Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

Keskustelua elokuvien tv-esityksistä ja mielenkiintoisista ohjelmista. Myös vinkit katsomisen arvoisista ohjelmista ovat enemmän kuin toivottavia.
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5112
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

Post by Tina DeMona »

Ja taas oltiin FBI:n kellarissa: X-Filesin kahdeksas kausi tuli juuri nautiskeltua.
https://www.imdb.com/title/tt0106179/episodes?season=8

Suhtauduin tähän etukäteen melkoisen varauksella, koska suunta oli sarjalla muistaakseni loppua kohden alaspäin ja kyllähän nuo pari viimeistäkin kautta aika vahvasti haparoivat. Mutta! Tämähän olikin kokonaisuutena varmaan paras tuotantokausi sitten ehkä neljännen.

Toki David Duchovnyä tulee alussa ikävä, mutta ilmiselvästi tekijät ovat yrittäneet kaikkensa todistaakseen että sarjasta on vielä johonkin; Mulder-fanitkaan kun eivät mitenkään riemusta kiljuneet näistä käänteistä jo etukäteen. Lisäksi Robert Patrickin John Doggett on oikein hyvä hahmo, jolla varsin looginen ja mielenkiintoinen hahmokaari halki tuotantokauden, ja selkeästi kun tässä uusia hahmoja esitellään ja uutta työtoverisuhdetta kehitellään ollaan muutenkin palattu tyylillisestikin takaisin ensimmäisten kausien menoon - vieläpä varsin onnistuneesti.

Heti aloittavat Within ja Without ovat ihan mukavaa Mulder-tiisausta ja Roadrunnersissa mukavaa, klassista kulttihäröilyä ynnä limaisia parasiitteja. Muutenkin keskivertoinen tyylilaji heittää kurvikkaat 180 astetta edellisestä kaudesta: tässä ei tainnut olla yhtäkään täyttä komediaepisodia mukana. Seiskakauden täyden pelleilyn ja sen ulkopuolella suurimmaksi osaksi suunnattoman tylsäilyn jälkeen tämä on varsin tasapainoista ja -laatuista touhua. Jopa sellaiset aivan taatusti aiemmilla kausilla hupailumielellä toteutetut ideat kuin röntgennäköinen ukko (Surekill) ja metalliksi muuttuva mies (Salvage) on tehty paitsi vakavissaan, myös hyvin ja jopa tragiikkaa sisältäen. Onkohan muuten nyt sarjassa käsitelty erillisinä jaksoina jo kaikkien tunnetuimpien supersankarien voimat ja kyvyt?

Kaksi jaksoa oli kuitenkin ylitse muiden, etteikö varmastikin olisi top10 -listalla jos minulla sellainen X-Files -jaksoista laadittuna olisi. Invocation on todella kaunis, hyvinkin päräyttävän ja jopa M. Night Shyamalanin parhaat työt epäironisesti mieleen tuova kummitustarina. Toinen on vaan hyvällä tavalla megaomituinen Badlaa, jossa sellainen jalaton, kärryllä itseään eteenpäin kyhnyttävä intialaiskerjäläinen luiskahtaa kirjaimellisesti läskien tyyppien perserei'istä sisään ottaakseen nämä hallintaansa ja näin salamatkustaakseen niiden mukana ympäriinsä. Ja toistan: tämä ei siis ollut komediajakso vaan ihan oikeasti vitun karmiva ja hyvin toteutettu juttu. Itse asiassa minulla on lämpimiä muistoja tästä jaksosta, kun yläasteluokkamme tytöt olivat erityisen kriippautuneita tästä touhusta ja sitten heidän kanssaan oli kiva bondata groteskeilla yksityiskohdilla herkutellen.

Parhaiten Doggett pääsee omilleen jaksossa Medusa, jossa mennään metrotunneleihin etsimään porukkaa syövyttäviä asioita. Olivat muuten tehneet taustatyönsä koska virtakiskon yli kurottamisesta varomisesta muistetaan dialogissa mainita ja liikenteen pitäminen pyörinnässä menee kaikkien muiden prioriteettien ylle (terveisin viime kesän metroasemia valvonut). Toisena esimerkkinä myöhemmät jaksot Alone jossa John saa parikseen jonkun X-Arkistosta innoissaan olevan, nuoren typykkäagentin joka on kuitenkin kenttätöissä täysi rookie ja peräisin jostain kirjanpito-osastolta (oli muuten soma nainen - saisi tulla suorittamaan minulle ruumiintarkastuksen koska vain) ja Vienen jossa Doggett ja Mulder ensimmäistä (ja kai ainutta) kertaa parivaljakkona seikkailemassa.

Mulderista puheen ollen, sehän on myöskin jännää tämän kauden kohdalla, että kun tuo ns. status quo vaihtelee useammankin kerran, yksittäiset ja mytologiajaksot sulautuvat etenkin loppukaudessa varsin väkisinkin toisiinsa - kas kun ei ole sillä tavalla mitään "formaattia" mihin palata vaan uusia hahmoja satelee ja vanhatkaan eivät ihan tiedä miten suhtautua toisiinsa. Tämä piti homman mielenkiintoisena ja odottamattomana.

Valitettavasti ne keskikohdan kolme jaksoa This is Not Happening, Deadalive ja Three Words joissa Mulder tuodaan takaisin olivat kuitenkin kauden heikoimmat ja jonkinlainen väliväsymys on varmaan iskenyt: näissä mentiin taas vähän tylsäilyn ja mitäänsanomattomuuden puolelle. Ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että kyllähän me nyt tiedämme että se Mulder sieltä palaa kentälle joten nämä turhat kikkailut siitä että se onkin aluksi mukamas kuollut mutta sitten ei olekaan vaan pelkästään kuolemansairas ja sitten ei ehkä sitäkään tuntuivat vähän turhalta pitkittelyltä. Tosin näissäkin oli hyvääkin kamaa, ja erityisesti tykkäsin siitä, että 6-kauden harvassa hyvässä mytologiajaksossa esitellyt Skinnerin nanobotit tuotiin varsin ovelasti takaisin. Ja olihan se aikakin, kauanhan noita jaksettiin muhitella.

