The Comic Strip Presents...

Keskustelua elokuvien tv-esityksistä ja mielenkiintoisista ohjelmista. Myös vinkit katsomisen arvoisista ohjelmista ovat enemmän kuin toivottavia.
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5775
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

The Comic Strip Presents...

Post by Tina DeMona »

Laittaisin tähän jonkun kivan aloituskuvan mutta kun eihän se kai vieläkään mahda onnistua.



En olekaan pitkään aikaan urakoinut mitään isompaa boksia täyttä ennenkokemattomuutta joten nyt tulin sitten iskeneeksi kynteni tähän jo parisen vuotta kaapissa nököttäneeseen, otsikon mukaiseen lootaan. Vähän niinkuin se Carry On -settikin, taas kootaan melkoinen lohkaisu brittihuumoria yksiin kansiin: tällä kertaa sikäli itselleni jo ennalta läheisempää että mukana ovat lempikoomikkoparini Rik Mayall ja Adrian Edmonson. Toki yleisemmin myös 80-luvun vaihtoehtoisen brittikomedian ylintä kermaa kuten Robbie Coltrane, Jennifer Saunders ja Dawn French.

https://www.imdb.com/title/tt0083402/reference

Koska levyjä on taas miljoona (tai no, yhdeksän, mutta kumminkin) ja kokonaisuuksista tällaisen antologiatouhun kohdalla kun on vähän hankala puhua, koin paremmaksi aloittaa tällekin oman palstansa. Ja tuotantokaudetkin, vaikka IMDB:stä löytyvätkin, jakautuvat vähän eri tahtiin kuin näillä levyillä, joten voin sitten valloittaa tämän oman nurkkaseni ja lässyttää kustakin jaksosta jotakin. Muistin tuoreuden takaamiseksi ajattelin näin tehdä kunkin DVD:n katselun jälkeen.

Nyt on siis ensimmäinen levy katsottu, ja sen verran voi yleistää että yllättävän paljon tähän on oman aikansa brittikomediaksi panostettu: monikamerataltiointia en havainnut ollenkaan eikä studiolavasteissa juuri heiluta vaan jatkuvasti ollaan jossain lokaatiossa sekoilemassa. Paljon kaikkea kummaa paloautoista ja armeijakalustosta päreiksi laitettaviin maaseutukartanoihin esiintyy jaksoissa ja homma vaikuttaa muutenkin varsin huolitellulta. Ulkoiset puitteet ovat siis hallussa, ja siltä pohjalta niihin itse jaksoihin.




Five Go Mad in Dorset (1982)
https://www.imdb.com/title/tt0544869/reference

Setti alkaa heti melko nerokkaasti todella typerällä Viisikko-parodialla. Brittien 50-lukulaista sisäänpäinkääntyneisyyttä ja nuorisokirjojen sekä -sarjojen pontevaa positiivisuutta satirisoidaan todella onnistuneesti.
"Katso, tuo herra näyttää ulkomaalaiselta."
"Niinpä - parempi soittaa poiisille heti kun pääsemme kotiin!"
Ja heti ensimmäisessä jaksossa Robbie Coltrane pukeutuneena lähikaupan mummoksi, mikäs sen hassumpaa. Ohjelman on muuten ohjannut Bob Spiers, mies jolla krediittejä monessa tärkeässä komediasarjassa kuten Bottom ja Fawlty Towers - ja mikä tärkeintä, ohjannut myös Spice World -leffan!


War (1983)
https://www.imdb.com/title/tt0544895/reference

Spiers jatkaa myös tämän jakson ohjaksissa. Ja nyt ollaankin siirrytty oikein isolla kädellä teemasta toiseen kun eletään paria vuotta tulevaisuudessa jossa riehuu kolmas maailmansota ja Brittein saarille ovat tunkeneet niin Neuvostoliitto, USA kuin Japanikin. Touhu toi osittain mieleen sen kotimaisen leffan Routasydän paitsi että vaan tietysti hassutteluasenteella. Paljon todella hauskoja hahmoja joihin törmäillään tulevaisuussodan pyörteissä - Mayall amerikkalaisena everstinä oli suosikkini. Toisaalta sitten kyllä sanottava, että koominen ajoitus kusee yllättäen ajoittain ja jostakin syystä päähenkilöä esittävä tyyppi puhuu hassulla komediaäänellä sössöttäen mikä ei toimi, kun sen pitäisi kuitenkin olla se straight man joka kontrastoituu kaikkiin näihin höperömpiin sivuhahmoihin. Tästä huolimatta ihan jees pöpelikköjuoksentelua nyt kuitenkin ja Deer Hunteria parodioiva kohtaus oli varsin huvittava.


The Beat Generation (1983)
https://www.imdb.com/title/tt0544890/reference

Ehkä vähiten lempparini näistä tämän ekan levyn jutuista: ollaan 60-luvulla ja Edmondsonin esittämä "menoon ja meininkiin" kaipaava nuori onnistuu houkuttelemaan läjän sekapäistä musiikki- ja hippiväkeä perheensä maaseutukotiin mellastamaan. Sitten seuraa tuhoa ja hävitystä ja onhan se nyt toki tällaisessa tuotannossa aina hauskaa, mutta ihan hirveästi ei kyllä muuten johdeta minnekään. Etenkin se, että Edmondsonin vanhemmat eivät ikinä palaa viikonloppureissultaan kotinsa hävitystä todistamaan tuntuu hukatulta mahdollisuudelta. Kyllähän tämänkin nyt katsoi, mutta ei mikään hauskin mahdollinen juttu. Mayall sentään riehuu luotettavasti.


Bad News Tour (1983)
https://www.imdb.com/title/tt0544862/reference

Ja sitten puolet siitä mitä olen tätä sarjaa jo aiemmin nähnyt; eli nämä Bad News -hommelithan oli Pohjoismaissa julkaistu yhtenä levynä jossakin vaiheessa jostakin syystä. Sen katsottuani kirjoitin niistä näin:
Tina DeMona wrote: Fri May 15 2015 1:22 Maailman hauskin komediaparivaljakko, Bottomista ja The Young Onesista tutut Rik Mayall ja Adrian Edmondson hupailevat tällä kertaa Heavy Metalin ja aikaisen MTV:n maailmassa. Toki tällaiseen "kyllä nuo hevibändit on sitten hassuja" -vammailuun on osallistunut jo Jope Ruonansuuta myöten kaikki itseään hävyttömästi komedian suuntaan tituleeraavat idiootitkin, mutta tämän puolustuspuheeksi voitaneen nostaa, että se on valmistunut ennen Teräsvilloja ja muita mielenvikaisuuksia plus onnistuu olemaan ihan oikeasti hauska. Koska asialla on oikeasti hauskat tyypit.

Toki vähäsen klassisen Spinal Tapin innoittamilla vesillä mennään, joskin tästä tekee mielenkiintoiseksi sen, miten se parodioi ihan yhtä paljon oman aikansa musiikkihaastatteluja ja -dokumentteja kuin pelkästään keskittyy urpojen soittajien sekoilun seuraamiseen. Spinal Taphan nyt kuitenkin oli dokumenttina (siis elokuvan sisäisessä todellisuudessa) varsin onnistunut, vaikka kohteensa oli pöhkö.

Pääosaan nousee jälleen kaikkien asiaan osallistuneiden täydellinen rupuisuus ja säälittävyys, mikä on mielestäni komedialle mitä miellyttävin lähtökohta. Toki, eihän tässä mihinkään parivaljakon parhaisiin tuotoksiin päästä, mutta monta kovaa hetkeä oli silti, etenkin jälkimmäisessä spesiaalissa. Rik Mayall etenkin varastaa taas shown, ja kovempia rock-ilmeitä ei osaisi Bruce Dickinsonkaan tarjoilla.

Summer School (1983)
https://www.imdb.com/title/tt0544888/reference

Edellisen ohjaksiin siirtynyt Sandy Johnson jatkaa varsin onnistuneella linjalla tässä kummajaisessa - tyypillä on todella pitkä lista sikäläistä tv-tuotantoa meriiteissään, mutta mitään siitä ei taida olla itselleni tuttua. Esiintyi kuitenkin pikkuroolissa Monty Python and the Holy Grail -elokuvassa aikoinaan (?). Perinteisen kesäluennoinnin sijaan tarina vie meidät jonkin opinahjon järjestämälle kivikautiskurssille jossa lauma vapaaehtoisia joutuu elämään kaupungin keskustaan pykätyissä olkimajoissa kuin neoliittisella kaudella konsanaan. Ja luonnollisesti homma otetaan sitten vähän turhankin vakavasti. Tämä oli todella hauska, lähinnä koska kaikille sarjan päätähdille oli laadittu todella hyvät hahmot ja sitten lähinnä seuraillaan näiden töhöilemistä. Syödään oravia ja ruumiitakin tulee.


