Television minisarjat

Keskustelua elokuvien tv-esityksistä ja mielenkiintoisista ohjelmista. Myös vinkit katsomisen arvoisista ohjelmista ovat enemmän kuin toivottavia.
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5777
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

Tuli nyt sitten katsottua kohuttu ja kehuttu Chernobyl.
https://www.imdb.com/title/tt7366338/reference
Invictus wrote: Wed Apr 15 2020 12:17 Tuli nyt sitten katsottua monen hehkuttama ja jopa maailman parhaaksi sarjaksi nostama Chernobyl. Ja olihan tämä erittäin hyvä, ei nyt maailman paras enkä ihan 5/5 ole valmis antamaan, mutta erinomainen silti. Tosin kyllä esim. viimeinen jakso alkoi olla sitä 5/5-kamaa.

Sarja pitää otteessaan ja mielenkiinnon yllä alusta loppuun. Painostava musiikki luo onnistunutta lisätunnelmaa ahdistuksen taustalle. Näyttelijät ovat erinomaisia. Kaikkihan jo tarinan suunnilleen tietävät eli ei siitä sen ihmeempiä. Sarja menee alussa itse asiaan eli ydinvoimalan räjähdykseen ja siinä sitten seurataan jälkiseuraamuksia ja Neuvostoliiton ihanan byrokratian rattaita ja silloisen valeuutisoinnin taustoja. Keskeisissä rooleissa ovat Jared Harris ydinvoimalaeksperttinä Legasovina, Stellan Skärsgård neukkujen johtoportaaseen kuuluvana poliitikkona, joka epäonnekseen saa hoidettavakseen pikku katastrofin ja Emily Watson toisena ydinfyysikkona, joka jahtaa totuutta. Muutkin hahmot saavat toki aikaa, etenkin epäonnisen palomiehen vaimo/leski ja jaksoittain joku yksittäinen sivujuonne hahmoineen varastaa huomion. Kuten toiseksi viimeisen jakson sotilaskolmikko, jotka joutuvat metsästämään saastuneen alueen kylissä olevia lemmikki- ja kotieläimä ja päästämään ne päiviltä. Tuostakin episodista saatiin aikaan tunteisiin menevä jakso. Kaiken aikaa taustalla jyllää vain ajatus, kuinka järjetöntä koko homman hoito oli tai kuinka se annettiin päästä edes räjähdyspisteeseen.

Viimeinen jakso keskittyy pitkälti oikeudenkäyntiin, jossa muutama henkilö tuomittiin räjähdyksen vuoksi. Toki varmasti ihan oikea kolmikko sai syytteet niskaansa, mutta suurimmat syyllisethän löytyivät tietysti korkeammalta tasolta, Eikä homma edes tuon oikeudenkäynnin jälkeenkään muuttunut, vaan muutama vuosi meni ennen kuin tarvittavia korjauksia muihin laitoksiin tehtiin. Suurin osa sarjasta perustuu tosijuttuihin, vaikka dramatisointia pitää tietysti aina olla. Hahmotkin ovat oikeisiin henkilöihin perustuvia, paitsi Watsonin esittämä fyysikko saa edustaa isompaa joukkoa Neuvostoliiton virallista linjaa vastustaneita tutkijoita.

Hieno sarja ja hieno maa tuo Neuvostoliitto! Hyvä mieli jää tästä!
Kovahan tämä tosiaan oli. Vaikka yleensä kavahdan näitä liikaa tositapahtumiin nojailevia juttuja, tässä on kyllä sellainen tempaus kyseessä että siitä saadaan puristettua aika uskomattomat määrät draamaa ilman että on kauheasti tarvinnut keksiä joukkoon omiaan. Juuri hahmot tempaavat vaivattomasti mukaansa vaikka järkevästi homma lähteekin käyntiin itse räjähdyksestä, ja opimme itse kustakin kun he tulevat mukaan tarinaan. Ei todellakaan tarvittu mitään puolen tunnin pohjusteluja missä juostaan kukkakedoilla ja pohditaan omia ironiseksi osoittautuvia tulevaisuuden toiveita vaan loistavat näyttelysuoritukset ja kerrassaan upea kirjoitus saavat hahmot pysymään tajuttavina ja kiinnostavina alusta alkaen.

