Hohtoloota

Mystinen suomalainen elokuvafoorumi
Tänään on Su Syys 22 2019 5:01


Etusivu » Foorumit » TV


Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1497 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 93, 94, 95, 96, 97, 98, 99, 100  Seuraava
Kirjoittaja
Etsi tätä:
Viesti

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 8204

Viesti Lähetetty: To Touko 30 2019 16:11 
Ylös  
Invictus kirjoitti:
Exterminator kirjoitti:

Sitä jonkin verran mietin, että miksiköhän niitä Bernadetten ja Howardin lapsia ei ole edes vilaukselta näytetty :hmmm: Onko nykyään kiellettyä esitellä vauvoja tv-sarjoissa, vai mitä...


Ei kai mitään tuollaista, onhan näitä tapauksia sarjoissa ettei hahmoa näytetä koskaan.

No joo, olihan Howardin äiti jo juuri tuollainen. Tiedä sitten, pitäisi kysyä tekijöiltä.


Tina DeMona kirjoitti:
^Tuollaiseen saattaneen vaikuttaa sekin, että lapsukaiset ovat kohtuullisen arvaamattomia sarjaan joka kumminkin veivataan käsittääkseni studioyleisön edessä ja kohtuullisessa aikapaineessa.

Mahdollisesti. Onhan noita kyllä nähtykin, ainakin heti Bill Cosbysta tulee mieleen Sondran toukat. Ainakin ilmeisesti ihan yleisön edessä olivat nämäkin kuvattavina.

_________________
-You have a huge fucking dick!

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 4389
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: To Touko 30 2019 17:01 
Ylös  
Exterminator kirjoitti:
Tina DeMona kirjoitti:
^Tuollaiseen saattaneen vaikuttaa sekin, että lapsukaiset ovat kohtuullisen arvaamattomia sarjaan joka kumminkin veivataan käsittääkseni studioyleisön edessä ja kohtuullisessa aikapaineessa.

Mahdollisesti. Onhan noita kyllä nähtykin, ainakin heti Bill Cosbysta tulee mieleen Sondran toukat. Ainakin ilmeisesti ihan yleisön edessä olivat nämäkin kuvattavina.


Niin no niin. Onhan se toki mahdollista, juu.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 4389
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: To Touko 30 2019 21:28 
Ylös  
Jatkoin sitten myös brittikomediasuosikkieni uusintaläpikahluuta katsomalla The League of Gentlemenin ekan kauden melkeinpä putkeen.

https://www.imdb.com/title/tt0184135/reference

Ja onhan tämä edelleen aivan helvetin kova sarja. Periaatteessa sketsisarja mutta jaksot muodostavat oman, yhtenäisen tarinansa jossa eri hahmojen edesottamukset välillä risteävät ja niin poispäin. Ekalla kaudella kaiken keskiöön nousee uuden moottoritien rakentaminen pienen Royston Vaseyn kylän ohi mikä kuohuttaa paikallisia monellakin eri tavalla. Huumori on ihanan mustaa eikä studionauruista huolimatta helppoja punch lineja aina löydy.

Pääosassa siis monitaiturit Mark Gatiss, Reece Searsmith ja Steve Pemberton jotka ovat myös käsikirjoittaneet sarjan tuottaja Jeremy Dysonin kanssa. Hahmot ovat omintakeisia ja iskeviä mutta silti sellaisia että niihin voi puoliksi uskoa - eritoten työvoimatoimiston matami Marjorie on vähän liiankin uskottava tapaus. Se Little Britanin laihduttajaeukko on selkeästi vain paskempi ja överiksi vedetympi versio tästä hahmosta. Sarja myös näyttää erittäin hyvältä ja selkeästi jonkinlaista elokuvallisuutta ollaan etsitty - ei mikään nyrkkisääntö 90-luvun puolenvälin sketsisarjoille, joissa kuitenkin monikamerasegmenttejä ja niin poispäin.

Siinä onkin yksi jännä juttu että naururaita ei aivan sovi tämän sarjan tyyliin. Tekijätkin ovat asiaa sittemmin pohdiskelleet ja kolmannelta kaudelta koko perinteinen livehomma jätettiinkin pois. Aika iso osa tästä ekastakin sarjasta on jo kuvattu lokaatiossa ja muutenkin runsaamman visuaalisuutensa vuoksi nojaa huumorissaan paljon yllättäviin paljastuksiin esimerkiksi kameraliikkeiden avulla, joita on sitten tietenkin mahdoton studio-oloissa aikaansaada. Taisi olla enemmän perinteiden ohjaama tyylisuunta vielä tässä vaiheessa, kun kyseessä kuitenkin oli vasta aloitteleva tiimi joka ei ollut aiemmin tehnyt televisiojuttuja ja näin löytänyt omaa tyyliään.

