Hohtoloota

Mystinen suomalainen elokuvafoorumi
Tänään on Ma Marras 19 2018 22:48


Etusivu » Foorumit » TV


Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 41 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3  Seuraava
Kirjoittaja
Etsi tätä:
Viesti

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2886

Viesti Lähetetty: Pe Syys 05 2014 14:25 
Ylös  
Timanttidynastia (Master of the Game, 1984) :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0086755/

Tulipa katseltua tämä Sidney Sheldonin romaaniin perustuva, kolmeen osaan jakautuva, minisarja parin päivän kuumehoureen aikana.
Tarina alkaa vuodesta 1883 ja loppuu nykyaikaan. Kestoa yhteensä himpun verran vajaat seitsemän tuntia.

Ekassa osassa ollaan siis 1800-luvun lopussa. Skottilainen Jamie McGregor (Ian Charleson) saapuu Etelä-Afrikkaan timantteja etsimään ja kohtaa alkuun vaikeuksia eritoten pirullisen Salomon Van der Merwen (Donald Pleasence) huijausten takia.
McGregor on kuitenkin sinnikäs mies ja mustaihoisen ystävänsä Bandan (Johnny Sekka) avulla löytää ensimmäiset timanttinsa ja imperiumi on saanut alkunsa.
Tämän jälkeen suoritetaan vielä maukas kosto Van der Merwelle.
Tämä on selvästi paras osa minisarjaa, Charleston on hyvä ja Pleasencea on aina hauska nähdä. Tähän on laitettu selvästi eniten rahaa, on paljon ulkoilmakuvausta ja seikkailun tuntua.

Toisessa osassa keskitytään McGregorin tyttären Katherinen (Dyan Cannon) ja hänen poikansa Anthonyn (Harry Hamlin) vaiheisiin.
Katherinen nuoruusvuodet ohitetaan nopeasti (Cannon näyttelee 46 vuotiaana teiniä!) ja tempo on välillä liiankin kova. vuodet vierivät ja koko ajan joku kuolee.
Anthonyn taiteilijavuosiin Pariisissa keskitytään liiaksikin, tosin tuossa hyvänä puolena on hänen suhteensa Dominiqueen, jota esittää upea Maryam d´Abo.

Kolmas osa on sitten pelkää kieroilua ja koko ajan suuntana enemmän modernit saippuaoopperat. Pääosassa tässä Anthonyn tyttäret Eve ja Alexandra (Liane Langland kaksoisroolissa).
Eve töppäilee ja Katherine poistaa hänet testamentistaan. Tämän jälkeen Eve yrittää saada osan perinnöstä takaisin itselleen hinnalla millä hyvänsä.

Sarjan taso siis tippui koko ajan mikä ei ole hyvä asia pitämään mielenkiintoa yllä. Omasta mielestäni sarja on kuitenkin ihan ok tapaus, mutta ei niin hyvä kuin etukäteen kuvittelin.
Suositellaan vain kovimmille 80s fanaatikoille.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
Vittuuntunut kirjastotäti
Vittuuntunut kirjastotäti
Käyttäjän avatar

Liittynyt: To Maalis 13 2008 13:02
Viestit: 11570
Paikkakunta: Seinäjoki

Viesti Lähetetty: Pe Syys 05 2014 18:52 
Ylös  
Suositellaan myös Sheldonin tarinaan perustuvaa kasarisarjaa If Tomrrow Comes/Jos huominen tulee. Diggailin aikanaan kovasti jo tunnarin takia. Pitäis ottaa uusintakatseluun, koska löytyy kirjastonkin kokoelmista.

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2886

Viesti Lähetetty: Pe Syys 05 2014 20:16 
Ylös  
Jees, Jos huominen tulee tuossa hyllyssä odottaa vuoroaan, samoin kuin sen perään ilmestynyt Windmills of the Gods/Kuoleman Enkeli.
Eivät perkeleet laittaneet sitä ensimmäistä eli Rage of Angels/Enkelten Raivo dvd pakkausta suomessa ulos vaikka muissa pohjoismaissa sen tekivät.
Mites se tilaaminen tuolta ruotsin discshopista taas onnistuikaan...?

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3410
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Pe Tammi 02 2015 3:14 
Ylös  
Pohdiskelin tovin kuuluuko tämä tänne vaiko Viimeiksi Kesken Jääneet Elokuvat -palstalle. Päätin tunkea kuitenkin tähän, kun selkeästi minisarjasta on kyse.

Eli yritin katsoa tekelettä nimeltä The Gathering. Olisi varmaan jo nimen geneerisyydestä pitänyt pystyä päättelemään, kuinka syvissä vesissä tässä taas uidaan. Eli olen ostanut tämän jonkin sortin alelaarista varmaan noin vuosi sitten maksimissaan puolellatoista eurolla tietämättä koko tekeleestä mitään, mutta ensivaikutelma on ollut hupaisa kauhuelokuvan tapainen, ja takakansiteksi on kaikessa lyhykäisyydessään näin: "Kun eräs lääkäri etsii mystisesti kadonnutta vaimoaan, hän saa tietää tämän olleen vaikutusvaltainen noita. Nainen on pakotettu palaamaan takaisin noitapiiriin laatimaan katalaa suunnitelmaa mailmanherruuden kaappaamiseksi".