Five Go Mad on Mescalin (1983)
https://www.imdb.com/title/tt0544870/reference

Bob Spiers ja Viisikko tekevät paluun entistä hulvattomammassa jatko-osassa. Nyt uljaita nuorisosankareitamme aletaan tuoda lähemmäs nykyaikaa kun hipit ynnä muut vapaan menon edustajat alkavat kylvää epäsopivuuksiaan perikonservatiivisen maaseudun sydämeen. Pyöriipä jotain jenkkejäkin maisemissa, meidän jääteilöitä syömässä. Edelleen todella hauskaa menoa jossa erityisesti Edmondsonin hahmossa kytevät, vaivoin pidätellyt seksuaalisen heräämisen oireet saivat hihityttelemään.


Kyllä, ihan varsin hauskaa kamaahan tämä tähän mennessä on ollut. Ja jatkanpa tästä sitten eteenpäin kiinnosti jälleen ketään eli ei.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
speKtacle
Kultaloota
Kultaloota
Posts: 1297
Joined: Thu Aug 14 2008 0:05

Re: The Comic Strip Presents...

Post by speKtacle »

Sama Comic Strip dvd-boksi löytyy multakin ja taannoin katselin pari levyllistä. Nämä jaksot tuli kyllä aikoinaan tallennettua vhs-kaseteille tv-esitystensä yhteydessä, että sikäli suurin osa oli ennestään tuttua. On tässä vaan sukupolvensa kovimmat brittikoomikot messissä, ei siitä pääse mihinkään. Ja kuten asiaan kuuluu, niin olen hyvinkin eri mieltä Tinan kanssa ekan kiekon jaksojen hyvyydestä ;)

Minulle eka viisikko jakso Five Go Mad in Dorset (1982) on paljon parempi kuin jatko Five Go Mad on Mescalin (1983). Ekan levyn parhaimmistoon nostan sitten tietysti ranskalaisen uuden aallon elokuville vittuilevan The Beat Generation (1983) jakson. Siinä perusjätkää viedään kuin kuoriämpäriä beatnik sukupolven runoilijoiden, näiden muusien ja managereiden toimesta. Menoa ja meininkiä tosiaan. War on oikein hyvä ja Bad News tietenkin jeba.

Kakkoskiekolla on erinomaisia jaksoja luvassa (joita Tina ei tietenkään diggaa...).
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5775
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: The Comic Strip Presents...

Post by Tina DeMona »

^Niinhän siinä on, että makuja on monia. Mutta ei minustakaan näistä mikään varsinaisesti huono ollut, että sikäli tietysti. Mutta siitä nyt ainakin voidaan molemmat olla samaa mieltä, että on kyllä kova kööri juttua ollut laatimassa aikoinaan.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5170
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: The Comic Strip Presents...

Post by aTomiK »

Comic Strip rocks! Pitäisi itsekin katsoa nuo uudelleen.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5775
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: The Comic Strip Presents...

Post by Tina DeMona »

Ja seuraava levyllinen katsottu. Oikeassa oli speKtacle siinä, että suorastaan erinomaisia jaksoja oli tosiaan tarjolla.



Dirty Movie (1984)
https://www.imdb.com/title/tt0544867/reference

Heti alkuun ehdoton lempparini tähän mennessä - ai että tämä oli hulppeaa kamaa! Todennäköisesti sitten speKtaclen joku ikuinen inhokki tai jotain. Mutta kyllä tätä parempaa komediaa olisi vaikea edes keksiä. Mayall on tällainen kuppaisen elokuvateatterin omistaja joka tilaa itselleen härskin leffan, mutta kun ei tätä vaimolleen ilkeä myöntää, valehtelee sen olevan Sound of Muzak (...niin...) ja aikoo näyttää sen kello yhdeksältä aamulla jotta kukaan ei tulisi sitä katsomaan. Saisi sitten keskenään nauttia kyseisestä esityksestä. Edmondson on puolestaan ultratöhö postinkantaja jonka vuoroon kyseinen kellonaika puolestaan sopisikin joten Rik joutuu taas valehtelemaan ja sekoilemaan ympäriinsä.

Kyllä tässä oli vaan kaikkea: holtittoman törpöt hahmot, paljon sattumanvaraista väkivaltaa (erityisesti maagiset nukenheittelyefektit on mainittava!) ja kaikkia kummia väliabsurdiuksia kuten lemmikkihummeri nimeltä Aamiainen. Jennifer Saunders loistaa myöskin jälleen yhdessä nysvöroolissaan Mayallin hahmon vaimona. Myös Robbie Coltraine poliisipäällikkönä oli aika kova. Tämä on myös ensimmäinen näistä jaksoista jotka Mayall ja Edmondson kirjoittivat yhdessä, ja kyllä tämän parivaljakon yhteistuotoksissa vaan on sitä jotakin. Selkeitä Bottom -väreilyitä on jo ilmassa!


Susie (1984)
https://www.imdb.com/title/tt0544889/reference

Seuraavaksi ollaankin sitten vähän rauhallisemmassa tahdissa maaseudun romantiikkaa ihmettelemässä. Farmareille harmaita hiuksia tuottavine kaupunkilaisineen ja hulmuavan viljapellon lomassa rehottavine kolmio- (tai neliö)draamoineen toi melkeinpä mieleen jonkun kotimaisen jutun samalta aikakaudlelta, paitsi nyt tietysti sillä erolla että on oikeasti huvittava ynnä kiinnostava. Dawn French on koulunopettaja jolla on tylsän aviomiehensä lisäksi myös mekaanikko pyörityksessään ja sitten iskee silmänsä myös rikkaaseen, uuteen tilanomistajaan. Yllättäviin suuntiinhan tämäkin meni, ja huvitti kyllä.


A Fistful of Traveler's Cheques (1984)
https://www.imdb.com/title/tt0544861/reference

Kuten nimestä voinee päätellä, seuraavaksi ollaan länkkärimaisemissa mikä onkin kumman rakas aihe briteille. Tosin Carry Oniltakin kesti varmaan parisenkymmentä leffaa ennenkuin sombreeroihin ja kuudestilaukeaviin päästiin. Mutta eivätpä olleetkaan perus sorakuopassa taltioidun oloisia jakson jylhät maisemat - olivatkin menneet ihan Espanjaan asti aidoille Segio Leone -mestoille kuvailemaan. Ei näin ihan joka sarja olisi tähän aikaan vaivautunut tekemään, nykyäänkin varmaan sikäläisistä lähinnä joku Doctor Who. Itse läppä on ihan kohtuullisen hauskaa ja tällä kertaa show'n varastavat tyttökaksikon esittämä aussituristipari sekä näitä ahdisteleva, superkahjo Edmondson.


Gino: Full Story and Pics (1984)
https://www.imdb.com/title/tt0544875/reference

Ja varsin vinhalla linjalla jatketaan: Comic Stripin variaatio Bonnie & Clydesta? Poliisin jahtaama mies pöllii auton ja saa naisen puolivahingossa kumppanikseen. Tästä seuraa holtiton takaa-ajo josta ei käänteitä ja älyttömiä sivuhahmoja puutu. Medialla on takaa-ajossa iso rooli joka tuo jo kummia Natural Born Killers -etiäisiä hassusti. Melkeinpä tajunnanvirralla ajoittain etenevä mutta erinomaisesti kulkeva jakso tämäkin, eikä taatusti aavista etukäteen mitä seuraavaksi on tapahtumassa. Muistutti vähäsen joistakin niistä Pythonin koko jakson mittaisista jatkumoista.


Eddie Monsoon, a Life (1984)
https://www.imdb.com/title/tt0544868/reference

Tämä sitten onkin melkeinpä Adrian Edmondsonin sooloilua ja melkoista tykittelyä kyllä onkin. Itse asiassa juttuun liittyy sellainen tarina, että kyseisen hahmon, jonkin sortin totaalirivon ja ääriväkivaltaisen mediapersoonan, piti seikkailla jo aiemmin mutta TV4 katkaisi yritykseltä siivet toteamalla käsikirjoituksen esityskelvottomaksi törkyisyytensä vuoksi. Mm. tälle asialle sitten vittuillaan hahmon toisessa yrityksessä jossa juurikin seurataan tämän Eddie Monsoonin vituiksi mennyttä uraa.
"Me kaikki tiedämme, että TV4 on pelkkää pedofiliaa ja homoseksuaalisuutta, ja minulla oli niitä vaikka kuinka ohjelmassani - miksi ihmeessä te sen menitte kieltämään?"
Hyvää, anarkistista rääpimistä missä ei kauheasti pidätellä. Joskin, jos tämä sallittiin, olisin kyllä todella mieluusti halunnut nähdä sen alkuperäisversion sellaiseksi kuin se oli kirjoitettu.




Tällaisia juttuja tänään. speKtaclen erimielisyyksiä innolla odottaen!
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
speKtacle
Kultaloota
Kultaloota
Posts: 1297
Joined: Thu Aug 14 2008 0:05

Re: The Comic Strip Presents...

Post by speKtacle »

No nyt ei tarvitse olla erimieltä kun kaikki jaksot kolahtelee täälläkin.

Dirty Movie on kyllä kova. Rik Mayall juuri parhaassa vedossaan neuroottisena pornon ystävänä, jatkuva tuskan- ja kiimanhiki otsallaan. Tulee Jess Franco habituksestaan hieman mieleen. Nukkestuntit parhautta ja Dawn French keimailemassa sitten siinä "todella" ronskissa pokekelassa. Tekee mieli mennä katsomaan tuo jakso kun tässä vähänkin muistelee...