Joka tapauksessa kuitenkin uskomattoman hyvää, erilaista huumoria johon itse en tunnu kyllästyvän koskaan. Onhan nämäkin jaksot nähty jo aivan tuhottoman monta kertaa mutta mielellään ne jälleen kerran uusii.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 8204

Viesti Lähetetty: La Kesä 01 2019 19:03 
Ylös  
Exterminator kirjoitti:
Police Squad jälleen kerran. Aika vaikea sanoa, monesko katselu tämä oli... varmasti jo hyvinkin jonkin parinkymmenen paremmalla puolella mennään ainakin. Ja siitä huolimatta toimii pirun hyvin, edelleen.

Melkoista pokkaa on kyllä vaatinut Nielseniltä ja muilta näiden jaksojen kuvaaminen... esim. heti ensimmäisen jakson Once/Twice-dialogi, ei hyvää päivää. Ja olihan ZAZillakin pokkaa, kun ilman naururaitaa pistivät tämän ruutuun ja vierailevat tähdet pelkästään kuolemaan alkutekstien aikana. :hyymy: Olivat aikaansa edellä.

Crazyhuumorin varmaankin kirkkain klassikko tv:ssä ikinä.

Katselinpa taas. Vitsien tahti on hengästyttävä, mielikuvitukselisuus ihailtava ja osumatarkkuus ällistyttävä. Vaikka joitakin vitsejä toistettiinkin.

Aika jännästi en näinkin monesti nähdystä sarjasta kuitenkaan aiemmin ollut pannut merkille, että eihän legendaarinen ZAZ ollut näistä jaksoista yhtäkään (vai oliko ekan) ohjannut tai edes käsikirjoittanut :hugh: Exe-cutiavia tuottajia olivat, mitä se nyt tarkoittaakaan tarkalleen. Rikoskumppani Pat Proft sentään taisi olla parissa jaksossa ihan kirjoitushommissa.

_________________
-You have a huge fucking dick!

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 4389
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: Ti Kesä 04 2019 23:39 
Ylös  
Katsoinpa loppuun toisenkin kauden The League of Gentlemenistä.

Jees, ja parempaan suuntaanhan tämä vain edelleen menee. Tällä kertaa fiktiivistä Royston Vaseyn kylää riepottelee kummallinen nenäverenvuotoepidemia joka tavalla tai toisella koskettaa lukuisia hahmojamme. Paikallisen Kaupan myyjät Tubbs ja Edward tahtovat löytää hirviömäiselle pojalleen puolison, Geoff ja tämän liikemieskaverit eksyvät metsään ja työvoimatoimistolla puhkeaa panttivankikriisi.

Kakkoskaudella myös jaksot itsessään muodostavat enemmän kokonaisuuksia ykköseen verrattuna. Heti ensimmäisessä esitellään yksi lempihahmoistani, todella outo ja järkyttävä Papa Lazarou sirkusseurueineen kun tivoli saapuu kaupunkiin. Toinen uusi hahmo on myöskin ehkä yksi sarjan irvokkaimmista, limainen saksalaispervertikko Hra. Lipp. Tekijöiden kauhuleffavaikutteet näkyvät jälleen erittäin selkeästi - komedian ja tragedian välinen raja on välillä todella, todella hauras.

Tämä oli muuten ensimmäinen kausi minkä tätä sarjaa aikoinani näin. Ostin sen jonkun suomalaisen karvalakkiversio-DVD:n joltain kirpparilta tai vastaavalta. Nythän minulla on tuo hieno, ekstroilla ja spesiaalijutuilla varustettu brittiboksi. Minkä koluaminen jatkunee taas lähiaikoina.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Auteur du cinéma
Auteur du cinéma
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Ma Kesä 30 2008 19:19
Viestit: 5585

Viesti Lähetetty: Ke Kesä 05 2019 14:52 
Ylös  
Black Mirrorin viides kausi tuli katseltua tuoreeltaan. Hienoja jaksoja jälleen, etenkin Striking Vipers, jossa erilainen rakkaustarina viedään ihan uusiin ulottuvuuksiin virtuaalimaailmassa. Sopisi tulevaisuuden Hohtolootan kokoontumispaikaksi "iso_lol" Smithereens jaksossa käsiteltiin osuvasti somemaailmaa. Heikoin jakso oli tällä kertaa Rachel, Jack and Ashley Too, tosin sekin varsin mainio kuvaus poptähteyden varjopuolesta. Mukaan oltiin saatu houkuteltua jälleen liuta tunnettuja nimiä, kuten Anthony Mackie, Pom Klementieff, Topher Grace ja Miley Cyrus.

