[Mikko Lahtinen]

Exterminator kirjoitti:

^ Oon katsonu pikakelauksella jaksot, mutta ei vielä ole Paulan tissejä näkynyt! On ne nyt nähtävä omin silmin.

Kokeile vaikka kolmas jakso Hänen upseeriensa malja noin 25 minuutin (25:30 lienee vähän tarkempi merkki) kohdalta eteenpäin.

Mutta niin, eiköhän tämä ole tosiaan teoksen vaisumpaa osastoa... Noin muuten kuitenkin peukkua ylös ja tuli tämä viisijaksoinen versio melko tiiviillä tahdilla vilkaistua. Elokuva sitten jossakin vaiheessa kokoelmaan.

[Exterminator]

^ Ahaa, OK. Kolmas onkin juuri seuraava, yes.

Invictus kirjoitti:

väliaikainen nikki kirjoitti:

Oot kyllä ihan omaa luokkaa noiden laatuohjelmien seuraamisessa

Jep, aikaa näyttää kyllä olevan tuollaisen paskan kuluttamiseen, kun sen ajan voisi käyttää oikeasti hyviin sarjoihin ja elokuviin. Mutta minkäs teet, Exä on Exä.

[Exterminator]

No niin, nyt oli Vesala Tuntemattomassa saunassa ja kyllä minä panisin! No, ainakin ennen kuin Rasmuksen sälli oli ehtinyt heittää lastit sisään ja Paula pennut putkauttaa.

Jos en ihan väärin nähnyt, niin Alina Tomnikovkin vilautti tässä jaksossa Mutta näytä enemmän

[speKtacle]

Tänään TV2 ysiltä Häiriötekijä. Varmaan Areenasta sitten kans, helvetin hyvää ja kipeää huumoria Ihmebantun tyyliin.

[Tina DeMona]

speKtacle kirjoitti:

Tänään TV2 ysiltä Häiriötekijä. Varmaan Areenasta sitten kans, helvetin hyvää ja kipeää huumoria Ihmebantun tyyliin.

Ohoh? Onkos Suomessa tehty taas sentyyppistä sketsitouhua? Kuulostaa kyllä ihan kiintoisalta.

[speKtacle]

Tänään Yle tv 1 kello 21:05 alkaa: M/S Romantic

1/4. Yksi ilta ruotsinristeilyllä, kuusi tarinaa onnesta - ja onnettomuudesta. Jani Volasen neliosainen draamasarja alkaa, rooleissa Hannu-Pekka Björkman, Anna Paavilainen, Tommi Korpela, Santeri Kinnunen, Iivo Tuuri, Antti Luusuaniemi, Antti Tuomas Heikkinen, Vilma Sippola, Amos Brotherus, Annika Aapalahti, Sami Ahonen. Pedantti risteilyisäntä palaa isyyslomaltaan, risteilyjen konkari tutustuttaa työkaverinsa risteilyjen lainalaisuuksiin, hääpari yrittää olla edes yhden illan ajan kaikkien huomion keskipisteenä... KK: Jani Volanen, Tommi Korpela. T: Yellow Film & TV Oy.

Lupaavan kuuloinen tekijäkaarti, pitäisi olla suhteellisen mustaa huumoriltaan.

"Hannu-Pekka Björkman onnistuu välittämään aivan mahtavasti ruotsinlaivan risteilyisännän mukaleppoisan asenteen. Jani Volasen ohjaaman ja yhdessä Tommi Korpelan kanssa käsikirjoittaman tragikomediasarjan avauskohtauksessa Björkman toivottelee hikisen takakireästi matkalaisia tervetulleeksi romanttiselle risteilylle. Vastuun ja raivon kanssa tasapainoileva risteilyisäntä sitoo yhteen neljän jakson useat tarinalangat.

Kelluvan keinotodellisuuden hahmot ovat tunnistettavia. Härmäläisen hääporukan sukset menevät ristiin sulavakäytöksisen ruotsalaisen hääseurueen kanssa. Lisäksi löytyy ikuisesti iskupaikkaan valmistautuva naistenmies (Antti Luusuaniemi), viinaan menevä lapsenvahtieno (Santeri Kinnunen) ja laivakännejä suunnittelevat nuoret (Vilma Sippola ja Amos Brotherus).