Hyvä jakso on myös Per Manum jossa päästään kunnolla taas oikein syvälle salaliittoihin, juonitteluihin ja siihen ettei kehenkään kannata luottaa - kuin vanhoina hyvinä aikoina! - mutta nyt liittyen tähän Scullyn ihmeraskauteen. Tämä sitten toki johtaa kauden lopetukseen, parivaljakkoon Essence ja Existence. Ja voi peijakas kun oltiinkin saatu paljon meininkiä, vaaran tuntua ja jännitystä aikaiseksi. Jossain vaiheessa se seuraavan jakson toinen päähenkilö, Agentti Reyeskin esitellään, ja minä tykkäsin tästäkin hahmosta (ainakin siis tähän mennessä): sopivan erilainen persoona taas vaikka vähän Mulderin jalanjäljissä kulkeekin. Sille oli heti tajuttu kirjoittaa paljon jotain inhimillisiä piirteitä kuten se että se tahtoisi luopua tupakanpoltosta vähemmän onnistunein lopputuloksin.

Kyllä tämä oli vaan hyvä kausi. En tiedä, ehkä sitä sitten aikoinaan oli vaan niin pettynyt kun Mulder / Scully -kemia näin ikävästi hajosi mutta ei kai sekään voi ikuisesti jatkua. Saas nyt sitten nähdä miten ensikauden "uuden normaalin" kanssa kuitenkin käy...
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
Exterminator
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Posts: 8893
Joined: Fri Aug 08 2008 9:17

Re: Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

Post by Exterminator »

^ Vielä joskus tuokin sarja pitää perskutarallaa ottaa työn alle. Kai siis jopa noinkin pitkälle pitäisi katsoa, jos kerran jopa ilman Duchovnyakin vielä saivat toimiman.

Image
The Osbournes, 1. kausi
https://www.imdb.com/title/tt0306370/?ref_=fn_al_tt_1
Jopa ehti pitkään Ozzyn perheestä kertova sarja lojua kaapissa, kunnes hoksasin ottaa katseluun. Hintalappu tässä oli sentään euroina, mutta joskus vuosituhannen alussa tuli dvd jo hankittua. Tulihan näitä tv:stä silloin nähtyä toki ja siksi ostinkin ensimmäisen kauden (halvalla), kun sarjassa oli hilpeää meininkiä.

Onhan tämä edelleen varsin hauskaa katsottavaa, joskaan sarja ei välttämättä tänä päivänä samanlaiseen huippusuosioon nousisi. The Osbournesin aikaan taisi tosi-tv olla vielä kohtalaisen lapsenkengissä. Niinpä kaiken miljonäärihevarin perhe- sekä kiertue-elämään kurkistelun, ahkeran kiroilun ja hyvien lohkaisujen päälle lankesi lisäplussana uutuudenviehätys, ja hittituote oli valmis. Joskus sekin vain on hyvä ajatus ottaa oma vaimo managerikseen, todistaa Ozzy: seuraavan kauden toteutumisen ehdoiksihan Sharon asetti huimat viiden millin palkkiot per nuppi + kokonaan uusi talo, eli palkat nousivat yli kymmenkertaisiksi jokaisella Osbournella. Poikkeuksena tietysti lapsista vanhin, Aimee, joka päätti olla osallistumatta koko realityyn. Mahtoiko yhtään kaduttaa tässä vaiheessa, sitä ei tarina kerro. Tokihan Aimee Osbournekin ainakin yhdessä jaksossa keittiössä pikaisesti vilahtaa, mutta kasvot sumennettuina. Aika monelle lienee jäänyt sarjasta käsitys, että Jack ja Kelly ovat Ozzyn ja Sharonin ainoat lapset. Joulunakin Ozzyn edellisen liiton poika sentään ilmaantuu paikalle, Aimee on jossain muualla. Ihan miellyttävää muuten katsella Sharonia tässä vielä normaalilla naamalla, kun nykyään on lärvi niin uuteen uskoon leikelty.

Tottahan toki muun muassa jälkikasvu aiheuttaa harmaita hiuksia Pimeyden prinssille vaimoineen. Yökerhoissa ravaaminen myöhään kiinnostaa, kaverit asettuvat taloksi liikaa, huumeita on saatavilla helposti, tatuointi tuli otettua kyselemättä keltään ja keskenäistä nahistelua kahden teinin kesken ei voi mitenkään välttää. Talon lukuisat lemmikit ovat muutoin ihania ystäviä, mutta tuppaavat kusemaan ja paskomaan sisätiloissa vähän liikaa!

Kaudella nähtäviä julkkiksia olivat esim. Conan O'Brien, Elijah Wood, Joe Rogan ja tietty myös tuolloin Ozzyn bändissä, nykyään Metallicassa bassotteleva Robert Trujillo.

Kovasti kannessa mainostetaan julkaisun olevan totaalisen sensuroimaton ja joo, eihän kiroilua olekaan piippailtu. Keskisormien ja ainakin Ozzy paljaan perseen kohdalla sumennuksista ei sitten olekaan joustettu tippaakaan. Että se siitä totally uncensoredista. Ekstroihin näyttäisivät kyllä panostaneen, sillä taisi olla joka ainoalle jaksolle äänitetty perheen kommenttiraita. Jäivät tosin tällä kertaa kuuntelematta.

Yllätyin paljonkin siitä, että sarjaa on tehty jopa neljä kautta! Kuvittelin tokan olevan jo se viimeinen, ei näköjään. Liekö tämä ensimmäinen ainoa Suomessa levynä julkaistu, voipa olla. Enpä tiedä sitten, kuinka mielenkiintoisia nuo myöhemmät kaudet vielä ovat. Joskus tullut jotain myöhempääkin kautta nähtyä, joka ei ihmeemmin vakuuttanut.

Tämä ensimmäinen oli tosiaan ihan nasta, siitäkin huolimatta, että perheellä (muistaakseni) eivät asiat oikeasti olleet loistavasti ja ikävimpiä juttuja ei kuvattu, tai ainakaan katsojille näytetty.

Täytyykin ladata puhelimesta vielä puuttuva Sabotage ainakin kuunneltavaksi! Ozzyn sooloja en ole kuullut, mutta niistä biiseistä suosikki on kyllä No More Tears.
-You have a huge fucking dick!