_________________
Pervert... Filthy Slimy Pervert
Elokuvatirkistelijä
Elokuvatirkistelijän takaikkuna
GOREvisa

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 4389
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: Pe Kesä 07 2019 23:57 
Ylös  
Ja sitten katsoin kolmannen ja samalla viimeisen kauden The League of Gentlemenistä.

Tämä on kyllä ehdoton lempparini näistä; kuusijaksoinen kokonaisuus joka nostaa koko jo valmiiksi upean jutun ihan uudelle tasolle. Perinteisen naururaidalla varustetun sketsisarjan sijaan nyt ollaan lähdetty tekemään periaatteessa komeedista kauhudraamaa jossa vain sattuvat olemaan vanhat tutut sekopäähahmot (ja muutama uusi) pääosassa. Tämän ajattelunhan sitten 2/3 samasta porukasta tekemä Psychoville vei sitten vielä suurempiin äärimmäisyyksiin.

Ulkomuoto on entistä elokuvallisempi ja touhuun on selkeästi panostettu suuresti. Käsikirjoitus on lyömättömän nokkela ja (etenkin viimeisessä jaksossa) myös niin tyrmäävän outo että pakko luokitella neroudeksi. Niin, eli kukin jakso siis tällä kertaa kertoo yhden eheän tarinan jostakin hahmosta tai hahmokatraasta, ja sitten lopuksi nämä kaikki vielä nivoutuvat yhteen suoraan American Beautystä lainatun, ilmassa tanssahtelevan muovipussin avustuksella. Tämän lisäksi joka jaksossa on yksi B-juoni joka saattaa liittyä kunkin pääjuoneen jollakin kursorisella tavalla ja vielä muutama selkeästi sketsimäisempi lisäherkku ihan varmaankin vain siksi että oli tullut keksittyä ja säälihän noin hyvää materiaalia olisi poiskaan heittää. Puolituntiset soljuvat kuitenkin eteenpäin ihan eheän tarinankerronnan voimalla eikä selkeitä punch lineja juurikaan ole.

Ilmeisesti BBC oli aikanaan kussut kauden markkinoinnin mistä syystä sitä ei katsonut juuri kukaan. Koko homman omituisuus ei varmasti sekään helpottanut asiaa. Tämä jätti ilmeisesti ja ihan ymmärrettävästi jossakin määrin happaman maun tekijätiimin suuhun - onhan kyseessä kuitenkin jossakin määrin aivan ennenkokematon tapa tehdä puolituntista komediaohjelmaa. Vähän sama kuin jos Monty Python's Flying Circus olisi aikoinaan hukkunut johonkin turhuuden suohon.

Mainiota että setti DVD:llä kuitenkin on ja varmasti sieltä jossakin määrin uudelleen löydetty vähän kotimaisen Studio Julmahuvin tavoin. Ei tällaista kamaa vaan näe joka päivä.


Tässä boksissa olisi vielä saman sarjan jouluspesiaali ja sitten minulla on vielä toinen boksi missä porukan teatterielokuva sekä pari livetaltiointia. Niiden pariin varmaan seuraavaksi.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 4389
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: To Kesä 13 2019 20:25 
Ylös  
Ei kyllä oikein sovi tänne mutta laitanpa silti kun en muutakaan keksinyt - menköön nyt sitten vaikka jatkumona aikaisempiin horinoihini. Eli The League of Gentlemenin tunnin mittaisen jouluspesiaalin katsoin myös.

https://www.imdb.com/title/tt0630129/reference

Ja tämä on kyllä yksi hienoimpia juttuja mitä kyseinen porukka on ikinä tehnyt. Luonnollisesti millään sokerijouluiloitteluteemalla ei olla liikenteessä vaan meininki on normaaliakin kylmempää ja julmempaa. Malliksi on otettu antologiakauhuelokuvat ja sellainenhan tämä periaatteessa onkin - huumori on mukana vähän kuin puolihuolimattomasti mutta silti juuri oikealla tavalla. Asioita ei turhia pehmennellä eikä jätetä hassujen iskulauseiden varaan, vaikka sitten ajoittain hyvin yllättäviin lapsenomaisuuksiin heittäydytäänkin.

