Tänään katson

[Mikko Lahtinen]

Tarkoituksena on hankkia myös Doctor Sleep, mutta voi olla, ettei tule tapahtumaan kuukauden sisällä kuitenkaan.

Nappasin sittenkin talteen näinkin nopsasti ja Doctor Sleep pääsee heti katseluun, kun on tässä sopiva väli pidemmälle järkäleelle. Haahuilenpa siis jälleen aaveiden maailmaan ja Blu-raylta löytyvä kolmituntinen ohjaajan versio sen suuremmitta peloitta puraistavaksi.

[Exterminator]

Tenet kiinnostaa kohtalaisesti, eli eiköhän tästä pidä runsaan tunnin kuluttua luikahtaa teatteria kohti runkuttamaan Nolan-nautintoa.

Kannattiko luikahtaa?

[Mikko Lahtinen]

Tenet kiinnostaa kohtalaisesti, eli eiköhän tästä pidä runsaan tunnin kuluttua luikahtaa teatteria kohti runkuttamaan Nolan-nautintoa.

Kannattiko luikahtaa?

Kannatti ehdottomasti, kun usein miettinyt, että nämä Nolanin hommat pitäisi ainakin silloin tällöin nähdä isommalta kankaalta. Interstellar lienee suurin katumus siinä mielessä, mutta niin... En ehkä elokuvan nokkeluudesta niin haltioitunut ole, mutta tykitteli kovin reippaasti ja noste loppua kohti oli erinomainen. Jonkinlaisena vähän vinksahtaneena Bond-juttuna tätä pitäisin. Ympäri maailmaa mennään, näyttävää menoa kaikkine huvituksineen ja kurimuksineen, pahiskin mielestäni siltä suunnalta kaapattu ja toiminta tuntui olevan tärkeämpää kuin selittelyosasto. Kovaa iski ja lopussa jumputettiin niin tiukasti, että hymyilytti pitkään jälkeen.

[Mikko Lahtinen]

Herra Zombie onnistui teurastuksensa sivussa surmaamaan ainakin tilapäisesti kauhuinnostuksen, joten kokeillaan vaihteeksi sotaa ja räiskettä. Ilmeisesti vähän vakavampaa elokuvaa väliin tuossa vaiheessa enemmän Transformers-juttuihin keskittyneeltä Michael Baylta. 13 Hours on kai jonkin verran tosipohjainen koettelemus ja laittaa pienen porukan tiukkaan paikkaan.

[Mikko Lahtinen]

Taas olisi tiedossa rankkaa raatelua ja keljuja kepposia aavikkomaisissa maisemissa, sillä pian lähtee The Hills Have Eyes II rääkkäämään uhrejaan.

[Mikko Lahtinen]

Taas olisi tiedossa rankkaa raatelua ja keljuja kepposia aavikkomaisissa maisemissa, sillä pian lähtee The Hills Have Eyes II rääkkäämään uhrejaan.

Ajoittain jokseenkin raskasta seurattavaa, kun keskenään kinastelevat törpöt toheloivat, mutta ehkä Don't Kill It tarjoaa pirteämpää virnettä loppuiltaan. Jonkinlaisen toiminnallisen kauhukomedian kehyksessä Dolph on ilmeisesti päättänyt alkaa vanhoilla päivillään demoninmetsästäjäksi, joten siltä suunnalta kauniit unet tai jotain muuta.

[Mikko Lahtinen]

Taas kauhutaukoa tai miten sen nyt ottaa, mutta illan edetessä kehittyi vastustamaton halu nähdä Emmerichin laittavan maailman paskaksi, joten siksipä siis kertailuun 2012.

[Tina DeMona]

^Se on hyvää jöötiä!

[Mikko Lahtinen]

^Se on hyvää jöötiä!

Näinpä, jos kerran pitää laittaa paikat paskaksi ja pöllöillä siinä sivussa, niin tämä tyyli kelpaa, eikä esimerkiksi mitään pitkästyttävää Geostorm-kuonaa. Toivottavasti Emmerich palaa vielä tällaisen kunnon ryskeen pariin, ei tosiaan ole mikään kuivin ukko siinä lajissa.