Susie ja Gino jaksot molemmat hyviä. Spaguwestern tyylittely A Fistful of Traveler's Cheques klassikko. Peter Richardson ja Mayall kisaavat nautittavasti siitä, kumpi on törkeämpi spagettiwestern karikatyyri. Edmonson on sarjaraiskaajamatadori ja Nigel Planer toistaa Young Ones hippi-narkki-slacker rooliaan pienillä vivahde eroilla. Kaikki rullaa superviihdyttävästi ja kuppilanpitäjää käy kyllä hieman sääliksi. "Everybody likes The Eagles!".

Eddie Monsoon mockymentary on kanssa silkkaa kultaa. Jakso tuli katsottua niin monesti kaljaspäissään vhs-kasetilta. Sairaalanpedissä sisäelimet paskana makoileva Adrian Edmondson siis muistelee uraansa haastattelijalle. Viinaa, tupakkia, naisia ja huumeita on vedetty samaa tahtia kuin ura on syöksynyt alaspäin. Helvetin hyviä klippejä Monsoonin uran varrelta saadaan näytille. Lastenohjelman hostina menee hyvin ja stand-up urakin lienee ollut huikea puhuvine peniksineen. Edmonsonin kyyninen ja hyökkävää, agressiivinen möykkä on aina kolahtanut meikäläiselle. Ei saa myöskään unohtaa Eddien manageria Tiny Townsendia, siinäpä rehdin managerin perikuva! Hitto kun huvittaa sekin kun Eddie on vajonnut niin alas, että on valmis ottamaan haastattelijalta suihin.
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5775
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: The Comic Strip Presents...

Post by Tina DeMona »

speKtacle wrote: Tue Jan 26 2021 10:11 Rik Mayall juuri parhaassa vedossaan neuroottisena pornon ystävänä, jatkuva tuskan- ja kiimanhiki otsallaan. Tulee Jess Franco habituksestaan hieman mieleen.
Ei kyllä ollenkaan huono vertaus. Ja Mayallin ilmeet on kyllä muutenkin aina ihan parhaat.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5775
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: The Comic Strip Presents...

Post by Tina DeMona »

Ja kolmaskin levy. Tällä levyllä oli ikävän vähän Rik Mayallia, ainoastaan viimeisessä jutussa. Ehkäpä kaverilla oli muita kiireitä näihin aikoihin. Tämä ei onneksi näy muun laadun puutteena vaan meno jatkaa samaa rajojarikkovaa rataansa.


Slags (1984)
https://www.imdb.com/title/tt0544883/reference

Heti taas aivan täysiosuma kärkeen. 80-luvun taitteessa kaikensorttiset jengi- ja nuorisorötöstelyleffat a la The Warriors, Class of 1984 ja samana vuonna kuin tämä jaksokin ilmestynyt Savage Streets olivat oma ilmiönsä ja minulle tietysti hyvin rakas asia joten mitäpä muuta voisi odottaa kuin puhdasta neroutta tämän jengin iskiessä kyntensä samaan suoneen. Etenkin kun mukaan isketään vielä kourallinen yleistä dystopiaa jopa mutantteja, kaupunkipienoismalleja ja Adrian Edmundsonin Rutger Hauer -imitaatiota ja Blade Runner -garderoobia myöten. Asusteet ovat muutenkin ihan vallan kohdallaan ja paremmat tuotantoarvot (ynnä rutkasti enemmän mielikuvitusta) tässä on kuin esim. monessa Albert Pyunin vakavan naaman postapoilussa.

Tarinassa siis Frech ja Saunders ovat paikallisen jengin johtohahmot jotka pääsevät lusimasta vain huomatakseen ikävystyttävän kivan havaijilaispoppoon vallanneen heidän alueensa. Eihän siinä auta kuin koota vanha jengi kokoon taas ja lähteä territoriosotaan; toisella puolella niittejä, ruoskia ja liekinheittimiä; ja toisella ananaskranaatteja, lei-nauhoja ja ukulele-musiikkia. Havaijilaisten johtajana muuten vierailee yksi ikisuosikeistani, Anthony Head nuorna miehenä.


The Bullshitters: Roll Out the Gunbarrel (1984)
https://www.imdb.com/title/tt0544891/reference

Tässä jaksossa puikkoihin astuu jälleen uusi mies, Stephen Frears, jolla on kanssa vaikuttavan pitkä lista kaikennäköistä tv-tuotantoa meriiteissään mutta mistä juuri mikään ei ole minulle tuttua. Ohjauksen laatu ei kuitenkaan ainakaan huonone vaan selkeästi, laveaa parodiaa kun ollaan tekemässä, kuvakulmien, valaistuksen yms. saaminen muistuttamaan satirisoitavan asian kohdetta on selkeästi ollut prioriteettina.

Nyt ollaan poliisisarjan maailmassa, tosin oudolla showbisnestvistillä. Robbie Coltranen esittämän poliisipäällikön draamakoulussa opiskeleva tytär kaapataan kahden pubilaulajan toimesta ja Coltrane kutsuu hätiin kaksi entistä, parasta miestään, joista toinen on päätynyt esittämään hienostelevia näytelmiä ja toinen opettaa tuleville actiontähdille miten ollaan koviksia kameran edessä. Eli neljättä seinää rikotaan oikein olan takaa mikä ei ole ikinä ollut suosikkijuttuni, mutta onneksi jakso tekee tämän kohtuu nokkelasti.

Tämä perustuu johonkin tiettyyn kyttäsarjaan mitä en ole nähnyt mutta onenksi parodia on tosiaan sen verran laajaa että menee kyllä enimmäkseen perille vaikkei alkuperäistä referenssiä ymmärräkään. Ei kuitenkaan mikään ihan paras jakso, vähiten suosikkini tältä levyltä, vaikka paljon hassuja juttuja kyllä sisältääkin. Jotenkin vähän epätasainen ja kaikkea kikkailua en kyllä aivan ymmärtänyt. Toisaalta se pahisten pööpöily oli ihan varsin hauskaa. Ja lopputaistelu tietysti. Mukana myös Stanley Kubrickin leffoista ynnä muualta tuttu Anthony Sharp joka kuitenkin kuulemma kuoli ennenkuin jakso tuli telsusta ulos.


The Supergrass (1985)
https://www.imdb.com/title/tt0090102/reference

Kolmas juttu ei sitten olekaan mikään perusjakso vaan ihan täyspitkä elokuva. Vieläpä vallan teattereissa näytetty sellainen mistä syystä onkin erittäin mukavaa että se on tähän boksillekin otettu. Ilmeisesti Comic Strip -tiimi teki myöhemmin toisenkin leffan, ja sitä puolestaan ei setistä löydy. No, ehkä sen oikeudet on olleet jossain missä lie. Ilmeisesti kaikki DVD-versiot tästä pätkästä on mielivaltaisesti leikattu, eikä kukaan pysty enää sanomaan että miksi. Niin. Onhan se hienoa, että näitä päätöksiä tekevät järjelliset, kulttuuria arvostavat ihmiset eivätkä raivotautiset apinat joille on kirurgisesti asennettu sakset sormien tilalle. Mitään tästä en tietenkään katsellessani tiennyt ja 4:3 -kuvasuhteesta (mikä ei sekään ilmeisesti ole alkuperäinen) päättelin tuotoksen olevan tv:lle tehty.

Pätkässä Edmondson on tällainen venkurapoika joka yrittää tehdä vaikutuksen Frenchin esittämään tyttöön valehtelemalla olevansa mukana huumeiden salakuljetusoperaatiossa. Tyttö ei tarinaa usko mutta samassa kapakassa asioivat poliisit kylläkin joten poju viedään kamarille. Eddiestä päätetään tehdä poliisin vasikka joka saisi nyt johtaa arvon konstaapelit kaman maahantuojien jäljille. Niinpä matka käy British Rivieralle missä diilin pitäisi mukamas tapahtua ja mukaansa Eddie saa kaksi poliisia joista toinen on päähenkilöömme ihastuva Saunders. Miespuolisella poliisilla puolestaan on ollut aiemmin sutinaa Saundersin kanssa joten vanha suola janottelisi. Koska Eddien toiminnan pitäisi olla huumekuriirin toimenkuvalle normaalia ja hän itse saa päättää mitä kyseinen normaali sitten on, joutuu poliisilaitos matkalle ostamaan hänelle Jaguaarin, varaamaan parhaan huoneen prameimmassa hotellissa ja antamaan mukavan könttäsumman riihikuivaa jolla voi sitten ostella mm. Michael Jacksonin takki kohtuu tuoreesta Thriller -musiikkivideosta.

Yllättävän hyvin pysyy kasassa näin paljon pitempikin hassuttelu tiimiltämme. Ohjausdebyyttinsä tekee useita jaksoja jo kirjoittanut Peter Richardson joka sitten on päätynyt itse sarjaakin näköjään ohjastamaan. Niin, ja näytteleepä Carry on Columbuksessa että taas yksi linkki sinnekin muodostuisi. Ihan yhtä tappohauska tämä ei ole kuin tähän astiset jaksot, mutta toisaalta verkkaisempi tahti ja pitempi kesto mahdollistaa tietysti ihan toisenlaista hahmojen ja tilanteiden kehittelyä. Tuotantoarvot eivät vaikuta juurikaan sen suuremmilta kuin itse sarjassakaan.