Juttu koostuu kolmesta eri segmentistä: ensimmäisessä sen riitelevän avioparin vaimo liittyy johonkin kummaan Eyes Wide Shutin okkultismiseuran naisversioon päästäkseen parisuhdeongelmistaan; toisessa ollaan 70-luvun Saksassa ja hra Lippin seurassa kohtaamassa vampyrismiä ja homoseksuaalisia väärinymmärryksiä; ja viimeisessä matkataan 1800-luvun Royston Vaseyhin selvittämään huono-onnisen eläinlääkäri Chinneryn perheen kirousta. Tarinat sitoo yhteen ärhäkkä pastori Bernice jolla on toki omiakin luurankoja kaapissa.

Jo alkutekstijakso on sellaista kamaluuden ja huvittavuuden ristitulta että oksat pois. Huomaa kyllä että tekijätiimi rakastaa kauhuelokuvia koko sydämestään - näytetäänpä levyn bonusmateriaaleissa klippejä heidän nuorina miehenalkuina VHS-kameralla kuvaamastaan kauhuviritelmästäänkin. Vähän samanlaista sorsailua tuli itsekin harrastettua joskus yläaste- ja lukioaikoina tosin näiden tekemisissä oli jo tuolloin ihan yritystäkin. Spesiaali on myös visuaalisesti varsin mallikas - etenkin julkaisuvuosi 2000 ja BBC:n piskuiset budjetit muistaen. Ei tästä oikein mitään pahaa sanottavaa keksi, jollei nyt sen että kiitos joululaulujen aihioita hienosti itseensä yhdistelevän musiikkiraidan, nyt minulla soi joku God Rest Ye Merry Gentlemen päässä keskellä kesäkuuta.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 8204

Viesti Lähetetty: To Kesä 20 2019 17:28 
Ylös  
Kuva
Murphy Brown - 1. kausi
https://www.imdb.com/title/tt0094514/?r ... f_=nv_sr_2
1988 startannutta sarjaa esitettiin Suomessa tietenkin lisänimellä Tähtireportteri. En ole vuosiin Murphyä katsellut ja sarja tuntui hiukan jähmeän verkkaisesti käynnistyvän. Aika nopeasti kuitenkin oli FYI:n väellä hyvä tohina päällä ja katsojalla hauskaa. Murphyn vetovoima on tallella, eikä ihmetytä yhtään, että tästä jatkettiin uusilla kausilla vielä kokonaista 9 vuotta + nyt se uudelleenlämmittely, jotka ovat muotia.

Palaset ovat kohdallaan: uutistoimitus ei ole liian yleinen ympäristö sitcomille, kässäreihin oli löytynyt kiinnostavia aiheita ja tietty se, että tekijäporukka on valittu hyvin. Candice Bergen noin äkkiä tsekattuna voitti parhaan komediennen Emmyn roolistaan viisi kertaa ja kaikkiaan sarja haali niitä kunnon sylillisen.

Charles Kimbrough senioriankkuri Jiminä on kankipersemäisyydessään hulvaton vanhan liiton mies. Grant Shaud nuorena tuottajana ison haasteen edessä, Miles Silverberginä, pääsee esittämään hahmoa, joka hajoilee hauskasti ja toisaalta myös näyttää epäilijöilleen. Italialainen mies komediassa lipsui minun makuuni jo ylikäytetyksi ideaksi, mutta tuskin oli sitä vielä tähän aikaan... ja Joe "Katuhaukka" Regalbuto taitaa kyllä komiikankin, Frank Fontana on nasta heppu. Ylikäytetyistä ideoista puhuen, Faith Fordin roolia hieman hattarapäisenä maalaisblondi Corkyna ei voi varsinaisesti kehua omaperäiseksi. Vetää osansa kuitenkin mainiosti ja kommenttiraidalla kerrottiin siitäkin, että oli tärkeää antaa Corkylle niitä välkkyjäkin hetkiä.

Ekstroista selvisi vasta nyt sekin, että baarimikko Philin esittäjä Pat Corleyllä ei oikeasti ollutkaan niin karhea ääni, vaan äijä pisti sitä rosoisuutta mukaan kuvaamaan, mitä vuodet tiskin takana ovat tehneet kurkulle. Murphyn maalari Eldin on se viimeinen vakiohahmo, jonka yleisö otti heti omakseen. Ei ihme, Pastorelli on symppis remonttireiska haalareissaan. Corkya jätkä vilkuilee tässä silmät tapillaan, mitä en myöhemmillä kausilla muista tapahtuneen. Reippaasti enemmän tässä lauleskeltiinkin kuin niillä minulle tutummilla kausilla. Vielä osittain haettiin omaa juttua, vaikka palaset ovatkin hyvin pitkälti paikoillaan.

