla mitättömyyksiä päälle. Toki näitäkin kohtauksia oli n. puolet liikaa, mutta silti. Myös Carlylen skottiraivoaminen oli mitä viihdyttävintä touhua. Olipa mukana toimintakohtaus strippiklubillakin, ja nehän ovat aina mukavia.

Kaiken aikaa odotin, että elokuva jotenkin nykisi nämä irralliset elementit edes puolikoherentiksi kasaksi ennen lopputekstejä. Vaikka näin ei sitten käynytkään juuri tuo odotus piti minut otteessaan ihan kevyesti. Toki, jos elokuvan tarinallinen kikkailu olisi saatu jotenkin perusteltua ja pari vielä räväkämpää juttua filmiin astutettua oltaisiin jo huomattavasti onnistuneemmilla vesillä. Paljon pahempaa kuitenkin oli tämä ajoittain päätään nostava kuvallinen kikkailu, missä elokuvakoulun eväin leikkaillaan vähän mistä ja minne tahansa vapaa assosiaatio -menetelmällä.

Eihän tämä nyt kovin hyvä juttu ollut, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen. En yhtään ihmettelisi, jos palaisin sitä kummastelemaan uudemmankin kerran joskus.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3060
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ti Kesä 12 2018 20:35 
Ylös  
Taaskin tuli eloisa kuva tuijoteltua. Tällä kertaa filmi nimeltä Do Not Disturb (vuodelta 1999, koska tottakai tuota nimeä kantaa ainakin kolme eri leffaa).

https://www.imdb.com/title/tt0185284/reference

Luulin tätä 90-luvun teinislasheriksi, mutta eip - vielä suurempaa paskaa. Kyseessä on hyvin epäonnistunut jännärikomedia, joka ei osaa päättää ollaako hassunhauskaa hupailua vaiko vakavamielistä fiilistelyä, ja tottakai molemmat elementit puskevat pintaan aina juuri sillä vähiten soveliaalla hetkellä.

William Hurt ja Jennifer Tilly (joka saattoi olla syy, miksi tämän olen ostanut) ovat pariskunta, joista ensiksi mainittu omistaa jonkun lääketehtaan tai jonkun muun nönnönnöön. Jälkimmäinen lähinnä keimailee. Heillä on kymmenkesäinen tytär, joka ei osaa puhua. He päättävät lähteä lomamatkalle Amsterdamiin, koska Hurtilla on samalla bisneksiä siellä. Tillyä epäilyttää paheelliseen 'Damiin meneminen lapsen kanssa kun on niitä huumehiakin ja kaikkea. Perillä tytär sattuu todistamaan murhan, johon osallistuu juurikin tämä Hurtin kanssa kauppoja hierova liikemiesäijä ja saa peräänsä vihaisen palkkamurhaajan. Mutta uskooko kukaan mykkää tyttöä? Entä kiinnostaako ketään?

Jennifer Tilly on yleensä luotettavan ihana, mutta tämä elokuva onnistui tekemään hänestä ärsyttävän - saavutushan se toki tuokin, mutta oliko pakko? Muija on pistetty kitisemään kaikesta ja kaiken aikaa täysin turhassa riippakiven roolissaan. Ja toki ymmärrän että Tillyäkin on varmasti huvittanut tehdä vähän erilaisia rooleja kuin normaalisti mutta miksi tällaiset ambitiot aina ja poikkeuksetta johtavat mielenkiintoisista rooleista siirtymisen raivokkaan tylsien ja turhien pariin? Hurt on lähes yhtä anaalista mutta hahmonsa omaa sentään kyynisen huumorintajun joka on edes jotakin.

Tyttö on tietysti se varsinainen päähenkilö ja sentään mykkä eli ei tarvitse kestää sen mitään "voi juku herrat, voinko ostaa ponin?" -paskaa. Tytölle on alussa demonstroitu taipumus keksiä kreisejä valheita ja mielikuvitusleikkejä, minkä luulisi johtavan siihen että sitten kukaan ei usko tämän murhatarinaa mutta tietenkään tätäkään ei millään järjellisellä tavalla hyödynnetä. Kun elokuvan jatkuvasti töhöilevä ja tyhmä viittä vaille Home Alone -rosvon tasoa oleva palkkatappaja tulee tytön perään, tämä tietysti salamana osaa piiloutua hissien kattoluukkujen päälle kuin joku John McClain ja heitellä jotain Xena -hyppypotkuja ja muuta vastaavaa. Voi vittu että vihaan tällaista paskaa niin paljon.