Herkullinen kerronta ajaa ihmisiä inhimillisine puutteineen kohti vääjäämätöntä. Lopussa katkeavat sähköt ja jotain putoaa mereen. Mieleen tulee Volasen armottoman absurdi sketsisarja Ihmebantu."
- Onnimanni Liukkonen, TV-Maailma

[speKtacle]

John Ford, Amerikan syvä ääni

John Ford oli ohjannut jo noin sata elokuvaa vuoteen 1938 mennessä, jolloin hän löysi Utahin ja Arizonan rajalla sijaitsevan Monument Valleyn. Sen upeissa maisemissa kuvattu Hyökkäys Erämaassa , Fordin ensimmäinen ääniwestern, muutti tämän suuren taiteilijan uran suuntaa. Fordista kehkeytyi 1800-luvun Yhdysvaltojen häikäisevä tulkki, joka syväluotasi westernien avulla myös modernia Amerikkaa ja sen kipupisteitä. Tuliterä ranskalaisdokumentti tutkii Fordin poikkeuksellista uraa ja perintöä sekä ongelmallistakin persoonaa.

ti 4.6.2019 20.00 Yle Teema Fem
to 6.6.2019 14.05 Yle Teema Fem
Yle areena

Patrick Melrose

Uusi sarja 1/5. Huonoja uutisia. On vuosi 1982. Patrick Melrose on vasta 23-vuotias mutta koukussa koviin huumeisiin. Hän päättää järjestää bileet, kun kuulee isänsä kuolemasta. Uutinen ei järkytä Patrickiä - päinvastoin. Ikään kuin tätä olisi odotettu kuin joulua. Patrick eli karmean lapsuuden, rikkaista kulisseista huolimatta hän oli isänsä hyväksikäyttämä ja juoppo äiti pelkäsi julmaa patriarkkaa. Keskiviikkoisin esitettävän uutuussarjan pääosan näyttelee roolistaan Baftalla palkittu Benedict Cumberbatch.

ke 5.6.2019 21.50 Yle Teema Fem
ke 5.6.2019 06.00 Yle Areena

[Cloud]

speKtacle kirjoitti:

John Ford, Amerikan syvä ääni

John Ford oli ohjannut jo noin sata elokuvaa vuoteen 1938 mennessä, jolloin hän löysi Utahin ja Arizonan rajalla sijaitsevan Monument Valleyn. Sen upeissa maisemissa kuvattu Hyökkäys Erämaassa , Fordin ensimmäinen ääniwestern, muutti tämän suuren taiteilijan uran suuntaa. Fordista kehkeytyi 1800-luvun Yhdysvaltojen häikäisevä tulkki, joka syväluotasi westernien avulla myös modernia Amerikkaa ja sen kipupisteitä. Tuliterä ranskalaisdokumentti tutkii Fordin poikkeuksellista uraa ja perintöä sekä ongelmallistakin persoonaa.

ti 4.6.2019 20.00 Yle Teema Fem
to 6.6.2019 14.05 Yle Teema Fem
Yle areena

Taattua Yle-laatua oli tämä dokkari Donald Trump haukkumisineen ja feminismeineen

[speKtacle]

Yle Teeman länkkärikesä

Portti ikuisuuteen (Heaven's Gate) 1980
Muhkea länneneepos ns. laidunsodista karjaparonien ja siirtolaisina saapuvien maanviljelijöiden välillä 1890-luvun Wyomingissa. Pääosissa Kris Kristofferson, Christopher Walken, Isabelle Huppert, John Hurt ja Jeff Bridges. Ohjaus Michael Cimino (Heaven's Gate, USA 1980 - 3,5 tuntinen "ohjaajan versio")

la 15.6.2019 21.00 Yle Teema Fem
Yle Areenassa 7 päivää

Lännen hurjapäät (McLintock!) 1963
Lännenkomediassa karjaparoni yrittää villin lännen ohella kesyttää äkäpussimaisen vaimonsa ja vilkkaan tyttärensä. Pääosissa John Wayne, Maureen O'Hara, Patrick Wayne ja Stefanie Powers. Ohjaus: Andrew V. McLaglen. (McLintock! , USA 1963)

