Television minisarjat

Keskustelua elokuvien tv-esityksistä ja mielenkiintoisista ohjelmista. Myös vinkit katsomisen arvoisista ohjelmista ovat enemmän kuin toivottavia.
User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5421
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

Katsoinpa sitten sen viimeisenkin vanhan Doctor Who -tarinan mikä minulla vielä näkemättömänä on, eli sen toisen puoliskon näitä Ace Adventureita: The Happiness Patrolin.

https://www.imdb.com/title/tt0562918/reference
https://www.imdb.com/title/tt0811692/reference
https://www.imdb.com/title/tt0811693/reference

Ja tämäpäs oli odottamatonta ja yllättävää. Ja kahjoa. Niin hyvin, hyvin kahjoa!

Ollaan planeetalla jossa kaikki täyttä riemumielionnellisuutta vähempi on paitsi laitonta, myös kuolemalla tuomittavaa. Toki jotkut ikävät ilonpilaajat yrittävät kahinoida ja asuuhan siellä viemäreissä joku pakollinen Morlokki-kansakin mutta kovasti erästä Thatcheria mukaileva rautarouva pitää kovaa jöötä räikeiden värien, karamellien ja hissimusiikin nimissä. Naisista koostuvat Iloisuuspartionsa jahtaavat toisinajattelijoita kaduilla ja omaa labraa pyörittävä, All Sorts -karkeista koostuvalta näyttävä Kandyman -robootti hukuttaa heidät sulaan karamelliin. Tämä viimeiksi mainittu ilmestys oli jotain niin juhlallisen ja järjenvastaisen typerää etten voinut olla ihastumatta siihen täysillä ja välittömästi.

Tohtori ja Ace tietysti saapuvat paikalle ja sittenhän itse stoori kulkee aika pitkälti normaaleja latujaan. Kolmantena pyöränä tällä kertaa joku musta bluesmuusikko jota toki jahdataan melankoolisen huuliharppumusiikkinsa takia - mille eräässä vaiheessa arvon McCoy antaa rytmitystä soppalusikoilla soittelemalla. Lopussa pääpahis saa itse maistaa dissaamaansa surua vaikka minusta parempi loppu olisi ollut lähettää elokuvan Marco Bjuström -fasistit esim. 2010 -luvun Suomeen valmistamaan joko prime time -viihdeohjelmia tai radiosoittopoppia sillä se olisi todella selittänyt jotakin.

Levyllä mukana olleessa dokumentissa käsikirjoittaja sanoo idean tulleen Amerikkalaisesta kaupallisuuskulttuurista ynnä muusta, mutta itse kyllä näin touhussa myös yhtä vahvoja yhtäläisyyksiä esim. Itä-Saksan ja Neuvostoliiton kaltaisiin, silloin ajankohtaisiin valtioihin joissa on pakko olla niin perkeleen kiitollinen Pyhälle Hallitukselle vaikka mitään ei saa tehdä, kaikki on perseestä ja ystävätkin mystisesti katoilevat viereltä. Toki tietyiltä Demolition Man -vertailuiltakaan ei voi välttyä kuitenkin vapaamielisyyden ja ennen kaikkea todellisuuden tunnustavan rehellisyyden puolustuspuheena. Sarja myös näytti huomattavasti tuota Dragonfireä paremmalta: kuviin oli selkeästi haettu varjoja eikä aivan yhtä halpoihin efekteihin luotettu ihan liian paljoa. Kandymankin on, kaikessa typeryydessään, vakuuttavin hirviöhahmo mitä olen näissä vanhoissa pätkissä tähän mennessä nähnyt.

Eli ihan hauskaa ja melkoisen kieli poskessa vetävää sekoilua. Tykkäsin kyllä sekä tästä että tuosta Dragonfiresta todella paljon joskin harvinaisen eri syistä. Ehkä Dragonfiressa oli paremmat ideat mutta tässä taas toteutus toimi paljon riemastuttavammin. Kai näitä voisi jossain vaiheessa hommata lisääkin.


Ja sitten, ihan vain jakaakseni tämän ilon, tässä vielä kuva siitä Kandymanistä:

Image
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 4763
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Television minisarjat

Post by aTomiK »

Tyylikäs robo :upeeta2: Englanninlakut maistuu välillä oikein hyvin.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5421
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

aTomiK wrote:Tyylikäs robo :upeeta2: Englanninlakut maistuu välillä oikein hyvin.
Ne on kyllä oikein hyviä!
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 4763
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Television minisarjat

Post by aTomiK »

ImageImage

Lucky - vallan valtiatar (Lucky Chances, 1990) :star: :star: :star:
https://www.imdb.com/title/tt0098832/

Lady Boss - kaunis ja vaarallinen (Lady Boss, 1992) :star: :star: :star:
https://www.imdb.com/title/tt0104539/

Eilen pitkästä aikaa krapulapäivä ja sehän vilahti mukavasti tämän 7 ja puolen tunnin Jackie Collins pläjäyksen parissa. Nämä perustuu naisen kolmeen ensimmäiseen Santangelo sarjan kirjaan.