Filmissä olisi myös ollut mahdollisuus muodostaa buddy cop -pari pikkutytön ja ystävällisen prostituoidun välille, mutta tähänkään ei toki tartuta, vaan vastaavan pestin tulee hoitamaan Dennis Learyn esittämä pultsari. Toisin kuin monilla minulla ei ole mitään Learyä vastaan jos elokuvassa on hyvä käsis joka osaa miehen taitoja hyödyntää. Tarpeetonta varmaan sanoakaan osaako tämä.

Yksi hieno elementti lisää on se, että perheen hotellissa asuu myös pelottava ja paheellinen rokkistara Billy Boy Manson. Jep, joskus kadehdin suuresti elokuvantekijöiden mielikuvituksen rajattomuutta. Tästä hahmosta tehdään aluksi suunnattoman iso numero kun sitä Tillyn hahmokin paheksuu kun se on tollanen shokkirokkari ja kaikkea. Tästä voisi päätellä, että se osoittautuukin sitten jotenkin ihan hyödykkääksi hahmoksi joka jotenkin auttaa päähenkilöämme... tai sitten se on vaan limainen pedari mitä ammutaan välittömästi päähän. Ok, noh, nevermind. Eihän senkään juonilangan toki tarvinnut mihinkään johtaa.


Eihän tämä nyt mitään kokonaisvaltaisesti aivan ruokottoman paskaa ollut, mutta vitutti kyllä omiin tarpeisiin; lähinnä siksi ettei sillä ollut oikeastaan minkäänlaista syytä olla olematta ihan jees pätkä. Aineksia löytyi kaiken aikaa ja jotain heikkoa yrittämisen tapaistakin oli havaittavilla, mutta kun ei niin ei kai sitten. Huumorikin oli suurimman osan ajasta aivan käsittämätöntä kuraa. Mitä hauskaa on siinä, että strippibaarikohtauksessa yksi strippareista syvällä takavasemmalla kaatuu kohtauksen päätteeksi? Vittu, Ant-Mankin sitoi ns. "huumorinsa" paremmin elokuvan tapahtumiin. Tyhmin kohtaus oli kuitenkin sellainen, jossa yhtäkkiä lävähdetään bodatun homomiehen rullaluisteleviin pakaroihin, joka yhdessä nahkahinttikaverinsa kanssa rollaa pitkin Amsterdamin katuja, kunnes jälkimmäinen päättää mennä kuselle viereiselle kanaalille. Samassa turistilaiva purjehtii ohi ja kiinalaiset ottavat valokuvia. Miestä hävettää niin, että hän tippuu jorpakkoon. Kaikki tämä vain siksi, että murhatun miehen ruumiin löytyminen kyseisestä jortsusta saadaan establisoitua.

Myös musiikki oli kamalaa ja voin veikata että seuraavana päivänä oli Wannabe-Morriconen etusormi kipeä sen kolmen eri syntikkanäppäimen mielipuolisesta taonnasta.

Mjoo. En ole Amsterdamissa käynyt lukuunottamatta niitä kahta välilaskua joista toisella jäin sinne lentokentälle jumiin 24. tunniksi. Eli kaupungista en sinällään omaa omakohtaisia kokemuksia. Tästä huolimatta filmistä jäi selkeä Pekka ja Pätkä Suetsilla -tyyppinen autenttius mieleen, kun kaikki paikalliset omaavat anglosaksiset nimet ja puhuvat normaaleilla jenkkiaksenteilla. Tämä siitä huolimatta, että filmi on ilmeisesti oikeasti kuvattu paikan päällä ja ohjaajakin on Hollantilainen. No, eivät kai nekään voi kaikki mitään Verhoeveneita olla.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3060
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ke Kesä 13 2018 11:35 
Ylös  
Kummallisten otusten kerhoa jatkaa myös tämänaamuinen katselu Franklyn.

https://www.imdb.com/title/tt0893402/reference

Ketään ei varmasti yllätä, että Eva Greenin läsnäolon takiahan tämä on tullut hankittua. Takakansitekstikin kuulosti kyllä ainakin kiinnostavalta ja omituiselta, jos nyt ei hyvältä. Todellisuus olikin sitten taas omaa luokkaansa.