la 22.6.2019 21.41 Yle Teema Fem
Yle Areenassa 7 päivää


Les Cowboys 2015
Lännenklassikko Etsijöiden innoittama "moderni western" isästä ja pojasta, jotka vuosien ajan vaeltavat maailmalla etsien perheen teini-iässä kadonnutta tytärtä. O: Thomas Bidegain. (Ranska 2015)

la 29.6.2019 21.25 Yle Teema Fem
Yle Areenassa 30 päivää

Lännen villikissa (Ramrod) 1947
Nuori nainen menettää miehen mutta perii ranchin ja yrittää puolustaa sitä sekä miehisin että naisellisin asein. Pääosissa Veronica Lake ja Joel McCrea. Ohjaus: Andre De Toth.

la 6.7.2019 21.00 Yle Teema Fem
Yle Areenassa 7 päivää

Ase ja laki (Day of the Outlaw) 1959
Jämerässä lännenklassikossa joukko lainsuojattomia pysähtyy erämaan uumenissa lepäävään talviseen pikkukaupunkiin. Pääosissa Robert Ryan, Burl Ives ja Tina Louise. Ohjaus André De Toth. (Day of the Outlaw, USA 1959)

la 13.7.2019 21.00 Yle Teema Fem
Yle Areenassa 7 päivää

Seitsemän rohkeaa miestä (The Magnificent Seven) 1960
20.7.2019 klo 21.25
Yle Areenassa 7 päivää

Kosto odottaa (Death Rides A Horse) 1967
27.7.2019 klo 21.30
Yle Areenassa 7 päivää

Maahan, senkin hölmö! (Duck, You Sucker) 1971
3.8.2019 klo 21.20
Yle Areenassa 7 päivää

Missouri (The Missouri Breaks) 1976
10.8.2019 klo 21.25
Yle Areenassa 16 päivää

Slow West 2015
18.8.2019 klo 21.40
Yle Areenassa 30 päivää

Vera Cruz 1954
24.8.2019 klo 21.45
Yle Areenassa 7 päivää

Revolverimies (The Shootist) 1976
31.8.2019 klo 21.00
Yle Areenassa 7 päivää

Ihan hyvää settiä, vaikka multa löytyykin Les Cowboysia ja Ramrodia lukuunottamatta kaikki hyllystä. Syksyllä Teema tuo kuulemma katsojien toiveesta kuukauden westernin takaisin ohjelmistoon. Jee!

[aTomiK]

Muutaman länkkärin vois kyllä katella

[väliaikainen nikki]

Kaksi vaan nähnyt noista. Mutta eihän noita varmaan muista katsella.

[speKtacle]

Katso-lehti mainosti että Rauta-aika tulisi Yle Areenaan ensi tiistaina, mutta en millään haulla sitä sieltä löytänyt. Jos ja kun se sinne saapuu, niin toivoa sopii että kuvasuhteena on alkuperäinen 1.33:1 eikä vastenmielisesti dvd-julkaisulle kropattu 16:9, jossa olivat kaikilta päät leikkautuneet kuvasta.

Jonneille tiedoksi:

"Kalevalaan pohjautuva Rauta-aika (1982) on kotimaisittain poikkeuksellinen tv-tuotanto, jonka tekeminen kesti neljä vuotta. Kalle Holmbergin ohjaama ja Paavo Haavikon käsikirjoittama minisarja on alaotsikkonsa mukaan "kuvaus kalevalaiseksi sanotun ajan ihmisistä". Suomen kansalliseepoksen avoimen radikaali ja pitelemättömän revisionistinen tulkinta liikkuu tyyliltään sadun ja toden välillä. Etualalla ovat Kalevalan tunnetuimmat hahmot, nimiltään typistetyt Väinö (Kalevi Kahra), Ilmari (Vesa-Matti Loiri) ja Lemminkäinen (Tom Wentzel), joiden kokemusten ja tunteiden kautta tapahtumat peilataan. Liki viisituntinen koknaisuus on vaikuttava, fantasiaa ja brutaalia realismia yhteen sekoittava lyyrinen kertomus kuolleen ajan ihmisistä ja näiden yhteen nivoutuvista kohtaloista".