Lucky Chances sarjan alussa ollaan 1930-luvulla, kun Luckyn (Nicolette Sheridan) isä Gino (Vincent Irizarry) alkaa takoa rahaa osin onnella, osin hyvien yhteyksien kautta.
Ensin myymällä viinaa kieltolain aikana, myöhemmin perustamalla ravintolan ja rakentamalla hotelleja sekä kasinoita Vegasiin.
Cast on iso ja tuttuja naamoja vilisee upeista Sandra Bullockista ja Shawnee Smithista moniin televisiokasvoihin eli mukana on mm. Dynastian Michael Nader, Melrose Placen Grant Show ja Yön kuumuudessa sarjan Anne-Marie Jonhson.
Juonittelua, romansseja, murhia ja petihommia. Niistähän nämä tv:n minisarjat on tunnettuja.

Lady Boss sijoittuu myöhempään aikaan ja Luckya esittää Kim Delaney ja tämän aviosiippana nähdään Jack Scalia eli täysin sama kaksikko jonka näin vasta myös Tall, Dark and Deadly pätkässä.
Tarinassa Lucky hankkii Panther elokuvatudion ja draamaa kehitellään asian ympärille niin maan perkeleesti. Mukana mm. upea Vanity ja 80-luvun Mission Impossible sarjasta tuttu Phil Morris on ainoa joka uusii velipuoli Stevenin hahmon Lucky Chances sarjasta.

Yllättävän hyvin näiden seurassa viihtyi, helvetisti kauniita ihmisiä ruudulla kieroilemassa joten mikäs sen hienompaa ja pari nopeaa tissin vilautustakin oli ruudulle jäänyt.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 4763
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Television minisarjat

Post by aTomiK »

Image

Sodan tuulet (The Winds of War, 1983) 4/5
https://www.imdb.com/title/tt0085112/

Herman Woukin tiiliskivikirjaan perustuva Sodan tuulet minisarja tuli katsottua, pituutta hieman vajaat 15 tuntia. Ohjaajana toimi Dan "Burnt Offerings" Curtis.

Ja kyllähän minä tästä tykkäsin mutta monilla nykykatsojilla voisi tehdä tiukkaa sillä tahti on hidas ja romantiikka kukkii.
Toisessa Mailmasodassa ollaan ja aikajana on kevät 1939 jolloin Puolan suunnilla alkaa tapahtua - joulukuu 1941 kun Amerikka liittyy sotaan Pearl Harbor iskun jälkeen.

Tarinassa seurataan amerikkalaista Henryn perhettä ja tarkemmin isää, kommodori Victor Henryä (Robet Mitchum) joka kulkee tarkkailijana/asiamiehenä pitkin sotatantereita keskustellen Hitlerin, Mussolinin sekä Stalinin kanssa raportoiden suoraan Rooseveltille.
Muissa rooleissa nähdään mm. Jan Michael Vincent, Ali MacGraw, Victoria Tennant, Peter Graves, John Houseman, Polly Bergen sekä Ralph Bellamy.
Gunter Meisner on hiton hyvä Hitlerin roolissa ja Mussolinia esittää itse Enzo G. Castellari. Yhtenä tärkeimpänä tuottajana toimi sarjassa myös näyttelijänä vilahtava Barbara Steele.

Näyttelijät on 80-luvun tyylliin aivan liian vanhoja rooleihinsa mutta ei tuo seikka minua liikaa haitannut.

Paljon keskustellaan mutta nämä historialliset tapahtumat on mielenkiintoisia ja toki asioita käsitellään enimmäkseen Amerikan kantilta.
Välillä myös soditaan ja arkistokuvaakin nähdään kertojan kera. Esimerkiksi sarjan loppupuolella tapahtuva Perl Harbor isku on erittäin näyttävästi tehty, kun ajatellaan että kyse on 80-luvun televisiosarjasta.

Tuotantoarvot on todellakin kohdillaan ja kaikki näyttää helvetin hyvältä. Tiukkaotteinen Curtis on ollut juuri oikea mies ohjaajan penkille.
Kuvauspaikkoina oli USAn lisäksi, Jugoslavia missä kuvattiin eniten, Saksa, Itävalta, Englanti sekä Italia.
Rahaa paloi huikeat 38 miljoonaa mikä on nykyrahassa reilut 120 milliä mutta ABC yhtiön satsaus kannatti sillä sarja oli jättimenestys.

Jatko saatiin valmiiksi vuonna 1988 ja Sodan muisto kestää sellaiset 27 tuntia, ehkäpä joskus.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5421
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

^Itse asiassa kuulostaa aika kovalta. Ja ihan hyvä vaan jos tuollaisessa mennään vähän hitaammin kun omaksuttavaa on varmasti aika paljon.
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 4763
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Television minisarjat

Post by aTomiK »

Aika pitkään pysytään aina samojen henkilöiden matkassa joten pää ei tässä sillä tavalla mene pyörälle.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5421
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

Tuli katsottua tässä kahdeksanosainen The White Princess -sarja.
https://www.imdb.com/title/tt5705956/reference

Kaapelikanava Starzin tuotantoa, mutta Penny Dreadfulin ohella sitä vähemmän noloa laitaa heiltä - tämähän on jatkoa jo aiemmin näkemälleni The White Queen -minisarjalle, joka oli oikein mukavaa hovijuonittelua ynnä muuta sen sellaista hauskaa. Princess taisi kuitenkin pistää edeltäjäänsäkin paremmaksi sorvaamalla tarinaa vähemmän romanssihuuruisille ja enemmän klassisesta vallan korruptoivasta vaikutuksesta kertoville laidunmaille johtaen veljesmurhiin, lastenmurhiin ja muuihin vängän veijarimaisiin valtapyrkimyksiin. Sarjalla onkin monta yhteistä nimittäjää Game of Thronesin kanssa - eikä mikään ihme, sillä olihan kuvaamansa Ruusujen Sota yksi eräänkin George R. R. Martinin pääinspiraatiolähteistä.