Paljon hassuja hahmojahan tässäkin esiintyy, mm. tykkäsin kovasti Robbie Coltraneen liittyvästä katsojan odotusten kääntämisestä. Lempparini oli kuitenkin ehkä eräs varsin urvelo moottoripyöräpoliisi joka matkan varrella tavataan.


Consuela (Or "The New Mrs. Saunders") (1986)
https://www.imdb.com/title/tt0544863/reference

Viimeisenä sitten jotain ihan erilaista: nyt ollaan suuressa maalaiskartanossa paranoian vallitessa yöaikaan hämyilemässä eli Hammerin kauhuilut ja vängästä värivalaistuksesta päätellen jopa ehkä italialaiset goottileffat on katsottu. Onpa klassinen Psycho -teemakin varastettu erääseen kohtaukseen.

Saunders on tällä kertaa kartanon uusi emäntä joka ei ole tottunut tällaisiin yleellisyyksiin. Frenchin esittämä nimikkohenkilö taloudenhoitaja häärää jatkuvasti ympärillä ja hoitaa kaiken valmiiksi vaikka tätä ei häneltä tahdottaisikaan. Uusi aviomies muuttuu yhä etäisemmäksi ja etäisemmäksi ja alkaa vaikuttaa siltä kuin jokin olisi perin oudosti. Taas vähän erityyppistä yrittämistä tältä ryhmältä, ja kyllähän tämä minulle toimi. Ehkä samalla lailla enemmän tunnelmaan luottava juttu kuin jotkut vastaavat jännäritkin ovat, mutta nyt vaan tietysti komedian kentällä. Kuvaus on taas yllättävän komeaa ja lokaatio varsin hieno.

Tosiaan, tässä meillä on lopultakin sitten Mayall joka esittää tällä kertaa ihan varsin normaalia, ettenkö jopa sanoisi ritarillista ensirakastaja-tyyppiä. Siinäpä vasta uusi aluevaltaus!


Kyllähän tässä ihan vakaan laadukkaalla linjalla on edelleen jatkettu. Eli ei kun tally-ho ja eteenpäin.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5775
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: The Comic Strip Presents...

Post by Tina DeMona »

Ja neljäskin levy. Aika tasaiseen tahtiin saanut niputettua näitä. Ja meno ei kun vasta kovenee: tämä oli ehkä kokonaisuutena kovin setti tähän mennessä. Joskin jaksoja oli vain neljä - niiden pituudet kun alkoivat tässä vaiheessa nousta sinne tunnin pintaan aiemman 30-40 minuutin sijaan.



Private Enterprise (1986)
https://www.imdb.com/title/tt0544881/reference

Nyt ohjaksiin hyppää itse Adrian Edmondson, ja hänhän onkin sitten myöhemmin ohjannut mm. Bottom -leffan Guest House Paradiso. Hyvin tuntuvat tahtipuikot pysyvän hyppysissä jo tässäkin touhuilussa.

Pääosassa on tällainen vähän hanttapulinuori - roolissa Richardson - joka toimittaessaan vessapaperia levytysstudiolle tulee pöllineeksi siellä mekastavan new wave -orkesterin uunituoreen kasetin. Koska kyseinen orkka hajoaa välittömästi tämän jälkeen, keksii päähenkilömme tarjota kipaletta mukamas manageroimansa bändin puolesta levy-yhtiölle. Lafka ottaa sinkun julkaistavakseen verotussyistä vaikka se mielestänsä ihan paskaa onkin mutta mitäs sitten kun kyseinen kiekko nouseekin yleisösuosikiksi? Seuraa typeriä valepukuja ja verukkeita, oikean bändin välttelyä ja ehdonalaisvalvojakin vaanii nurkissa.

Hyvää kamaa missä jälleen paljon yllättäviä käänteitä. Edmondson on myös käsikirjoituksen takana ja vaikka ei Mayallin kanssa rustattujen tuotosten täyteen hulluuteen päästäkään, on keitos silti varsin onnistunut. Mayall sen oikean synaorkesterin pöyhötukkaisena laulajana on jo yksistäänkin näkemisen arvoinen.


Strike (1988)
https://www.imdb.com/title/tt0544893/reference

Näköjään parin vuoden hyppy tapahtuu tässä kohtaa ajallisesti eteenpäin - tämä näkyy pelkästään entistä kajahtaneempana energiana sillä taas ollaan kultasuonen syrjässä kiinni. Jos viimeiksi vittuiltiin musiikkiteollisuudelle, nyt on nimittäin elokuvien - ja vielä oikein Hollywoodin - vuoro.

Siinä leffassa sitä mainittua moottoripyöräpoliisia vetänyt Alexei Sayle on pikkukylän entinen kaivosmies joka ystäviensä kannustamana kirjoittaa vasemmistolaisen taistolaishenkisen elokuvan itselleen tärkeästä aiheesta: Britannian kaivosmiesten lakkotaisteluista. Tämä sydänverellä raapustettu opus päätyy sitten jonkun ison viihdetunkion pöydälle ja siitähän lähteekin mylly pyörimään. Draamailujen sijaan genre päätetään kerralla heittää toimintaleffaksi jossa myös romantiikkaelokuvan elementtejä naisten houkuttelemiseksi ja pääosaan olisi ehdottomasti saatava Al Pacino ja Meryl Streep. Ja nämähän sitten tietysti vinkuvat erinäisiä muutoksia tarinan kulkuun. Ohjaajakaan ei kelpaa kun sillä on jopa jotain näkemystäkin mutta onneksi uusi hemuli tyytyy kuorsaamaan omissa kuvausmateriaalin katselmuksissaan.

Nyt on viiltävää satiiria tarjolla; ehkä parasta yltiö-överiä viihdemaailman ruumiinavausta sitten joidenkin Pythonin leffantekosketsien. Richardson on ohjannut puolestaan tämän jakson ja heittää itse todella hersyvän Pacino -imitaation jolle repeilin ihan tämän tästä. Eihän miehissä juuri samaa näköä ole mutta jestas se on saanut kaikki maneerit kohdalleen. Ja Saundersin Meryl Streep vaan kuorii jotain perkeleen appelsiineja joka kohtauksessa. Ne pätkät siitä kuvattavasta leffasta vasta ovatkin jotain. Pakollisessa Oscar-kohtauksessa nähdään myös Robbie Coltrane Marlon Brandona.

Ei vittu, tälle hajosin ja kovaa. Oli pakko pitää parin tunnin hengittelytauko tämän jakson jälkeen. Edelleen varsin kuranttia kamaa: tästä, fiktiivisestä leffasta Roland Emmerichkin olisi ylpeä!


More Bad News (1988)
https://www.imdb.com/title/tt0544879/reference

Nyt sitten tämä toinen osa näitä Bad News -hommeleita. En kehtaa toistaa sen ykkösjakson kohdalle lainaamiani laaruleita; ne kun kumminkin oli alun pitäen rustattu näitä molempia koskemaan. Sanottakoon nyt vielä että tämä jälkimmäinen on kuitenkin mielestäni sitä alkuperäistäkin parempi rock-urpoilu. Mukana haastattelujen muodossa oikeita rokkimiehiä kuten Ozzy Osbourne, Lemmy, Scorpionsin ja Def Leppardin jätkät ja mitä näitä nyt oli.


Mr. Jolly Lives Next Door (1988)
https://www.imdb.com/title/tt0095664/reference

Nyt. Nyt, perkele, nyt. Ollaan tavoitettu jo täysi Bottom-henki ja vielä turboahdetussa, totaalianarkistisessa muodossaan. Tämä oli kaunista, tämä oli jumalaista.

Mayall ja Edmondson ovat äärimmäisen viinaanmeneviä ja totaalisen väkivaltaisia miesseuralaisia (tarvitseeko edes sanoa tämän enempää?) joiden toimisto sattuu olemaan tämän Jolly-nimisen pehmoeläinkauppiaan vieressä. Vaan kyseinen yritys onkin pelkkä kulissi ja oikeasti Jolly on ammattitappaja joka nyt syystä tai toisesta on palkattu listimään brittien rakastettu tv-persoonallisuus ja muutenkin mukava setä Nicholas Parsons. Kuka arvaa menevätkö naapurusten tehtävät ehkä vähäsen ristiin - ja seuraako siitä sekoilua?

Ja mitä sekoilua seuraakaan! Tällaisesta kavalkaadista täysin puskista iskevää väkivaltaa, mellastusta ja yleistä edesvastuuttomuutta olin jo tulla housuihini. Joka sekunnin välein tapahtuu jotakin aivan hirvittävää eli siis ihan vitun hauskaa. Pätkä alkaakin ruumishuoneelta niinkuin kaikki parhaat komediat. Ja miten helvetissä ne on tuon Parsonsinkin saaneet tällaiseen juttuun mukaan? Tyyppi vielä tapetaan raa'asti (joskin kuvan ulkopuolella mutta niin että verta lentelee sinne ja tänne). Ei olisi mikään Suomen vastaava Marco Bjuström lähtenyt tällaiseen revohkaan omana itsenään sekoilemaan. Hattua on kyllä pakko nostaa suuntaan jos toiseenkin.