Green on äiti- ja isäongelmiensa kanssa painiva taideopiskelija, joka väsää uskottavan turhaa pseudotaidetta kuten stalkkaa random ihmisiä videokameroineen tai tekee itsemurhayrityksiä saadakseen automaattikameroitua häntä pelastamaan tulevia ambulanssikuskeja. Edes hänen tekotaiteellinen yliopistonsa ei jaksaisi enää tällaista perseilyä, mutta on se vaan se elämä niin vaikeaa. Nämä sekvenssit olivat ehdottomasti elokuvan siedettävimpiä, koska Eva Green on vaan niin ihmeellisen ihana ettei edes tällainen tuuba saanut hänestä upeutta karistettua. Lisäksi filmi on erittäin visuaalisesti nätti, joten hyvin valaistua, usein tupakoivaa ja suttuisesti meikattua Greeniä pystyi toljottamaan sellaisella näytönsäästäjäasenteella ihan kivasti.

Toisaalla joku nuori julli on tullut dumpatuksi häidensä aattona, ja nyt hän metsästää lapsuutensa ihastusta, jota myös esittää Green (tällä kertaa peruukki päässä) - ei siksi, että siinä olisi järkeä vaan jotta saadaan loppuun todella sokerisen idioottimainen finaalikäänne. Myös Bernard Hill hiihtää jossakin, mutta jos hänen kohtauksissaan tapahtui mukamas jotakin, en sitä edes enää pysty muistamaan, kokonainen vartti elokuvan loppumisen jälkeen. Molemmat näistä tarinantyngistä olivat loppumattoman uuvuttavaa maleksimista ja paskanjauhantaa vailla mitään pointtia - paitsi jälleen kerran se lopputörttöily, josta lisää myöhemmin.

Sillä välin kokonaan toisessa maailmassa seikkailee naamaripäinen oman käden oikeuden puolustaja John Preest ainoana ateistina hihhuliuskovaisten maailmassa. Ymmärsittekö nyt varmasti? Preest vähän niinkuin pappi! Mutta sitten se taistelee kaikkia sekopäisiä uskonlahkoja vastaan! OMG! Mitä oveluutta! Vaikka Franklyn on tehty vuotta ennen Watchmenin elokuvaversiota, toi Preest trenssitakkeineen, hassuine naamareineen ja tuomitsevine ekspositiokertojaäänineen vahvasti mieleen Rorschachin. Samoin kummallisen, jälleen visuaalisesti kivan, goottilainen maailma pesukoneen ohjekirjan ympärille rakennettuine uskontoineen herätti mielleyhtymiä vaikkapa Terry Gilliamin myöhemmän tuotannon suuntaan. Ainut vaan, että nämä mainitut asiat olivat hyviä; niissä mm. tapahtui jotakin. Preest lähinnä viipottaa menemään kauniissa kulisseissa ja mussuttaa Epikuruksen Pahuuden Ongelmaa kohtaus toisensa jälkeen.

Lopussa nämä maailmat alkavat sitten yhtyä, koska jotenkinhan ne neljä kusista taidekoululyhäriä on kai yhteen sidottava jotta saadaan ihmiset kusetettua luulemaan heidän osallistuvan ihan oikean elokuvan tekemiseen / katsomiseen. Selviää, että tuo Preest on se äijä, jota Hill etsii, ja se kuvitteleekin vain koko maailmansa - koska tottakai, jos on onnistunut keksimään edes jotakin viittä vaille potentiaalista ja omaperäistä elokuvaansa se täytyy raahata takaisin tylsyyden ja turhuuden tasolle viimeistään ennen lopputekstejä. Se rakkausongelmainen vatipää on ainoastaan kuvitellut sen toisen Eva Greenin olemassaolon lapsuudestaan lähtien, mutta kun se on niin herkkä poika se voi sitten lopulta rakastua oikeaan Greeniin kun se ymmärtää sen hei niinku tosi friikkii luonnetta ja kaikkee. Bernard Hill ei tee mitään eikä millään vahingossakaan ole pointtia.