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5112
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

Post by Tina DeMona »

Exterminator wrote:
Tue Apr 21 2020 16:14
^ Vielä joskus tuokin sarja pitää perskutarallaa ottaa työn alle. Kai siis jopa noinkin pitkälle pitäisi katsoa, jos kerran jopa ilman Duchovnyakin vielä saivat toimiman.
Kyllä ainakin minulle toimi oikein mainiosti - joskin nyt ysikauden jo aloiteltuani en ole enää ihan varma, toimiiko vieläkin...
Exterminator wrote:
Tue Apr 21 2020 16:14
Täytyykin ladata puhelimesta vielä puuttuva Sabotage ainakin kuunneltavaksi! Ozzyn sooloja en ole kuullut, mutta niistä biiseistä suosikki on kyllä No More Tears.
Sabotage on todella hyvä levy! Ainakin minusta. Ei nyt ehkä ekan neljän veroinen mutta oikein mainio silti. Ja Ozzyn soolot kannattaa kanssa ottaa haltuun, oikein mainiota rokkimusiikkia sieltäkin löytyy!
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
Exterminator
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Posts: 8893
Joined: Fri Aug 08 2008 9:17

Re: Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

Post by Exterminator »

^ Joo, Sabotagea olen kuunnellut vain cd:ltä, joten viime kerrasta on aikaa, enkä kovin monesti edes. Ja minulle bändin vasta viides eli Sabbath Bloody Sabbath saattaa olla jopa suosikki! Kova se ainakin on. Vol 4 ja debyytti puuttuvat puhelimesta myös, pitäisi nekin ladata.

Sooloista omistan juuri No More Tearsin ja ehkä joskus tullut tuo kuunneltuakin. Sen kyllä uskon, että ei varmaankaan paras Ozzy ole.
-You have a huge fucking dick!

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5112
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

Post by Tina DeMona »

Exterminator wrote:
Tue Apr 21 2020 18:11
Ja minulle bändin vasta viides eli Sabbath Bloody Sabbath saattaa olla jopa suosikki!
Ai niin; no sekin on kyllä superkova!
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
Exterminator
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Posts: 8893
Joined: Fri Aug 08 2008 9:17

Re: Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

Post by Exterminator »

Image
Ihmebantu
https://www.imdb.com/title/tt1439748/?ref_=nv_sr_srsg_0
Volasen ja Korpelan seitsemän jakson pituinen sketsisarja oli niittänyt mainetta omalaatuisena, suuren yleisön ohittamana helmenä. Sellainen kuva ainakin oli minulla. Vihdoin pääsin tämän näkemään, tai siis melkein. Kuten jo täällä kiroilin, kolmannen ja neljännen jakson kohdalla dvd ei suostunut yhteistyöhön. Alle puolet noista jaksoista onnistuin katsomaan, jotain toki sekin. Vituttaa silti ja aiheesta!

Olihan tämä ajoittain ihan poskettoman hauskaa sekoilua ja välillä taas sellaista vähän hilseen ylittävää komiikkaa, joka kuitenkin hämmensi aina positiivisesti. Esimerkkinä jälkimmäisestä päätösjakson viimeisen sketsi, jonka idean myönnän jättäneen hämmentyneeksi. Siinäkin vaan jälki oli mielestäni sen verran osaavaa, että kärryiltä putoaminen ei lopulta paljon hetkauttanut.

Suosikeista voidaan listata jopa hulluna naurattanut Tyttö ja spurgu, johon oli vielä itse Raimo O. Niemi saatu ohjaajan rooliin. Ei helvetti, että repeilin ;=D Toisena se sketsi sairaalamuusikoista, jotka parantavat musiikin voimalla. Poskettoman överiä menoa! Rasilan esittämän hahmon pieleen menneet suunnitellut treffit hauskuuttivat erinomaisesti myös. Tai Korpela ruumisarkkukauppiaana, olihan tuokin aikamoista bisneksen tekemistä. Ohjaaja Volanenkin käväisee toisinaan kameran edessä ja hyvä niin, sillä jätkän monologit yhteiskunnan käyttäytymismallien epäkohdista, kuten moikkailusta ja huulenheitosta, olivat loistokamaa!

Tulevia isoja komedianimiähän tässä vilahteli, tai oli paljonkin esillä, Hirviniemestä Toivasen Armiin. Ikävä juttu oli se, että alku/lopputeksteissä mainituista naisista kauneinta, eli Pihla Viitalaa, en ainakaan missään huomannut. Liekö esiintynyt juuri niiden toimimattomien minuuttien aikana.

Kyllä tästä täysin toimiva levy pitäisi saada. Onneksi sarjaa näköjään löytyy nettikaupoista, mutta ihan tuollaista lähes kympin hintaa en parista jaksosta haluaisi maksaa.

Olisihan tätä namia mielellään katsonut toisenkin kauden. Onneksi tyypit ovat jatkaneetkin komedian parissa ja Häiriötekijä menee kyllä pian uusintaan.
-You have a huge fucking dick!

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5112
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

Post by Tina DeMona »

Ja X-Filesin yhdeksäs ja alkuperäisistä vimppo tuotantokausi uusittu sekin.
https://www.imdb.com/title/tt0106179/episodes?season=9

Ja otetaanhan tuttuun tyyliin ne hyvät jutut ensin - sillä ihan hienojakin juttuja on taas mukaan eksinyt. Sinne jonnekin, väliin, mausteeksi. Laatu on tuolla ulkona; vai miten se nyt meni.

Kauden aloittanut, kaksiosainen Nothing Important Happened Today on jälleen ihan keskivertoa vahvempaa mytologiaosastoa joka tuo nämä supersotilaat kunnolla framille. Ja niitä personifioi tässä itse Lucy Lawless, tämä television nahkajumalatarten ylimys. Tämä on tietenkin megaihanaa ja viileää. Lawlessin piti jäädä vakiovieraaksi koko tuotantokaudelle mutta paukahti yllättäen mammuttiluokan raskaaksi joten ei siitä sitten vissiin ihan lääkärinkään määräyksestä mitään tullut. Mikä on sääli.

Samoin kauden - ja koko sarjan - päättävä, tuplapitkä The Truth on ihan yllättävänkin oiva juonilankojen summaus ja koko homman yhteenkasaus joka toimi yllättävän kovaa. Itse muistelin sitäkin jotenkin vähän tylsäksi mutta ainakin nythän tämä toimikin oikein kivasti. Tuntui ihan siltä että jotain saavutettiinkin, kaikki vedettiin nippuun mukavasti mutta ei sillä lailla liikakromosomeja hyödyntäen että maailma pelastui ja jonkun pitää laskeutua peukalo pystyssä sulaan metalliin lopuksi.

Klassisella amnesiakaavalla varustettu John Doe ei sinänsä ollut mitenkään erityinen, mutta jo pelkkä maisemanvaihdos Meksikon syrjäseuduille sai sen tuntumaan edes jotenkin tuoreelta tapaukselta - plus ainakin siinä tapahtui jotakin, mikä on noin yleensä positiivista kuten tulemme myöhemmin huomaamaan. Se myös näytti hyvin vängältä ja oli vissiin kuvattu sillä jollakin ihmeen tosi valoherkällä filmillä, joka ikään kuin "pesee" kaikki kuvat sellaiseksi mukavan valkohehkuiseksi ja jättää varjopaikkoihin tosi paljon grainiä. Enhän minä sen nimeä tietenkään muista... mutta tiedostin asian, koska Joss Whedon jupisi samasta kamasta jotakin yhdellä Fireflyn kommenttiraidalla, minkä takaumakohtauksissa kyseistä filmimateriaalia oli myös käytetty.