Ai että tämä on varmaan tuottanut harmistusta ja yhyytä aikoinaan. Jos nyt ei tämän poppoon maine ole jo tähän mennessä estänyt koko kansan kukkahattukermaa sitä näkemästä. Joka tapauksessa, tämän vuoksi minä monella tapaa elän.



Hyvillä mielin kohti seuraavaa levyä.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
speKtacle
Kultaloota
Kultaloota
Posts: 1297
Joined: Thu Aug 14 2008 0:05

Re: The Comic Strip Presents...

Post by speKtacle »

Nyt ollaan jaksoissa joita ei taidettu enään suomen tv:ssä aikoinaan esittää. Mielenkiintoisen kuuloista settiä. Pitää laitta levy soittimeen jossain välissä kun näin tykkiä kamaa puskee.
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5170
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: The Comic Strip Presents...

Post by aTomiK »

Helvetin hyvältä kuulostaa kyllä. Laitahan boksi katseluun ja sitten on meikän vuoro!
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5775
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: The Comic Strip Presents...

Post by Tina DeMona »

Ja taas yksi levy eteenpäin. Nyt jaksoja olikin vain kolme kappaletta, ja ilmeisesti edelliseltä alkanut tuotantokausi hoidetaan loppuun ennen seuraavaan siirtymistä.


The Yob (1988)
https://www.imdb.com/title/tt0544894/reference

Tällä kertaa puikkoihin astuu uusi ohjaaja, Ian Emes joka on ohjaistanut aiemmin lähinnä musiikkivideoita - soveliaastikin, sillä jälleen ollaan musiikkiteollisuuden piirissä. Tosin melkoisella tvistillä, koska kyseessä on myös David Cronenbergin pari vuotta aiemmin julkaisemaa The Flyta parodioiva teleporttionnettomuussekoilu. Ja onhan se toki taas kohtuullisen höpsöhkö ajatus taas tuokin eli ei siinä.

Päähenkilönä on näissä aiemminkin paljon olleen Keith Allenin esittämä, edistyshenkinen ja muutenkin hip musiikkivideo-ohjaaja joka sattuu tupeksimaan tiensä yökerhon takahuoneessa olevan hullun tiedemiehen (Edmundson) telesiirrinvehkeeseen. Toiseen koppiin taas on änkenyt jakson nimessäkin viitattu junttiääliö joka luulee sitä vessaksi ja on siellä paskalla (!). Ja näiden aivot lähtevät sitten hitaasti mutta varmasti vaihtamaan paikkaa. Ehkä jakson paras läppä olikin heti ensimmäinen muunnosoire kun ohjaajamme käy vessassa eikä pysty pidättelemään itseään kirjoittamasta "Arsenal" kusilaarin yläpuolelle.

Ei mikään tappohauska jakso, mutta varsin hyvin kulkeva ja nätin näköinen. Cronenbergiltä oltiin onnistuttu pöllimään muutakin kuin pelkkä perusidea, samoin puvustus oli taas kiitettävän överiä. Sen sijaan Allen ei ehkä vedä tuota alun karaktääriään ihan minun makuuni tarpeeksi yli siihen öykkärivariaatioon verrattuna - enemmänkin olisi ehkä voinut korostaa sen kaikenlaisia neitimäisiä ja hienostuneita yms. puolia. Nyt siitä ei oikein tunnu tietävän tarpeeksi siinä vaiheessa kun nämä muutokset jo alkavat, paitsi muiden hahmojen reaktioista.

Musiikkivideosekvenssit sen sijaan näyttävät myös kivoilta ja tässähän onkin brittibändi UB40 ollut mukana, jälleen kerran omana itsenään. Se on muutenkin jäänyt sanomatta jo pidemmän aikaa, että paljon laadukasta musiikkia (tai no, itse en juurikaan juuri tuosta mainitusta diggaa mutta noin muuten) on aina ollut näissä jaksoissa Grace Jonesista ja vaikka mistä lähtien.

Lopussa taas muutama onnellisen höperö käänne joten katsoihan tämän. Hyvännäköisiä kimuleita olivat roudanneet sivuosiin, keitä sitten olivatkaan. Niin, ja sisältää myös Black Gestapoksi pukeutuneen miehen eli tyypin paitsi SS-univormussa myös mustaa kenkälankkia naamassa. Tuostahan voisi joku tänä päivänä vaikka jopa peräti närkästyäkin, joten komeedisuus on automaattista.


Didn't you Kill My Brohter? (1988)
https://www.imdb.com/title/tt0544866/reference

Sitten jotain pariin aiempaan settiin verrattuna jopa hyvinkin perinnetietoiselta brittikomedialta tuntuvaa tuplarooleineen, absurdeine käänteineen ja jopa sattumanvaraisine musiikkinumeroineen. Alexei Sayle on kahdessakin pääosassa ja tällä kertaa kirjoituskonettakin rapustellut.

Sayle esittää pahimman luokan rikollisveljeksiä joista ikävämpi hankkii veikkansa elinkautiseksi vankilaan. Vangittu veli päättää kuitenkin kunnostautua ja tekee jonkun ennätysmäärän ammattitutkintoja avoimen yliopiston kautta. Sen takia hän pääsee muutaman vuoden päästä ehdolliselle mutta vain jos auttaa huonon kaupunginosan ongelmanuorten kuntoutuksessa. Ehdonalaisvalvojankin kanssa ollaan menossa naimisiin tosin tämä tuntuu hitusen yksipuoleiselta ratkaisulta. Ja tokihan se edelleen hyvin paha veljes käämyilee varjoissa, etenkin kun se mukavampi on ihmisten auttamisineen astumassa hänen liiketointensa varpaille.

Vähän epätasainen oli tämäkin jakso, mutta siinä oli kyllä paljon kaikkea mistä tykkäsin. Parhaimmillaan jakso oikeastaan oli näitten ongelmanuorten kohtauksissa: viiltävää satiiria jälleen kun näille ei saisi minkäänlaista kuria pitää mutta silti tuloksia odotellaan vesi kielellä. Saylen opetusmetodi onkin melkein kuin Class of 1984:sta varastettu eli luokan eteen astuminen huomion saanti tällä kertaa konetuliaseella taattuna. Kaksoisroolissa ja erityisesti perheen ilkeääkin ilkeämmässä äitimuorissa oli myös ehdottomasti hetkensä. Sattumanvaraisuudet toimivat ajoittain, kuten se mainittu musiikkinumero tai ohjeistus hoitaa lihashaavaa kuolleella mäyrällä.

Ei tämä silti kyllä mitenkään ihan kamalasti naurattanut. Meni ihan mukavasti kyllä, joten toki paljon pahemminkin voisi olla.


Funseekers (1988)
https://www.imdb.com/title/tt0544873/reference

Sitten se pakollinen paha eli "venkulamme ulkomailla" -jakso: paljoa emme ivan kohteissa poikkea vaikkapa Carry On Abroadista (tai vaikka Uuno Turhapuro Epsanjassasta) sillä taas ollaan oltu Ibizalla ihmettelemässä kun känniääliöt sekoilevat ja yrittävät iskeä naisia. No, tyyli nyt on sentään omanlaisensa. Ohjaksissa jälleen yksi pitkän linjan tv-mies Baz Taylor ja käsikirjoittajana (jonkun kenen lie kanssa) ynnä pääosan esittäjänä kieltämättä vähän turhankin sivummalle jäänyt Nigel Planer.

Ei tämäkään nyt kyllä ihan hirmusti lähtenyt. Ei huono, edelleenkään, mutta jotenkin aika nähdyn oloinen. Toisaalta, ihan kelpo muistutuksesta toimii sille, että ei ikinä kannata reissata ulkomaille minkään sortin turistipoppoon jäsenenä. Jäyniä, kostoja ja ärsyttäviä tyyppejä nimittäin riittää. Ehkä mystifioivimpana elementtinä kuitenkin omituinen Neitsyt Marian kuvastolla pelaava oheistarina ujosta turistitytöstä joka jotenkin liittyy synnyttävään espanjalaisnaiseen (?).

Joo. Tästä ei kyllä ihmeempiä keksi. Joitakin ihan kivoja ja hauskoja hetkiä kohtuullisen sekavassa kattauksessa. Bonuksena kuitenkin ensimmäistä kertaa muutamakin kappale tissejä!



Kuten tekstin sävystä ehkä huomasikin, tämä tuotantokausi ei sitten ihan kantanut maaliinsa edellisen levyn holtittomista hulvattomuuksista huolimatta. Ehkä laatua olikin vähän liikaa pakkautunut tuohon alkupäähän kun loppu tuntuu näinkin rippeiseltä. Kuten sanottu, eihän tämäkään yhä mitään sysihuonoa kamaa ole mutta melkoinen laadun tippuminen kuitenkin, etenkin tuon Mr. Jollyn jälkeen.

