Hohtoloota

Katsoin juuri tv-sarja Vikingsin ekan tuotantokauden.

http://www.imdb.com/title/tt2306299/combined

Viikingithän on heti roomalaisten ja örkkien jälkeen siisteintä, mitä on, joten olihan se vain ajan kysymys, että tällekin tuotokselle antautuisin. Jah jah...

Sarja on ihan hyvännäköinen. Alkutunnarikin oli hieno niin musiikillisesti, kuin visuaalisestikin. Ilmeisesti myöskään CGI-sontaa ei ole tungettu ainakaan tarpeettomasti mihinkään, mikä on kiva juttu. Tykkään myös siitä, että hahmot näyttävät oikeilta viikingeiltä, ja kaikki on miellyttävän likaista ja pimeää. Puvustus ja lavastus ansaitsevat (enimmäkseen) kiitokset autenttisesta ja uskottavasta fiiliksestä.

Siihen ne hyvät puolet sitten jäävätkin, sillä sarja on aivan uskomattoman paskasti mietitty ja kirjoitettu. Koko touhulla ei tunnu olevan minkäänlaista järjellistä rakennetta tai päämäärää, vaan se poukkoilee miten sattuu sinne ja tänne. Dialogi on pahimmillaan pseudo- "Wanhan Ajan" kielistä ekspositiohelvettiä, missä hahmot lässyttävät toisilleen omaa mytologiaansa, jonka kunkin heistä kuvittelisi jo valmiiksi tietävän ja parhaimmillaan töksähtelevää luonnottomuutta. Jotkut yksittäiset kohtaukset saattaa vielä olla ihan jees, mutta sitten iskee tiskiin niin pöyristyttävää noloutta, että oksat pois. Etenkin ne Northumbrian kuninkaan hoviin sijoittuvat kohtaukset sopisi täydellisesti johonkin Uwe Bollin In the Name of the King -elokuvaan.

Miksei tämä koko tuotantokausi olisi voinut käsitellä vaikka pelkästään yhtä ryöstöretkeä jonnekin? Oltaisiin lähdetty ekan jakson lopussa, ja koko setti olisi käsitellyt hahmojen seikkailua ja bondaamista ja keskinäistä nahistelua tuolla matkalla. Se olisi ollut niin mielenkiintoista! Puhumattakaan, että näin systeemissä olisi väkisinkin ollut edes jonkinsorttinen kaari ja päämäärä. Nyt spämmäillään sinne ja tänne, jokainen jumalaton merimatka kuitataan kahdella kohtauksella ja samassa jaksossa toikkaroidaan hyvä ettei mantereelta toiselle miten sattuu. Ihme kun ei kuussa ehditä käymään.

Kaiken huippu on vielä se, että kaikki sisäiset ristiriidat ja jännitteet puretaan kutosjakson loppuun mennessä, mikä olisi kenen tahansa fiksun ihmisen tv-sarjassa ollut tuotantokauden finaali. Tämän takia viimeiset kolme jaksoa ovat vielä normaaliakin pahempaa pointittomuutta. Myönnettäköön, että huomioni alkoi siinä vaiheessa jo lipsumaan kaikkialle muualle, mutta minulla ei ole mitään muistikuvaa, mitä viimeisessä jaksossa tapahtui. Ja lopetin sen alle vartti sitten.

Näyttelijöistä: Gabriel Byrne taitaa olla ainut nimitekijä, ja vetää täydellä automaattivaihteella pahismulkoiluroolinsa. Muuten: kun sanoin, että on kiva, että näyttelijät näyttävät uskottavilta viikingeiltä, en tarkoittanut, etteivät he saisi osata näytellä. Etenkin päähenkilö on niin uskomattoman ärsyttävä sopertaja että jää paskin takapiha-amatööriperseilykin kakkoseksi, ja omistaa maailman lyötävimmän jokerivirnotuksen, joka pysyy naamalla kohtauksessa kuin kohtauksessa. Esimerkiksi edellä mainitun veljen näyttelijä olisi rutosti karismaattisempi äijä, mutta ei. Se saa ainoastaan hengata mukana.

Muijahan tässä on myös, ja se on siistiä, että sillä on miekka, ja se tappaa ihmisiä. Se on vaan ja ainoastaan siistiä, ja sille ei mikään paska kirjoitus (saati historialliset faktat) mahda mitään. Valitettavasti tuokin kyseinen hahmo viettää huomattavasti enemmän aikaa synnyttämässä ja itkemässä miehensä perään. Koko muijalla ei tunnu olevan minkäänlaista tarvetta olla tässä sarjassa, joten tekijät ovat kai sitten kokeneet velvollisuudekseen sen väkisin änkeä joka toiseen kohtaukseen. Myös lapsinäyttelijä on yksi kamalimmista herrain aikaan - juuri kun on tottunut oikeasti hyviin lapsinäyttelijöihin nykyajan sarjoissa, isketään tällainen Anakin Skywalker Kakkonen kameran eteen. Ja ekan jakson kommenttiraidalla pojan uskomatonta suoritusta jaksetaan vielä oikein erikseen kehua!