Yllättävän paljon tässä puhuttiin ihan yleisestä ydinvoimaloiden tiedepuolestakin, ja tämän mielenkiintoisena pysyminen on itselle se ehkä kaikkein järkyin juttu. Touhu pelittääkin välillä kuin joku jännitysmysteerio missä räjähdyksen syitä ja seurauksia aprikoidaan. Aiemmin tapauksesta lukemani kirja ja näkemäni dokumentit tuppasivat keskittymään enemmän juuri niihin kyläläisiin; tässähän niitä oikeastaan edustaa vaan se palomies ja se sen vaimo. Tämäkin on ihan mielekästä, koska kyseessä on kuitenkin ne isommat kuviot hävityksen ympärillä ja eihän ne pripyatilaiset niistä mitään olisi ymmärtäneet. Sitä sotilaiden kummaa touhua kylän mummoja häätäessään ja elikoita ammuskellessaan olisi tosin ehkä seurannut jopa himpun enemmänkin. Käsittääkseni jossain vaarallisen vyöhykkeen laitamillahan asuu vielä nykyäänkin - tai ainakin vielä joku kymmenen vuotta sitten - jotain supersitkeää porukkaa jotka piiloutuivat sotilailta eivätkä suostuneet poistumaan kotoaan jonkun sellaisen takia, mitä eivät itse ymmärtäneet.

Jännää myös, että vaikka tässä pohjimmillaan on kysymys ihmisen kädettömyydestä, vastuun välttelystä ja loputtomista valheista, mukana on myös uhrautuvaisuutta ja sankaruutta. Niinkuin varmaan oikeastikin oli. Esimerkiksi yhdet lempisivuhahmoistani, nämä hiilikaivosmiehet mitkä lähtivät hommiin täysin tietäen, että ei varmaankaan hyvä heilu terveysmielessä sen jälkeen. Silti reilulla duunarimeiningillä kaiken ytimeen. Ei kyllä varmasti olisi oma kantti kestänyt.

Myös itse kiinnitin huomiota sarjan scoreen, ja kah: vastuussa olikin Hildur Guðnadóttir eli muija myös Jokerin musisointien takaa. Tästäkin naisesta kuullaan varmasti vielä muuallakin. Myös visuaalisesti todella hieno sarja; lavastukset ovat mega-komeita ja Latviassa jonkun hylätyn, aikakaudelle sopivan ydinvoimalan luona oltiin käyty kuvailemassa. Näistä olisi voinut näyttää vaikka vähän dokkaripätkääkin, valitettavasti blurayn lukuisan kuuloiset bonusmateriaalit olivat melkoisia mainosfluffimitättömyyksiä.

Juu, kyllähän tämä hyvä oli. Ja suositukset ihmeessä. Sarjahan sai paljon kiinnostusta myös Nyky-Venäjällä, vaikka sitten jotkut (vieläkin) neukkujen touhuun patrioottisemmin virittäytyneet tahot kuulemma paheksuivatkin. Joku tv-kanava olisi ilmeisesti väsäillyt oman versionsa tapahtumista, missä CIA-agentti soluttautuu voimalaan sabotoimaan! Jollain perverssillä tavalla kiinnostaisi tuokin projekti nähdä.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5777
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

Kuten toisaalla mainitsin, olen lukenut Ursula Le Guinnin Maameren Tarinat -kirjoista kaksi ensimmäistä nyt viime aikoina, ja hyviä, tavallisesta poikkeavia fantasiasatujahan nuo tosiaan ovat olleet. Jopa siinäkin määrin, että nähtävästi uniini alkoivat tursuilla. Päätin nyt sitten katsoa sattumalta kaapistani löytyneen minisarjan samasta aiheesta.


Earthsea
https://www.imdb.com/title/tt0407384/reference

Ja siis... hyi kamala. Hyi helvetti. Hyi, ihan vaan hyi. Hyi vittu. Mitä paskaa minä juuri katsoin? Ei saatana...

Julkaisualustana toimi ainainen laadun tae, Syfy Channel joten oli ehkä väärin odottaakaan mitään edes etäisesti järjellistä. Vaan minähän ihan, halpuuksineen kaikkineen, tykkäilin siitä niitten Dune -minisarjasta 2000-luvun alusta. Mutta tämä... tämä saa jopa kaiken maailman Megapiranhat sun muut tuntumaan ihan saatanan kovilta mestariteoksilta ynnä elokuvataiteen ylimmiltä saavutuksilta.