Tuon White Queenin nuorista tytönheitukoista on nyt kasvanut vanhoja, kyttyräisiä naisia jotka kaikki silmittömästi vihaavat toisiaan eivätkä epäröi käyttää jälkikasvujaan poliittisten tavoitteittensa saavuttamiseksi. Henrik VII pääsee valtaistuimelle ja tämän kanssa olisi avioon tyrkättävä tyttö sieltä toiselta puolelta aitaa että ehkä jonkinlainen rauha saataisiin aikaiseksi, mutta tätähän eivät sitten kummankaan suvun änkyrämmät jäsenet sulata. Mistään Roomeo & Juulia -kuviosta ei kuitenkaan ole kyse sillä nuori parikin oppii lähinnä sietämään toisiaan ja lopulta ainoastaan vallankäytöllä on merkitystä.

Juttu on kyllä hienosti kirjoitettu. Kuten White Queenkin, perustuu niihin Philippa Gregoryn niteisiin joita tuohon ekaan kirjaan oli yhdistelty muistaakseni kolme - tämä taitaa ottaa aineistonsa vain yhdestä lähteestä. Suorastaan nerokkaasti alussa kaikki on kovin yksinkertaista ja olemme automaattisesti päähenkilönaisen ja tämän suvun puolella mutta melko nerokkaasti ja huomaamatta sympatiat saadaankin kiepautettua sen selkeät 180 astetta toiseen suuntaan. Lopussa sitten tietysti mikään ei enää olekaan missään määrin mihinkään suuntaan yksinkertaista ja helppoa. Aivan esimerkillistä kirjoittamista!

Näyttelypuolella ei jäädä paljoa jälkeen: pääosan Jodie Comer on minulle täysi tuntemattomuus mutta tulkitsee moraalisella trapetsinyörillä taiteilua aivan taivaallisen hyvin. Jos ikinä puhutaan onnistuneista hahmokaarista niin jep, tässä olisi sellainen. Ässimmän osan vetää silti Game of Thronesin Catelyn Starkina tuttu Michelle Fairley. Kunnon puritaanikyyrä mitä on niin helppo ja mukava inhota mutta sitten ei sekään jää mitenkään yksiulotteiseksi hahmoksi. Lopuksi sitä käy jopa vähän sääliksi vaikka aluksi sitä ei todellakaan uskoisi, ja siinä matkallakin tullaan tehneeksi aivan järkkyjä asioita. Muita tuttuja naamoja ei sitten tainnut ollakaan paitsi Romesta ja helvetti soikoon Hellbound: Hellraiser II:sta tuttu Kenneth Graham.

Toki sarjassa on myös kaikkea sitä mitä tämän tyylilajin edustajilta on totuttu odottamaan eli uskomatonta, autenttisen näköisten pukujen loistoa eikä luontevissa lokaatioissa ynnä ylenpalttisessa lavastuksessa olla myöskään pihtailtu. Välillä käydään Espanjassa ja Burgundissa (tai Bourgognessa niinkuin blurayn suomentajat ovat vältelleet velvollisuuksiaan n. puolissa jaksoista) jotka on saatu myös hienosti omiksi, paikallisvärisiksi maailmoikseen vaikka kai Britanniassa koko höskä onkin kuvattu. Yksi suosikeistani puvustuksenkin saralla oli tuo Fairleyn hahmo minkä lähes viktoriaanisesta ajasta muistuttava (mutta silti jotenkin oudosti oikeaan periodiinsa sopiva) kostymisointi ennenstään korosti tämän lohikäärmemäisyyttä.

Eli helvetin kova kokonaisuus, sanon minä. Eihän täällä lie juuri muita kiinnosta tällainen hovijuonittelukama mutta tahdoinpa nyt päästä meltuamaan johonkin kuitenkin.


Ai niin, se oli noloa että jaksojen loppuun oli ängetty joku "historiallisia faktoja on jouduttu muuttamaan draaman vaatimusten tähden" -plakaatti - no älä ihmeessä, ei sitä varmaan turhaan kutsuta vittu draamasarjaksi ja fiktioksi. Ja eihän siinä jos tuolla saadaan internetin pahimmat autismilaumat vaikenemaan mutta kyllä minäkin nyt vaadin Fast & The Furious -elokuviin "useita fysiikan lakeja on jouduttu uhraamaan sulan typeryyden alttarille" -varoituksen. Muuten loukkaannun! Verisesti!
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
Invictus
Vittuuntunut kirjastotäti
Vittuuntunut kirjastotäti
Posts: 12108
Joined: Thu Mar 13 2008 13:02
Location: Seinäjoki

Re: Television minisarjat

Post by Invictus »

Tuli nyt sitten katsottua monen hehkuttama ja jopa maailman parhaaksi sarjaksi nostama Chernobyl. Ja olihan tämä erittäin hyvä, ei nyt maailman paras enkä ihan 5/5 ole valmis antamaan, mutta erinomainen silti. Tosin kyllä esim. viimeinen jakso alkoi olla sitä 5/5-kamaa.