No, totta puhuen Gustaf Skårsgard -niminen heppu vetää ihan hienon roolin, koska se on mieleenpainuva ja kiinnostava. Toki, joku voisi sanoa, että överiksi vedetty, mutta ennemmin se, kuin tuo harmaa, omaan peräsuoleensa katoava massa.

Ja niin paljon, kuin sarja antaakin lip serviceä viikinkien uskomuksille ja kulttuurille, niin tekijöitten jeesusteluhan se silti sieltä taustalta paistaa läpi. Hahmot toki tekevät vähän mitä sattuu, mutta sitten jos se on jotain, mistä ei Jesse tykkäisi, sarjalla on kova kiire tehdä tästä pointti ja näyttää, että se on väärin. Tällaiseen kikkelis kokkelis -moralisointiin ei esim. Rome ikinä koskaan milloinkaan sortunut. Asiaa ei yhtään auta se, että päähenkilömme on tietysti oikein ekstrakiva viikinki, jottei päiväkahviaan hörsivillä mummoila mene viineri väärään kurkkuun kun kiva poika tekeekin jotakin nykynäkökulmasta väärää.

Väkivaltaa sarja sisältää jonkin verran, "ei mässäillen" (eli tylsästi) ja alastomuuksiakin on muutama mukaan mahtunut ("no hyvä on sitten, jos niitä tissejä nyt pitää olla, niin siinä on sitten tissit teille" -tyyppisesti), mutta siihen sarjan "aikuismaiset" piirteet sitten jäävätkin. Kaikki ne ihanat, pimeät hämähäkit, mitä ihmissielussa asustaa, ja joiden temmellystä on niin perverssin ihana seurailla, loistavat tyystin poissaolollaan. Hahmot ovat tasantarkkaan joko urheita ja sankarillisia tai sitten kokovartalokyrpiä, ihan noin niinkuin muuten vaan tai sitten koska joku on tyyliin kerran sanonut niiden äidistä pahasti joten niillä on sitten henkinen lupa mulkkuilla kaikkia ja kaikkea kohtaan koko ajan. 60-luvun Batman -sarjakin sisälsi monitahoisempia hahmoja ja omasi häilyvämmän rajan hyvisten ja pahisten välillä.

Hahmoista on yksinkertaisesti mahdoton välittää, kun sarja ei siihen minkäänlaista mahdollisuutta suo. Onkin käsittämätöntä, että koko eka kausi on saman tyypin - Michael Hirstin - kirjoittama, kun tämä jos mikä vaikuttaa siltä, kuin se olisi koottu jalkapallojoukkueen baari-illan aikana eri nenäliinoille rustaamista kohtauksista. Mikään ei lopulta johda mihinkään, asioita tapahtuu kaiken aikaa ja porukkaa välillä kuolee, mutta seuraavassa kohtauksessa asiaa ei enää edes muisteta, eikä sillä ole mitään vaikutusta mihinkään. Onkin, kuin tekijät eivät olisi osanneet päättää tehdäkö nykyajan tyyppinen, jatkuvajuoninen sarja vai perus Knight Rider -tyylinen, yksittäisistä jaksoista rakentuva juttu, joten ovat sitten päätyneet tyystin äpärään puolimalliratkaisuun.

Tuo Hirst on aiemmin tehnyt näköjään mm. sitä Tudors -sarjaa, joka on toinen mielenkiintoiseen, historialliseen aikaan sijoittuva, absoluuttinen pökäle. Tosin sekin oli kyllä parempi, kuin tämä. Hemmo on myös kirjoittanut ne kaksi Elizabeth -leffaa, joissa oli Cate Blanchett pääosassa. Ja nehän nyt on varsin jees, ihan eheitä kokonaisuuksia ja kaikkea. Mutta elokuvassa toki käsikirjoittajalla onkin paljon vähemmän vastuuta ja merkitystä, kuin show runnerilla televisiosarjassa. Kaikki, mikä on tässä onnistunutta, esittäytyy paljon mielenkiintoisemmin tehtynä vaikka siinä 90-luvun, myönnettäköön, hoopossa 13th Warrior -elokuvassa, ja siinä sentään Antonio Banderas taistelee kannibaaliluolamiehiä vastaan.

Tämä Vikings oli kyllä holtiton pettymys lähes joka suhteessa. Vähän kuin Heroes aikoinaan - tälläkin on lähes rajaton potentiaali, mutta joka kerta, kun tulee eteen valinta tehdäkö jotakin mielekästä, mielenkiintoista ja jännittävää vai mennäkkö aidan matalimman kohdan yli kohti tylsää, pointitonta ja väsähtänyttä, sarja päämäärätietoisesti ja härkäpäisesti valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon. Toinen, mihin tätä voi verrata, eritoten kirjoituksen kehnouden ansiosta, on se Spartacus -sarja - mutta siinäkin nyt sentään oli sitten munaa ja eksploitaatioarvoja, jos ei muuta. Vikings olisi varmasti ollut jotain uskomattoman uutta ja ennennäkemätöntä, jos se olisi ilmestynyt vuonna 1993 eikä 2013, mutta mitä helvetin tekoa sillä on tässä Game of Thronesien, Boardwalk Empirejen ja vastaavien maailmassa, saa kysyä joltain minua fiksummalta.