Sikäli monesta poikkeava sitcom tämä on, että jokaisessa jaksossa on vain se yksi ns. a-juoni, jonka mukana mennään. Hyvinkin erilaista siis vaikka moneen viime aikojen komediaan verrattuna, kun tässä minuuttejakin oli käytössä lukuisia enemmän kuin tänä päivänä, jolloin sinne mainosten väliin pitäisi saada vähän komediasarjaakin mahtumaan. Enpä joka tapauksessa muistanut yhtään näitä huvittavia jaksojen ideoita, kuten missä haastateltava kupsahtaa suorassa lähetyksessä ja Murphyn tilapäinen hyllyttäminen.

Miten sitten ottaakaan sen, että jotkut huulet tai jopa tarinat ovat omaan aikaansa sidottuja, kuten nyt vaikka Dan Quaylen herjaaminen. Se perunajuttu kuitattiinkin myöhemmin tulevassa jaksossa oikein kunnolla panostaen. Näinhän tietysti moni muukin komedia South Parkista lähtien on toiminut, käsitellen ajankohtaisia asioita. Suomalaiselle saattavat myös jotkut sarjassa mainitut julkimot olla tuntemattomia. Ei meikäläisessä tv:ssä jonkun Dan Ratherin naama ole päässyt kulumaan.

Kyllähän se pisti vituttamaan rankastikin, ettei tästä enempää kausia saatu levylle. Faniksi tunnustaudun ja olisin ostanut Grant Shaudin poistumiseen asti kaikki kaudet, vaikka sarjan parhaat vuodet olivatkin siinä vaiheessa jo takana.

Jos joku kanava esittäisi niitä tuoreita jaksoja, voisin hyvinkin katsoa. Hillitöntä kiinnostusta ei tosin ole... kun nyt jollain Will & Gracella on se etu puolellaan, että päähenkilöt eivät juuri ole muuttuneet alkuperäisistä kausista, niin Bergen on jo sen verran mummoiässä, että sen paljon nuoremman Murphyn säilytän mielessäni kernaasti.

_________________
-You have a huge fucking dick!

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 4389
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: Ke Heinä 03 2019 2:05 
Ylös  
Kuten toisaalla kerroin, olen viime aikoina uusinut Monty Pythonia. Sen lisäksi katsoin kehutun draamasarja Mad Menin ensimmäisen tuotantokauden muutamien vuosien takaa.

https://www.imdb.com/title/tt0804503/reference

Syy tähän on lähinnä Christina Hendricksissä, mikä on soma, hyvä ja rikollisen alikäytetty muija eivätkä nämä asiat muutu tämän 12-jaksoisen myötä. Muutenhan sarja oli ihan semijeesvakuuttavaa menoa 60-luvun alun mainosmaailman pyörityksistä. Sinällään aihepiiri ei niin hirveästi minua kiinnosta mutta hahmojen erinäistä hevospeliä sen reunamilla oli ajoittain varsin hupaisa seurata ja erityisesti Nixon vs. Kennedy -presidenttivaalien ympärillä pyörivä sivujuonne oli varsin kiehtova. Muutoin kyllä vähän kyseenalaistan sarjan aloittamista vuodesta 1960 kun kunnon 60-luku isoine yhteiskunnallisine muutoksineen ja vastakkainasetteluineen ei ollut vielä alkanut: tämäkin kausi oli selkeästi mielenkiintoisimmillaan päähenkilön kulutusmaailman ja erniäisten, jo vähän esihippiboheemipiirien kohdatessa. Suuren osan aikaa sarja olisi vielä yhtä hyvin voinut ajoittua 50-luvulle - mikä on perseestä.

Suurin ongelma sarjassa on kuitenkin se, että sen päähenkilö on kohtuuttoman tylsä vaikka on ainut hahmo joka esiintyy jokaisessa jaksossa ja jonka ympärillä kaiken muun pitäisi pyöriä. Ekoissa jaksoissa tyypistä maalaillaan vielä ihan hauskaa mysteerimiesjuttua mutta heti noiden mysteerien alkaessa paljastua ne osoittautuvat vain kohtuuttoman geneerisiksi ja tylsiksi. Eikä miehen ja juutalaisen tavaratalonaisen välinen juupas-eipäs -syrjähyppyhinkkauskaan jaksa oikein kiinnostaa. Voiton vie kuitenkin Angelin poika itse, Vincent Kartheiser oikein isoksi kasvaneena - hän oli myös sen tv-sarjan turhin osa. Sille on tässä kirjoitettu sellainen, klassinen nuoren, itsestään liikoja luulevan jullin osa mutta tämän ja päähenkilön väliset kahnaukset eivät ikinä johda mihinkään. Aina luulee että ok, nyt ehkä tapahtuu tämänkin kaksikon välillä jotakin oikeasti pysyvää ja merkityksellistä mutta ei; ei kertaakaan.