Niinpä niin. Tuon enempää infoa ei sitten olekaan. Noitajutut on kuitenkin lähellä sydäntä, ja muutenkin huokuva tyylittömyys lupaili nautittavaa puoltatoista tuntia. Mutta ei jeesus. Olisihan se pitänyt minisarjaksi tunnistaa viimeistään siinä vaiheessa, kun kannen ylälaidassa lukee "2 disc edition", mutta missään ei ole kerrottu mitään mistään bonus-materiaaleista.

Tekele sitten osoittautui aivan luokattoman kammottavaksi ja mikä tärkeintä, jeesuksen tylsäksi, 80-luvun jännärisarjoja visuaalisesti muistuttavaksi pökkelöihmisten kesäteatteritaaperrukseksi, joka toi mieleen aikalailla kotimaisen Nymfit -sarjan ekoja jaksoja - paitsi että siinä missä Nymfien törttöilyt olivat armeliaan 45-minuuttisia, on tämän teelmyksen kokonaispituus massiiviset 2 h 48 minuuttia. Ja voin taata, että myös tuntuu neljätoista kertaa pidemmältä.

Itse pääsin toista osaa noin puoli tuntia eteenpäin, sitten oli pakko luovuttaa. Tähän saakka saagassa on tapahtunut seuraavaa: Joku jannu on vitun tylsä lääkäri. Hän ja hänen new age -vaimonsa (90-luvun lopun aliarvostetussa ja valitettavan unohtuneessa X-Files -ripoff The Strange Worldissä ollut blondi muija) ja naama jatkuvasti sarvikuonon persereiällä oleva tyttärensä viettävät normaalia avioelämää. Kerran parivaljakko kuitenkin erehtyy polttamaan marihuanaa ja tästä seuraa painajaisten (lue: typerän symboliikan) täyttämä yö. Ja herätessään lääkäri tajuaa vaimonsa kadonneen.

Sitten haahuillaan niin perkeleesti. Lopulta opitaan, että vaimo kuuluukin noitaporukkaan, joka lähettelee toisilleen norjalaisia riimukirjaimia (?) ja näkee aistiharhaisesti pyrstöään syöviä käärmeitä joka paikassa. Tyttö taas on näitä hahmoja jolle kaikki on älyttömän vaikeaa - paitsi ilmeisesti magia, koska tämän parhaat ystävät koulussa sattuvat myös olemaan noitia, ja opettavat hänelle "lillerilalleri aidalta putosi" -tyyppisen lorun, joka antaa heille saman tien vallan hypätä alas kerrostalon katolta ja muuttua kameran näkökentästä katoamisen aikana korpeiksi. Ja tämä on ohjaajan mielestä ollut niin uskomaton temppu, että se on pitänyt toistaa kolme kertaa sen kahden tunnin aikana, mitä tätä kiinalaista vesikidutusta siedin.

Mukana häärii myös Peter Fonda, joka on paitsi ilkeä politiikko, myös saatanallisen noitakultin johtaja - tai jotain. Ainakin hän mussuttaa muinaisista kirouksista ja sielunsa myymisestä ja tulevista vaaleista jokaisessa kohtauksessaan. Tämä vaalisivujuoni ei tunnu kiinnostavan edes tekijöitä, joten miksipä minuakaan. Mukana on myös joku tumma muija joka tekee jotain ja muutama muukin hahmo. Kaikki ovat yhtä pystyyn kuolleita kuin Barbiet lelukaupassa. Ekan jakson lopussa jotakin räjähtää - en enää muista, mitä.

Puisevinta paskaa pitkään aikaan. Ei minkäänlaisia viihdearvoja, ei edes tahattoman typeryyden tuomaa hupaisuutta. Jopa noidat olivat vain tavallisia, kaikennäköisiä ja -yhteiskuntaluokkaisia perusihmisiä, eli ei tarjoiltu edes lesbogootteilusilmäniloa. Ei tätä nyt tietysti sovi lopullisesti lytätä, kun en ole sitä loppuun asti nähnyt, mutta pakko sanoa, että aika ihmeellisen noituuden saisi tehdä, jotta tästä vielä katsottava olisi tullut.

http://www.imdb.com/title/tt1019431/combined

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3410
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ti Huhti 21 2015 0:18 
Ylös  
Koska tykkään kummallisesta visuaalisuudesta ja nukke/animatroniikka/stop motion -hirviöt on lähellä sydäntä, päädyin katsomaan Jim Hensonin aikoinaan tuottaman yhdeksänosaisen satuilusarjan The Storyteller.

http://www.imdb.com/title/tt0092383/combined

Eli vähän tuntemattomampia satuja ilmeisesti melko(?) uskollisina tulkintoina Henson -studion hirviöillä ja kertojana toimivana John Hurtilla varustettuna. Miellyttävän skitsoa ja epäsovinnaista menoa, etenkin sarjaksi jonka ainut toinen toistuva hahmo on puhuva koira. Paljon visuaalista kikkailua, omituisia juonenkäänteitä ja tunnelmallista kuvausta - tämä on ilmeisesti ollut melkoinen leikkikenttä tekijöilleen, koska melkein kaikenlaista kummaa on yhdeksän puolituntisen aikana ehditty kokeilla.