https://www.imdb.com/title/tt0190919/?r ... f_=nv_sr_1

[aTomiK]

Kyllä se siellä on jo kärkkymässä, pitää itsekin tsekkailla pitkästä aikaa jos siis on se oikea kuvasuhde.

https://areena.yle.fi/1-4671236

[Tina DeMona]

^Jaa se DVD on kropattu. No ei ihme että siellä vähän kummia rajauksia muistaakseni olikin kun tuon viimeiksi katselin.

Mielenkiintoinen sarja kyllä jossa paljon hyviä ideoita - vähän omaan perseeseensähän se kyllä hukkuu erityisesti viimeisessä osassa mutta silti kyllä varsin katsomisen arvoinen, jo eräiden roolisuoritustenkin takia.

[väliaikainen nikki]

Maailman parhaaksi valittua suomalaista tv-sarjaa on pidetty kommunistien propagandana ja suuruudenhulluuden huipentumana
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006145584.html

Kalevala-pohjainen suursarja valmistui 1982, jolloin tv-kanavia oli kaksi ja valtio tilasi itselleen kulttuuria. Suomessa sarja synnytti kiihkeän kulttuurisodan, joka leimahti uudestaan vielä seuraavana vuonna, kun Rauta-aika valittiin ”maailman parhaaksi tv-draamaksi”.

Spoiler: show

KOHUSARJAN paluu! Esko Salmisen irti leikattu pää! Järjetöntä tuhlailua! Tekijät muuttakoot Ruotsiin! Tärisyttävää tv-historiaa!

Yle Areenassa on nyt katsottavana neliosainen Rauta-aika. Vuonna 1982 valmistunut suomalaissarja ei ole mikä tahansa tv-ohjelma. Rauta-aika on suomalaisen tv-historian kalleimpia, kiistellyimpiä ja kummallisimpia teoksia.

LISÄKSI Kalevalaan löyhästi perustuva Rauta-aika synnytti aikanaan mittavan kulttuurisodan. Sarjan syntilista oli haukkujien mielestä pitkä. Toisella puolella olivat ihailijat ja kulttuuriväki, jotka puolustivat tekijöiden visioita ja uskallusta. Sarjasta kiisteltiin jopa pari vuotta, sillä kulttuurisota leimahti uudelleen, kun Rauta-aika monien yllätykseksi valittiin ulkomailla ”maailman parhaaksi tv-näytelmäksi”.

Mitä siis oikein tapahtui? Miksi ”maailman paras” suomalainen tv-sarja voi olla kotimaassa näin vihattu?

Siksi, että 1980-luvulla Suomi oli jakautunut monin tavoin: oli oikeisto ja vasemmisto. Oli myös toinen merkittävä jakolinja: korkeakulttuuri vastaan populaari. Oli myös aika, jolloin tv:tä ei nykytapaan tehty excel-taulukon mukaan miettien, mitä yleisö varmimmin katsoo. 1980-luvulla Ylessä tehtiin ohjelmia, joita yleisön olisi ohjelmista päättävien mielestä pitänyt katsoa.

PERIAATTEESSA Kalle Holmbergin ohjaama Rauta-aika kertoo neljässä osassaan Kalevalan runojen tarinoita ja jossakin muodossa myös Suomen historiasta 1100-luvulla. Nykysilmin Rauta-ajassa on erityisen kiinnostavaa se, mitä sarja kertoo 1970- ja 80-luvun taitteen suomalaisesta kulttuurista.

Suurisuuntaista tv-sarjaa Kalevalasta ryhdyttiin suunnittelemaan Kekkosen ajan Suomessa ja Yleisradiossa hallintoneuvoston myöntämän erillisrahan turvin. Oli vuosi 1977. Pottiin pantiin miljoonia. Virallinen Suomi halusi, että Kalevalasta tehdään tv-sarja. Kansalliseepos kaipasi tuoretta tulkintaa. Tekijäksi palkattiin yhden sukupolven, 1930-luvulla syntyneiden suurimpia visionäärejä.