Muut hahmot ovatkin sitten reilusti parempia. Päähenkilön vaimoa esittää January Jones joka on minulle tuttu ainoastaan siitä X-Men: First Class -leffasta, jossa se esitti (oikeastaan tuo vaatisi lainausmerkit) Emma Frostia. Ja sehän oli täysi kalapuikkoshow vaikka Frost on yksi koko Marvelin rosterin kiehtovimpia hahmoja. Tässä nainen sen sijaan on suorastaan vangitseva kohtuullisen normikotirouvaroolissaankin joten en osaa selittää mitä ihmettä mahtaa olla tapahtunut tuon muuten ihan ok:n X-Menin kanssa. Vaimon malliuraunelmia koluava "Shoot" oli kokonaisuutena ensimmäisen kauden paras jakso. Myös sarjan eräänlainen näkökulmahahmo, ekassa jaksossa aloittava sihteerikkö on varsin älyllä kirjoitettu ja sympaattinen, samoin kuin muiden mainostoimiston heebojen pikku kisailut ja perseilyt ovat ihan hauskoja ja eläväisen tuntuisia. Pienessä sivuroolissa myös Billin veli ja mainiosta God Bless Americasta tuttu Joel Murray.

Kokonaisuutena hommasta jäi kuitenkin vähän "no jaa" -fiilis. Siis, ei missään tapauksessa huono, koska kyseessä kuitenkin kohtalaisen hyvin kirjoitettu, periodikuvaukseltaan tarkka ja ajoittain jännäkin sarja. Itselleni siitä tuli kuitenkin jatkuvasti mieleen vähän B-divarimpi Boardwalk Empire mikä voi kuulostaa omituiselta: sehän käsitteli gangstereita ja tämä mainosmiehiä. Mikä nyt ei toki sitten mahda ihan niin eri asia lopulta ollakaan. Mutta vertaus on siinä mielessä järkevä, että molempien sarjojen luojat ovat aiemmin olleet työstämässä myöskin kehuttua Sopranosia mitä en itse ole sitäkään ennättänyt katsoa. Molemmat ovat myös huolella luotua periodidraamaa, mutta 20-luvun Atlantic City nyt vaan on n. 70 miljoonaa kertaa mielenkiintoisempi miljöö kuin 60-luvun ekojen vuosien New York. Boardwalk Empiren tiukalle kirjoittamiselle ei Mad Men myöskään mahda mitään, ja oli siinä mieleenpainuvammat hahmotkin. Ainakin tähän asti. Mad Menin soundtrackkin on ihan jees... muttei yhtä jees kuin Boardwalk Empiressä.

Kaiken lisäksi Mad Men vielä nössöilee ihan vitusti. Luulin että tämäkin olisi ollut jonkun HBO:n tai vastaavan Ihan Aikuisten Ihmisten Sarja mutta ei vaan jollekin perus mainostaukopippelikanavallehan tämä onkin tehty. Jos olisin tämä alunpitäenkin tiennyt, en olisi välttämättä mahdollisuutta edes antanutkaan. Tämä tarkoittaa että paitsi ettei sarjassa ole äkkiväärää väkivaltaa jo ihan aihepiirinsä mahdollisuuksien puutteen takia (mikä on jälleen yksi syy miksi se toinen show on parempi), se myöskin välttelee kaikkea muutakin ja tyytyy kevyeen harlekiiniromanssivihjailuun niin seksi-, yhteiskunta- kuin ihmisten sielunelämäasioissakin. Ja tällaisen sarjan joka kokonaan luottaa omien hahmojensa vuorovaikutukseen tehokkaampien huomionherättäjien sijaan pitäisi minusta erityisesti olla varomatta tarttua hankaliin, kamaliin ja rivoihin asioihin jo ihan kuvastonsakin puolesta. Nyt mennään kevyen kevyellä Salatut Elämät -linjalla mikä alkaa ainakin minua vituttaa kohtuullisen äkkiä.