Tämä oli taas näitä, jotka olisivat saaneet minut pienenä paskomaan alleni mutta joita olisin rakastanut siitä syystä todennäköisesti vain enemmän.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3410
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Pe Touko 15 2015 1:22 
Ylös  
Tämä ei nyt ihan tänne kuulu, mutta kun on lähimpänä sitä, mitä haetaan. Eli katsoin Comic Strip -huumoriantologiaohjelman Bad News -segmentit koonneen DVD:n. Eli siis lyhyemmistä pläjäyksistä koostuvat Bad News Tourin ja More Bad Newsin.

Eli maailman hauskin komediaparivaljakko, Bottomista ja The Young Onesista tutut Rik Mayall ja Adrian Edmondson hupailevat tällä kertaa Heavy Metalin ja aikaisen MTV:n maailmassa. Toki tällaiseen "kyllä nuo hevibändit on sitten hassuja" -vammailuun on osallistunut jo Jope Ruonansuuta myöten kaikki itseään hävyttömästi komedian suuntaan tituleeraavat idiootitkin, mutta tämän puolustuspuheeksi voitaneen nostaa, että se on valmistunut ennen Teräsvilloja ja muita mielenvikaisuuksia plus onnistuu olemaan ihan oikeasti hauska. Koska asialla on oikeasti hauskat tyypit.

Toki vähäsen klassisen Spinal Tapin innoittamilla vesillä mennään, joskin tästä tekee mielenkiintoiseksi sen, miten se parodioi ihan yhtä paljon oman aikansa musiikkihaastatteluja ja -dokumentteja kuin pelkästään keskittyy urpojen soittajien sekoilun seuraamiseen. Spinal Taphan nyt kuitenkin oli dokumenttina (siis elokuvan sisäisessä todellisuudessa) varsin onnistunut, vaikka kohteensa oli pöhkö.

Pääosaan nousee jälleen kaikkien asiaan osallistuneiden täydellinen rupuisuus ja säälittävyys, mikä on mielestäni komedialle mitä miellyttävin lähtökohta. Toki, eihän tässä mihinkään parivaljakon parhaisiin tuotoksiin päästä, mutta monta kovaa hetkeä oli silti, etenkin jälkimmäisessä spesiaalissa. Rik Mayall etenkin varastaa taas shown, ja kovempia rock-ilmeitä ei osaisi Bruce Dickinsonkaan tarjoilla.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3410
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: La Elo 08 2015 21:59 
Ylös  
Katsoin tuotoksen nimeltä Hercules. Onneksi maailmasta löytyy ainoastaan sata tuota nimeä kantavaa teelmystä, mutta tällä kertaa kyseessä on tämä vuoden 2005 minisarja aiheesta: http://www.imdb.com/title/tt0420408/combined

Mielestäni Herakleen tarinassa olisi mehua tiristettäväksi oikeasti kovaksi leffaksi tai tv-sarjaksi, jos joku näkemyksen omaava vaan jaksaisi nähdä vaivan asian eteen. Harlinin ja sen jonkun toisen tyypin viimevuotisia(ko?) tuotoksia en ole vielä aiheesta nähnyt, mutta ei ne ainakaan tätä turhempia voi mitenkään olla.

Tämä on ihan sitä samaa höpöä kuin Hercules: The Legendary Journeys aikoinaan oli, paitsi että sillä sarjalla oli sentään huumorintajua. Ja se tehtiin jo kertaalleen, miksi tehdä sama paska huonommin uudestaan? Joka tapauksessa, kyseessä on kolmisen tuntia kivojen ihmisten tv-standardi -halihalipusipuseilua. Hyi saatana. Joka paikkaan tungetut tietokone-efektitkin olivat ihan prikulleen yhtä paskoja kuin siinä Kevin Sorbo -sarjassa aikoinaan, vaikka näillä on yli 10 vuotta ikäeroa ja ei tämän budjetti nyt ainakaan pienempi mitenkään voinut olla. Moiselle ei mielestäni ole minkäänlaista hyväksyttävää tekosyytä.