Eli jos ei se tieto, että myöhemmissä kausissa tulevat esiintymään Jasper "Miksi vitussa?" Pääkkönen ja Peter "No voi hevosen vittu, ei" Franzen ole tarpeeksi jättääkseen tätä suosiolla väliin, niin tauhkaa se on muutenkin.

Että semmoista Kaveri tätä on tainnut katsella ja ihan tykkäilläkin, minuahan aihe ei toki kiinnosta pahemmin. Joku Daredevil sitten, jos jotain vakavaa lähden katsomaan.

Jasperi nyt on Jasperi, mutta et pidä Franzenistakaan?

Exterminator wrote:Että semmoista Kaveri tätä on tainnut katsella ja ihan tykkäilläkin, minuahan aihe ei toki kiinnosta pahemmin. Joku Daredevil sitten, jos jotain vakavaa lähden katsomaan.

Tuo Daredevil minuakin kyllä kiinnostaisi. Aihehan tässä olisi ollut kuin meikäläiselle nakutettu.

Exterminator wrote:
Jasperi nyt on Jasperi, mutta et pidä Franzenistakaan?

No enh. Rasittavia pallinaamoja kaikki tyynni. Tai ei kai noissakaan nyt niin, jos ei olisi ihan joka paikassa 24/7 pakko olla.

Uusintakatsoin pitkästä aikaa Torchwoodin ekan tuotantokauden.

Ajattelin koluta kaksi ennestään tuttua kautta uudemman kerran läpi, ennenkuin tutustun (toivottavasti) pikapuoliin aiemmin väliin jääneisiin kolmos- ja neloskausiin.

Eli jos konsepti ei ole jolle kulle tuttu, niin uuden Doctor Whon (alkuperäisten) tekijöitten vähän "aikuisempi" ja kenties hitusen "maanläheisempi" (mutta silti villejä scifi -konsepteja sisältävä) sarja, jossa walesilaiseen Cardiffin kaupunkiin hyvin Buffy -tyyppisen aika/avaruus -repeämän vuoksi asettunut salainen organisaatio metsästelee paikallisia alien -uhkia - plus tietysti tekee holtittomia virheitä, riitelee ja ihmissuhdesekoilee siinä ohessa.

Sarjan hahmoista olen tykännyt aika kovasti. Kapteeni Jack Harkness on toki tuttu jo Whon puolelta, ja muutkin hahmot on kirjoitettu ja toteutettu kivasti. Eli näillä on omat tarinakaarensa ja juttunsa, mitkä sitten kehittyy kivasti tuotantokauden edetessä. Pieni vertaus tuonne yläpuoliseen Vikingsiin, missä ei mistään näin järkevästä olisi osannut edes haaveilla. Pidän myös siitä, kuinka sarja (taas vähän Buffyn tyyliin) yhdistää äärinormaalin banaaliuden uskomattomiin tiedekuvitelma-asioihin ja käyttää tätä myös draaman apuvälineenä.

Mitä sarjan väitettyyn "aikuisuuteen" tulee, niin eihän tässä nyt millään HBO -tasolla kylläkään mennä, mutta on toki mukavaa, ettei tekijöiden ole ainakaan turhan päitten tarvinnut mennä sensuroimaan itseään. Ja mikä tärkeintä, seksi ja väkivalta ei ole korvanneet sellaista lähes lapsenomaista riemua jänniä ja kaheleita konsepteja kohtaan, mikä näkyy erityisesti tuossa sisarsarjassa positiivisesti. Myös visuaalisesti Torchwood on kaunista katsottavaa, mitä nyt CGI on tuttuun tapaan hirvittävää.

Parhaita jaksoja on minusta pakollisten pääjuonijaksojen ohella perättäiset Small Worlds ja Countryside, jotka temmeltävät hyvinkin pitkälti kauhuelokuvan kuvastoissa ja tunnelmissa. Eritoten Countryside, joka periaatteessa hyvinkin perinnetietoisena Texas Chainsaw Massacre / The Hills have Eyes / Deliverance -johdannaisena käyskentelee samoilla sorsalammikoilla kuin n. 95% vuoden 2000 jälkeen tulleista horrorleffoista ja potkii näistä 100%:a munille. Myös They Keep Killing Suzie erittäin mielenkiintoiseen elämän peruskysymykseen kantaa ottavana jaksona ja sarjan henkilökatraalle paljon henkilökohtaisemmat Greeks Bearing Gifts sekä Out of Time ovat varsin mainioita.

Paskimmillaan eka kausi on heti ensimmäisen, varsin loistavan avausjakson jälkeisillä parilla vähän mitäänsanomattomammalla ja ilmiselvästi sarjan tuntumaa vielä hakevalla jaksolla - erityisesti ilmeisen pakollinen, vähän Speciesin tyyppinen seksialien -jakso Day One on vaan aika mitättömyys. Sitä seuraava Ghost Machinekin sentään sisälsi edes jotain vakuuttavia juttuja.

Kaiken kaikkiaan erityisen viihdyttävää scifi-toimintaa, jossa ei välttämättä aina helppoja ratkaisuja ja selkeitä hyviä ja pahoja jätkiä. Brittiläisyydestäkään ei koskaan ole haittaa, ja varsin hyviä näyttelijöitä on tähänkin mukaan saatu.