Kaiken lisäksi pahimmillaan, niin paljon kuin ajoittain käsikirjoitusta olen valmis kehumaankin, luisutaan aivan kuin suoraan sinne 60-luvun alimpaan kioskikirjallisuushelvettiin mitä vasten tällaisen sarjan luulisi pyrkivän vähän ikäänkuin nimenomaan kontrastoimaan ja mikä tuntuu poikkeuksetta hätäratkaisulta ja täydelliseltä tyylirikolta. Erityisesti päähenkilön naurettavat sotatakaumat ja koko viimeisen jakson loppupuoli joka oli suorastaan hämmentävän typerä kuvastavat tätä linjaa. Kyllä tässä ehdottomasti puolensa oli ja osa tarinalinjoista imi tosiaan mukaansa joten tiedä häntä. Rosebudistahan on saanut myöhempiäkin kausia jo iät ja ajat vitosella kappale joten katsoo nyt sortuuko lisääkin jossain vaiheessa hankkimaan. Ihan niin uskomattoman upea juttu ei kuitenkaan kyseessä ollut kuin kannen hehkuttamat miljoona biljoonaa eri palkintoa antaisivat odottaa.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 8204

Viesti Lähetetty: Ke Heinä 03 2019 18:30 
Ylös  
^ Niin se tylsä päähenkilö on se hahmo Don Draper? Ketään muuta en sarjasta ainakaan tiedä, nolla jaksoa nähty... kohtalaista mielenkiintoa on kyllä ollut aina, koska kehuja olen lukenut ja kun ammattina tuollainen mainosmies ihan omaksi hommaksi ihan kiinnostaa. No eiköhän se juna tosin jo mennyt, mutta kuitenkin!

Olisin myös kuvitellut tämän olevan joku ikärajoista välittämätön sarja, kieltämättä vie kiinnostusta jonkin verran.

_________________
-You have a huge fucking dick!

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 4389
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: Ke Heinä 03 2019 22:52 
Ylös  
^Joo, sehän se. Mutta juu; en tiedä, moni tästä tosiaan on todella vahvasti tykännyt - itsekin tunnen jokusen sarjan fanin mikä osaltaan saattoi vaikuttaa valintaan myöskin. En minä tiedä vaikka saisit tästä enemmänkin irti enkä minkään tosiaan vihannut tai mitään.

Tuo ikärajahienostelu oli kyllä yllättävänkin pepusta - jotenkin sen sietää paljon helpommin jossain tosi muuten kummilla ideoilla ja ylimaallisuuksilla varustetussa touhussa. Tässä se tuntui vain todella halvalta ja typerältä.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: La Touko 31 2014 12:17
Viestit: 3670

Viesti Lähetetty: La Heinä 06 2019 10:38 
Ylös  
Kuva

Katsoin kolme jaksoa Scream Queensin kakkoskautta mutta on tämä niin paskaa, että kesken jää :trash:

_________________
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

 Profiili  

Poissa
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Kesä 06 2014 18:19
Viestit: 4389
Paikkakunta: Kerava

Viesti Lähetetty: La Heinä 06 2019 22:48 
Ylös  
Tuli nyt sitten lopultakin tapitettua loppuunsa myös Monty Python's Flying Circusin eka kausi.

https://www.imdb.com/title/tt0063929/reference

Varmasti miljoonas katselukerta mutta eihän tähän kyllä väsy. Vaikka ekassa kaudessa klassikkosketsikomedia vielä vähän hakeekin luonnettaan - tai oikeastaan kulmakivet ovat jo alusta saakka ihan kohdillaan mutta se todella räväkkä energia on aluksi vielä hitusen hakuteillä. Sekin sieltä sitten kyllä löytyy ja eka kausi paranee vanhetessaan jakso jaksolta.

Sarjan tekoahan on kirjoiteltu ja kommentoitu maailman sivu ja olihan niillä ongelmia tämän kanssa jos oli kuulemma verrattoman hauskojakin hetkiä. Budjettihan on brittityyliin kohtuullisen pieni ja jaksojakin siellä päin epätyypillisen monta (tai ehkä se sitten vielä tuolloin 60-70-lukujen taitteessa meni näin?) eli 13. Ekojen jaksojen heikkoon energiatasoon voi vaikuttaa sekin, että ainakin miesten itsensä kertoman mukaan ohjelmaa ei oikein osattu markkinoida oikeille henkilöille ja studionaurajiksi oli kärrätty jotain ikäloppuja maamoja jotka luulivat tulevansa katsomaan ihan oikeaa sirkusta tirehtööreineen ja vastaavineen. Ei mikään ihme ettei naururaidalla vielä varsinaisesti riehuta näissä ekoissa jaksoissa. Tämäkinhän sitten korjautuu jaksojen edetessä ja ohjelman löytäessä yleisönsä.