Herakleen legendaakin voisi käsitellä niin monesta mielenkiintoisesta näkökulmasta: ylimielinen puolijumala; kusipäinen soturi, joka on tottunut tappamaan kaikki; oikeasti parhaansa yrittävä sankari, joka sortuu oman maineensa mahdottomuuden alle. Voisi sijoittua maailmaan, missä ei edes ole mitään yliluonnollista, tai sitten tuoda jumalat kunnolla mukaan kuten Harryhausenin Clash of the Titansissa. Kaikki tästä on tietenkin liian älykästä tälle pökäleelle, mikä ei vaivaudu ottamaan taruja missään määrin vakavissaan, eikä myöskään keksimään mitään omaakaan mielenkiintoista, vaan toistaa saman vanhan sankarikaavan alusta loppuun.

Pääosassa on joku Paul Telfer. Vaikkei tyyppi nyt mitenkään onneton ollutkaan, niin täysin väärä valinta Herculeen rooliin - tai sitten ohjaajalla on "näkemys" aiheesta, mitä ei vaivauduta missään määrin käsittelemään. Mukana on myös Timothy Dalton, joka on toki siisti kuten aina, muttei saa tietenkään tehdä mitään, sekä Sam Gamgi itse, Sean Austin, joka ei kai sitten ole Sormusten Herrojen jälkeen saanut muita oikeita rooleja. Lisäksi pahiksena vai minä lie pyörii ekan X-Men -elokuvan Sapelihammas, Tyler Mane. Ja kyllä, näistä kahdesta pökäleestä jopa se eka X-Men on parempi.

No, sentään tässä leffassa Hercules saa taistella klassisen nuijansa kanssa, eikä paljain käsin tai miekalla, niinkuin yleensä nykyään jostain syystä kuvataan. Mutta siihen legendojen tuntemus sitten jääkin, kun Kreikkalaisten pakanalliset riitit on pöllitty suoraan kelteiltä (...miksi?) ja Nemean Leijona nimetään Sfinksiksi. Niin, siis, Sfinksi, tuo Kreikan mytologisista hahmoista tunnetuin. Mitä vittua. Heran ja Zeun välinen kilpailu esitetään kahden tasavertaisen jumalolennon avioriidan sijaan kuin omanlaistensa ihmeen monoteismilahkojen välisenä, verisenä uskonsotana. Kivojen ja Mukavien amatsoonitylleröiden vapauttaminen ilkeästä "muutumme jostakin syystä hevosiksi" -kirouksesta ja "Kerberosta" vastaan tapahtuva lopputaistelu ovat pöyristyttävässä idiotismissaan jo niin suurta paskaa, että niiden selittäminen on melkolailla mahdotonta. Nähkääs, se kolmipäinen koira onkin valhetta, ja oikeasti Manalan suulla mellasta... no se sama Tyler Mane, joka on jo kertaalleen saanut turpaansa tässä tuotoksessa. Mitä iisakin vittua?

Tällä teoksella ei yksinkertaisesti ole mitään syytä olla olemassa. Kaiken maailman "kirjallisuuden klassikot" -sarjakuva-albumit suolsivat samanlaista sontaa maailmaan jo joskus 60-luvulla. Itsensä pöyristyttävän vakavasti ottava mutta kaikelle vaivannäöelle laiskanpulskeasti hyvästit vilkuttava televisioripuli, jonka ohjaaja onkin sittemmin ohjannut lähinnä pienen budjetin jeesuselokuvia. A fitting punishment.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3410
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: To Syys 17 2015 19:02 
Ylös  
Tämä nyt on taas vähän niin ja näin, että kuuluuko tänne, kun on alun perin ollut 13:n puolituntisen jakson televisiosarja, mutta sittemmin leikattu (ja julkaistu) kahdessa kahden tunnin osassa minisarjana. Tämän version näin, joten tänne pistän sekavat jorinani siitä.

Knights of God http://www.imdb.com/title/tt0161158/combined

En tykästynyt VHS/DVD -soittimeni DVD-ominaisuuksiin, joten päätin nyt sitten alkaa siivota noita VHS:iä oikein kunnon kädellä, kun niitä vasta tuli se holtiton nivaska hommattuakin. Näihin uusiin hankintoihin ei kuitenkaan heti saman tien pääse, kun on noita kassuja pitempäänkin pyörinyt pölyä keräämässä. Nämä kaksi kasettia tuli huudettua Huuto.netistä joku aika sitten ihan vaan siksi, koska niissä on megaeeppinen kansimaalaus.