Tällä kaudella komediajaksot tekevät paluun - myös vähemmän mairittelevin tuloksin, mutta lisäksi kauden ehdottomasti kaksi parasta jaksoa olivat hyvinkin huumoripitoisia. Joskin sitten kyllä sisälsivät muitakin sävyjä eivätkä menneet täydellä kainalopierulla eteenpäin koko kestoaan. Scary Monstersissa megaihana Leyla Harrison tekee paluun somaan tyyliinsä yli-innokkaasti töhöilemään ja tämä sitten johtaa ihan osuviin - ja ennenkaikkea samaistuttaviin - koomisiin hetkiin. Varsinainen juttu on jaksossa hyvinkin perinteistä X-Filesiä mutta toteutettu todella hyvin. Toinen on sitten Lone Gunmenin last hurrah Jump the Shark mikä summaa paitsi nämä hahmot tässä sarjassa myös tuo päätökseen heidän oman nimikko-ohjelmansa, jonka olemassaolon olinkin jo ehtinyt unohtaa. Saisikohan sitä mistään? Voisi tuonkin uusia ihan mielellään.

Mutta sitten se kolikon toinen puoli...
väliaikainen nikki wrote:
Mon Jul 30 2018 9:01
Tämän kauden katsomiseen meni varmaan ikuisuus. Jäätävän paskoja jaksoja mukana tällä kaudella.
Ai että oliko? Ihanko totta? Ei herran jumala.

Kertonee jo paljon, että huolimatta siitä että tämä on kaiken järjen mukaan tullut katsottua viimeimmäksi (no, joitakin pitkään VHS:llä olleita jaksoja lukuunottamatta) tästä muistikuvat olivat huomattavasti hatarammat kuin useasta edellisestä. Kaikki ei-edellämainitut jaksot olivat parhaimmillaankin juuri ja juuri läpikärvisteltäviä. Joko aivan saatanan tylsiä tai sitten muuten vaan perseestä.

Jotenkin koko hahmokirjoitus on ihan pielessä suurimman osan tuotantokautta - samoja juttujahan nuo joo jauhavat kuin ennenkin mutta ihan kuin jokaiselta päähenkilöltä olisi tippunut puolet ÄO-pisteistä edellisen tuotantokauden jälkeen. Nämä hahmot muistuttavat jo ihan jotain ihme yläasteen tarinavihkoseen raapustettuja karikatyyrejä, eivätkä edes systemaattisia sellaisia. Mulderia ei siis tosiaan näy viimeisen jakson ohella ollenkaan ja Scullykin lähinnä roudataan johonkin yhteen, kahteen kohtaukseen - paitsi sitten joka toisessa jaksossa jotka keskittyvät yksinomaan siihen sen uuteen vaaviin ja sen ympärillä pyörivään, ikuiseen vaarakaruselliin minkä suhteen ei ikinä tapahdu yhtään mitään paitsi sitten yhtäkkiä ja perustelematta.

Ensin eukko käyttää koko edellisen ja tämän alkutuotantokauden sen lapsensa hampaat irvessä -suojelemiseen, väistelee ties mitä pahoja lapsenvahteja ja kaappausyrityksiä ja muuta hässäkkää, ja sitten se on vaan yhtäkkiä että: ei, adoptioon koko pentu. Koska se on helppoa tarinankerronnallisesti! Joo, tiedän että jonkun vauvojen kuvaaminen on varmasti työlästä ja ärsyttävää mutta itseppä menitte sinne sellaisen kirjoittelemaan. Onneksi sarja ei jatkunut pitempään: muuten olisimme varmasti saaneet nauttia jokaiselle genrehommelille pakollisesta "lapseni katosi ja palasi yhtäkkiä teini-ikäiseksi kasvaneena!" -juonikuviosta. Heittämällä Angelin ja Ryhmä-X:n fanit tietävät mistä puhun.

Muutenkin tällainen tarinankerronnallinen lepsuus alkoi ärsyttää hyvin nopeasti. Supersotilaat esitellään megauhkaavina ja pysäyttämättöminä joten eikös niille sitten taiota jostain anaalista joku todella ilmeinen heikkous mitä on sitten mukava siitä eteenpäin spämmätä sattumanvaraisesti jottei tuotakaan tarvitse sen pidemmälle miettiä. Taas Terminatoriin viitatakseni, jos sen loppuhuipennuksen sijaan Sarah Connor olisikin vain yhtäkkiä tajunnut että cyborgit ovat allergisia jäätelölle tai jotain. Mulder on poissa koska tahtoo suojella poikaansa mutta Scully ei ikinä tunnu muistavan tätä ja jatkuvasti huokailee että miksei se Mulder tule takaisin, jotta voi sitten jakso toisensa jälkeen oppia uudestaan että niin, sillä on ihan syynsäkin miksi se on lähtenyt.

Skinner eli Mitch Pileggi on lopultakin päässyt oikein sarjan vakiokaartiin mukaan - mikä on sikäli jännä juttu, että sitä nähdään paljon, paljon vähemmän kuin aiemmilla varmaan neljällä kaudella. No, onhan se varmasti hänelle ollut kiva että varmempi (ja parempi) palkka juoksee eikä juuri mitään ole tarvinnut tehdä. Legendaarinen alkuintrokin on muuttunut jotenkin todella höhlän näköiseksi. Olkoonkin, että jo siinä edellisellä kaudella repeilin sille silmää kohti tippuvalle Mulderille. Yhtenä supersotilaana on se Stepfather-häiskä, joka toimi siinä leffassa, mutta olen huomannut äärimmäisen perseeksi kaikkialla muualla minne se ilmestyy, eikä tämä ollut poikkeus.

Ja sitten ne välijaksot. No, holtittoman luettelemisen sijaan nostan esiin vain pari esimerkkiä. Miltäpä kuulostaa Sunshine Days, joka liittyy taloon, jossa on yöaikaan aina Brady Bunch -tv-sarjan kämpän näköinen sisustus mutta päivisin ei. Ja sitten sinne jos menee, lentää sähkövoimalla katon läpi pihalle. Ja sitten puolivälissä stoori muuttuu herkäksi isä-poika -suhteen kuvaukseksi kun ilmiön aiheuttaja ja tätä lapsena hoitanut lääkäri bondaavat uudestaan. Ja Scully haaveilee nobel-palkinnosta. Joo. Jollakulla on ollut nyt ideat hyvin, hyvin vähissä.