Sarja pitää otteessaan ja mielenkiinnon yllä alusta loppuun. Painostava musiikki luo onnistunutta lisätunnelmaa ahdistuksen taustalle. Näyttelijät ovat erinomaisia. Kaikkihan jo tarinan suunnilleen tietävät eli ei siitä sen ihmeempiä. Sarja menee alussa itse asiaan eli ydinvoimalan räjähdykseen ja siinä sitten seurataan jälkiseuraamuksia ja Neuvostoliiton ihanan byrokratian rattaita ja silloisen valeuutisoinnin taustoja. Keskeisissä rooleissa ovat Jared Harris ydinvoimalaeksperttinä Legasovina, Stellan Skärsgård neukkujen johtoportaaseen kuuluvana poliitikkona, joka epäonnekseen saa hoidettavakseen pikku katastrofin ja Emily Watson toisena ydinfyysikkona, joka jahtaa totuutta. Muutkin hahmot saavat toki aikaa, etenkin epäonnisen palomiehen vaimo/leski ja jaksoittain joku yksittäinen sivujuonne hahmoineen varastaa huomion. Kuten toiseksi viimeisen jakson sotilaskolmikko, jotka joutuvat metsästämään saastuneen alueen kylissä olevia lemmikki- ja kotieläimä ja päästämään ne päiviltä. Tuostakin episodista saatiin aikaan tunteisiin menevä jakso. Kaiken aikaa taustalla jyllää vain ajatus, kuinka järjetöntä koko homman hoito oli tai kuinka se annettiin päästä edes räjähdyspisteeseen.

Viimeinen jakso keskittyy pitkälti oikeudenkäyntiin, jossa muutama henkilö tuomittiin räjähdyksen vuoksi. Toki varmasti ihan oikea kolmikko sai syytteet niskaansa, mutta suurimmat syyllisethän löytyivät tietysti korkeammalta tasolta, Eikä homma edes tuon oikeudenkäynnin jälkeenkään muuttunut, vaan muutama vuosi meni ennen kuin tarvittavia korjauksia muihin laitoksiin tehtiin. Suurin osa sarjasta perustuu tosijuttuihin, vaikka dramatisointia pitää tietysti aina olla. Hahmotkin ovat oikeisiin henkilöihin perustuvia, paitsi Watsonin esittämä fyysikko saa edustaa isompaa joukkoa Neuvostoliiton virallista linjaa vastustaneita tutkijoita.

Hieno sarja ja hieno maa tuo Neuvostoliitto! Hyvä mieli jää tästä!

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5421
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

^Tuo on kyllä minuakin kiinnostanut, etenkin kun aikoinaan kansanopistolla luimme erästä kurssia varten sellaisen kirjan, mihin oli juurikin koottu noitten turman kanssa tavalla tai toisella tekemisissä olleiden tyyppien (esim. juurikin palomiehen vaimo, minkä mieheen epäilen tuon sarjan palomiehen perustuvan) muisteloita. Aika karua luettavaa nekin välillä olivat joten todellakin hymyilyttäviä kevyen iltapäivän hupailuja tältäkin odottelen.
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5421
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

Katsoin täysin sattumanvaraisesti hankitun ja nyt soittimeen päätyneen, viisiosaisen brittihässäkän The Deep.
https://www.imdb.com/title/tt1525182/reference

Tässä seurataan retkikuntaa joka lähtee arktisen jääkentän alle suursyvyyksiin etsimään jänniä tiedehommeleita. Yhden heistä vaimo on sattumoisin juuri puoli vuotta aikaisemmin kuollut samaisella mestalla samaa hommaa tekemässä ja vaikka äijä kuinka vakuutteleekin että on jo päässyt rakkaansa kuolemasta yli, saattaa silti olla myös muita tarkoituksia tällä retkellä hänelle. Mukaan änkeää myös joku rahoittajan taho joka ei selkeästi kerro kaikkea minkä tietää, ja saattaapa sieltä jään alta löytyä vähän kaikkea muutakin: kuten esimerkiksi venäläisiä laittomia öljynporauksia suorittelemassa. Kaikki jäävät lopulta jumiin loputtomiin kaukaisuuksiin ja viimeistään kun pyssyt vedetään esiin ei kenelläkään ole enää kivaa.

Homma on varsin mainiosti kirjoitettu. Mysteerejä pukkaa sopivin väliajoin joille sitten kuitenkin aina löytyy järjelliset selitykset ja kaikilla tyypeillä on hyvät, selkeät hahmokaaret. Lisäksi tämä on malliesimerkki sellaisesta draamasta, jossa jokaisen ongelman ratkaiseminen johtaa aina kahteen uuteen joita pitää sitten rynniä säätämään holtittomista vaarallisuuksista piittaamatta.