Eletään kaukaisen tulevaisuuden vuotta 2020. Britannia on ajautunut lukuisten sisällissotien jälkeen fasismin kouriin. Kaikkea johtavat Jumalan Ritarit -niminen paska natsiallegoriahallinto, kuninkaalliset on tapettu, toisinajattelijoita kyyditään junilla uudelleenkoulintaleireille ja kansaa ei kiinnosta. Brittiläisyydessään asetelma muistuttaa hiukan Alan Mooren mestariteos V for Vendettaa, mutta laadullisesti ei toki olla edes samalla planeetalla. Paljon enemmän yhtymäkohtia löytyykin ehkä 70-luvun V -sarjaan, koska tässäkin naurettaviin asuihin pukeutuneet ei-me-olla-natseja -natsit selkäänpuukottelevat toisiaan samalla kun pieni, resuinen joukko sissisotilaita yrittää elvyyttää vastarintaa. Valitettavasti Knights of Godin pahikset eivät ole kauniiksi ihmisnaisiksi pukeutuneita avaruusliskoja, vaan tavallisia paatsoja hassuissa kuteissa, joten häviää tämä aika kirkkaasti V:llekin.

Sarjan pääosassa on nuori poika, jonka isä on legendaarinen vastarintaliikejohtaja. Poika sitten kärrätään teoksen aluksi leirille, jossa tämä tapaa ja ihastuu nättiin muijaan. Romanssi kuitenkin katkeaa, kun poika pakkovärvätään pr -temppuna Jumalan Ritareitten jäseneksi, kun taas tyttö pääsee pakoon ja tutustuu vastarintaliikkeeseen. Niin sitä sitten ollaan eri puolilla ja dibbadiu. Poika myös aivopestään löytämään Britannian kadonnut, laillinen kuningas (tuo tärkeä demokratian symboli... ) ja tappamaan tämän. Tästä seuraava tvisti on paitsi ilmeinen, sitä saa myös odottaa jonkun kaksi ja puoli tuntia vielä tässä vaiheessa.

Tekele on jotenkin ihan uskomattoman naiivi. Tämä ei haittaisi, jos meininki olisi sitten muuten tarpeellisen överiä, mutta kun tässä ollaan ilmiselvästi pyritty jonkinasteiseen realismiin ja monitahoisuuteen. Toki, hahmoissa onkin kiitettävän paljon erilaisia puolia. Hyvänä puolena pitää myös mainita, että massiivisesta neljän tunnin pituudestaan huolimatta tylsää ei tule, koska erinäisiä käänteitä ja kikkailuja riittää. Johtunee varmaan alkuperäisen tv -sarjan episodiformaatista, mikä tosin sekin on yllättävän hyvin kätketty tähän ristisiitosversioon.

Yksi naurettavimpia puolia taas on teoksen uskonnollisuus: nämä Jumalan Ritarit kun eivät ole mikään kritisointi Britannian oikeistoa ja uuskonservatiivista kirkollisuutta kohtaan, vaan hyvän ja kivan kristinuskon syrjäyttänyt pakanahallitus, joka palvoo "nopean koston jumalaa". Niinpä niin. Ja sitten taas vastarintaliike pyrkii palauttamaan Jessen paikalleen. "Meidän mielikuvitusystävä on parempi kuin teidän mielikuvitusystävä" ja niin eespäin. Loppu vielä jättää asioita auki, mutta jatkoa (tai toista tuotantokautta) ei koskaan siunaantunut.

Ei missään mielessä hyvä, mutta sanottaisiinko kohtalaisen sujuva tv-pökäle 80-luvun puolivälistä - termi kertakatsottava nousee väkisinkin päällimmäisenä mieleen.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3410
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ti Maalis 01 2016 16:21 
Ylös  
Katsoin digiboksilta tv:stä ilmaantuneen, kaksiosaisen minisarjan Labyrinth.

http://www.imdb.com/title/tt1866570/combined

Tämähän on näitä Ridley ja Tony Scottin tuottamia keskiaikaisjuttuja, kuten se Taivaan Pilaritkin, nyt vaan puolet tarinasta sijoittuu nykyaikaan. David Bowien ja vinhojen menninkäisten sijaan tarina kertoo tuosta lautapeleistäkin tutusta Carcassonnen kaupungista Ranskassa, jossa ristiretkien aikana katolilaiset soturit piirittivät kerettiläisinä pitämiensä uskonlahkolaisten asuinsijaa, ja nykyaikana kaunis arkeologineitonen sotkeutuu kummalliseen salaliittoon, mikä liittyy noiden muinaisten tapahtumien lisäksi Graalin Maljoihin ja mihin lie kaikkeen.

Kuten Scottin veljeksiltä sopii odottaa, minisarja on visuaalisesti hulppea ja teknisesti täysin moitteeton. Myös näyttelijät ovat hyviä: John Hurt on sivuosassa mainio kuten yleensä ja Tom Curran varastaa show'n fanaattisena pahiksena. Pääosissa viilettää paitsi hyvännäköisiä, kerrankin myös semisti karismaattisia, nuoria ihmisiä. Aikatasojen välillä siirrytään ovelilla mutta kikkailemattomilla siirtymillä, ja yksittäiset kohtaukset on kirjoitettu helvetin hyvin.