Aivan tautista paskaa. Kuten jo mainittua filmi näytti ajoittain oikein kivalta ja näin ollen siitä olisikin saanut taas vaikka jonkun industrial metal -musiikkivideon: vähän Eva Greeniä luumuilemaan sinne ja sitten taas silinterihattu + goottikirkko -kuvastoa siitä naamarijamppajaksosta. Tarinallisena elokuvana sillä ei ole mitään sanottavaa mihinkään paitsi ihmisille, jotka nauttivat omien pierujensa haistelusta nännejään väännellen.

Raivostuttavin tuotos, minkä olen vähään aikaan nähnyt.


Eikä kenenkään / minkään nimi tietenkään koko tuotoksessa ollut Franklyn.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2549

Viesti Lähetetty: Ke Kesä 13 2018 11:55 
Ylös  
Oot saattanut ottaa leffan liian tosissaan sillä kyseessä näyttää olevan Dick Maas elokuva. Olen täällä miehen pähkähullun Flodderit (1986) filmin jo kehunut ja tenavana tuli nähtyä Hissi (1983) mikä olisi hauska nähdä uudelleen.
Myös kaverin Amsterdamned pätkää (1988) on kehuttu mutta on näkemättä. Todennäköisesti Do Not Disturb on kuitenkin yhtä huono kuin sanot sillä tuollainen touhu oli hauskaa/osattiin tehdä hauskasti vielä 80-luvulla mutta ´99 tehtynä se on varmasti silkkaa piinaa.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3060
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ke Kesä 13 2018 12:25 
Ylös  
aTomiK kirjoitti:
Oot saattanut ottaa leffan liian tosissaan sillä kyseessä näyttää olevan Dick Maas elokuva. Olen täällä miehen pähkähullun Flodderit (1986) filmin jo kehunut ja tenavana tuli nähtyä Hissi (1983) mikä olisi hauska nähdä uudelleen.
Myös kaverin Amsterdamned pätkää (1988) on kehuttu mutta on näkemättä. Todennäköisesti Do Not Disturb on kuitenkin yhtä huono kuin sanot sillä tuollainen touhu oli hauskaa/osattiin tehdä hauskasti vielä 80-luvulla mutta ´99 tehtynä se on varmasti silkkaa piinaa.


No kun sehän se siinä, ettei se itsekään osannut päättää ollako vakava vai ei. Ja sitten kun ei ollut ei naurattanut ja kun oli ei toiminut. Tuo Flodderit kuulosti kyllä huomattavasti paremmalta kaikin puolin.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Paikalla
Vittuuntunut kirjastotäti
Vittuuntunut kirjastotäti
Käyttäjän avatar

Liittynyt: To Maalis 13 2008 13:02
Viestit: 11445
Paikkakunta: Seinäjoki

Viesti Lähetetty: Ke Kesä 13 2018 21:39 
Ylös  
Hississä oli kyllä julmetun pelottava kansi aikanaan. Sitten kun sen näki niin... noh.

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2549

Viesti Lähetetty: To Kesä 14 2018 7:36 
Ylös  
Jees, saattaisi lipsua vahvasti tahattoman komiikan puolelle nyt nähtynä.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2549

Viesti Lähetetty: To Kesä 14 2018 8:26 
Ylös  
Kuva

Starcrash (1978) :star: :star: :star: :puoli:
https://www.imdb.com/title/tt0079946/

Luigi Cozzin Star Wars jne. rip-off Starcrash katsottu ja olihan tämä kökköä mutta samalla ah, niin viihdyttävää kampetta.

Leffa etenee hurjalla vauhdilla pienoismallista, planeetasta ja tehtävästä toiseen, kun Christopher Plummerin esittämä Emperor antaa Caroline Munrolle, Marjoe Gortnerille ja "robotti" Ellelle tehtävän etsiä oma poikansa sekä planeetta missä pahikset Kreivi Zarth Arnin (Joe Spinell) johdolla piileskelevät.

Oi niitä aikoja, kun Gortnerin näköiset ja tasoiset kaverit saivat pääosia elokuvista. Mies vääntää maukkaassa silmämeikissään ihan tosissaan kieli kuitenkin selvästi toisessa poskessa.
Meikeissä ovat muutkin miehet Plummeria ja prinssin roolissa nähtävää David Hasselhoffia myöten. Hoffenstein ilmestyy elokuvaan viimeisen reilun puolen tunnin ajaksi ja hienoa oli nähdä heppu toisessa elokuvaroolissaan.
Leffan suurin tähti on kuitenkin Munro joka on isosta roolistaan selvästi innostunut ja naisen työskentelyä sekä kroppaa on upea katsella.
Spinell vetää pahispomona niin kuin pitääkin ja voi sitä naurun määrää, kun mies luulee olevansa hetken voiton syrjässä kiinni.