Näyttelijätkin ovat tuttua, osaavaa brittiporukkaa aina James Nesbittistä (se Bilbon kanssa ystävystyvä kääpiö niissä The Hobbit -leffoissa) Romen ja Game of Thronesin Tobias Menziekseen sekä Misfitsin Antonia Thomakseen. Mukana oli myös erittäin soma venäläistyttönen josta tykkäsin erityisesti. Myös sarjan tieteellisyyteen on selkeästi panostettu ja tykkäsin kovasti myös tuotantosuunnittelusta - eritoten päähenkilöidemme pieni, luikas high tech -alus kontrastoituu mainiosti venäläisten holtittomaan industriaalihirviöön.

Valitettavasti tv-budjetti irvistelee välillä aika ikävästi. Etenkin kaikki CGI:na tehty (mitä on siis todella paljon) näyttää todella kusiselta ja tuo ikävällä tavalla ajoittain mieleen kaikki ne Asylumin sukellusveneseikkailut. Tehostevelhot eivät tuntuneet aina olevan edes käsikirjoitusta lukeneet kun jossain vaiheessa tyypit ihmettelevät juurikin siitä venäläispaatista: "Onkohan tuo hohtava hommeli sen telakointiallas?" kun ihan jok'ikinen kuva kyseisestä vempeleestä tähän asti on tehnyt harvinaisen selväksi, että sehän se todellakin on.

Näin syvällä meren äärimmäisyyksissä oleminen on muutenkin vähän visuaalisesti haastavaa, kun eihän siellä juuri muuta näy kuin se yksi valaistu paatti keskellä olemattomuutta ja sitten jotain ohilipuvaa töhnää vähän etualaa luomassa. Avaruudessakin on sentään ne tähdet ja tähtisumut sun muut. Samoin stoorin pinnalle sijoittuvat b-juonteet ovat kohtuuttoman turhia eivätkä tunnu oikein ikinä johtavan yhtään mihinkään. Loppukin jäi joltain osin hitusen vaisuksi.

Siitä huolimatta etevä draama veti kyllä mukaansa melko kivasti. Imdb:ssä näyttää yllättävän inhotulta kun noita arvosteluja lukee, mutta itselle toimi kyllä vähintäänkin välttävästi tämä. Jos James Cameronin The Abyss tai se Sphere -leffa toimivat, kyllä tätä hitusen vähemmän scifististä variaatiota kevyesti uskaltaa suositella.
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5421
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

Rose Red (2002)
https://www.imdb.com/title/tt0259153/reference

Lisää Stephen Kingiä. Viime vuonna katsoin Salem's Lotin joka paljastui varsin ässäksi touhuiluksi mutta tämä tuoreempi minisarja kulkee taas tutumpaa, jos nyt ei ihan Langoliersin viitoittamaa niin ainakin aivan tarpeeksi vieressä kulkevaa tietä.

Premissi on melkeinpä tasan sama kuin siinä 90-luvun lopun The Haunting remakessa (ja jossain määrin kai alkuperäisessäkin): meillä on yliluonnollisuuksia tutkiva, osastonsa häpeäpilkkuna salaa naureskeltu professori joka päättää puolikusettaen huijata läjän opiskelijoita ja muuta sekavaa porukkaa läheiseen Huikkean Pelottavaan Kummitustaloon viikonlopuksi. Tarkoituksena olisi toki todistaa yliluonnollisen olemassaolo ettei käy kuin päähenkilöille GhostBustersin alussa. Mutta ohoh mitä käykään kun paranormaalit voimat kivasti vapautuvatkin vuosikymmenten uinunnastaan. Huisin hurjaa, hei! Lisäbonusyllätyksenä kummallinen hahmokaartimme koostuu pääosin pelkistä meedioista, henkitietäjistä ja telepaatikoista ynnä -kineetikoista.

Hauntingin valopilkku Catherine Zeta-Jonesia ei kuitenkaan ole tarjolla vaan lauma enemmän tai vähemmän epäkiinnostavia möhkäleitä. Se proffaleidi on osittain ok vaikka sen Jack Nicholson -käänne onkin aivan uskomattoman huolella telegrafioitu ja näin ennalta arvattavissa. Yksi henkilöhahmo esitellään meille valokuvaa näyttämällä ja heti sen nähdessäni sanoin mielessäni, että nyt mahtaa olla tökerö roolihahmo tulossa. Enkä ollut väärässä! Kyseisen miekkosen jokainen ele, ilme ja liikahduskin on niin yliampuvan typerä ja yleensä kyseiseen kohtaukseen sopimaton että oksat pois. Toisin sanoen hän oli lempihahmoni aika pitkällä kaulalla. Sen lisäksi on mykkää autistityttöä jolla X-Meniin kelpuuttavia voimia, tämän kaitsija, joku seurakuntaleidi, vanha paatso, Wannabe-Sting ja perus blondi bimbo.

"Voi että kun on niin mahdotonta tämä paranormaalin todistaminen, vai mitä ystäväni, tyttö joka osaa liikutella asioita ajatuksen voimalla ja pienestäkin hermostumisesta saa aikaan maanjäristyksiä ja kivisateita? Ei vaan ole mitään keinoa todistaa yliluonnollisia ilmiöitä ja kykyjä lukittautumatta viikonlopuksi tähän jo ihan purkutuomionsakin ansiosta hengenvaaralliseen loukkoon!" Vittu tämä on muuten huonosti mietitty pätkä.