Tuo budjettikysymys huomioiden yllättävän paljon tässä on lopulta lokaatiokuvausta mukana - juuri niitä pieniäkin, yhden kuvan juttuja vaikka kuinka ympäri jaksoja. Varmasti vaatinut aika paljon organisointia ja pennin venyttelyä noitten fiksaamiset vaikka tuskinpa onkaan kovin kauas Lontoosta yleensä vaivauduttu. Studiolavasteet ovat toki halpoja mutta vaihtelevat välillä sellaisella tahdilla ettei kyllä todellakaan haittaa.

Esiintyjät ovat toki kaikki huippuvedossa ja sekä kirjoitukselliset että performanssilliset "roolinsa" kohtuullisen selvät alusta pitäen. Kyllä yleensä tunnistaa mikä sketsi on kenenkin / minkäkin parivaljakon rustailema. Omia suosikkejani ekalta kaudelta se Hilter -homma, se juttu missä kaikki on teräsmiehiä paitsi yksi joka on salaiselta identiteetiltään polkupyöräkorjaaja, se melkein koko jakson mittainen scifihölmöily missä avaruushyytelöt muuttavat ihmisiä skoteiksi ja tottakai klassinen The Upper Class Twit of the Year -kilpailu. Tuohonhan kuulemma loppui aikoinaan sarjan esittäminen Suomessa koska jonkun minkä lie päättäjän mielestä kyseinen sketsi pilkkasi kehitysvammaisia. Ja tämä yksi kontekstiton mielipide sitten riitti koko show'n perumiseen suomalaiselta yleisöltä aina jonnekin, minne lie 90-luvulle (?) asti.

Tottakai mainittava on myös Terry Gilliamin loistavat animaatiot jotka ovat myös aivan parhaita. Myös sarjan (teostovapaa) musiikinkäyttö usein unohtuu ihmisiltä ja on sekin varsin osuvaa ja nohevaa.

Kaikkihan tätä ovat varmasti tuijotelleet joten tuskin olisi tarvinnut jaaritella näinkään pitkään mutta maineensa veroinen sarjahan tämä on edelleen.

_________________
--- Amal shufar, at rrug ---

 Profiili  

Poissa
Komedian kunkku
Komedian kunkku
Käyttäjän avatar

Liittynyt: Pe Elo 08 2008 9:17
Viestit: 8204

Viesti Lähetetty: Su Heinä 07 2019 11:18 
Ylös  
^ Ehdit sitten ensin :Barbarian:

Ei kun hyvä juttu ja ihan uutta tietoa tuli, vaikka jotain Pyyttonien historiasta itsekin tiedän. Itsellä vielä viimeinen jakso katsomatta.

Kyllä tätä katsellessa tuli mieleen muutamankin kerran, että täältä sitä on se ja se taho juttuja omaan käyttöönsä nappaillut sitten myöhemmin. Se seksin kuvaaminen kaiken maailman filmipätkillä erityisesti jäi mieleen - jos nyt uskallan olettaa Sirkuksessa tuota ideaa käytettäneen ensimmäistä kertaa, niin siinä yksi konkreettinen juttu. Käytetty mm. Alastomassa aseessa ja Simpsoneissa sittemmin.

13 jaksoa sisältää niin runsaan määrän sketsejä, että vaikeaa muistaa ihan hirveästi näkemästään näin vasta ensimmäisellä kunnon katselukierroksella. Kuitenkin, jännästi sitä maut vaihtelevat, kun noilla Tinan suosikkisketseillä ei omalla listalla juuri sijaa ole... paitsi se terisjuttu iski itsellekin kyllä hyvin. Pitkän skottisketsin aikana tulikin mietittyä sitä, että tämäkin varmaan jollekin toiselle uppoaa ihan eri tavalla kuin minulle. Ehkä olen juntti, mutta ei tuo itseä kyllä naurattunut. Toki oli jännä ja mielenkiintoinen idea, ei siinä mitään. Niin ja no, Upper Classin lopetus oli minustakin ihan posketon ja ei lainkaan huono kokonaisuus muutenkaan.

Tosiaan kun on niin pitkä lista sketsejä, niin omia suosikkeja paha mennä listaamaan. Kuitenkin "kuollut papukaija" ja "maailman hauskin vitsi" pääsevät kyllä ainakin omiin lemppareihin. Onkohan Killing Joke, siis se yhtye, ottanut nimensä jälkimmäisestä? :D

_________________
-You have a huge fucking dick!

 Profiili  
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1497 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 93, 94, 95, 96, 97, 98, 99, 100  Seuraava

Hyppää:  


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia vestejäsi
cron
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group :: Style based on FI Subice by phpBBservice.nl :: Kaikki ajat ovat UTC [ DST ]
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com