Efektit on tehty miten sattuu mutta niistä voi nauttia jos osaa laittaa asiat oikeaan kontekstiin. Ohjaajan Ray Harryhausen fanitus tuli yllätyksenä ja otin parit stop-motion ottelut ilolla vastaan. Filmin työnimi olikin "Sinbad on Mars".
John Barryn musiikit tuo elokuvaan ylellisyyttä ja tekee siitä ilman muuta paremman. Lopun kasvoton avaruus sota käy ehkä hieman tympeäksi mutta onneksi Emperor lausuu kaiken päätteeksi vielä maukasta höpöhöpö runoutta.
Plummer tuntuu viettäneen muutenkin kuvauksissa elämänsä parasta aikaa ja Wikistä löytyy miehen hyvä kommentti: "How can you play the Emperor Of The Universe? What a wonderful part to play. It puts God in a very dicey moment, doesn't it? He's very insecure, God, when the Emperor’s around" 8-)

Ihan Humanoidille (1979) tämä ei mielestäni pärjännyt mutta lähelle pääsi. Pitää katsoa jatkoksi vielä Battle Beyond the Stars (1980), kun sitä ei ole tullut koskaan nähtyä.
Ja se Düsselhoffin elokuva debyyttikin on menossa soittimeen lähiaikoina, kyseessä siis Revenge of the Cheerleaders.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 7116

Viesti Lähetetty: To Kesä 14 2018 19:02 
Ylös  
aTomiK kirjoitti:
Ihan Humanoidille (1979) tämä ei mielestäni pärjännyt mutta lähelle pääsi. Pitää katsoa jatkoksi vielä Battle Beyond the Stars (1980), kun sitä ei ole tullut koskaan nähtyä. Ja se Düsselhoffin elokuva debyyttikin on menossa soittimeen lähiaikoina, kyseessä siis Revenge of the Cheerleaders.

Odotan kieli pitkällä näistä raportteja. Varsinkin luntattuani sen verran, että Hoffin roolihahmon nimi on jälkimmäisessä ei yhtään vähempää kuin Boner :hyymy: Kuulostaa kovalta, kirjaimellisesti!

Tina taas tykkäsi Starcrashistä enemmän kuin Humanoidista, hmm. No, molempi parempi.

Edit: niin ja muistan minäkin sen Hissin kannen, että oli kyllä kauhistuttava :janna: Elokuvaa en koskaan nähnytkään.

_________________
"It's really big..."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3060
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: To Kesä 14 2018 21:19 
Ylös  
Minäpä katsoin uudestaan Hannibalin.

https://www.imdb.com/title/tt0212985/reference

Silence of the Lambshän on ehta klassikko ja nähty lukuisia kertoja - tämän olen nähnyt varmaan kerran, ehkä korkeintaan kahdesti, ja silloinkin - jälleen kerran - vuosi, pari ilmestymisensä jälkeen televisiosta nauhoitetulta VHS:ltä. Pettymys alkuperäisen tasalaatuisen taituruuden jälkeen oli kova, mutta kyllähän tämä ihan perustoimiva trilleri kuitenkin on.

Tietysti nyt ollaan väärällä jalalla liikenteessä jo siinä suhteessa, että kun se eka tuotti miljuunia biljuunia niin nyt on jokainen näyttelijä, tuottaja ja catering-osaston päällikön kummin kaiman saunanaapuri ollut tuomassa painavan sanottavansa projektiin viedäkseen sitä omaan suuntaansa - joten vänkäystä kulissien takana ilmeisesti riitti. Tämä huomioonottaen yllättävänkin järjellinen lopputulos kaikin puolin on. Se vaan, että Jodie Foster oli niin ominut itselleen tuon Clarice Starlingin roolin, että ihan mahdoton uskoa siihen oikein ketään muuta - vaikka Julianne Moore kaikin puolin hyvä onkin ja hyvin vetääkin. Tietysti Fosterin oma vika: mitäs jäi pois, mutta vähäsen vituttaa silti.