Miksei muuten omassa yliopistossani ole mitään tallaisia huuhaakursseja? Tai en ole ainakaan koskaan törmännyt yhteenkään. Se professori vielä hätäpäissään lupaa 5000 dollaria puhtaana käteen jokaiselle opiskelijalle. 5000! Ja autistityttö saa kokonaiset 12000! Jonkun asuntolainanko se on tätä retkeä varten joutunut ottamaan? Onko se kusinen yliopistoura nyt todella sen arvoinen?

Todellakin voisin lähteä noilla hinnoilla viikonlopuksi johonkin mörskään syömään pizzaa ja hihittelemään kanssahaamunjahtaajieni tyhmyydelle. Etenkin kun se tutkimus tuntuu koostuvan edellämainitun pizzansyönnin ohella lähinnä ympäriinsä haahuilusta, kummitusjuttujen kerronnasta ja Glenn Millerin biisien tahtiin tanhuamisesta. Mitään järjellistä suunnitelmaa niiden todisteiden hankinnalle ei vaan näytä missään määrin olevan huolimatta mission suurista, henkilökohtaisista panoksista.

The Hauntingin ja Poltergeistin ohella King päätyy lähinnä ryöstöviljelemään itseään: Carriesta, Itistä ja eritoten The Shiningista on kopioitu ideoita, kohtauksia ja teemoja - jälkimmäisestä koko rakennekin. Luonnollisesti aina esitettynä kuppaisemmin kuin mainituissa teoksissa. Kyllä minä toki ymmärrän että niin paljon erinäköistä kamaa maailmaan suoltanut tyyppi kuin Stephen King ei mitenkään voi joka kerta osua kultasuoneen eikä aina olla mikään koko genreä uudistava Ajatusten Tonava mutta olisiko liikaa pyydetty ettei ihan kaikki olisi aivan näin autopilootilla väännettyä? Ainoastaan juoppo kirjailija -hahmon ilmestymistä jäin kaipailemaan.

Pahiten katajaan touhun kapsauttaa kuitenkin se, että tätä hommaa riittää kokonaiseen kolmeen puolentoista tunnin episodiin. Kaksi ensimmäistä näistä on vielä tämmätty DVD-julkaisussa samalle aikajanalle peräkkäin jonkun täysin mielipuolisen syyn takia - kyllä, tottakai haluan katsoa melkein kolme tuntia tätä tuubaa yhdeltä istumalta. No, onneksi kohtausvalikko sentään toimi.

Minullahan ei siis tosiaankaan ole mitään pitkiä tarinoita vastaan, päin vastoin, kunnon monimutkaiset ja pitkällisesti hahmojensa elämiä kartoittavat stoorit sen eittämättä ansaitsevat. Kourallinen tolloja parin päivän reissulla kummitustalossa vaan ei ole tuo stoori, ei niin ei mistään kohtaa. Kaikki sellaiset jutut, jotka missä tahansa normaalissa tuotoksessa olisivat vieneet maksimissaan viisi minuuttia, mennä lyllertävät tässä sinne puoleen tuntiin kerrallaan kunnes hahmot kirjaimellisesti toistelevat täysin samaa tarkoittavia repliikkejä uudestaan ja uudestaan ja kohtaukset jatkuvat rajattomasti yli sietämyspisteen. Kaikensorttinen rytmitys ja muu on nähtävästi taas ollut niitä hannarien touhuja.

Ajattelin toki että tämä johtuu taas kerran siitä, että myös executive producerina toimiva King ei ole sallinut Pyhään Alkuperäiskirjoitukseensa kajota tarpeellisilla ja järkevillä tavoilla - mutta ei! Tämä on kirjoitettu suoraan käsikirjoitukseksi! WTF, Stephen? King itse esiintyy tuiki tärkeässä roolissa pizzakuskina. Tuokin kohtaus on superoleellinen.

Pelottavinta minisarjassa on läski mummo joka huutaa kovaa. Paitsi että juttu jatkuu ja jatkuu kuin Euroviisujen finaali se on myös kutakuinkin yhtä kauhistuttava. Muutama semikiva maskeeraus ja kohtuu hyvinkin toteutettu yksittäinen juttu saattaa siellä täällä olla, mutta kun ne hukkuvat kaikkeen tähän ympärillään vellovaan turhuuden vanukkaaseen. Tällaiseen tunnelmapitoiseksi ja hienovaraiseksi tarkoitettuun säpsyttelyyn todella rivon, 2000-luvun alun tv-CGI:n tunkeminen on kanssa lähes yhtä järkevä idea kuin USA:n poliittinen järjestelmä.