Kauhujen lauantain käynnistää Rings, mutta odotukset sekä kauhun että yleisen laadun suhteen ovat melko alhaiset. Edellisen osan tapahtumatkaan eivät mitenkään mainiosti muistissa ole, mutta eipä oikein kiinnosta kertaillakaan pohjille.

[Mikko Lahtinen]

Kauhujen lauantain käynnistää Rings, mutta odotukset sekä kauhun että yleisen laadun suhteen ovat melko alhaiset. Edellisen osan tapahtumatkaan eivät mitenkään mainiosti muistissa ole, mutta eipä oikein kiinnosta kertaillakaan pohjille.

Tämähän oli mielenkiintoisempi ja muutenkin parempi kuin pelkäsin, mutta mitään etäisestikään pelottavaa ei oikein ilmennyt. Nakertaa melko paljon koko homman salaperäisyyttä ja pahuuden ilmapiiriä, kun lähdetään seikkaperäisesti taustoittamaan alkuperää. Myös kohtalokkaan videoustin häiritsevyys tipahtaa lähelle nollaa, kun sitä käydään läpi ja selitetään pahimmillaan kuva kuvalta. Ehkä tällainen touhu toimii paremmin vaikkapa Saw-elokuvasarjassa, mutta tässä yhteydessä onnistuu lähinnä karkoittamaan kauhunhetket.

Kauhujen lauantai jäi lopulta tyngäksi, sillä aikomuksena oli tykittää perään pari lyhyempää repäisyä, mutta niinpä vain näitä etsiessäni Django Unchained kiilasi kauhujonon ohi varsin tylyyn tyyliin. Joskohan sitten kauhujen sunnuntai voisi toteutua...

Annabelle Comes Home ainakin nyt alkuun ja saa nähdä, onko aikaa ja innostusta jatkaa samoissa merkeissä. Tämänkin kotiinpaluun suhteen pienoista huolta, että mahtaako riivatun nuken herättämät kirotut esineet yltyä jonkinlaiseksi hirviösekasotkuksi vailla kunnollista tunnelmaa.

[Mikko Lahtinen]

Tuli alkuillasta vilkaistua teatterissa Aalto ja nyt voisin vaihtaa taas tylympien tempausten pariin. Carpenter-uusintojen arpajaisissa voittajaksi sattui valikoitumaan Christine, joten siitäpä sitten kaasujalkaa pohjaan ja porukkaa pyörien alle kitisemään.

[Mikko Lahtinen]

Haa, satunnaislöytönä kirpputorilta tänään vanha toimintasuosikki Passenger 57 päätyi viimeinkin levykokoelmaan. Kovin hyvät muistot tästä tiukasta rypistyksestä, enkä ole varmaan ainakaan 15 vuoteen nähnyt, joten pääsee nopsasti soittimeen. Wesley murjoo, mukiloi, potkii, vääntää, kaltoinkohtelee, ampuu, hakkaa ja tappaa minkä ehtii, eli hyvää herkkua, eikä turhaa jumittelua. Matkustaja 57 on hyvin hyvin vihainen, vittuuntunut ja väkivaltainen...ja siitä minä nautin!

[Mikko Lahtinen]

Draamailun puolelle vaihtuu ja 99 metascorella tykittelevä Moonlight on ihan kiinnostava tapaus kuvaten arkielelyn nurjempiakin puolia aurinkoisessa Miamissa.

[Exterminator]

Yritetään katsoa kauhua viikonloppuna, mutta kirjastostakin on tarttunut mukaan muutama levy, jotka ei ole kauhua... silloin ne pitää lainata, kun vapaana ovat. Jos lainaus umpeutumassa, pakko tsekkailla näitä sitten myös.

Amazonin paketti tuli kyllä vauhdilla, yes.

[Mikko Lahtinen]

Viime viikonloppuna tuli uusittua Tarantinon lännenelokuvat, joten Once Upon a Time... in Hollywood menee luontevana jatkona ja näin tulee samalla Quentinin 2010-luvun ohjaukset vilkaistua viikon sisällä.