Anthony Hopkins on toki kanssa hyvä kuten yleensäkin, mutta koska Lecteristä oli tullut niin supermegaübersuosittu riivaajahahmo on nyt koko setti täytynyt räpiköidä sen olemassaolon ympärille; jopa nimeä myöten. Sen ekan leffan nimessä on niin hienoa symboliikkaa sen koko teoksen tematiikasta ja muusta ja tämä on että "No vittu tässä on se kannibaalinaama, perkele, katsokaa nyt, ihmiset!" En ole ollenkaan varma, toimiiko näin suuri ruutuaika Lecterin suhteen, koska nyt siitä on ollut vähän pakkokin tehdä tuollainen yli-ihmisolento ja viittä vaille vigilantepuhdistaja. Siinä ykkösessä se toimi niin hyvin, kun se oli pelkkä omituinen sivuhahmo kunnes sitten iskee ovelasti vastapalloon takavasemmalta.

Tässähän oli yhtenä tärkeänä sivuhahmona se Italialainen poliisimies - tyyppi, jota sen tärkeydestä huolimatta en muistanut ollenkaan. Kyllähän se toki jää tarinasta jossain vaiheessa pois, mutta alkupuolella sillä on yhtä paljon painoarvoa ja ruutuaikaa kuin Starlingillakin. Hahmon kaari oli ihan jees ja oli mukava yllätys, että näinkin iso osa elokuvaa tapahtui niinkin mielenkiintoisessa lokaatiossa kuin Italia. Ja nyt kyllä tahtoisin käydä Firenzessä myös, joskus! Matkailumainoksesta kävi tämä myös.

Sen show'n kuitenkin varasti aikoinaan ja niin tälläkin kertaa Gary Oldman Lecterin selvinneenä uhrina. Tyyppi on tosi rujon näköinen ja aivan perkeleen omituinen - oikeastaan tältä Deadpoolinkin olisi minusta pitänyt näyttää ilman sitä naamariaan. Tästä jätkästä nimittäin erottaa, että sille on käynyt jotakin vähän hassumpaa jossakin elämän vaiheessa. Se sen loppukin on aika hieno. Se kyllä, että parissakin kohtauksessa Oldmanin omat huulet paistavat sen maskeerauksen feikkihuulien välistä. Tämä on toki todella pieni nit pick, mutta kun Ridley Scott on nimenomaan tunnettu tarkkana visualistina ja kaikkea...

Sitten taas mitä tulee siihen elokuvan varsinaiseen loppunäytökseen, niin... noh. Ihan en kyllä ostanut sitä. Ilmeisesti kirjassa oli joku vielä pyllympi lopetus, joten ihan kiva että muuttivat, mutta jotenkin elokuvan puhti tuntuu lopsahtavan siihen sika-aitauskohtaukseen. Lukuunottamatta aivojen syöntiä, joka on toki legendaarinen ja erittäin muistettava kohtaus. Ettenkö haassunhauskasti sanoisi jopa, että maukas. Sitten taas se ihan viimeinen lopetus siellä lentokoneessa oli aivan uskomattoman nolo ja turha.

Eli vähän tämmöinen väliinputoajaelokuvahan tämä on. Pitää uusia se Red Dragonkin jossakin vaiheessa, koska siitä on muistikuvat vielä hatarammat kuin tästä. Jotain Hannibal Raisingeja ei sitten onneksi tarvitsekaan; sen muistan vähän liiankin tarkasti. Scottin filmografiassa tämä edustaa laveaa keskitietä eikä pääse Suurten Teosten (Alienit, Gladiatorit ja muut) eikä toisaalta Töhnäisten Kakkapökäleidenkään (Robin Hood) joukkoon.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 7116

Viesti Lähetetty: Pe Kesä 15 2018 14:45 
Ylös  
^ Näkemättä, ehkä joskus... mutta niin taitaa se olla aika harvinasta, että niinkin massiivisen suositun elokuvan jatko-osaan pistetään pokkana samaan pääosarooliin joku ihan eri tyyppi kuin ensimmäisessä. Ainakin, jos jatketaan yhtä isolla rahalla tekemistä kuin edellisessä... ei kyllä tule nyt suoraan muita esimerkkejä edes mieleen :hmmm:

Ilmeisesti oli oleellista, että tässä on edelleen mukana nimenomaan Starlingin Clarice.