Kruununjaloki on silti Impropable. Tässä jaksossa perehdytään numerologiaan, tuohon taiteista mystisimpään. Reyes tajuaa jollain entten-tentten -taktiikalla että jotkut vanhat murhat ovat liitoksissa toisiinsa ja nykäisee suoraan anaalistaan että nämä liittyvät tähän numeroihin kietoutuvaan magiaan, mistä itse murhaajakaan ei ole välttämättä tietoinen. Ja Reyes on tietenkin aina uskonut salassa näihin, ja horoskooppeihin. Höm. Tiedän että Reyes on se "villi ja normien kahlitsematon" hahmo, mutta se ei ole sama asia kuin kehitysvammainen. No, onneksi se on tietenkin toki oikeassa ja Doggettikin hyppii johonkin ihme ufojohtopäätöksiin ihan miten sun sattuu.

Suurin osa jaksoa seuraamme kuitenkin itse murhaajaa ja tätä joka paikkaan kaverustavaa Jumalaa tai Kohtaloa tai mitä lie, jota esittää itse Burt Reynolds. Kyllä. Ja Burtti se vaan tekee korttitemppuja tai pelaa dominoita ja lässyttää joutavaa filosofiapotaskaa. Koko jakso on myös scoretettu jollain vanhoilla italoschlaagereilla, jotka soivat taukoamatta taustalla kohtauksessa kuin kohtauksessa. Kun yksi alkaa niin toinen loppuu. Jossakin välissä Scully ja Reyes jäävät Reynoldsin kanssa parkkihalliin jumiin ja alkavat pelaamaan tämän kanssa tammea. Jossain vaiheessa Scully ja Reyes pelaavat toisiaan vastaan tammea Burt Reynoldsin jammaillessa taustalla saapasmaahumpan tahtiin ja heiluttaen persettään suoraan kameran linssiin. Lopussa mikään ei johda mihinkään, mutta näemme silti kokonaisen huulisynkatun italiaiskelmänumeron periodikostyymeineen kaikkineen joka päättyy siihen, että kamera vetäytyy taivaalle ja kaupungista muodostuu Burt Reynoldsin naama. Jolla hampaatkin tuikkivat.

Siis mitä vittua minä juuri katsoin? Miksi tuo selostus kuulosti siltä kuin olisin kertonut edellisyön untani? Ja tämäkin teelmys oli kirjoitettu ynnä ohjattu kuin taustamaestro ei olisi ennen näistä hahmoista ja koko tästä maailmasta kuullutkaan - vaikka tekijämiehenä oli itse Chris Carter, sarjan luoja! Mitä jeesuksen persettä? Halusitteko te saada huisin finaalinne näyttämään hyvältä pudottamalla odotukset mahdollisimman alas? Tämä oli paitsi vammaisin X-Files-jakso kautta aikain, myös yksi typerimmistä asioista joita olen koskaan nähnyt yleensäkään. Ei tämän päätteeksi voinut muuta kuin sanattomasti huutaa televisiolle kun aivot vain kerta kaikkiaan enää kieltäytyivät prosessoimasta uutta informaatiota. Jos et ole ikinä katsonut X-Filesiä ja haluaisit ehkä uskoa ettei kannatakaan, aloita ihmeessä Impropablesta.

Ehkä ihan hyväkin että sarja jäi tähän ja tämän kaiken jälkeen pysähdyttiin taas hetkeksi miettimään asioita ennenkuin se toinen leffa tuli ulos. Koska huh huh. Mutta, kuten sanottua, finaalista jäi silti ihan positiivinen fiilis. Ja sehän on kai tärkeintä.

Jätetään tällä kertaa viimeinen sana itselleen Suomen MADille:

Image
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
Exterminator
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Posts: 8893
Joined: Fri Aug 08 2008 9:17

Re: Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

Post by Exterminator »

Exterminator wrote:
Sun Oct 07 2012 12:13
How I Met Your Mother, ensimmäinen kausi. Suomeksi siis Ensisilmäyksellä. Pari ihanaa neitoa tätä sarjaa suositteli ja uhkapeli hankkia HIMYM:ia hyllyyn näkemättä pätkääkään etukäteen kannatti, diggailin ihan tosissani. Erinomainen New Yorkiin sijoittuva komediasarja kahdesta naisesta ja kolmesta miehestä. Johonkin Frendeihinhän tätä pystynee jonkin verran vertaamaan. Kaupungin lisäksi yhteistä on porukan keski-ikä, joka on suunnilleen sama kuin Anistonin ja kumppaneiden aloittaessa. Muitakin pieniä yhtäläisyyksiä löytyy juonikuvioista, mikä on tietysti jenkki-sitcomeissa ihan tuttu juttu. Päähenkilöt eivät ole samalla tavalla kiiltokuvapoikia/tyttöjä kaikki, mutta Frendeihin verrattuna tässä puhutaan asioista (=seksistä) rohkeammin ja ihmissuhteita puidaan vielä enemmän. Eli niihin kallellaan tässä ollaan aika vahvasti.

Mutta se tärkein: naurattiko? No totta mooses! Sen verran hauskaa komediaa sieltä pistettiin ruudulle, että eivät todellakaan jääneet reaktiot pelkän hymistelyn tasolle. Jotain kyllä kertoo sekin, että sarjan taustanaurut ovat todella huomaamattomia, eikä vitseille edes aina naureta sieltä käsin. Sopii verrata jonkin 70's show'n taustanaurumyrskyihin...

Jep, erittäin hyvä sarja. Se on ihmeellistä, että sitcomien suurena fanina vasta nyt löysin näinkin laadukkaan sarjan. Mutta ei muuta kuin toista kautta aloittamaan.
MITÄÄÄÄ? Siis näenkö nyt oikein, että tämä lainattu viesti on vuodelta 2012? Eli 8 vuotta aikaa tuosta, kun sarjan ensimmäisen ja ainoan kerran katsoin läpi?! No huh huh, olipa TOD jo aikakin sitten uusia!