ERIKOISOHJAAJAKSI tätä varten Ylelle palkattiin teatterimies Holmberg, musiikkia säveltämään palkattiin oopperamies Aulis Sallinen ja käsikirjoitusta tekemään runomies Paavo Haavikko. Tekijäryhmässä keskeiseen osaan nousi myös saman sukupolven Ensio Suominen, jota tuohon aikana kutsuttiin jopa ”kansallislavastajaksi”. Nimitystä ei pidetty outona ollenkaan.

Pääosiin kiinnitettiin nuorta ja vanhaa polvea. On Kalevi Kahraa, Esko Salmista, Soli Labbartia, Kari Heiskasta ja Sara Paavolaista. Mukana oli ajan suosituimmista näyttelijöistä myös Uuno Turhapurona tunnettu Vesa-Matti Loiri sekä Hukkaputki-komiikkasarjassa esiintynyt Kristiina Halkola. Näyttelijöitä pikkurooleihin etsittiin verevämmällä metodilla. ”Aina kun näin jossakin oikein helvetin ruman miehen, iskin heti kiinni”, paljasti roolittamisesta vastannut yleläinen valmistumisaikaan.

Valmisteluun, lavastukseen ja tarpeistoon käytettiin aikaa ja rahaa. Hankittiin keihäitä, kirveitä ja isoja aikakauteen sopivia veneitä, rakennettiin hirsikylät sekä Hämeenkyröön että Ilomantsiin.

Aikataulut eivät pitäneet, ja lopulta sarjaa tehtiin peräti viisi vuotta. Mitä sanoi ohjaaja Holmberg viivästyksistä? Tuskaili julkisuudessa ja kertoi käyneensä läpi ”henkisen Stalingradin”. Sellaisia olivat suurmiesten sanat silloin. Kun sarja oli vihdoin valmis, kuvauspäiviä oli käytetty kaikkiaan 270, mikä on nykysilmin valtavasti. Vertailun vuoksi: Aku Louhimies työryhmineen käytti kolmannen Tuntemattoman sotilaan filmaamiseen 80 kuvauspäivää.

Saatiin neliosainen sarja, jossa kaikki osat ovat eri mittaisia ja joiden tarinat liittyvät vain löyhästi toisiinsa. Tällaista ei kukaan tv- tai elokuva tuottaja nykyään päästäisi läpi.

MITÄ sarja sitten maksoi? Yleisradio väitti 1980-luvulla, että sarja valmistui 5,3 miljoonan markan erillismäärärahalla eli nykyrahassa vähän yli kahdella miljoonalla eurolla. Summan kuultuaan suomalainen elokuvaväki kuitenkin nosti äläkän: Yle peittelee kuluja. Aikalaisarvioiden mukaan sarjan todelliset kulut olivat reilusti suuremmat: nykyrahassa jopa yli 10 miljoonaa euroa.

Näin ollen Rauta-aika olisi yhä edelleen Suomen kalleimpia draamatuotantoja. Jos rahaa kerran oli lähes loputtomasti, miksi sarjasta ei tullut toivottua klassikkoa?

TUOREELTAAN sarjaa ruodittiin laajalti. Moni kritiikki oli varautunut, sillä niiden mukaan sarja oli sekava, hajanainen. ”Yhtenä syynä (puisevuuteen) on kyllä Paavo Haavikon teksti, olkoon vaikka kuinka kansalliskirjailija ja elävä klassikko. Se on paha, jos kirjailija tekee tekstistään tietoisesti ikuista kirjallisuutta. Silloin katoaa elävyys, ja viisaus muuttuukin huuhkajamaiseksi viisasteluksi”, kirjoitti nuori Kauko Röyhkä Kaleva-lehdessä 1983. Ilmassa oli siis suuruudenhulluutta.

Toisia puutteita sarjasta osoitti elokuvalehti Filmihullu. ”Rauta-ajalle antaisi anteeksi paljon, jos siinä olisi edes yksi ratsastuskohtaus, joka kaukaisestikin kykenisi apinoimaan John Miliuksen Conan – barbaarin vastaavien jaksojen synkeää, uhkaavaa voimaa”, kirjoitti elokuvalehdessä Mikko Piela. Ei siis tarpeeksi elokuvallinen.