Se etenkin huolestuttaa, että koko levyllä Rik Mayall, Dawn French ja Jennifer Saunders loistavat jo tyystin poissaolollaan. Edmundsonkin oli vain tuossa ensimmäisessä. Toivottavasti tuo maaginen Mr. Jolly nyt ei jäänyt heidän viimeiseksi hurraahuudokseen tässä ohjelmassa.

Onhan näitä toki vielä useampi levy jäljellä joten ei kun tulta päin.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5775
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: The Comic Strip Presents...

Post by Tina DeMona »

Ja taas seuraava levy. Jaksojen pituus tippui takaisin puolen tunnin hujakoille mutta laadullisesti lähdettiin kyllä ainakin meikäläisen mielestä taas melkoiseen nousukiitoon tuosta edellisestä. Nyt sai nimittäin naureskellakin ja kaikkea, ja ykköstykit ovat taas (ainakin jossakin määrin) mukana.




South Atlantic Raiders Part I & South Atlantic Raiders Part II: Argie Bargie! (1990)
https://www.imdb.com/title/tt0544884/reference
https://www.imdb.com/title/tt0544885/reference

Nigel Planer on töhö järjestyksenvalvoja joka rakastuu radion välityksellä Dawn Frenchin esittämään lintututkijaan, joka on Saundersin kanssa linnoittautunut Falklandin saarille mökkiin keskelle ei mitään. Äkkiä French kuitenkin hiljenee äkisti ja Planer päättelee, että nyt sinne mahtavat olla argentiinalaiset fasistit hyökänneet! No niinhän sinne sitten toki onkin. Vaan miten päästä apuun? No, ryöstämällä pankki ja kaappaamalla lentokone, tietenkin! Avuksi saapuvat Edmundsonin esittämä, sotahullu kollega, juoppo ja keskellä avioeroa surkasteleva pankinjohtaja (Coltrane) ja joku vekkulikelmi vielä (Richardson). Joten tällä porukalla sotaan Argentiinaa vastaan!

Hyvää tyhmäilyähän tämä oli. Olisiko tämä jakso sitten vielä aluksi suunniteltu sellaiseksi pidemmäksi, kun kerran piti kahtia jakaa? Oikein hyvin kyllä toimii näin kahdessakin osassa. Tässä mennään hupaisasti sekvenssistä toiseen joihin lukeutuvat juuri tämä pankkiryöstö, lentokoneen kaappaus ynnä muuta. Vankilaankin ehditään joutua ja sieltä pitää sitten murtautua ulos mm. jäätelöautoa apuna käyttäen. Frenchillä ja Saundersilla on puolestaan oma B-tarinansa mikä on kanssa hauska.

Hyvää menoa ja hyviä älynväläyksiä. Yhtä Argentiinalaista muuten esittää itse Lemmy!


GLC: The Carnage Continues... (1990)
https://www.imdb.com/title/tt0544874/reference

Tämäpä sitten olikin taas ihan uskomaton epistola. The Strike!:sta tuttu elokuvayhtiö on taas ollut leffaa väsäilemässä, tällä kertaa sikäläisen politiikan viime vuosien käänteisiin ja työväenpuolueen nousuun liittyen. Tästä on sitten päätetty tehdä Charles Bronson -kostoleffa joka onkin melkomoinen premissi pojilla. Ja minä kun tyhmä luulin ettei Death Wish 3:sta älyvapaammaksi voi tällaista touhua enää vetää... No, mukava olla väärässä! Strikesta poiketen alkua lukuunottamatta koko jakso on tätä elokuvaparodiaa ja voi että!

Robbie Coltrane on siis Charles Bronson, joka elokuvassa esittää Lontoon neuvoston puheenjohtaja Ken Livingstonea. Hän on todella mahtava näky vaappuessaan jonkun varsijousen kanssa tutut Bronson-viikset naamallaan. Toisaalta, tuossa meikkauksessaan hän muistuttaa myös huomattavan paljon Pekka Siitointa. Vaimona sitten on Frenchin esittämä Cher, kun taas pahiksena Saundersin tulkitsema Brigitte Nielsen, jonka roolina on, luonnollisesti, Margaret Thatcher. Mutta Thatcherpä onkin avaruusolento jolla on kyberneettinen tykkikäsi ja Freddy Kruger -kynnet.

Että tämmöistä. Tämä oli taas jotain ihan mahtavaa. Ei jeesus mitä kahjojen ideoiden ilotulitusta. Pieteetillä tehtynä parodiana toi mieleen myös Studio Julmahuvin parhaat onnistumiset. Rik Mayallkin tekee voitokkaan paluun, tosin melko pienessä (mutta muistettavassa) roolissa.


Osford (1990)
https://www.imdb.com/title/tt0544880/reference

Sitten jotain ihan muuta: nyt ollaan yliopistoympyröissä ja jostakin kumman syystä tällainen akateemisen maailman suhteen hassuttelu on viime vuosina alkanut meikäläiselle maistumaan. Kyseessä on periaatteessa jännityselokuvan kaarella kulkeva, vähän farssin aineksiakin omaava hupsuttelu missä yritetään päästä Byron -teemaiselle runouskurssille. Vaikka väkisin!

Tästä en keksi sen kauheammin sanottavaa, mutta ihan jees tuo kuitenkin oli. Vaikutus jää ehkä väkisinkin hitusen vaisuksi tuon edellisen jälkeen.


Spaghetti Hoops (1990)
https://www.imdb.com/title/tt0544887/reference

Mukamas Italiaan sijoittuva korruptiovenkulointi jonka tyylissä taas uuden aallon jäljittelyä - nyt vaan enemmän sen saapasmaan suuntaisen. Planer on tällä kertaa pankinjohtaja jolta on saattanut vuosien kuluessa lipsahtaa vähäsen rahaa muutamaan väärään paikkaan kuten omaan povariin. Sitten tämän perässä on paitsi poliisi, myös erinäköiset kriminaalit mikä sitten tietenkin tarkoittaa töhöjä palkkamurhaajia ynnä muuta sen semmoista.

Tällä kertaa ei ole budjettia riittänyt mennä oikeille paikoille kuvailemaan - lopputekstissä lukeekin: "Kuvattu lokaatiossa (mutta ei Italiassa)". Vähän Godfatherinkin suuntaan kumartava tyylittely on omaksuttu hyvin. Toisaalta luottaa ehkä vähän liikaakin pelkkään tunnelmointiin ja unohtaa ajoittain olla oikeasti hauska - mutta kyllähän tuokin tuossa sivussa ihan kivasti meni. Loppu oli erityisesti ihan kiva ja tykkäsin sen hienovaraisuudesta.




Että semmottisia tällä kertaa. Hyvä huomata, että näinkin tiukkaa kamaa edelleen puskee vastaan. Ja ainahan antologiasarjoissa toki on pakostakin aallokkoa toimimisen suhteen. Vielä yksi jakso olisi tätä kautta jolla seuraava levy arvatenkin sitten aloitellaan. Katsotaanpa miten käy kun 90-luku kunnolla alkaa; nujertaako se arvon koomikkomme vai saako heidät vain luomaan nahkansa uudestaan. Ja loistavatko Mayall ja Edmundson taas poissaolollaan kun Bottomit alkavat.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5775
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: The Comic Strip Presents...

Post by Tina DeMona »

Flörbs flö bömblemf! Joo, en keksinyt muutakaan. Seuraavalla levyllä vaan taas seuraavanlaista sisältöä:



Les Dogs (1990)
https://www.imdb.com/title/tt0544878/reference

Vähän heikompi jakso taas väliin. Ollaan häissä mikä muuttuu tulitaisteluksi kun sulhon ja morsiammen perheet eivät voi sietää toisiaan. Tämä kuulostaa hupaisalta ja osittain onkin, mutta ei oikein johda mihinkään eikä asiasta juuri oteta tarpeeksi irti. Morsianta esittää laulaja Kate Bush joka muuten tarjosi sen loistavan GLC:n tunnaribiisin aiemmin. Touhu hajaantuu turhiin välijuoniin joilla ei oikein ole mitään väliä eikä niilläkään oikein mennä minnekään. Nimi tulee häissä soittavasta heavy rock -orkesterista joka olisi ihan yhtä hyvin voinut olla Bad News mutta Mayall ei ole paikalla ja muutkin tyypit vetävät eri rooleja häissä joten ei sitten. Muutenkaan koko nimikko-orkesterilla edes ole mitään virkaa miltään kannalta.

Ehkä jopa vähiten lempparini jakso tähän mennessä. Olin lähinnä hölmistyneen tylsistynyt - mutta ehkä speKtacle tulee tykkäämään?


Red Nose of Courage (1992)
https://www.imdb.com/title/tt0463264/reference

Huomattavasti parempi esitys! Edmundson on sirkusperheen lapsi joka ei kuitenkaan ole osaansa tyytyväinen. Hän on aina unelmoinut tory-puolueen politiikkaan pääsemisestä joten lähtee isänsä teltalta - sillä ehdolla että kerran per esitys kuitenkin tulee vetämään kuuluisan Coco the Clown -aktinsa kun muuten yleisö jää ilman pelleä. Konservatiivipolitikkona poika menestyy ja kohoaa jopa pääministeriksi asti; tällaisesta toiminnasta isä ei tietenkään mitään ymmärrä. Poika lisäksi ihastuu pahimpaan poliittiseen vastustajaansa, työväenpuolueen puheenjohtajaan (French) mutta ei osaa tätä toiselta puolelta aitausta liehitellä. Onneksi muija sattuukin tulemaan sirkukseen, ja hupaisana pellenä tätä onkin paljon helpompi lähestyä...