Loistavaa tavaraa tämä oli edelleen. Joku FB:ssä juuri ohimennen väitti sarjan vanhentuneen todella nopeasti, mitä en käsitä ollenkaan ja pidän täytenä paskapuheena! Nokkelaa, hauskaa juttua tykitetään jatkuvasti ja se mysteeri lasten tulevan äidin löytämisestä on kovin kiehtova lisätekijä. Sitten nämä pitkän linjan vetämiset, kuten tässäkin jo vilautettiin pikaisesti, mikä juttu olisi tulossa pari kautta myöhemmin! Ja tulihan se sitten, kun olen 8 vuotta sitten jo senkin kauden nähnyt. Mukavasti otetaan mukaan absurdempiakin juttuja, kuten Tedin touhut päätösjaksossa ja se ananas, mitä kaikkia näitä outouksia olikaan.

Muistelen boksin löytyvän Tinan kokoelmasta ja toivon kyllä menevän joskus katseluunkin =D Olisi kiinnostavaa kuulla, miten uppoaa. Ja onhan tässä sentään Alyson Hannigan ja Cobie Smulders, neidot monen makuun. Liekö Smulders paljonkin komediaa tehnyt, kun muistan nähneeni vain Marveleissa. Hyvin sopii komediaankin.

Tästähän meno ei kun parani, joten innolla seuraavaa kautta pyörimään!
-You have a huge fucking dick!

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5112
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

Post by Tina DeMona »

Exterminator wrote:
Thu May 07 2020 8:01
Muistelen boksin löytyvän Tinan kokoelmasta ja toivon kyllä menevän joskus katseluunkin =D Olisi kiinnostavaa kuulla, miten uppoaa. Ja onhan tässä sentään Alyson Hannigan ja Cobie Smulders, neidot monen makuun.
Kyllä minä tuon pariin ennen pitkää ehdin - pitääkin katsoa, josko se tuolta kaapista löytyisi...
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5112
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

Post by Tina DeMona »

En löytänyt How I Met your Motheria: kaappini on käynyt aika ahtaaksi. Sen sijaan katsoin toisen Exterminatorillekin tutun sarjan, Supergirlin, ensimmäisen tuotantokauden.
https://www.imdb.com/title/tt4016454/reference

Hyvin skeptisesti suhtauduin tähän vaikka paljonhan tätä on kehuttu (täälläkin - vaikken taas arvosteluita jostain syystä löytänytkään). Ei kuitenkaan kestänyt kauaa ennenkuin sarja voitti minut aika täysillä puolelleen. Kyllä tässä oli ihan oikeassa suhteessa kerrankin hyvällä tavalla positiivista menoa, supersankarointia ja ihan oikeaa tarinankerrontaakin jopa. Monet jaksoaihiot päähenkilön pahaksi muuttumisesta voimiensa menettämiseen ovat tuttuja useista genretapauksista, mutta toimivat tässä aikalailla täysillä.

Buffy the Vampire Slayeristähän tämä minua muistutti, mikä ei ole haukku, koska se vaan toimii. Juuri tämä että meillä on päähenkilönä kaikkien vähän turhana pitämä giltsi joka sitten onkin oikeasti se maailman kovin sankarmieli ja joka kerää ympärilleen luotettavan katraan enemmän ja vähemmän auttamiskelpoisia ystäviä joiden kanssa paitsi juonia maailman pelastamista myös draamailla kivasti. Se Winnkin oli selkeä tämän sarjan Xander ei-supervoimaisuuksineen ja vastakaiuttomine ihastumisineen nimikkohenkilöön.

Myös se että vaikka hahmot kehittyvät - ja tekevät sitä todella hyvin ja järjellä - kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan monster of the week -homma toi mieleen lempivampyyrinsurmani. Tämä konsepti yleensä vaan toimii, koska jaksoilla on selkeästi oma luonteensa ja tuntumansa mutta kaikkea ei silti pyyhitä pois ja aloiteta puhtaalta pöydältä joka kerta uudestaan. Syykin sille miksi juuri meidän hahmojemme kulmille ilmaantuu näitä soveliaita mörköjä aina tarvittaessa oli hyvin selitetty ja järkevä.

Hahmot ovat hyviä. Tämä yksi toinen DC-universumin tunnetuimpiin kuuluva heebo tarjoaa paljastuessaan yhden siisteimmistä tvisteistä vähään aikaan. Siskokin on kiva ja tottakai sydämeni varasti jälleen Calista Flockhart oikein mainiossa kolmiulotteisen biatchin roolissaan. Myös päähenkilömuija on todella soma etenkin hymyillessään.

Toimintaosasto on yllättävän hyvää ottaen huomioon paitsi kuinka suureellista tällainen supersankaritouhu väkisinkin on, myös se että tämä on tehty tv:lle ja jaksojakin on niinkin nykyskaalassa järkyn paljon kuin 20. Paikkoja menee paskaksi ja iskut todella tuntuvat. Ainoastaan lennellessään ympäriinsä hahmot näyttävät ihan Kelju K. Kojootti -piirretyiltä mutta eipä tuokaan nyt kauheasti haitannut.

Mikä järkyttävintä, tämähän käsitteli jaksojensa aikana sellaisia supervoimien mukana tuomia teemoja kuin vallankäytön etiikka, ihmisten inspiraationa toimimisen vastuu ja väärin tekemisen helppous paljon paremmin, aikuismaisemmin ja kouriintuntuvammin kuin se pökäle Brightburn jonka olisi voinut olettaa olevan olemassa moisien asioiden takia. Ja tämä on kuitenkin lapsille sopiva, parhaan katseluajan höpölöpö sen ollessa aikuisten rankka gorekauhumitäsunsattuu. Maailmankirjat ovat taas kerran sekaisin.


No okei, ne negatiiviset puolet. Koska onhan niitäkin pakko olla. Paskin jakso oli se missä sen jo mainitun Winnin isä paljastuu siksi joksikin megalomaanisen turhaksi superviholliseksi mikä on selkeästi tässä sarjassa vain siksi että siinä tarvitsee olla supervihollinen. Tämän hahmon koko konsepti oli aivan kökkö ja typerä ja mielestäni rikkoi jopa muun sarjan verrannollista maanläheisyyttä (mikä ei todellakaan ole oikea termi tähän, mutta en keksinyt parempaakaan) vastaan.

Toinen kusinen homma oli tämä Helen Slaterin ihmisäitihahmo ja etenkin se sen ensiesiintyminen - juuri tuollaista turhaa, nuivaa Sam Raimin Spider-Man -luokan yhyytä ei näin oikeilla draaman aineksilla varustettu sarja olisi tarvinnut. Saman tien se Slater olisi voinut esittää vaikka sitä Krypton-äitiä ja sen kaksoissisarta niin olisi saanut tehdä muutakin kuin ilmaantua turhan päiten kitisemään jaksoksi, pariksi. Myöskin tämä sen yhden hahmon kuoleman aiheuttama voivotus oli täysin turhaa ja typerää - niin, te taistelitte hengestänne ja joku kuoli. No ohoh. Mitäpä taas odotitte. Vähän perspektiivin puutteelta haiskahti tämäkin juttu.