Myös sarjan sukupuolikuvaa arvosteltiin. Kansanrunoustutkija Outi Lehtipuro piti Rauta-ajan eräitä naiskuvia ”miehisinä visioina”. ”Karkeimmillaan tämä näkyy eräissä Lemmingin ja saaren neitojen kohtauksissa, joissa neidot muistaakseni huojuvat rantakallioilla kasvottomana laumana sillä tavoin, että siitä tulee mieleen sampoomainos”, tutkija totesi Jaana-lehdessä 1983. Siis pinnallisen sovinistinen.

VIELÄ PERUSTEELLISEMPAA raivoa sarja herätti yleisönosastoissa. Keskeinen argumentti oli Kalevalan tärveleminen. Nimimerkki ”Turhaa rahapuroa” arvioi maaliskuussa 1982 Uudessa Suomessa, että Rauta-aika oli joiltakin osin täyttä Kalevalan pilkkaa, kun ”Pohjolan juhlassa oli muun muassa amerikkalaistyylistä strip-teasea, meksikolaista kukkotappelua ja japanilaista sumo-painia”. Tekijöiden moderni lähestymistapa siis ärsytti. ”Kyllä Lönnrotilla kyljet kipeytyvät hänen kääntyillessään arkussaan!” nimimerkki paukutti.

Samoihin aikoihin Ilta-Sanomissa julkaistu lukijaviesti toivotti Holmbergille jo suoraan matkalippua pois maasta: ”Rienaaja-Kalle painukoon lahden taakse, siellä on rahaa humpuukiinkin. Sinne joutaa myös Paavo Haavikko, kunhan ensin maksaa takaisin olemattomasta käsikirjoituksesta perimänsä huippupalkkion.”

Sanomalehti Etelä-Suomen Sanomien yleisönosastolla meno oli yhtä railakasta: ”Yleisradion Rauta-aika on Kalevalan pahennus ja Suomen kansan menneisyyden juurien törkeää pilkkaamista. Sammon alentaminen kapitalistien huijausvälineeksi ja väärän rahan pajaksi on kommunistista propagandaa Yleisradiossa. Pois se Suomen kansan silmistä”, kirjoitti suivaantunut nimimerkki.

MISTÄ 1980-luvun katsojapurkaukset ja tekijöiden nöyryyttäminen kielivät? Ainakin siitä että maassa oli tasan kaksi tv-kanavaa. Kun Rauta-aika tuli ensi kerran ruutuun Kalevalan päivänä helmikuussa 1982, toisella kanavalla haastateltiin professori Ala-Könniä ja surkuteltiin kuvataiteilijoiden vaikeuksia.

Purnaus kertoo myös siitä että ”kalevalaisessa” elokuvassa ei 1980-luvulla eikä muutenkaan ole kyse pelkästä Kalevalasta. Kalevalalla on raskas poliittinen laahus, sillä runojen avulla Suomi on nostettu itsenäisten kansakuntien joukkoon. Nyt tuo sinivalkoinen perintö oli sarjan vihaajien mielestä vedetty lokaan, sillä Holmbergin ja työryhmän tulkinnassa tuota isänmaallista Kalevala-paatosta ei ole helposti havaittavissa. Runomittakin ja Gallen-Kallelan kuvasto olivat poissa.

Holmbergilla ja ryhmällä olikin mielessään visio perinteen uudistamisesta. Tekijät halusivat irrottautua Kalevalan kaavakuvista, tehdä Kalevalaa modernisti ja kertoa universaalisti ahneudesta, rahataloudesta ja menetyksestä. Hankkeen alkaessa 1978 Apu-lehti julisti kannessa tekijöiden suulla: ”Tuohikulttuurin loppu”.

Kauas ei silti Kalevalasta päästy: Rauta-ajassa on Väinöt, Pohjolan naiset, Lemmingit.