Ja minähän aina puolustelen filmaajien oikeutta adaptoida niitä teoksia, tehdä niistä oikeasti uudessa mediamuodossaan paremmin toimivammat. Mutta tämä nyt ei toiminut missään muussa kuin varoittavana esimerkkinä ynnä häväistyksenä. Mikä järki on edes tehdä minisarjaa jostakin jos siitä varmoin ottein ja lähes väkivalloin poistaa ihan kaiken mikä tarinasta alun pitäenkin tekisi adaptoimisen arvoisen? Jonkin näin omintakeisen ja erikoislaatuisen latistaminen paskaksi viiden ruplan Lord of the Rings- ja Harry Potter -jäljitelmäksi on suorastaan kuvottavaa.

Se koko tämän tarumaailman ominaispiirre eli sijoittuminen pienille saarille keskelle loputonta merta on tässä korvattu perus fantasianiityillä joita parissa, kolmessa kohtaa pippuroivat selkeästi samana iltapäivänä kuvatut jollailut ohjaajan ankkalammikolla. Mitään meren armoilla elämistä ja rantatuiskukulttuurihommeleita on ihan turha odottaa. Sama hutuistaminen koskee kaikkea muutakin: miksi kaikki puvustus on tarvinnut koota siitä, mitä RopeConin Kaubamajasta on edellisenä kesänä irti lähtenyt? Miksi kaiken tarvitsee näyttää Asylum-keskiajalta? Eikö sellaista ole jo maailmassa ihan riittämiin? Hitusen ehkä jossain jopa paremmin toteutettunakin? Kuvaillessani jotakin näin mielikuvituksetonta "fantasiaksi" oksennus ihan valehtelematta nousee kurkuuni.

Olen valehtelematta nähnyt Lord of the Rings -pornoparodioitakin joissa keskitytään enemmän ja paremmin uskottavan maailman luomiseen ja henkilöhahmojen rakentamiseen. Tähtikaartina on toki lukematon liuta mitäänsanomattomia pallinaamoja, joista pallinaamaisimpana kaikista arvon päähenkilömme, ikuisesti muista rantapummeista lainelautailemisreissulla eksyneen oloinen purkkirusketuskarbaasi.

Muutenkinhan ainakin ne kaksi kirjaa, joita olen lukenut (joihin tämä silsa siis juuri perustuu) ovat juurikin kasvutarinoita, joissa päähenkilömme kehittyy lapsosesta aikuisuuteen. No ei tässä, kun se sama blondi rasvalettihän se on alusta saakka. Toki, en nyt kyllä tämän taitotason tietäen mitään lapsinäyttelijöitä tähän olisi ehkä kaivannutkaan, mutta olisiko sitten ollut liikaa pyydetty, että dialogia ynnä muuta toimintaa olisi muokattu sen verran, etteivät 30+ nuorisomme kuitenkin jatkuvasti käyttäytyisi kuin 12-vuotiaat? Se kun on vähän noloa ja tyhmää. Toimihan se juu Suspiriassa mutta Dario Argenton ja tästä urhoollisesti vastuun ottavan nenänkaivajan välillä lienee jonkinasteinen laatuero.

Toki hahmoista on myös tehty juuri niin ihanan tökerön yhden luonteenpiirteen pahvihahmoja kuin mitä ne kirjat ah niin miellyttävästi kaikin keinoin pyrkivät välttelemään. Plussaa toki myös sterotyyppisella, 80-luvun komediasta muistuttavalla homoaksentilla puhuvasta CGI-lohikäärmeestä, enpä olisi uskonut tuollaiseenkaan tänä iltana törmääväni. Toki myös joku tosi aneeminen pahiskin on tarvinnut sarjaan luoda - ikään kuin niissä toismaailmallisissa uhkissa ja eri kulttuurien yhteensopimattomuuksissa ei olisi ollut kylliksi draaman ainesta - ja tämä Jeremy Ironsiksi Jeremy Ironsin paikalle haluava vatupassi ei saa muuta tehdä kuin naureskella maanisesti viiksiään kieputellen jokaisessa kohtauksessaan. Joita on muuten ihan vitun paljon. Vaikkei niillä ole mitään pointtia tai merkitystä.

Ehkä kaikkein tökeröintä on silti se, mitä on tehty sen kakkoskirjan lokaatiolle, Atuanille, kummallisine ja oikeasti kiehtovine, uskonnollisine yhteisöineen ja näiden omintakeisine sääntöineen. Elokuvassa samaa virkaa toimittaa joku keskiaikaisiin prinsessavermeisiin verhoutunut Barbie-nukkekonventio jotka löysästi veistelevät jotain Kaksipäisen Kotkan Varjossa -hovijuonitteluja keskenään. Kuinka vahvasti voi katsojaansa aliarvioida? Ymmärrän, että tämä on nuorten leffa mutta jeesus saatana. Vittu, Teletapeissakin on enemmän syvyyttä ja järkeä kuin tässä touhussa. Jos olisin nuori, minua vituttaisi ehkä vielä enemmän.