Tällaisia talohaahuiluja tehtiin 70- ja 80-luvulla ihan määrättömästi, joskus toki paremmin kuin joskus muulloin mutta Jeesus Kristus - ainakin, ja etenkin Italiassa, ne tajuttiin lopettaa jo reilusti alle puolentoista tunnin. Ja kun tämä juttu ei tarjoa mitään uutta tai edes juurikaan kelvollista kyseiseen trouppiin. Ohjaaja Craig R. Baxleykin on tehnyt ihan järkeviäkin juttuja kuten Dolph Lundgren -elokuvan Dark Angel. Toki, eräs näyttelijä ilmeisesti kuoli kesken kuvausten ja kyllähän nyt tuollainen varmasti sekoittaa produktion kuin produktion mutta ei kaikki nämä ongelmat voi yksistään siitäkään johtua. Kuivaa, löysää ja leimiä. Harmi, sillä kyllähän kummitusjutuille aina tilausta olisi.
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
Tina DeMona
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 5421
Joined: Fri Jun 06 2014 18:19
Location: Kerava

Re: Television minisarjat

Post by Tina DeMona »

Välillä taas historiallisen hovi(- ja vähän muunkin )juonittelun parissa: uusin brittiminisarjan Gunpowder, Treason & Plot.
https://www.imdb.com/title/tt0377184/reference

Teos jakaantuu kahteen puolentoista tunnin osaan joiden välillä tehdään monen kymmenen vuoden aikahyppy eivätkä näyttelijätkään siis siirry suoraan jaksosta toiseen - tämän suhteen voisikin puhua oikeastaan enemmän kahdesta samaan maailmaan sijoittuvasta tv-elokuvasta vaikka tietysti paljon yhteneväisiä teemoja sekä samat tekijät takaa löytyvätkin.

Ensimmäinen jakso liittyy taas kovasti rakastamaani aiheeseen eli Elisabet I:n ja Maria Stuartin väliseen kiistelyyn vallasta. Tälläkin kertaa näkökulma on kuitenkin siellä jälkimmäisen puolella ja sarjassa seurataan melko mainiosti kuvattuna nuoren naisen matkaa vierailta mailta tyystin tuntemattoman landian kruunupääksi ja poliittiseksi pelaajaksi. Muutenkin tämä koko Skotlannin kuvio toi miellyttävän oman tvistinsä juttuun.

Päähenkilönä tässä osassa meillä esiintyy Clémence Poésy -niminen ranskatar ja vetää aivan uskomattoman kovan roolisuorituksen. Ja erittäin nättikin vielä on. Toki minisarja on muutenkin, kuten briteiltä sopii odottaakin, lastattu täpötäyteen toinen toistaan kovempia näyttelijöitä jotka kaikki tarjoavat parhaansa. Miespääosaan nousee jokaisesta sielläpäin tuotetusta, historiallisesta fiktiosta tuttu Kevin McKidd joka saa kerrankin vetää luontaisella skottiaksentillaan nyt kun sen ei tarvitse esittää englantilaista (tai roomalaista).

Toinen osa sitten taas tutustuttaa meidät Jaakko I:een joka oli myös Skotlannin Jaakko VI (mutta kuitenkin eri tyyppi kuin Jaakko Kolmonen meillä). Roolissa aina mainio Robert Carlyle ja voi pojat, kyllä onkin taas oikein mehukas, niin ruumiiltaan kuin mieleltäänkin vänkkyräisen pahiskuninkaan osa saatu aikaiseksi. Hänellä on esimerkiksi todella kummallinen mutta mielenkiintoinen suhde vaimoonsa josta jäävät kyllä julkislööppien retostelut kakkoseksi.

Tietyllä tapaa enemmän keskiöön nousevat kuitenkin salaliittolaiset jotka tuota otsakonkin viittaamaa ruutijuonta ovat kokoontuneet virittelemään. Remember, remember, the fifth of november ja niin pois päin. Michael Fassbender esittää Guy Fawkesia ja sitten toki näittenkin keskinäisiä kuvioita ja ristiriitoja seuraillaan. Historiansa tuntevat tietävätkin, ettei tämäkään touhu mene ihan putkeen.

Visuaalisesti minisarja on loistokasta jälkeä, ja komeista lavasteista ynnä puvustuksesta otetaan kaikki irti. Tekoajalle tyypillisesti pätkää onkin kuvattu taas jossain Romaniassa missä on varmasti saanut samalla summalla enemmän kaikkea kivaa. Toisessa osassa aivan yllättäen välillä eteen astuu kuitenkin omituinen kikkailu aina ajoittain, kun tietyt roolihahmot alkavat täysin ennakkotapauksetta puhumaan suoraan kameralle aikomuksiaan ja tuntemuksiaan. Mitä, jotain Shakespearemäisyyttäkö tällä nyt sitten on haettu? Tämä rikkoo tuotoksen muuten täysin uskottavan, vakavalla naamalla -historiallisuuden aika tyystin eikä istu muuhun sisältöön mitenkään. Onneksi näitä hetkiä on kuitenkin vain muutama ja niistäkin vähintään yksi todella mainiosti kirjoitettu, olkoonkin sitten ihan väärässä paikassa ja kontekstissa.