Nykysilmin katsottuna Rauta-aika oli jo syntyessään tyyliltään ja tekotavaltaan mennyttä tv-maailmaa, sillä vastaavia korkeakulttuurisia tv-näytelmiä ei nykyään tehdä enää ollenkaan. Rauta-aikaa ei voinut tunnistaa tv-sarjaksi mutta ei oikein elokuvaksikaan. Sarja oli yhden ajan lapsi tai kuten tv-kriitikko Roope Mokka asian ilmaisi 2004 Nyt-liitteessä kirjoittaessaan 1980-lukulaisesta suomalaisesta suunnitelmataloudesta: Rauta-aika on eräänlainen ”kansallisen megalomanian huipentuma”.

Kun HS haastatteli Holmbergia vuonna 2014, myös tekijöiden näkemys menneeseen oli kriittinen. ”Ylen toiminta oli vielä siinä vaiheessa amatöörimäistä, minkä ymmärrän nyt, toisin kuin silloin”, Holmberg sanoi.

”Nyt jo siunaan Rauta-aikaa, sillä vaikka työ on minulle vain yksi muiden joukossa, se aloitti elämässäni merkittävän muutosprosessin. Sitä ennen ymmärsin vain nöyryytyksen, en nöyryyttä. Ja vaikka en ohjannut Rauta-aikaa humalassa, sen jälkeen otin viimeisen kännini. Haavikko oli tietämättään tämän muutoksen kummi.”

ENTÄS se ulkomaanpalkinto? Rauta-aika tosiaan voitti ”maailman parhaan tv-draaman” -palkinnon eli Prix Italian syksyllä 1983. Koko sarjaa ei palkintoa jakanut jury toki katsonut vaan vain yhden jakson, kolmannen. Kolmas on myös sarjan jaksoista vetävin. Siinä tarina on tiiviimmillään ja elokuvamaisinta: kuvamaailma ja teksti ehyimmillään. Jaksossa kerrotaan Lemmingistä, roolissa Tom Wentzel. Palkitsijoita jaksossa kiinnosti ilmaisun rohkeus ja ilmaisuvoima: palkitussa jaksossa katkotaan Esko Salmisen esittämän Pohjolan isännän pää. Sellainen oli siihen aikaan hurja juttu, ja ihan näyttävästihän se tapahtuu.

Tosin amerikkalainen Variety-lehti kirjoitti suomalaisvoiton jälkeen pilkallisesti: Lehden mukaan The Age of Iron oli paluu tv:n perusilmaisuun ja tyylinäytteenä katsomisen arvoinen, mutta samalla myös näyte siitä, mitä katsoja jaksaa.

Ulkomaanpalkinto herätti kulttuurisodan Suomessa hetkeksi uudelleen. Nyt äänessä olivat sarjan puolustajat, sillä ulkomailta saadusta tunnustuksesta tuli lyömäase, vaikka Prix Italia ei ole koskaan ollutkaan suuren yleisön tuntema palkinto. ”Rauta-aika on maailman paras”, maalaili muun muassa Ilta-Sanomat otsikossaan ja samalla päänleikkuukohtauksesta kirjoitettiin ”suomalaisen tv-historian tärisyttävimpänä kohtauksena”. Hyviä hetkiä sarjassa onkin paljon: itse asiassa jokaiseen jaksoon mahtuu elokuvallisia herkkuhetkiä. Yksi sellainen on avausjakson päättävä Väinön venematka.

Eivät ne silti ole nostaneet Rauta-aikaa muiden 1980-luvun alun suurten tv-sarjojen rinnalle maailmalla.

Lopulta kaikkein merkillepantavinta megalomaanisessa sarjassa on sittenkin se, miten Rauta-ajan jälkeen ei ole nähty toista yhtä suurisuuntaista Kalevala-tulkintaa. Sellaisia on toki suunniteltu monessakin tuotantoyhtiössä.

Rauta-aika tyhjensi pankin. Rauta-ajan moderni, rönsyilevä, räävitön, juoneton, hauska ja ennen kaikkea suuruudenhullu tulkinta osaltaan lopulta nurinkurisesti vapautti suomalaiset Kalevalasta ja teoksen saamasta historiallisesta painolastista.

Rauta-aika vapautti meidät tuohivirsuista – kertomaan suomalaisuudesta kaikkea muutakin.