Myöskään en ihan hiffannut miksi tämä sarjan keskiössä oleva avaruusolentoja tutkiva / vangitseva salainen agentuuri on yleensä salainen. Siis toki, siitä seuraa helppoa jännitystä ja muuta ja toki se toimii vaikka MIB:ssä ja Torchwoodissa - ts. jutuissa, joiden maailmojen ihmiset eivät tiedä, että avaruusolennot ovat keskellään. Tässä maailmassahan kyseinen faktoidi on käsittääkseni kaikkien tiedossa, kun meillä on paitsi tämä Supergirl, myös se varsinainen Termismieskin liihottaa siellä jossain Metropoliksessaan. Eli miksi tämä salailu? Tietäväthän ihmiset DEA:nkin olemassaolon koska tietävät myös laittomien huumausaineiden olemassaolon, ja ihan samalla lailla siellä voi olla kulisseissa tekeillä lähes mitä tahansa hämärää ja epärehellistä. Eihän tämäkään nyt mistään kohtaa iso juttu ollut, mutta en vaan ikinä ymmärtänyt mitkä panokset meillä on pöydällä jos näiden kaverien olemassaolo tulee perustaaperoille tietoon. Soveliaasti toki myös kaikki avaruusolennot joko näyttävät ihmisiltä tai osaavat sellaisiksi muuntautua minkä ymmärrän budjetti- ja aikataulutussyistä mutta kyllähän tuo vähän halvahkolta välillä haiskahteli.


Lopulta aika pikkuvikoja kuitenkin. Ja noissa huonoimmissakin jaksoissa oli yleensä ainakin hyvä B-juoni ta joku, eli eivät nekään mitään pahinta sorsaa mistään kohtaa olleet. Lopulta kyseessä varsin laadukas ja jopa jossakin määrin oikeasti hyvälle mielelle tuova tapaus. En ehkä jaksa sellaisia erikseen lähteä etsimään, mutta enpä panisi vastaan, jos tulevatkin tuotantokaudet joskus kävelisivät halvalla vastaan.

Kiitoksia taas kerran Exälle.
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
Exterminator
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Posts: 8893
Joined: Fri Aug 08 2008 9:17

Re: Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

Post by Exterminator »

Tina DeMona wrote:
Wed May 13 2020 17:30
Kiitoksia taas kerran Exälle.
Ei kestä edes kiittää, on ilo nähdä lahjoituksen menneen selkeästi oikeaan osoitteeseen =] Mukavaa & kliffaa, että sielläkin kolisi! Omat höpinäni tästä sarjasta taisin pistää sinne sarjispätkien ketjuun, koska teki mieli...

Mitenkähän itse saisi aikaan Buffyn läpikäynnin joskus. No, vielä sekin tapahtuu. Pitäisikö tämäkin kohdalla luvata hankkia sarja, JOS sitä palkkaa vielä joku joskus tarpeeksi hölmö alkaa makseleen. Ehkäpä!!!

Mutta perkele - sinun on pakko löytää myös How I Met!! Nyt olisi Supergirlin röntgenkatseelle käyttöä, paikantaisi äkkiä...
-You have a huge fucking dick!

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5112
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

Post by Tina DeMona »

Exterminator wrote:
Wed May 13 2020 17:50
Tina DeMona wrote:
Wed May 13 2020 17:30
Kiitoksia taas kerran Exälle.
Omat höpinäni tästä sarjasta taisin pistää sinne sarjispätkien ketjuun, koska teki mieli...
Jaaaa, se oli siellä. No se selittääkin. Menenpä lukaisemaan!
Exterminator wrote:
Wed May 13 2020 17:50
Mutta perkele - sinun on pakko löytää myös How I Met!! Nyt olisi Supergirlin röntgenkatseelle käyttöä, paikantaisi äkkiä...
Heh, no niinhän se on. Pitää vielä katsella jos se vastaan tulisi.
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5112
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

Post by Tina DeMona »

Sitten katsoin sellaisen sarjan kuin The Borgias ensimmäisen tuotantokauden.
https://www.imdb.com/title/tt1582457/reference

Kuten on tullut ennenkin mussutettua, historiallinen draama kiinnostaa aina ja etenkin jos siihen vielä liittyy sellaisia elementtejä kuin holtiton verenvuodatus ynnä seksuaalinen mellastus ja niitähän Renessanssi-Italian pahamaineisimman pappissuvun tarina toki lupailee. Eikä nyt ihan petäkään; kyllähän tässä porukkaa lakoaa ja nusvataankin aina välillä.

Roolituksen vetonaulana toki itse pää-Borgiaa esittävä Jeremy Irons. Ja hyvin kyllä vetääkin. Muut esiintyjät ovatkin sitten tuntemattomampia (no, mitä nyt Derek Jacobi varastaa ensimmäisen jakson ennen poistumistaan) mutta suoriutuvat rooleistaan varsin hyvin. Tämä on tarina perheestä, niinkuin Carrie Fisher Star Warsista sanoi ennen kuolemaansa, ja ihan mielenkiintoinen sellainen onkin; niin ruudulla kuin tosielämässäkin. Sarjan tagline "The First Crime Family" on ehkä vähän hyperbolaa mutta antaa myös ihan kiitettävän kuvan siitä valtajuonittelujen ja salakähmäilyn verkostosta joka Vatikaanissa on ajoittain vallinnut.

Se vaan, että homma jää jotenkin hitusen puolitiehen. En nyt puhu niinkään kuvaston kannalta koska tosiaan sitä verta ja tissejä kyllä ajoittain tarjoillaan vaan tämä ei ihan osaa oikein päättää maalatako päähenkilönsä riettaina, Caligula-luokan vallanhimoajina vaiko ihan oikeasti uskoonsa nojaavina, parhaansa huonoista lähtökohdista tekevinä uudistajina. Toki kaikki kolmiulotteisuus on vain hyvästä ja sitähän tässä selkeästi on ansiokkaasti haettu - ja ihan toimivastikin kyllä - mutta välillä sarjassa on hitusen skitsofreeninen fiilis sen suhteen, että kenen puoleen sympatioita tässä nyt kosiskellaan ja mitä mieltä vaikkapa juurikin tuo Jeremy Irons on omista ja perheensä tekemisistä syvällä sisimmässään. Kuinka paljon on mukana oikeaa uskoa omiin tekemisiin ja kuinka paljon hätäistä selittelyä ynnä keinoja kaihtamatonta pyrkyryyttä.