How I Met Your Motherin 5. kausi jatkaa loistokausien putkea, joiden tähän tyssäämiseen on pakko varautua. Kuudennella totta kai jatketaan heti perään joka tapauksessa.

Tältä jäivät mieleen mm. kaksoisolennot (kuten lesbo-Robin ), se tupakointijakso, jossa Hanniganin ääni putoaa muutaman oktaavin ja se tanssi- ja lauluesitys, tähtenään Barney eli Neil Patrick Harris, porukan monilahjakkuus. Se apinajakso esim. myös, huikea lopetus Niin ja Barneyn seiskaviikko tietenkin, onhan näitä vaikka mitä.

Se, että tässä muistellaan koko ajan aiemmin tapahtuneita asioita, on oikeastaan varsin nerokas oivallus antaessaan vapauksia esittää asiat vaikka vähän yliluonnollisesti tapahtuvanakin.

Vasta tänään oikeastaan tajusin, miten tuore sarja on kyseessä. Tästähän esitettiin viimeinen jakso niinkin myöhään kuin vuonna 2014. Tänään olisikin tv:ssä James Liptonin vieraana koko porukka. Mutta eihän tuota kehtaa katsoa ennen kuin on loputkin kaudet nähty.

Edit: olin näköjään viimeksi väittänyt neljättä kautta vitoseksi, sekoilin.

Uusintakatselin Torchwoodin kakkoskaudenkin sittemmin.

Tykkään kakkoskaudesta ykköstäkin enemmän, vaikka on jotenkin hirmu vaikea pukea sanoiksi, että minkä takia. Heti ekan jakson ekasta kohtauksesta lähtien on selvää, että sarja on menossa paljon jotenkin kevyemmällä ja huumoripitoisemmalla otteella, kuin ensimmäinen kausi - ei sillä, että homma miksikään spedeilyksi muuttuisi, tai edes sisarsarja Doctor Whoksi, tai että tuo kevennysosasto olisi ekastakaan kaudesta puuttunut. Jotenkin tuntuu kuitenkin, että vasta nyt lähdetään kunnolla liikkeelle, ja eka kausi oli sentään kuitenkin pirun hieno.

Kolmessa jaksossahan on vierailevana tähtenä Buffy the Vampire Slayerin Spikeä näytellyt James Marsters. Tohtori Kukan seikkailuista tuttu Marta Jones (Freema Agyeman) vierailee kanssa parissa jaksossa. Lopetus on taas megaeeppinen, ja vaikka onkin hienoa, että sarja jatkuu, olisi viimeinen jakso ollut ihan käypä koko sarjan yhteenniputtajakin. Erityisesti parin lempihahmoni tarina saapuu todella kauniin katkeransuloiseen päätökseensä. Vaikka tiimin loistava yhteiskemia näiden kahden loistavan hahmon menetyksestä varmasti tulee kärsimäänkin, on hienoa, että teoilla on seurauksia, riskejä otetaan ja kukaan ei ole kuolematon (paitsi jos se on se pointti). Myös päähenkilö Gwenin poikaystävä Rhys saa tietää tyttökamunsa salaisesta työpaikasta, mikä on hienoa, koska kaikki salaiset identiteetit sun muut on mielenkiintoisia vain ja ainoastaan tiettyyn pisteeseen asti ja joskus niitä hahmoja pitää jaksaa kehittääkin. Näin järkevästä tarinankerronnastahan ei voi ikinä edes haaveilla jos erehtyy mulkaisemaan jotain helvetin Arrow'ta tai vastaavia yliformaattiohjelmia.

Parhaita jaksoja varsinaisten juonikaarimessevyyksien ohella olivat tällä kertaa To the Last Man, Meat ja Something Borrowed - nerokkain hääjakso sitten Buffyn vastaavan. Mikä siinä onkin, että hääjuhlallisuudet kaikkine idioottikliseineen ja tökeryyksineen saa kaikkien hyvien fantasia- ja scifisarjojen kirjoittajat loihtimaan mitä sekapäisintä farssiperseilyä?

Paskinta linjaa edusti ekan kauden tapaan sarjan kakkosjakso. En tiedä, onko syynä tarve säästää parhaat palat loppupuolelle vai mitä hittoa, mutta hyvän pilottiepisodin jälkeen nämä kakkosjaksot vaan tuntuvat aina sukkaavan. Tällä kertaa kyseessä on Sleeper, jotenkin hyvin tavanomainen Torchwood -jakso (jos nyt sellaista on), missä ei huolellisesta aihepiiriinsä paneutumisesta ja jopa mielekkäästä kirjoittamisestaan huolimatta vaan oikein ole mitään kovin kummoista. Myös loppupuolen kolho ja tapahtumaköyhä Adrift jätti jotenkin kylmäksi, vaikka tajuankin, mitä jaksolla on haettu takaa.

Edelleen siis helvetin hyvää scifi-viihdettä loistavilla hahmoilla varustettuna. Nyt ehkä hetkisen tauko, ja sitten minulle ennennäkemättömän kolmoskauden pariin.