Ikävä kyllä kokonaisuus ei oikein kanna. Ensinnäkin, nykyaikasektio nyt ei jaksa kiinnostaa, koska toisaalla ollaan miekkojen ja muiden mielenkiintoisten asioiden maailmassa. Toisekseen, juoni tuntuu kaatuvan yhä syvemmälle omaan nokkeluuteensa, mitä pitemmälle minisarjassa edetään - lopussa ollaan jo niin hörönpörömytologian ytimessä, että luulee katsovansa sitä uutta Sleepy Hollow -tv-sarjaa. Alussa on myös tarjolla tissejä, vaaroja jä vinhan mysteerin tuntua, ja mitä pidemmälle edetään, sitä täydellisimmin tämä kaikki hukataan.

Tuntuu myös siltä, kuin aikatasojen välillä pitäisi loikkia ihan tavan vuoksi kaiken aikaa, vaikkei se liittyisikään mihinkään. Ekassa osassa ei keskiaikajaksoihin keksitä oikein mitään järjellistä tekemistä, vaan sinne pompataan vaan puoleksi minuutiksi kerrallaan ilman minkäänlaista pointtia. Jälkimmäisessä osassa taas unettava nykymaailma hukataan niin pitkiksi aikaa, että koko aspektin sarjasta uhkaa jo unohtaa ennen molemmat tarinalinjat yhteensopivaa loppuratkaisua.

Ei todellakaan mikään nappiosuma. Teknisesti toki hyvää jälkeä ja mahdollisuuksia olisi taas ollut vaikka mihin. Onneksi se Graalin Malja nyt jätettiin sentään näyttämättä, koska mitään Jeesuksen Jalkapallopokaalia tämä olisi taas viho viimeiseksi kaivannut.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2886

Viesti Lähetetty: Ke Maalis 02 2016 20:11 
Ylös  
The Gambler (1980) :star: :star: :puoli:
http://www.imdb.com/title/tt0080993/

Kenny Rogers as The Gambler: The Adventure Continues (1983) :star: :star: :star:
http://www.imdb.com/title/tt0085782/

Tullut tässä muutama ilta vietettyä Gamblerin seurassa. Tv-elokuva ja minisarja jatkis perustuu Don Schlitzin The Gambler biisin jonka Kenny Rogers teki tunnetuksi.
Mies itse näyttelee pääosaa, vanhaa velmua pokeripeluria joka näyttää joutuvan tahtomattaan melkoisiin seikkailuihin.

Alkuperäisessä leffassa Rogersin esittämä Brady Hawkes on saanut entiseltä heilaltaan kirjeen jossa kerrotaan miehellä olevan pojan joka on kaiken lisäksi hädässä.
Junamatkalla Hawkes tutustuu aloittelevaan peluriin, Billy Montanaan jota esittää Bruce Boxleitner. Mukana menossa myös junanomistaja Stobridge (Harold Gould) ja
entinen huora mutta nykyään kaidalla tiellä oleva Jennie Reed jonka roolin vetää ihana Lee Purcell.
Matkalla Yumaan pelataan hiukan korttia ja paukutellaan pyssyjä. Perillä odottaa kaupunkia diktaattorin lailla hallitseva Rufe Bennett (Clu Gulager) ja lopullinen yhteenotto koittaa.
Perusvarmaa televisiolänkkäriä tarjolla ja periaatteessa ihan kelpoa ajanvietettä.

Jatko-osa on sitten kolme vuotta myöhemmin tehty kolmen tunnin mammutti joka on esitetty kahdessa puolentoistatunnin jaksossa.
Tarina jatkuu oikeastaan ihan suoraan siitä mihin aiemmin jäätiin. Hawkes, Montana ja poika ovat matkalla Stobridgen junassa San Franciscoon, kun juna yritetään ryöstää.
Kultaa ei junassa olekaan mutta Stobridge kertoo sitä löytyvän Jubilee nimisestä kaupungista. Ryöstökoplan johtaja Charlie McCourt (Mitchell Ryan) ottaa panttivangiksi Hawkesin pojan.
Hawkes lähtee totta kai perään ja kerää mukaansa vanhoja tuttujaan. Yksi heistä on Reeceä esittävä Brion James joka on tietysti roolissa hyvin arvaamaton.
Dynastiasta tuttu Linda Evans on villissä lännessä kiertelevä artisti/palkkionmetsästäjä ja lyöttäytyy myös porukkaan mukaan.

Yllättävän monta samaa näyttelijää on rooleihin saatu, jopa Stobridgen junassa matkustavaa paria huoraa esittää samat tyypit.
Hawkes oli ekassa leffassa kepin kanssa kulkeva jalkapuoli mutta nyt äijä kirmaa menemään kuin nuoruuden päivillä. Ihme parantuminen :lol:
Rogers on ihan tiukka patu ja sanoo aina viimeisen sanan tasaisen rauhallisesti. Tuon miehen puolesta ei tarvitse paljoa jännittää.
Kolmessa tunnissa ehditään juonitella, ammuskella ja ratsastaa monet kaupungit läpi. Korttia lyödään vain kerran, kun Hawkes näyttää Reecelle avopokerin mallia.
Perushyvää settiä taas ja ainoa asia mikä tässä hiukan ärsyttää on Hawkesin ylimielinen pojannulikka. On se nyt kumma, kun edes "verinen" McCourt ei saa naskalia aisoihin.
Sarjaan tehtiin vielä kolme muutakin elokuvaa mutta niitä mulla ei sentään ole. Kyllä tämä riittää tällä erää.