_________________
"It's really big..."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3060
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Pe Kesä 15 2018 17:31 
Ylös  
Exterminator kirjoitti:
Ilmeisesti oli oleellista, että tässä on edelleen mukana nimenomaan Starlingin Clarice.


Kyllä elokuvan teemat hyvin paljon juuri tämän Lecter / Starling -parivaljakon ympärillä pyörii. Mutta melkeinpä itse olisin mielelläni nähnytkin siirron johonkin ihan eri suuntaan.

Sitähän Red Dragon sitten olikin, mutta kuten sanottu, en juuri mitään siitä muista.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Täysloota
Täysloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Helmi 02 2018 11:32
Viestit: 407

Viesti Lähetetty: La Kesä 16 2018 19:08 
Ylös  
Repo Man :star: :star: :star: :star: :star:

Uusinnassa taas. Parhautta!

Outrage :star: :star: :star: :puoli:

Outrage Beyond :star: :star: :star: :puoli:

Outrage Coda :star: :star: :star: :star:

Kitanon yakuza-trilogia on liian saippuamainen ja bisnesmäisen vakava kahden ekan elokuvan ajan. Codassa jo hieman irroitellaan ja räiskitään kuin Commandossa. Lisäksi codassa on mukana myös muutama mukava laiturikohtaus, joiden mukana liutataan kohti Sonatinen zeniläistä ja leikkisää täydellisyyttä. Jos Sonatine on mielestäsi liian hidas ja maalauksellinen, ja tykkäät enemmin karjuvista puku-yakuzoista ja GoT-valtataisteluista niin katsele erityisesti kaksi ekaa osaa, mielummin heti peräkkäin. Kolmas osa taas toimii itsenäisenäkin elokuvana ja iskee vaihdetta silmään ollessaan yhdistelmä Commado-huumoria, saippuakarjuntaa ja hieman Sonatinea.

Mutta joka tapauksessa elokuvien casting on aivan upea, etenkin ekassa ja kolmannessa osassa. Keiichi Suzukin musiikki on myös mahtavaa ja ei joudu häpeämään Hisaishin rinnalla. Huh!

Tähdet ehkä hiukan alakanttiin mutta Kitanon ekat elokuvat, etenkin Sonatine, ovat niin täydellisiä, että suhteutetaan sen mukaisesti.

_________________
Supreme Commander!

 Profiili  

Poissa
Täysloota
Täysloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ti Marras 03 2015 14:50
Viestit: 313

Viesti Lähetetty: La Kesä 16 2018 20:08 
Ylös  
^Ilmeisesti kahden ensimmäisen osan juonikuvioiden ei tarvitse olla tuoreessa muistissa Outrage Codasta nauttimiseen?

Maksoista noista ihan rahaakin vai "löysitkö" jostain? Hieman on alkanut kaduttamaan kahden ensimmäisen pois myyminen, joten nuo kiinnostaa jos löytyy.

 Profiili  

Poissa
Täysloota
Täysloota
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Helmi 02 2018 11:32
Viestit: 407

Viesti Lähetetty: La Kesä 16 2018 20:59 
Ylös  
randagio kirjoitti:
^Ilmeisesti kahden ensimmäisen osan juonikuvioiden ei tarvitse olla tuoreessa muistissa Outrage Codasta nauttimiseen?

Maksoista noista ihan rahaakin vai "löysitkö" jostain? Hieman on alkanut kaduttamaan kahden ensimmäisen pois myyminen, joten nuo kiinnostaa jos löytyy.


Katselin kaksi ekaa uudelleen kun luulin että pitää olla tarina muistissa. Mutta ei tarvi olla välttämättä. Kitanon esittämä Otomo sotii edelleen vanhoja kaunoja vastaan mutta tarina lähtee liikkeelle Etelä-Korean Jejulta uusilta ympyröiltä ja toimii ihan hyvin myös yksittäisenä elokuvana.

"löysin" :nouhuh:

_________________
Supreme Commander!

 Profiili  
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 17017 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 1130, 1131, 1132, 1133, 1134, 1135  Seuraava

Hyppää:  


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia vestejäsi
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group :: Style based on FI Subice by phpBBservice.nl :: Kaikki ajat ovat UTC [ DST ]
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com