How I Met Your Mother, kausi 6 sujahti. Kriitikko juuri totesi lehdessä sarjaa kutsuttaneen 2000-luvun Frendeiksi ja että tämä pistää paremmaksi joka suhteessa. No, ainakin vielä tämä kausi oli sellaista nannaa, että siltä kantilta katsottuna voin yhtyä mielipiteeseen. Frendit notkahti tässä kohtaa, mutta tämä viisikko jaksoi pitää korkean tason vähintään kauden pitempään.

Ehkä vähän keskivertoa surullisempi kausi, mutta oli niitä naurujakin välillä niin, että hyvä kun ei perse irtoa. Timanttisina jaksojen aiheina jäivät mieleen mm. merenneitoteoria ja se, kun Robinin menneisyys avautui jälleen vähän lisää Vaikka Alyson Hannigan on selvästi enemmän komedienne näistä kahdesta, voisi tässä antaa myös Cobie Smuldersille tunnustuksen loistavasta tulkinnastaan Robinina. Hienosti valittu rooliin ja hauska, eri tavalla vain. Hyvin pärjäsi Kapun Talvisoltussa ja varmasti missä kaikkialla muualla onkaan ollut. Ja kas, näköjään oikeastikin kanadalainen John Lithgow kävi heittämässä mainion roolin ja yhdessä jaksossa nähtiin Katy Perry suht isossa osassa. Vaikka en kuulu faneihin, niin kyllä voi antaa tunnustuksen ihan hienosti hoidetusta työstä.

Ja ei kun seiskalla eteenpäin.

Edit: ai niin, pari juttua vielä. Ängri Böördseistä puhuivat yhdessä jaksossa, hauskaa, mutta sitten yksi vähemmän hauska juttu. On se ihmeellistä, että erinomaisen laadukkaaseen sarjaan on saatu jo kuuden kauden ajan näin laaduttomat dvd:t. Joka ainoalla kaudella on ollut vähintään yksi seuraavista ongelmista päällä: 1) Jaksojen nimiä sekaisin 2) Tekstitystä ei voi valita lennosta, vaan se on käytävä tekemässä aina ennen jakson katsomista 3) Aikalaskuri ei pyöri. Seiskaa olen katsonut vasta yhden jakson, mutta en ole näistä mihinkään törmännyt. Ei siinä kauan mennytkään

Tuli katseltua tuo Bachelor Suomi, jonka oletan kuuluvan ainakin Tinan suosikkeihin. Tai sitten en No kuitenkin, voi kai tästäkin pari sanaa höpistä. Propsit siitä, että äijäksi oli löydetty erittäin näyttävä ja vielä sulavakielinenkin karju, joku Juha. Mikä lie ollut se tatuointi miehen rinnassa, kun se aina paidattomilla hetkillä oli sumennettu.

Aluksi katsoin, että mitä petolinnun perseitä tällekin äijälle tyrkytetään, mutta olihan siellä sittenkin ihan katselua kestäviä naaraita onnea etsimässä. Tai ainakin tekemässä tv-viihdettä. Loppukolmikko eli Jenni, Jenny ja Satu ei itse asiassa ollut lainkaan hassumpi. Jennyllä oli koko porukan isoimmat kannut ja lärviäkin tuli silti katseltua, kun se oli oikein kiva. Tummahiuksisestaa Jennistä ei myöskään mitään valittamista ja voittajaksi selviytynyt Satu oli vähän tuollainen Kaley Cuoco -tyyppi... ulkonäössä mielestäni paljon samaa ja sopii siksikin vertaukseen, että oli aika humoristinen. Alussa siellä oli pari helvetin monta tatuointia käsiinsä hakannutta eukkoa mukana, onneksi eivät loppuun selvinneet. Aika hyvin sanoisin tämän Juhan valinneen parhaat päältä, samat varmaan olisi itselläkin ollut lopussa jäljellä.

Meneehän tämä viihteenä paremman puutteessa, ihan ok. Mietin kyllä jo hakeutumista seuraavan kauden bacheloriksi sieltä Nelosen rekrylinkistä... saisi ainakin kahdelta pesää sitten loppuhuipennuksena, kuten nyt tässäkin ohjelmaan kuului. Eli Juha testasi Jennyn ja Satun panotaidot ennen loppuratkaisua ja Satu näköjään osasi pari temppua enemmän

Kun nyt sitten eivät kuulemma kuitenkaan jääneet yhteen, niin tulihan siinä vähän sellainen sekä tekijöiden että katsojan ajan haaskauksen fiilis.

How I Met Your Mother, 7.kausi sisälsi ehkä muutaman ennalta arvattavan vitsin, noin varsin mitättömänä kauneusvirheenä. Erittäin hyvää katsottavaa tämäkin, ja isoimpia asoita tähän mennessä tapahtuu. Lukuisista parhaista paloista voisi mainita mm. Jeff Probstin minivierailun, Barneyn Terminator -taktiikan ja tietysti kanteenkin ikuistetun ankkasolmion. Finaali oli myös törkeän tyylikäs mielestäni.

Olipahan myös ensimmäinen kausi ilman teknisiä ongelmia DVD:llä. Kaikki toimi vihdoin kuten pitääkin.

Enää kaksi kautta jäljellä?