Kenny Rogersin vuonna ´78 ilmestyneen The Gambler albumin tiukka kansikuva
Kuva

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3410
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: Ma Maalis 21 2016 19:52 
Ylös  
Uusin suomalaisen tuotoksen Rauta-aika ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun DVD alunperin ilmestyi.

http://www.imdb.com/title/tt0190919/combined

Eli kyseessä tämä neliosainen, ylen mystinen Kalevala -uustulkinta. Kalevala kiehtoo kyllä - ei minkään suomi hurr durrin takia, vaan ihan siksi, että metka mytologiahan se kaikin puolin on. Ja kaikkien mytologioiden vähemmän kirjaimelliset tulkinnat kiinnostaa toki myös.

Eli näyttelijöinähän tässä on kaikki ne suomalaiset, jotka aina joka paikassa on Vesa-Matti Loireista (Seppo Ilmarinen) lähtien. Tyypit on ilmiselvästi panostaneet tähän touhuun, sillä sen verran suu vaahdossa tässä vetää itse kukin. Voisi jopa ehkä ylinäyttelemiseksi kutsua, tai sitten kyseessä on ohjaajan "tyyli". Sarja on ajoittain hienon näköinen, ja erityisesti pukusuunnittelu ansaitsee rutkasti kehuja - ei näe suomen mittapuulla noin paljoa vaivannäköä ja mielikuvitusta yleensä missään. Myös harvat efektihommat on kaltaisiinsa verrattuna ihan päteviä.

Tarinakin on olemassa... ikävä kyllä sitä vaan ei olla oikein osattu aina kertoa kovinkaan fiksusti. Tekotaiteellisuuden rajallahan tämä steppailee ihan urakalla, kunnes viimeisen jakson kohdalla luiskahtaa sille puolelle täysipäiväisesti, nelososan ollessa lähes kokonaan silkkaa dadaa. Ensinnäkin, tarina on tuossa vaiheessa päätetty täyttää kertojanäänellä, jossa kalevalan tyypit yksi toisensa perään lässyttää kokemuksistaan nyky-Suomen yliopistolla. Ja sitten koko suuri sarja Sammon sodasta ja suomen kansan esihistoriasta päättyy täysin mihinkään liittymättömään, varmaan puolituntiseen "karhun häät" -sekvenssiin, mikä on jo ihan Jumalan Teatteri -osaston hölmöilyä. Vähän kuin jos Taru Sormusten Herrasta päättyisi valtavaan kainalopieruun.

Dialogi on kauttaaltaan vihaamaani "mukavanhahtavaa" ja tämän lisäksi myös uskomattoman itseääntoistavaa. Se ei lisää minkään sanotun painottavuutta, että se sanotaan yhden sijaan vaikka viisi kertaa peräjälkeen eri äänenpainoilla. Myös tappelukohtauksia olisi voinut ihan vaikka harjoitella vähäsen. Sen sijaan musiikki on ajoittain erittäinkin mahtipontista ja mukaansatempaavaa.

Puutteistaan huolimatta ainakin normaaleja suomisätöksiä huomattavasti mielenkiintoisempi, jos ei muuta, suurpanostus. Koko kolmasjakso, Lemminkäisen touhuiluihin pohjautuva oheistarina, on ihan fiksu ja järjellinen. Myös eritoten Pohjolan Akan esittäjä on mainio, ja monet kohdat on oikeasti mieleenpainuvia ja toimivia. Tämä on vähän näitä, että puoliksi kuulee jo nerouden koputtavan ovelle, ja juuri kun on tajuamassa, mitä ollaan lähdetty hakemaan, koko touhu vetää maton jalkojen alta ja alkaa jonglöörata muovisorsilla.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 2886

Viesti Lähetetty: Su Huhti 03 2016 9:01 
Ylös  
Kuva

Katselin Galactican toisen ja kolmannen kauden väliin brittiläisen mini-sarjan Mennyt maailma (Brideshead Revisited, 1981).

Aika kuivaa brittidraamaa periaatteessa mutta voi helvetti sentään miten koukutti. Sarja oli kuin huume ja päivittäinen annos oli saatava.
Jeremy Ironsin loistavasti esittämä Charles ystävystyy Oxfordissa aatelisperheen poikaan, Anthony Andrewsin esittämään Sebastianiin.
Näin mies tulee sekaantuneeksi katolisen Flyten perheen elämään ja moniin vaiheisiin.