Ja koska Harry Potterkin oli tosiaan kova juttu lapsosille siinä jossakin vaiheessa, totta kai myös niillä leffoilla täytyy rahastaa tekemällä siitä maagikoulusta niin suora Tylypahka-kopio kuin vajaavainen budjetti (ja tekninen osaaminen) vain antaa myöten. Niinkuin ne Potter-leffat eivät jo sinällään olisi tarpeeksi inhaa väsyneisyyttä.

Ai niin, palkkashekkiä ilmeisesti jossain kuussa vajaaksi jäänyt Danny Glover on roudattu muutamaan kohtaukseen johonkin kukkapuskaan tuijottelemaan taivaita ja horisemaan joutavia. "I'm too old for this shit"; niin me kaikki, ystävä kallis. Tuotoksella on myös kunnia sisältää todennäköisesti kämäisin kahden jaksonsa katkoksen cliffhanger mitä on millään sarjamuotoisella teelmyksellä vielä tähän ikään mennessä vastaan tullut.

Ja jos luulitte, että Syfy Channelin muutenkin kuuluisat, sysipaskat CGI-efektit ovat juuri niin paskoja kuin voi kuvitellakin, erehdytte - ne ovat vielä paskempia! Ihan oikeasti, en ollut uskoa silmiäni kun ensimmäinen hieno maisemakuva mistä lie Linnanmäen keskiaikavekkulasta iskettiin silmilleni. Ja koska tyylitaju asuu meissä, on elokuvan sisältämä magia juuri sitä nolointa ja kamalinta eli hirviömäisiä valopalloefektejä jotka sitten tekevät kaikkea hassua ruudulla koska sellaisen kuvaaminen on niin helppoa. Nörtit taikokoot tietokonejuttujaan sitten myöhemmin siihen! Hyvä siitä tulee! Piu pou sanovat lasersalamat ja kaikki on helppoa silloin kun käsikirjoitus siihen suo luvan! Kauheuden viimeistelee kuvaan jostain syystä halki koko tuotoksen ängätty ihme uniharsofiltteri jonka fuktiota en edes rohjennut arvailla.

Hirviömäinen, toistan: hirviömäinen tekele. Kolme tuntia silkkaa juosten kustua piinaa. Edes Postman ei välttämättä sattunut ihan näin paljon, ainakaan minuuteissa mitattuna. Se 2000-luvun alun Dungeons & Dragons -leffakin oli sentään muistettavalla ja mielikuvituksekkaalla tavalla tyhmä ja huono. Plus näytti tähän verrattuna varsin ammattimaiselta! Ja siinä oli mainittu Irons sekoilemassa, ja Bruce Payne pasteeraamassa ympäriinsä niine sinisine huulineen. Siitähän on hupia koko perheelle, ainakin jos minkäänlainen kalkkunaelokuva on sydäntä lähellä. Tästä ei pysty löytämään mitään huvittavaakaan vaan mieli jää yksin huhuilemaan kuin vangittu orja holvihautojen labyrinttiin.

Ennemmin katsoisin Dungeons & Drangonsin 17 kertaa peräjälkeen ilman kusitaukoa kuin tämän häväistyksellisen ripuliroikon enää ikinä uudestaan. Mieluummin sairastun koleraan ja paskannan suoleni ryynisuikaleina ulos kuin kajoan tähän DVD:hen muuten kuin viedäkseni sen suojahansikkaita käyttäen divariin. Jopa suoraan videolle -kauden Ulli Lommel alkaa vaikuttaa varsin pätevältä tekijältä.

Vittu.
--- Amal shufar, at rrug ---
User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5173
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Television minisarjat

Post by aTomiK »

Kiitokset tuon roskan läpikäynnistä ja varoituksen sanoista. Itelläkin hyvät muistot tuosta kirjasarjasta.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5777
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

aTomiK wrote: Mon Mar 15 2021 8:31 Kiitokset tuon roskan läpikäynnistä ja varoituksen sanoista. Itelläkin hyvät muistot tuosta kirjasarjasta.
Cool! Minulla on vielä se kolmaskin kirja, pitäisi jossain vaiheessa avata sekin kunhan kerkeää.
--- Amal shufar, at rrug ---
Post Reply