Vähän pitemmäksikin nipsahtaneen tauon jälkeen sain lopulta jatkettua Torchwoodia, kolmannen kauden elikkä Children of Earthin muodossa.

http://www.imdb.com/title/tt0485301/combined

Ja tämähän oli aivan loistavaa kamaa! Kolmas kausi on lyhyempi, vain viisi jaksoa pitkä, ja jokainen jakso on perättäinen vuorokausi samaisessa tapahtumasarjassa. Eli hyvinkin jopa minisarjamaisissa meiningeissä mennään. Stoori kertoo siitä, miten lapsoset yhtäkkiä pysähtyvät kaikkialla maailmassa ja alkavat toistella kummallisia ja kriippejä viestejä. Hallituksissa aavistellaan maan ulkopuolista uhkaa, ja Isolla-Britannialla ei saatakaan olla kaikkein puhtaimmat jauhot pussissa asian suhteen. Mutta kuka salailee, ja mitä? Miksi hallitus tahtoo Torchwoodin jäljelle jääneet jäsenet hengiltä?

Helvetin siisti mysteeri, jossa mennään hyvinkin syviin vesiin, eikä tuttuun tapaan mikään ratkea helposti ja simppelisti. Riskejä on taas otettu oikein urakalla, ja se on kyllä kannattanut. Ehkä parasta scifiä, mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Ja vaikka toimintaa on yltäkylläisesti mukana, ehkä mielenkiintoisinta kaikesta on draama Britannian hallituksen kabineteissa, joissa kylmänviileästi pohditaan melko drastisia ratkaisuja. Peter Capaldi esittää niljakasta sisäministeriä, jolla on useampikin oma lehmä ojassa tapauksen suhteen. Tohtorin rooli onkin siis hänelle jo kolmas hahmo Doctor Who -universumissa.

Eli, en ollenkaan kadu sarjan seuraamisen jatkamista. Jos näin tiukoilla linjoilla vedetään, tuskin kadun neloskauttakaan. Mutta sen aika näyttänee.

Ja sitten tuli se viimeinenkin Torchwood, Miracle Day, tiirattua.

http://www.imdb.com/title/tt0485301/combined

Hmmm. Tästä jäi vähän ristiriitaisemmat fiilikset, kuin aiemmista kausista. Children of Earthin tavoin tässäkin seurataan yhtä, jatkuvaa juonta koko tuotantokauden läpi, mutta jaksojen määrä on kaksinkertaistunut kymmeneen. Tämä, sekä yhteistuotantomeininki Amerikkalaisen Starz -symposiumin kanssa on sekä hyvä että huono juttu.

Tälläkin kertaa ollaan suurten mysteerioiden ja kummien konseptien äärellä: ihmiset lakkaavat yhtäkkiä kuolemasta. Kukaan ei näytä tietävän syytä tälle, mutta vaikka porukkaa kuinka pistää poikki ja pinoon, ne vaan jatkavat porskuttamistaan. Isot yhteiskunnalliset muutokset ovat siis tiedossa, samoin kuin populan räjähdysmäinen kasvu ja resurssipula. Ja kun ainoaksi mahdollisuudeksi päästä toisesta eroon paljastuu tuhkaksi polttaminen, ei pakollisilta keskitysleiriallegorioilta polttouuneineen voi enää välttyä.

Kaksihenkiseksi typistynyt Torchwood -tiimi saa tälläkertaa apua kahden amerikkalaisen CIA -agentin toimesta. Molemmat hoitavat hommansa ihan ok, ja ovat onnistuneita hahmoja, mutta en tiedä... jotenkin kun suurin osa sarjaa tapahtuu miellyttävän omaperäisen Walesin sijaan ison rapakon takana miljoonaan kertaan nähdyssä Los Angelesissa kaikkine aurinkorantoineen ja ostoskeskuksineen, ja suurin osa hahmoista puhuu jenkkiaksentein normaaleja 24 -tyyppisiä agenttijuttuja, tuntuu kuin iso ja oleellinen osa sarjan viehätystä olisi kadonnut sen siliän tien. Tietysti uusille poluille meneminen ja uuden kokeileminen on mille tahansa sarjalle ihan suotavaa, mutta olisitte mieluummin sitten menneet vaikka Norjaan kuvaamaan.

Muita vakiohahmoja sarjassa ovat kiitettävän "hai piikkikoroilla" -tyyppinen PR-nainen sekä koko touhuun vahingossa solahtava, jo kertaalleen teloitettu pedofiilimurhaaja, jota näyttelee Bill Pullman. Äijä vetää aika kovan roolin! Onkin jännää, kuinka nämä kaksi todella moraalisesti harmaalla alueella poukkoilevaa tyyppiä, joiden koko merkitys ei selviä katsojalle ennenkuin ihan vasta lopussa ovat alusta pitäen rutosti mielenkiintoisempia, kuin varsinaiset päähenkilömme - edes ne vanhat ja alunperin hyväksi havaitut.