Ihan hupaisa kaksoiselämän kuvaus jossa politiikka ja pelleily (joku voisi sanoa että sama asia) lyövät ihan hupaisasti kättä. Lopulta koko touhu toimii hauskana allegoriana yhteiskunnan byrokratioitumiselle ja perinteisten, poliittisten arvojen katoamiselle kaksipuoluejärjestelmissä. Rik Mayall esittää Edmundsonin kilpakosijaa ja muutkin klassikkoesiintyjät ovat mukana. Homma on vielä toteutettu sillä lailla rehellisesti että tarinaan menee oikeasti mukaan. Hauskaa kamaa.


The Crying Game (1992)
https://www.imdb.com/title/tt0544892/reference

Sitten jotain muuta: nyt on räävinnässä se Britannian obsessioista henkilökohtaisesti vähiten itseäni kiinnostava, elikkä jalkapallon pelaaminen. Keith Allen on joku jalkapalloilija joka ostetaan superkärkitiimiin potkiskelemaan. Lehdistö häärää perässä ja aika tuntuu menevän enemmän dokumenteissa esiintymiseen ja Matti Nykäsen tyyliin gimmikkibiisien tehtailemiseen kuin oikeaan urheilutoimintaan. Lisäksi pelaajalla saattaa olla oikea luurankokin kaapissaan...

Mjähn. Kyllähän tämänkin taas katsoi, mutta ei kyllä ihan irronnut. Asiaan toki saattaa vaikuttaa oma penseyteni kyseistä aihepiiriä kohtaan ja varmasti urheilusta jotakin ymmärtävä voisi siitä enemmänkin saada irti. Edellisen tyyliin luottaessaan enemmän konseptiinsa vitsi-ilotulituksen puuttuessa, jäi minulle kuitenkin pakostakin aika kylmäksi. Nimi liittyy muuten päähenkilön tekemään radiohittiin ja jos sillä on jokin yhtymäkohta samannimiseen elokuvaan samalta vuodelta, enpä sitä millään tasolla ymmärtänyt.


Wild Turkey (1992)
https://www.imdb.com/title/tt0544896/reference

ja sitten se levyn yllättävin älyttömyys. Isossa amerikkalaiskaupungissa valmistaudutaan joulun viettoon, ja poliisina työskentelevä mies tuo viime hetkellä ostamansa kalkkunan kotiinsa. Elikko onkin vaan melkoisen kookas ja mikä pahinta: elossa. Kalkkuna ottaa perheen panttivangiksi, mutta tämän ei anneta estää joulun perinteisiä ilotteluja. Sitten kiistellään lihansyönnin eettisyydestä, jaellaan lahjoja ja syödään corn flakeseita (koska niistä kuulemma kalkkunat tykkää).

Tässähän nyt ei ollut taas mitään järkeä. Ja juuri siksi se toimi yllättävänkin kovaa. Aika leuka lattiassa taas katselin tätäkin menoa. Amerikkalaisia esittävät tällä kertaa ihan oikeat amerikkalaiset (siis sellaiset, joita nyt on Lontoon lähettyviltä ollut kaivettavissa) ja lintunakin on harvemmin sarjassa esiintynyt Phil Cornwell - varsinaisia tähtiämme ei siis juurikaan ruudulla nähdä paria pikaista cameota lukuunottamatta. Tuntuikin melkein, kuin olisi katsonut jotain ihan eri sarjaa, joskin huumorin vänkkyräisyys ja koko touhun absurdius oli taattua Comic Stripiä.

Koko homma siis sijoittuu yhteen asuntolavasteeseen mutta se oli osattu pitää tarpeeksi eläväisenä. Nimikkoviskiäkin toki juodaan kaksoismerkityksen takaamiseksi. Pakko mainita myös hieno forced perspective -kaupunki ikkunoiden takana. Kalkkuna nimittäin tietenkin tahtoisi myös oppia lentämään. On siinä joulun taikaa taas sitten!


Detectives on the Edge of a Nervous Breakdown (1993)
https://www.imdb.com/title/tt0544865/reference

Seuraavaksi Bullshittersistä tutut kovisetsivät tekevät paluun kun tv-poliiseja aletaan murhata vähän Mennen Tullenin mieleentuovassa fiktiomaailman itsensä tiedostavassa sekoilussa. Tällä kertaa 70-luvun vauhdikkaat poliisit saavat avukseen vielä varhaisemman tv-etsivän, roolissa itse Jim Broadbent. Sitä oli ihan mahtava nähdä huumatassa "Shut up!" joka tilanteeseen. Tämäkin jakso sisältää myös älyttömiä musikaalinumeroita ja niistähän minä aina tykkään.

Ehkä paras läppä oli kuitenkin heti alussa, kun meille esitellään juurikin murhan kohteeksi joutuva poliisimies ohjelmineen, joka on kyttädraaman ja kokkiohjelman sekoitus. Joka jaksossa murha ja kaksi reseptiä! Ai että. Ihanan typerää.


Space Virgins from Planet Sex (1993)
https://www.imdb.com/title/tt0544886/reference

Ehdottomasti mielikuvitusta kutkuttavimman nimen palkinto pitää antaa tälle jaksolle. Eikä se juuri pettänyt, ihan hauskaahan tämä oli.

Roskascifin maailmassa toki ollaan ja premissi muistuttaakin minua yhdestä omista suosikeistani kyseisessä genressä: Spermulasta, koska taas meillä on planeetallinen naisia jotka lähtevät maasta suvunjatkajia etsimään. Kimulit on puettu asiaankuuluvasti hienoihin hopeabikineihin ja älyttömiin viittaratkaisuihin jotka olivatkin ihan tasan sitä itseään. Hommaan on kuitenkin sotkettu mukaan myös puolet James Bond -parodiaa, kun tuttu naisiinmenevä agenttimme pannaan asialle komeiden miesten katoamistapauksia selvittelemään. Tämä antaa sitten Richardsonille mahdollisuuden väläytellä Sean Connery -imitaatiotaan.

Hassua kyllä, 90-luvulla kun ollaan jakso nostaa esiin paljolti samoja teemoja kuin seuraavassa, oikeassa James Bond -elokuvassa, GoldenEyessä. Eli Bondin vapaasti hutlaavan elämäntyylin ja suorasukaisen maailmankuvan kyseenalaistaminen yms. uusien tuulien puhaltaessa. Tämä johtaakin ihan kohtuu hupaisaan loppuratkaisuun. Edmondson on Q:na ja kehittelee mm. pumpattavan barbaran josta tulee täytettynä tila-auto. Koska miksi ei.

Varsin hauska jakso jossa hyvää parodiaosaamista jälleen kerran.



Semmoisia nyt sitten jälleen kerran. Loppu alkaa lähestyä, katsotaanpa mitä sieltä vielä tulee...
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5775
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: The Comic Strip Presents...

Post by Tina DeMona »

Ja boksin viimeiset jaksot tuli sitten tiirailtua. Ja hyvä huomata, ettei ihan vaikeroiden loppunut tämä melko kookas setti vaan todella hienoja juttuja on ihan viimeiseksikin saatu säästettyä.



Queen of the Wild Frontier (1993)
https://www.imdb.com/title/tt0544882/reference

Taas vähemmän tuttuja esiintyjiämme sisältävä jakso jossa kaksi vankia karkaa poliisien kuljetuksesta jossain keskellä ei-mitään ja päätyy maatilalle, jossa sisaruspari yrittää pyörittää sairaalloisen isänsä farmia. Toinen eukoista on tällainen raa'an työn raataja joka ne hommat oikeasti hoitaa, mutta ihmisten kanssa ei oikein toimeen tulla. Toinen sisar mukamas vähän isäänsä hoitaa ja kokkailee, vaikka eipä tuokaan oikein tunnu maistuvan. Kahden raavaan miehen ilmestyminen tiluksille kuitenkin herättelee neitosissa pariutumiseen johtavia ajatuksia.

Melkeinpä jo suorana draamana kulkeva juttu joka tietyistä koomisuuksistaan huolimatta ei juuri perseile. No, loppuratkaisu on kyllä kiitettävän älytön ja lennokas. Mutta ei tässä nyt sinänsä mitään kai vikaakaan ollut, ihan jees tuokiokuva nyt kuitenkin.


Gregory: Diary of a Nutcase (1993)
https://www.imdb.com/title/tt0544876/reference

Adrian Edmundson on tällainen peruslöperö töhö joka sattuu fanittamaan juuri jakson tekoaikaan ajankohtaista The Silence of the Lambsia - ja tahtoisi sen tähden itsekin sarjamurhaajaksi. Videokamerallaan hän itse tallentaa omia stalkkailu- ja kidutuskammion rakenteluyrityksiään leppoisasti, lähes Elämäni Supon Varjossan mieleentuovasti yleisölle kaiken sössöttäen. Ja sehän oli oikeasti varsin hauskaa.