Kuitenkin, varsin mainio historiallinen minisarja jossa britannian sen hetken aktöörikerma vetää niin kovaa kuin mahdollista. Käsikirjoituskin on enimmäkseen kunnossa joten suositeltavahan sitä on, vaikkei tällainen kama ole täällä tavannut oikein muita hetkauttakaan.
--- Amal shufar, at rrug ---

User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 4763
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Television minisarjat

Post by aTomiK »

Kuulostaa ihan hyvältä. tselläni on kyllä pieni kynnys lähteä moisia katsomaan mutta yleensä innostun sitten heti, kun alkuun pääsee. Hmm... voisi olla paikallaan jokin tämäntyyppinen jossain välissä.
"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

User avatar
aTomiK
HOHDOKAS
HOHDOKAS
Posts: 4763
Joined: Sat May 31 2014 12:17

Re: Television minisarjat

Post by aTomiK »

Tina DeMona wrote:
Tue Jan 10 2017 19:39
Katsoin jostain syystä Stephen Kingin kirjaan perustuvan It -minisarjan uudestaan.

http://www.imdb.com/title/tt0099864/combined

Mitä tästä nyt sanoa... aloitetaan nyt sillä, että Kingin vähintäänkin epätasaisesta tuotannosta tämä kyseinen opus on aikalailla lempparini, koska se onnistuu kääntämään kaikki Kingin yleensä ylikäyttämät maneerit erittäin toimiviksi ja niistä kaikki mehut tiristäviksi jutuiksi, tehden näin ymmärrettäväksi miksi ne maneereita alun perin ovat. Sen lisäksi kirja on paitsi konkreettinen kertomus, myös melko kummallinen, metafyysinen matka pelkojen ja lapsuuden traumojen maailmaan.

Mikään tästähän ei tietenkään elävänä kuvana toimi juuri ollenkaan, vaikka kieltämättä paikoitellen on kovasti yritetty.


Pätkä siis jakautuu kahteen osaan. Ekassa tarkastellaan enemmän hahmojen lapsuutta Pennywise -demoniklovnin riivaamassa Derryn kylässä. Tämä ensimmäinen puolitoistatuntinen on varsin hyvin kirjoitettu ja suorastaan nerokkaasti rytmitetty; niin että jokainen mainostauon väli on omistettu yhdelle hahmolle. Eihän tämäkään minään kauhutouhuna nyt toimi ollenkaan, mutta fantasiahenkisenä, tunnelmallisena kasvutarinana kohtuu hyvinkin.

Toisessa osassa sitten sama jengi kokoontuu aikuisena tehdäkseen pellehirviöstä lopullisesti selvää, ja paketti leviää totaalisesti käsiin. Vähän hankala mitään mysteeriä enää rakentaa, kun ne kaikki jo ratkottiin ekassa osassa, joten jäljellä on lähinnä enää saman toistoa, jonkun verran ratkaisemattomia ihmissudekiemuroita - ja mahdottoman paljon filleriä.

Koko toinen osa on oikeastaan sitä, että tyypit menee jonnekin, muistelee hetken menneitä ja sitten se viiksekäs vitsivieterihahmo alkaa inttää, että ei me mitään hirviötä aleta enää kohdata, mennään kotiin. Sen jälkeen tapahtuu jotakin kamalaa, ja joku sanoo, että: "Täältä on päästävä pois!" ja sitten lähdetään johonkin toiseen paikkaan. Ja sama alkaa uudestaan, ad infinitum.

Kaikki tietysti kulminoituu pöhkön stop motion / animatronisen hämähäkkimörön kohtaamiseen, ja tämä jos mikä on typerää. Toki, rakastan höperöitä stop motion -efektejä, ja jollain oudolla 50-luvun hömppäscifitavalla tätä on jopa pakko rakastaa, mutta kyllä se vie viimeisenkin tunnelman ja pointin tällä tarinalta. Kirja tieytsti toimii ihan eri tavalla, kun siinä ollaan tyyppien päitten sisällä ja kuvitelmat sekoittuu saumattomasti oikeisiin tapahtumiin. Yritä nyt sitten jotain tuollaista filmattuna esittää.

Kyllä tämä pätkä aina ihan viihdyttää - eka osa kohtuuhyvien lapsinäyttelijöiden kummien seikkailuitten ja toka osa Tim Curryn maanisen pellesuorituksen takia. Ei tätä nyt silti minään kovin onnistuneena teoksena voi pitää, vaikka onkin saman ohjaajan, kuin Halloween III: The Season of the Witch. Toisaalta, sama tyyppi on ohjannut myös Vampyres: Los Muertosin.
Katsoinpa ekaa kertaa It:in ja onhan tämä varmaan ollut kova sana valmistumisvuotenaan ja etenkin televisiosta tulleena mutta en voi sanoa mitään kovin päräyttävää kokeneeni. Annetaan 3-/5

Cast on täynnä televisiotason tyyppejä eikä noista kukaan mitään ihmeellistä esittänyt vaikka olihan niissä 60-luvulle sijoittuneissa junnujen touhuissa jotain Stand By Me tyylistä viritystä.
Se toinen 90-minuuttinen olikin tosiaan sitten selvästi heikompaa kamaa ja lopun monsteri melko outo valinta lopulliseksi "peloksi" vaikka omalla kohdalla olisikin se pahin ; )

Pakkohan ne uusinnatkin on yrittää tsekkailla vaikka armottoman pitkiä ovat. Jossain välissä sitten...

"Days are like women - each one's so damn precious, but they all end up leaving you."

Post Reply