Todellista laatutavaraa tämä. Näyttelijät, hahmot ja kuvauspaikat on parasta a-ryhmää. Suositellaan niille joilla on kanttia uppoutua hitaamman brittidraaman pariin.

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
Vittuuntunut kirjastotäti
Vittuuntunut kirjastotäti
Käyttäjän avatar

Liittynyt: To Maalis 13 2008 13:02
Viestit: 11570
Paikkakunta: Seinäjoki

Viesti Lähetetty: Su Huhti 03 2016 11:36 
Ylös  
Mennyt maailma... jätin tylsistyneenä aikanaan kesken.

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 3410
Paikkakunta: Kouvola

Viesti Lähetetty: To Huhti 07 2016 15:30 
Ylös  
Uusintakatselin tämän ihan Millenium -nimellä julkaistun, kuusioisaisen minisarjaversion näistä Stieg Larsonin kirjaversioinneista.

http://www.imdb.com/title/tt1634549/combined

Ja hyvin tämä kyllä potkii edelleenkin. Kirjoja en ole lukenut enkä näistä edes niitä lyhyempiä elokuvaversioita nähnyt - eikä nyt niin kiinnostakaan, koska aika kybällä tomii tämä kokemus ihan tällaisenaan.

Eka tarina, elikkä se Män som Hatar Kvinnor on lempparini näistä - mukavan kiireetön mutta silti jännän mystisen tunnelmallinen tapaus, kunnon hyvin tehty dekkari. Ja vaikka nämä onkin näitä ärsyttävän nykyaikaisia juttuja, missä asiat liittyy internetteihin ja kännyköihin, asiat ei kuitenkaan pelkästään ratkea kyseisiin laitteisiin huutamalla / näpyttelemällä. Hahmothan tässä erityisesti loistaa - eritoten tietysti Noomi Rapacen tulkitsema Lisbeth Salander, minkä täytyy olla yksi viime vuosikymmenten ässimpiä fiktiivisiä hahmoja (ehkä joidenkin Game of Thronesin hahmojen, kuten Cercei Lannisterin ohella). Päähenkilökin on suoraselkäisyydestään ja tietystä nohevuudestaan huolimatta mukavan jokamies -hahmo, mikä ei aina ole oikeassa joka asiassa ja jolla on huonotkin puolensa.

Ne kaksi myöhempää tarinaa ei ehkä ole ihan yhtä briljantteja, ne kun ei ole samalla lailla itsenäisiä kokonaisuuksia ja meininki menee muutenkin vähän enemmän perus salaliittoteoriaosastolle, mutta helvetin hyvin nekin kyllä toimii. Ja melkein joka jaksossa on aina se yksi laskelmoitu hetki, jolloin Lisbeth hakkaa jotakuta tyyliin pesäpallomailalla naamaan, ja jo nuo ihanuudet yksistään tekee näistä kyllä ihan katsomisen arvoisia. Tykkäsin kyllä myös viimeisen tarinan meiningistä, missä pahiksena on ikivanhojen papparaisten symposiumi. Myös se, kun eräät hahmot vielä juuri sen jälkeen, kun heidät on sairaalaan kärrätty jotta toiselta saadaan kaivettua luoti päästä ja toista on isketty kirveellä naamaan, nämä yrittävät yhä kaikin keinoin mönkiä tappamaan toisensa, kun hoitohenkilökunnan selkä kääntyy, on aika ältsin mageeta.

Sen kakkos- ja kolmostarinoitten jättimäisen Leslie Nielsenin rooliinhan olisi alun perin yritetty saada Dolph Lundgren. Harmi kun ei onnistunut! Olisi tuo iso, kipua tuntemattoman palkkamurhaajan rooli ollut sille aika omiaan. Plus olisi kuulemma saanut heittää ekaa kertaa roolin omalla äidinkielellään - vaikka eihän tuolla tyypillä kyllä edes montaa lainia tässä ole.

Eli tunnelmaltaan ja hahmoiltaan ihan ässää kamaa. Sellaista, mitä minä en jaksaisi ehkä kirjana lukea, mutta tv-ruudulla toimii oikein mainiosti. Milloinkahan suomessa tehdään jotakin yhtä järjellistä?

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Pervosetä
Pervosetä
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ma Maalis 03 2008 15:49
Viestit: 5322

Viesti Lähetetty: To Huhti 07 2016 18:23 
Ylös  
Invictus kirjoitti:
Mennyt maailma... jätin tylsistyneenä aikanaan kesken.

Taisivat 80-luvulla näyttää telkkarista. Muutama osa tuli seurattua :uni:
Oli aikoinaan äidin suosikki :toldso:

_________________
Elokuva on parasta viihdettä

 Profiili  
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 41 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3  Seuraava

Hyppää:  


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia vestejäsi
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group :: Style based on FI Subice by phpBBservice.nl :: Kaikki ajat ovat UTC [ DST ]
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com