Yksi tuotantokauden ongelmista onkin se, kuinka jännä premissi käsitellään aika pitkälle niin pitkälle kuin sitä aiotaan venyttää jo ekan jakson loppuun mennessä, ja sen jälkeen vaan tyynesti aletaan setviä, mistä kaikki johtuu. Ja kaikki tämä on lopulta hämmentävän tylsää - mikään ei tunnu vaikuttavan päähenkilöihimme millään merkittävällä, inhimillisellä tavalla ennenkuin ihan vasta puolenvälin tuolla puolen. Gwen itkee Atlantin toiselle puolelle jääneen tyttärensä perään, Jack on perus-Jack, musta agenttiäijä yrmyilee ja vetää kipulääkkeitä ja blondi agenttimuija ei tee oikein mitään. Ja sitten se on aika pitkälti siinä.

Parhaita asioita sarjassa olivatkin sen loppuratkaisu - aikapitkälti siis viimeinen jakso - sekä se yksi, pakollinen menneisyysepisoodi, missä tutustutaan taas Jackin menneisyydessä pääasiaan tavalla tai toisella liittyvään tapahtumaan. Tällä kertaa vaan tuonkin systeemin lopullinen yhteys pääjuoneen on vähintäänkin kyseenalainen, ja sen sijaan, että kokonainen jakso sijoitetaan 20-luvulle olisi koko pointin yhtä hyvin saanut esille yhdellä sivulauseella käsikirjoituksessa. Harmi sinänsä, koska kyseisessä episodissa oli sentään jonkinlaista eksotiikkaa ja etenevää tarinankerrontaa.

En tahtoisi lytätä tätä liikaa, koska kyllä tämän ihan ilolla katsoi läpi, mutta se ei oikein missään vaiheessa temmannut mukaansa samalla tavalla, kuin vaikkapa tuo Children of Earth. Tai ne kaksi ekaa, ihan perus tuotantokautta. Hyvät tuotantoarvot ja tyylitietoinen loppuratkaisu kuitenkin voittivat pisteitä aika paljon - samoin kuin hyvät sivuosanesittäjät, joista mainittakoon mm. Wayne Knight, Ernie Hudson ja se äijä, joka oli Q Star Trek: The Next Generationissa.

Loppuratkaisusta muuten tuli vielä mieleeni, että siinä oli harvinaisen paljon samoja visuaalisia ja temaattisia elementtejä, kuin Buffy the Vampire Slayerin viimeisessä jaksossa. Ja Jane Espenson, joka on ollut sitä kirjoittamassa, on tuttu molemmista sarjoista. Hmmm. Sattumaako? Todennäköisesti. Mutta silti.

Huonoin Torchwood, mutta silti ihan ok.

How I Met Your Motherin 8. kausi nähty ja en tässä taaskaan kovin tuoretta sanottavaa keksi. Nautin kaudesta useaan otteeseen kovasti, monia hienoja juttuja, tykkäsin. Matka katkaisi katselun, joten alkupuolelta en niin hyvin enää muistakaan, mutta lopusta jäi erinomaisesti mieleen Radnorin monologintapainen siinä aikamatkailujaksossa. Tämä oli sitä vakavampaa osastoa ja mielestäni tosi hyvin vedetty. Jäbä ei ehkä ole kaikkien aikojen karismaattisin tv-tähti, mutta pirun hyvä valinta tähän sarjaan ainakin. Sitten tietysti viimeisen jakson viimeinen kohtaus, josta ei viitsi spoilata mitään. Mutta että aika ihana oli

Viimeinen kausi menossa jo, jännää on!

Edit: ai niin, polttarijaksoon oli saatu ihan Killerit vierailijat, yes!!

Ai niin, sain myös vihdoin katseltua Game of Thronesin 1. kauden loppuun. Kyllähän tämä tosi vaikuttava sarja on, ei siinä mitään. Päättyi vielä täydellisesti Emilia Clarken paljaisiin tisseihin , eli juuri siihen, miksi koko kauden hankin! Onhan tuo muutenkin roolissa todella hyvä, kuten muutkin. Näin vähän minua kiinnostavasta aiheesta oli saatu hyvin mielenkiinnon yllä pitävä sarja, joten pakko tämän on olla kova! En kuitenkaan osaa sanoa, tuleeko nähtyä lisääkin.

Daredevilin ekan kauden sain tuossa hetki sitten katsottua ja laatusarjahan se. Useamman kuukauden tätä harvakseltaan jakson jos toisenkin tillittelin, kun laadukkuudestaan huolimatta ei koukuttanut kuitenkaan. Sellaista melko jähmeää seurattavaa ja yhden jakson jälkeen tuntui kuin olisi katsonut kokonaisen elokuvan, vaikka kyseessä on joissain määrin jatkuvajuoninen sarja. Ja tämä oli pikemminkin kehu kuin mikään haukku. Ei niitä sarjakuviakaan aina välttämättä kaikkia lukenu kerralla. Vähän sitä kyllä unohteli aiemmin tapahtuneita juttuja jos parin kuukauden paussin jälkeen taas jatkoi, mutta jakson edetessä pääsi kyllä lopulta aika nopeasti asioista kiinni.