Yksipuolisemman ja rietastelupitoisemman variaation samasta tarinasta tarjoaa mm. Alejandro Jodorowskyn ja Milo Manaran samanniminen sarjakuva-albumisarja jota suosittelen kyllä ehdottomasti ja voi olla, että sen ennaltafanittaminen on saattanut myös osaltaan vaikuttaa näihin näkemyksiin. Eihän tässä sarjassa ollut insestiäkään yhtään! Eikä nyt varsinaisia Borgia-orgioitakaan nähty.

Tästä huolimatta draama kyllä toimii ihan kiitettävän kivasti ja kyllähän tämäkin addiktoi ihan mukavasti. Paljon kivoja historiallisia yksityiskohtiakin on mukana: erityisesti pidin siitä, kuinka vuosia Englantia vastaan sotimaan tottunut Ranska onkin taistelukentällä vähän jotain muuta kuin Italian toisiaan vastaan kahakoimaan tottuneet, pienten prinsipaliteettien joukkiot. Lopulta jäi kyllä halu nähdä tätä kamaa lisääkin, eli ei tätä miksikään epäonnistumiseksi voi leimata, vaikkei ihan niin vahvasti iskenytkään kuin monet kaltaisensa.

Ehkä vähän sama kuin tuon Supergirlinkin kohdalla, että jos jatkoa halvalla vastaan kävelee, enpä välttämättä kieltäydy.
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
Exterminator
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Posts: 8893
Joined: Fri Aug 08 2008 9:17

Re: Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

Post by Exterminator »

Exterminator wrote:
Sun Oct 21 2012 9:19
How I Met Your Mother, 2. kausi. Loistava kausi, hauskuus jatkuu. Jaksossa "First Time In New York" (tjsp) putosin yhden vitsin kohdalla ihan totaalisesti. "iso_lol"

Ja kolmannella kaudella jatketaan.
Olipas lyhyesti kommentoitu, joten sanotaan nyt vähän enemmänkin. Enimmäkseen erittäin hyviä jaksojahan tässä on ja ei ollut lainkaan huono sekään, mistä taisin innostua vähiten. Eli jakso, jossa tapaamme Barneyn veljen. Hienossa Swarleyssä oli yksi mielestäni yllättävän kehno vitsi päässyt mukaan. Kun muuten tehdään niin killeriä matskua, niin tuollainen silloin pistää silmään. Ihan pikkuviat toki sallittakoon.

Slap Bet on helvetin kova ja koko sarjan parhaita jaksoja helposti. Lucky Pennyssä on hyvä pointti, sillä itsekin pystyy samalla tavalla omasta tai vaikka kaverin elämästä tunnistamaan näitä pikkuasioita, joita ilman olisi jäänyt tapahtumatta valtavan isoja juttuja. Something Borrowed sisältää yhden lempikohtauksistani sarjassa, oih! Niin ja Lilystä & Barneysta puhuen, näiden kahden yhteiselo oli kyllä huvittavaa puuhaa.

Ja First Time in New Yorkissa mielestäni se metafora oli oikein nokkela, kun Lilyn neitsyys ennen Marshallin tapaamista joutuu kyseenalaiseksi.

Ai niin ja Monday Night Football! Tämä on taas näitä How I Metin mahtavasti absurdempeja juttuja, kun Ted kehittelee melkoisen virityksen, että voisi käydä turvallisesti urheilubaarissa kuulematta eilisen päivän pelin tulosta. Ja päiväkodissa vierailevaa Marshallia kiristetään samalla asialla =D
-You have a huge fucking dick!

User avatar
Exterminator
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Posts: 8893
Joined: Fri Aug 08 2008 9:17

Re: Viimeksi läpi kahlatut tuotantokaudet

Post by Exterminator »

Exterminator wrote:
Sun Mar 20 2016 10:31
Olen näköjään väsähtänyt edellisellä kierroksella toisen kauden jälkeen, mitä tulee How I Met Your Motherin kommentointiin. Kehuja ei tarvitse lähteä mitenkään kumoamaan, ja tämä kolmas kausi on kyllä ollut ihan puhdasta kultaa! :heart: Aivan törkeän hyvä kausi, jolla tähdet ja käsikirjoittajat ovat vielä enemmän liekeissä kuin aiemmilla. Se Hanniganin jorailu baarissa esim., ei vittu :LOL4:

Nähtiin sitten se vuohikin, josta taidettiin mainita jo ensimmäisellä kaudella ohimennen vain kerran. Kirjoittajilta on kyllä irronnut sarjaaan ihanan häröjä ideoita muun hyvän lisäksi, kuten ties miten monta kautta vielä jatkuva läpsyveto, tai ne aistienlamautuslasit (tjsp) tai sadetanssi. Laitetaan varmuuden vuoksi spoilerit.

Eikä muuten tule näin suoralta kädeltä mieleen toista sitcomia, jossa otetaan suihin ihan periaatteessa on screeninä :hyymy: Eli jos Tina pelkäsi liiallista pullantuoksua, niin ehkä turhaan! Hehe.

Joo, mahtavaa. Ei tästä tarvitse enää edes parantaa. Jos edes suunnilleen sama taso saataisiin pidettyä loppuun asti, niin helvetin kova sarjahan tämä on.
Olihan tämä kolmas kausikin edelleen mitä mainiointa menoa. Enkö tosiaan maininnut esim. Britney Spearsiä, joka nähdään vetämässä sivuroolissa, eikä yhtään hullummin, pakko myöntää! Ten Sessionsin pikatreffit ovat unohtumattomat ja muiksi huippujaksoiksi nousevat mm. Spoiler Alert, jossa Hanniganin hahmon ärsyttävä tapa on katsomosta käsin aivan hulvaton, sekä Slapsgiving, Barneyn painajainen :-D

Lilyn maalausten fanit olivat hellyyttäviä ja viimeisessä jaksossa on loistava valinta kappaleeksi, kun luukutetaan Radioheadin Nice Dreamiä. Jo Roseannessa (eikös?) taitojaan väläytellyt Sarah Chalke pärjää vierailevana tähtenä erinomaisesti, tietenkin.

Perskeles, tällä kaudella ja varmaan aiemmillakinhan olisi ollut ekstroina kommenttiraitoja! Kyllähän nuo pitäisi kuunnella.
-You have a huge fucking dick!

Post Reply