Koska tuolla Lambsilla on niin iso osansa tässä jaksossa, toki se toimii myös tekosyynä täyttää jakson toinen puolisko tavaksi tulleen tarkkanäköisellä parodialla kyseisestä hittituotteesta. Clarice Starlingina vierailee Smack the Ponysta tuttu Doon Mackichan ja Allen hilluu hulluna Tohtori Genghiksena.

Yllättäen tuo parodiatouhu toimi paljon heikommin kuin Edmondsonin sarjamurhailutöhöilyt. Niin hyvin tehty kuin tuo leffajäljittelyosasto olikin, se ei ehkä kuitenkaan ollut sitten tarpeeksi hauska. Mutta siitä huolimatta ihan kohtuullisen hyvin kulkeva jakso nyt kumminkin.


Demonella (1993)
https://www.imdb.com/title/tt0544864/reference

Seuraavaksi jotain ihan toisenlaista: Coltrane on kusisen levyfirman kuppainen omistaja jonka tekeleistä ovat hitit kaukana. Velkaa ollaan joka suuntaan, kiva sihteerikkö ei anna pesää ja vanha äitimuorikin kitisee jatkuvasti poikaansa käymään kylässä. Mutta kun ei jaksaisi. Miehen onni kääntyy eräänä päivänä kun Jennifer Saundersin esittämä Paholainen saapuu tuomaan takuuvarman jymymenestyshitin Coltranen pöydälle. Sielulla Saatana ei tee mitään mutta vastapalvelusta voidaan kyllä tulla pyytämään...

Tämä oli tosi kova! Hyvä stoori ja oikeasti todella hersyvän hauskoja hetkiä. Vähän kuin Comic Stripin versio Phantom of the Paradisesta mutta ei sitten taas kuitenkaan. Ehkä lemppareitani olivat Helvettiin sijoittuvat kohtaukset, joissa Tsingis-Kaani kiusaa Adolf Hitleriä ja Adrian Edmundson esiintyy Sid Viciouksena. Saunders on huippumahtava pahalaisena, ja tuo nimikkobiisi on todellakin upeaa, vanhan ajan show tune -hittimateriaalia. Jäi päähän soimaan ihan kunnolla. Jaksossa on myös hienoa tyylittelyä joka vaan toimi meikäläiselle.

Tämän jakson on muuten ohjannut Paul Bartel, eli tuon Wild Turkey -kummajaisen aviomiestä esittävä amerikaano. On näistä tyypeistä kyllä moneksi...


Jealousy (1993)
https://www.imdb.com/title/tt0544877/reference

Tämänkin vuosikatraan loppu hitusen lötsähtää sillä vaikkei tämä jakso mikään kamalin tapaus koskaan olekaan, ei se myöskään vedä vertoja noille aiemmille. Yllätyksiä ei yhtä ihan hupaisaa keskivaiheen odotusten kääntöä lukuunottamatta juuri tarjoilla eikä lopetuskaan oikein räväyttänyt.

Vieraileva tähti Peter Capaldi on aviomies joka on sairaalloisen mustasukkainen vaimostaan (Saunders). Vaimo on tämän uhannut jo jättää, mutta Capaldi lupaa parantaa tapansa käyttäen tällaista itseapu-C-kasettia. Vaan epäillykset eivät noin vain hälvennykään, etenkin kun eukko tuppaa katoilemaan selittämättömästi tämän tästä.

Olihan tässä tietysti klassisen hupaisaa naiseksipukeutumishuumoria, tuota ah niin pakollista brittihupsuttelun vakionauratuskeinoa. Mutta muuten jätti kyllä vähän kylmäksi tämä.


Four Men in a Car (1998)
https://www.imdb.com/title/tt0544871/reference

Ja taas parin vuoden hyppäys ajallisesti. Vaan takaisin ollaankin sitten tultu taas ihan erilaisilla ideoilla ja upouudella energialla. Onneksi kaikki klassikkotekijät ovat kuitenkin mukana ja laatu muutenkin täysin kohdallaan.

Mayall, Edmondson, Planer ja Richardson ovat neljä myyntitykkiä jotka lähtevät Lontoosta Swanseaan johon on järjestetty tällainen konferenssi jossa yhdelle heistä olisi tärkeä ylennys tiedossa. Ja siihen sitten liittyisi kaikkea kivaa kuten palkankorotusta, paremmat toimitilat ja toki rajaton mahdollisuus pröystäillä kavereille. Matka päätetään tehdä yhdellä autolla mutta toki reissu ei sitten olekaan ihan täysin ongelmaton. Itse asiassa aika lailla kaikki mikä voi mennä vituiksi taatusti niin tekee.

Tämä oli vaan briljantisti kirjoitettu - ja toki näytelty - juttu. Kaikki pyörii näiden neljän karaktäärin ympärillä ja jos homma olisi mietitty huonosti tai heitä esittämässä eivät olisi näin loistavat esiintyjät, voisi lopputulos olla todella pitkäpiimäistä potaskaa. Mutta nämä tyypit ovat vaan juuri sopivan toisaalta samaistuttavia että pystyy asettamaan itsensä näiden asemaan mutta myös sopivan kusipäisiä että voi hyvällä mielellä hekotella heidän töhlöilylleen. Saunders ja French esiintyvät jaksossa myös ja tarjoavat tärkeät sivuosat.

Eräässä kohtauksessa Mayall muuten ostaa huoltoasemalta sellaisen halvan kokoelma-CD:n nimeltä Sounds of the 80's. Jännä havaita että jo vuonna -98 eli alle vuosikymmen 80-luvun loppumisesta ollaan jo haikailtu sinne takaisin. Ei ole uusi juttu tämä kasarinostalgia nähtävästi. Ei siis sillä ettenkö ymmärtäisi miksi näin on. Itse muistan osallistuneeni ensimmäisiin "kasaribileisiin" vuoden 2006 tietämillä muutettuani ensimmäistä kertaa pois kotoa ja majoituttuani ensi kertaa opiskelija-asuntolaan. Silloin en ollut kyseistä termiäkään koskaan kuullut ja piti oikein kysyä, että mikä helvetin kasari - joksikin kattiloiksiko siellä nyt sitten pitäisi pukeutua?

Edellinen paragrafipa ei nyt sitten itse jaksoon hirveästi liittynyt. No, näin se nostalgia näköjään pyyhkii mennessään. Sen verran voisi vielä tekniikasta sanoa, että selkeästi nyt ollaan siirrytty jo digitaalieditointiin ja -kuvakorjailuun jonka huomaa todella ylikirkkaista väreistä, joita tuossa vaiheessa alkoi telkkarissa näkyä. Spesiaali on myös ensimmäinen 16:9 -muotoinen hommeli koko boksissa.

Mutta helvetin kova juttu, eikä seuraavakaan tuota pettymystä.


Four Men in a Plane (2000)
https://www.imdb.com/title/tt0544872/reference

Samalla miessakilla ollaan nyt matkalla konferenssiin jonnekin lähi-idän aavikkolandiaan. Ja kun ei jakseta mihinkään kuumaan bussiin änkeä, lennetään ennemmin mukavasti pienkoneella paikalle. No, eihän sitä toki kerralla perille päästä vaan kohta ollaan jumissa keskellä Lawrence of Arabiaa.

Oikeastaan kaikki samat kehut pätevät tähän kuin edelliseenkin - en oikeastaan osaa päättää kumpi näistä oli parempi. Kirjoitus on edelleen huippua ja kaikki päähenkilömme pistävät parastaan. Mahtavaa että näin hyvä juttu oltiin tähän saatu pääsisällön lopetukseksi.




No niin, siinä oli sitten viimeinen varsinaisia jaksoja sisältävä levy. Toki Comic Strip Presents...:in IMDB:stä löytyisi vielä kolme ryhmän tekelettä - vuosilta 2005, 2011 ja 2012 - mutta ne eivät ole tähän settiin ehättäneet. Boksin julkaisuvuodeksi onkin merkitty sama 2005 kuin ensimmäiselle noista tuotoksista.

Otin nyt vapauden koota listan omista suosikkijaksoistani asiaankuuluvassa järjestyksessä. En tiedä onko se fiksua vain yhden katselmuksen perusteella, mutta näin nyt kuitenkin menin tekemään. Ja pari jaettua pallia on myös listalle päätynyt, kun onhan tuolla tuota valinnanvaraakin kuitenkin ollut.

1. Mr. Jolly Lives Next Door
2. Dirty Movie
3. GLC: The Carnage Continues...
4. Strike
5. Slags
6. Eddie Monsoon, a Life
7. Four Men in a Car / Four Men in a Plane
8. More Bad News
9. Demonella
10. Five Go Mad in Dorset / Five Go Man on Mescalin

Noin! Siinä on sitten speKtaclellekin eri mieltä olemista. Minäpä katson vielä tuon bonuslevynkin - mahdollisesti vielä myöhemmin tänään - ja palaan sen avulla vielä kerran asiaan.
--- Amal shufar, at rrug ---
Post Reply