Saatanan hyvin tehty ohjelma aika lailla kaikin puolin. Ihailtavan tosissaan aihe otettiin ja jalat oli mukavasti maassa. Daredevil on jatkuvasti avuliaan hoitsun paikattavana, kun ei sitä aloitteleva sankari vielä mikään teräsmies ole, vaikka kuinka olisi joskus ninjakoulutuksen saanut. Ja mikäs siinä, kun hoitsuna hyöri aina yhtä ihastuttava Rosario Dawson. Miinusta annan pikkasen yhestä yllättävästä jutusta, nimittäin Kingpingin eli Fiskin näyttelijästä Vincent D'Onorfiosta. Tästä varmasti moni vetää herneen nenäänsä, mutta jätkän näkemys hahmosta oli mielestäni melkoisen koominen. Se oli hieno veto tehä tuosta rikollisen järkäleestä epävarma ja vähän kakaramainen tyyppi, mutta Dönörffiö vääntelee alati naamaansa ja elehtii muutenkin hupsusti. Tosta suorituksesta, kun ois vetäny ees puolet alaspäin nii kova ois ollu. Joka tapauksessa mies on oikeissa paikoissa todella uhkaava ilmestys ja hahmo erityisen onnistuneesti kirjoitettu niin eipä siinä. Välillä se jatkuva kaikkien mahdollisten kasvolihasten minijumppa vaan vei pois sarjan lumosta todellisuuteen kummastelemaan tuota hassua mulipäätä.

Sitten taas itse pääsankari oli todella uskottava ilmestys etenkin silloin, kun pleksit oli poissa silmiltä ja jätkän piti oikeasti näytellä kuin ei näkisi eteensä ollenkaan. Ekan jakson aikana ehdin jo hetken miettiä, että oliko ne oikeasti hommannu jonku puolisokean päärooliin. Ei nimittäin ollu Cox aiemmin itelle tuttu nimi ollenkaan. Toimintakohtaukset olivat hienoja ynnä juuri sopivan brutaaleja. Ainoastaan jos kuvasta oli tarkoituksella haettu jotenkin superpitkää niin silloinhan se alkoi näkyä, että homma on etukäteen koreografioitu ja monta kertaa reenattu. Ei niillä pitkillä kuvilla oikeasti aina kuuhun mennä, vaikka kuinka onkin varmasti kiva leveillä.

Daredevil-sarjiksiin tykästyin teininä ja, kun näin hienon audiovisuaalisen tulkinnan saa aiheesta nii pakko olla vallan myhäilevä. Frank Millerin linjoilla mennään kuten kuuluukin, mutta kuitenkin omalla tyylillä. Ja se on just eikä melkein kuten tää ohjelma pitikin tehdä. Kakkoskauden taidan starttailla tässä juhannusyön kunniaksi.

^ On se perseestä, että kerrankin kun olisi jostain muusta kuin komediasarjasta tosissaan kiinnostunut, niin sitten sitä ei saa mistään levynä. No, kai tuo joskus jollain tavalla tulee nähtyä, mielenkiintoa todella olisi.

Ja nyt sitten tuli katsottua loppuun How I Met Your Mother. Yhdeksäs kausi sisälsi taas kerran todella kovia jaksoja, kuten se 3. osa eräästä teemasta. Tällä kertaa on toisaalta pientä kritiikkiäkin takataskussa. Alkupuolella meinasi ihan pikkuisen turhauttaa se, miten hitaasti asiat etenevät. Ehkä olin liian kärsimätön katsoja ja jaksot olivat sinänsä laatukamaa edelleen, ei siinä mitään.

Sitten tuo päätösjakso. Pakko sanoa, etten oikeastaan pitänyt siitä, miten sarja päättyi. Tiedä sitten, mitä mieltä r½ oli asiasta, mutta minulle se oikein toiminut. Ainakin tuo lopetus tuli yllärinä, en olisi arvannut. Toinen ylläri oli se, että levyltä löytyi toinenkin versio jaksosta, jossa on ns. vaihtoehtoinen päätös sarjalle. Ja kyllä se on todettava, että itse pidän enemmän tuosta vaihtoehtolopusta. Mikä lie sitten tässä tausta, että tuollainenkin on tehty. Täytyy katsella, eiköhän netistä jotain tietoa löydy.

Kaiken kaikkiaan joka tapauksessa helvetin hyvä sarja, jolle kaikki mahdolliset suositukset. Voisinpa hyvinkin allekirjoittaa sen, että tämä 2000-luvun Frendit pesee edeltäjänsä.

Ai niin, vielä se Actor's Studion jakso tästä katsomatta, jee

Exterminator wrote:Sitten tuo päätösjakso. Pakko sanoa, etten oikeastaan pitänyt siitä, miten sarja päättyi. Tiedä sitten, mitä mieltä r½ oli asiasta, mutta minulle se oikein toiminut. Ainakin tuo lopetus tuli yllärinä, en olisi arvannut. Toinen ylläri oli se, että levyltä löytyi toinenkin versio jaksosta, jossa on ns. vaihtoehtoinen päätös sarjalle. Ja kyllä se on todettava, että itse pidän enemmän tuosta vaihtoehtolopusta. Mikä lie sitten tässä tausta, että tuollainenkin on tehty. Täytyy katsella, eiköhän netistä jotain tietoa löydy.

Joo, se esitetty lopetus oli melko paska ja vaihtoehtoversio huomattavasti parempi. Taitaa olla vähän kaikki samaa mieltä jos en oo ihan väärin ymmärtäny.